TÄTÄ ET TIENNYT MINUSTA

Tätä et tiennyt minusta, sillä en tiennyt sitä aiemmin itsekään: puutarhakirjoja ja -lehtiä selaillessani minulla on tapana pysähdellä jokaisen muotoon leikatun pensaan kohdalla. Ihan jokaisen. 

Sen joku lukijoistani saattaa jo tietääkin, että lehdet selaan yleensä lopusta alkuun päin ja paperilehtien artikkelit aloitan keskeltä edeten ensin jutun loppuun ja viimeiseksi luen alun. Kuulostaa ihan hullulta ja sitä se tavallaan onkin, mutta on minulla sille perusteeni. Aika monen jutun alkuosa on johdattelua ja siksi tylsää. Jos artikkeli on keskeltä mielenkiintoinen, niin se kannustaa lukemaan jutun kokonaan. Ruudulta sentään luen jutut alusta loppuun päin, ettei näyttöä tarvitse selata ylös alas. Hauskaa tässä on se, että tiedän, että en ole ainoa näin kummallinen. Tapasin kerran erään äidinkielen opettajan, jolla on samanlainen tapa.

Voisinkohan joskus törmätä ihmiseen, jolla on samanlainen pakkomielle kuin minulla ihastella ja tarkastella jokaista vastaan tulevaa muotoon leikattua pensasta? Kaikki muodot käyvät: pallot, kuutiot, lieriöt, aidat ja erikoisemmat muodot. Kaikki niistä kiinnostavat, kunhan niiden vastapainona on vapaasti kasvavaa puutarhaa.

Katsotaanpa mitä muotoon leikattuja viritelmiä minulla on jo entuudestaan. Suurin ja näyttävin on muotoon leikattu kaksiosainen koivuangervoaita pohjoispihalla, josta kuljetaan taloon. Tämä matala aita antaa ryhdin koko pohjoispihalle. Tästä kyseisestä aidasta kirjoitin joskus jutun Muotopuutarha.

Kuva on vuodelta 2022. Siinä muotoon leikattu kaksiosainen koivuangervoaita näkyy hyvin. Uusimmat aidat puuttuvat.

Vanhimmat ovat muotoon leikattuja tuijia äsken mainitsemani koivuangervoaidan sisällä. Kaksi kookasta pallotuijaa ja yksi vapaasti kasvava kataja muodostavat ryhmän aitauksen molemmilla puolilla.

Näiden jälkeen on tullut istutettua paremmalla tai huonommalla menestyksellä tuijia eri puolille puutarhaa. Osan olen päässyt parturoimaan itse palloiksi ja kartioiksi, toiset on leikattu metsäneläinten toimesta mitä kummallisimpiin muotoihin, kuten pureskellun lyijykynän muotoon.

Tässä kuvassa olevan tuijan muotoilu ei ole minun käsialaani.

Yksi minun leikkaamistani yrittää olla lieriö. Olen leikannut sitä kilpaa kauriiden kanssa. Kartiotuijien eteen kompostoreiden näkösuojaksi on tulossa yksi iso pallo. Pallot ja kartiot korostavat toisiaan.

Ihastuin ensimmäiseen koivuangervoaitaan niin, että aitoja alkoi tulla lisää. Koivuangervo nimittäin on kauniin värinen, pienilehtinen ja talvella lehdettömänäkin näyttävän näköinen kasvi. Se on aika nopeakasvuinen, mikä on toisaalta vähän huonokin puoli, sillä leikkauksen tarve tulee melko tiheästi. Mutta nätti se on. Koivuangervoaidastamme kirjoitin myös täällä.

Rikkakasviongelman takia jouduin lopettamaan porkkanoiden, herneiden ja punajuurien viljelyn potagerissa. Istutin niiden tilalle koivuangervoja, joista on tulossa eräänlainen pyöreä täytekakku. Ehkä ensi kesänä kakku alkaa näyttää etäisesti siltä millaiseksi sen olen kuvitellut.

Liikenneympyrä

Aivan kuin tässä ei olisi jo yllin kyllin, istutin vielä kaksi koivuangervoaitaa. Toinen niistä muodostaa osittaisen ympyrän liikenneympyrässä. Punaruskeaoksainen aita herättää ansaitsemaansa huomiota myös talvella. Postinjakajilta ja muilta pihassa pyörähtäjiltä on tullut siitä myönteistä palautetta. 

Uusin niistä on suorakulmion muotoinen nuori aitaus pohjoispihalla. Minua oli jo pitkään häirinnyt alueen sekavuus. Matala aitaus saa ryöpsähtelevän ilmeen kuosiinsa.

Aitaus ei ole vielä ensi kesänä valmis, mutta ehkä seuraavana. Kolme kasvukautta siihen yleensä menee.

Olen miettinyt soveliaisuuden rajaa tässä asiassa. Raja ei ole vielä tullut vastaan, sillä isossa puutarhassa jämptit aidat rajaavat ja jäsentävät näkymiä. Ilman näitä ilme voisi olla sekava. Jatkan siis hyvillä mielin muotoon leikattujen pensaiden katselemista sillä silmällä.

HAASTEELLISET TAPAUKSET

Pensasmagnolia kyyhöttää keittiön terassin edessä surkeana.

- Ei antanut tarhuri talviturkkia eikä pahemmin mitään muutakaan. Itsekseen on pitänyt pärjäillä. No, syyttäkööt itseään, jos tässä henki menee. Kukkia tai pahemmin lehtiäkään on turha odottaa, mokomakin!

- Noku mä unohdin tai siis ku mä en oo talvisuojausihminen. Olen pahoillani. Onneksi nyt tuli lunta, on vähän lämpimämpää. Mut oon mä kyllä ajatellut sitäkin, että tarvitsisit muhevamman, vähän kosteamman maan. Siitä vois olla apua. Mä lupaan etsiä paremman paikan ensi keväänä. Kyllä mua nyt kaduttaa, että olen ollut näin huolimaton.

Tällainen magnoliani oli parhaimmillaan.

Pari, kolme kesää olen tuntenut pieniä pistoksia tuosta pensasmagnolian säälittävästä tilasta. Luulin, että saisin suojattua sen ensimmäiset talvet, mutta eihän siitä loppujen lopuksi mitään tullut. Suurimmat oksat paleltuivat. Nyt se on ihan rääpäle. Olen oppinut, ettei minun kannata ottaa puutarhaani talvisuojausta tarvitsevia kasveja.

Ihana vaaleanpunainen ruusu 'New Dawn' on onneksi selviytynyt ilman talvisuojauksia, mutta sillä on sitten erilaisia tarpeita. Pitää muistaa leikata, lannoittaa ja tukea. Tukeminen tuntuu aika isolta työltä varsinkin kun ensin unohtaa sen kokonaan ja sitten joutuu kerralla sitomaan paljon pitkiä versoja.

Ruusu toivoisi kovasti, että kuihtuneet kukat nypittäisiin pois. Aika harvoin tulee sitä tehtyä. On aina niin monta projektia menossa.

Tuosta tulikin mieleeni esikoiseni kanssa käymäni keskustelu katsellessamme yhdessä petuniaruukkua terassilla.

– Me ollaan nypitty näitä (kuihtuneita kukkia) pois, kuusivuotias sanoi.

– Se on hyvä. Sitten nuo toiset alkaa paremmin kasvaa kun ottaa ne huonot pois, minä kommentoin.

– Niin, ettei ne ota mallia näistä (kuihtuneista), tyttö huomautti.

Ruusu 'New Dawn'

Olen tavoitellut helppohoitoista puutarhaa ja suurin osa kasveista pärjäileekin hyvin vähällä hoidolla tai jopa kokonaan ilman hoitoa. Muutaman vähän enemmän hoitoa vaativan kasvin, kuten tuon mainitsemani pensasmagnolian ja 'New Dawn' -ruusun, olen puutarhaani istuttanut. Niiden kanssa pärjää kun niitä ei ole kovin monta.

Yksi vähän isotöinen vielä pitää mainita. Lankean siihen joka kevät. Se on gladiolus. Ensin esikasvatan. Karaisen. Istutan ulos. Suojaan harsolla. Sitten tuen. Palkkioksi saan takuuvarmasti komean kukinnan. Ja joka kesä päätän: tänä syksynä nostan mukulat talvisuojaan. Ja joka syksy se jää tekemättä.

Tänä vuonna lankesin limenvärisiin 'Green Star' -gladioluksiin.

Sitten on vielä yksi sinänsä vähätöinen, mutta minulle haastava kasvatettava: ruukkutuija. Olen onnistunut tappamaan yhteensä kolme ruukkutuijaa ja kaksi olen saanut henkihieveriin.

Keväällä on näyttänyt siltä, että talvi on mennyt hyvin. Tuijat ovat olleet vihreinä ja reippaina. Kuitenkin kesän koittaessa ne ovat ruskettuneet aivan surkeiksi. Yksi terassilla kasvaneista on vielä elossa ja kohtuullisen hyvän näköinenkin. En ymmärrä mitä niille muille on tapahtunut. Aurinkoa eivät ole saaneet ja kastella olen yrittänyt sopivasti. Eniten epäilen, että kastelussa jokin on mennyt pieleen.

Tämä tuija selvisi talvesta ja keväästä hyvin ja kasvaa komeasti. Liekö tämän salaisuus siinä, että tuija kasvaa mullan päällä pohjasta avonaisessa astiassa?

Tämän jutun innoittajana oli Kruunu Vuokko Puutarhan Lumo -blogista. Hän kirjoitti: "Olisi muuten mielenkiintoista tietää mitkä puutarhasi kasvit miellät kaikkein vaativimmiksi kasvatuksen ja hoidon suhteen?" Kiitos vielä kerran kysymyksestäsi, Kruunu Vuokko! Tätä piti tosissaan miettiä, mutta kivaa oli. :)

Ensi kerralla kirjoitan eräästä vaikuttavasta taide-elämyksestä harmaana marraskuun päivänä. Kysy mitä vaan -sarja jatkuu taas sen jälkeen. 

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan blogiani Blogit.fi -sivuston kautta liittynyt lukijani! Toivottavasti viihdyt!

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: W

Sarja alkaa  kaartua loppua kohti. Kiitos verrattomista vastauksista! Aluksi yhteenvetoa V:stä.

Valo tekee nyt varsin suuren vaikutuksen. Vähän ajan kuluttua vihreys ja vehreys valloittavat ja tekevät puutarhasta viihtyisän. Väreistä pidetään, vaaleanpunaisista väriläiskistä ja vaikka mistä. Toisaalta taas valkea & vihreä varjossa viehättävät.

Viime aikoina olen kovasti ihastunut vihreisiin kukkiin. Valitettavasti kuvan viehättävä kaunopunahattu 'Green Jewel' meni vaikean talven aikana.

Varpuslinnut ihastuttavat lintulaudalla ja juuri nyt voi kuulla mustarastaan vihellyksen. Viserrys säestää puutarhurien puuhia - virkistävää!

Suvikummun Marjan puutarhakissat Viiru ja Viivi viihtyvät touhussa mukana. Terveiset heille!

Varjoyrtti, varjohiipat, varjoliljat, verenpisarat ja Violat eli orvokit viehättävät varjossa. Vuorineilikka ja värililjat valitsisivat mieluiten aurinkoisen paikan. Voimakkaat verikurjenpolvi ja Vinca minor eli pikkutalvio viihtyvät siellä ja täällä. Väriminttu vetää puoleensa perhosia ja kimalaisia.

Väitän, että vaatimaton vuorenkilpi on väärinymmärretty kasvi - monet väheksyvät sitä aivan suotta. Siksi olikin kiva kun Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiika sanoi: "Liityn vuarenkilipien fanklupihin. Eheroton jokapaikan perenna, mikä ei kukkiessaankaa oo hassumpi."

Vuokot, valkovuokot ja muut kukkivat varhain. Vaahterat puolestaan tarjoavat syksyisen värikylvyn. Suvikummun Marja varjelee puutarhassaan valkoalpia ja valkokletraa. Muita sydänten valloittajia ovat Veronica longifolia eli rantatädyke, Veronica gentianoides eli unelmatädyke ja Veronicastrum virginicum eli Virginiantädyke. Kanat ovat vaikuttuneita vesiheinästä.

Viiniköynnös tuottaa valtavan sadon. Vadelmat - villit tai viljellyt - ovat aivan vastustamattomia. Viherherukka on varma valinta.

Vakka-Taimen nimi on vilahdellut monissa vastauksissa. Se lienee varteenotettava matkakohde.

Sitten on vuorossa W.



W
'WOODWARDII'

Pidän tuijista, niin palloista kuin pilareistakin. Tämä pallomainen tuija 'WOODWARDII’ ihastuttaa suurella koollaan. Täysikasvuisena se on parimetrinen.

Tähän kasviin liittyy tarina syksyiseltä ostosreissulta. Olin aikonut ostaa vain yhden perennatuen, mutta lopulta auto olikin niin täynnä kasveja, että ruokakaupassa piti miettiä mitkä ostokset mahtuvat enää kyytiin. Tästä minun ja mieheni yhteisestä reissusta olen kertonut jutussa Mitä vaisto sanoo.  

Puu oli näin näyttävä jo ostettaessa.

Epätieteellisten kenttätutkimusteni valossa voin todeta, että miehet rakastavat puita, naiset ovat enemmän perennaihmisiä. Ja mies tulee sanomattoman onnelliseksi aina kun nainen haluaa puita puutarhaan. Kannattaa kokeilla. Kokeiluun ei tarvita tätä ’Woodwardii’ –tuijaa, vaan huolella valitut hedelmäpuut, komean syysvärin saavat puut ja erilaiset havupuut ajavat saman asian.


Mikä on sinun W? Olisikohan se vaikkapa www, sillä onhan tämä netti loistava paikka puutarhahöperöille? Kenties loistopäivänhattu 'Green Wizzard'? Jos joskus perustan Kummallisten kukkien penkin, tuo Pekka Puupään hattua muistuttava kukka saa loistaa penkin tähtenä.