Ajattelin tämän alueen Muotopuutarhan ja Kesäkeittiön välisenä vihreänä tilana ja nimesin sen Välitilaksi. Katsotaanpa, millainen Välitilasta lopulta tuli.
Aloitin välitilan tekemisen yhdestä tuijasta, jonka ostimme alennusmyynnistä alle viidellä eurolla. Nykyään tuo puu on jo aika iso. Leikkasin sen lieriöksi. Kuvassa näkyvän pihlajan jouduimme kaatamaan, mutta sen
tilalle istutimme rusokirsikan, mikä osoittautuikin oikein
hyväksi ratkaisuksi.
Tuija sai seurakseen punertavaksi luulemiani ’Kartano’ -päivänliljoja ja maksaruohoja. Myöhemmin osoittautui, että ’Kartanot’ ovatkin ruosteenruskeita eivätkä minun makuuni, mutta vielä ne ovat siinä. Pidän niiden lehdistä. Keväällä 2015 istutin ’Sävel’ -tarhakurtturuusun.
Haaveilin pioniryhmästä, jonka läpi kulkisi polku. Pionien kukinnan aikaan alue lainehtisi kukkamerenä, mikä olisi ihanaa. Muu aika saisi olla ihan mielellään vihreää. Pionien juurelle ajattelin kurjenpolvea.
Suunnilleen tällaiseksi ajattelin vihreän Välitilan. Pionit ovat vasta nupuillaan.
Ehei, en ollut kuvitellutkaan
tilaavani pioneja yli viidellä sadalla eurolla.
Hän oli kuvitellut.
tilaavani pioneja yli viidellä sadalla eurolla.
Hän oli kuvitellut.
Koska pioneja tarvittaisiin paljon, aioin keräillä niitä pikkuhiljaa. Jouko oli kuitenkin sitä mieltä, että ostetaan saman tien kaikki. Ehei, en ollut kuvitellutkaan tilaavani pioneja yli viidellä sadalla eurolla. Hän oli kuvitellut. Niinpä suunnittelin koko ryhmän vuonna 2016 ja tuli siinä samalla suunniteltua vielä toinen ja kolmaskin pioniryhmä. Suunnittelu oli sen verran aikaa vievää ja vähän hermoja raastavaakin puuhaa, että samaan syssyyn oli hyvä toteuttaa pari muutakin isoa ryhmää. Tunsin itseni kyllä aika hulluksi tilatessani 31 pionia yhdellä kertaa.
Visiossani oli enemmän vaaleanpunaista ja myös aniliinia. Vaaleanpunaiset
pionit muuttuvat nopeasti valkoisiksi ja aniliini ’Madame Furtado’ kukkii melko
niukasti. Näkymästä tuli siis erilainen kuin mielikuvissani, mutta ihana
kuitenkin. Tuoksukin on hurmaava.
Pionit peittojen alla 2016
Välitilan pionit ovat:
’Pecher’ (vas. alh.)
’Jalkavaimo nousee kylvystä’ (oik. alh.)
’Gardenia’ (kuva alla)
’Gardenia’
Tässä talolta päin otetussa kuvassa näkyy rusokirsikka sekä Välitila etäämpää. Rusokirsikka on todella kaunis niin keväällä kuin kesällä ja syksylläkin.
Alueelle päätyi jalonritarinkannuksia, ’New Moon’ -kulleroita ja loistotädykkeitä sekä vaaleansinisiä iiriksiä.
Alussa jaloritarinkannukset kukkivat komeasti, mutta myöhemmin ne taantuivat, kun en niitä jakanut enkä antanut niiden siementää.
Tien reunassa kasvaa lamoherukkaa ja muutama kermankeltainen päivänlilja. Kuvassa näkyy alussa mainitsemani tuija. Sen muotoilu lieriöksi on vielä kesken.
Jossain vaiheessa aloin kaivata väriä pionien kukinnan jälkeiseen aikaan. Istutin kurjenkelloja, enkä vieläkään tiedä, pidänkö niistä vai en. Ehkä niitä on vielä liian vähän, ja ne näyttävät hajanaisilta.
Kesäkuussa 2021
Pionien takana näkyy aiemmin mainitsemani ’Sävel’
-tarhakurtturuusu. Tuijien takana ovat kompostorit, mutta se onkin jo toisen
jutun aihe. 2022
Painin yhä edelleen sen kysymyksen kanssa, mitä pionien juurelle. Istuttamani kurjenpolvi ei ollut hyvä idea. Valoa tavoitellessaan se kurkottelee yhtä korkealle kuin pionit. Toisaalta ei siitä haittaakaan ole.
Toinen ratkaistava kysymys on: vaihdanko ’Kartano’-päivänliljat vaaleankeltaisiin, joista pidän, vai tyydynkö näihin?
Olisiko sinulla ideaa?
Kolmas: siirränkö kurjenkellot pois niitylle vai lisäänkö niitä tähän? Kuihtuessaan ja toisaalta myös ennen kukintaa pitkät, törröttävät, yksittäiset varret tekevät näkymän sekavaksi. Voisihan niiden tilalle istuttaa jotakin paremmin sopivaa. Vaaleansiniseen vivahtava väri olisi mieluisin. Olisiko sinulla ideaa? Paikka on aurinkoinen ja kukinta saisi olla joskus pionien jälkeen.
Tuijasta aion kasvattaa leveämmän
lieriön. Vääränväriset päivänliljat kasvavat sen juurella. Tuijan läheisyydessä
olisi sopivasti tilaa jollekin sinisävyiselle ja polun vastakkaisella puolella (oikealla, kuvan ulkopuolella) myös.


