tiistai 31. joulukuuta 2019

PUUTARHA-AIKOMUKSIA

En tee uudenvuodenlupauksia, koska en voi tietää pystyisinkö pitämään lupaukseni. Niiden sijaan kirjaan ylös puutarha-aikomuksia.

Aion tehdä samantyyppisen ostoslistan kuin viime keväänä. Se oli hyödyllinen ja hauska. Listallani haaveet kohtaavat realiteetit. Vanhasta kokemuksesta tiedän, että 'Garden Lace' -pioneita ei myydä joka taimiston laarissa. Hyvässä lykyssä sellaisen voi löytää yhdestä tai kahdesta paikasta koko Suomessa. Samoin on kyläkurjenpolvi 'Lauran' laita. Jos aion saada hailakankeltaisen ’Pacino’-Japanin unikon, minun täytyy olla valppaana silloin kun lomareittimme kulkee Plantagenin läheisyydestä. Ostoslistastani kirjoitin jutun täällä

Aion jatkaa hempeällä värilinjalla, vaikka trendit ovat menossa värikkäämpään suuntaan. Kuvassa on pioni 'Do Tell'.

Alkavana vuonna aionkin
paneutua valokuvaamiseen
entistä enemmän.

Aion kirjoittaa valmiiksi listan puutarhani monivuotisista kasveista. Nyt olen P-kirjaimessa. Listaa tehdessäni olen huomannut, että minulta puuttuu monia kuvia. Alkavana vuonna aionkin paneutua valokuvaamiseen entistä enemmän. Näin olen ajatellut ihan joka vuosi. Koskaan kuvia ei tunnu olevan tarpeeksi.

Aion etsiä Rekulle ja Aliisalle uuden kodin. Rekku on kiva kukko enkä malttaisi luopua siitä, mutta haluan sen saavan enemmän tilaa. Meillä se joutuu väistämään vanhempaa kukkoa. Hyvin ne pärjäilevät. Olisi vain niin ihanaa ajatella, että Rekku saisi jossain olla pääkukko ja sen ympärillä tepastelisi pieni kanalauma. Aliisa on niin ihastunut Rekkuun, että sen pitää ehdottomasti päästä mukaan. 

Aliisa seuraa Rekkua kaikkialle, vaikka Viuhtin seurassa saisi paremmat herkut. Toisinaan Rekku painaa nokkansa hellästi Aliisan niskahöyheniin.

Mutta eihän se kanojen kanssa
koskaan mene niin kuin itse suunnittelee.

Alun perin olin suunnitellut, että myisin Chabot eli Rekun, Lillin ja Lyydian. Mutta eihän se kanojen kanssa koskaan mene niin kuin itse suunnittelee. Tulee aina jotakin kanasuhdekoukeroita. Aliisa, joka on rodultaan Mille Fleur, ihastui Rekkuun. Lilli ja Lyydia, jotka ovat siis rodultaan Chaboja, valitsivat omaksi kukokseen Viuhtin. Se siitä minun suunnitelmastani sitten.

Aion pyytää ystäväni Ritvan puutarhavierailulle. Siitä onkin jo mahdottoman pitkä aika kun olemme viimeksi tavanneet.

Aion istuttaa kaksikymmentä pionia. Olen jo valmistellut istutuspaikat niille viime kesänä. Olin toivonut mieheltäni joululahjaksi rahaa pioneja varten (meillä tosin on yhteiset rahat) ja toiveeni toteutui. Minulla on säästössä entistäkin kukkarahaa, joten voin hyvillä mielin tehdä jättitilauksen. 

Pioni 'Gardenia'  

Aion käydä rikkakasvien kimppuun yhtä pontevasti kuin ennenkin, vaikka niiden sanotaan olevan nyt muodissa. Minä olen niin vanhanaikainen.

Aion heittäytyä
vallan villiksi.

Aion heittäytyä vallan villiksi ja istuttaa muutaman pussillisen pikkusipuleita syksyllä. Mitäs villiä tuossa nyt muka on? Ehkä ymmärrätte, jos olette lukeneet juttuni nimeltä Ikävin puuha. Joka vuosi minulle käy niin kuin Rusinakaakku-sadun tontulle. Tontulla on hyvä aikomus ilahduttaa ukkoa ja akkaa jouluaattona herkullisella rusinakaakulla. Tonttu leipookin kaakun, mutta päättää sitten maistaa siitä yhden rusinan. Käy kuitenkin niin, että kohta puolet kaakusta on syöty. Suruissaan hän syö loputkin ja päättää, että kunhan laskiainen tulee, hän leipoo ukolle ja akalle oikein herkullisia laskiaispullia.

Joka syksy minullakin on aikomus istuttaa sipuleita ja sillä tavoin ilahduttaa itseäni keväällä. – Ei haittaa, jos vielä viikon viivyttelen, ajattelen. Ehtiihän ne vielä istuttaa. Viikot kuluvat ja sipulit ovat yhä istuttamatta. Keväällä katselen haikeana muutamia penkistä nousevia sinililjoja ja haaveilen upeasta sinililjamerestä. Ja joka kevät päätän, että syksyllä sitten istutan oikein monta pussillista pikkusipuleita. 

Viime syksynä sain maahan pari pussillista narsisseja.

Aion blogata vähän vähemmän kuin ennen. Minulla on pari uutta projektia, jotka vaativat aikaa. Bloggaaminen kiinnostaa valtavasti edelleen, mutta jostain on nipistettävä. Uusi juttu kerran viikossa voisi olla sopiva tahti.

Aion haaveilla yhtä paljon kuin aina ennenkin. Kun haaveilee paljon pienistä asioista, monet niistä myös toteutuvat. Aion haaveilla pienestä puksipuupallosta terassille, muotoon leikattavasta pensaasta etupihalle, siisteinä kukoistavista perennapenkeistä, havuista, runsaista ruusupensaista muurin päällä. Voikukista, jotka loistavat poissaolollaan. 

Ruusu 'New Dawn'

Puuhakasta / leppoisaa, innostavaa ja onnellista puutarhavuotta 2020 kaikille! 

Sydämelliset kiitokset, hyvät lukijani, ihanista kommenteistanne ja innostavasta seurastanne! On ollut hauskaa intoilla puutarhasta Teidän kanssanne.

perjantai 27. joulukuuta 2019

JOULUN ONNI JA SURU

Jouluonni. Se on syvää, sanoin kuvaamattoman suurta kiitollisuutta lapsista – kaikista kuudesta – ja puolisosta sekä muista rakkaista ihmisistä. Se on onnenkyyneleitä kun seisomme pianon ympärillä ja laulamme: "Me lapset pienet riennämme nyt Betlehemin seimelle". Pystyn laulamaan vain pari säkeistöä ennen kuin kyyneleet alkavat valua poskiani pitkin ja minun täytyy turvautua nenäliinaan. Kuuntelen vuorotellen jokaisen lapseni laulua. Tässä tärkeimmän asian äärellä onneni on täydellinen. Tytöt laulavat kirkkailla äänillään, pojat matalammilla, mieheni ääni kuuluu tuttuna ja turvallisena. Jokaisen ääni on minulle täydellinen. Niin rakas.

Siinä välissä ehtii hyvin
tehdä pystypunnerruksia.

Joulun onni tulee yhdessä tekemisestä ja yhdessä olemisesta. Nautin kun lapset haluavat kattaa juhlapöydän mahdollisimman kauniiksi sekä pukeutua parhaimpiinsa. Jokainen huolehtii tunnollisesti oman osuutensa juhla-ateriasta. Kaikilla on joulumieli. Juhla-aterioiden kattaminen sekä niihin liittyvät laulut ja juhla-asut, tekevät näistä neljästä päivästä – aatonaatosta, jouluaatosta ja joulun pyhistä – aivan erityisiä.

Pöydän kattamisen välissä ehtii hyvin tehdä pystypunnerruksia. Meikäläisen näkökulmasta ne näyttävät ihan mahdottomilta: seistään käsillään ja siinä punnerretaan pää lattiaan ja takaisin ylös useita kertoja. Huhhuh, itselle tulee melkein hiki jo pelkästä katselemisesta!

Paras jouluherkkujen mauste on hyväntuulinen seura. Onneksi meillä on talo täynnä nuoria. He ovat mitä ihaninta seuraa: hauskoja, energisiä, luovia, liikuttavia.

Me kaikki haluamme vaalia perinteitä, joista monet ovat meidän perheen omia. Yksi sellainen perinne, jouluvalmistelujen kohokohta, on tonttupaja. Olemme arponeet kenelle kukin lapsi ostaa lahjan. Ostajat ja saajat pidetään visusti salassa. Useimmiten käy kuitenkin niin, että ainakin joku lahjan ostaja ja saaja paljastuu ennemmin tai myöhemmin. Jokainen paketoi lahjansa salaisesti minun kanssani. On liikuttavaa katsella kuinka suurella sydämellä he paneutuvat sisarukselle annettavan lahjan paketoimiseen.

Rose-koira seurailee paketointipuuhia silmä tarkkana. Se tietää, että myös sille on tulossa lahjoja. Tämänkin joulun alla käy niin, että se löytää omansa jo ennen aattoa ja ehtii aukaisemaan paketista kulman. Miten se voikaan tunnistaa paketin omakseen, vaikka lelu ei vingu eikä ruoka tuoksu? Ehkä se on oppinut valitsemaan pienen, pehmeän paketin, joka sopii hyvin suuhun.

– Minä vahdin näitä, Rose  tuumaa. Isoja paketteja Rose ei edes yritä availla. Se tietää niiden olevan lapsille.

Rose selvästi tietää, että lahjapapereiden ilmestyminen tietää joulua ja uusia lahjoja. Se nauttii joulusta. Jouluaattoiltana se on niin juhlahumussa, ettei vingu edes nukkumaan, vaikka on jo kovin myöhä. Yleensä se vinkuu iltaisin, jos nukkumaanmeno jostain syystä viivästyy. Se ei osaa itse mennä nukkumaan, jos toiset vielä valvovat.

Aatonaattona meillä on tapana, että Jouko ja lapset kiertävät laulamassa naapureille ja ystäville. Minä jään valmistelemaan ateriaa. Koskettavinta on, että ystävät osaavat odottaa joulutervehdystä ja jotkut liikuttavat kyyneliin asti. Joskus Joukon on täytynyt laittaa vanhukselle uudet silmätipat kun entiset ovat valuneet laulun myötä pois.

He ojentavat myös joulukirjeen, jossa kerromme perheemme kuluneesta vuodesta ja toivottelemme hyvää joulua. Tänä jouluna kirjoitin joulukirjeen viidennentoista kerran. 

Neljätoistavuotias poikani käytti luovuuttaan ja leipoi linnan.

Meillä on tapana aloittaa joulun juhliminen jo aatonaattona. Käymme tunnelmallisessa joulusaunassa ja sen jälkeen syömme juhlavan iltapalan. Tämä tapa alkoi silloin kun lapset olivat pieniä. Kaikkea ei yksinkertaisesti ehtinyt jouluaattona tekemään.

Jouluaattona sydämeni on pakahtua onnesta kun saan 14-vuotiaalta pojaltani lahjan. Kauniissa, itse tehdyssä rasiassa on mitali. Hän on veistänyt sen puusta ja maalannut. Kankaisen osuuden hän on ommellut huolellisesti käsin pisto pistolta. Mukana on kirje. Siinä sanotaan muun muassa: "Tämä on mitali sinulle siitä, kuinka hyvin olet jaksanut elää sairautesi kanssa." Miten koskettavaa!

Minusta lapset ja Jouko olisivat ansainneet mitalit. Niin hyvin he ovat suhtautuneet tähän, auttaneet ja kannustaneet. He ovat nähneet minut omana itsenäni, vaikka ulkoinen olemukseni on muuttunut. Se on ollut ihan parasta.

Tarjosin kerran lapselleni mahdollisuuden käydä ulkona syömässä. Kysyin, tulenko mukaan vai meneekö hän kaverinsa kanssa. Hän halusi mennä minun kanssani. Kysyin häneltä, eikö häntä hävetä kun vapisen ja kävelen huonosti. Hänen mielestään kysymykseni oli suorastaan outo; kuka voisi hävetä omaa äitiään.

Perinteisesti en tästäkään selviä
ilman onnenkyyneleitä.

Esikoinen on kirjoittanut joulukirjeen. Hän tietää, että se on toivelahjani, ja on paneutunut siihen koko sydämellään. Perinteisesti en tästäkään selviä ilman onnenkyyneleitä. Tytär on tiennyt jo varautua siihen.

En ole osannut odottaa lapsilta lahjoja, vaikka he ovatkin ne joka joulu antaneet. Iloni on suuri kun yksi pojista on sorvannut puusta kauniin kulhon ja valinnut sen sisään lempisuklaatani. Liikuttavaa! Saan myös toivomani puisen salkun, jonka hän on tehnyt koulussa. Siitä tulee upea sisustuselementti työhuoneeni pöydälle.

Toinen puolestaan on tehnyt koulussa metallista puunkantotelineen. On ihanaa kun monet käyttötavarat ovat rakkaiden lasteni tekemiä. Niissä on silloin aivan erityinen hohto.

Onneli valitsi paikkansa lahjapaperikasasta.

Nuorimmainen oli tehnyt tietokoneella minulle taulun valokuvista. Hän oli myös kirjoittanut. Harmillisesti tiedostolle oli tapahtunut jotakin niin kuin tietokoneiden kanssa joskus tapahtuu ja koko työ oli yhtäkkiä poissa. Sitten hän päätyi antamaan rahalahjan. Toki se ilahduttaa valtavasti kukkien ystävän mieltä. Säästän rahan kukkaostoksiin. Vaikka en saanutkaan hänen alkuperäistä taululahjaansa, olen äärimmäisen onnellinen jo siitä ajatuksesta, mitä hän oli halunnut antaa. Elättelen sellaistakin toivetta, että kadonnut tiedosto löytyy vielä tietokoneen uumenista.

Viimeisenä, vaan ei toki vähäisimpänä, mainitsen nuoremman tyttäreni antaman lahjan: hän auttoi minua paketoimaan kaikki lahjat. Se oli valtavan iso apu. Kaiken lisäksi hän oli kuin joulun tuoja. Hymyillen hän valmisteli jouluruoat pakastimeen, leipoi kakut ja herkut, auttoi siinä sivussa toisiakin. Minun ei tarvinnut stressata mistään. Tiesin, että hommat kyllä hoituvat. En voi käsittää, miten paljon kaikkea hyvää olen saanut!

Saan olla kiitollinen myös rakkaasta puolisostani, joka antoi oman huomattavan osuutensa juhlan onnistumiseksi. Mikä ilo onkaan kun keittiö on jokaisen juhla-aterian jälkeen siisti!

Rose

Mutta mikään ihana ei kestä ikuisesti. Tapaninpäivänä huomasimme suruksemme, että Milli – yksi suosikkikanoistamme – oli kuollut. Ihana, kesy kana, nokkimisjärjestyksen alimmainen, äidillinen ja suloinen. Luottokanani. Vielä edellisenä päivänä se oli ollut virkeä ja hyvävointinen. Nyt se makasi pehkuilla elottomana. Näytti siltä kuin se olisi ollut kylpemässä ja sitten vain kuollut. Vanhuuteen varmaan. On helpottavaa ajatella, että sen ei tarvinnut sairastaa.

Milli hautomassa keväällä. Millin hautomapuuhista kirjoitin mm. jutun Tipuinnostus.

Se oli varmasti
sen elämän onnellisin aika.

Milli sai elää onnellisen pikku kanan elämän. Siitä olen erityisen tyytyväinen, että viime keväänä se sai hautoa tiput ja hoitaa ne isoiksi asti. Väsymättä se opetti tipuja syömään, kylpemään, ulkoilemaan ja kaikkeen siihen, mitä kanojen elämään kuuluu. Se oli varmasti sen elämän onnellisin aika.

Ihana Milli!

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

PUUTARHALLINEN ELÄMÄNTAPA

Osallistuessaan blogissani järjestettyyn arvontaan Sanna P. heitti minulle mielenkiintoista pohdittavaa: ”Koetko että puutarhanhoito on sinulle enemmän elämäntapa kuin harrastus?

Puhutaan kestävästä, terveellisestä, vastuullisesta, ekologisesta, yksinkertaisesta, päihteettömästä, liikunnallisesta, urheilullisesta ja aktiivisesta elämäntavasta. Yrittäjyyskin voi olla elämäntapa. Entä puutarha? Onko minulla puutarhallinen elämäntapa?


Voin hyvin vastata kyllä; minulla on puutarhallinen elämäntapa. Jos joutuisin luopumaan puutarhasta, elämäni muuttuisi hyvin paljon. Minun olisi löydettävä uusia tapoja harrastaa ja latautua. Ajankäyttöni, puheeni ja ajatukseni suuntautuisivat aivan toisin. Todennäköisesti se vaikuttaisi myös ihmissuhteisiini.

Suuret puut – komeat katajat ja isot lehtipuut olivat eduksi.

Valitessamme nykyistä asuinpaikkaamme, minulle oli tärkeää, että sinne voi perustaa puutarhan. Nyt kun hevosharrastus on jäänyt, en tarvinnut laidunta enkä tarhaa. Suuret puut – komeat katajat ja isot lehtipuut olivat eduksi.

Kuvan suuret katajat inspiroivat minua nimeämään tien Katajakujaksi.

Perhe on minulle yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. Se on arvokkainta, mitä minulla täällä maailmassa on. Onneksi perhe ja puutarhaharrastus lieveilmiöineen (valokuvaus ja kirjoittaminen) sopivat hyvin yhteen. Minun ei tarvitse painiskella arvoristiriidoissa.

Pomokin suhtautuu harrastukseeni suopeasti.

Olen onnellinen siitä, että minulla on puutarhaystävällinen työ. Pomokin (joka satun olemaan minä) suhtautuu harrastukseeni suopeasti. Saan satsata kesällä vapaa-aikaan ja sateen vihmoessa, harmaina koleina päivinä ja puutarhan uinuessa lumen tai loskan alla saan tehdä töitä tunteja laskematta. Onneksi työni luonne ei katso säätä, kelloa tai kalenteria.

Katson monia asioita puutarhaharrastuksen läpi. Matkustan mielelläni kauniisiin kartanoiden puutarhoihin, siirtolapuutarhoille ja jos matkustamme jonnekin muualle, yhdistän siihen usein taimistokäynnin.

Kuva on otettu Ahlmanin perinnepihalla Tampereella.

Häviäjinä tässä tapauksessa ovat
kosmetiikka- ja vaatekaupat.

Puutarhahulluus elämäntapana näkyy kulutustottumuksissani. Varmaankin tavanomaisesta suurempi siivu käytössä olevista tuloista ohjautuu taimistoille ja puutarhatarvikemyymälöihin. Häviäjinä tässä tapauksessa ovat kosmetiikka- ja vaatekaupat.

Luulenpa, että puutarha näkyy jollain tavalla jopa pukeutumisessani. Siitä kertovat muutamat kukkamekot. Mutta jos näette Lempäälän Ideaparkissa naisen puutarhamekossa ja kukkatennareissa hiukset kuorrutettuina ajankohdasta riippuen kuihtuneilla kirsikankukilla, havunneulasilla tai pihlajanmarjoilla, se en ole minä. Yritän muistaa kammata hiukseni ennen kuin lähden ihmisten ilmoille.

Pioni 'Gardenia'

Voin nukkua yöni rauhassa sillä elämänkatsomukseni ja arvoni ovat sulassa sovussa puutarhallisen elämäntavan kanssa. Olen tästä kaikesta hyvin kiitollinen.

KATAJAKUJAN KASVIT: PIHLAJAT

Sisällysluettelo:
Amerikanpihlaja - Sorbus americana
Japaninpihlaja - Sorbus commixta
Kotipihlaja - Sorbus aucuparia
3

PIHLAJAT – SORBUS

Amerikanpihlaja
Sorbus americana

Olin pitkään etsinyt vähän erikoisempia pihlajia. Paratiisin Taimitarhalla 2016 niitä olikin jos jonkinlaista. Oli saksalaista, japanilaista, ruotsalaista, amerikkalaista ja vaikka mitä. Valinta oli vaikea, mutta päädyin tähän isoksi kasvavaan ja muutenkin amerikkalaiseen tapaan isoon lajikkeeseen.

Istutin puun länsireunalle. Myöhemmin alue sai nimekseen tämän pihlajan mukaan Pohjois-Ameeriikka.

Japaninpihlaja
Sorbus commixta

Paratiisin Taimitarhalla 2016 päädyin kaiken pihlajarunsauden keskellä tähän isoksi kasvavaan, komeaan ja kestävään lajikkeeseen. Yksi valintaan vaikuttava tekijä oli syysväri, jota kehuttiin mahtavaksi. Syysväritys on kuulemma puuvartisten parhaimmistoa.

Istutin puun luoteispihalle, hevoskastanjan ja joulukuusen lähistölle.

Kotipihlaja
Sorbus aucuparia

Katajakujalla kasvoi jo ennestään muutama pihlaja, joista pidän kovasti.

2013: Voi, miten pidänkään näistä pihlajista! Nyt pelottaa, että yksi pihlajista on näivettymässä. Pihlajan marjat ovat pelkkiä mustia ruppanoita. Naapurin pihlaja marjoo kauniin oransseina, mutta meillä ei ole yhtään värikästä marjaa.

Tällaista tietoa löysin aiemmilta vuosilta:
Pihlajissa esiintyy poikkeuksellisen runsaasti mustia ja kurttuisia marjoja eri puolilla Suomea niin pihoilla, puistoissa kuin metsissäkin. Kaikki tummina roikkuvat marjat ovat pihlajanmustamarjataudin tuhoamia. Marjojen mustumisen on aiheuttanut pihlajanmustamarja-niminen sienitauti loppukesän ja syksyn aikana. Sateinen kesä ja kostea syksy tehostivat sienen leviämistä. Tartunnan saaneet pihlajanmarjat ovat muuttuneet ruskean kautta mustiksi samalla, kun ne ovat kutistuneet ja kurtistuneet.

Mustuneet ja kutistuneet marjat jäävät supistuneissa tertuissaan roikkumaan ensi kesään. Runsas tautisten marjojen säilyvyys puussa lisää tartuntariskiä ensi kesänä.

2014: Saan huokaista helpotuksesta – pihlajat ovat sittenkin elossa ja hyvinvoivan näköisiä. Pelkäsin, että rakennustöiden aiheuttamat kaivuutyöt tappavat pihlajat kokonaan. Yllättävät samannäköisiä ne ovat nyt kuin ennen rakennustöitäkin.

2015: Pihlajan marjoihin tiivistyy ihana syksyn tunnelma. Pihlajanmarjoja on niin mahdottomasti, että yksi suuri oksa repesi niiden painosta.


sunnuntai 8. joulukuuta 2019

KASVIEN MIELI

Puutarhassani asustaa monenlaisia herroja ja rouvia, nuorisoa ja lapsukaisia. Olen höpsötellyt tuosta hilpeästä herrasväestä monenlaista. Nyt päätin ottaa selvää, mitä heidän "mielissään" oikeasti liikkuu.

Miksi jutella
kukille ja kasveille?

Marja-Liisa nimittäin kysyi taannoin järjestämieni arpajaisten yhteydessä: ”Miksi jutella kukille ja kasveille eli vähän niiden sielunelämästä”. Kysymys oli mielestäni vaikea, mutta mielenkiintoinen. Ja kyllä, luulen löytäneeni vastauksen kysymykseen. Palataan siihen lopussa.

Poimin tähän ajatuksia Jukka Laajarinteen artikkelista nimeltä Kasveista ja vierassieluisuudesta.  Minua naurattaa kun hän alussa puhuu saksalaisen metsänhoitajan Peter Wohllebenin kirjasta Puiden salattu elämä. Wohlleben nimittäin kirjoittaa pyökkilapsista, toiveikkaista alkioista, siitä miten puut sopivat asioista keskenään tai puilla on oma näkemyksensä jälkeläisten kasvattamisesta tai miten pienet puut kasvaisivat mielellään nopeasti. Kuulostaa tutulta. Minä höpsöttelen, mutta Wohlleben on ilmeisen tosissaan.

Päivä paistaaa. Mikäpäs tässä on ollessa!

Ymmärrämme toisten tunteet
omista lähtökohdistamme käsin.

Ihmisellä on kyky empatiaan. Voimme ymmärtää toisten tunteita. Joskus kuitenkin ymmärrämme niitä väärin, sillä ymmärrämme toisten tunteet omista lähtökohdistamme käsin. Empatiamme voi ulottua myös ei-inhimillisiin olioihin kuten kasveihin. Ymmärrämme, millaista on olla janoinen tai uupunut. Meillä on tapana projisoida eli heijastaa omia tunteitamme toiseen. Emme siis elä toisen tunteita, vaan luulemme hänen kokevan niin kuin itse tunnemme ja koemme.

Muistan kun keskustelin tuolloin 2-vuotiaan poikani kanssa, että kissat syövät hiiriä. Hän oli nähnyt sen naapurissa. Poika mietti, miten kissa puree hiiren kokonaan eikä näyttänyt ilahtuneelta. –Väkevää, poika totesi suu mutrussa. Huomasin, että hänen kävi aivan sääliksi kissoja, jotka joutuvat syömään väkevää ruokaa.

Mitä mietit, Reetta?
Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Itse olen tiedostanut tämän ja olen lakannut kauhistelemasta poikieni rankkoja, kylmiä ja märkiä kalastus- ja eräretkiä. Minä, äiti, hienohelma, koen tuollaiset omalla tavallani enkä osaa eläytyä poikieni osaan. He haluavat karaistua, päästä armeijan erikoisjoukkoihin ja ties vaikka minne. Olen jättänyt kauhistelut sikseen ja yrittänyt eläytyä poikien fiilikseen: he ovat taas astetta lähempänä tavoitteitaan.

Pystymme helposti eläytymään myös elottomiin kappaleisiin, kuten nukkeihin tai pehmoleluihin. Lapsi voi aidosti kärsiä niiden kohtaamista onnettomuuksista tai vääryyksistä. Aikuisestakin se voi tuntua pahalta.

Millaisia kasvit sitten ovat? Tuntevatko ne? Ajattelevatko ne? Haaveilevatko ne tulevaisuudesta? Ovatko ne tietoisia itsestään ja ympäristöstään? Ovatko ne älykkäitä?

Pellavankukat sulketuvat pilvisenä päivänä ja aukeavat auringossa.

Ja kuten olemme kokeneet,
ne voivat suojautua
myös ruohonleikkurilta.

Olemme ehkä joskus ajatelleet, että kasvit eivät liiku. Mutta liikkuvathan ne. Ne rönsyilevät, poksauttelevat siemeniään pitkälle, kasvattavat runkojaan, lehtiään, kukkiaan ja juuriaan. Ne voivat kasvaa tai kääntyä valoa kohti. Ne voivat suojautua auringonpaisteelta. Ja kuten olemme kokeneet, ne voivat suojautua myös ruohonleikkurilta. Tuntokasvit reagoivat kosketukseen hyvin nopeasti. Tiedetään, että kasvit voivat reagoida myös tuhoeläimiin esimerkiksi muuttamalla kemiallista koostumustaan myrkyllisemmäksi. Ne voivat saada jopa lajitoverinsa reagoimaan samoin.

Valoa kohti!

On tehty tutkimuksia, joissa joidenkin kasvien on huomattu reagoivan jopa ääniin. On esitetty, että kasvit kasvavat paremmin kun niille jutellaan. Jotkut väittävät, ettei ilmiö johdu pelkästään hiilidioksidin lisääntymisestä.

Onko kaikki tarkoituksenmukainen toiminta älykkyyttä?

Olemme tottuneet ajattelemaan, että ihminen on älykäs. Pidämme älykkäinä myös monia eläimiä, kuten delfiinejä, apinoita ja rottia. Myös mehiläiset toimivat älykkäästi. Ehkä ei olekaan mitään rajaa, jonka yläpuolella olisivat älykkäät ja alapuolella ei-älykkäät olennot. Vai onko? Onko kaikki tarkoituksenmukainen toiminta älykkyyttä? Voivatko siis myös kasvit olla älykkäitä?

Osaan tämän homman!

Laajarinne toteaa, että kyky ratkoa ongelmia lienee kaikkea eläviä yhdistävä tekijä. On ilmeistä, että kaikki eliöt toimivat tietyssä mielessä tarkoituksenmukaisesti. Niiden toiminta tähtää elossa pysymiseen, lisääntymiseen ja tiettyyn elämän kiertoon. Tässä mielessä siis kaikilla elollisella on jonkinlainen mielekkyys, "mieli".

Äly ilmaantuu tietoisuuden myötä.

Tarkastellaan vielä älykkyyttä tarkemmin. Onko kaikki mielekäs toiminta älykkyyttä? Laajarinne toteaa, että äly ilmaantuu tietoisuuden myötä. Oksennus on mielekäs reaktio tietyssä tilanteessa, mutta tajuton ihminen ei tee sitä tietoisesti. Laajarinne kiteyttää asian näin: tajuton ihminen ei ole älykäs eikä käyttäydy älykkäästi, kun taas tajuissaan oleva ihminen voi niin tehdä.

Onko ongelmanratkaisu älykkyyttä? Oikaisen nyt rajusti ja hyppään Laajarinteen esittämään termostaattiesimerkkiin. Kun patterin termostaatti säätelee huoneen lämpötilaa, se ratkoo ihmisen sille asettamaa ongelmaa. Siltä ei vaadita järjen käyttöä, vaan pelkkää reagointia.

Ongelmanratkaisun jälkeen pohditaan vielä muistia. Mimosa lakkaa reagoimasta tietynlaiseen tärinään "opittuaan”, ettei se merkitsee uhkaa. Kyseessä ei välttämättä ole oppiminen, vaan aistin turtuminen.

Kymmenvuotiaani kyselee, mitä kirjoittelen ja kerron hänelle pohdinnoista kasvien älykkyyteen liittyen. Hän sanoo, etteivät kasvit voi ajatella, koska niillä ei ole kieltä. Mielestäni näkökulma on hyvä, vaikka asia ei olekaan aivan yksioikoinen. Lisäänkin tähän väliin muutamia poimintoja artikkelista ”Miten kasvit kommunikoivat? ” (J.K. Holopainen, J.D. Blande, M. Kivimäenpää, Duodecim 13–14/2018)

Meidän on hyvä olla yhdessä.
Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Kasvien kommunikointitavat ovat moninaiset. Puut voivat olla juuriston sienirihmaston välityksellä yhteydessä omiin jälkeläisiinsä ja muihin puulajeihin ja siirtää sitä kautta yhteytystuotteita toistensa käyttöön. Kasvit käyttävät toisista kasveista heijastuvan valon laatua kasvuolosuhteidensa seuraamiseen ja tehostavat tarvittaessa pituuskasvua.

Kasvien kemialliset puolustusyhdisteet
pyrkivät karkottamaan kasvinsyöjiä ja hillitsemään syöntiä.

Kasvien kemialliset puolustusyhdisteet pyrkivät karkottamaan kasvinsyöjiä ja hillitsemään syöntiä. Epäsuorassa puolustuksessa kasvit tuottavat haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka houkuttelevat paikalle kasvinsyöjien luontaisia vihollisia. Juurten lähettämien äänisignaaleiden avulla kasvit kaikuluotaavat maaperän vesivarastoja.

Kehäkukan sanotaan karkottavan tuholaisia.

Pitkien pohdintojen jälkeen Laajarinteen artikkelissa tullaan kysymykseen kasvien arvostuksesta. Tarvitseeko kasvin olla älykäs, jotta arvostaisimme ja kunnioittaisimme sitä? Laajarinne kirjoittaa: "Mutta emmekö voi arvostaa, ihastella ja hämmästellä kasveja, sieniä, limasieniä ja muita elämänmuotoja ilman että puhumme niiden älystä tai tunteista?" Äly, tunteet ja tietoisuus ovat alkujaan ja edelleen inhimillisiä mielen toimintoja kuvaavia sanoja. Loppupäätelmänä on, ettei mikään varsinaisesti kerro kasvien tietoisuudesta.

Aito vieraus jää ymmärryksemme
ja jopa havaintokykymme ulkopuolelle.

Laajarinne viittaa alkupuolella mainittuun empatiakykyyn. Aito vieraus jää ymmärryksemme ja jopa havaintokykymme ulkopuolelle. Minä puolestani viittaan kissaesimerkkiin. Olisipa hienoa osata eläytyä kissan tunteisiin. Vaikeaa on.

Muiden elämänmuotojen arvostaminen on elinehtomme. Olemme riippuvaisia kasveista, niiden tuottamasta hapesta ja ravinnosta. Saamme niistä runsaasti iloa ja hyötyä. Luonnossa liikkumisen hyödyllisyys on myös tieteellisesti osoitettu.

Puu tuskin ilahtuu sen halaamisesta. Halaamisella on kuitenkin tärkeä merkitys ihmiselle. Ajattelen, että näin on myös kasveille juttelun laita. Kasvi kenties ilahtuu pienestä hiilidioksidilisästä, mutta merkityksellisin tilanne on viherpeukalolle.

Kaksi kaunista yhdessä: pioni 'Pillow Talk' ja kultakuoriainen.

Jutellaan kasveille ja höpsötellään. Ne tekevät meille hyvää.

KATAJAKUJAN KASVIT: PIONIT

Sisällysluettelo:
Hybridipioni ’Buckeye Belle’ - Paeonia ’Buckeye Belle’
Hybridipioni ’Claire de Lune’ - Paeonia ’Claire de Lune’
Hybridipioni ’Henry Bockstoce’ - Paeonia ’Bockstoce’
Pioni ’My love’ - Paeonia ’My Love’
Itoh-hybridi ’Garden Treasure’ - Paeonia ’Garden Treasure’
Kiinanpioni ’Angel Cheeks’ - Paeonia lactiflora ’Angel Cheeks’
Kiinanpioni 'Bella Donna' - Paeonia lactiflora 'Bella Donna'
Kiinanpioni ’Blush Queen’ - Paeonia lactiflora ’Blush Queen’
Kiinanpioni ’Do Tell’ - Paeonia lactiflora ’Do Tell’
Kiinanpioni ’Duchesse de Nemours’ - Paeonia lactiflora ’Duchesse de Nemours’
Kiinanpioni ’Elsa Sass’ - Paeonia lactiflora ’Elsa Sass’
Kiinanpioni ’Gardenia’ - Paeonia lactiflora ’Gardenia’
Kiinanpioni ’Garden Lace’ - Paeonia lactiflora ’Garden Lace’
Kiinanpioni ’Yang Fei Chu Yu’ Jalkavaimo nousee kylvystä - Paeonia lactiflora ’Yang Fei Chu Yu’
Kiinanpioni ’Jan Van Leeuwen’ - Paeonia lactiflora ’Jan Van Leeuwen’
Kiinanpioni ’Kelway’s Glorious’ - Paeonia lactiflora ’Kelway’s Glorious’
Kiinanpioni ’Madame Calot’ - Paeonia lactiflora ’Madame Calot’
Kiinanpioni. ’Madame Furtado’ - Paeonia lactiflora ’Madame Furtado’
Kiinanpioni ’Mother’s Choice’ - Paeonia lactiflora ’Mother’s Choice’
Kiinanpioni ’Pecher’ - Paeonia lactiflora ’Pecher’
Kiinanpioni ’Pillow Talk’ - Paeonia lactiflora ’Pillow Talk’
Kiinanpioni ’Roselette’ - Paeonia lactiflora ’Roselette’
Kiinanpioni ’Sarah Bernhardt’ - Paeonia lactiflora ’Sarah Bernhardt’
23

PIONIT – PAEONIA

Pioni, Caatuwaisen Taudin Juuri (Tillands 1683)
Paeonia

Olen pioni-ihminen. Jos puutarhaan pitäisi valita vain yksi perenna, se olisi pioni. Jostain syystä sen pyöreä muoto viehättää minua. Olen ihastunut kaikkiin pioni-tyylisiin kukkiin. Pysähdyn jokaisen pioniunikko-sanan kohdalla tai jos tulppaanin kerrotaan olevan pionimainen. Mikä tahansa pallo ei aja samaa asiaa, esimerkiksi ukkolaukka tai kultapallo ei ole mikään lohtu pionin kaipuuseen.

Tästä olen kirjoittanut otsikolla Pioni-ihminen.  Suurimman osan pioneistani olen esitellyt jutussa nimeltä Palkintopalleilla.

Vinkki!
Koska juurakko kohoaa taimen kasvaessa, maan pintaan lisätään muutaman vuoden välein multaa.

Istuta samaan penkkiin runsaasti pioneja. Väleihin voi istuttaa esim. ritarinkannuksia tai korkeita liljoja.

Pionien alle voisi istuttaa valkovuokkoja, pieniä sipulikukkia, kuten krookuksia, sinililjaa, pikarililjoja tai vaikkapa puistolumikelloa, joka todennäköisesti kukkii jo hyvissä ajoin ennen pionia. Alle sopivat myös hillittykasvuiset maanpeitekasvit, esimerkiksi ajuruoho tai sammalleimut.

Pionin vierelle sopivat kurjenmiekat, päivänliljat ja kuunliljat.

HYBRIDIPIONIT

Hybridipioni ’Buckeye Belle’
Paeonia ’Buckeye Belle’

Olin Joukon kanssa puutarharetkellä Porissa 17.5.2014 saatuamme viikonlopun ajaksi kahdenkeskistä aikaa lasten ollessa kavereillaan. Taimimoisio Ruosniemessä oli ensimmäinen kohteemme Prisman jälkeen. (Prismasta ostimme herkulliset eväät.) Pionit olivat listallani ja niitä varten oli kolme kuoppaakin kaivettuina. Nyt vain kävi niin, että päädyin tähän tummanpunaiseen, jota en ollut suunnitellut, sekä tätä täydentäviin kahteen valkoiseen. Jouko piti tästä tummanpunaisesta niin, että eihän sitä voinut jättää ostamatta varsinkin kun sille löytyi täydellisesti yhteen sopivaksi pariksi valkoinen ’Madame Calot’, jonka terälehdissä on tummanpunaisia viiruja. Sitä paitsi tämä Taimimoision itse kasvattama pioni maksoi vain 15 e.

Istutin tämän herukka-aidanteen oikealle puolelle kahden ’Madame Calot’n’ viereen. Ehkäpä tummanpunainen olisi sopinut taka-alalle, mutta tämä jäänee matalammaksi valkoisia.

2015: Nyt saimme Joukon kanssa nauttia ’Buckeye Bellen’ yhdestä ainokaisesta kukasta!

2016: Tämähän on aivan uskomaton! ’Buckeye Belle’ aloitti kukintansa jo kesäkuun kolmantena päivänä. Tein Lapiomiehen kanssa töitä Portin pioneiden lähistöllä. Hän sanoi topakasti: ”Se on puhjennut!” Katsoin kottikärryn rengasta ja meni muutama sekunti ennen kuin tajusin, että hän tarkoitti tätä tummanpunaista kukkaa.

2019: Yksi versoista muuttui lehdiltään tummanpunaiseksi. Kukintakaan ei ollut yhtä runsasta kuin edellisinä vuosina. Mikä lie?

Hybridipioni ’Claire de Lune’
Paeonia ’Claire de Lune’

Tilasin nämä Pionien Kodista samalla kun tilasin rivin ’My Loveja’ keväällä 2014. Istutin kaksi hyvinvoivaa pionia keittiön terassin edustalle.

2015: Nämä yksinkertaiset pionit aloittivat kukintansa ensimmäisinä koko puutarhassa. Ne tietenkin myös lopettivat ensimmäisenä.

2016: Nämä ovat laihtuneet. Ehkäpä läheiset puut vievät voimat.

2018: Siirsin pikku ressukat Roseletten penkkiin.

2019: Paikan vaihdos teki hyvää. Nyt nämä kukkivat kauniisti ja alkoivat taas runsastua.

Hybridipioni ’Henry Bockstoce’
Paeonia ’Henry Bockstoce’

Olin Sinellan kanssa yhdistetyllä puutarha- ja kanojenhakumatkalla Porissa, Kokemäellä ja Huittisissa heinäkuussa 2015. Porin Taimimoisiolta innostuin ostamaan näitä kaksi. Valintaani oli kaksi syytä: myyjä sanoi tämän olevan tumman viininpunainen ja taimet näyttivät olevan vielä nupuillaan. Viittaisi siis siihen, että tämä on myöhäinen lajike. Oli nimittäin jo heinäkuun 20. päivä. Hintakaan ei ollut mahdoton: 22 euroa kappaleelta. Eihän se hybridistä ole paha.

Istutin nämä Muotopuutarhaan kahden ’Angel Cheeksin’ kaveriksi. Myöhemmin siirsin ne Polun päähän. Tämän tumma väri riiteli hempeän vaaleanpunaisen kanssa.

Hybridipioni ’My love’
Paeonia ’My Love’

Näiden pionien tulo meille oli pitkän harkinnan tulos. Aloitin lajikkeen etsimisen jo keväällä 2013. Kävimme sitä varten Taivassalossa Pionien kodissakin. Seuraavana keväänä jatkoin pohdintaa ja vertailua ja päädyin tähän lajikkeeseen, jota minulle oli Pionien kodissa alun perin suositeltu. Ratkaiseva tekijä lajikkeen valinnassa oli kukinta-aika ja väri. Päädyin tähän melko pitkän kukinta-ajan ja vaalean värin vuoksi. Kesäkuussa 2014 pionilähetys lopulta saapui.

Pionien kodilla ei ollut seitsemää myyntikuntoista pionia, joten he tarjosivat nuorempia ja heiveröisempiä puoleen hintaan ja 1-2 vielä kaupan päälle. Vaihtoehtoja ei ollut, joten tein kaupat. Toisaalta olin hyvilläni säästäessäni noin 100 e. Sillä rahalla voisin odottaa kukintaa yhden lisävuoden. Istutin taimet Eteläterassin edustalle pitkään penkkiin.

2018: Kaksi tainta kasvoi Eteläterassin edustan rivissä kituliaasti, koska niiden alla oli suuri kivi. Tiesin sen istuttaessani, mutta kiveä ei saanut pois. Nyt päätin uudistaa koko alueen ja siirsin nämä pionit länsireunalle. Osa jakaantui väkisinkin puoliksi, joten nyt näitä on 8-9 kpl.

2019: Kahdeksan näitä nyt on. Laihoja ovat, mutta kukkivat kuitenkin.

ITOH-HYBRIDI

Itoh-hybridi ’Garden Treasure’
Paeonia ’Garden Treasure’

Tilasin tämän keltaisen kokeeksi Pionien Kodista samalla kun tilasin sieltä rivin ’My Loveja’ keväällä 2014. Piti kokeilla yksi Itoh.

Olin epävarma tämän keltaisen istutuksen kanssa. Jos tämä on vaalea, se ansaitsisi hyvin näkyvän paikan, kirkkaankeltaisena sen pitäisi olla hyvällä katvealueella. Löysin sitten paikan tulevan vesialtaan läheisyydestä. Paikka ei näy ruokailuhuoneeseen ellei sitä erikseen käy katsomassa. Jos väri on onnistunut, aion hankkia näitä vielä lisää.

2015: Kun katson tätä keltaista puutarhassa, tulee mieleen neonvärit. Ei siis ihan onnistunut kokeilu. Paha sanoa, mutta pidän tästä lajikkeesta eniten kuihtuneena. Kuihtuneet lehdet ovat sen värisiä, joita olin alun perin toivonut.

2017: Kyllästyin tämän räikeään väriin ja päätin heittää koko pionin menemään. Nostin sen kottikärryyn odottamaan, kun en tiennyt mitä tekisin sille. Siinä se taisi päivän pari odotella kunnes Jouko hoksasi raukan. Hän kaivoi kuopan pihavalaisimen juurelle metsän reunaan ja tökkäsi pionin siihen.

2018: Ihmeekseni pioni teki kukan. Yllätyin, että se oli edes elossa.

KIINANPIONIT

Kiinanpioni ’Angel Cheeks’
Paeonia lactiflora ’Angel Cheeks’

Olen ollut kovin epäileväinen kiinanpionien suhteen, mutta käynti Taimimoisiolla poisti ennakkoluuloni. Olin Sinellan kanssa yhdistetyllä puutarha- ja kanojenhakumatkalla Porissa, Kokemäellä ja Huittisissa heinäkuussa 2015. Olin pelännyt kiinanpionien kukkivan aina suviseurojen aikaan, mutta nehän voivat kukkia vielä heinäkuun lopullakin. Nämä enkelinposketkin olivat vielä täydessä kukassa, vaikka oli heinäkuun 20. päivä.

Innostuin ostamaan näitä neljä, kaksi kummallekin Muotopuutarhan puolelle. Näiden valintaa puolsivat hinta (tarjouksessa 12 e) ja väri sekä nuoren kukan pyöreä muoto. Lapussa lajiketta kehuttiin paljon palkintoja voittaneeksi. Tuoksu ei ollut paras mahdollinen, mutta ei varsinaisesti pahakaan.

Istutin kaksi tainta Muotopuutarhaan ’Henry Bockstocen’ kaveriksi. Liian voimakkaan punaiset Henryt saivat häädön muistaakseni vuonna 2017. Tilasin niiden tilalle "Bella Donnat'.

Kuva on tulossa myöhemmin.

Kiinanpioni 'Bella Donna'
Paeonia lactiflora 'Bella Donna'


Tällä kohtaa tiedostoissani on kummallinen musta aukko: en ole merkinnyt milloin ja mistä olen tämän 'Bella Donnan" ostanut. Tämä lienee vuodelta 2017 ja tilattu Pionien Kodista. Joka tapauksessa nämä kasvavat Muotopuutarhassa.

2019: Nämä ovat aika pieniä vielä eivätkä ole kukkineet kertaakaan.


Kuva on tulossa myöhemmin.

Kiinanpioni ’Blush Queen’
Paeonia lactiflora ’Blush Queen’

Minulla on kultainen mies. Ajatella, että Jouko väänsi minulle 59 pionitukea! Kaiken hyvän päälle hän oli hyvin myötämielinen sille, että tilaisin Pionien Kodista pioneja Välitilaan ja Portin polun varrelle. Itse asiassa hänen johdostaan tilauksestani tuli paljon suurempi kuin ensin olin ajatellutkaan. Ehei, en ollut kuvitellutkaan tilaavani pioneja yli viidellä sadalla eurolla. Hän oli kuvitellut. Tämän ’Blush Queenin’ tilasin Välitilaan toukokuussa 2016.

Kiinanpioni ’Do Tell’
Paeonia lactiflora ’Do Tell’

Tämän ’Do Tellin’ tilasin siis Potagerin eteen tulevaan ryhmään toukokuussa 2016 kun tein jättitilauksen.

2019: Nämä kolme kaunista pionia kasvavat hyvin Roseletten ryhmässä.

Kiinanpioni ’Duchesse de Nemours’
Paeonia lactiflora ’Duchesse de Nemours’

Pidimme Joukon kanssa vapaapäivän ja kiertelimme puutarhoja heinäkuun lopussa 2015. Pirkkalan Kukkarista ostimme näitä pioneja kaksi, kympin kappale. Näitä oli kehuttu jossain, joten ostin kun sattui olemaan tarjolla. Pioneissahan ongelmana on se, ettei niitä löydä silloin kun niitä tarvitsisi.

Istutimme nämä kaksi keltaisen ’Garden Treasuren’ kaveriksi heinäkuun 28. päivänä. Oletin näiden olevan korkeampia, joten valitsin paikan ’Garden Treasuren’ takaa. Kukinta-ajoista ja niiden samanaikaisuudesta minulla ei ole aavistustakaan.

Kiinanpioni ’Elsa Sass’
Paeonia lactiflora ’Elsa Sass’

Harmi, etten muista, milloin olen nämä Elsat ostanut ja mistä. Todennäköisesti vuosi oli 2017. Halusin nämä erityisesti myöhäisen kukinnon vuoksi. 

2018: Teki muutaman kukan, mutta kaikki eivät jaksaneet aueta. 

2019: Tänä kesänä pionit kukkivat melko hyvin.


Kiinanpioni ’Gardenia’
Paeonia lactiflora ’Gardenia’

Minulla on kultainen mies. Ajatella, että Jouko väänsi minulle 59 pionitukea! Kaiken hyvän päälle hän oli hyvin myötämielinen sille, että tilaisin Pionien Kodista pioneja Välitilaan ja Portin polun varrelle. Itse asiassa hänen johdostaan tilauksestani tuli paljon suurempi kuin ensin olin ajatellutkaan. Ehei, en ollut kuvitellutkaan tilaavani pioneja yli viidellä sadalla eurolla. Hän oli kuvitellut. Tämän ’Gardenian’ tilasin Välitilaan toukokuussa 2016. Oli helppo tilata suuri määrä pioneja yhdellä kertaa kun Lapiomies auttoi kuoppien kaivamisessa.

2019: Tämä 'Gardenia' on yksi kauneimmista pioneista, joita minulla on, ellei jopa kaunein. Niin hienostunut.

Kiinanpioni ’Yang Fei Chu Yu’ Jalkavaimo nousee kylvystä
Paeonia lactiflora ’Yang Fei Chu Yu’

Tämän jalkavaimon tilasin Välitilaan toukokuussa 2016 sen viiden sadan euron tilauksen yhteydessä, josta kerroin edellä.

Kuva on tulossa myöhemmin.

Pioni ’Garden Lace’ 
Paeonia lactiflora 'Garden Lace'

Toukokuussa 2019 sain tilattua neljä 'Garden Lace' -pionia Laukaasta taimistolta nimeltä Päivin Puska & Pensas. Taimet tulivat hyväkuntoisina, mutta eivät vielä tänä kesänä kukkineet. Kaksi jäi vielä ostoslistalle. Jospa ensi vuonna ne saisin. Tällaisten vähän harvinaisempien pionien kanssa täytyy olla nopea. Niitä on yleensä varastoissa yllättävän vähän.

Kiinanpioni ’Jan Van Leeuwen’
Paeonia lactiflora ’Jan Van Leeuwen’

Nämä valkoiset yksinkertaiset tilasin Potagerin eteen tulevaan ryhmään (Roseletten penkki) toukokuussa 2016. Siitä jättitilauksesta jo kerroinkin aiemmin.

Tästä ihanasta lajikkeesta olen kirjoittanut jutun Lempikukkani.

2019: Olen todella ihastunut näihin iloisiin ja leikkisiin pioneihin. Tekisi mieli istuttaa niitä myös etupihan penkkeihin.

Kiinanpioni ’Kelway’s Glorious’
Paeonia lactiflora ’Kelway’s Glorious’

Tämän kiinanpionin tilasin Portin pionien ryhmään toukokuussa 2016. Eipähän mennyt rahtikuluja kun tilasin niin paljon yhdellä kertaa.

2019: Tämä 'Kelways Glorious' muistuttaa niin paljon 'Madame Calotia', että joudun aina nimikyltistä tarkistamaan kuka kukin on.

Kiinanpioni ’Madame Calot’
Paeonia lactiflora ’Madame Calot’

Olin päättänyt, etten osta kiinanpioneja, jotka tietysti kukkivat suviseurojen aikaan. No, 2014 ajelimme Porin Taimimoisiolta kotiin mukanamme kaksi kappaletta näitä kiinanpioneja ja yksi hybridi. Tämän ostoa puolsi merkintä VII, vaikka käytännössä pionit taitavat kuitenkin kukkia yhtä aikaa suviseurojen tai lomamatkamme aikana. Minkäs sille voi, että Jouko halusi tummanpunaisen ja tämä valkoinen tummanpunaisin viiruin koristeltu pioni oli sille täydellinen kumppani. Pitää kai suunnitella ne suviseurojen jälkeiset lomareissut sitten erikseen. Näiden ostoa puolsivat myös hinta 14 e ja se, että ne ovat Taimimoisiolla itse kasvatettuja.

Istutin näiden rouvien seuraan etualalle ’Buckeye Bellen’. Tarkkasilmäiset voivat huomata kuinka täydellisesti suunnitelmani meni nappiin. ’Madame Calot’n’ punaiset viirut ovat täsmälleen saman punaiset kuin syvänpunainen ’Buckeye Belle’.

Pionista ’Madame Calot’ kirjoitin jutun Hieno rouva.

2015: Puutarhamme pioneista tämä on ehdottomasti kaunein. Meillä on tällä hetkellä viisi lajiketta, joista neljän kukan olen nähnyt. Tässä on kaikki kohdallaan: muoto ja värit.

2019: Tämä runsastuu runsastumistaan ja kukkii aivan mahdottomasti.

Kiinanpioni ’Madame Furtado’
Paeonia lactiflora ’Madame Furtado’

Tämän ’Madame Furtadon’ tilasin Välitilaan toukokuussa 2016 sen jo aiemmin kertomani suurtilauksen yhteydessä.

2019: Pidän todella paljon tämän väristä. se tuo juuri sopivasti terää vaaleanpunavalkoiseen penkkiin.

Kiinanpioni ’Mother’s Choice’
Paeonia lactiflora ’Mother’s Choice’

Tämän ”äidin valinnan” tilasin Välitilaan toukokuussa 2016. Oli helppo tilata suuri määrä pioneja yhdellä kertaa kun Lapiomies auttoi kuoppien kaivamisessa.

Kiinanpioni ’Pecher’
Paeonia lactiflora ’Pecher’

Tämän ’Pecherin’ tilasin Välitilaan toukokuussa 2016 yhdessä monien muiden pionien kanssa.

Kiinanpioni ’Pillow Talk’
Paeonia lactiflora ’Pillow Talk’

Olin pitkään suunnitellut pionien ryhmää entiseen Brittiläiseen puutarhaan. Yhtäkkiä sen sitten tekaisin syyskuussa 2015. Kaivoin kuopat muka seuraavaa kevättä varten, mutta tilasinkin pionit saman tien. Nämä kasvavat Hyvän yön puutarhassa.

Kiinanpioni ’Roselette’
Paeonia lactiflora ’Roselette’

Tämän tilasin Pionien Kodista silloin kun Jouko oli varautunut viiden sadan euron pionitilaukseen. Ex tempore suunnittelin ryhmän yksinkertaisia pioneja Potagerin eteen toukokuussa 2016. Myöhemmin istutus sai nimekseen Roseletten penkki.

Minusta tuntuu, että tämä ei voi olla 'Roselette'. Sillä pitäisi olla yksinkertainen kukka, mutta tämä näyttää aivan kerrotulta. Kaunishan tämä on, mutta tähän yksinkertaisten pionien ryhmään olisin halunnut yksinkertaisemman kukan.

Kiinanpioni ’Sarah Bernhardt’
Paeonia lactiflora ’Sarah Bernhardt’

Tämä on taas yksi puutarhahulluuteni näkyvistä oireista. Kävin Niilan kanssa hammaslääkärissä Tampereella 16.9.2014. Eihän Tampereella voi käydä sipulikukka-aikaan ilman, että käy Multasormessa ja Honkasen puutarhalla. Multasormen sipulihyllyjen edessä pysyin kovana, mutta perennaosastolla repsahdin kahteen pioniin. Jos pionin saa nippa nappa viidellä eurolla, niin pakkohan niitä on pari ostaa, vaikka ei olisi rahaakaan. Ja sitä nimenomaan meillä ei nyt ole.

Olin harkinnut kokeilevani paria kiinanpionia ja nimenomaan näitä ’Sarah Bernhardteja’, vaikka ne ovatkin tavallisista tavallisimpia. Niillä on upeat kukat ja taitavat olla aika vaatimattomia ja sitkeitä. Näillä saisi edullista näyttävyyttä puutarhaan – ja ainahan kokonaisuutta voi täydentää vaativammilla ja kalliimmilla pioneilla sitten joskus.

Istutin nämä kaksi hyvän kokoista yksilöä kaivolle polun viereen. Tuntui hyvältä kun sain nämä eiliset ostokseni maahan, vaikka minulla oli raju korvakäytävän tulehdus. Olin kurjassa kunnossa, sillä en ole saanut kunnolla nukuttua. Korva oli lukossa ja puoli päätä turtana. Tällainen tekeminen piristi mieltä ja asiat loksahtivat taas oikeisiin mittasuhteisiin. Puutarhaterapiaa siis.
Minusta tuntuu, että tämä ei voi olla 'Roselette'. Sillä pitäisi olla yksinkertainen kukka, mutta tämä näyttää aivan kerrotulta. Kaunishan tämä on, mutta tähän yksinkertaisten pionien ryhmään olisin halunnut yksinkertaisemman kukan.

2019: Nämä pionit ovat kookkaita ja kukkivat runsaasti.

tiistai 3. joulukuuta 2019

KUVIEN VOIMA

Maailma tulvii kuvia. Ne vyöryvät kaikkialla: mainoksina katujen varsilla, vastaantulijoiden vaatteissa, mainospostina, netissä, seinillä...

Olen ympäröinyt itseni lasteni kuvilla. Kotonamme niitä on kaikkialla. Koulukuvia, tilannekuvia, valokuvaamossa otettuja poseerauskuvia. Lasteni kuvat ovat minulle niin tärkeitä ja rakkaita, että aina on mietinnässä paikka uudelle taululle. Ainoastaan puutarhavaraston seinällä on kukkataulu.


Olen kuvittanut tämän jutun kuvilla, jotka ovat joskus olleet tietokoneeeni näytön taustakuvina. Tämä kaunotar on pioni 'Angel Cheeks'.

Haluan ruokkia mieltäni
kauneudella, valolla
ja kaikilla hyvällä.

Haluan ruokkia mieltäni kauneudella, valolla ja kaikilla hyvällä. Olen usein miettinyt, mihin tarpeeseen ihmisten vaatteissa näkyvät aggressiiviset kuvat vastaavat. Millaista tarvetta luurangot, pääkallot ja pahat kuvat ruokkivat?


Kauniit, valoisat asiat ovat ravintoa miellyttäville ajatuksille. Ne lisäävät onnellisuutta. Kuvassa pioni 'Madame Calot'.

Voin hengittää rauhallisesti 
eikä tarvitse pohtia mitään.

Jos mielessä on jotakin ikävää, miellyttävän kuvan katselu helpottaa. Katsellessani kuvaa rauhassa ja tarkasti, sen muotoja, värejä, valoja ja varjoja, ajatukseni siirtyvät nykyhetkeen. Voin hengittää rauhallisesti eikä tarvitse pohtia mitään. Katsella vain. Elää tätä hetkeä.


En väsy katselemaan herkkiä pioneja. Kuvassa pioni 'Angel Cheeks'.

Tietokoneen näytön taustakuvaa tulee katseltua usein, vaikkakaan ei siihen keskittyen. Näytölle valitsen aina miellyttävän puutarhakuvan.

Nämä 'Jan van  Leeuwen' -pionit ovat kesältä 2018.

 Kuvat voivat herättää tunteita ja muistoja. Ne voivat inspiroida – kuten nyt minua tämän jutun kirjoittamiseen.


Arovuokot ovat lempikasvejani monien muiden joukossa.

Viime kauden puutarhakuvani ovat paketissa. On aika vaihtaa tietokoneen näytön taustakuva. Satojen kuvien joukosta voin valita vain yhden. Valinta käy hyvin nopeasti, vaikka ihania kuvia on paljon. Tällä kertaa se on vaaleanpunaisen 'Pillow Talk' -pionin pehmeä kukinto. Kultakuoriaisella vai ilman?

Pionit vaikuttivat saavuttamattomalta unelmalta.

Kuva herättää minussa lämpimiä ajatuksia kuluneesta kesästä sekä toivon tulevasta kasvukaudesta. Kuvassa on valoa ja iloa, lempeyttä ja hellyyttä. Tuo terälehtien pehmeä tyyny tuo muistoja ajasta, jolloin vasta haaveilin puutarhan vehreydestä ja pioneista. Pionit vaikuttivat saavuttamattomalta unelmalta. Luulin niitä vaikeiksi ja hitaiksi. En voinut kuvitellakaan tällaista aikaa, jolloin minulla on pioneja kaikkialla.

Kultakuoriainen juhlakattauksen äärellä.

Voin melkein tuntea pionin tuoksun ja kuulla kultakuoriaisen surinan. Huomisesta huolehtimatta ja eilistä murehtimatta se nauttii siitepölyateriansa. Valo osuu lehtisarvisen vihreään kuoreen kullaten sen. Sitä se ei itse tiedä eikä sen tarvitsekaan tietää.