URANAINEN

Iiris on uranainen, pitkä ja solakka, aina huoliteltu kauneuden ja muodin ammattilainen. Housuasussaan hän kulkee – prässihousut ja korkokengät, yläosan klassinen kuosi huippudesignia, värit ja sävyt valittu prikulleen yhteensopiviksi ja vieläpä korutkin.

Oi, mikä kuosi! Siperianiiris 'Blue King'

Asu todellakin on klassinen. Muistan kuinka Eveliina-mummoni näytti minulle lapsena noita viimeisen päälle silitettyjä housuja ja taidokkaita kuoseja. Ovat edelleenkin tyylikkäät.

Luonteeltaan Iiris on reipas ja ripeä, luotettava ja hyvin sympaattinen. Hänestä on helppo antaa suosituksia. Hänen kanssaan on helppo tulla toimeen. Iirikset ovat hyvin elinvoimaisia, kasvavat mukavan nopeasti ja niitä kukinnan jälkeen jakamalla saa lisää taimia. Eivät myöskään leviä vaivaksi asti.

Iiris on tottunut olemaan esillä, joten hänelle kannattaa varata paikka, jossa hänen tyylikkyytensä huomataan. Ei hän toki nurise perennapenkin keskelläkään, mutta siellä hänen parhaat puolensa eivät pääse oikeuksiinsa. Se olisi resurssien hukkaamista. Matalan peruskasvillisuuden keskeltä noustessaan Iiris on upea. Kurjenmiekkojen miekkamaiset lehdet tuovat veistoksellisuutta istutukseen päästessään hieman kaartumaan sivuille.

Iiris on tyylikäs kukinnan ulkopuolellakin. Lehdet nousevat aikaisin kesällä ja saavat syksyllä kellertävän syysvärin. Hyviä puolia nekin.

Nämä Siperianiirikset ovat vanhaa sukua, sata vuotta vanhaa kantaa Haikalan puutarhalta.

Iiris on edustava niin ulkona kuin sisällä maljakossakin. Pöydän katseenvangitsijaksi riittää yksikin Iiris kapeassa maljakossa.

Kaikki hänen tiimissään ovat yhtä tyylikkäitä. Joku heistä kulkee valkoisessa, joku aivan tummassa asussa. Joku on pukeutunut hieman röyhelöisempään yläosaan kuin toinen.

'Concord Crush' on voimakkaan violetti kerrottukukkainen Siperiankurjenmiekka. Istutin sen viime keväänä.

Siperianiiris 'Blue King' on sävyltään sinisempi kuin monet muut siperianiirikset, joiden väri on selkeästi lila.

Kerrottukukkainen Siperiankurjenmiekka 'Kita-No-Seiza' on meillä ensimmäistä vuotta. Sen väri on mielestäni vaaleanlila eikä vaaleanpunainen, jollaisena sitä mainostetaan.

Tämä uranaisten tiimi on hyvin kansainvälinen. Minulla on yksi Saksasta, muutama Siperiasta, ja yksi Japanista. He kaikki pitävät paikasta auringossa, mutta muuten he ovat tottuneet aivan erilaisiin olosuhteisiin. 

Japanilainen pitää tuoreesta tai kosteasta samoin kuin siperialainenkin. Sen sijaan saksalainen pitää kuivemmasta kasvualustasta. Heidän lisäkseen minulla on kauneuskuningatar, kuningatarkurjenmiekka ’Snow Qeen’.

Kuningatarkurjenmiekka 'Snow Queen'

Sitten minulla oli vielä hyvin pieni ja siro kevätkurjenmiekka. Hän piti läpäisevästä maasta. Hän oli paljon muita herkempi ja toivoi saavansa talviturkin suojakseen. Ei ollut turkkia enkä nähnyt häntä ankaran talven jälkeen viime keväänä. Voih!

Kevätkurjenmiekka

Iiristen ansioluettelo on pitkä. Alussa siitä jotain jo mainitsin. Vaikka iiris on kaunis ja menestyvä, hän ei kulje nokka pystyssä. Hän ei vaadi erityiskohtelua – tai no, ehkä jotkut pitkälle jalostetut poikkeuksellisen suurikukkaiset vaativat muita enemmän lannoitusta ja huolenpitoa. Nämä muut, varsinkin vanhat lajikkeet, tyytyvät varsin vähään. Ovat onnellisia kun ovat saaneet mukavan multaisan paikan ja joskus saavat vähän lisää multaa juurilleen ja lisätilaa jakamalla. Minusta tuo ei ole ollenkaan liikaa pyydetty.

Olen kuullut jonkun moittivan heitä siitä, että kukinta-aika ei ole kovin pitkä. Minusta on vain kohteliasta, ettei varasta koko show'ta ja antaa toisillekin vuoron loistaa puutarhan tähtenä. Iirikset kukkivat juuri sopivaan aikaan kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla. Tuoksuvat kukat houkuttelevat mehiläisiä ja kimalaisia.

Iiris aloittelemassa kukintaansa kesäkuun loppupuolella.

Olisi hyvin mielenkiintoista tutustua iiriksiin laajemminkin ja tutustuttavaa kyllä riittääkin aina vaaleakurjenmiekasta sysikurjenmiekkaan, etelänkurjenmiekasta idänkurjenmiekkaan ja vaikka mitä. On haisua ja tuoksua, aroa ja vuorta, lunta ja jäätä. Mielenkiinnolla odotan millaisia tuttavuuksia ensi kasvukaudella syntyykään.

Hyvää nimipäivää kaikille Iiriksille!

добро пожаловать, Оксана Форис! Tervetuloa myös Kaisa L Mullassa maailman -blogista! Toivottavasti viihdytte blogini parissa!

Kysy mitä vaan -sarja jatkuu. Seuraavana on vuorossa tyttäreni, Avillan, kysymys siitä olenko saanut puutarhaani kaiken mitä olen halunnut.