torstai 30. maaliskuuta 2017

SITKU

Puutarhaharrastajan on vaikeaa, osittain lähes mahdotonta, elää nykyhetkessä. Nyt ku on kevät ja maa vielä roudassa, pitää miettiä jo syksyä - varsinkin kun Unelmia ruusuista -blogin Tita muistutteli syksyn kukkijoista. Mieltä hivelee ajatus, että sit ku on syksy, oma puutarha loistaa kilpaa syksyn ruskan kanssa. Tai siis ehkä seuraavana tai sitä seuraavana syksynä kun kasvit ovat ehtineet juurtua.

Jos et ahkeroinut syksyllä (kuten esimerkiksi minä), et saa nauttia sipulikukkien loistosta keväällä. Ne ihanat vihreäraitatulppaanit, orkideanarsissit ja krookusten meri jäävät vain haaveeksi sit ku on kevät. No, onneksi sentään jotain tuli laitettua. Jäätelötulppaaneja tässä nyt odotellaan.

Nyt ku ryhdistäydyn, on maan sulettua mitä istuttaa ja tietää suurin piirtein minne ne istuttaa. Ja sit ku on syksy, saa taas nauttia työnsä tuloksista.

Niinpä suuntasin katseeni syksyä kohti. Mietin värioppia ja valitsin väriympyrästä kolmisoinnun: vaaleanpunainen & kellertävä & sininen. Kokosin yhteensointuvia perennoja kollaasiksi ja sain mukavan työkalun suunnittelun avuksi. Pysykääpä linjoilla, sillä julkaisen tekemiäni kollaaseja lähipäivinä.

Nautin nytkin niin paljon kuin ikinä vain osaan. Nautin kottikärryjen kolinasta kivipolulla. Nautin perennan varsien leikkaamisesta kauheassa kevättuulessa ja raekuurossa. Ihanaa saada puutarha talven jälkeen siistiksi eikä sillä niin väliä millainen sää sattuu olemaan kun innostuksen puuska iskee.

Herukka-aidanne on siistitty!

Nautin kauniin ruskean kevään ajasta. Koko maisema on pehmeän vaaleanruskean ja vähän tummempien ruskean sävyjen sekä havunvihreän täyttämä. Pehmeä, lämmin. Havujen kevätsuojat, nuo säkkikangashuput sulautuvat kauniisti maisemaan. Ilma ei kuitenkaan ole lämmin. Pensaita leikatessa jäätyy luita ja ytimiä myöten. Palelevia sormia täytyy käydä sisällä lämmittelemässä.

Tekisi mieli pysäyttää aika, ainakin hetkeksi. Nauttia sitä kun kaikki on vielä ”hallinnassa”, kaikki on vielä mahdollista. On kuin leipomisessa se hetki kun taikina on onnistunut ja pikkuleivät ovat säntillisesti pellillä. Tai kun pikkuiset taimet nököttävät koulittuina turveruukuissaan. Mikään ei ole vielä mennyt pieleen. Yksikään taimi ei ole venähtänyt honteloksi hujopiksi eikä näivettynyt veden puutteeseen. Kaikki hyvä on vielä edessäpäin. Kilpajuoksu kevään kanssa ei ole vielä alkanut.

Nautin tästä ihanasta haaveiden ajasta. Ihan juuri nyt.

Tosi mukava kun liityit lukijakseni, Esther Helmiä. Lämpimästi tervetuloa!


P.S. Vielä ehdit kommentoimaan mikä on puutarhasi paras X. Minun puutarhani aakkoset: X


tiistai 28. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: X

Sarja jatkuu komeilla vierasperäisillä kirjaimilla. Wau! Sain monta hienoa kommenttia. Kiitos niistä!  Ensin yhteenwetoa W:stä.

Taas opin vaikka mitä. Tiarella wherryi eli tupastiarella muistuttaa rönsytiarellaa, mutta ei tee rönsyjä. Anemone hybr. 'Wild Swan' muistuttaa mielestäni kuvan perusteella syysvuokkoa, mutta kukkii melkein koko kesän, kesäkuusta syyskuuhun. Ei huono tieto sekään. Vuokko 'Wild Swan' on syysvuokko, mutta sen syksy alkaa jo kesällä ja jatkuu vaikka kuinka pitkään.

Googlettamalla opin myös, että sinikukkainen Wulfenia ei tarvitse turvakotia talvella, sen kylmä pelottomuus zone on 5-9 ja valo tarpeiden on semi-sävy / auringonvalo ja elinikäinen on.

Tämän loistopäivänhattu 'Green Wizzardin' kukka on lopulta kuin Pekka Puupään hattu.

Weigela eli kotakuusama ja Wisteria eli sinisade ovat arkoja kaunottaria. 'Waterlily' syysmyrkkyliljalla on kauniit kerrotut kukat. Laukka 'White Sensation' tuskin riitelisi minkään kasvin kanssa. Sitä voisi kokeilla. Keltaisen ja oranssin ystävälle wanhanajan pikkutulppaani 'Whitallii' on hyvä valinta.

Jalokuunlilja 'White Feather' nousee keväällä valkolehtisenä ja muuttuu vähitellen vihreäraitaiseksi. Ihania ovat myös akileija 'Winky Red & White', tarhajouluruusu 'White Lady Spotted' ja espanjankurjenpolvi 'Wargrave Pink'. Tuo kurjenpolvi pitääkin panna heti haavelistalle. Kurjenpolville on aina käyttöä.

Kärhöjen, pionien ja ruusujen ystäville on tarjolla viininpunainen viinikärhö 'Walenburg', valkoiset pionit 'White Wings' ja 'Charles White' sekä vaaleanpunainen 'Wladyslava' sekä ruusut 'William Baffin' ja 'William's Double  Yellow'. 

Unelmia ruusuista -blogin Titalla on ikioma Woodland. Kuulostaa hyvältä!



X
X = TIKUT RISTISSÄ.

Ei, puutarhani X ei ole ’Xerxes’. Ostin tuon kärhön muka kauniin taivaansinisenä, mutta ihan tavallinen lilahan se oli. Kaunis se toki on, sitä ei käy kiistäminen. Sitä minä vain, että puutarhaintoilija tulee huijatuksi tuon tuostakin. Se kuuluu asiaan. Miksihän kamerat vääristävät lilan taivaansiniseksi, mutta eivät kai koskaan toisinpäin? Kauan luulin, että yhdessä tietyssä verkkokaupassa on poikkeuksellisen hyvä valikoima sinisiä iiriksiä kunnes tajusin, että heillä vain on hieman erilaiset kameran säädöt kuin muilla...

Minun puutarhani X on se, etten pane tikkuakaan ristiin ulkoisten paineiden vuoksi. Puutarhani ei ole näytön paikka eikä työleiri. Itse saan itseäni välillä käskeä, mutta sitä ei lasketa. Puutarhani voi näyttää työleiriltä, mutta sitä se ei ole. Puutarha on nautiskelua varten – saa kärrätä kiviä ja hiekkaa, kaivaa ja myllätä ja nauttia siitä. Kuntokin kasvaa. 

Saa nauttia siitä ihanasta olosta, joka tulee kun on päivän huhkinut ja illalla katselee uusia istutuksia. Saa nauttia yhä uudelleen nousevista perennoista, uusista kokeiluista, suunnitelluista tai suunnittelemattomista kasviyhdistelmistä. Saa yllättyä kasvun voimasta. Saa käveleskellä ja vain tuntea kevään, kesän, syksyn ja talven konkreettisesti ja joka solullaan.

Voisin hankkia vaalean naruista punotun riippumaton, koska se on kaunis ja perhe voisi pitää siitä. Itse tuskin siinä viihtyisin. Minä olen syntynyt työmyyräksi. Onneksi nautin siitä.

Kun työmyyrä pääsee vauhtiin, eivät esteenä ole rankkasade tai kylmyys.

Olisi hauska kuulla, mikä on sinun X.


Tervetuloa, Virve Haapala, lukijaksi! Toivon, että blogini tuottaa sinulle iloa.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

UUTISIA

Katajakujan kanalassa on ilmennyt kovaa tipukuumetta. Yksi Mille Fleur-rodun kanoista on hautonut jo kolmatta viikkoa. Vaikka munat on päivittäin ryöstetty, kana jatkaa hautomistaan.

Juuri tämän pesän suosion syy on toistaiseksi tuntematon.

Tilanne on vaikea, sillä munien hautominen on kielletty sukusiitosriskin vuoksi. Lisäksi kanalan laajentamismahdollisuudet on evätty jo ennen kuin niitä on anottukaan.

Tilanne on nyt riistäytymässä käsistä, sillä yhtä munaa / tyhjää pesää pyrkii hautomaan 3-4 kanaa ja haudontapesästä syntyy välienselvittelyjä. Sen sijaan kolme muuta haudontapesää ovat tyhjinä.

Pesään jonotettiin loppuviikolla. Luotettavasta lähteestä saadun tiedon mukaan pesään pääsemiseksi käytettiin myös kyseenalaisia keinoja.

Tilanteeseen on yritetty puuttua, mutta tuloksetta. Nyt tilanteen ratkaisemiseksi etsitään uusia keinoja. Yhdeksi ratkaisuvaihtoehdoksi on esitetty 3-4 siitosmunan hankkimista vieraasta kanalasta. Asia on vasta esityslistalla.

Tartuntalähteestä ei ole tietoa, mutta syyksi epäillään kevättä ja lisääntynyttä luonnon valoa. Lisäksi rodun perinnöllisillä ominaisuuksilla arvellaan olevan vaikutusta asiaan.

Asiantuntijoiden mukaan mahdollisten siitosmunien tulisi olla kääpiörotua.

Kaikki tiedot mahdollisista siitosmunista pyydetään ilmoittamaan kommenttiosioon.


torstai 23. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: W

Sarja alkaa  kaartua loppua kohti. Kiitos verrattomista vastauksista! Aluksi yhteenvetoa V:stä.

Valo tekee nyt varsin suuren vaikutuksen. Vähän ajan kuluttua vihreys ja vehreys valloittavat ja tekevät puutarhasta viihtyisän. Väreistä pidetään, vaaleanpunaisista väriläiskistä ja vaikka mistä. Toisaalta taas valkea & vihreä varjossa viehättävät.

Viime aikoina olen kovasti ihastunut vihreisiin kukkiin. Valitettavasti kuvan viehättävä kaunopunahattu 'Green Jewel' meni vaikean talven aikana.

Varpuslinnut ihastuttavat lintulaudalla ja juuri nyt voi kuulla mustarastaan vihellyksen. Viserrys säestää puutarhurien puuhia - virkistävää!

Suvikummun Marjan puutarhakissat Viiru ja Viivi viihtyvät touhussa mukana. Terveiset heille!

Varjoyrtti, varjohiipat, varjoliljat, verenpisarat ja Violat eli orvokit viehättävät varjossa. Vuorineilikka ja värililjat valitsisivat mieluiten aurinkoisen paikan. Voimakkaat verikurjenpolvi ja Vinca minor eli pikkutalvio viihtyvät siellä ja täällä. Väriminttu vetää puoleensa perhosia ja kimalaisia.

Väitän, että vaatimaton vuorenkilpi on väärinymmärretty kasvi - monet väheksyvät sitä aivan suotta. Siksi olikin kiva kun Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiika sanoi: "Liityn vuarenkilipien fanklupihin. Eheroton jokapaikan perenna, mikä ei kukkiessaankaa oo hassumpi."

Vuokot, valkovuokot ja muut kukkivat varhain. Vaahterat puolestaan tarjoavat syksyisen värikylvyn. Suvikummun Marja varjelee puutarhassaan valkoalpia ja valkokletraa. Muita sydänten valloittajia ovat Veronica longifolia eli rantatädyke, Veronica gentianoides eli unelmatädyke ja Veronicastrum virginicum eli Virginiantädyke. Kanat ovat vaikuttuneita vesiheinästä.

Viiniköynnös tuottaa valtavan sadon. Vadelmat - villit tai viljellyt - ovat aivan vastustamattomia. Viherherukka on varma valinta.

Vakka-Taimen nimi on vilahdellut monissa vastauksissa. Se lienee varteenotettava matkakohde.

Sitten on vuorossa W.



W
'WOODWARDII'

Pidän tuijista, niin palloista kuin pilareistakin. Tämä pallomainen tuija 'WOODWARDII’ ihastuttaa suurella koollaan. Täysikasvuisena se on parimetrinen.

Tähän kasviin liittyy tarina syksyiseltä ostosreissulta. Olin aikonut ostaa vain yhden perennatuen, mutta lopulta auto olikin niin täynnä kasveja, että ruokakaupassa piti miettiä mitkä ostokset mahtuvat enää kyytiin. Tästä minun ja mieheni yhteisestä reissusta olen kertonut jutussa Mitä vaisto sanoo.  

Puu oli näin näyttävä jo ostettaessa.

Epätieteellisten kenttätutkimusteni valossa voin todeta, että miehet rakastavat puita, naiset ovat enemmän perennaihmisiä. Ja mies tulee sanomattoman onnelliseksi aina kun nainen haluaa puita puutarhaan. Kannattaa kokeilla. Kokeiluun ei tarvita tätä ’Woodwardii’ –tuijaa, vaan huolella valitut hedelmäpuut, komean syysvärin saavat puut ja erilaiset havupuut ajavat saman asian.


Mikä on sinun W? Olisikohan se vaikkapa www, sillä onhan tämä netti loistava paikka puutarhahöperöille? Kenties loistopäivänhattu 'Green Wizzard'? Jos joskus perustan Kummallisten kukkien penkin, tuo Pekka Puupään hattua muistuttava kukka saa loistaa penkin tähtenä.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

KAURIIN KETALE

Nyt kun on hedelmäpuiden leikkaamisen aika, lainaan puutarhapäiväkirjastani katkelman viime vuoden maaliskuulta.

Olemme asuneet Vesilahdella kohta kymmenen vuotta. Koko aikana en ole harmitellut kauriita kuin parin ohikiitävän hetken ajan – silloin kun ne olivat syöneet muutaman tulppaanin nupun ja juosseet uusien istutusteni poikki niin, että jouduin istuttelemaan juuret taivasta kohti sojottavia jakopaloja uudestaan. Mutta nyt… Nyt kun meidän pihaamme kiertää uusi hieno kaurisaita, kauriin ketale on käynyt syömässä kaikki vasta leikkaamani omenapuut ja vähän muitakin puita! Nyt harmittaa - ja ihan kauheasti harmittaakin.

Olin edellisenä päivänä leikannut kaikki omena- ja päärynäpuut oikeaoppisesti suurella huolellisuudella opaskirjojen ja –lehtien kanssa. Olin kirjannut suunnitelman ylös: (1) latvaoksasta 1/3 pois (2) kilpalatvan poisto (3) alle puolen metrin korkeudella kasvavien oksien poisto (4) pisimpien oksien typistys (5) liian tiheässä kasvavien oksien poisto. Olin perehtynyt oikeaan leikkauskohtaan ja tekniikkaan: ulospäin kasvavan silmun yläpuolelta eikä saa jäädä tappia, siisti leikkausjälki.

Siskoni, alan asiantuntija, tuli meille sattumoisin seuraavana päivänä ja näytin hänelle työni jälkiä. Halusin saada varmistuksen mitä muutamille oksille kannattaisi tehdä. Siskoni katseli oksia miettien, että onpa Pauliinalla ollut tylsät sakset. - Tämä silmu osoittaa sisälle päin, siskoni aloitti varovasti.


Minulle asia paljastui miettimättä: nämä eivät ole minun jälkiäni, vaan täällä on käynyt kauris. Mokomakin roisto! Omenapuumme ovat ihan pilalla L. Olin leikannut jo sallitun enimmäismäärän oksia, nyt kauris oli leikannut vielä lisää ja minä joudun siistimään jäljet. Jään odottelemaan siis kunnon risuluutia.

Vasta leikatun oksan tuoksu oli tietysti houkutellut, sillä leikkaamattomat oksat olivat pääsääntöisesti saaneet jäädä rauhaan. Muurilta jäljet johtivat puille ja puilta aidan vierustalle. Kauris oli tullut matalimman ja kapeimman muurin kohdan yli hedelmäpuutarhaan. Herkuteltuaan se oli juossut aidan viertä melkein koko pihan ympäri kunnes oli löytänyt saman pienen aukon kautta ulos.

Siskoni oli innoissaan: asutte näin lähellä luontoa! - Mahtavaa kun eläinten jälkiä näkee ihan aidan vierustalla, hän hihkui. Minä en ollut yhtä innoissani, en sinä päivänä enkä vielä seuraavanakaan päivänä.

Kun Jouko kuuli tuhotyöstä, hän lähti siltä seisomalta hakemaan aitatarvikkeita aidatakseen muurin matalimman kohdan. Nyt aukot on paikattu. Huomenna siistin ja korjaan leikkausjäljet - mitä korjattavissa on.

Voi itku, en näitä omenapuita tällä tavalla leikannut!

Nyt tästä tapauksesta on kulunut vuosi. Omenapuut näyttävät taas omenapuilta. Tänä vuonna kauriit eivät päässeet leikkausjälkiäni viimeistelemään, sillä aita on nyt joka kohdasta yhtä korkea. Saamme taas hyvillä mielin seurailla kauriiden elämää ympärillämme.

Sydämellisesti tervetuloa, Tiiu Puutarhahetki-blogista, lukijaksi! Olet toki seurannut blogiani jo aiemminkin, sillä olen saanut sinulta ilahduttavia kommentteja. Kiitos niistä! Toivottavasti viihdyt jatkossakin.

P.S. Vielä ehdit kommentoida mikä on sinuun vaikutuksen tehnyt V. Minun puutarhani aakkoset: V

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: V

Aakkosten sarja jatkuu uusilla ihanuuksilla. Kiitos upeista kommenteistanne! Ensin yhteenvetoa U:sta.

Uusi kevät ja kasvukausi koittaa ja uutterat puutarhurit pääsevät toteuttamaan unelmiaan. Unelmat ovatkin elämän suola. Anun puutarha -blogin pioni ilmaisi asian osuvasti: "Puutarhailussa ensin on unelmia, sitten uurastusta upeamman puutarhan toivossa."

Unkarinsinivuokko avaa upeat kukkansa jo ennen tutumpaa kotimaista sinivuokkoa. Fritillaria eli kirjopikarililja 'Uva Vulpis' ja Uvularia grandiflora eli keltakielokki seuraavat pian perässä.

Uskomattoman ihanat unikot nousevat uskollisesti mistä milloinkin. Kannattaa lukea Suvikummun Marjan viehättävä kommentti unikoista. Pioni 'Ursinow' aukaisee uhkean, pinkin kukintonsa. Ukonhatut ulottavat kukintonsa korkealle.

Aivan pian tulee jotain ihanaa... Unikon silkkimekko on pakattu tiiviisti. Tämä pakkaustyyli päihittää Ikean pakkaukset mennen tullen.

Uudet perunat omasta maasta tarjoavat unohtumattoman elämyksen. Urtica dioica eli nokkonen kasvaa pihan laitamilla. Uskaliaimmat pistävät pyykkipojan nenäänsä ja siivilöivät nokkoskäytettä.

Luepa, millainen on Unelmia ruusuista -blogin Titan kolmen U:n taktiikka vitosvyöhykkeellä.


Vaan, nyt onkin jo vuorossa V.


V
VALKOHÄNTÄKAURIS. VIHERHERUKKA.

Valkohäntäkauriit ovat meidän villejä lemmikkejämme. Ne tulevat talomme ympärille uskollisesti joka kesäilta hämärän tullen ja viipyilevät aamun sarastukseen. Silloin tällöin ne hyppelehtivät ohitsemme myös päiväsaikaan. On hienoa tuntea villi luonto niin lähellä. 

Saamme nauttia kauriista ilman mitään velvollisuuksia – ei ruokintaa, puhtaanapitoa tai eläinlääkärireissuja. No, on sentään yksi asia, josta meidän on pitänyt huolehtia ja se on aita. Olemme ympäröineet koko puutarhamme korkealla aidalla, jotta me saamme pitää tulppaanimme, ruusumme, hedelmäpuumme… 

Aluksi ajatus korkeasta aidasta tuntui kurjalta, melkein mahdottomalta. Lopulta aidasta tuli aika huomaamaton ja kaunis. Voimme nyt huolettomin mielin ihailla kauriita, joiden polut menevät juuri talomme molemmin puolin.

Ne tulevat pellolle, katsovat meitä kohti yhtä tarkkaavaisesti kuin me katsomme niitä. Välillä niitä on vain muutama, parhaimmillaan toista kymmentä yhdessä laumassa. Loppukesällä ja alkutalvella voimme nähdä myös pikku kauriita, jotka ovat kerrassaan suloisia.

Olemme asuneet tällä seudulla jo kymmenkunta vuotta, mutta emme ole lakanneet ihastelemasta kauriita. Harvoin käy niin, ettei kukaan kauriita nähdessään huikkaisi tietoa muillekin. Usein keskeytän työni juostakseni ikkunaan katsomaan suurta laumaa tai kauriita ihan aitamme takana.

Hetken kauriit katselevat pelottomina ennen kuin juoksevat valkoiset hännänaluset pystyssä tiehensä. Hämärässä otettu kuva on valitettavan rakeinen.

Ymmärrän, etteivät kaikki kyläläiset pidä niistä. Aavistan, että täällä blogien maailmassakin on niitä, joille kauris on suorastaan kirosana. On kurjaa menettää tulppaanin tai ruusunnuppunsa kun on kauan jännityksellä odotellut niiden avautumista. Melkein itku tulee kun näkee vasta istutettujen taimien sojottavan juuret ylöspäin kaurislauman juostua puutarhan poikki. Kivaa ei ole sekään, että kun on leikannut hedelmäpuut viimeisen päälle huolellisesti, niin kauris tulee ja pureskelee kaikki tuoreet leikkauspinnat ja lopulta tuloksena on seitsemän risuluutaa :(. Kokemusta on. Voisinkin kirjoittaa siitä aivan oman postauksensa. Kauriille maistuvat niin vastaistutetut hedelmäpuun taimet kuin perennaharvinaisuudetkin.

Aidan suojista kauriita on kuitenkin helppo rakastaa.


VIHERHERUKKA on itselleni herukoista mieluisin, sillä pidän makeista marjoista. Linnutkin varmasti ihastuisivat niihin, jos huomaisivat. Onneksi eivät huomaa. Voisin kehua viherherukkaa kokonaisen postauksen verran ja sen aion tehdäkin, mutta joskus toiste. Sen vain sanon, että viherherukka on istuttamisen väärti.

Viherherukat kasvavat meillä aidanteessa mustien ja vaaleanpunaisten välissä.


Mikä on sinulle tärkeä V? Vuokko? Vuorenkilpi? Voikukka vai vuohenputki? Ehkäpä virkistys tai voiman lähde? Kenties vadelma tai viiniköynnös? Voisihan se olla viiruhelpikin vai mitä?

Sydämellisesti tervetuloa lukijoiksi Sinikka Väisänen ja Kati! Toivottavasti blogistani on teille iloa.

P.S. Siskoni Saksan Bensheimissa on jo istuttanut rosmariinin puutarhaan. Lue juttu: Rouvan mantteli.

torstai 16. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: U

Sarja puutarhan aakkosista jatkuu. Ensin kiitoksia erittäin tervetulleista kommenteistanne ja yhteenvetoa T:stä!

Ihanaa kun puutarhaintoilijat ovat taas päässeet tositoimiin. Siemenet sujahtelevat multiin tai lautalle, taimet väikkyvät mielissä. Tomaatteja, tädykkeitä, tiarelloja...

Toukokuussa viimeistään riemu nousee yhdessä tulppaanien kanssa. Toiset odottavat jalostettuja tulppaaneitaan, toiset uskollisia parvi- ja metsätulppaaneita. Tervetulleita kaikki!

Pian tervehditään Trilliumit ja Trolliukset. Trillium Erectum (punakolmilehti) on yksi Suvikummun Marjan suosikeista. Riemastuttavan keltainen Trollius Chinensis (kesäkullero) valloittaa keltaisen vieroksujankin sydämen.

Maatiaiskullero loistaa kirkkaankeltaisena alkukesällä ja usein vielä uudestaan syksymmällä.

Toivotaan, että Thalictrumit (ängelmät) ovat talvehtineet turvallisesti - jalot, keijut ja kääpiöt. Lukekaapa muuten lisää sadunomaisista ängelmistä Suvikummun Marjan kommentista. Toki varoituksen sana on paikallaan: into voi tarttua.

Taas touhutaan puutarhassa. Talikoita tarvitaan tuon tuostakin. Ihastellaan toisten taidokkaasti toteutettuja puutarhoja TV:n välityksellä, kuvista tai vierailuilla. Tuijotellaan taivasta, nautitaan teetä puutarhassa. Tita tupakoi ja tuumailee.

Tomaatit tuoksuvat ja itse kasvatetun tomaatin maku on taivaallinen. Tuuheat Tsugat (hemlokit) täydentävät maiseman.

Kesän kuluessa tädykkeet ehtivät täyteen loistoonsa. Tyylikäs Virginiantädykke kurkottelee terhakkaana ilman tukea toivoen perhosten tulevan luokseen.

Puutarhavaja on ylennetty tunnelmalliseksi teehuoneeksi, jossa iltasin siemaillaan teetä. Silloin, Suvikummun Marjan sanoin, puutarhurin mieleen  saattaa hiipiä tyytyväisyys ja toivo ilta-auringossa teehuoneen ikkunasta lavakauluskasvimaan unikkoja katsellessa.


Ja nyt uusinta uutta sarjassa: ihanat U:t

U
UNIKKO.

Jostain syystä kukkien pyöreät muodot viehättävät minua: UNIKKO, pioni, hortensia, kerrotut tulppaanit, kullero, kameliajasmike, syysleimu… Mikä tahansa pallo ei saa samalla tavalla sydäntäni hypähtämään, vaan pyöreän maljamainen muoto. Ero on pieni, mutta merkittävä.

On minulla toki pallojakin, kuten palloesikko, neilikoita, laukkoja, pallo-ohdakkeita, pallotuijia ja kirsikka ’Inkeroisten kuulasmarja’, jonka lehvästö on hyvin pyöreä. Pidän niistä kaikista, mutta samanlaista vaikutusta ne eivät ainakaan toistaiseksi ole onnistuneet tekemään kuin nuo maljamaiset. No, poikkeuksena on pallomainen kirsikkapuu, jota rakastan.

Maljat ja pallot ovat siitä ihania, että niihin on kiva yhdistellä pitkänomaisia muotoja: jaloritarinkannuksia, punatähkiä, tädykkeitä, salvioita, lupiineja, gladioluksia, jaloangervoja, tulikukkia, pylväsmäisiä katajia ja tuijia, sokeritoppakuusia…


Unikko on iloinen kukka. Kun sen on kerran kylvänyt, se tupsahtelee mistä milloinkin. Se jaksaa kukkia vaikka kuinka pitkään eikä vaadi juuri mitään.

Kylvin sekoituksen siperianunikoita. Haaveilin valkoisista ja kirkkaanpunaisista kukista, mutta tuli keltaisia ja oransseja, yksi valkoinen kukka. Ihastuin silti ikihyviksi – ja parasta oli ihastuakin, sillä unikko kylväytyy mieluusti. Seuraavana keväänä sain mielenkiintoisia värimuunnoksia: keltaoransseja ja hailakan persikoita entisten värien lisäksi.


Nyt tiedän senkin, että kylvän siperianunikkosekoituksen sinne, minne haluan keltaisia kukkia. Sekoitus muuttuu nimittäin vuosien kuluessa keltaiseksi kuitenkin, ellei täydennä istutusta uusilla kylvöksillä.

Uusin ihastukseni on idänunikko ’Royal Wedding’, joka tosiaan on kuninkaallisen tyylikäs lajike. Valkoisissa kukissa on tummahko keskusta ja tummat heteet.

Mikä on sinulle tärkeä U? Unelmat? Uudet perunat? Kenties unkarinsyreeni?


Lämpimästi tervetuloa lukijaksi, Heidi Haapalahti! Toivottavasti saat blogistani iloa!

tiistai 14. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: T

Sarja puutarhan tärkeistä asioista jatkuu. Ensin kiitokset kommenteistanne ässään!

Siinäpä suuret suosikit, 
satumaiset, suloiset, suurenmoiset, somat,
sopivat, sinnikkäät ja sitkeät, sädehtivät, säihkyvät, sykähdyttävät,
sirot, sievät, söpöt, sirkeät ja säväyttävät
puutarhojen tähdet:

sade
sipuli
saavit
sangot
sammal
saappaat
sadettimet
syysasterit
sateenvarjo
sanomalehdet
syysmaksaruohot
Suviruusu 'Poppius'
'Sarah Bernhardt' pioni
Sedumit eli syysmaksaruohot
syysleimut: syreenileimu ja muut
Saxifraga x urbium eli posliinirikko
Sanguinaria canadensis 'Multiplex' eli pallolumikki
Sanguisorbat eli luppiot: nuokkuluppio, komealuppio, kiiltoluppio
Syreenit: pihasyreeni, puistosyreeni 'Tammelan kaunotar', pikkusyreeni 'Palibin', jalosyreeni 'Mme Lemoine' ja 'Moskovan kaunotar', Syringa Bloomerang 'Dark Purple' ja 'Pink Perfume'
Sorbukset eli pihlajat: makeapihlaja, pylväspihlaja, helmipihlaja
Soldanella montana eli metsäalppikello
Stachys macrantha eli jalopähkämö
saniaiset: kotkansiipi ja muut
saksankurjenmiekat
Sinin sähkölammas
spireat eli angervot
sinivuokot
sammakot
syklaamit
sisiliskot
salaatti
sakset
saarni
siilit
sisu

Minun nuori Isabellansyreeni 'Coral' on juuri aloittelemassa kukintaansa muurin edessä viime kesäkuussa.

Ja sitten ässästä seuraavaan eli tärkeisiin T-asioihin. Valitsen T:stä kaksi. Ah, niin ihanat puutarhani tädykkeet, törmäkukat, tuijat ja muut saavat tilaa toisella kertaa.


T
TOMAATTI. TULPPAANI.

Olen TOMAATTIEN suurkuluttaja. Varsinkin kirsikkatomaatteja napostelen mielelläni pitkin päivää. Haaveilen tomaatin kasvatuksesta, mutta olen siinä surkea.



Ensimmäinen kriteerini tomaattilajiketta valitessani on se, että varkaita pitää saada poistaa. Siitä tulee miellyttävä tuoksu ja lapsuusmuistot mieleen. Isäni kasvatti tomaatteja. Kasvihuoneen ovella vastaan tulvahti voimakas, vähän eriskummallinen tomaatin tuoksu. Jos joskus dementoidun, toivon, että minulle annettaisiin tomaatin versoja hypisteltäväkseni. Se voisi olla hyvää lääkettä moneen vaivaan.

Sanoin olevani surkea tomaatin kasvattaja. Turhaa negatiivisuuta tuollainen ajattelutapa! Jos asiaa ajattelee positiivisesti, olen kehittyvä tomaatin kasvattaja. Satoni nousevat monta kymmentä prosenttia joka vuosi. Aika huikeaa! 

Aloittelin muutamia vuosia sitten muutamalla taimella. Unohdin kastella niitä riittävästi ja lannoituskin taisi jäädä. Tuloksena oli muutama epämuodostunut tomaatti.

Jossain vaiheessa kokeilin altakasteluruukkuja. Kastelussa onnistuin paremmin, joskus jopa lannoitinkin, mutta taimien tukeminen jäi retuperälle. Taimet retkottivat holtittomasti, mutta ne tekivät herkullisia raakileita, joita vesi kielellä katselin. Heti kun raakileet alkoivat punertaa, kesäkanamme tulivat ja nokkivat ne parempiin suihin. Meille jäi muutama tomaatti, jotka ehtivät kypsyä kesäkanojen muuton jälkeen ennen kylmien tuloa.

Seuraavana keväänä kylvin tomaatteja kokonaista kaksi pussillista sillä seurauksella, että kesän alussa minulla oli hirveä määrä honteloita taimia kilpailemassa valosta ikkunan edustalla. Kaikille ei riittänyt tarpeeksi valoa eikä kaikille tukikeppejä. Oli ennätyskylmä ja tuulinen kevät enkä voinut viedä taimia edes karaistumaan ulos. Niinpä ne kasvoivat entistä hontelommiksi. 

Kadutti koko homma. Juuri ennen lomamatkaamme päätin, että nyt on viimeinen hetki saada tomaatit ulkoilmaan. Vähäisen karaisun jälkeen istutin taimet maahan ja jäin toivomaan parasta. En ollut kovin motivoitunut hoitamaan ylipitkiksi kasvaneita vänkkyröitä, joita en saanut kunnolla edes tuettua, vaikka mieheni oli värkännyt niille hienot tuet. Ajattelin, ettei niistä tulisi tomaatin tomaattia. Jos saisin yhden maistiaisiksi, laittaisin sen puoliksi mieheni kanssa. Yllätyksekseni sain kirsikkatomaatteja ihan mukavasti naposteltaviksi. Tomaatit hupenivat suihin suoraan kasvimaalta, mutta uskaltaisin sanoa sadon olleen monta kymmentä tai sataa prosenttia suurempi kuin edellisenä vuonna. 

Olen päättänyt kasvattaa tomaatteja niin kauan, että opin. Olen jo hyvällä alulla.


TULPPAANIEN kanssa ei ole ollut niin takkuista. Ne ovat kiitollisia hienohelmoja, jotka kukkivat kaikesta tumpeloinnista huolimatta ainakin sen yhden kerran, usein jopa monta kertaa. Ovathan ne toki siinä mielessä vaateliaita, että niitä pitää istuttaa joka vuosi uudelleen. Toisaalta sipulihyllyjen ääressä seisoskeleminen ja haaveileminen on äärimmäisen rentouttavaa ja jopa yllättävän sosiaalista puuhaa. Harvoin hyllyn äärestä lähtee niin, ettei ole vaihtanut sanaakaan muiden puutarhahullujen kanssa. 

Sipuleiden määrä kotona yllättää aina. Joskus se voi jopa kauhistuttaa, mutta sipuli kerrallaan ne uppoavat maahan. Ja kun joutsenet huutavat, alkaa tuntua, että sipuleita voisi istuttaa enemmänkin.

Tässä yksi ripsureunainen hienohelma, joka kukkii edelleen, vaikka sen seuralaiset ovat jo luovuttaneet.

Tulppaaneja on vaikea kehua sortumatta ylisanoihin. En sitten kehu. Sanonpa vain, että tulppaaneilla saa luotua niin iloisen hurlumhei-tyylin kuin hillityn tyylikkään.

Arovuokkojen keskeltä nousee eri lajikkeita punaisia tulppaaneja sekä ’Queen of Night’. 

Oletko tulppaanihullu vai mikä mahtaa olla sinun tärkeä T?

Tervetuloa, Keiju Kukkanen, blogini lukijoiden ihanaan seuraan! Toivon sinun viihtyvän.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

ROUVAN MANTTELI

Kirjoitin joskus poimulehdestä otsikolla Naapurin rouva. Saksassa asuva siskoni kävi juuri meillä ja kertoi käyttävänsä juomiin piparkakkureunaisia lehtiä kasvista nimeltä Frauenmantel, siis rouvan takki. Oi, sehän on poimulehti! Kuinka hauskaa, että minulla oli ollut tietämättäni samanlainen ajatuskulku kuin saksalaisilla jo kauan aikaa sitten. Rouvahan tuo poimulehti selvästi on. Mekko tai takki, ei sillä niin väliä.

Frauenmantel eli jättipoimulehti Alchemilla mollis

Siskoni kertoi puutarhastaan, joka sijaitsee pienessä viehättävässä Bensheimin kaupungissa. Kaupunki sijaitsee laaksossa, johon kevät tulee kolme viikkoa aiemmin kuin lähiseudulle. Kesät ovat kuumia ja kosteita. Talvet ovat melko lauhoja, märkiä, enimmäkseen lumettomia.

Kevät on parasta aikaa kun ei ole liian kuumaa ja kuivaa. Keväällä kasvit kukoistavat ja puutarhassa on helppo työskennellä. Kesän kuumimpana aikana ollaan kuin meillä paukkupakkasten aikaan: ulkona piipahdetaan vain, jos on aivan välttämätöntä.

Sanoin, että en minäkään helteitten aikana jaksa  olla ulkona. Siskoni sanoi painokkaasti, että hän tietää millainen on Suomen kesä ja Suomen talvi. Niiden kanssa on kuulemma paljon helpompi pärjätä kuin Bensheimin kosteassa kuumuudessa, jossa ilma on kuin saunan pukuhuoneessa.

Loistojasmike tuoksuu.

Olen aina ajatellut, että puutarhanhoito Keski-Euroopassa olisi helpompaa kuin meillä Suomessa. Siskoni puolestaan valitteli, että hän oli jo vähällä luovuttaa. Monena vuonna kotilot söivät ihan kaiken eikä siihen auttanut niiden keräily, laatikkoviljely tai muutkaan konstit. Ne vaelsivat pitkiä matkoja ja kiipesivät ketterästi pystysuoria seiniä ylös. Nyt on kuulemma sen puoleen helpompaa kun on ollut kovin kuivaa ja siksi kotiloita on vähemmän.

Siskoni kertoi, että salaatin kasvattamisesta hän on luopunut. Elleivät niitä syö kotilot, kuivuus tappaa ne kuitenkin. Viljelykset pitäisi kastella aamulla niin aikaisin, että on vielä hämärää. Pian kuitenkin aurinko nousee ja kasvit ehtivät nuupahtaa seuraavaan aamuun mennessä. Illalla ei voi kastella, ettei yön kosteus lisää kotilo-ongelmaa.

Tammenlehtisalaatti rehoittaa.

Siskoni totesi vihdoin löytäneensä puutarhaansa sopivat kasvit, jotka pärjäävät siellä: herukoita, vadelmia, kirsikkapuita, tomaatteja, rosmariinia... Vuohenputkesta saa hyvää piirakkaa ja naapurin puolelta työntyvät nokkoset päätyvät vegaanin lautaselle.

Juuri nyt kun meillä on kovin loskaista ja harmaata, Bensheimisssa nurmikot viheriöivät, krookukset kukkivat ja puutarhassa kuljetaan T-paidassa. Ruoho on siis vihreämpää aidan toisella puolella. Pian laaksossa kukkivat manteli- ja kirsikkapuut, joita ajetaan kauempaakin lähikaupungeista katselemaan.

Minä katselen tyytyväisenä loskaista maisemaani. Saan olla kiitollinen monista asioista, vaikka edellinen ankara talvi veikin 'New Dawn' ruusuni, mahoniani sekä varjoyrttini ja nurmikkoni piileskelee yhä lumen alla.

Yhtä asiaa kuitenkin kaipaan: saksalaista sosiaalisuutta. Siellä naapurit ovat ystäviä, joilta lainataan niin koiraa kuin yrttejäkin, vieraillaan puolin ja toisin niin arkena kuin juhlapäivinäkin, tervehditään parvekkeelta ja puutarhasta. Vaihdetaan muutama ystävällinen sana kun nähdään.

P.S. Vielä ehdit kommentoimaan mikä on puutarhasi suuri S. Minun puutarhani aakkoset: S

perjantai 10. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: S

Sarja puutarhan rakkaista asioista jatkuu. Runsaat kiitokset kommenteistanne!

Arvasin - romanttisia ruusuja rakastetaan. Varsinkin pensas- ja puistoruusuja on helppo rakastaa. Suvikummun Marja vinkkasi, että Vakka-Taimesta ja Blomqvistilta niitä saa omajuurisina.

Minun päässäni ruusut - kanadalaiset, jalot, pensaat, puistot, köynnökset, Austinit, englantilaiset, ranskalaiset, kurtut ja ryhmäruusut ja mitä kaikkea niitä onkaan - ovat ihan hyrskyn myrskyn. En millään hahmota miten nämä kaikki luokitellaan. Onneksi jokaiselle löytyy siitä sekamelskasta jotakin. Jos ideat loppuvat kesken, Hatanpään arboretumin ruusutarhasta tai Vakka-Taimesta niitä kuulemma saa lisää.

Kaikille ruusuille riittää ihailijoita. Toiset jaksavat niitä paapoa ja toiset (kuten minä) haluavat päästä helpommalla ja ottaa varman päälle. Erityismaininnan saivat Rosa Gallica 'Violacea', Rosa Gallica 'Merveille', 'Tove Jansson', Valamonruusu, köynnösruusu 'Flammentanz' ja juhannusruusu - vuoden ruusuksi nimetty. Äidiltä, mummulasta, anopilta, vanhalta talolta ja äitienpäivälahjaksi saadut ruusut - ja puutarhamyymälästä ostetut - herättävät rakkaita muistoja.

Tämä ruusupilvi on kuvattu Hatanpään arboretumin ruusutarhassa Tampereella.

Ruusujen lisäksi ihastellaan ruusukasveihin (Rosaceae) kuuluvia mansikoita sekä reheviä ja runsaskukkaisia Rhododendroneita eli alppiruusuja. Kivipellon Saila haaveilee kokonaisesta rodometsästä ja kasvattelee salaperäistä kasvia nimeltään r.OB 515 VMR R. En uskalla vilkaistakaan Rhododendron schlippenbachiita eli kuningasatsaleaa, sillä se kuulemma vie jalat alta. Kivipellon Saila sen tietää. Uskon sen.

Puutarhoja rikastuttavat myös rantakukka, ruiskaunokki, ritarinkannukset, ristikit, rönsyleimut, Rodgersiat eli valeangervot, Rhodiolat eli ruusujuuret, valkokukkainen kärhö 'Roko-Kolla' sekä rikot: patjarikko, posliinirikko, isorikko. Kivipellon Sailalla on muuten ihana lapsuusmuisto ritarinkannuksista. Voit lukea sen tästä.

Pian on taas ihanan rusokirsikan (esim. Prunus sargentii 'Accolade') kukinnan sekä tuoreen raparperin aika. Eikä aikaakaan kun jo rohtovirmajuuren huumaava tuoksu leijuu puutarhassa, riennetään hakemaan ranskalaista raakuunaa ruokaan ja riivitään Ribes-suvun antimia eli herukoita.

Suvikummun Marjan kissa Ruusa Kerttu Orvokki ja Sussin perheen Riku-koira saavat rakkautta. Robottileikkurista riemuitaan ja rikkarautaa käytetään reippaasti.

Aivan pian voimme tuntea joka solullamme rakkautta, riemua ja rauhaa puutarhassa. Kasvihormoni-blogin Sini kirjoitti aivan runollisesti näistä kolmesta tärkeästä ärrästä. Lue ihmeessä!

Seuraavana on siis vuorossa S.


S
SOKERITOPPAKUUSI. SANOMALEHDET.

Sain SOKERITOPPAKUUSEMME – kartiovalkokuusi ’Conican’ - puoleen hintaan syksyn alennusmyynnistä. Ihmeellistä, sillä kuusi oli iso ja moitteettomassa kunnossa. Aiemmin en ollut raaskinut edes vilkaista näitä komeita, mutta harmillisen kalliita kuusia.

Sydän syrjällään seurasin sen kotiutumista meille, sillä olisi ollut todella harmillista menettää näin arvokas puu. Turhaan pelkäsin. Se selvisi talvesta ja keväästä niin hyvin, että innostuin ostamaan meille vielä toisen sokeritopan, pienemmän tosin.

Lienee itsestäänselvyys, mutta sokeritoppakuusi tuo ihanaa vaihtelua talviseen puutarhaan. Jouluna se kiedottiin jouluvaloihin.

Kuusesta tuli heti puutarhan länsireunan silmäterä. Istutin sen juurelle matalia kasveja, jotta muoto näkyisi esteettä.



SANOMALEHDET ovat puutarhurin pelastus uudessa puutarhassa, jossa maa puskee villivadelmaa ja kortetta. Olen kattanut suuren osan maasta mustalla muovilla ja hiekalla. Kirjoittelinkin siitä aiemmin M:n kohdalla. Kun maan puhdistuminen rikoista kestää tolkuttoman kauan ja puutarhurin sormet ovat syyhynneet istuttamaan, sanomalehdistä on ollut korvaamaton apua. Olen noudattanut Rea Peltolan iki-ihanaa ohjetta: "Jos jokin kasvi pitää saada heti paikalla kukkimaan, se istutetaan ja sillä hyvä." Silloin turvaudutaan sanomalehtiin.

Olen huoletta istuttanut puita ja pensaita rikkoja täynnä olevaan maahan ja kattanut niiden juuristoalueen paksulla kerroksella sanomalehtiä. On siinä madoilla uutisissa pureskeltavaa. Kun uutiset on mutusteltu, on maakin jo ehtinyt puhdistua. Rikkakasvit ovat kuluttaneet kasvuvoimansa loppuun katteen alla ja puutarhuri saa istuttaa vaikkapa jotain maanpeitekasvia tilalle.

Komea pino sanomalehtiä on kuin hillopurkki kellarin hyllyllä. Mukava tunne: tuosta saan käydä hakemassa kun tarvitsen.

Sanopa, mikä on sinun puutarhasi suuri S?

torstai 9. maaliskuuta 2017

YLLÄTYKSIÄ

Ei ollut yllätys, että täytän viisikymmentä. Sekään ei ollut yllätys, että ihana perheeni onnitteli minua. Niinhän he ovat tehneet tähänkin asti. Mieheni antama lahjakaan ei ollut yllätys. Hän oli kysynyt toivettani ja minä olin sen ilmaissut. Kaikki muu olikin sitten yllätystä!


Sain huikean kauniin kukkakimpun - niin upean, että muistan sen koko ikäni! Kokonaisuuteen kuului antiikkinen kastelukannu, josta pursuili ranskalaisia tulppaaneja, Afrikanliljoja, heiniä ja vihreitä oksia. En voi saada kyllikseni sen katselemisesta! Onneksi kannu on helppo napata mukaan eri puolille taloa missä milloinkin satun oleskelemaan.

Vanhin siskoni oli raaskinut luopua aikanaan huutokaupasta ostamastaan kastelukannusta ja pikkusiskoni oli valinnut siihen kimpun. 

Sain myös elämäni komeimman orkidean! Se oli mieheltäni. Hän iski siihen silmänsä kukkakaupassa, jossa olimme yhdessä. Näyttävän orkidean hinta hirvitti minua, mutta mieheni sanoi: "Meille on niin vähän kukkia ostettu, että kyllä me voidaan ostaa tämä sinulle." Minä rupesin nauramaan, että vai vähän kukkia! Tämän talon rouva on kantanut kukkia selkä vääränä niin sisälle kuin puutarhaankin. Täytyy myöntää, että välillä on vähän jo hirvittänytkin. No, toki leikkoja olemme vähemmän ostaneet.

Hääkimpussani, melkein 17 vuotta sitten, oli myös valkoisia orkideoja.

Kuopuksemme, kahdeksanvuotias, oli valinnut minulle kaikkein kauneimman kukan, jonka kukkakaupasta löysi. Istutimme valkokirjavan kumiviikunan yhdessä puolihydroon. Nautin kun sain tehdä sen yhdessä poikani kanssa.

Istutimme yhdessä myös sen orkidean, jonka olin saanut mieheltäni.

Syntymäpäivieni vietto kesti oikeastaan kolme päivää. Aattona mieheni vei koko perheen syömään. Valitsimme paikaksi suositun Pizzeria Napolin Tampereella. Paikan ominaispiirtenä on jatkuva, ulos asti ulottuva jono. En ihmettele, sillä valikoima on valtava, hintataso edullinen, palvelu ystävällistä ja pitsat kehuttuja. Pitsasta pitävät kaikki, joten lasten kanssa oli mukava mennä pitsalle, vaikka pitsa ei nyt aivan juhlaruokaa olekaan. Valitsin kasvisvaihtoehdon: parsaa, artisokkaa, punasipulia ja rucolaa. Makuelämys oli tuoreen valkosipulin kanssa täydellinen.

Aikuisten kesken valitsisin mieluummin jonkin hieman rauhallisemman paikan, mutta vielä joskus täytyy käydä Pizzeria Napolissa uudestaan. Valitsen silloinkin kasvispitsan ja aion maistaa kaktussuikaleita. Strutsi-, villisika-, savustettu saksanhirvi-, etana- tai mustamakkarapitsa eivät sentään jääneet kaivelemaan, mutta kaktus täytyy kokeilla.

Sitten koitti varsinainen syntymäpäivä. Mies ja lapset onnittelivat laulaen, halaten ja hellyyttävin kortein ja lahjoin. Isosiskoni oli etukäteen kysynyt voisivatko he, sisarukseni 180 km päästä, tulla arkiaamuna, juuri sinä oikeana syntymäpäivänä, onnittelemaan. Mitään ei kuulemma tarvisisi laittaa etukäteen, he toisivat kaiken. En ollut ajatellut järjestää juhlia, mutta tällaisen tarjouksen otin erittäin ilahtuneena vastaan.

Voi, hyvä ihme, miten ihanan juhlan he toivat tullessaan! Tuossa tuokiossa pöydässä oli ah, niin teemaan sopiva täytekakku kuin myös muut makeat, suolaiset, raikkaat ja terveelliset herkut. Yht'äkkiä talossa oli suuren juhlan tuntu. En välttynyt liikutuksen kyyneliltä.

Puutarhurille kukkia vihreällä kedolla - raikasta!

Tunnelma oli lämmin ja iloinen - senhän arvaa kun viisi sisarusta kokoontuu yhteen. Tuntui ihmeelliseltä, että niin moni sisaruksistani oli ottanut vapaapäivän juuri minun syntymäpäivääni varten. Onneksi lapset olivat hiihtolomalla, niin hekin saivat tavata sukulaisia. Aika kului kuin siivillä.

Lisää kyyneleitä vuodatin avattuani kirjekuoren: lahjakortti aromaterepiaan sekä vihreitä seteleitä unelmieni toteuttamista varten. Olin haaveillut aromaterapiasta ja muitakin unelmia minulla riittää. Puutarhasta löytyisi varmasti paikka kauniille patsaalle...

Kimpun Afrikanlilja oli itselleni uusi tuttavuus. Olin saman tien aivan myyty.

Ystävät ja sukulaiset muistivat. Oli kiitollinen olo, mutta samalla hämmentynyt: minulla on paljon suurenmoisia ihmisiä ympärilläni, mutta en ole osannut ajatella kuinka paljon he välittävät. En ole tullut sanoneeksi kuinka tärkeitä he ovat. Sanat eivät riitä kertomaan sitä kiitollisuuden tunnetta.

Illalle riitti vielä yksi ihana yllätys. Mieheni oli koristellut kylpyhuoneen ja saunan kynttilöin ja kylpyammeessa odotti vesi. Vilvoitteluterassi oli lakaistu huolellisesti ja lyhdyssä loisti kynttilä. Kuvittelin mielessäni kuinka mieheni lahjaksi antama suihkulähde solisisi ihanasti rehevien istutusten keskellä...

Heinä antaa kimpulle huolettoman ilmeen.

Kolmaskin päivä kului juhlatunnelmissa. Minä kuvasin ja kuvasin saamiani kukkia. Herkuttelin - eivät nimittäin suostuneet viemään rippeitä koteihinsa, vaan halusivat jättää ne meille - ja muistelin juhlapäivää. En vieläkään ymmärrä. Kaikki oli jotenkin niin ihmeellistä, ihmeellisen ihanaa.


Vielä ehdit kommentoida, mikä on sinulle rakas R. Minun puutarhani aakkoset: R

tiistai 7. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: R

Puutarhani aakkosten sarja jatkuu ensin kommenteilla Q:sta. Kiitos niistä! Moni piti Q:ta vaikeana. Minusta se oli helppo, minun kun ei tarvinnut valita kuin kahdesta.

Kuningattaret ovat ihania ovatpa ne sitten kurjenmiekkoja (Siperiankurjenmiekka 'Snow Queen'), salvioita (loistosalvia 'Blue Queen'), pioneita ('Blush Queen') tai tulppaaneita ('Queen of Night').

Queen Elisabeth -ruusutkin olisivat upeita, mutta ne ovat liian hienohelmoja meidän arktisiin oloihimme. Suvikummun Marja ainakin on jättänyt nuo ryhmäruusut ja kasvattelee pensas- ja puistoruusuja. Anun puutarha -blogin pioni kasvattaa loistavaa köynnösruusua 'Quadra'.

Minun kuningatarkurjenmiekkani 'Snow Queen' on vielä kovin nuori ja vaatimaton.

Pirkko Vaarin torpan puutarhassa -blogista kertoi mielenkiintoisen tarinan kukinnosta nimeltä Queen Anne's Lace. Kannattaa lukea.

Pionit eivät petä koskaan: niitä löytyy joka lähtöön. 'Qi Hua Lu Shuang' eli 'Huurretta suuteleva kukka' ja 'Qiao Ling' eli 'Smart Girl' herättävät ihastusta. Suvikummun Marjan Parthenocissus quinquefolialle eli imukärhivilliviinille on haaveissa paikka rauniomuurilla. Ah, kuulostaa ihanalta!

Kasvin paikka -blogin Reetan aarre on Quercus robur eli metsätammi. Quercus rubrasta eli punatammesta pitävät Kivipellon Saila ja puput.

Jokirannassa -blogin Eevireginan mietteet ehtivät siskon kotikylään, Israelin Qedariin asti. Hänellä onkin juuri blogissaan ihania kukkakuvia sieltä.  Minua viehätti erityisesti kuva anemoneista ja rikkaporkkanoista. Siinähän taisi olla juuri tuo Pirkon mainitsema Queen Anne's Lace.

Nyt ryhdytään miettimään rakkaita ärriä.


R
RENKI. ROSE.

Ihmisellä voi olla monenlaisia haaveita. Minä haaveilin monta vuotta ROBOTISTA, siis RUOHONLEIKKURISTA. Kun entinen ruohonleikkuri oli vielä ihan käyttökelpoinen, vaikka olikin paikattu sieltä ja täältä, ei robottia kannattanut hankkia. Lopulta, talven aikana uuteen kotiin muutettuamme, vanha leikkuri päätti mennä rikki. Yritin peitellä iloani. Nyt saisin sen!

Robotit ovat kovin kalliita, mutta minä olin säästänyt ruokapöytää varten. - Pöydän ehtisi saada myöhemminkin, mutta nurmikko kasvaa vinhaa vauhtia, ajattelin. Jouko ei varsinaisesti vastustanut, vaikka huomauttikin robottien olevan kalliita. Kehotti minua odottamaan syksyyn, jolloin niitä ehkä saisi halvemmalla. Toivoi kai samalla, että unohtaisin. En unohtanut. Joka kerta kun katsoin trimmerillä kynittyä nurmikkoa, ajattelin, että kestän tuon kauheuden robotin toivossa.

Elokuun lopussa trimmasin nurmikon itse (ensimmäisen ja melkein viimeisen kerran) ja sanoin sen jälkeen Joukolle, että nyt on se aika. Jouko alkoi plarata nettiä, sillä prinsessa tarvitsi ruohonleikkurin. Olin itse selvittänyt merkin ja mallin, joten loppu olikin sitten jo aika suoraviivaista. Naapurikaupungista löytyi kokeiltu kone, josta myyjä pyysi kohtuullisen summan. 

Tässä me ihmettelemme - Rose ja minä - uutta RENKIÄ työssään.

Olen niitä ihmisiä, jotka lukevat ensin opaskirjan. Niin tein, yliviivaustussin kanssa. Onneksi luin, sillä oli helppo vedota oppaaseen kun Jouko soitti myyjälle puuttuvista sinkilöistä. 

Latausasemalle piti löytää varjoisa paikka. Eihän tuo robotti mikään puutarhataiteen ylistys ole nurmikon laidalla nököttäessään, mutta ei auta. Onneksi renki on sentään tumma, ihan hyvän näköinen.

Sitten piti asentaa reunakaapeli. En olisi ikinä uskonut, että jonakin päivänä minut voi löytää puutarhasta leikkaamassa saksilla nurmikkoa. Siis saksilla. Kaapelin kohdan olisi voinut vetää matalaksi trimmerilläkin, mutta pelkäsin hennon nurmikon kuolevan niin lyhyeksi leikattuna. Oli varminta leikata kaapelin mentävä soiro saksilla.

Renki oli jo täynnä virtaa innokkaana aloittelemaan, mutta vielä piti odottaa. Myyjä lupasi lähettää puuttuvat pari pussillista sinkilöitä. Saisin sitten vasta reunakaapelin koko matkalle ja pääsisin neuvottelemaan työajoista ja –tavoista.

Onneksi olin varautunut siihen, että rengin perehdyttäminen hommaan ei käy tuosta noin vain. Kun sinkilät vihdoin monen päivän odottelun jälkeen tulivat, oli nurmikko ehtinyt kasvaa jo niin, että jouduin leikkaamaan sitä trimmerillä. Reuna- ja ohjauskaapelin asentamisessa oli kiitettävästi puuhaa, mutta päätin tehdä kerralla kunnolla. Kapean kohdan kaapelit upotin tiilireunuksen alle.

Testiajot sujuivat muuten hyvin, mutta luoteesta renki ei millään löytänyt ohjauskaapelille ja sotkeutui reunan kiviin. Muuten lähdöt ja paluut sujuivat ihan mallikkaasti. 

Kun sitten piti aloittaa varsinainen työ, renki ei inahtanutkaan. Houkuttelin vaikka millä. - Taitaa olla jotain aloitekyvyn ongelmia, diagnosoin. Sitten yllättäen kun tein samat temput toiseen kertaan, se lähti manuaaliasetuksilla leikkaamaan. Työn jälki oli moitteetonta. 

Seuraavana päivänä testailtiin automaattiasetuksia. Ne toimivat hienosti. Robotti alkoi vuorotellen leikata kumpaakin kapeikon erottamaa aluetta – aivan kuten olin näppäillyt. Ruusuportin juurella oli pieni kuoppa, johon se jumittui, mutta näitä pikku säätöjä oli helppo tehdä. Onneksi ei tullut mitään suurempaa korjaamisen tarvetta.

Renki pitää pienen nurmikkomme siistinä leikkaamalla sen melkein joka toinen päivä. Leikkuujäte jää huomaamattomasti lannoitteeksi.

Renki sai vakipaikan. Nyt renki on leikannut yhden kokonaisen kesän enkä pois antaisi. En sitten millään.


ROSE, perhoskoira, on rakas puutarhaseuralaiseni. Se ansaitsee aivan oman juttunsa joskus toisella kertaa, joten liitän tähän ainoastaan kuvan.

Puutarhakautta odotellessa...


Onko sinun R rakkaus tai ruusut, ehkä rakkaus ruusuihin tai rakkaus risuihin (risutöihin siis)?

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi, Oravanpesän Kati! Mukava kun tulit. Toivottavasti saat blogistani iloa!

perjantai 3. maaliskuuta 2017

PIONI-IHMINEN

Olen pioni-ihminen. Jos puutarhaan pitäisi valita vain yksi perenna, se olisi pioni. Jostain syystä sen pyöreä muoto viehättää minua. Olen ihastunut kaikkiin pioni-tyylisiin kukkiin. Pysähdyn jokaisen pioniunikko-sanan kohdalla tai jos tulppaanin kerrotaan olevan pionimainen. Mikä tahansa pallo ei aja samaa asiaa, esimerkiksi ukkolaukka tai kultapallo ei ole mikään lohtu pionin kaipuuseen.

Äiti ja vauva. Miten hellyttävää!

Pioneissa viehättää ihan kaikki – paitsi se, että myös muurahaiset rakastavat pioneita. Onneksi muurahaiset eivät sentään vahingoita niitä. Kun pionin kukinta on kaunis, se on häkellyttävän kaunis. 

Oikeastaan pionista pitäisi kirjoittaa runomuodossa. Tuntuu, että proosallinen teksti ei tee sille oikeutta. Suosikkipionini kuihtuvatkin niin kauniisti. Yhdessä kasvissa voi olla yhtä aikaa nuoria vauvansuloisia nuppuja, kypsään ikään ehtineitä runsaita kukkia sekä jo terälehtensä varistaneita. Siinä on silloin kaikki niin kuin ihmiselämässäkin. 

Tähän kuvaan on helppo samaistua. Pioni 'Madame Calot'

Pionit ovat ihmeellisiä: niin kauniita, näyttäviä, elinvoimaisia, reheväkasvuisia ja helppohoitoisia, sopivat yksittäin ja ryhmiin sekä leikoiksi. Jos minulla ei olisi tästä omakohtaista kokemusta, pitäisin luetteloa markkinointikikkana. Ei ole uskottavaa, jos jollakin on pelkkiä hyviä puolia. 

Halpoja ne eivät aina ole, mutta sehän ei ole perennan itsensä vika. Vieläkin haikeana ajattelen ’Perleä’, joita olisi saanut hintaan 52 e / kpl enkä voinut niitä ostaa, sillä olisin tarvinnut niitä kuusi kappaletta.

Pionin lyhyt kukintakaan ei ole mikään huono puoli. Kuka jaksaisi juosta koko kesän pionilta toiselle valokuvaamassa ja hihkumassa? Johan siinä kärsisi perhekin, kun kiikuttaisin miestäni kaiket päivät pitkin puutarhaa ihailemassa pioneja. Kyllä muutama viikko riittää ihan hyvin, varsinkin kun lopun aikaa saa katsella niitä valokuvista.

Ei vaivaa liiallisesta leviämisestä, kukinnan taantumisesta tai talvisuojista, ei liiemmin pelkoa taudeista tai paleltumisista. Eipä juuri hoitoakaan. Vain vähän kärsivällisyyttä ja kalenterin tsekkaamista, ettei mitään pitkää lomamatkaa varta vasten pionin kukinnan kohdalle suunnittele.

Pioni 'My Love'

Ei pioni-ihmisellä silti helppoa ole. Kun saa jostain päähänsä haluta jotain tiettyä lajiketta, ei se ihan niin vain käy päinsä. Puutarhoilla on yleensä vain muutamaa lajiketta, ’Sarah Berbhardtia’ ja ’Duchesse de Nemoursia’ tai jotain sinänsä kaunista ja ihanaa, mutta ei sitä, mitä olen hakemassa.

Aika harvoilla on nettisivuja, joissa pionilajikkeet olisi mainittu. Tiedän, on olemassa oikea pioneihin keskittynyt puutarha, mutta ei sielläkään ’Madame Calotia’ ole ainakaan juuri sinä vuonna kun oikein tekisi mieli istuttaa kaunotar meille. 

No, ei pidä valittaa. 1700-luvulla ’Madame Calotia’ ei edes ollut (jalostettu 1856). Jos olisi ollut, minun olisi pitänyt olla aatelinen, lääkäri tai joku muu vastaava, sillä ei perennoja joka torpassa viljelty. Olisin saanut käyttää kaikki mahdolliset ystävyyssuhteeni saadakseni ”Caatuwaisen Taudin Juuren” siemeniä. Ensin olisin saanut käydä hidasta kirjeenvaihtoa löytääkseni jonkun, jolta edes neuvotella niitä. Toimittamisenkin kanssa olisi ollut vähän niin ja näin. Jos sitten olisin onnistunut siemenet työllä ja vaivalla saamaan, minun olisi pitänyt odottaa muutamia vuosia ennen kuin olisin nähnyt pionin kukkivan. Elämäni on siis helppoa, hyvin helppoa. 

Pioni 'Garden Treasure'

Minun vaikeuteni on siis siinä, että pystyisin kylmän rauhallisesti valitsemaan pioneista ne, jotka tällä kertaa istuttaisin puutarhaamme – tai paremminkin ne, joille ei nyt kerta kaikkiaan ole paikkaa sen paremmin autossa kuin puutarhassakaan. 

Voinko jättää suloisesti tuoksuvan ja kaikin puolin ihanan ’Perlen’ myymälään kun yhtä hyvin voisin järjestää sille paikan puutarhamme jostain kolkasta? Jos jätän sen myymälään, tulenko katumaan sitä loppuvuoden? Tulen. Senhän näkee jo tästäkin: en siis ostanut tuota juuri oikean vaaleanpunaista pyöreäposkista ’Perleä’ puutarhamme sulostuttajaksi ja nyt sitä juuri tarvitsisin. Liekö sitä enää nimenomaisen puutarhan valikoimissa? 

Sellaisia ovat pioni-ihmisen murheet. Suosittelen siis pioni-ihmiseksi ryhtymistä, jos sen voi valita. Ei kai kyllä voi.

Pioni 'Claire de Lune'


Tervetuloa, Saara Tuulentupa-blogista ja Jan, blogini lukijoiksi! Tosi kiva kun tulitte. Toivottavasti vihdytte.

P.S. Kerro toki, mikä on sinun Q! Minun puutarhani aakkoset: Q


MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: Q

Sarja puutarhan aakkosista jatkuu. Parhaimmat kiitokseni! Olitte taas perusteellisesti paneutuneet asiaan ja paljastaneet puutarhojenne parhaat P:t. Ensin yhteenvetoa niistä.

Päällimmäisinä päässä pyörivät oma perhe, piha, puutarha ja oma rakas. 

Perennoista pioni on paras, perinteikkäänä tai uutena. Pioneista listalle poimittiin muun muassa kaukasianpioni ja ruusupioni. Pioneissa on kaikki niin ihanaa. Jopa nimet ovat niin kiehtovia, että pionin voisi hankkia vaikkapa pelkän nimen vuoksi: 'Huurretta suuteleva kukka', 'Eden's perfume', 'Angel Cheeks'...

Enkelin posket

Pelakuut paistattelevat päivää monen ikkunalaudalla. Päivänliljat ja Papaverit eli unikot pulppuavat iloa. Punahatut ja punalatvat houkuttelevat perhosia. Pulsatillat eli kylmänkukat pysähdyttävät herkällä kauneudellaan. Pienikukkainen kämmekkäkasvi Platanthera bifolia eli valkolehdokki on Kivipellon Sailan aarre. Kukkia & haaveita -blogin Sirkku kirjoitti perennoistaan mukavasti.

Pirteät Primulat eli esikot palkitsevat puutarhurin. Erityisesti mainittiin p.auricula eli kultaesikko. Minä puolestani olen pitkään haaveillut kerrotusta valkoisesta esikosta ja nyt Kivipellon Sailan vinkin avulla minulla on mahdollisuus hyvällä onnella toteuttaa unelmani! Barnhavenista Ranskasta niitä kuulemma saa. Sen voin luvata, että niillä sivuilla saa pään pyörälle - ellei se ennestään jo satu olemaan. Valikoimaa on paljon, eivätkä postikulutkaan päätä huimaa.

Potagerista ja pergolasta haaveillaan sekä polusta, joka johdattaisi pihalammen rantaan. 

Multaa ja mukuloita -blogin Piparminttu puhui piparmintun puolesta. Puolukat, perunat, porkkanat, punajuuret, pinaatit ja pavut poimitaan puutarhajuhlien herkuiksi.

Puutarha ilman puita ja pensaita on paljas. Puut ja pensaat kukilla ja ilman ovat siis pihapiirin pelastus. Puista mainittiin erityisesti piceat eli kuuset: surukuusi, kultakuusi, purppurakuusi, käärmekuusi sekä kumopata, joka tekisi Kivipellon Sailan ikionnelliseksi.

Suvikummun Marja kehui Prunus 'Accoladen' eli koristekirsikka Kevätsuudelman sekä Prunus Sargentiin eli rusokirsikan niin, että pitäisi niille alkaa paikkaa katselemaan.

Unelmia ruusuista blogin Tita ja Navettapiian puuhamaa-blogin Navettapiika tarvitsevat projekteihinsa pahaa sisua, mutta minä pärjään pyytämällä apua. No, minulla on sen puoleen hyvä tilanne, että mies ehtii paremmin auttamaan kun yrityksessämme on kesällä vuoden hiljaisin kausi.



Q onkin yllättävän helppo. Minä saan valita kahdesta: tulppaani 'Queen of Night' tai pioni 'Blush Queen'. Kolme kappaletta 'Blush Queen' -pioneja ovat tosin vasta tulossa. Tilasin ne juuri. Päädyn tulppaaniin.

Q
’QUEEN OF NIGHT’.


Yksinkertainen on kaunista

Olen tulppaani-ihminen. Kuitenkin joka kesä päätän, etten nyt tänä syksynä istuta tulppaaneja. Ryhdyn järkeväksi ja istutan narsisseja ja muita kestävämpiä sipuleita enkä mokomia hienohelmoja, joka kukkivat kevään tai pari ja taantuvat sitten. 

Ja kun syksy tulee, istutan tulppaanien sipuleita hulluna. Keväällä nautin ajatuksesta, että sittenkin tulin istuttaneeksi ne sipulit.

’QUEEN OF NIGHT’ on yksi suosikeistani kahdesta syystä. Sen tummalla olemuksella on helppo luoda terää kukkaryhmään. Jo muutama yön kuningatar hempeän vaaleanpunavoittoisessa penkissä antaa ilmettä ja ryhtiä. Toinen syy on kestävyys. Lajike ei taannu ihan niin nopeasti kuin monet muut tulppaanit.


’Queen of Night’ taipuu niin solistiksi kuin säestäjäksikin. Tässä iloisessa penkissä Kuningatar on kuin hyvä basso taustalla. Valkoisten tulppaanien keskellä ’Queen of Night’ onkin päätähti, vaikka on yksinkertaisen koruton.

Mikä on sinun Q?