Ei ollut yllätys, että täytän viisikymmentä. Sekään ei ollut yllätys, että ihana perheeni onnitteli minua. Niinhän he ovat tehneet tähänkin asti. Mieheni antama lahjakaan ei ollut yllätys. Hän oli kysynyt toivettani ja minä olin sen ilmaissut. Kaikki muu olikin sitten yllätystä!
Sain huikean kauniin kukkakimpun - niin upean, että muistan sen koko ikäni! Kokonaisuuteen kuului antiikkinen kastelukannu, josta pursuili ranskalaisia tulppaaneja, Afrikanliljoja, heiniä ja vihreitä oksia. En voi saada kyllikseni sen katselemisesta! Onneksi kannu on helppo napata mukaan eri puolille taloa missä milloinkin satun oleskelemaan.
Vanhin siskoni oli raaskinut luopua aikanaan huutokaupasta ostamastaan kastelukannusta ja pikkusiskoni oli valinnut siihen kimpun.
Sain myös elämäni komeimman orkidean! Se oli mieheltäni. Hän iski siihen silmänsä kukkakaupassa, jossa olimme yhdessä. Näyttävän orkidean hinta hirvitti minua, mutta mieheni sanoi: "Meille on niin vähän kukkia ostettu, että kyllä me voidaan ostaa tämä sinulle." Minä rupesin nauramaan, että vai vähän kukkia! Tämän talon rouva on kantanut kukkia selkä vääränä niin sisälle kuin puutarhaankin. Täytyy myöntää, että välillä on vähän jo hirvittänytkin. No, toki leikkoja olemme vähemmän ostaneet.
Hääkimpussani, melkein 17 vuotta sitten, oli myös valkoisia orkideoja.
Kuopuksemme, kahdeksanvuotias, oli valinnut minulle kaikkein kauneimman kukan, jonka kukkakaupasta löysi. Istutimme valkokirjavan kumiviikunan yhdessä puolihydroon. Nautin kun sain tehdä sen yhdessä poikani kanssa.
Istutimme yhdessä myös sen orkidean, jonka olin saanut mieheltäni.
Syntymäpäivieni vietto kesti oikeastaan kolme päivää. Aattona mieheni vei koko perheen syömään. Valitsimme paikaksi suositun Pizzeria Napolin Tampereella. Paikan ominaispiirteenä on jatkuva, ulos asti ulottuva jono. En ihmettele, sillä valikoima on valtava, hintataso edullinen, palvelu ystävällistä ja pitsat kehuttuja. Pitsasta pitävät kaikki, joten lasten kanssa oli mukava mennä pitsalle, vaikka pitsa ei nyt aivan juhlaruokaa olekaan. Valitsin kasvisvaihtoehdon: parsaa, artisokkaa, punasipulia ja rucolaa. Makuelämys oli tuoreen valkosipulin kanssa täydellinen.
Aikuisten kesken valitsisin mieluummin jonkin hieman rauhallisemman paikan, mutta vielä joskus täytyy käydä Pizzeria Napolissa uudestaan. Valitsen silloinkin kasvispitsan ja aion maistaa kaktussuikaleita. Strutsi-, villisika-, savustettu saksanhirvi-, etana- tai mustamakkarapitsa eivät sentään jääneet kaivelemaan, mutta kaktus täytyy kokeilla.
Sitten koitti varsinainen syntymäpäivä. Mies ja lapset onnittelivat laulaen, halaten ja hellyttävin kortein ja lahjoin. Isosiskoni oli etukäteen kysynyt voisivatko he, sisarukseni 180 km päästä, tulla arkiaamuna, juuri sinä oikeana syntymäpäivänä, onnittelemaan. Mitään ei kuulemma tarvitsisi laittaa etukäteen, he toisivat kaiken. En ollut ajatellut järjestää juhlia, mutta tällaisen tarjouksen otin erittäin ilahtuneena vastaan.
Voi, hyvä ihme, miten ihanan juhlan he toivat tullessaan! Tuossa tuokiossa pöydässä oli ah, niin teemaan sopiva täytekakku kuin myös muut makeat, suolaiset, raikkaat ja terveelliset herkut. Yhtäkkiä talossa oli suuren juhlan tuntu. En välttynyt liikutuksen kyyneliltä.
Puutarhurille kukkia vihreällä kedolla - raikasta!
Tunnelma oli lämmin ja iloinen - senhän arvaa kun viisi sisarusta kokoontuu yhteen. Tuntui ihmeelliseltä, että niin moni sisaruksistani oli ottanut vapaapäivän juuri minun syntymäpäivääni varten. Onneksi lapset olivat hiihtolomalla, niin hekin saivat tavata sukulaisia. Aika kului kuin siivillä.
Lisää kyyneleitä vuodatin avattuani kirjekuoren: lahjakortti aromaterapiaan sekä vihreitä seteleitä unelmieni toteuttamista varten. Olin haaveillut aromaterapiasta ja muitakin unelmia minulla riittää. Puutarhasta löytyisi varmasti paikka kauniille patsaalle...
Kimpun Afrikanlilja oli itselleni uusi tuttavuus. Olin saman tien aivan myyty.
Ystävät ja sukulaiset muistivat. Oli kiitollinen olo, mutta samalla hämmentynyt: minulla on paljon suurenmoisia ihmisiä ympärilläni, mutta en ole osannut ajatella kuinka paljon he välittävät. En ole tullut sanoneeksi kuinka tärkeitä he ovat. Sanat eivät riitä kertomaan sitä kiitollisuuden tunnetta.
Illalle riitti vielä yksi ihana yllätys. Mieheni oli koristellut kylpyhuoneen ja saunan kynttilöin ja kylpyammeessa odotti vesi. Vilvoitteluterassi oli lakaistu huolellisesti ja lyhdyssä loisti kynttilä. Kuvittelin mielessäni kuinka mieheni lahjaksi antama suihkulähde solisisi ihanasti rehevien istutusten keskellä...
Heinä antaa kimpulle huolettoman ilmeen.
Kolmaskin päivä kului juhlatunnelmissa. Minä kuvasin ja kuvasin saamiani kukkia. Herkuttelin - eivät nimittäin suostuneet viemään rippeitä koteihinsa, vaan halusivat jättää ne meille - ja muistelin juhlapäivää. En vieläkään ymmärrä. Kaikki oli jotenkin niin ihmeellistä, ihmeellisen ihanaa.
