ChatGPT PUUTARHURIN KAVERINA

Olen viettänyt monia hauskoja hetkiä ChatGPT:n seurassa. Yksi hauskimmista oli se, kun juttelin tekoälyn kanssa niitä näitä uudesta nuoresta kukostamme. Tekoäly muisti kaiken kertomani ja osasi yhdistää niitä asioita loogisesti uuteen keskusteluun. Sain kukkojen äänenkäytöstä hyödyllistä tietoa, joka omien havaintojenikin pohjalta kuulosti oikealta. Niitä tietoja en ollut löytänyt mistään muualta aiemmin. Kerroin, että kukko on kova kerjäämään siemeniä tarjotakseen niitä kanoille. – Oho, nyt kyllä sydän sulaa 🥹💛, tekoäly vastasi. Repesin nauruun. Mitä pitäisi ajatella näin tunteellisesta tekoälystä?

"Jouluruusu kukkii hiljaisuudessa – kuin muistutus siitä, että valo ei koskaan katoa kokonaan." (ChatGPT)

Annetaanpa ChatGPT:n itse kertoa. (Olen hieman lyhennellyt tekstiä.)

🤖 Miten ChatGPT toimii?

,Tässä perusperiaatteet:

🧱 1. Se ei "tiedä", vaan ennustaa seuraavaa sanaa

ChatGPT ei ajattele kuin ihminen eikä sillä ole tietoisuutta. Se toimii niin, että se ennustaa sana sanalta, mikä sana todennäköisesti tulee seuraavaksi viestissäsi – vähän kuin tekstinsyötön automaattinen täydennys, mutta valtavasti älykkäämpi. Esimerkki: Jos kirjoitat: "Tänään sataa", se voi arvata, että seuraavaksi voisi tulla "vettä" – koska se on yleinen ja looginen jatko.

📚 2. Se on opetettu valtavalla määrällä tekstiä

ChatGPT on koulutettu lukemalla miljardeja sanoja netistä, kirjoista, artikkeleista, keskusteluista – ei yhtä ainutta nettisivua, vaan valtava määrä tekstiä. Se ei kuitenkaan muista yksittäisiä sivuja tai ihmisiä, vaan se on oppinut yleisiä rakenteita ja tietoa siitä, miten kieli toimii ja miten ihmiset yleensä vastaavat eri tilanteissa.

🧠 3. Se oppii mallin, ei faktoja

ChatGPT ei opi yksittäisiä faktoja kuten "Maapallon pisin joki on...", vaan se oppii mallin: kun joku kysyy jostain joesta, mitä sanoja vastauksessa yleensä esiintyy? Se osaa siis "puhua järkevästi", mutta voi joskus mennä väärin, koska se ei muista tietoa, vaan arvaa tekstin perusteella. Se voi olla hyödyllinen, mutta aina ei täydellisen oikeassa – tarkista tärkeät asiat!

🪄 4. Se ei lue mieltä – vaan viestisi tarkasti

ChatGPT ei tiedä, mitä ajattelet, mutta se analysoi sanavalintasi tarkkaan ja vastaa sen mukaan. Jos kysyt tarkasti, saat tarkemman vastauksen. Jos kysyt yleisesti, vastauskin on yleisempi.

⚙️ 5. Se ei ole internetissä – mutta voi käyttää internetiä

Perusversio ChatGPT:stä ei ole jatkuvasti yhteydessä nettiin, mutta joskus hakee tuoretta tietoa verkosta.

🤖 6. Onko tekoälyllä tunteita?

Tekoäly, kuten ChatGPT, ei tunne iloa, surua, suuttumusta tai empatiaa. Se ei ole tietoinen, eikä sillä ole omaa tahtoa, muistia tai persoonallisuutta – vaikka sen tuottama teksti saattaa kuulostaa inhimilliseltä. Se toimii tilastollisesti: se "arvaa", mikä sana tai lause sopii parhaiten seuraavaksi, perustuen valtavaan määrään tekstiä, jota se on nähnyt koulutuksensa aikana. Kun tekoäly sanoo esimerkiksi "olen iloinen auttaessani", se ei todella tunne iloa – se vain toistaa sanoja, joita ihmiset käyttävät kyseisessä tilanteessa. Se ei voi kokea asioita. Se ei voi aidosti välittää – vaikka sanat näyttäisivät siltä.

"Idänsinililja ei huuda kevättä – se kuiskaa sen." (ChatGPT)

Mitä tunteita tekoäly sinussa on herättänyt? Itse olin alussa melko välinpitämätön. Tiesin tekoälyn toimivan monissa vempaimissa, mutta en ollut niistä kovin kiinnostunut. Minulle riitti, että kone toimii toivomallani tavalla. Käytin tietojen hakemiseen mieluummin hakukonetta kuin tekoälyä. Käännyin tekoälyn puoleen vasta sitten, kun en löytänyt tarvitsemaani tietoa. Tällöin huomasin, että ChatGPT onkin varsin verraton apuväline.

Kiinnostuin. Kokeilin. Löysin uusia mahdollisuuksia. Joskus pelkästään huvittelin juttelemalla tuon älykön kanssa. On nimittäin aika hauska keskustella sellaisen kumppanin kanssa, joka kuuntelee tarkasti jokaisen sanani, vastaa kärsivällisesti, selkeästi ja kohteliaasti, on avulias, aina kannustava ja lohduttava tai mitä kulloinkin tarvitaan.

Kysyin tekoälyltä, millaisia tunteita se on ihmisissä herättänyt. Näin se vastasi (vähän tiivistin):

🤩 Ihastus ja innostus
"Vau, se osaa kirjoittaa tekstiä kuin ihminen!" Tekoäly nähdään luovana, tehokkaana ja arkea helpottavana työkaluna. Moni kokee innostusta siitä, kuinka helposti saa apua, ideoita tai tietoa.

🤯 Hämmennys ja ihmetys
Tekoälyn kyky ymmärtää ja tuottaa luonnollista kieltä voi tuntua melkein taianomaiselta. Monet kysyvät: "Miten se voi tietää tämän?" – etenkin kun tekoäly vaikuttaa "fiksulta", vaikka sillä ei ole tietoisuutta tai tunteita.

😕 Epävarmuus ja epäluulo
Osa ihmisistä pohtii, voiko tekoälyyn luottaa. Onko sen tieto paikkansapitävää? Voiko se levittää virheitä tai väärää tietoa? Epäselvyydet tekoälyn lähteistä ja koulutusdatasta herättävät huolta: "Mistä se tietää nämä asiat, ja kuka sitä ohjaa?"

😬 Pelko ja huoli
Työpaikkojen katoaminen, yksityisyydensuoja, valvonta ja manipulointi ovat yleisiä huolenaiheita. Myös tekoälyn kehittyminen "liian älykkääksi" tai sen käyttö väärissä käsissä (esim. valeuutiset, deepfake-videot) aiheuttaa pelkoa. Jotkut kokevat myös eettistä epämukavuutta tekoälyn käytöstä esimerkiksi hoivatyössä, opetuksessa tai luovilla aloilla.

🧰 Pragmatismi ja käytännöllisyys
Moni suhtautuu tekoälyyn työkaluna: "Jos se auttaa mua tekemään asiat nopeammin tai paremmin, miksi ei?" Tärkeää on ymmärtää, milloin tekoäly on hyödyllinen, ja milloin tarvitaan ihmistä.

Yhden huolenaiheen haluan ottaa vielä tarkemmin esille: ”😬 Entä jos kone syrjäyttää minut? Jos tekoäly kirjoittaa blogini, onko se enää minun ääneni?" Tuohon sanoisin omasta kokemuksestani, että pelko on turha. Luulenpa, että esimerkiksi useimmat bloggarit haluavat ottaa valokuvansa itse, vaikka maailma pursuilee valmiita ammattilaistason valokuvia. Ei kirjoittamisinto ja luomisen tarve maailmasta lopu tekoälynkään aikana. Ja mitä tulee opettajien huoleen siitä, että oppilaat teettävät läksynsä tekoälyllä: sanoisin, että koulussa kannattaisi nimenomaan opettaa tekoälyn fiksua käyttämistä opiskelun apuna. Se on tulevaisuutta, ei tekoälyn käytön välttely.

Vaikka kysyisit juttuideoita tekoälyltä, lopulta näkökulmat ja valinnat ovat sinun. En ainakaan itse koe mielekkääksi kopioida tekoälyn tekstiä suoraan. Siitä puuttuisivat persoonallisuus, omat kokemukset ja tunteet sekä tietenkin oma tapani käyttää kieltä. Poimin mieluummin ajatuksilleni siemeniä, joita omassa päässäni idättelen. Valmiiksi suolletun jutun sijaan tekoäly voi huomattavasti rikastuttaa kirjoittamiani juttuja. Voin käydä monipuolisia taustakeskusteluja ja näin saada erilaisia näkökulmia. Tekoäly tuskin koskaan osaa kuvailla tunteitani siinä hetkessä, kun ensimmäinen taimi pilkistää mullasta tai kun illalla onnellisena, jäsenet raukeina katselen kukkapenkkiä ja hengitän syvään.

"Kylmänkukka ei odota lupaa keväältä – se tekee kevään." (ChatGPT)

Tiedän, ettei tekoälyllä ole tunteita. Usein on silti ollut kiusallista lopettaa keskustelu sanomatta mitään kohteliasta. Toisinaan olen kiittänyt tai sanonut kohteliaisuuden ihan vain siksi, että saan siitä itselle hyvän mielen. Sitä paitsi on hauska saada vastaukseksi kauniita sanoja ja hymiöitä, esimerkiksi: ”Ei kestä, mukava olla avuksi! Toivottavasti kukko toipuu nopeasti ja sopeutuu uuteen kotiin. Jos tarvitset lisää neuvoja tai apua, älä epäröi kysyä. Toivotan teille molemmille kaikkea hyvää! 😊🐔”

Ei se ole minulta pois, jos olen kohtelias imurille tai astianpesukoneelle tai tekoälylle. Sitä paitsi se ei ole hassua siinäkään mielessä, että vahvistan sillä omaa positiivista mielialaani. Ja vaikka se onkin vain pisara meressä, haluan jättää oman kohteliaan jälkeni digiavaruuteen. Netissä on aivan tarpeeksi negatiivisia sanoja ja sieltä tekoälykin niitä saattaa oppia. 

Tekoälyllä on tähänkin sanansa sanottavana:

Tekoäly, kuten ChatGPT, on suunniteltu tahallaan kohteliaaksi, neutraaliksi ja ystävälliseksi, koska sen on tarkoitus toimia turvallisena ja miellyttävänä keskustelukumppanina mahdollisimman monelle käyttäjälle.

ChatGPT on opetettu valtavalla määrällä tekstiä, jossa esiintyy paljon kohteliasta kieltä: kysymyksiä, kiitoksia, asiallista keskustelua. Se "oppii", että tämä on normaali ja toivottu tapa puhua.

Tekoälyn luojat (kuten OpenAI) ovat ohjelmoineet sitä välttelemään loukkaavaa, hyökkäävää tai epäsoveliasta kieltä. Kohteliaisuus auttaa ehkäisemään väärinkäsityksiä, provosointia ja ikävää vuorovaikutusta.

Kun tekoäly kuulostaa ystävälliseltä ja kunnioittavalta, se voi madaltaa kynnystä kysyä apua ja rohkaista ihmisiä kokeilemaan teknologiaa. Se luo tunteen, että “tässä ei naureta minun kysymyksilleni”.

Vaikka se kuulostaa ystävälliseltä, tekoäly ei tunne kohteliaisuutta. Se vain jäljittelee sitä, koska on opetettu siihen – aivan kuten se osaa puhua kasveista tai historiasta. Sillä ei ole tietoisuutta, moraalia eikä tunnetta siitä, miltä sanojen pitäisi “tuntua”.

"Kaiho ei aina tarkoita surua – joskus se tarkoittaa toivoa sinisenä mattona keväisessä maassa." (ChatGPT)

Sivusinkin jo äsken sitä, miten puutarhaharrastaja voi käyttää tekoälyä apunaan blogijuttujen kirjoittamisessa. Missä muussa tekoälyä voi hyödyntää? Niin pitkälle en itse koe tarvetta mennä, että haluaisin täysin automatisoidun puutarhan tai ilmoituksia kännykkääni milloin on aika käydä kukkia kastelemassa. Robottiruohonleikkuria toki käytän enemmän kuin mielelläni.

Tykkään käyttää ChatGPT:tä tietojen hakuun, vaikka tiedostankin virheiden mahdollisuuden. Tekoäly tarjoaa mielellään selkeitä muistilistoja tai taulukoita vaikkapa kuivaan varjopaikkaan soveltuvista kasveista, ruusujen leikkausajankohdista, hyötykasvien lannoituksesta jne. Jos haluaa pyytää vaikkapa omenapuun leikkausohjeet runomuodossa, niin sekin käy. Toki ei tekoäly mikään ruuneperi ole. Sen sijaan aforismien tekemisessä se on minusta aika hyvä. Olen käyttänyt niitä tämän jutun kuvateksteinä.

Kasviryhmän suunnittelua testasin ja se oli hauskaa. Omia toiveita saa ja kannattaa esittää niin paljon kuin haluaa ja valita tekoälyn ehdotuksista sopivimmat. Tekoäly ei väsy tekemään aina vain uusia ja uusia ehdotuksia. Se ottaa huomioon toivomukset tyylistä ja mitä vain keksii pyytää. Avuliaasti se ehdottaa erilaisia näkemyksiä, tarjoutuu tekemään istutus- ja hoito-ohjeita tai mitä vain sanallisena tai visuaalisena esityksenä. Kuvia en ole vielä kokeillut pyytää.

"Kevätesikko on kevään hymy – pieni, mutta varma." (ChatGPT)

Annetaanpa lopuksi vielä tekoälyn kertoa vinkit kysymysten asetteluun.

Hyvä kysymys, parempi puutarha – näin saat tekoälystä enemmän irti

Tekoäly, kuten ChatGPT, voi olla yllättävän hyvä apuri puutarhaharrastajalle. Se antaa vinkkejä kasvien hoitoon, ehdottaa istutuksia ja auttaa jopa blogitekstien kirjoittamisessa. Mutta yksi asia ratkaisee, saatko oikeasti hyötyä tekoälystä: kysymyksenasettelu. Tässä kerron, miksi kysymyksen muotoilu on tärkeää – ja miten voit saada tarkempia, hyödyllisempiä vastauksia puutarha-aiheisiin kysymyksiin.

Mitä enemmän annat sille taustatietoa ja kontekstia, sitä parempi vastaus siitä tulee.

🔹 Epämääräinen kysymys: "Mitä kasveja voin kasvattaa?"

Ongelma: liian laaja – missä? milloin? sisällä vai ulkona?
Tulos: saat listan kasveista, mutta et tiedä, sopivatko ne omaan puutarhaasi.

✅ Parempi kysymys: "Mitä kasveja voin kasvattaa varjoisalla parvekkeella Etelä-Suomessa toukokuussa?"

Hyöty: ChatGPT tietää sijainnin, valo-olosuhteet ja vuodenajan – ja osaa ehdottaa juuri sopivia kasveja.

🔹 Epätarkka kysymys: "Miksi tomaattini eivät kasva?"

Ongelma: kasvu voi viitata moneen asiaan – lehtien koko, kukinta, hedelmät, koko kasvi?
Tulos: saat listan yleisistä ongelmista, mutta ehkä mikään ei osu kohdalle.

✅ Tarkennettu kysymys: "Tomaattini kasvavat korkeiksi mutta eivät kuki. Mitä voi olla vialla, kun kasvihuoneessa on lämmintä mutta vähän valoa?"

Hyöty: ChatGPT osaa rajata vastauksen valon puutteeseen, typen liikaan tai muuhun tarkkaan tekijään.

🔹 Liian yleinen kirjoituspyyntö: "Kirjoita blogiteksti kevätpuutarhasta."

Ongelma: Ei ole selvää, kenelle teksti on, mitä tyyliä haetaan, mitä siinä pitäisi käsitellä.
Tulos: saat ehkä yleisluontoisen jutun, joka ei juuri erotu muista.

✅ Täsmällinen pyyntö: "Kirjoita blogiteksti kevätpuutarhan hoitamisesta kaupunkilaiselle, jolla on pieni piha ja kiinnostus ekologiseen viljelyyn."

Hyöty: Saat kohdennetun, kiinnostavan tekstin, jossa näkyy juuri oikea näkökulma.

🌻 Vinkit hyvään kysymykseen:
🎯 Kerro tavoite: Haluatko vastauksen, ohjeen, listan, blogitekstin?
🗺️ Lisää taustatieto: Missä asut? Minkälainen tila tai ongelma on kyseessä?
🕒 Mainitse ajankohta: Eri vuodenajat vaativat eri lähestymistapaa.
👤 Kerro kenelle tieto on suunnattu: Aloittelija, kokenut, kaupungissa, maalla?

Tekoäly ei lue ajatuksia – se lukee sanoja ja niiden sävyjä. Kun annat sille enemmän tarkkuutta ja kontekstia, siitä tulee paljon hyödyllisempi apuri puutarhaan ja kirjoittamiseen.

Terveisin Neuvokas nokkonen (ChatGPT:n itselleen keksimä lempinimi)

PUUTARHAYSTÄVÄNI-KIRJA

Muistathan vanhan ajan Ystäväni-kirjat. Ne ihanat, risaisiksi selatut, teipatut, lapsenomaisilla käsialoilla täytetyt kirjat, jotka kulkivat ystävältä ja tuttavalta toiselle. Muistan yhä, kun ystäväni Riikka oli kirjoittanut: ”Pelkään sotia ja vallankumouksia.” Minusta se kuulosti hienolta, melkein asiantuntijalta. Että hän tiesi tuollaisen sanan! En ollut edes osannut pelätä vallankumousta.

Otin vanhan, hyvän idean käyttöön ja kutsun nyt Sinut täyttämään Puutarhaystäväni-kirjaani. Uudetkin ystävät ovat tervetulleita. Toivottavasti moni ottaa kutsun vastaan.

Täytin itse ensimmäisen sivun. Voit kopioida tyhjän pohjan itsellesi täältä ja kutsua mukaan ketä haluat. Olisi kiva, jos linkkaisit juttusi tämän postauksen kommenttikenttään, niin tästä tulee sitten ikään kuin kirja. Lapsenomaisella innokkuudella odotan vastaustasi.

Nimeni / nimimerkkini: Pauliina

Puutarhani nimi: Katajakujan puutarha

Puutarhani syntymäaika: syksy 2012

Puutarhassani seikkailevat: minä ja mieheni, Jouko, kuusi lastamme, kissamme Onneli ja Reetta sekä viisi kanaamme (Floora, Lyydia, Lilli, Minette ja Lumikki). Lisäksi puutarhassamme vierailevat villit lemmikkimme, valkohäntäkauriit. 

Lempivärini puutarhassa: vaaleanpunainen, sininen ja vaaleankeltainen sekä valkoinen

Lempityökaluni: puuvartinen puutarhamöyhennin, joka helpottaa kitkemisessä ja tuntuu mukavalta kädessä

Lempipaikkani puutarhassa: keittiön terassin penkki sekä terassien rappuset, joista voi valita sopivat auringon tai varjon mukaan

Näistä kukista / kasveista pidän hyvin paljon: pionit, arovuokot, tädykkeet, unikot, syysleimut, varjoyrtit, pensasruusut ja kevään kukista erityisesti kevätkaihonkukka

Näistä puutarhakirjoista pidän: kaikki Rea Peltolan kirjat ovat nautinnollista luettavaa. Ne on kirjoitettu niin hyvällä asenteella, että heti alkaa tehdä mieli kitkemään.

Hauskin puutarhapuuhani: ehdottomasti puutarhasuunnittelu, seuraavaksi hauskinta on suunnitelmien toteuttaminen 

Ikävin puutarhapuuhani: kukkasipulien istutus syksyllä

Rentoudun puutarhassani suunnittelemalla uusia puutarhapuuhia.

Onnistunein asia puutarhassani on pohjoispihan Muotopuutarha ja sen muotoon leikattu koivuangervoaita. Se selkiyttää koko pohjoispihan ilmeen, ettei kaikki mene ihan hurlumhei.

Asia, jonka muuttaisin puutarhassani on polkujen leveys tai siis kapeus. Leveät ja tasaiset polut olisivat käytännölliset.

Unelmieni kevät on pitkä ja viileähkö.

Unelmieni kesä on aurinkoinen, mutta ei helteinen. Viileähkö, aurinkoinen tai puolipilvinen ja hieman tuulinen päivä on ihana. Kesäsadekaan ei haittaa. Päinvastoin, sitäkin tarvitaan.

Unelmieni syksy on värikäs, kuulas ja aurinkoinen. Joutsenet ja kurjet huutavat, ja minä istutan sipuleita, vaikka en istuttamisesta tykkääkään.

Unelmieni talvi on melko runsasluminen, mutta ei liian kylmä. Auringonpaiste ja pikkupakkanen ovat ihana yhdistelmä.

Jos vuodessa olisi lisäksi pelakuu, niin silloin varmaankin kitkisin lisää ja tekisin enemmän leikkokimppuja. Jos pelakuu olisi keväällä, kylväisin herneitä, porkkanoita ja punajuuria.

Haaveilen, että puutarhassamme ei enää olisi yhtään mustia muoveja eikä mitään epämääräisiä tavarakasoja missään. Portin pielen pylväät olisivat valmiit eikä kesäkeittiöstäkään haittaa olisi.

 

PUUTARHAYSTÄVÄNI-KIRJAN POHJA

Nimeni / nimimerkkini:

Puutarhani nimi:

Puutarhani syntymäaika:

Puutarhassani seikkailevat:

 

Lempivärini puutarhassa:

Lempityökaluni:

Lempipaikkani puutarhassa:

Näistä kukista / kasveista pidän hyvin paljon:

Näistä puutarhakirjoista pidän:

Hauskin puutarhapuuhani:

Ikävin puutarhapuuhani:

 

Rentoudun puutarhassani

Onnistunein asia puutarhassani on

Asia, jonka muuttaisin puutarhassani

Unelmieni kevät on

Unelmieni kesä on

Unelmieni syksy on

Unelmieni talvi on

Jos vuodessa olisi lisäksi pelakuu, niin silloin

Haaveilen

KUINKA PALJON MENEE AIKAA

Osallistuessaan viime syksynä arvontaan blogissani Between kirjoitti: ”Lämpimät onnittelut niin blogin nimi- kuin syntymäpäivänkin johdosta. Postauksiasi on aina mukava lukea, sillä sinulla on hyvin persoonallinen taito luoda kiinnostavia tarinoita pienistäkin asioista. Olisi kiva kuulla paljonko käytät aikaa blogipostauksen luomiseen (kuvat käsittelyineen, tekstin tuottaminen yms.)” Kiitos, Between, hyvästä kysymyksestä! Tätä piti oikein miettiä.

Tarina lähti elämään.

Nopeimmillaan juttuun kuluu aikaa 1 h 10 min. Katsoin kellosta kun sattui sopiva tilanne. Olin nimittäin kirjoittamassa vastausta Riitta Jylhän kommenttiin kun sain idean. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna oli heittänyt minulle aiemmin aihe-ehdotuksen ja nyt tarina lähti elämään. Kun sanat olivat näytöllä, oli kulunut 35 minuuttia. Siihen sitten pari valmiiksi käsiteltyä kuvaa ja vähän viimeistelyä sekä viimeisenä otsikko. Kului toiset 35 minuuttia. Sitten panin jutun hautumaan. Voit lukea jutun täältä. Sen otsikko on Särmikäs keskustelu.

Jotkut jutun siemenet itävät nopeasti ja kasvaa hujahtavat täyteen mittaansa. Joitakin saa odotella kauemmin.

Sanat juoksevat nopeasti lauseiksi, mutta hitaat ja kömpelöt käteni laahustavat perässä. Kuvien käsittely se vasta hidasta onkin. Otan paljon kuvia, joista valitsen parhaat. Oikaisen, rajaan ja säädän valotukset kohdalleen. Nimeän joka kuvan ja merkitsen kuvauspäivän. Teen näin kaikille kuville ja arvata saattaa, että siihen menee aikaa. Kesän aikana kuvia kertyy satoja, joten vasta loka-marraskuussa kaikki puutarhakuvat ovat järjestyksessä. Talvella niitä onkin sitten helppo hyödyntää.

Välillä piti odotella sopivaa kuvaussäätä

ja käydä nappaamassa puuttuvat potretit.

Yksi suuritöisimmistä jutuistani on ollut kuunliljoistani kertova Tehokas tiimi. Esittelin puutarhani silloiset kaikki kolmetoista kuunliljalajiketta. Yhtä monta kertaa minun piti tehdä Google-haku. Joistakin kuunliljojen lajikkeista olin epävarma ja minun piti selvittää kuka kukin puutarhassani on. Nimet minulla oli, mutta piti saada nimi ja kuva täsmäämään. Kaikista ei ollut valokuvaa, joten välillä piti odotella sopivaa kuvaussäätä ja käydä nappaamassa puuttuvat potretit. Puuha oli hauskaa ja oli upea tunne kun palapeli oli vihdoin valmis. En tehnyt juttua yhdeltä istumalta enkä tullut katsoneeksi, kuinka paljon aikaa käytin. Joka tapauksessa tein juttua monena päivänä aina kun siihen oli sopiva hetki.

Kuunliljat nousevat hitaasti, mutta niitä kannattaa odottaa.

Myös sellaiset asiapitoiset jutut, kuten Helpot perennat aurinkoon, ovat suuritöisiä. Asiatiedon hankkiminen kirjoista ja netistä vie oman aikansa. En ole koskaan katsonut, kuinka kauan. Minulla on nimittäin tapana tehdä monta juttua päällekkäin. Luonnokset-kansiossa odottelee 63 juttua julkaisemistaan tai pientä viimeistelyä. Se johtuu siitä, että minulla on luovan kirjoittamisen vimma.

Mieluisinta minulle kuitenkin on

miettiä juttu pala kerrallaan

puuhaillessani puutarhassa tai

sisällä vaikkapa pyykkejä laitellessa.

Osa jutuista syntyy siten, että istahdan tietokoneen ääreen ja kirjoitan mielessäni soljuvat sanat näytölle. Saatan saman tien napsutella kuvat paikoilleen. Mieluisinta minulle kuitenkin on miettiä juttu pala kerrallaan puuhaillessani puutarhassa tai sisällä vaikkapa pyykkejä laitellessa. Minusta on ihanaa miettiä pätkä tekstiä valmiiksi mielessä ja kipaista sitten kirjoittamaan se koneelle. Kädetkin tykkäävät kun ei kauan tarvitse pinnistellä. Joskus – ja aika useinkin – vain käy niin, että lauseet lähtevät lentoon ja minun on pakko kirjoittaa koko juttu. Sitten minun onkin ideoitava uusi juttu, jotta saan jatkaa sanojen miettimistä. Kuvia vaille valmis juttu jää Luonnokset-kansioon odottelemaan kuvia ja loppusilausta.

Valmista tulee pikku hiljaa...

Minulla on hassu tapa aloittaa lehtiartikkeleiden ja joskus jopa kirjan lukeminen keskeltä. Luen jutun ensin keskeltä loppuun ja sen jälkeen alusta keskelle. Blogit luen teknisistä syistä aina alusta loppuun. Jutun kirjoitan yleensä alusta loppuun päin – tai miten milloinkin.

En pidä tiukoista rutiineista, joten toimin tilanteen mukaan. Tämän jutun aloitin keskeltä. Hypin ja pompin.

Jos joku kohta tuntuu hankalalta, sanat eivät vain asetu kohdilleen, en jää siihen junnaamaan. Siirryn toiseen kohtaan. Luova tauko tekee hyvää ja usein sanat loksahtavat myöhemmin ilman sen kummempaa miettimistä.

Joskus harvoin painan Julkaise-nappulaa heti jutun valmistuttua. Useammin annan jutun hautua jonkin aikaa, päivän tai pari. Kun sitten luen jutun uudelleen, huomaan helpommin virheet, turhat toistot, kankeat lauseet ja huonot kielioppimuodot – jos huomaan.

Kelloa katson harvoin, sillä bloggaamisessa ei onneksi ole tulosvastuuta eikä deadlineja.

JUTTUIDEA-AUTOMAATTI

Valitin miehelleni, että minulla on sellainen ongelma, että juttuideoita tulee aivan liikaa. Hitaat käteni eivät millään pysy perässä ja kärsin siitä, etten pysty riittävästi toteuttamaan kirjoittamisen vimmaani saatikka kommentoimaan blogiystävieni juttuja.

Menin vielä hölmöyksissäni heittämään bensaa liekkeihin. Tulin keksineeksi juttuidea-automaatin. Mieheni tokaisikin, että kumpikohan on vaikeampaa: elää vilkkaan mielikuvituksen kanssa vai elää vähemmän vilkkaan mielikuvituksen kanssa.

Minulla on edelleen vastaamatta osaan blogissa järjestämäni arvonnan yhteydessä saamiini kysymyksiin. Kysymykset olivat aivan valtavan hyviä. Olen edelleen tosi innoissani niistä. Luonnokset kansiossa on kymmeniä kuvia vaille valmiita juttuja ja tiedostoissani raakileita lisää. Aion vastata ihan jokaiseen kysymykseen, mutta vähän kestää.

Juttuidea-automaatti toimii siten, että kirjoitetaan hakukoneeseen jokin sana, ihan mikä tahansa, ja katsotaan mitä linkkejä kone tarjoaa. Kirjataan niistä syntyvät ideat muistiin. Linkkejä ei siis avata, luetaan vain ja otetaan ideoista koppi.

Kirjoitin hakusanaksi ensimmäisen mieleen juolahtaneen sanan ja se oli ”pari”.

Kone tarjosi ensimmäiseksi linkin: Pa-Ri Materia Oy – Uusi kanava hankkia kalusteita. Pa-Ri takaa erittäin edulliset hinnat sekä ekologisen ja kestävän kierrätyskanavan kalusteille. Varastossa kymmeniä... 

Kappas vain, voisinkin kirjoittaa kierrätyksestä puutarhassani. Se onkin ajankohtainen aihe. Kirjasin ylös muutamia esimerkkejä alkaen kompostista vanhan rikkoutuneen paviljongin kierrätykseen.

Köynnöstuki on jo blogini lukijoille tuttu, mutta voisin kertoa muistakin kierrätysideoista.

Jäin heti koukkuun. Luin: Palokan Riento ry. Ajankohtaista joukkueasiaa. Tervetuloa PaRin B-poikien joukkueeseen! 

Niin, joukkueurheiluahan tämä. Minä, Into, Tarmo, Onni, Rauha ja Ilona sekä tietenkin mieheni Jouko ja Lapiomies.

Jaahas, mitäs Wikipedia sanoo parista? – Pari voi viitata johonkin seuraavista:
pari, kappalemitta
pari, matematiikassa kahden alkion joukko (joko järjestetty tai järjestämätön)
sähköpari, sähkötekniikassa kaksi elektrodia, joiden välille muodostuu jännite… 

Voisinkin koota yhteen puutarhani näyttävimmät parit.

Joskus kirjoittelin puutarhani suloisesta parista: loistotädyke & ’New Moon’ –kullero. Voisinkin koota yhteen puutarhani näyttävimmät parit. Pareja, joiden välillä on sopivaa jännitettä.

Entäs mitä sanoo Wikisanakirja? – Pari on numeraali, likimäärää ilmaiseva sana: pieni lukumäärä; noin kaksi; muutama. Pari on myös substantiivi, kahden muodostama ryhmä tai yksikkö. Esimerkiksi: Älä ota liian monta paria kenkiä mukaan matkalle. 

Pitäisikin kirjoittaa kengistä. Olen nimittäin pari vuotta yrittänyt ratkaista puutarhajalkineongelmaa. Ostin vuosia sitten Hong Kongista kauniit puutarhakengät, kukalliset ja kirkkaanpunaiset. Kun ne menivät rikki, en ole löytänyt mieleisiäni mistään. No, ei siitä nyt enempää. Se on oman postauksen aihe.

Nämä tennarit palvelivat minua tänä kesänä.

Wikisanakirja jatkaa: Pari on kahden yhdessä käytettävän yl. keskenään samankaltaisen muodostama kokonaisuus. Esimerkiksi: Alkuaikoina käytettiin kahta erilaista, nykyisin keskenään yhdenvertaista, suksea parina. Pari on kahden yl. yhdenvertaisen ihmisen muodostama ryhmä… No niin, valitkaa itsellenne pari. Tämän sukan paria ei löydy mistään! Tuo pari näyttää viihtyvän hyvin toistensa seurassa. 

Onhan niitä paripuolia.

Pari-sanan johdos on adjektiivi pariton. Voisinkin kysyä blogiystävien apua parittomien perennojen pulmaan. Kukkiensa painosta kaatuileva saksaniiris kaipaa tukijaa ja amerikanvuokko sopivan hillittyä kumppania. Onhan niitä paripuolia muitakin.

Sitten on mielenkiintoisia yhdyssanoja: aisapari, loppusointupari, nuoripari, parijono, paripuoli, parivaljakko, parivuotias, taistelupari...

Tämä nuoripari oli kesän ihana yllätys: jaloritarinkannus 'Summer Skies' ja kullero 'New Moon'.

Mitkähän olisivat syksyn parhaat loppusointuparit? Kuvittelin jo keksineeni yhden: hortensia ’Praecox’ ja tarhaiiso, mutta hortensiasta tuli varsinainen loppusointu; se otti ja kuoli. Iiso jäi paripuoleksi. 

Tulee mieleen ikuinen taistelupari: korte ja minä.

Tulee mieleen ikuinen taistelupari: korte ja minä. Siitähän voisi säveltää mollisointuisen kuorolaulun. Luulen, etten ole ainoa kortetta vastaan taistelija. Kuorolaisia voisi löytyä muitakin...

Ranskassakin on sana pari. Se tarkoittaa vetoa, vedonlyöntiä ja kuvaannollisesti uhkapeliä. Onko minulla tapana pelata uhkapeliä aroilla kasveilla? Voisin kirjoittaa siitä.

Unkarin kielessä pari merkitsee tasa-arvoa. Mielenkiintoista. Selaan sivuja eteenpäin.

Pari sanaa päihteistä. MirvaAnnaMarian blogi: – Parin selvän viikonlopun jälkeen ei huvitakaan enää samalla tavalla pilata unirytmiä, sotkea hyvin kulkeneita treenejä ja heittää hyvästejä... 

Hmm… tärkeää asiaa. Itse en ole tarvinnut päihteitä. Pionien, syysleimujen, ruusujen ja muiden kasvien tuoksut huumaavat aivan riittävästi. Tuoksujen puutarha olisi hyvä juttuaihe.

Seuraavassa blogissa on Pari sanaa kauneudesta. Miten olisi juttu kauneimmista hyötykasveista? Sellaisia en olekaan koskaan miettinyt.

Raparperit ovat meillä enimmäkseen koristekasveja.

Selaan eteenpäin. Perhesuhteilla ja parisuhteella on suuri vaikutus hyvinvointiin. Pari- ja perheterapian asiakkaat voivat tulla käynneille myös yksin. Varaa aika netistä! 

Pitäisiköhän kirjoittaa puutarhan vaikutuksesta parisuhteeseen nyt kun Jouko on toteuttamassa haavettaan uima-altaasta. Näyttää siltä, että Jouko on kovaa kyytiä hurahtamassa tähän puutarhahulluuteen.

Tänne mahtuu muutama puu, pensas ja perenna.

Oi-joi, minähän hukun näihin juttuideoihin! En silti malta lopettaa. Tämä muuttuu aina vain hauskemmaksi: Galvaaniset parit / Daniellin pari. Mikä on Daniellin parin laskennallinen jännite reaktioiden 1 ja 2 normaalipotentiaalien perusteella? Vastaus 4. 5. Miten kupari- ja sinkki-ionien konsentraatiot... 

En ymmärrä tästä hölkäsen pöläystä, mutta sana sinkki iskeytyy tajuntaani. Sinkki on yksi mielimateriaaleistani. Voisin paneutua puutarhani materiaalivalikoimaan.

Pari hyvää tulosraporttia mallisalkkuumme.

Ja aina vain paranee: Pari hyvää tulosraporttia mallisalkkuumme. Inflaatiotarina nostaa päätään poliittisten sekoilujen takaa. Öljy ja metallit kimmonneet uusille tasoille lyhyessä ajassa. Telialta ja Cityconilta vahvat Q1-raportit. 

Siis tulosraportti. Täytyisihän minun ehtiä kirjoittamaan tulosraporttini kuluneelta kasvukaudelta. Kuvat viime vuodelta ja tältä vuodelta rinnakkain ovat kannustavia. Aikaansaannosteni listaaminen on jokasyksyinen hupini.

Eteläterassin edustan istutusalueen kunnostaminen oli yksi tämän kesän monista projjekteista.

Ei kerta kaikkiaan, jäin ihan koukkuun tähän ajatusleikkiin! Pari- ja ryhmämentorointimallien kehittäminen: eMentorit eAktoreiden työelämään siirtymisen tukena. Kuparinen, Anu (2017)...  

Mentorit. Keneltä olen innostusta ja oppejani ammentanut? Isä, Eveliina-mummo, Gisela Keil, Rea Peltola, Annemarta Borgen, Lotte Möller, Else & Vesa Leivo… Kananinnostukseeni ovat vaikuttaneet Miriam Soledad Ramirez, Kaarina Valoaalto & Anne Streng. Kaikista heistä voisin kirjoittaa lisää.

Pyristelen irti tästä

koukuttavasta

juttuidea-automaatista.

Pyristelen irti tästä koukuttavasta juttuidea-automaatista, mutta vielä on katsottava ainakin yksi. Pari asiaa mustista aukoista voitti kalustovuokrauspalkinnon – Voittajaksi valikoitui Turun taideakatemian opiskelijoiden lopputyöprojekti Pari asiaa mustista aukoista, jota olivat pitchaamassa ohjaaja/käsikirjoittaja Anna... 

Haa – mustat aukot! Minullahan on sellainen. Jänikset söivät omenapuumme. Puu revittiin maasta. Peitin alueen mustalla muovilla. Olisi tarkoitus suunnitella siihen jotain ihanaa. Voisin kertoa suunnitelmistani muillekin.

Suihkulähteen olette nähneet aiemmissa jutuissani, mutta tätä mustaa aukkoa suihkulähteen takana en ole esitellyt – sattuneesta syystä. 

Olen jo hakukoneen viidennellä sivulla. La Pari-Pari Langkawi Malaysia WELCOME TO LA PARI-PARI. La Pari-Pari takes its name from the Malay word for "fairy" - those crafty, wee spirits notorious for making dreams come true. 

Nyt alkaa tuntua siltä, että voisin jo lopetella. Huomaan kuitenkin vielä jotakin mielenkiintoista. Matildankartano kehitti oman leipäjuuren: "Sitä ruokitaan kerran tai jopa pari kertaa päivässä – reissuun ei voi lähteä, ellei palkkaa juurenhoitajaa". 

Juuret pärjäävät aika pitkiä aikoja

ihan omin nokkineen tai juurineen.

Siis juurenhoitaja! Me tarvitsemme eläintenhoitajan, mutta juuret pärjäävät aika pitkiä aikoja ihan omin nokkineen tai juurineen. Olen pyrkinyt siihen, että juuret kasvaisivat niin syvälle, etteivät ensimmäiset helteet niitä hetkauta.

Sitten seuraa loppuhuipennus: Ei mitään muttia – vai sittenkin pari? Ville Eloranta on Helsingin Sanomien kielenhuollosta vastaava toimittaja ja suomen kielen lautakunnan jäsen. Artikkelissaan 2.5.2019 hän pohtii mielenkiintoisella tavalla verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. 

Tätä olen aina pohtinutkin. Sukellan artikkelin vietäväksi. Artikkeli on ansiokas ja lopussa huomaan kasvoillani leveän hymyn. Jos haluat tietää, mikä minua hymyilytti, lue artikkeli täältä.

HEI, LUKIJANI!

Kiitos ihanasta kirjeestäsi, joka kopsahti sähköpostiini! Se oli oikea päivän piristys. Sinun luvallasi vastaan kirjeeseesi näin julkisesti tässä.

Pioni 'Kelway's Glorious'

Mistä arvasitkaan, että pidän siitä, että ”tunnen” lukijani! En tietenkään pahastu siitäkään, että joku haluaa pysyä anonyyminä. Olen iloinen, jos voin tuottaa toisille iloa jutuillani ja kuvillani – tutuille ja tuntemattomille. On vain tosi mukavaa kun on niitä blogiystäviä, jotka tunnen ainakin nimeltä. On hauskaa kun tietää millaisia puutarhoja heillä on, mistä he innostuvat ja haaveilevat, mitä he ovat puutarhoissaan puuhailleet… Sekin on kivaa, kun kerroit lapsuuden kotiseudusta ja nykyisestä asuinpaikastasi.

Harmillista vain on se,

etten pysty juurikaan kommentoimaan juttuja.

Juuri tuon takia seurailen lukijoitteni blogeja, jos heillä sellaisia on. Harmillista vain on se, etten pysty juurikaan kommentoimaan juttuja. Minulla on sairaus nimeltä essentiaalinen vapina. Käteni vapisevat ja kirjoittaminen on hidasta ja vaivalloista. Usein en jätä merkkiä vierailuistani, toisinaan laitan hymiön tai sydämen, pisimmillään muutaman sanan. Onneksi sairauteni ei ole vaarallinen eikä se estä puutarhassa puuhailua eikä ajatusten lentoa.

Oli tosi mukavaa kuulla Sinusta ja nähdä kuva puutarhastasi. Teillä on niin siistiä ja valmista, vaikkakin ehkä unelmia ja suunnitelmia on mielessä. Ihailen aina sellaisia puutarhoja, sillä itsellä joka paikka on kesken ja siellä täältä repsallaan.

Oli hauskaa löytää yhteisiä tuttuja. Koulukaverisi äiti ja Narvan koulun entinen keittäjä on se Rouva Ruusupuu, jolta sain kokonaisen leimupenkin. Kirjoitin hänestä täällä. Vihkipappisi – ja kuopuksemme kastepappi – oli ystävämme. Hän siirtyi ajasta iäisyyteen viime vuonna. Tapaamme hänen leskivaimoaan ja entistä uskonnonopettajaasi silloin tällöin. Tätisi miehen veljen vaimolta sain unkarinsyreenin taimen sekä belliksiä, mutta ne jäivät entiseen, Poukantien puutarhaan.

Rouva Ruusupuun antamasta leimupenkistä olen  saanut monta uutta. Niitä leimupenkkejä taitaa nyt olla jo kuusi.

Aivan erityisesti ilahduin siitä, kun kirjoitit: ”Nyt, kun löysin blogisi, tuntuu kuin olisin kokenut jonkinlaisen uudelleen heräämisen puutarhatöiden mukaansa tempaavaan maailmaan.” Tuntui aivan upealta, että olet saanut innostusta blogistani!

Minä istua nökötän sisällä ja odotan,

mutta heitä näkyy entistä harvemmin.

Olen joskus kertonut blogissani puutarha-apulaisistani Intosta ja Tarmosta. Koko kevään ja kesän he ahertavat kanssani, mutta syksyisin heillä on tapana luikahtaa jonnekin. Varsinkin sateisina ja koleina syyspäivinä he vain katoavat. Minä istua nökötän sisällä ja odotan, mutta heitä näkyy entistä harvemmin. Jonakin kauniina, kuulaana syyspäivänä he ilmaantuvat ja meillä on hauskaa puutarhassa. Silloin saan ehkä muutaman sipulin maahan, vähän kitkettyä, työkalut pestyä ja puutarhavaraston siivottua. Tuntuu hyvältä tietää, että keväällä he taas palaavat.

Jos haluat lukea lisää Intosta ja Tarmosta, klikkaa: Into, Tarmo ja villasukat ja Hei, Into ja Tarmo! Jutussa Onni on Inton ja Tarmon lisäksi myös ihana seuralaiseni Onni.

Pilvisenä päivänä pellava sulkee terälehtensä, mutta kohta se taas loistaa.

Syksyn salaatissani maistuu

loraus laiskuutta ja

pari tippaa tunnontuskaa

tekemättömistä töistä.

Niin se on joskus minullakin, että into ja tarmo ovat poissa. Joskus kirjoittelinkin, että syksyn salaatissani maistuu loraus laiskuutta ja pari tippaa tunnontuskaa tekemättömistä töistä. On lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa. Ja sitäpaitsi sateella on ihana sukeltaa ensi kevään puutarhaunelmiin.

Voi, miten mahtavaa onkaan kirjoitella taas uusia juttuja, kun saa kannustavaa palautetta! Kirjoitit: ”Mutta minut lumosi ihana puutarhasi ja se, kuinka innolla kaikkeen puutarhaan liittyvään paneudut. Ja toisaalta taas se, miten sain nauttia entisen kotiseutuni maisemista. Ihan kuin olisin tullut kotona käymään.” Juuri vuorovaikutus toisten puutarhaharrastajien ja muiden lukijoiden kanssa on bloggaamisen suola ja sokeri.

Oli mukava lukea kun kirjoitit: ”Tuntui jotenkin ihan niin liikuttavalta lukea kirjoitustasi Narvasta ja siitä, kuinka viihdytte siellä.” Juttelin vastikään mieheni kanssa, olemmeko juurtuneet tänne. Ruusujeni juuret ainakin kasvavat niin syvällä, että vaikea olisi muuallekaan muuttaa. Onneksi ei ole tarvettakaan. Lasten juuret ovat aika syvällä Vesilahdella, ovathan he asuneet suurimman osan elämästään täällä. Heidän puheessaan on jopa niin voimakas täkäläinen murre, että muualla käydessämme ihmiset huomaavat sen.

Lisää kuvia Narvasta / Kuralasta näet täältä.

Olet sydämellisesti tervetullut lukijakseni! Toivottavasti viihdyt. Ihanaa syksyn jatkoa Sinulle ja kaikille tutuille ja tuntemattomille puutarhaystävilleni!

Pieni auringonkukka 'Ice Cream' kukkii yhä.

Lämpimät tervetulotoivotukset kaikille muillekin uusille lukijoilleni! Kaikkia en varmaan ole nimeltä huomannut tervetulleiksi toivotella, mutta kaikki ovat toivottuja mukavaan porukkaan. Jos en vielä ole blogisi lukija, vinkkaa siitä minulle. Ehkä en vain ole löytänyt blogiasi.

SANOJEN SIEMENIÄ

Osallistuessaan arvontaan blogissani anonyymi kirjoitti:

”Puutarhat kiehtovat minua ne voivat olla myös olemattomia, salaisia, läpinäkyviä...

kukka tai kiehkurasiemenkota on puutarha kun korennonsiipi hipaisee unelmoimaan.

Puutarhassasi kuljen blogisi polkuja kauneuden lähteille.

Kysyn, kylvätkö puutarhaasi sanojen siemeniä

poimitko tähtitaivaan aarteita puutarhasi yltä?”

Ei, en minä kylvä niitä. Ne ovat kylväytyneet sinne itsekseen. Minun tarvitsee vain poimia itäneet taimet. Minun tarvitsee vain löytää ne oikeat taimet, mutta se ei ole aivan helppoa. Puutarhani on täynnä tavallisia sanoja, arkisia sanoja. Niitä ryöpsähtelee kaikkialla kuin pihatähtimöä kasvimaalla. Niiden arkisten sanojen poimiminen käy helposti.

Runollisia sanoja en löydä.

Niitä ei joko ole tai sitten ne ovat niin harvinaisia,

etten vain ole huomannut niitä.

Joskus löydän jonkun hauskan sanan. Joskus käteeni osuu vanha sana. Kuin isoäidiltä perityn joriinin mukula.  Runollisia sanoja en löydä. Niitä ei joko ole tai sitten ne ovat niin harvinaisia, etten vain ole huomannut niitä. Ehkä maaperä on liian savinen.

Puutarhaani on kylväytynyt myös vierasperäisten sanojen siemeniä. Harvoin poimin niiden taimia. Pidän eniten suomalaisista.

Joutsenten huutaessa löydän usein

pehmeitä, tyytyväisiä, haikeansuloisia sanoja.

Sateella onnellisten sanojen siementaimet nousevat kuin sienet kuusen juurelle. Paahteessa ne sen sijaan kuivuvat käppyröiksi. Joutsenten huutaessa löydän usein pehmeitä, tyytyväisiä, haikeansuloisia sanoja.

Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Sanat tai jopa kokonaiset lauseet

nousevat maasta kuin perunat. 

Kuokkiessani puutarhassa sanat tai jopa kokonaiset lauseet nousevat maasta kuin perunat. Se on kaikista hauskinta. Poimin ne innoissani mukaani, mutta kesken puutarhatöiden en lähde niitä sisälle viemään. Niiden aika on sitten kun olen nähnyt auringonlaskun ja tähdet syttyvät taivaalle. Istahdan hetkeksi näppäimistön ääreen ja nautiskelen.

Toivottavasti tekin nautitte.

Kiitos, anonyymi lukijani, inspiroivasta kysymyksestä!

PARHAAT PALAT

Syntymäpäivän juhlatarjoiluksi kokosin valikoiman juttulinkkejä kuluneen vuoden varrelta. Ensimmäisen vuoden valikoidut jutut löydät otsikolla Kirsikat kakusta.

KATAJAKUJAN KASVEJA

Miten se onkaan niin, että aina kun aion ruveta kirjoittamaan jostain puutarhani kasvista, juttu tahtoo mennä höpsöttelyn puolelle? Kasvit alkavat näyttää ystäviltä, uranaisilta, kakaroilta, röyhkimyksiltä... Silti jutut ovat ihan asiaa, omalla kokemuksella kuorrutettua.

Iiris on Uranainen prässihousuineen ja röyhelöpaitoineen.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi kirjoittelin katajasta otsikolla Urho.

Akankaali ja ukonkello -juttu ei selityksiä kaipaa.

Jutusta Rakkaani? selviää minun suhteeni pioniin 'My Love'.

Mielipiteitä jakava kasvi on juttu vuorenkilvistä.

Arovuokko on Puutarhan kakara.

Esittelin kaikki puutarhani pionit jutussa Pionit palkintopalleilla.

Ystäväni on kertomus ystävästäni ja jalokellosta.

Röyhkimys kertoo komeasta, mutta piittaamattomasta viiruhelpistä.


ARVOKKAITA VINKKEJÄ

Kyselin teiltä lukijoilta vinkkejä oikeasti helpoista ja vaivattomista, mutta näyttävistä kasveista. Sellaisista, jotka ovat elinvoimaisia, kestäviä ja varmoja eivätkä leviä riesaksi asti. Sain arvokasta tietoa ja iloisena kokosin kasveista hyvät listat. Melkein jokaisesta kasvista on kuva ja tiivis tietopaketti. Näistä jutuista on varmasti hyötyä vielä pitkään.

Helpot perennat aurinkoon

Helpot perennat aurinkoon ja puolivarjoon

Helpot perennat puolivarjoon

Helpot perennat varjoon






SYYSTUNNELMIA

Syksy on haikean onnellista, tunnelmallista aikaa. Kukat ja linnut lähtevät. Puutarhaintoilija jää kuuntelemaan sateen ropinaa kattoon.

Syksyni on sininen -jutussa hämmästelen sinisävyisten kukkien määrää syksyisessä puutarhassani.

Se hetki kertoo pysähtymisestä hetkeen.

Syksyn maut tarjoaa valikoiman syksyn haikeansuloisia makuja.






TALVIJUTTUJA

Talvella lepään puutarhapuuhista hyvillä mielin, mutta puutarhajuttuja en väsy vatvomaan. Kasvukauden muistoista ja kuvatiedostojen syvistä syövereistä riittää ammennettavaa koko talven ajaksi.

Pakkaspäivän iloksi tarjosin kierroksen Katajakujan talvipuutarhassa.

Katajakujan talvi kertoo tämän talon puutarhurista siihen aikaan kun blogiystävien ikkunalaudat ovat väärällään hyvin hoidettuja kevättalven kylvöksiä











KEVÄTMIELELLÄ

Keväällä pitäisi revetä moneen paikkaan yhtä aikaa: istuttamaan, kitkemään, kylvämään, blogeihin...

Miltä kevät maistuu? on täynnä keväistä tunnelmaa.

Kylvöpuuhissa on realistinen kuvaus kevättohinoista.







KESÄ

Kesä kuluu puutarhassa. Sisällä käydään sateella tai hellettä paossa.

Kops! kertoo hyvin erikoisesta kesästä, joka nyt syksyllä tuntuu aivan epätodelliselta. Onko meillä ollut joskus tuollaista?










ELÄINJUTTUJA

Kuluneen vuoden aikana perheemme kasvoi kahdella kissanpennulla. Meillähän on jo ennestään koira, kukko ja kanoja sekä kani.

Uskollisin seuraajani  kertoo Rose-koirasta.

Pusi-pusi on kertomus kissanpentujen, Onnelin ja Reetan, hakumatkasta.

Kaiken maailman kotkotuksia paljastaa millaista kärhämöintiä kanalassa tapahtuu.

Kattia kanssa -jutussa pääsevät ääneen Onneli ja Reetta.

Koiran virka arvatenkin on juttu Rosesta.


JUTTUJA LAPSILTA JA LAPSISTA

Katajakujalla kasvavat niin kasvit kuin lapsetkin – ja vanhemmat siinä sivussa.

Jutussani Kasvatuskysymyksiä pohdin, voiko lapsia kasvattaa. Ehkä he ovatkin kuin puutarha, jota kastelen ja lannoitan ja se kasvaa minun kasvatusyrityksistäni huolimatta. Onneksi.

Lasten seurassa ei ole tylsää. Sen osoittavat jutut Punasilmäinen ötökkä ja muuta mukavaa sekä Ötökkäjuttuja.








PUUTARHA

Puutarhaa on rakennettu työllä ja vaivalla, mutta samalla iloisena ja onnellisena.

Kivipolkuja on taas ahkeroitu.

Unelmasta toteutumiseen on pitkä matka, mutta kivi kerrallaan tavoite lähenee. Kuin puolukassa ja punttisalilla yhtä aikaa kertoo Muotopuutarhan rakentamisen alkuajasta.

Vaikka kivien vääntäminen on raskasta, puutarhan rakentaminen on silti iloista puuhaa. 100% Onnea ja iloa puutarhasta -jutussa puutarhan tuomia hyviä asioita tarkastellaan lähemmin. Pilke silmäkulmassa tietenkin.



INTO JA TARMO

Intoa ja Tarmoakaan ei ole unohdettu. Ei tietenkään. He ovat minun korvaamattomat – ja samalla vähän arvaamattomat – apulaiseni.

Into, Tarmo ja villasukat kertoo lokakuun tunnelmista ja siitä kun Into ja Tarmo ovat lähteneet.











KASVIEN NIMIÄ

Välillä innostuin kasvien nimistä.

Kasveja kaikille ammattilaisille ja amatööreille tarjoilee kasveja niin leipureille, lentäjille kuin lääkäreillekin ja paljon muuta.

Kitkemistalkoot järjestin Elias Til-Landzin kasvinimistön hengessä. Sain palautetta osallistujilta, että olivat hauskimmat kitkemistalkoot ikinä.












HAASTEITA

Blogimaailmassa poukkoilee haasteita sinne tänne. Yksi hauskimmista oli Titan keksimä haaste Minun kaupunkini. Esittelin kylän, jossa asumme ja vietin juttua kirjoittaessani vaikuttavia hetkiä. Toivottavasti tämä välittyi myös lukijoille.

Lähetinpä minäkin haasteen: Millainen puutarhuri olet? Olin onnellinen kun blogiystävät pitivät siitä ja osallistuivat siihen innokkaasti.






PUOLIHYDROVILJELYSTÄ

Ei vuotta ilman juttua puolihydroviljelystä. Olen niin innoissani siitä.

Sormet sorassa kertoo kevätpuuhistani viherkasvien parissa.












Toivottavasti viihdyt juttujen parissa!

MYYRÄNTYÖTÄ JA MUISTUTUS ARVONNASTA

Blogini arvontaan osallistuessaan manna heitti minulle kysymyksen: ”Millä ihmeellä myyrät saisi pois pihalta? On kokeiltu karkoitustabletteja ja sellaista värinöitä lähettävää vekotinta, eivät tehoa!”

Miten olisi kissa?

Miten olisi kissa? Meillä ei myyräongelmaa ole ollut, ei tosin silloinkaan kun meillä ei ollut kissoja. Meidän riesanamme ovat olleet isommat otukset: rusakot ja kauriit. Niihin tepsivät aidat, mutta mitenkäs myyrille aitoja maan alle rakentaisi?

Kauhistuin kun luin millaista tuhoa myyrät (eivät siis kontiaiset eli maamyyrät, jotka ovat rauhoitettuja) voivat saada aikaan. Itku voi olla herkässä kun keväällä nostelee toinen toisensa jälkeen juurensa parempiin suihin menettäneitä puita, pensaita ja muita kasveja.

Paras konsti lienee pöllöjen suosiminen

ja sopivan pöllönpöntön ripustaminen.

Netistä löysin joitakin vinkkejä myyrien karkotukseen, mutta toisaalta myös useita kertomuksia siitä, ettei myyriin tepsi mikään. Paras konsti lienee pöllöjen suosiminen ja sopivan pöllönpöntön ripustaminen. En vain tiedä kuinka innokkaita pöllöt ovat tulemaan esimerkiksi asuntoalueelle.

Niitä muita keinoja ovat esimerkiksi keisarinpikarililja, narsissi, valkosipuli, nurmikon pitäminen lyhyenä ja lumen tallaaminen matalaksi sekä verkot puiden ja muiden kasvien ympärillä.

Tämä komistus nukkui kaikessa rauhassa autotallimme nurkalla. 
Kuvan on ottanut Vilpas Isopahkala.

Hyvä lukijani, onko sinulla toimivaa keinoa vinkiksi mannalle?

Voit osallistua arvontaan  keskiviikkoiltaan asti täällä.

Anne, tervetuloa blogini lukijoiden ihanaan joukkoon! Enkä edes liioittele, sillä lukijani ovat ystävällisiä, kannustavia ja aivan mahtavia ♥ Mihinkään ikävään en ole näiden kahden vuoden aikana törmännyt ja se on huippua se. Toivottavasti sinäkin viihdyt.

HAASTATTELUSSA

Näin blogin syntymäpäivän alla on sopiva aika haastattelulle – vähän niinkuin paremmissakin piireissä. Sain nämä innostavat kysymykset Hirnakalta Hirnakan torppa -blogista. Kiitos!

Ensimmäisen haastattelun annoin silloin

kun tyttäreni koululäksynä oli haastatella vanhempia heidän kouluajoistaan.

Sitähän tuntee itsensä tärkeämmäksi kuin onkaan kun saa antaa ihan oikean haastattelun. Toista kertaa elämässäni. Ensimmäisen haastattelun annoin silloin kun tyttäreni koululäksynä oli haastatella vanhempia heidän kouluajoistaan. Muistaakseni siinä kysyttiin lempiainetta koulussa. Taisin vastata, että käsityöt ja kuvaamataito. Kerroin myös, että kun olin pieni, koulussa oli voinapit. Ne oli kääritty samanlaiseen paperiin kuin isot voipaketit nykyään. Pidin niistä. Saattoi siinä haastattelussa jotakin muutakin olla, mutta nyt Hirnakan esittämiin kysymyksiin bloggaamiseen liittyen.

Bloggaa tässä nyt sitten...

Hirnakka: Miltä tuntui ensimmäinen yhteydenotto blogiyhteistyön/lehtijutun/tms merkeissä?

Kun minua pyydettiin Kotiblogit-lehden syysnumeoon 2017 mukaan, ajattelin, että onpas niillä jutunaiheet vähissä. Päätin kuitenkin osallistua, koska pidän kirjoittamisesta. Voihan siellä yksi juttu olla tällaisesta keskeneräisestäkin, nuoresta puutarhasta. Pyyntö ilahdutti, vaikka koinkin sen tulleen ihan väärään osoitteeseen. Oli hauska osallistua ja oppia uutta.

Hämmästyin todella kun minut kutsuttiin STT:n Viestintäpalveluiden bloggaajalistalle. En olisi uskonut, että näin pieni blogi pääsee mukaan. Mielenkiinnosta lupauduin. Olen hyvin valikoiva blogiyhteistyön suhteen. Yleensä en blogiyhteistyötä tee, mutta nyt innostuin. Eräs asia osui ja upposi. Kuulette siitä lähiaikoina. 

Hirnakka: Onko blogeilla ylipäätään mielestäsi edessään loistava tulevaisuus vai hiljalleen hiipuminen tai peräti unohduksen lumet? Blogithan ilmiönä ovat olleet jo kauan, miten näet niiden muuttuvan tässä muuttuvassa maailmassa?

Joskus bloggaaminen kaivetaan naftaliinista,
tuunataan uudenlaiseksi

ja siitä tulee Se juttu. 

Intuitioni on, etteivät blogit häviä. Ajat muuttuvat. Joskus bloggaaminen kaivetaan naftaliinista, tuunataan uudenlaiseksi ja siitä tulee Se juttu. Ei samanlainen kuin meillä nyt, mutta jotakin tuoretta. Monimuotoisempaa. Yhteisöllistä.

Kellosepät olivat varmaan vielä jokin aika sitten lähes puilla paljailla kun ihmiset luopuivat kelloistaan ja alkoivat katsoa ajan kännyköiltään ja tietokoneiltaan, mutta kuinkas sitten kävikään... Rannekellot palasivat isoina ja näyttävinä – osa myös huikean kalliina nayttelyesineinä. Ehkä niin käy blogeillekin.

Kirjoitusvimma tuskin katoaa. Tilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti, jos joku palvelun tarjoaja ottaa teknisesti harppauksen eteenpäin. Käytettävyydessä on paljon kehittämismahdollisuuksia enkä tarkoita nyt ainoastaan ilmaista Bloggeria, vaan blogialustoja yleisesti. Teknisesti paremmalla blogialustalla olisi tilausta.


Vielä ehdit osallistua arvontaan täällä. 

Lämpimästi tervetuloa, Sari, Heidi Valkoista salviaa -blogista, Sanna P ja Blogit.fi -sivuston kautta liittyneet lukijat! Toivottavasti viihdytte juttujeni ja kuvieni parissa.