KUIVAKUKAT ASETELMIIN JA KIMPPUIHIN

Kasvien kuivaaminen on hauskaa puuhaa. Niistä saa loistavaa materiaalia talven yli kestäviin asetelmiin esimerkiksi ulko-ovenpieleen katoksen suojaan.

Osa luettelossa mainituista kasvimateriaaleista on sellaisia, että ne voi asetella suoraan kukka-asetelmaan ja jättää kuivumaan siihen. Tällöin niiden asettelu on vaivatonta eivätkä ne varise helposti. Osa materiaaleista on parasta riiputtaa kuivaksi ja laittaa vasta sitten asetelmaan.

Kukkien riiputtaminen ylösalaisin on helpoin tapa kuivata kasveja. Sido kukat yhteen pieniksi kimpuiksi. Poista sidontakohdan alapuolelle jäävät lehdet. Aseta kimput roikkumaan väljästi ylösalaisin. Kasvien kuivumisaika vaihtelee viikosta kuukauteen.

Mikään ei estä kokeilemasta erilaisia kasveja kuivattaviksi, mutta tähän listaan olen koonnut mahdollisimman helppoja ja varmoja vaihtoehtoja.

Kauniisti kuivuvaa kasvimateriaalia:

LEHTIÄ, OKSIA JA SAMMALTA

Havut, rohtokataja, tuija 

Erityisen ihastunut olen rohtokatajaan. Sen oksat ovat pehmeät, samoin kuin tuijankin (kuvassa).

Eukalyptus

 
Nukkapähkämö
Nukkapähkämön lehdet hieman kurtistuvat kuivuessaan, mutta säilyttävät kuitenkin oman, pehmeän luonteensa.

Ohotanmaruna
Ohotanmarunan hopeanharmaista lehdistä saa kaunista materiaalia vielä myöhään syksyllä. Voit laittaa ne asetelmiin tuoreina tai kuivattuina.

Euroopansorvarinpensas
Euroopansorvarinpensaalla (kuvassa) on pienehköt lehdet, jotka täydentävät asetelmaa kauniisti. Kuivuessaan ne hieman punertuvat.

Sitruunatimjami
Sitruunatimjamin pienillä lehdillä saa asetelmiin kivaa tekstuuria, vaikka ne saavatkin pääosin ruskean värin kuivuessaan.

Puolukanvarvut

Parasta puolukanvarvuissa on se, että niitä voi hakea milloin vain, jopa lumen alta. Huonointa on se, että niitä ei välttämättä löydy omalta maalta.

Oksat
Vanhat vänkkyräiset omenapuun (kuvassa) sekä tammen oksat ovat parhaasta päästä, mutta toki muitakin löytyy ja kannattaa kokeilla.

Sammal
Sammalesta saa kauniin vihreän pohjan, mutta se on näyttävä myös omana elementtinään.

Voit muotoilla esimerkiksi vatiin tai muuhun astiaan kauniin puolipallon muotoisen sammalasetelman. Täytä astia kostealla hiekalla ja muotoile hiekalle puolipallomainen muoto. Aseta sammal mahdollisimman isoina levyinä hiekan päälle. Kiinnitä sammal hiekkaan rautalangasta taivuttelemillasi pinneillä. Jos haluat pitää sammalen raikkaanvihreänä, kastele sitä silloin tällöin. Voit myös antaa sen kuivua. Väri muuttuu, mutta kaunis se on silti.  





KUKKIA

Hortensia

Hortensialajikkeissa on eroja. Minulla punasävyinen ’Early Sensation’ (kuvassa) on toiminut parhaiten. Sen voi laittaa suoraan asetelmaan. Kuivuessa väriin tulee enemmän ruskeita sävyjä.

Morsiusharso

Isotähtiputki
Isotähtiputken kukinnot kannattaa kerätä nuorina ja kuivattaa pieninä kimppuina riiputtamalla.

Pallo-ohdakkeet

Pallo-ohdakkeet kannattaa kerätä ja kuivata nuorina, ennen kuin ne alkavat siementää. Siementen muodostumisen aikaan ne eivät enää ole niin koristeellisia.

Villanukkajäkkärä

Villanukkajäkkärällä (kuvassa) on kauniit valkeat kukat, jotka kuivuvat hyvin. Ne kannattaa riiputtaa kuiviksi. 

Ruiskaunokki
Riiputa ruiskaunokit kuiviksi, niin ne säilyttävät hyvin värinsä ja muotonsa.

Reunuspietaryrtti

Pietaryrtin haju on tuoreena voimakas, mutta kuivuessa haju haihtuu.

Päivänkakkara
Kukinnot kannattaa kerätä nuorina ja kuivattaa pieninä kimppuina riiputtamalla.

Kärsämöt

Kukinnot kannattaa kerätä nuorina ja kuivattaa pieninä kimppuina riiputtamalla.

Peltoemäkki
Tämän viehättävän luonnonkasvin riippuvat versot (kuvassa) tuovat asetelmaan kaunista muotoa.  Itse asettelen peltoemäkit tuoreina ja jätän asetelmaan kuivumaan.

Hiirenvirna

Kerää hiirenvirna kuivattavaksi kukinnan alkuvaiheessa. Myös varret ja mustat siemenpalot sopivat kuivattaviksi.

Koristeheinät

KUIHTUNEET KUKINNOT JA SIEMENKODAT YMS.

Kuivat kukinnot, esimerkiksi keijunkukat, valeangervot, jaloangervot ja jopa ruskeiksi kuivuneet maksaruohot (esim. 'Purple Emperor') sekä ruusun kukkapohjukkeet
Valeangervon kukkavarret (kuvassa) voi poimia suoraan kuivina puutarhasta. Ne ovat komeita ja säilyvät hyvin.

Siemenkodat: esimerkiksi pionin, iiristen, varjoliljan, pellavan ja unikon

Iiriksen kukkavarret (kuvassa) voi poimia suoraan kuivina puutarhasta. 

Unikon siemenkodat ovat mielestäni kauneimmillaan melko alkuvaiheessa. Ne kannattaa kerätä ennen kuin sade tummentaa ne rumiksi. Siemenkodat kannattaa kuivata paperipussi ympärillään, jotta siemenet saa talteen.

Pionilajikkeiden siemenkodissa on suuria eroja. Kannattaa kokeilla erilaisia.

Pihlajanmarjat

Pihlajanmarjat kannattaa kerätä silloin, kun ne ovat parhaimmillaan värikkäinä. Puussa ne muuttuvat yllättävän nopeasti ruskeiksi.

Kiulukat
Ruusunkiulukat rypistyvät kuivuessaan.

Tammenterhot

Kävyt
Käpyjen suomut aukeavat kuivuessaan.

KESTÄVÄ KUKKA-ASETELMA ULOS

Sisältää linkin Kukka & Kaalin verkkokauppaan

Sääennuste lupailee huomiseksi vielä kaunista säätä. Oli parasta poimia syysasetelman kukat nyt ennen sateita. Keräilin kukkia, joiden voin olettaa kuivuvan kauniisti. Vettä en laittanut ollenkaan.

Taivuttelin astiaan rautalangasta häkkyrän, jonka väleihin on helppo työnnellä oksat.

Taivuttelin astiaan rautalangasta häkkyrän, jonka väleihin on helppo työnnellä oksat. Rautalankamyttyrää voi käyttää aina uudestaan. Kukkasientä en nykyään käytä lainkaan. Se on kertakäyttöinen eikä asetelmaa voi juurikaan korjailla ilman, että sieni murenee. Sitä paitsi rautalangan väleihin on paljon helpompi työnnellä myös ohuita ja heikkovartisia kasveja.

Hyvä vaihtoehto sitruunatimjamille olisi peltoemäkki, joka kuivuu kauniisti.

Vihreäksi pohjaksi leikkasin rohtokatajaa sekä sitruunatimjamia. Jälkimmäinen saattaa kuivua ryppyiseksi ja ruskeaksi, mutta senhän saa tarvittaessa vaihdettua. Hyvä vaihtoehto sitruunatimjamille olisi luonnonkasvina tunnettu peltoemäkki, joka kuivuu kauniisti. Kokonaisuuteen olisi sopinut myös kestävä, valkovihreälehtinen euroopansorvarinpensas.

Rohtokataja on pehmeä ja sitä on ihana käsitellä, vähän niin kuin tuijakin.  Lisää kestävää vihreää saisi puolukanvarvuilla.

Väriksi leikkasin ’Early Sensation’- syyshortensiaa. Hortensioissa on eroja, mutta tämä lajike on ainakin ollut toimiva. Kokeeksi laitoin myös muutaman sinipallo-ohdakkeen. Valkoinen on villanukkajäkkärää.

Sekaan lisäsin muutaman hopeanhohtoisen nukkapähkämön lehden, jotka säilyvät kauniina läpi talven. Hopeista sävyä olisi voinut tuoda myös ohotanmarunan oksilla.

Ruusun oksat upeine kiulukoineen olisivat sopineet hyvin asetelmaan.

Syksyisestä puutarhasta olisi löytynyt myös paljon muita kauniita kukkia ja siemenkotia. Esimerkiksi iiristen ja pionien siemenkodista löytyy todella kauniita vaihtoehtoja. Ruusun oksat upeine kiulukoineen olisivat sopineet hyvin asetelmaan.

Ranskalaista maalaisromantiikkaa henkivä seinäteline löytyy Kukka & Kaalin valikoimasta.

HAUSKANPITOA

Teki mieli vähän hassutella ja tehdä jotakin oikein mukavaa. Niinpä värkkäsin kukka-asetelman käsilaukkuun ulko-oven pieleen. Eilen oli ihana syyspäivä ja puutarha kuin aarreaitta.

Käsilaukun oli ostanut eurolla kirpputorilta. Sen pinta oli kulunut ja huonokuntoinen, mutta käsittelin sen kenkäplankilla. Panin sisälle vahvan muovipussin ja rautalankahäkkyrän. Jotta laukku ei repsottaisi liian auki, sidoin suuaukon rautalangalla sopivan kokoiseksi.

Valitsin kestäviä kukkia ja oksia

tai sellaisia, jotka kuivuvat kauniisti.

Valitsin kestäviä kukkia ja oksia tai sellaisia, jotka kuivuvat kauniisti: tuijaa, euroopansorvarinpensasta, ohotanmarunaa, nukkapähkämöä, syysmaksaruohoa, syyshortensiaa ja peltoemäkkiä. 

Muotoa toivat kuivuneet omenapuun oksat. Mielenkiintoa tuomaan lisäsin iiriksen siemenkotia. Jätin keskiosan matalaksi, jotta käsilaukun kantohihna tulisi esiin.

Ja se vasta hauskaa onkin,
kun saa haastaa itseään ja

vähistä aineksista suunnitella asetelmia.

Vaikka puutarhassa on selvästi syksy, niin poimittavaa riittää. Ja se vasta hauskaa onkin, kun saa haastaa itseään ja vähistä aineksista suunnitella asetelmia. En taida vielä malttaa lopettaa tätä hauskanpitoa.

Tervetuloa, kaikki uudet lukijani! Toivottavasti viihdytte täällä ja saatte iloa jutuistani ja kuvistani. ♥

TOILETTIKIMPUT

Kun puutarhan syyspuuhat alkavat kaartua loppua kohti, minä innostun leikkokukista. Siinä vain on se huono puoli, että tähän aikaan monet kukat ovat jo kukkineet. Ehkä kuitenkin juuri siksi innostun. On niin inspiroivaa luoda vähistä aineksista kauniita kimppuja ja asetelmia. Kun aluksi luulee, ettei puutarhassa enää tähän aikaan juuri mitään ole. Ja sitten kun huomaa, että materiaalia onkin kaikkialla ja tekee mieli tehdä asetelma toisensa perään.

Sähäkkää sinistä: rantatädykettä ja törmäkatkeroa.

Kuitenkin tuo pikkuinen kimppu kerää katseet.

Pieneen kimppuun ei tarvita kuin muutama kukka tai oksa. Kuitenkin tuo pikkuinen kimppu kerää katseet. Varsinkin wc:ssä, vaikkapa käsienpesualtaan reunalla, kimppu saa runsaasti huomiota. Onhan ihmisillä aikaa ihailla sitä. Kutsun niitä toilettikimpuiksi. Toki pienelle kimpulle löytyy paikka mistä tahansa, mutta wc:ssä se takuuvarmasti huomataan.

Yksinkertainen on kaunista. Tässä kimpussa yhdistyvät kuunliljan leveä lehti, purppurapunalatvan kukinto ja kapeat, pitkät iiriksen lehdet.

Pienen kimpun voi tehdä helposti tai vaikeasti, nopeasti tai hitaasti, ihan miten haluaa. Lopputulos on joka tapauksessa palkitseva. Riittää, että se miellyttää omaa silmää.

Syysvuokkoa ja punalatvaa

Toilettikimppu kannattaa muistaa juhlien somistusta suunnitellessa. Unikot kestävät maljakossa vain lyhyen aikaa, mutta ovat sitäkin ihanampia.

Joskus olen tökännyt toisen asetelman teosta jääneet rippeet pulloon odottamaan asettelua ja huomannut, että kimppu on ihan riittävän nätti näinkin. Joskus taas on kiva fiilistellä, miettiä jokainen yksityiskohta tarkasti, kokeilla eri vaihtoehtoja.

Tämä pieni kimppu pionista on tehty kesällä.

Taidankin käväistä hakemassa muutaman oksan. Siihen ei mene kuin muutama minuutti. Tai voisin tehdä muutaman erilaisen eri teemoista: Kesän viimeinen päivä, Joutsenet ovat pian täällä, Olet minulle tärkeä, Tervetuloa syyskuu… Tästä tulee hauskaa. Palaamisiin!

Vähän myöhemmin:

Kipaisin puutarhaan ja tällaiset kimput sain aikaan.

Vain tuoksua mintun ja ruusun, jota tuuli kantaa tullessaan, vain tuoksua mintun ja ruusun tuo tuuli tullessaan… Tämä pieni kansanlaulu soi mielessäni tehdessäni tätä kimppua, jolle olin valinnut teemaksi Kesän viimeinen päivä. Kimpussa tuoksuvat mirrinminttu, ruusu, syysleimu sekä sitruunatimjami.

Joutsenet ovat pian täällä -teemasta minulle tulivat mieleeni valkoiset joutsenet sekä sininen taivas. Ne halusin tähän kimppuun tuoda. Suomen kesä on kypsynyt, tädykkeet ovat kukkineet ja varistaneet terälehtensä. Pian joutsenet kokoontuvat pelloille valmistautumaan muuttomatkalle. Syksyn haikeudessa on kuitenkin mukana myös toivo.

Lisää kiinnostavia teemoja tulvi mieleeni: Syksyssä piilee kevään toivo, Kiitos kuluneesta kesästä, Valoisin mielin syksyyn, Juuri tämä hetki on arvokas, Kauneus on katsojan silmässä. Tuon viimeisen teeman idea olisi siinä, että käyttäisin kimppuun kasveja, joista en oikeastaan pidä. Kokeilisin vaikkapa väriä, joka ei ole lempivärini. Miettisin sille sellaiset kaverit, että vaikeaksi mieltämäni kukka pääsisi oikeuksiinsa ja kokonaisuus miellyttäisi silmääni. Olisi myös hauskaa tehdä samasta pääkukasta monta eri kimppua, joissa kussakin olisi eri tyyli ja tunnelma. Oi, kunpa ehtisin toteuttaa nämä kaikki!

INSPIROIVA ILTAPÄIVÄ

Olimme saaneet vieraita: siskoni Saksasta ja äitini reilun parin tunnin ajomatkan päästä. Harmaa vesisade ei tehnyt oikeutta puutarhalle, mutta sateen vähän tauottua annoin heille kukkasakset ja vapaat kädet. He saivat tehdä itselleen mieluisan asetelman tai kimpun.

Itse ihastuin erityisesti

neidonkurjenpolven pieniin lehtiin.

Äitini leikkasi suuren nipun purppurapunalatvoja, nuppuisia syysmaksaruohoja, vaaleanpunaisia virginiantädykkeitä, pionien siemenkotia ja lehtiä sekä kaikkea muutakin ihanaa. Opastin häntä leikkaamaan monenlaisia lehtiä, jotta asetelmaan tulisi tekstuuria ja kiinnostavuutta. Itse ihastuin erityisesti neidonkurjenpolven pieniin lehtiin kookkaampien pionin ja kirjovuohenputken lehtien rinnalla.

Riivimme varsista alalehdet pois ja tökkäsimme varret vesiastiaan odottamaan asettelua. Sattumalta kukat asettuivat niin kauniisti, että kimppu oli äidin mielestä jo puoliksi valmis. 

Matalaan kulhoon pantiin rautalankahäkkyrä kukkavarsien tueksi. Siihen oli todella helppo tehdä asetelma.

Siskoni poimi kuunliljan lehtiä, purppuraheisiangervon dramaattisen värisiä oksia, punalatvoja, päivänliljojen pitkiä kapeita lehtiä ja sen sellaista. Kukkavarret näyttivät hänen kädessään jo valmiilta kimpulta. Taitavasti hän sitaisi kimpun spiraaliksi ja hehkutti, miten kivaa tämä on. Kehotin häntä vielä  tekemään kimpun viemisiksi vaikkapa siskollemme ja niinpä hän teki vielä toisenkin, aivan siskon näköisen.

Vähän väliä vieraat kipaisivat puutarhaan

hakemaan oksan sitä ja toisen tätä.

Vähän väliä vieraat kipaisivat puutarhaan hakemaan oksan sitä ja toisen tätä. – Mistä sinä tuollaista löysit, toinen kysyi ja käväisi hakemaan omaan kimppuunsa juuri sopivaa täydennystä.

Äiti asetteli kaunista syysmaksaruohon vartta kulhoon ja sanoi, että haluaa asetelman olevan täydellinen. Hän taisi kyllä tarkoittaa täyteläistä, mutta me nauroimme, että täydellinenhän siitä tuleekin. Ei yhtään enempää tai vähempää. Innostus aivan väreili ilmassa ja meillä kaikilla oli niin hauskaa.

Nyt olen oppinut,

että more is more.

Siskoni sanoi, että hänellä on tapana tehdä melko yksinkertaisia kimppuja. Vastasin, että niin minullakin on ollut, mutta nyt olen oppinut, että more is more. Eikä aikaakaan, kun hän huomasi, että ruusun oksa täynnä tummia kiulukoita on juuri se puuttuva piste i:n päällä siinä ensimmäisessä kimpussa. Niinpä hän avasi nauhan ja lisäsi oksan kimppuun. Totesi vielä, että todellakin aina vähemmän ei ole enemmän. Ja silmät loistaen sanoi taas, miten kiva on saada uusia vaikutteita toisilta.

Seurasin suurella mielenkiinnolla kimppujen valmistumista. Kysyin siskoltani, tekisikö hän vielä minun näköiseni kimpun. Hän otti tehtävän innolla vastaan. Hänen mielestään hauskinta on tehdä juuri tällaisia tilaustöitä, jotka haastavat käyttämään luovuutta. Samalla hän ideoi, että olisi mahtavaa, kun tällaisena kukkapäivänä pitäisi tehdä kimppuja toisen antamien raamien mukaan. Ihan parasta olisi, kun jokaisen pitäisi tehdä kimppu käyttäen omaa inhokkikukkaansa.

Tässä tapauksessa kävi niin, että ihastelimme pihlajia, jotka aivan pursuilivat marjoja. Kukaan ei kuitenkaan halunnut valita niitä kimppuunsa. Ne olivat liian tavallisia. Ne eivät olleet lempiväriä. Niitä oli vaikea yhdistää mihinkään. Vaan kuinkas sitten kävikään...

Oli jännittävää odottaa, millaisen kimpun siskoni tekisi minulle. Olisiko se minun näköiseni? Tuntuisiko se omalta? Jo kasvimateriaalista näin, että kimpusta tulisi juuri minun näköiseni. Ensimmäisenä huomiotani kiinnitti valo, jota toivat valkoinen syysleimu sekä vaaleanpunaiset syyshortensia, pensashanhikki ja ruusut. Lisäksi hän sitoi kimppuun jaloangervoja, purppuraheisiangervoa, pionin ja iiristen siemenkotia sekä kauniita vihreitä oksia, muun muassa pensasmustikkaa ja akileijaa. Kimpun alaosaan hän laittoi kuunliljan lehtiä. Päivänliljan kapeat lehdet hän jätti kauniisti pystyyn ja kietaisi pitkän maahumalanrönsyn kimpun ympäri. Kimppu onnistui täydellisesti.

Eihän meillä kasva eukalyptusta.

Sitten hoksasin, että lehtivarsi onkin etelänherneen.

Katsoessani siskoni keräämää kasvimateriaalia, mielessäni välähti, että eihän meillä kasva eukalyptusta. Sitten hoksasin, että lehtivarsi onkin etelänherneen. Kaunis kuin mikä. En tällä kertaa itse sitonut yhtään kimppua, mutta olin innoissani saadessani vaikutteita ja inspiraatiota. Miten ihania särmäkuisman lehdet ovatkaan asetelmassa. Lehdethän ovat aivan fantastiset. En olisi itse huomannut valita niitä. – Ja mikäs kaunis pikku pompula tämä on, ihastelin ja huomasin sen olevan kukkinut grönlanninhanhikki.

Olen aina kokenut jaloangervon töyhtömäiset kukat jotenkin vaikeiksi kimpuissa, mutta nyt näin, miten luontevasti ne sujahtivat kimpun sekaan tuoden siihen juuri sopivasti elävyyttä.

Äiti mallaili kukkia asetelmiin ja haaveili jo seuraavasta kukkapäivästä. – Tämähän on ihan paras tapa viettää aikaa yhdessä, sanoin ja lupasin järjestää jatkoa. Kaikkein hauskinta on, jos kukkia voi sitoa porukalla. Niin kuin nyt.

Vieraat samoilivat pitkin puutarhaa silmät loistaen

eivätkä malttaneet tulla syömään.

Ja pidot sen kuin paranivat. Olin kattanut iltapalaa pöytään (juustosarvia, leipäjuustoa ja lakkahilloa, herkkusuklaata, omenakaurapaistosta…), mutta vieraat samoilivat pitkin puutarhaa silmät loistaen eivätkä malttaneet tulla syömään. Nuorin tyttäreni tuli kysymään, saisiko hänkin tehdä asetelman. – Tottakai, lupasin ja iloisena hän lähti puutarhavarastoon valitsemaan sopivaa astiaa. ­– Kumpaan tekisin, hän kysyi. – Tee näihin molempiin, vastasin ja niin hän innoissaan meni hakemaan materiaalia.

Ihastuksesta huokaillen katselimme tyttäreni työskentelyä. Hänellä oli aivan omanlaisensa käsiala, kaunis ja herkkä. Hänen elämänsä ensimmäisestä kukka-asetelmasta alkoi muotoutua äärimmäisen suloinen asetelma pieneen kahvipannuun. Toinen, pikkuiseen leikkikattilaan tehty asetelma oli, jos mahdollista, vieläkin kauniimpi. Siinä oli limenvärinen hortensia, vaaleanpunaisia ruusuja, pastellisia pensashanhikkeja, monen sävyisiä vihreitä lehtiä…

Lakkaamatta ihastelimme kimppuja ja analysoimme niiden parhaita puolia. Jokaisesta kimpusta ja asetelmasta löytyi sykähdyttäviä yhdistelmiä.

Jossakin vaiheessa huomasin, että pöydän ääressä notkui myös veljeni. Miehenikin katseli puuhiamme kiinnostuneena ja osallistui ihasteluumme kukista ja kaikkinensa tästä hauskasta iltapäivästä. Tuli siinä puheeksi pihlajanmarjat ja se, miten emme halunneet niitä käyttää. Jouko huomasi, että nehän täydentäisivät loistavasti anopin tekemän asetelman, joka koostui pääasiassa erisävyistä vihreistä. Äiti ja kaikki muutkin innostuivat ajatuksesta ja Jouko sai kunnian asetella muutaman tertun niin tavanomaisia, mutta iloisenvärisiä pihlajanmarjoja. Vaikutelma oli juuri sopiva. Saimme taas todeta ihastellen, miten inspiroivaa on puuhailla porukassa.

Seuraavaan kukkailtapäivään on jo monta innokasta osallistujaa. Jouko alkoi jo ideoida, millaisen pihlajanmarja-asetelman hän tekisi. Luulenpa että kehitysvammainen veljenikin innostuu osallistumaan muutenkin kuin kasvijätteitä pois keräilemällä. Rautalankahäkkyrän käyttö ainakin on niin helppoa, ettei osallistuminen jää taidoista kiinni.

Vieraiden lähdettyä kuopukseni katseli pöydällä olevia kukkamaljakoita. – Kuka tämän on tehnyt, hän kysyi. Sanoin, että siskoni teki sen biojätteeseen menossa olleista kukista. – Aikamoinen taituri sen täytyy olla, kuopus kommentoi. Olin samaa mieltä.

Seuraavana päivänä sain siskoltani viestin, jossa hän sanoi vieläkin tekevänsä kimppuja mielikuvissaan. Ihanaa! Jälkeenpäin sain myös sellaista palautetta, että suurin elämys oli kasvien etsimisen ja löytämisen ilo. Minä nautin, kun näin tuon riemun vieraitteni silmissä ja koko olemuksessa.

RIPPIJUHLATUNNELMISSA

Tyttären rippijuhlista on jo kolmisen viikkoa, mutta minä olen edelleen juhlatunnelmissa. Juhlatunnelma jatkunee niin kauan, kunnes kukka-asetelmat ovat kuihtuneet ja liina joutuu pyykkiin.

Juhlakattauksen teemana oli luonto.

Juhlakattauksen teemana oli luonto, sillä Avilla pitää luonnossa liikkumisesta. Pöydällä oli sininen kaitaliina kuin puro. Somisteena oli pyöreiksi hioutuneita kiviä, kynttilöitä sekä karuheinää ja kukkia limsapulloissa. Asetelman täydensivät mustikanvarvut.

Olin todella yllättynyt,

miten hyvin kuunliljat hoitivat tehtävänsä.

Oikeastaan asetelmaan kuuluivat myös kuunliljan suuret lehdet. Juhlapäivä oli nimittäin helteinen. Kakkujen alle olin laittanut folioon käärityt litteät kylmäkallet. Niiden nurkat peitin vielä kuunliljan lehdillä. Olin todella yllättynyt, miten hyvin kuunliljat hoitivat tehtävänsä. Ne pärjäsivät ilman vettä jäisen alustan päällä moitteettomina juhlan loppuun asti. Olisivat pärjänneet vielä paljon pidempäänkin.

Onnittelukimppu säilyi hyvänä jääkaapissa viikon ja oli edustuskunnossa vielä juhlapäivänä. Konfirmaatiohan oli viikkoa ennen juhlaa.  Olin poiminut kimppuun puutarhan viimeiset pionit.

Mustikanvarvutkin ovat hyvin pitkäikäisiä. Jos niille vain muistaa lisätä vettä, ne säilyvät priimakunnossa ties kuinka kauan. Nyt on kulunut jo kolme viikkoa eivätkä ne ole menneet juuri miksikään.

Tein asetelmat karuheinästä, rantatädykkeistä ja koreakärsämöistä. Tädykkeitten ja kärsämöiden paras kukinta alkoi olla jo lopuillaan, mutta sain niistä vielä kelpo kukat asetelmiin. Kun ne muutaman päivän kuluttua alkoivat kuihtua, lisäsin karuheinien kaveriksi 'Amazing Gray' -unikoita ja muita kukkia, joihinkin pulloihin saniaista. Juhlat jatkuivat...

 

Nyt jäljellä ovat karuheinät ja saniaisen lehdet. Ne näyttävät siron veistoksellisilta. 

HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Sirkutusta, liverrystä, surinaa, pörinää,

kesän ihania tuoksuja ja makuja,

auringon lämpöä ja viilentäviä tuulenhenkäyksiä,

kukkien kiehtovaa kauneutta,

iloa ja kiitollisuutta,

rakkaita ihmisiä ja eläinystäviä sekä

kaikkea muutakin hyvää juhannukseen

Sinulle, hyvä lukijani!

TALVEN KUKKA-ASETELMIA

Syksyllä innostuin kukka-asetelmien tekemisestä. Innostus ei näytä laantumisen merkkejä. Kun muu perhe odotti valkoista joulua, minä kiersin puutarhassa katselemassa, mitä inspiroivaa löytäisin maljakkoon. 

Aluksi tein pieniin kaunoluistimiin asetelman, jonka ripustin ulko-oven viereiselle seinälle. Käytin asetelmassa tuijan oksia, euroopansorvarinpensasta ja vihreitä parsan lehtiä. Hienostunutta hopeaa sain nukkapähkämön lehdistä, jotka säilyvät yllättävän hyvinä vielä pakkasten tultuakin. Ne pärjäävät ilman vettä, koska ne kuivuvat kauniisti. 

Lempeää harmaata asetelmaan antoivat myös hopeamarunan kukkavarret. Terää toin iiristen siemenkodilla sekä kuihtuneilla maksaruohon kukinnoilla. Erityisesti minua inspiroivat kukkineiden ruusujen kukkapohjat. Ne ovat itsessään kuin kukkia.

Ihmeellistä, että asetelma on säilynyt kauniina ilman vettä jo kuukauden päivät.

Varjoyrtti on lempparini.

Itsenäisyyspäiväksi tein asetelman lasisiin maitopulloihin. Leikkovihreänä käytin tuijaa ja muutamia varjoyrtin oksia. Varjoyrtti on lempparini. Se on niin kaunis ja todella kestävä.

Sinivalkoiset kynttilät olisivat sopineet asetelmaan hyvin, mutta ne olin unohtanut hankkia ajoissa.

Lisäksi ostin kimpun valkoisia ruusuja ja poimin omasta puutarhasta muutamia jouluruusuja. Jouluruusut ovat aivan ihania. Ne voi poimia vaikkapa jäisinä ja nuppuisina. Silti ne aukeavat ja kestävät pitkään. Ja uutta kasvaa tilalle. Asetelman somistin pöydälle huolettomasti ripotelluilla kävyillä.

Jouluksi olin suunnitellut valkovihreää asetelmaa. Aatonaaton aamuna ajellessamme Tampereelle haaveilin jalallisesta kukkamaljakosta. - Täksi jouluksi en sitä varmasti saisi, mietin, mutta päätin alkaa sellaista metsästämään. Maljakon pitäisi olla sopivan pieni ja painava ja tietysti kaunis. Metalli olisi itselle mieluisin materiaalina, mutta kaunis savimaljakin olisi hyvä. Jalka ei saisi olla liian korkea.  Kriteereitä oli paljon. Ja kuinka sattuikaan...

Joskus sitä vain sattuu olemaan

oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Parin muun asian ohella ehdin poiketa pienellä kirpputorilla. Sen hyllyt ammottivat tyhjyyttään, mutta eräällä hyllyllä nökötti pieni kannellinen tinamalja, joka oli koristeltu Berliini-aiheisin kuvioin. Se oli juuri sopivan kokoinen ja riittävän painava. Joskus sitä vain sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vieläkin ihmettelen, miten se oli mahdollista. 

Kapeassa maljassa kukkavarret pysyvät halutuissa kohdissa toistensa tukemina.

Kukkakaupassa silmäni osuivat kauhtuneenoranssiin suuren neilikkaan. Se muutti suunnitelmani siinä paikassa. Tuon neilikan lisäksi ostin kimpun valkoisia tulppaaneita, pieniä hailakanoransseja neilikoita sekä pari valkoista freesiaa. 

Tuli niin jouluinen olo!

Jouluruusuja poimin omasta puutarhasta. Lauma valkohäntäkauriita katseli minua pellolla, kun leikkasin jäisiä kukkia. Tuli niin jouluinen olo! Hetken mielijohteesta leikkasin muutaman oksan kuihtuneita syyshortensioita. Yllättävän hyvin nuo pehmeänruskeat hortensiat sopivat neilikoiden väreihin. 

Vihreätkin sain pihalta: vähän tuijaa ja muutaman varjoyrtin. Samalla päätin, että ensi kesänä istutan varjoyrttiä lisää mahdollisimman moneen paikkaan, jotta raaskin poimia sitä reilusti kaikkiin talven asetelmiin.

Olen laskenut päiviä.

Bloggaajista innokkaimmat aloittivat joulufiilistelynsä jo syyskuussa. Minä juhlin joulua lyhyemmän kaavan mukaan. Jouluvalmistelut aloitin vasta itsenäisyyspäivän jälkeen. Sen sijaan pääsiäistä odotan jo nyt. Olen laskenut päiviä. Tänä vuonnahan pääsiäinen on heti huhtikuun alussa. Juhlapöydän kattaus, pashan resepti sekä kukka-asetelman suunnittelu on jo pantu mietintämyssyyn. 

Onneksi tuli talvi ja lunta, sillä talven jälkeen tulee kevät. Minun kevääni alkanee parin viikon päästä, jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Tänä vuonna nimittäin kevääni alkoi tammikuun 9. päivä, jolloin aurinko paistoi ensi kertaa ikkunoista sisään sen jälkeen, kun joulutavarat oli laitettu pois. Ihan sama millaiset myräkät tai paukkupakkaset tulevat, mielessäni on silloin kevät. Silloin laitan pöydälle kevätliinan ja katson, olisivatko ensimmäiset kuvastot jo ilmestyneet ja …

JUHLAT MIELESSÄ

Meillä on toivottavasti ensi kesänä rippijuhlat. Avilla pitää ruoanlaitosta ja leipomisesta, joten teemaksi valikoitui kukkaisa ruoka. Sain idean, että tekisin tarjoilupöytään korkean kukka-asetelman kaksikerroksiselle tarjoiluvadille.

Taidan olla vähän etuajassa...

Ideaa piti päästä heti testaamaan. Ensimmäisten pakkasöiden ja kunnon lumisateen jälkeen leikkasin näpit jäässä puutarhan viimeiset kukat ja sylillisen vihreää: pienen ämpärillisen valkoisia ruusuja, viimeiset kehäkukat, muutaman syysvuokon, kukkineita keijunkukan varsia, ohotanmarunaa, syysmaksaruohoa, jättipoimulehteä, rusovuohenkuusamaa, myskimalvaa ja peittopajua. Ruokakaupasta ostin vähän lisää vihreää ja väriä: viinirypäleitä, lehtikaalia, parsakaalia, viikunan ja punasipuleita. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni ostin myös nipun persikanvärisiä neilikoita.

Rautalankahäkkyrän käyttö onkin

paljon vaivattomampaa ja helpompaa.

Tuntitolkulla värkkäsin kukkien parissa. Osan asetelmista tein kahteen kertaan. Aloitin nimittäin kukkasienellä. Pian huomasin, että rautalankahäkkyrän käyttö onkin paljon vaivattomampaa ja helpompaa. Onneksi se on myös halvempaa ja ekologisempaa.

Tein asetelmat kahvikuppeihin.

Siinä tehdessäni suunnittelin varsinaista rippijuhlien asetelmaa. Siitä tulee värikkäämpi ja tyttömäisempi. Kirjoitin muistiin tarvikkeiden määrät ja ideat, ettei juhlan alla tarvitse niitä pähkäillä. Sen kun tekee vaan. Aikaa siihen nimittäin menee ihan älyttömästi.

Kirjoitin ohjeen tänne, jotta löytäisin sen helpoiten. Juhlan ajankohta ei ole vielä selvillä, joten toimin sitten sen mukaan mitä puutarhasta sattuu löytymään.

Korkean asetelman kanssa

melko matalat kynttilät sopivat parhaiten.

Mallasin vielä kynttilätkin pöytään. Näin korkean asetelman kanssa melko matalat kynttilät sopivat parhaiten. Päädyin käyttämään isokokoisia tuikkuja, jotka asetellaan nurinpäin käännettyjen jalallisten juomalasien päälle.

Syksyisten värien tilalle kesän värejä.

Terassin pöytiin ja muihin pikkupöytiin teen ehkä asetelmat lasipulloihin. Näyttävin tulee, jos jokaisessa pullossa on joku isohko kukka, esimerkiksi pioni tai ruusu ja lisäksi vihreää tai vaikkapa hopeista.


RIPPIJUHLAN KUKKA-ASETELMA

Kasvimateriaali:

– 1 nippu persikanvärisiä neilikoita

– vähintään 10 kpl vaaleanpunaisia ruusuja, mieluiten vanhahtavan vaaleanpunaisia

– vähintään 10 kpl vaaleankeltaisia tai kellanvalkoisia ruusuja, voi olla pieniäkin

– unikoita tai muita taipuvia kukkia

– jos on pionien kukinta-aika, voi käyttää niitä ja vähentää ruusujen määrää

– jos orkidea kukkii, sitäkin voisi käyttää fokuspisteessä

– vähän kirkkaansinistä, esim. ruiskaunokkia, vuorikaunokkia, pieni nippu ostolaventelia olisi aivan ihana

– jotakin vaaleankeltaista omasta puutarhasta, esim. kulleroita

– kauden kukkia, esim. jouluruusu, arovuokko, kielo, isokonnantatar, koreakärsämö, kurjenkello, isotähtiputki

– vähän jotain harsomaista, jos sattuu olemaan (varjorikon tai keijunkukan kukkia?)

– vähän hopeaa, esim. ohotanmarunaa, nukkapähkämön lehtiä

– paljon jättipoimulehden kukkia (osa menee hukkaan)

– iso ämpärillinen vihreää: pienilehtisiä oksia esim. pensasangervoa, vähän pienilehtisiä ‘Cool Splash’ -rusovuohenkuusaman oksia, muutama pikkutalvion verso, akileijan lehtiä, erisävyisiä vihreitä

– parsan lehtiä tai vastaavaa huipulle

– jotakin kuivuutta kestävää täytteeksi sopivaa  esim. syysmaksaruohon nuppuja, jos ei muuta niin ainakin korkeaa sammalta

– 5-6 köynnöksen pitkää versoa, esim. murattia, viiniköynnöstä, villiviiniä tai jasmiinia

Kiinanjasmiini on varmaan liian hento roikkumaan koko tarjoiluvadin yli, mutta sitä voisi käyttää kupeista reunan yli ryöppyämään.

Persikkaa, vaaleankeltaista, vaaleanpunaista, valkoista, limeä...

Hedelmät ja vihannekset:

– 4 rasiaa vihreitä viinirypäleitä (Tein kolmesta pakkauksesta, mutta saisi niitä enemmänkin olla. Kun juhlaan tulee värikkäämpi asetelma, käytä vain vihreitä rypäleitä. Tummat viinirypäleet vievät huomion vaaleanpunaisilta kukilta.)

– 1 pussillinen pieniä limettejä

– 1 pussillinen lehtikaalia

– 1 iso parsakaali

– 1 iso kukkakaali

Lehtikaali tuo upeaa tekstuuria!

Muut tarvikkeet:

– tarjoiluvati

– ylävadille kaksi kahvikuppia eteen ja yksi muki taakse

– alavadille 3 jälkiruokakulhoa

– rautalankahäkkyrät

– 2 isoa muovituppiloa

– nauhaa viinirypäleterttujen sitomiseen

– sekatöörit

– puukko

– sakset

– vesikannu

– vati roskia varten

– tyhjä maljakko kukkia varten

– pyörivä alusta


Muista!

Osta neilikat ajoissa, jotta ne ehtivät aueta. Jos neilikat ovat aivan nupuillaan, ne voivat olla aukeamassa huoneenlämmössä 2- 3 päivää. Tiukat nuput eivät aukea vielä siinäkään ajassa. Ruusut aukeavat paljon nopeammin. Pidä ruusut jääkaapissa.

Kaikkein tiukimmat neilikan nuput eivät jaksa aueta.

Tee valmistelutyöt jo kaksi päivää ennen juhlaa: 

 
– Hae kukat puutarhasta / kaupasta.

– Puhdista oksat ja lajittele ämpäreihin ja maljakoihin.

– Ota kaikki tarvikkeet esille.

– Pese ja ripusta viinirypäletertut roikkumaan reunan yli. Monta terttua voi asetella enemmän tai vähemmän laidan yli.

Hyvin viinirypäletertut pysyvät, vaikka roikkuvat melkein kokonaan laidan ulkopuolella.

– Lohko kukkakaali ja parsakaali sopiviksi paloiksi: isoja ja pienehköjä. 

– Leikkaa osa lehtikaaleista niin, että niihin tulee ikään kuin varsi. Jätä komeimmat lehtikaalit ehjiksi.

Tee nämä juhlaa edeltävänä päivänä. Aloita aikaisin aamulla, sillä työ on uskomattoman hidasta. Ja muutakin hommaa saattaa olla...

– Kuppien asetelmat voivat olla yhdeltä suunnalta katsottavia, koska takaosa jää kuitenkin keskelle.

 

– Tee asetelmista yhtenäiset, mutta kuitenkin erilaiset.

– Muista asetella kukat viistoon. Sillä tavalla ne näyttävät kauniimmilta. Myös taipuvat, hieman roikkuvat kukat näyttävät kauniilta. Kukat saisivat ryöpytä vadin reunojen yli.

Kukat saavat taipua laidan yli.

– Tee alatason kulhoista melko matalia. Muista alatason fokuspiste edestä katsoen oikealle alas: suuri tai muuten näyttävä kukka ja alaspäin taipuvia kukkavarsia.

– Tee yhdestä ylätason asetelmasta (edestä katsoen vasen yläkulma) selvästi korkeampi muita: parsaa tai vastaavaa. Muista fokuspiste vasemmalle ylös.

– Tee yhdestä ylätason asetelmasta (edestä katsoen oikea kulma) fokuspiste näyttävällä kukalla. Muista, että fokuspisteet muodostavat epäsäännöllisen kolmion.

– Asettele lehtikaalit siten, että ne tulevat reilusti ulos vadilta. Laita kukka- tai parsakaali painoksi niiden päälle.

Reilusti vain yli laidan.

– Täytä välit viinirypäleillä ja limeteillä. Tilkitse kolot vaikkapa sammaleella.

Tilkitsin koloja syysmaksaruoholla.

–  Asettele huipulle jotakin kevyttä, esim. parsaa, joka tuo korkeutta.

– Viimeistele asetelma köynnöksillä molemmin puolin. Asettele muutama verso muovituppiloon ja kätke tuppilot asetelman keskelle. Muratti on oikein sopiva, kestää hyvin eikä taivu liian rennosti. 

Köynnöksiä voi hyvin laittaa molemmin puolin epäsymmetrisesti.

Nosta juhlan jälkeen kukka- ja parsakaalit sekä lehtikaalit jääkaappiin, niin ne voi laittaa ruuaksi.

Nyt olisi kukat ja kynttilät pöydässä valmiina. Juhlavalmisteluista ei enää paljon puutukaan. Itse rippikoulu ja vähän muuta.