Pellot alkavat vaihtaa väriään vihreästä lempeään ruskeaan.
Kuvittele syksyistä peltomaisemaa: vilja on puitu, pellot lainehtivat
vaaleanruskeina. Aurinko saa pellot läikehtimään. Osa pelloista on kynnetty ja niiden pinta
aaltoilee kauniisti maastoa myötäillen.
Viimeiset viljat odottavat puimuria.
On helppo yhtyä navajo-intiaanien näkemykseen
siitä, että ruskea ja harmaa ovat sama väri.
Sitten tulevat marraskuun harmaat säät. Maa näyttää
ruskeanharmaalta. On helppo yhtyä navajo-intiaanien näkemykseen siitä, että
ruskea ja harmaa ovat sama väri.
Muuttomatkalle valmistautuvat jousenet ovat kuin valopilkkuja peltomaisemassa aitamme takana.
Tummanruskeissa kynnöspelloissa
on vahva kevään viesti.
Vähän myöhemmin ruskea maa saa väistyä valkoisen tieltä,
mutta puiden ruskeat oksat piirtyvät kuin taidegrafiikka harmaata taivasta
vasten. Kun sitten lumi sulaa, alkaa uusi ruskea kausi, joka on kuitenkin
tunnelmaltaan aivan erilainen. Tummanruskeissa kynnöspelloissa on vahva kevään
viesti.
Mitä sinulle tulee mieleen ruskeasta? Ehkä suklaa,
maitokahvi, kaneli? Millaisia tunnelmia ruskea sinussa herättää?
Osmankäämi kasvaa puutarhassamme luontaisella paikallaan.
Minulle ruskeasta tulee mieleen maanläheinen elämä,
rauhallinen talvi-ilta kodin lämmössä, pehmeys, rakkaat lemmikkieläimet,
vaatimattomuus, lämpö, puutarhan kevätpuuhat.
Onneli kevään ruskeassa maisemassa.
Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.
Jos siirryn ajatuksissani
maalis-huhtikuiseen puutarhaan, mieleni täyttää toivo. Hämmästyttävää!
Ajatellessani vaaleanruskeita säkkikangashupuilla peitettyjä havuja ruskeassa
maisemassa, suupieleni kääntyvät hymyyn: kevät on ihan pian täällä ja
krookukset nousevat ruskeiden käppyräisten lehtien seasta.
Ruskea ei olekaan minulle pelkästään kuihtuneiden kukkien ja
puoliksi maatuneiden lehtien väri. Se on myös toivon väri.
Säkkikangashuput sointuvat kauniisti huhtikuiseen värimaailmaan.
Ruskeaa pidetään maanläheisenä, yksinkertaisena,
vaatimattomana, käytännöllisenä, äidillisenä ja lämpimänä, joskus myös
masentavana ja melankolisena värinä. Ruskea herättää mukavuuden ja
turvallisuuden tunteita. Ruskeaan liittyy myös ripaus eksotiikkaa, onhan se
suklaan, kahvin ja monien mausteiden väri.
Oikeassa paikassa ruskea on se suola puurossa.
Ruskea on hyljeksitty väri puutarhassa. Kun kirjoissa tai
sivustoilla esitellään puutarhan värejä, ruskea sivuutetaan yleensä täysin. Usein
ruskeaa ei edes mainita. Eipä silti, ruskeakukkaisia kasveja on hyvin vähän. On
aivan totta, ettei ruskea voi olla puutarhakukkien vallitseva väri. Sellainen
puutarha näyttäisi kuihtuneelta. Kuitenkin oikeassa paikassa ruskea on se suola
puurossa. Pikku ripaus ruskeaa – oksa, siemenkota tai mustapäivänhattu –
hempeässä leikkokimpussa tai penkissä antaa juuri oikean terän.
Loistopäivänhattu ’Green Wizzard’ tuo sopivasti särmää hempeään kimppuun.
Jopa Google vieroksuu ruskeaa puutarhassa niin, ettei
millään usko, että haen oikeasti hakusanalla ”ruskealehtiset kasvit”. Se vain
ilmoittaa ykskantaan: ”Näytetään tulokset haulla liuskalehtiset kasvit”. Kun
jääräpäisesti napsautan: ”Hae kyselyllä ruskealehtiset kasvit” se vielä kysyy:
”Tarkoititko liuskalehtiset kasvit”. Taipuu lopulta pyyntööni. Tarjoaa
kuitenkin alkuun Iltalehden artikkelia: 6 tapaa elvyttää huonekasvi kuoleman
kielistä. Huoh!
Lopulta kuitenkin ruskealehtisiä kasveja löytyy: sara, fenkoli
’Smokey’, mukulaleinikki 'Brazen Hussy', kanna ’Canna Crozy’, täpläkurjenpolvi
’Espresso’ ja joitakin muitakin. Rusokirsikan lehdistö on puhjetessaan
ruskeanpunainen. Myös valeangervon lehdet puhkeavat punaruskeina.
Valeangervo aloittaa ja lopettaa kauden pronsssin värisenä.
Minun ruskeat kukkani ja ruskealehtiset kasvini ovat tulleet
puutarhaani ilman eri tilausta. Osmankäämit kasvoivat paikallaan jo ennen
meidän tuloamme. Loistopäivänhatun ostin heräteostoksena. Punaruskeina lehteen
puhkeavien valeangervon ja rusokuusaman hankin ihan muista syistä kuin
ruskeiden lehtien vuoksi. Olen kuitenkin onnellinen kaikista niistä. On niin
hyvä, kun elämä ei aina mene omien nuottien mukaan.
Ripaus ruskeaa... Kehäkukka 'Snow Princess'