TEHOKAS TIIMI

Tiedäthän sellaisia, jotka ovat huippuammattilaisia omalla alallaan, mutta eivät pidä meteliä itsestään. Saatat ehkä tietää heidän tekevän hyvin merkittävää ja arvostettua työtä, mutta työn tarkemmasta luonteesta ja heidän ansioistaan sinulla ei ole aavistustakaan. He ovat luotettavia ja antavat itsestään hyvän kuvan, mutta eivät mainosta saavutuksiaan.

Minulla on täällä puutarhassani tehotiimi juuri sellaisia. Reippaita, taitavia, kestäviä, hyvin pärjääviä, tyylikkäitä, kauniita ja komeita huippuosaajia. Ilman tätä tiimiä en tulisi toimeen. He eivät prameile eivätkä pröystäile, vaikka itse asiassa heillä, jos kenellä, olisi siihen varaa. Ilman heitä puutarhastani puuttuisi ryhdikkyys ja selkeys. Ilman heitä moni alue olisi paljon latteampi eikä lainkaan niin kiinnostava.

Olen rekrytoinut heidät

puutarhani tärkeisiin tehtäviin

eri puolilta Suomea.

Olen rekrytoinut heidät puutarhani tärkeisiin tehtäviin eri puolilta Suomea. Tuomaan näyttävyyttä varjoisille tai puolivajoisille paikoille. Pitämään rikat poissa. Selkeyttämään ja rauhoittamaan. Olen vilkaissut paperit ja istuttanut, mutta minun täytyy myöntää, etten tunne heitä kovin hyvin. Nyt päätin korjata tilanteen.

Vanhimmat heistä ovat kotoisin Keski-Suomesta, siskoni ystävän puutarhasta jakotaimina satuja maatiaislajikkeen edustajia. Kapeahkot lehdet, kirkkaanvihreä väri, lilat kukinnot. Nämä topakat kuunliljat pärjäävät melkein missä paikassa tahansa, jos heille ei aivan paahteista paikkaa tarjoa. Riittää kun kasvualusta ei ole liian kuiva.

Maatiaislajike on hyvin elinvoimainen. Olen jakanut sitä melko usein eikä se ole siitä ottanut nokkiinsa.

Kuunliljat ovat puolivarjoisan ja varjoisan paikan kasveja. Ymmärrän heitä oikein hyvin. Kuluneen kesän kovilla helteillä työtehot ovat olleet vähissä ja olo ollut nuupahtanut. Polttovioituksiakin voi tulla.

Sanotaan, että kuunliljat yleensäkin kasvavat parhaiten ravinteikkaassa, runsasmultaisessa ja lievästi happamassa savimaassa. Tärkeintä on, että maa on kostea tai tuore, mutta kuitenkin läpäisevä. Tietyt lajikkeet menestyvät myös aurinkoisella paikalla, mutta silloin kannattaa varmistaa, että paikka on riittävän kostea.

En tiedä, mitä sitten tapahtuu,

jos niitä kovin usein menee häiritsemään.

Suuttuvat varmaan.

Kuunliljat ovat uskollisia työntekijöitä. He eivät pidä siitä, että toimipaikkaa mennään noin vain muuttelemaan. Ainakin se on perusteltava hyvin. Sanotaan, että kuunliljat tarvitsevat kasvurauhan. En tiedä, mitä sitten tapahtuu, jos niitä kovin usein menee häiritsemään. Suuttuvat varmaan.

Minä en ole tuosta tiennyt tai sitä muistanut ja olen aina tarpeen tullen kuunliljoja jakanut ja siirtänyt. Viime vuoden keväällä ostin yhden 'Twilightin' ja syksyllä jaoin sen neljään osaan ja istutin taimet maahan. Eivät ne minulle vielä ainakaan ole suuttuneet.

Kuunliljan jakopalat menossa uuteen paikkaan. Märkä juuttisäkki pitää juuret kosteina.

Kun työolot ovat kohdallaan, kuunliljat ovat hyvin lojaaleja. Eivät edes sairastele. Eivät vaadi passaamista ja palvelemista. Ilahtuvat kyllä, jos niille antaa keväällä tai syksyllä kompostimultaa ja leikkaa kuihtuneet kukkavarret pois. Siinä kaikki. Aika uskomattomia.

Arvostan myös sitä piirrettä, etteivät kuunliljat levittäydy toisten alueelle. Kohteliaina he pitävät huolen omista asioistaan eivätkä yritä valloittaa koko puutarhaa.

Tänä kesänä löysin kuunliljat leikkokukkina. Nuppuisina ne ovat todella hurmaavia. Aika nopeasti, päivässä tai parissa, nuput avautuvat ja varret kasvavat jonkin verran pituutta. Kimppu muuttuu erilaiseksi, mutta kauniita kukat ovat avauduttuaankin.

Kuunliljojen siniharmaa väri sopii hyvin yhteen sinipallo-ohdakkeen värin kanssa. Tämän värinen kimppu oli kiva viedä veljenpojalle hänen päästyä ripille. Pojan kommentti kimpusta lämmitti mieltäni.

Maatiaisten lisäksi minulla on jalokuunliljoja, hopea-, kirjo-, isoraita- ja komeakuunliljoja. Nimitykset ovat kuitenkin sen verran vaihtelevia, että esittelen heidät myös latinankielisillä nimillään.

Hopeakuunliljani Hosta fortunei 'Hyacinthina' kasvavat melko matalassa kasvualustassa talon pohjoispuolella. Siinä ne ovat viihtyneet hyvin, vaikka paikka ei ehkä täytä runsasmultaisen maan kriteerejä. Ahkeroineet monta kesää ilman palkkaa, mitä nyt olen rikkoja nyppinyt ympäriltä ja niitäkin tosi vähän. Komeita tyyppejä. Kukkivat heinä-elokuussa vaaleanliloin kukin. Ne muistuttavat hyvin paljon komeasinikuunliljoja, jotka kasvavat ihan naapureina, mutta niiden lehdet ovat sirommat ja sileämmät.

Hosta fortunei 'Hyacinthina' sai vettä hellepäivän iltana.

Ehkäpä se sitten on sininen sattuma.

Yritin ottaa selville mitä fortunei hyacinthina tarkoittaa. Fortuna on onni, sattuma tai kohtalo ja hyacinthina tarkoittaa sinistä. Ehkäpä se sitten on sininen sattuma. 

Hopeakuunliljoillani on sellainen tarina, että löysin ne K-Raudan alennusmyynnistä 2015. Mikä onni! Ei ehkä nyt kuulosta kovin jännittävältä, mutta sadan vuoden päästä siinä voi olla jo vaikka minkälaisen tarinan ainekset.

Pidän erityisen paljon isolehtisistä ja hieman siniharmaista kookkaista kuunliljoista. Nimensä mukaisesti Hosta sieboldiana ’Elegans’ on hyvin elegantti valkoisine kukkineen ja komeine lehtineen. 

Hosta sieboldiana ’Elegans’ – mikä tyylikkyys!

Kuunliljoja arvostetaan erityisesti niiden näyttävien lehtien vuoksi, mutta toki ne myös kukkivat kauniisti kuten tämä 'Elegans'. Useimmat lajikkeet kukkivat heinä-elokuussa. Kukat sopivat myös leikoiksi.

Hosta sieboldiana 'Blue Angel' kasvoi kesän minulla terassilla. Se ei ole vielä päässyt näyttämään koko komeuttaan, mutta aavistelen, että jotakin hyvin hienoa on tulossa. Olen kuullut, että se on hyvin samannäköinen kuin 'Elegans'.

Komeiden sinertävälehtisten kuunliljojen lisäksi minulla on kirjavalehtisiä lajikkeita. Sellainen on esimerkiksi Hosta ’Undulata Albomarginata’, jota kutsutaan isoraitakuunliljaksi. Undulata tarkoittaa aaltoilevaa ja albomarginata valkoreunaista. Tämä lajike on päätynyt meille mieheni ja minun yhteiseltä taimistokierrokselta viime kesänä. 

Hosta ’Undulata Albomarginata’on minulla vielä nuori.

Toinen kirjava kuunliljani on Hosta Fortunei 'Patriot'. Tämän isänmaanystävän olen ostanut Tampereelta käydessäni lapseni kanssa hammaslääkärissä. Sain samalla hyvän tilaisuuden käydä taimistoilla. Ajattelin, ettei kuunliljoja koskaan voi olla liikaa ja ostin näitä kaksi.

Kuunlilja Hosta Fortunei 'Patriot' sietää enemmän aurinkoa kuin monet muut lajitoverinsa.

Keltareunakuunlilja Hosta fortunei ’Aureomarginata’ päätyi ostoskoriini Nokian K-Raudasta toissa keväänä, koska se sopii puolivarjoisaan paikkaan. Jatkossa varmasti muistan tämän lajikenimen kun tiedän, että aureo tarkoittaa kultaa.

Hosta fortunei ’Aureomarginata’ 

Minulla on joka vuosi ollut tapana ostaa muutama kuunlilja pohjoisterassin astioihin kaunistamaan sisääntuloa. Nokian Kodin Terrasta olen jo heti keväällä löytänyt komeita taimia, jotka komistuvat kesän aikana entisestään. Syksyllä olen istuttanut ne maahan. Suurimmat olen jopa jakanut, vaikka kuunliljoja ei suositella jaettavaksi kovin usein.

Kuva on otettu kesäkuun alussa.

Viime kesänä minulla oli terassilla muutama Hosta 'Twilight'. Twilight tarkoittaa iltahämärää. Nimi on osuva, sillä ilta-aurinko kultaa lehdet entistäkin keltaisemmiksi ennen kuin hämärä laskeutuu.

Hosta 'Twilight'

Kuinka ihania vihreälehtiset ovatkaan kaiken kirjavuuden vastapainona! Hosta Tarhafunkia 'Royal Standard' -kuunliljan ostin pelkän hinnan perusteella, koska tarvitsin kuunliljoja täyttämään luumupuun katvetta. Jos se täyttää kuninkaalliset standardit, niin eiköhän se meidänkin pihalla menettele. Ja hyvin on menetellytkin.

Yritin Googlen kääntäjän avulla katsoa, mitä tuo tarhafunkia tarkoittaaa. Ohjelma tunnisti sen swahilin kielen sanaksi, joka tarkoittaa "haluamme". En ollut aivan vakuuttunut tästä ja yritin etsiä merkitystä sanalle funkia. Aivan sitä en löytänyt, mutta funki on bulgariaa ja tarkoittaa hienoa. Olkoon menneeksi. Olkoon tämä nyt sitten nimeltään "Haluamme hienon, kuninkaalliset standardit täyttävän kuunliljan".

Luin joltakin ulkomaiselta sivustolta, että 'Royal Standard' on ensimmäinen patentoitu kuunlilja. Pitää kuulemma pintansa kaikkien uutuuksien rinnalla. Se sietää monia muita lajikkeita enemmän aurinkoa menettämättä kauneuttaan. Sen voi jakaa muutaman vuoden välein tai olla jakamatta.

 Kelpo kaveri tämä Hosta Tarhafunkia 'Royal Standard'.

Jalokuunliljan Hosta ’Fragrant Blue’ olen tuonut Porista. Fragrant tarkoittaa tuoksuvaa ja tässä lajikkeessa todellakin, toisin kuin monissa muissa lajikkeissa, on hyvin miellyttävä tuoksu.

Myös jalokuunlilja Hosta ’Krossa Regal’ on päätynyt puutarhaamme Porista. Regal tarkoittaa loisteliasta, joten komea tästäkin varmasti tulee. Tällä on epätavallisen pysty kasvutapa. Sen lehdet nousevat kimppuna 80 cm korkeuteen ja kukkavarret 120–160 cm korkeuteen. Ne kestävät hyvin aurinkoa, kun saavat kasvaa paksussa vettä pidättävässä mullassa.

Hosta ’Krossa Regal’ kasvaa vuohenkuusama 'Cool Splashin' kainalossa.

Tänä keväänä halusin terassille rippijuhlien alla hieman limenvihreää ja päädyin Hosta tarhafunkia 'Sum and Substance' -kuunliljaan. Sen lajikenimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna "yhteenveto" tai "pähkinänkuoressa". Onko tämä siis kaikkien olennaisten tekijöiden summa? Sen näkee sitten kun se  aikanaan kasvaa täyteen mittaansa. Suuri siitä ainakin on tulossa, sillä sen sanotaan olevan kuunliljoista suurin. Sitä kehutaan myös nopeakasvuiseksi.

Hosta tarhafunkia 'Sum and Substance' ei varmasti tulevaisuudessa jää huomaamatta.

Suurten ja komeiden kuunliljojen lisäksi minulla on pieni, mutta topakka Hosta Tarhafunkia’Blue Mouse Ears’. Se on todella pikkuruinen, kukkavarsineen kaikkineen vain 15–20 cm. Istutin sen suihkulähteen eteen, johon  se sopii erittäin hyvin kivien seuraan.

Aika hurmaava, eikös vain?

Kuunliljat käyttävät hyväkseen liukuvaa työaikaa: ne nousevat myöhään ja alkavat lakastua melko aikaisin. Se suotakoon heille. Kauniisti ne hyvästelevät meidät tavataksemme taas ensi keväänä.

Komeasinikuunliljanlehdet ovat komeita keltaisinakin.

Kuva on otettu viime syyskuun loppupuolella.

Lämpimästi tervetuloa, Blogit.fi -sivuston  kautta liittyneet uudet lukijani! Toivottavasti viihdytte täällä!

SATEENKAAREN ALLA

Oli syyskuun 22. päivä ja tuulinen sää, suorastaan myrsky. Taivas oli harmaa ja takki oli tarpeen. Jatkoin kesäkeittiön polun tekoa Lapiomiehen kanssa. Haimme kiviä nokkakärryillä ja asensimme ne paikoilleen hiekan avulla. Koko polun viereinen alue oli täynnä multakasoja ja kiviä kesäkeittiön perustusten kaivamisen jäljiltä. Lapiomies lapioi maata ja minä tasasin. Välillä piti hakea pipo päähän. Kannoin kiviä ja keräsin rikkoja mullan seasta.

Välillä piti hakea pipo päähän.

Näistä kivistä saan Ameriikkaan pätkän askelpolkua.

Välillä ropsautti vettä. Lapiomies kipaisi sisälle ja minä jäin leikkaamaan ruusumalvan ja rantatädykkeen kukkineet varret, etteivät siementäisi. Ovat tosin tainneet sen jo tehdä.

Ruuan jälkeen alkoi paistaa aurinko. Saimme perustusten alta nousseista kivistä muotoiltua hienon kivikon. En ollut suunnitellut sellaista, mutta isot kivenjärkäleet olivat siinä kuin tilauksesta. Tasasin polun viereiset alueet siistiksi.

Vielä eivät työt loppuneet.

Lapiomies lähti lämmittämään saunaa. Minä jäin keräilemään työkaluja paikoilleen. Kitkin ohimennen muutaman peltokanankaalin. Vein pyöreät kivet suihkulähteelle, muovinriekaleen roskiin…

Oi, miten onnellinen olinkaan!

Muistin Leenan (Tuumasta toimeen –blogista) kysymyksen: ”Mikä on kaikista paras puuhasi puutarhassasi?” ja ajattelin, että tämä se on: uuden alueen työstäminen istutuskuntoon. Kun rönttölä muutuu palaksi puutarhaa.

Vein tyhjän ämpärin terassille ja näin, että taivaalle oli ilmestynyt kaksi sateenkaarta, jotka muuttuivat yhä kirkkaammiksi ja täydellisemmiksi. Oi, miten onnellinen olinkaan!

Sitten ajattelin, että oikeastaan paras puutarhapuuha on vielä edessä, nimittäin istutusten suunnittelu. Rakastan sitä. Rakastan sitä jännittävää matkaa.

Melkein yhtä ihanaa on kasvien istuttaminen – kun vihdoin pääsee toteuttamaan unelmiaan, kun lisääntyvä vihreys on jo aivan lähellä.

Sitten tulee pudotus maan pinnalle: kun kaivattu lisävihreys onkin pihatähtimöä ja on ruvettava kitkemään. Se onkin sitten jo toisen jutun aihe.

Saman kysymyksen oli esittänyt myös Hiidenkiven puutarhassa. Kiitos molemmille!

YNNÄLASKUJA

Syyskuu on jo pitkällä. Arki on asettunut uomiinsa. Koululaiset pakertavat läksyjensä parissa. Minäkin innostuin ynnäilemään. Menivätköhän nämä minun laskuni nyt oikein vai väärin vai oikein väärin?

HAVUT

KUUNLILJAT

+ LEIKATTU KOIVUANGERVOAITA

=  KLASSISTA KAUNEUTTA

Vihreä ryhmä on rauhoittava, mutta samalla mielenkiintoinen. 

KROOKUS

+ VALKOKIRJOKANUKKA

= KEVÄTELEGANSSIA

Valkokirjokanuka oksat ovat keväällä kauniin punertavat. Krookusten välistä nousevat peittokurjenpolven versot.

TULPPAANI

+ SÄRKYNYTSYDÄN

= BALSAMIA MIELELLE

Minulla on sekä valkoista että vaaleanpunaista särkynyttä sydäntä tulppaanien seurassa. Ai että, miten hyvin ne rimmaavat!

VUORIKAUNOKKI

ISOKONNANTATAR

+ SININEN KYLÄKURJENPOLVI

= VÄLKEHTIVÄ KUKKAMERI

Kyläkurjenpolvi jatkaa sinistä kukintaa siitä mihin vuorikaunokki jää ja peittää sopivasti kaunokin kuihtuvat varret. Isokonnantatar pärjää loistavasti näiden voimakkaiden kasvien seurassa.

LOISTOTÄDYKE

+ KULLLERO 'NEW MOON'

= KESÄN SULOSOINTUJA

Tämä suloinen pari löytyi aivan sattumalta.

PIONI

JÄTTIPOIMULEHTI

+ LOISTOPÄIVÄNHATTU' GREEN WIZZARD'

 = KIMPPU YSTÄVÄLLE

Tämä pionikimppu ei olisi ollenkaan sama ilman muutamaa loistopäivänhattua. 

JÄTTIPOIMULEHTI

+ POLKUHAARIKKO KIVIPOLULLA

= KOVAN JA PEHMEÄN SOPUISA LIITTO 

En lakkaa ihastelemasta polulle ryöppyävää jättipoimulehteä siitä huolimatta, että se ryöpsähtelee välillä myös vääriin paikkoihin.

PÄIVÄNLILJA

PIONI 'JAN VAN LEEUWEN'

+ PIONI 'SARAH BERNHARDT'

= ILOA ELÄMÄÄN

Paljastan sinulle salaisuuden: oikeasti en pidä kirkkaankeltaisista kukista. Pioni 'Jan van Leeuwenin' ansiosta taustalla näkyvät päivänliljat saavat jäädä meille.

KUUNLILJA

+ RÖNSYTIARELLA

= VIIHTYISYYTTÄ VARJOON

Rönsytiarella on kukkinut jo. Sen matala, pieni lehdistö on nättiä seuraa kuunliljan kookkaille lehdille.

RUISKAUNOKKI

+ PÄIVÄNKAKKARA

= PALA RAKASTA KOTIMAATA

Tämä raikas yhdistelmä on luonnon omaa käsialaa, mutta näitä voisi kylvää itsekin.

IIRIS

TUIJA

VIIRUHELPI

+ SYYSMAKSARUOHO

= KESÄN LOPPUHUIPENNUS

Koko kesän syysmaksaruoho kasvaa huomaamattomana vieruskavereidensa kainalossa, mutta syksyllä se ei jää huomaamatta.

VIIRUHELPI

+ KURJENPOLVI 'ROZANNE'

= RAIKAS SYYSTUULI

Runsaasti kukkiva kurjenpolvi 'Rozanne' ilahduttaa pitkään syksyllä.

Inspiraation tähän juttuun sain lukijoiltani järjestämäni arvonnan yhteydessä. Vaalean vihreää kirjoitti: "Minua kiinnostaisi nähdä kuvia ja kuulla sellaisista kasviyhdistelmistä, joista pidät itse." Päivi Kottikärryn kääntöpiiri –blogista kirjoitti: "Mitkä ovat puutarhasi onnistuneita kukkakumppaneita tai kukkaperheitä eli mieltäsi lämmittävät kukkien liitot, mitkä korostavat toistensa parhaita puolia ja viihtyvät keskenään tuoden harmonisia kokonaisuuksia istutusalueelle? Myös kuvat näistä kokonaisuuksista olisivat ihania nähdä."

Kiitos vielä kerran teille molemmille kivasta aiheideasta! Oli tosi kiva katsoa puutarhaa ja kuvatiedostojani sillä silmällä.

P.S. Jakolaskut löydät täältä.

PERSOONALLISET ELÄIMET

Tämä juttu sisältää blogiyhteistyönä tehdyn kirja-arvostelun.

Mieheni aukaisee maukuvalle kissalle oven. Onneli puikahtaa sisään ja astelee määrätietoisesti kodinhoitohuoneeseen ruokakupin ääreen. – Onneli ei koskaan kiitä kun avaan sille oven, mieheni toteaa ja kuulostaa siltä, että hän on sydänjuuriaan myöten loukkaantunut moisesta epäkohteliaasta käytöksestä. – Mutta Reetta, hän jatkaa, Reetta on aivan erilainen. – Reetta kiittää joka kerta hieraisemalla päätään jalkoihini, mies selittää. Vasta sitten se menee syömään.

Kissasiskokset tosiaan ovat aivan erilaisia. Reetta on sylivauva. Sen saa nostaa syliin ja pitää miten päin vain. Siinä se lötköttelee ja kehrää. Onneli puolestaan tulee syliin vain silloin kun se itse haluaa – yleensä mahdollisimman huonoon aikaan, silloin kun istun pöydän ääressä syömässä. Siinä se sitten kehrää tyytyväisenä eikä sitä millään raaskisi siirtää hakeakseen lisää ruokaa.

Pieninä Reetta ja Onneli katselivat ilokseen veden lorinaa.

Onneli ja Reetta ovat kasvaneet aina yhdessä, mutta niistä kasvoi aivan erilaisia persoonia. Ne ovat nuoria eikä niistä vielä ole legendaarisia tarinoita kerrottavaksi, kuten vaikkapa isäni lapsuuskodissa eläneestä kissasta, jonka ansiosta perhe säästyi öiseltä tulipalolta. Silti Onnelin ja Reetan edesottamuksista joka päivä perheessämme kerrotaan.

Hellyyttäviä, hupaisia, liikuttavia

ja haikean surullisiakin kertomuksia.

Kiinnostuin heti kun minulle tarjottiin tilaisuus tehdä kirja-arvostelu Kirsi Haapamatin kirjasta Kiehtovat kotieläimet – Kohtaamisia maatilalla (Otava). Siinä juuri kerrotaan ikimuistoisista eläinpersoonallisuuksista. Täydellinen toivekirja minun kaltaiselleni eläinten ystävälle!

Kirjassa on toinen toistaan kiehtovampia kertomuksia kotieläimistä. Hellyyttäviä, hupaisia, liikuttavia ja haikean surullisiakin kertomuksia. Jokainen kerrottu lämmöllä.

Meillä kana ei ole pelkkä kana, vaan Myy, Fiona, Floora, Milli tai Tiuhti. Siksi kanan kuolema on aina suuri suru. Tuntui lohdulliselta lukea, että rakkaasta kotieläimestä luopuminen riipaisee muitakin, myös tuotantoeläinten kasvattajia.

Milli taisi olla ärsyttävän lähellä tai

muuten vaan naama ei sillä kertaa miellyttänyt.

Kun meidän Fiona-kana kuoli, olimme hirveän surullisia. Miksi juuri Fiona? Fiona oli paitsi sopuisa, myös sovitteleva kana. Kerran Floora nokkaisi alemmalla orrella olevaa Milliä. Milli taisi olla ärsyttävän lähellä tai muuten vaan naama ei sillä kertaa miellyttänyt. Flooran vieressä ollut Fiona tökkäsi varovasti nokallaan tuota nokkijaa aivan kuin sanoen: "Noo, äläpä nyt suotta noki toista!" Kun Floora vieläkin nokitteli alaorrella istujaa, Fiona huomautti asiasta uudelleen: "Annapa toisen nyt olla rauhassa, eihän tässä nyt tarvitse toisia nokkia!" Toinen kerta tepsi ja rauha laskeutui orsille.

Haapamatin kirjan tarinat isoisän tavoin käyttäytyvästä kukosta, lauhkeasta karjusta sekä sian ja koiran ystävyydestä tekevät minuun suuren vaikutuksen. Olisin voinut lukea eläintarinoita vielä toisen mokoman.

Aikuiset olivat kauhuissaan nähdessään

kolmivuotiaan Eskon livahtaneen Jehun karsinaan.

Lapseni rakastavat isänsä kertomuksia legendaarisesta hevosesta nimeltä Jehu. Jehu oli kipakka hevonen, joka saattoi olla vihainen aikuisille, muttei koskaan lapsille. Lapset saivat pelkäämättä juosta sen vatsan ali. Aikuiset olivat kauhuissaan nähdessään kolmivuotiaan Eskon livahtaneen Jehun karsinaan. Huoli oli turha. Jehu vain nosti lapsen nahkatakin kauluksesta ilmaan ja sieltä korkealta poika katseli tyytyväisenä. 

Naapurin isännällä sen sijaan oli Jehusta karvaampi kokemus. Isäntä pyöräili tietä pitkin Jehun aitauksen vieressä. Jehu juoksi rinnalla. – Häh-häh-hää, sinnepä jäit, isäntä nauroi sille aitauksen päätyttyä. Jehu hyppäsi aidan yli isännän perään. Isäntä polki hädissään karkuun, mutta Jehu otti pyörän kiinni ja puhalsi sieraimistaan voimakkaasti isännän niskaan. Hevonen jättäytyi taas jälkeen, pian taas otti kauhistuneen isännän kiinni ja puhalsi niskaan niin kauan kunnes Jehun isäntä pelasti hänet tukalasta tilanteesta. 

Leppoisa iltapäivän hetki meidän kanalassa.

Kirjaa voisi kuvailla rennolla, viihdyttävällä tyylillä kirjoitetuksi tietokirjaksi. Haapamatti puhuu kiihkoilematta tuotantoeläinten hyvinvoinnin puolesta. Hän ei haikaile vanhan ajan perään, sillä eivät eläinten olot silloinkaan välttämättä olleet ihanteeelliset. Sen sijaan hän toivoo eläimille mahdollisimman luonnonmukaista, lajityypillistä elämää ja lempeää kuolemaa. Hän osasi pukea sanoiksi omatkin ajatukseni.

Kirjan tarinoita en tässä kerro, ne on taitavammin kerrottu kirjassa. Sen vain sanon, että kun kirjan ottaa käteensä, tekee mieli ahmaista se kerralla kannesta kanteen. Toisaalta lukemista haluaisi säästellä, jotta koskettava, suorastaan lumoava tunnelma kestäisi mahdollisimman pitkään. Kirja sisältää Emmi Kyytsösen piirroskuvia, joka menivät minulla suoraan sydämeen.

Kirsi Haapamatti on toimittaja, tietokirjailija ja pienen eläinlauman emäntä.

Seuraavaksi haluan saada käteeni Haapamatin edellisen kirjan Sumu Sireeni – Suomen rakastetuin aasi (Otava 2018).

PARHAAT PALAT

Syntymäpäivän juhlatarjoiluksi kokosin valikoiman juttulinkkejä kuluneen vuoden varrelta. Ensimmäisen vuoden valikoidut jutut löydät otsikolla Kirsikat kakusta.

KATAJAKUJAN KASVEJA

Miten se onkaan niin, että aina kun aion ruveta kirjoittamaan jostain puutarhani kasvista, juttu tahtoo mennä höpsöttelyn puolelle? Kasvit alkavat näyttää ystäviltä, uranaisilta, kakaroilta, röyhkimyksiltä... Silti jutut ovat ihan asiaa, omalla kokemuksella kuorrutettua.

Iiris on Uranainen prässihousuineen ja röyhelöpaitoineen.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi kirjoittelin katajasta otsikolla Urho.

Akankaali ja ukonkello -juttu ei selityksiä kaipaa.

Jutusta Rakkaani? selviää minun suhteeni pioniin 'My Love'.

Mielipiteitä jakava kasvi on juttu vuorenkilvistä.

Arovuokko on Puutarhan kakara.

Esittelin kaikki puutarhani pionit jutussa Pionit palkintopalleilla.

Ystäväni on kertomus ystävästäni ja jalokellosta.

Röyhkimys kertoo komeasta, mutta piittaamattomasta viiruhelpistä.


ARVOKKAITA VINKKEJÄ

Kyselin teiltä lukijoilta vinkkejä oikeasti helpoista ja vaivattomista, mutta näyttävistä kasveista. Sellaisista, jotka ovat elinvoimaisia, kestäviä ja varmoja eivätkä leviä riesaksi asti. Sain arvokasta tietoa ja iloisena kokosin kasveista hyvät listat. Melkein jokaisesta kasvista on kuva ja tiivis tietopaketti. Näistä jutuista on varmasti hyötyä vielä pitkään.

Helpot perennat aurinkoon

Helpot perennat aurinkoon ja puolivarjoon

Helpot perennat puolivarjoon

Helpot perennat varjoon






SYYSTUNNELMIA

Syksy on haikean onnellista, tunnelmallista aikaa. Kukat ja linnut lähtevät. Puutarhaintoilija jää kuuntelemaan sateen ropinaa kattoon.

Syksyni on sininen -jutussa hämmästelen sinisävyisten kukkien määrää syksyisessä puutarhassani.

Se hetki kertoo pysähtymisestä hetkeen.

Syksyn maut tarjoaa valikoiman syksyn haikeansuloisia makuja.






TALVIJUTTUJA

Talvella lepään puutarhapuuhista hyvillä mielin, mutta puutarhajuttuja en väsy vatvomaan. Kasvukauden muistoista ja kuvatiedostojen syvistä syövereistä riittää ammennettavaa koko talven ajaksi.

Pakkaspäivän iloksi tarjosin kierroksen Katajakujan talvipuutarhassa.

Katajakujan talvi kertoo tämän talon puutarhurista siihen aikaan kun blogiystävien ikkunalaudat ovat väärällään hyvin hoidettuja kevättalven kylvöksiä











KEVÄTMIELELLÄ

Keväällä pitäisi revetä moneen paikkaan yhtä aikaa: istuttamaan, kitkemään, kylvämään, blogeihin...

Miltä kevät maistuu? on täynnä keväistä tunnelmaa.

Kylvöpuuhissa on realistinen kuvaus kevättohinoista.







KESÄ

Kesä kuluu puutarhassa. Sisällä käydään sateella tai hellettä paossa.

Kops! kertoo hyvin erikoisesta kesästä, joka nyt syksyllä tuntuu aivan epätodelliselta. Onko meillä ollut joskus tuollaista?










ELÄINJUTTUJA

Kuluneen vuoden aikana perheemme kasvoi kahdella kissanpennulla. Meillähän on jo ennestään koira, kukko ja kanoja sekä kani.

Uskollisin seuraajani  kertoo Rose-koirasta.

Pusi-pusi on kertomus kissanpentujen, Onnelin ja Reetan, hakumatkasta.

Kaiken maailman kotkotuksia paljastaa millaista kärhämöintiä kanalassa tapahtuu.

Kattia kanssa -jutussa pääsevät ääneen Onneli ja Reetta.

Koiran virka arvatenkin on juttu Rosesta.


JUTTUJA LAPSILTA JA LAPSISTA

Katajakujalla kasvavat niin kasvit kuin lapsetkin – ja vanhemmat siinä sivussa.

Jutussani Kasvatuskysymyksiä pohdin, voiko lapsia kasvattaa. Ehkä he ovatkin kuin puutarha, jota kastelen ja lannoitan ja se kasvaa minun kasvatusyrityksistäni huolimatta. Onneksi.

Lasten seurassa ei ole tylsää. Sen osoittavat jutut Punasilmäinen ötökkä ja muuta mukavaa sekä Ötökkäjuttuja.








PUUTARHA

Puutarhaa on rakennettu työllä ja vaivalla, mutta samalla iloisena ja onnellisena.

Kivipolkuja on taas ahkeroitu.

Unelmasta toteutumiseen on pitkä matka, mutta kivi kerrallaan tavoite lähenee. Kuin puolukassa ja punttisalilla yhtä aikaa kertoo Muotopuutarhan rakentamisen alkuajasta.

Vaikka kivien vääntäminen on raskasta, puutarhan rakentaminen on silti iloista puuhaa. 100% Onnea ja iloa puutarhasta -jutussa puutarhan tuomia hyviä asioita tarkastellaan lähemmin. Pilke silmäkulmassa tietenkin.



INTO JA TARMO

Intoa ja Tarmoakaan ei ole unohdettu. Ei tietenkään. He ovat minun korvaamattomat – ja samalla vähän arvaamattomat – apulaiseni.

Into, Tarmo ja villasukat kertoo lokakuun tunnelmista ja siitä kun Into ja Tarmo ovat lähteneet.











KASVIEN NIMIÄ

Välillä innostuin kasvien nimistä.

Kasveja kaikille ammattilaisille ja amatööreille tarjoilee kasveja niin leipureille, lentäjille kuin lääkäreillekin ja paljon muuta.

Kitkemistalkoot järjestin Elias Til-Landzin kasvinimistön hengessä. Sain palautetta osallistujilta, että olivat hauskimmat kitkemistalkoot ikinä.












HAASTEITA

Blogimaailmassa poukkoilee haasteita sinne tänne. Yksi hauskimmista oli Titan keksimä haaste Minun kaupunkini. Esittelin kylän, jossa asumme ja vietin juttua kirjoittaessani vaikuttavia hetkiä. Toivottavasti tämä välittyi myös lukijoille.

Lähetinpä minäkin haasteen: Millainen puutarhuri olet? Olin onnellinen kun blogiystävät pitivät siitä ja osallistuivat siihen innokkaasti.






PUOLIHYDROVILJELYSTÄ

Ei vuotta ilman juttua puolihydroviljelystä. Olen niin innoissani siitä.

Sormet sorassa kertoo kevätpuuhistani viherkasvien parissa.












Toivottavasti viihdyt juttujen parissa!