Haluaisin olla pullantuoksuinen äiti. Olisi ihanaa kun
lapset tulisivat koulusta ja kodissa tuoksuisivat tuoreet sämpylät tai joskus
jopa pullat. Päivällinen olisi kauniisti katettu pöytään ja minä tarjoilisin
perheelle mitä herkullisimpia ja terveellisimpiä ruokia – kasvikset tietysti omalta kasvimaalta haettuja.
Ei nyt sentään aivan näin tarvitsisi joka päivä olla. Kuva on otettu lasten kattamasta tarjoilusta äitienpäivänä.
Olen paremminkin mullantuoksuinen äiti. Suurimman osan
vuodesta kiirehdin ulos lapion varteen. Laitan jotakin ruokaa nopeasti tai sitten joku
lapsista kokkaa. Lapset ja mies löytävät minut kyykkimässä puutarhassa missä milloinkin. Siellä saa jutella kaikessa rauhassa. Onneksi lapset ovat sanoneet, että oikea äiti on juuri sellainen, joka tekee puutarhahommia.
Äidin syli – ja nyt lasten kasvettua myös äidin nojatuoli – on aina avoinna ja on ihanaa kun lapset tulevat juttelemaan. Sain nojatuolin mieheltäni syntymäpäivälahjaksi enkä arvannutkaan miten merkitykselllinen tuoli siitä vielä tulee. Tuon tuostakin lapset tai mies istahtavat nojatuoliin kun itse teen töitä tai muuten vain istuskelen tietokoneen ääressä. Tämänkin jutun kirjoittamisen aikana tuolilla ehti istahtamaan moni ja jotkut moneen kertaan.
Ahkera äiti kasvattaa laiskat lapset.
Sanotaan, että ahkera äiti kasvattaa laiskat lapset. Minulla ei sitä pelkoa ainakaan keittiöpuolella ole eikä kyllä muutenkaan. Kesällä on mahdotonta olla yhtä aikaa puutarhassa ja kyökissä ja talvella luova työ ja kirjoittaminen vetävät puoleensa kokkailua enemmän.
Äitienpäivänä oli ihanaa herätä kun perhe tuli onnittelemaan laulaen ja halaten. Alakerrassa odotti aamupalatarjoilu, lasten yhteinen lahja äidille. Lahjat oli paketoitu häkellyttävän kauniisti.
Gluteeniton, maidoton ja sokeriton ruokavalio
on haaste, mutta lopputulos oli huikea.
Gluteeniton, maidoton ja sokeriton ruokavalio on haaste, mutta lopputulos oli huikea. Yksi oli valmistanut täytetyt munanpuolikkaat. Niihin oli käytetty muun muassa kaprista ja kylmäsavulohta. Ne maistuivat täydellisiltä.
Toinen oli värkännyt coctailpalat saaristolaisleivästä ja majoneesitäytteestä sekä katkaravuista, lohesta ja lihaleikkeleestä. Huippuhyviä! Idean niihin hän oli saanut ravintolasta, jossa hän käy koulun loma-aikoina töissä.
Kolmas oli taiteillut erittäin kauniin hedelmävadin. Raikkaat hedelmät ovat kuin piste i:n päällä – päätös herkulliselle aterialle. Neljäs lupasi jotain herkullista toisena päivänä, koska kaikki herkut eivät mahtuneet samalle päivälle.
Viides oli koonnut voileipätarjoilun ja asetellut leivät ja päälliset taidokkaasti ja koristeellisesti tarjolle. Monipuolisista aineksista jokainen sai koota mieleisensä leivät. Ihanaa!
Eikä tässä vielä kaikki. Päivälliseksi esikoinen oli kattanut salaattipöydän: erilaisia salaatteja, marinoitua riisiä, kylmäsavulohta, avocadoa, punasipulia, juustoa, hunajamelonia, viinirypäleitä, paahdettuja cashew-pähkinöitä ja pinjansiemeniä. Herkullista kuin mikä!
Kuudes, nuorimmainen, on perinyt lapsistamme eniten puutarhageenejä. Hän oli ostanut minulle kaktuksen ja siihen sopivan ruukun. Koulussa hän oli kasvattanut juorun ja tehnyt massasta joutsenen. Liikuttavaa! Kaktus ja juoru pääsivät antajansa avustuksella heti hydroviljelyyn. Yhteinen hetki hydrosoran parissa kruunasi lahjan!
Äitiä hemmoteltiin oikein urakalla. Kuopus valmisti vielä iltapalaksi monipuoliset kerrosvoileivät ja hedelmälautasen. Ihanan päivän päätteeksi oli ylellistä käydä valmiin iltapalan ääreen.
Iltapala oli niin runsas, että siitä riitti herkuteltavaa vielä seuraavaksikin päiväksi.
Olen niin kiitollinen lapsistani ja perheestäni ja siitä, että saan olla juuri sellainen äiti kuin olen.
Onnellista toukokuuta niin äideille kuin kaikille muillekin! Perhe ei ole itsestäänselvyys ja siksi erityisesti muistan sinua, joka et ole saanut omia lapsia, vaikka olisit halunnut. Olet arvokas ja tärkeä omana itsenäsi!
P.S. Kirjoitin jutun äitienpäivän iltana, mutta tietokone alkoi temppuilla enkä saanut käsiteltyä kuvia. Onneksi äitiydestä voi kirjoitella milloin vain.
