KASVATUSKYSYMYKSIÄ

Olen miettinyt, että lapsia ei ehkä voi kasvattaa. He ovat aivan kuin puutarha. Sitähän suunnittelee puutarhastaan aluksi tietynlaisen ja sitten puutarha vain alkaa elää omaa elämäänsä. 

Voin kylvää siemenen, kastella ja vähän lannoittaakin, mutta sitten voin vain toivoa ja mukautua. Toivoa, että siemen itäisi ja sirkkalehdet ilmaantuisivat. Mukautua siihen, että jättipoimulehti peittää alleen kaiken ja siirtää hennommat kasvit toiseen paikkaan.

Voin kitkeä ja suojata, mutta kasvi kurkottaa oksansa minne haluaa. Minä vain ihmettelen ja ihailen. 

Olen kylvänyt lasten puutarhoihin uskon pikkiriikkisiä siemeniä, runsain käsin toivon ja rakkauden siemeniä. Olen viskellyt pusseittain luotettavuuden, empaattisuuden ja positiivisen ajattelun siemeniä. 

Olen viskellyt pusseittain

luotettavuuden, empaattisuuden

ja positiivisen ajattelun siemeniä. 

Eräänä kesäloman viimeisen viikon päivänä lapset harmittelivat, että koulu alkaa niin pian. Vanhin poikani sanoi, että senhän voi ajatella positiivisesti – kun koulu alkaa pian, niin myös seuraava kesäloma on sitten lähempänä. Joku taimi oli siis jo hyvässä kasvussa.

Olen kylvänyt iloisenkirjavaa luovuuden siemensekoitusta, opiskeluinnon siemeniä sekä eläinrakkauden siemeniä. Olen heitellyt itsenäisen ajattelun siemeniä, toisista välittämisen ja suvaitsevaisuuden siemeniä. Sinne tänne olen ripauttanut ahkeruuden, ystävällisyyden, kauniin käytöksen, terveellisen ruokailun ja järkevän rahan käytön siemeniä.

Luovan ajattelun siemen on itänyt...

Ihailin perheitä, joissa vanhemmat

vievät pieniä lapsiaan luontoretkille,

opettavat tunnistamaan lintuja ja

luonnon merkkejä sekä

poimimaan marjoja ja sieniä.

Joskus harmittelin, etten ole ehtinyt kylvää luonnossa liikkumisen siementä. Ihailin perheitä, joissa vanhemmat vievät pieniä lapsiaan luontoretkille, opettavat tunnistamaan lintuja ja luonnon merkkejä sekä poimimaan marjoja ja sieniä. 

Opetin lapsilleni ainoastaan puukon käytön ja tulitikkujen käsittelyn taidot. Annoin lapselle porkkanan, jota sai veistellä puukolla aina itsestä poispäin. Sitten kun taidon osasi porkkanalla, sai siirtyä puun veistelyyn. 

Harmitteluni meni hukkaan. Tuuli toi jostain siemenet, jotka itivät ja nyt niistä on kasvanut jo oikeita puita. Kolme pojistani pakkaa tottuneesti rinkkoihinsa niin Trangian, Sinolin kuin tulukset ja tikutkin, kuivamuonat, makuupussit, teltan ja virvelit ja hyppäävät polkupyöriensä satulaan. He kalastavat ruuakseen ja keittävät teetä kuusenkerkistä. Kuivamuona täydentää tarvittaessa aterian, jos kalaonni ei suosi.

Joskus he harrastavat extremeä ja ottavat mukaansa vain puukon ja koukun. Niillä on sitten pärjättävä koko päivä. Luxusta ei saa olla.

Viime viikonloppuna kaksitoistavuotias patikoi kaverinsa kanssa seitsemän kilometrin päähän pilkille. Kalasti päivän, nukkui yön teltassa ja patikoi kotiin. Äitejä jännitti enemmän kuin poikia. Tämä kuva tuli äidin kännykkään.

Toinenkin harmini osoittautui turhaksi. Eräänä päivänä 14-vuotias poikani tuli luokseni ja kysyi: ”Äiti, paljonko maksat pussillisesta puolukoita?” Kaikki lapseni poimivat innokkaasti marjoja ja sieniä, vaikka emme olekaan yhdessä käyneet marja- ja sieniretkillä.

Erään kerran lapseni koulukaverin äiti laittoi viestin kännykkääni. Pyysi ekaluokkalaistaan kotiin. Oli kuulemma tulllut meille ilman lupaa. – Ok, vastasin. – Tuolla lähimetsässä he ovat poimimassa kanttarelleja, näpyttelin. Ison kulhollisen olivat poimineet ja kaveria harmitti jättää kiva puuha kesken. 

Siemenkylvöt ovat välillä

aika yllätyksellisiä. 

Lapset siis vain kasvavat ja onneksi toivottuun suuntaan, mutta kuten puutarhurit tietävät, siemenkylvöt ovat välillä aika yllätyksellisiä. Voin kylvää sinisiä akileijoja, mutta lopulta niitä tupsahtelee vaikka minkälaisia mistä tahansa.

Lapset menivät poimimaan kanttarelleja. Silvis-kukko ja Kerttu-kana halusivat tietysti mukaan.

Yksi hitaimmin itävistä siemenistä on siisteyden/järjestyksen siemen. Se on kuin parsaa kasvattaisi. Kestää monta vuotta ennen kuin siemen itää ja kun versoja alkaa tulla, täytyy juurakon vielä antaa vahvistua. Onhan se mukava tietää, että sitten parsa tuottaakin satoa mahdollisesti kymmeniä vuosia. 

Ei tarvita vainukoiran taitoja kun meillä jo tietää mistä joku lapsista on kulkenut ja mitä touhunnut. Äidin työhuoneen kaapista on haettu paperia, kaapin ovet ovat levällään ja loput erivärisistä paperivaihtoehdoista lojuu lattialla. Paperi on leikattu lattialla, josta löytyvät sakset. Äidin laatikosta on haettu teippiä, sillä laatikko on unohtunut auki. Seuraava askartelun vaihe on tehty olohuoneen lattialla, ylimääräiset paperin reunat ovat tipahtaneet sinne. Teippirulla löytyy keittiön pöydältä. Sitten jäljet katoavat. Askartelu on ilmeisesti saatu valmiiksi.

Eläinrakkauden siemenet ovat itäneet runsain määrin.

Hänet on voinut lahjoa

omalla ruukkukukalla.

Joskus näkyy jotakin aivan odottamatonta. Kylvinkös minä huomaamattani tuollaisiakin siemeniä? Tiesin kyllä, että nuorimmaisemme on jossain määrin kiinnostunut puutarhan hoidosta. Hän on pienestä pitäen istutellut taimia, käpyjä ja puutikkuja vieressäni kun minä olen puuhaillut puutarhassa. Hänet on voinut lahjoa omalla ruukkukukalla ja hän halusi ehdottomasti istuttaa oman puun. 

Tämän kuvan ottamisesta on jo kolme vuotta, mutta oma palmuvehka on edelleen tosi tärkeä.

Eräänä keväänä hän halusi kasvattaa laarissa herneitä, mansikoita ja ruohosipulia. Yhtenä päivänä hän oma-aloitteisesti oli päättänyt ottaa talteen herneen siemeniä omista herneistä. Aika huikeaa, olihan hän vasta seitsenvuotias!

Silloin minusta tuntui, että tämä piirre hänessä voi vielä kantaa pitkälle. Neuvoin häntä kuivattamaan herneet talouspaperin päällä ja säilyttämään ne talven yli tulitikkurasiassa. Eipä aikaakaan kun hän juoksi yläkerrasta tulitikkurasia kädessä. Sitten seurattiin päivittäin herneiden rypistymistä ja värin tummenemista.

Tulitikkurasia odottaa valmiina.

Herneen siemenet ovat valmiina odottamassa. Kunhan kukkakevät saapuu, niin pienet sormet upottavat ne laarin muhevaan multaan. Sitten meillä on taas paljon seurattavaa ja yhteistä iloa.

Anneliivia * Jokilaaksossa, lämpimästi tervetuloa blogini lukijoiden mukavaan joukkoon! Toivottavasti viihdyt seurassamme. Jos sinulla on oma blogi, niin vinkkaisitko sen osoitteen. Mielelläni kävisin vierailulla.