tiistai 14. marraskuuta 2017

URANAINEN

Iiris on uranainen, pitkä ja solakka, aina huoliteltu kauneuden ja muodin ammattilainen. Housuasussaan hän kulkee – prässihousut ja korkokengät, yläosan klassinen kuosi huippudesignia, värit ja sävyt valittu prikulleen yhteensopiviksi ja vieläpä korutkin.

Oi, mikä kuosi! Siperianiiris 'Blue King'

Asu todellakin on klassinen. Muistan kuinka Eveliina-mummoni näytti minulle lapsena noita viimeisen päälle silitettyjä housuja ja taidokkaita kuoseja. Ovat edelleenkin tyylikkäät.

Luonteeltaan Iiris on reipas ja ripeä, luotettava ja hyvin sympaattinen. Hänestä on helppo antaa suosituksia. Hänen kanssaan on helppo tulla toimeen. Iirikset ovat hyvin elinvoimaisia, kasvavat mukavan nopeasti ja niitä kukinnan jälkeen jakamalla saa lisää taimia. Eivät myöskään leviä vaivaksi asti.

Iiris on tottunut olemaan esillä, joten hänelle kannattaa varata paikka, jossa hänen tyylikkyytensä huomataan. Ei hän toki nurise perennapenkin keskelläkään, mutta siellä hänen parhaat puolensa eivät pääse oikeuksiinsa. Se olisi resurssien hukkaamista. Matalan peruskasvillisuuden keskeltä noustessaan Iiris on upea. Kurjenmiekkojen miekkamaiset lehdet tuovat veistoksellisuutta istutukseen päästessään hieman kaartumaan sivuille.

Iiris on tyylikäs kukinnan ulkopuolellakin. Lehdet nousevat aikaisin kesällä ja saavat syksyllä kellertävän syysvärin. Hyviä puolia nekin.

Nämä Siperianiirikset ovat vanhaa sukua, sata vuotta vanhaa kantaa Haikalan puutarhalta.

Iiris on edustava niin ulkona kuin sisällä maljakossakin. Pöydän katseenvangitsijaksi riittää yksikin Iiris kapeassa maljakossa.

Kaikki hänen tiimissään ovat yhtä tyylikkäitä. Joku heistä kulkee valkoisessa, joku aivan tummassa asussa. Joku on pukeutunut hieman röyhelöisempään yläosaan kuin toinen.

'Concord Crush' on voimakkaan violetti kerrottukukkainen Siperiankurjenmiekka. Istutin sen viime keväänä.

Siperianiiris 'Blue King' on sävyltään sinisempi kuin monet muut siperianiirikset, joiden väri on selkeästi lila.

Kerrottukukkainen Siperiankurjenmiekka 'Kita-No-Seiza' on meillä ensimmäistä vuotta. Sen väri on mielestäni vaaleanlila eikä vaaleanpunainen, jollaisena sitä mainostetaan.

Tämä uranaisten tiimi on hyvin kansainvälinen. Minulla on yksi Saksasta, muutama Siperiasta, ja yksi Japanista. He kaikki pitävät paikasta auringossa, mutta muuten he ovat tottuneet aivan erilaisiin olosuhteisiin. 

Japanilainen pitää tuoreesta tai kosteasta samoin kuin siperialainenkin. Sen sijaan saksalainen pitää kuivemmasta kasvualustasta. Heidän lisäkseen minulla on kauneuskuningatar, kuningatarkurjenmiekka ’Snow Qeen’.

Kuningatarkurjenmiekka 'Snow Queen'

Sitten minulla oli vielä hyvin pieni ja siro kevätkurjenmiekka. Hän piti läpäisevästä maasta. Hän oli paljon muita herkempi ja toivoi saavansa talviturkin suojakseen. Ei ollut turkkia enkä nähnyt häntä ankaran talven jälkeen viime keväänä. Voih!

Kevätkurjenmiekka

Iiristen ansioluettelo on pitkä. Alussa siitä jotain jo mainitsin. Vaikka iiris on kaunis ja menestyvä, hän ei kulje nokka pystyssä. Hän ei vaadi erityiskohtelua – tai no, ehkä jotkut pitkälle jalostetut poikkeuksellisen suurikukkaiset vaativat muita enemmän lannoitusta ja huolenpitoa. Nämä muut, varsinkin vanhat lajikkeet, tyytyvät varsin vähään. Ovat onnellisia kun ovat saaneet mukavan multaisan paikan ja joskus saavat vähän lisää multaa juurilleen ja lisätilaa jakamalla. Minusta tuo ei ole ollenkaan liikaa pyydetty.

Olen kuullut jonkun moittivan heitä siitä, että kukinta-aika ei ole kovin pitkä. Minusta on vain kohteliasta, ettei varasta koko show'ta ja antaa toisillekin vuoron loistaa puutarhan tähtenä. Iirikset kukkivat juuri sopivaan aikaan kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla. Tuoksuvat kukat houkuttelevat mehiläisiä ja kimalaisia.

Iiris aloittelemassa kukintaansa kesäkuun loppupuolella.

Olisi hyvin mielenkiintoista tutustua iiriksiin laajemminkin ja tutustuttavaa kyllä riittääkin aina vaaleakurjenmiekasta sysikurjenmiekkaan, etelänkurjenmiekasta idänkurjenmiekkaan ja vaikka mitä. On haisua ja tuoksua, aroa ja vuorta, lunta ja jäätä. Mielenkiinnolla odotan millaisia tuttavuuksia ensi kasvukaudella syntyykään.

Hyvää nimipäivää kaikille Iiriksille!

добро пожаловать, Оксана Форис! Tervetuloa myös Kaisa L Mullassa maailman -blogista! Toivottavasti viihdytte blogini parissa!

Kysy mitä vaan -sarja jatkuu. Seuraavana on vuorossa tyttäreni, Avillan, kysymys siitä olenko saanut puutarhaani kaiken mitä olen halunnut.

26 kommenttia:

  1. Ihanat, ihanat iirikset! Non munki suasikkia. Hianoja puutarhanäkymiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Navettapiika! Itse ihastun iiriksiin joka vuosi aina enemmän ja enemmän. :)

      Poista
  2. Niin ihastuttavia kesäisiä kuvia. Ihanat iirikset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli! Niinhän se on, että kesäiset kuvat piristävät päivää tällaisena melko harmaana aikana. :) Aurinko ei ole hetkeen näyttäytynyt ja nyt sataa räntää.

      Poista
  3. Iiriksistä tykkään minäkin, mutta se kukinta on perin äkkiä ohi. Katselisi noita mielikseen vähän pitempäänkin! Minä viime kesänä istutin sen mustan iiriksen, ja toivon totisesti iloista jälleennäkemistä useamman kukkavarren keralla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten minusta tuntui, että iirikset kukkivat aika pitkään. Nuoriso ei jaksanut montaa päivää hehkeänä olla, mutta vanhempi väki kukki mukavan pitkään. Vai muistanko nyt vaan niin? Toisaalta minulla iiriksiä on ympäri pihaa ja eri lajikkeita, niin kukintaa riittää ehkä siksi pidemmäksi aikaa.

      Onnea ja menestystä sinun mustalle iirikselle!!

      Poista
  4. Voiko kukaan olla rakastamatta iiriksiä eli kurjenmiekkoja? Jo niiden lähempi tarkastelu saa ihmettelemään kukkien uskomatonta kauneutta ja värisävyjä. Myös lehtien koko kesän kauniina pysyvä ilme ihastuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa olen itse ajatellut, että iiristen kuviot ja muodot ovat ihmeellisen kauniit ja taidokkaasti tehdyt. Voisin istuttaa iiriksiä pelkästään lehtienkin vuoksi. Ne antavat niin hienosti muotoa istutuksiin. Mitä kauemmin iiriksiä minulla on ollut, sitä enemmän olen niihin ihastunut. :)

      Poista
  5. Minulta löytyy tuota perinteistä sinistä iiristä jota olen jakanut ja levittänyt pikkuhiljaa isommalle alalle. Siinä on niin ihana sinisensävy juurikin se oikea. ~Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä puolestani jaoin ensimmäisen iirikseni viime kesänä. Kyllä on tulossa iiriksiä, jos ne kaikki yli 20 jakopalaa lähtevät kasvuun :) En raaskinut niitä poiskaan heittää, joten ei meiltä iirikset lopu ;) Toinen paakku on vielä jakamatta. Sinisistä minäkin pidän. Se vaaleanpunaisena mainostettu ei osunut ihan kohdalleen.

      Poista
  6. Kauniita kurjenmiekkoja! Meilläkin jaettiin kesällä mahottomat pehkot, onneks ol miehistä appuu! Miullakaan ei kevätkurjenmiekat selevinny talavesta, istutin uusia, keltastakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulla! Minä en pyytänyt Joukoa apuun kun hänellä oli niin paljon hommaa muutenkin. Kun olin koko illan rehkinyt sen paakun kimpussa, ajattelin, että pitäisi kai talven aikana ruveta bodaamaan, että saisi sen toisen paakun jaettua ensi kesänä. Uskomattoman kovaa hommaa :) Ja kun sen saan jaettua, täyttyykin puoli puutarhaa iiriksistä ;)

      Poista
  7. Iiriksen kukinta eri kohdissa vuorottelee. Jotkut ovat aikaisia, jotkut myöhästelevät - onneksi! Oletpa kerännyt ihastuttavan sarjan iiris-kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirkko! Niinhän ne tekevät ja kukinta tuntuu ihan riittävän pitkältä, vaikka yksi pehko ei kovin pitkään kukassa olekaan. Kuvista sitten nautitaan sitäkin pidempään :)

      Poista
  8. Oi mä kaipaan takaisin mitä...vuoden 2015 kesään? Olikos silloin lämmintä? Mutta haluan talven tähän väliin! Ootko saanut kaiken?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun naismuistini ei ulotu niin pitkälle, mutta hyvä kesä kait se 2015 oli :) Olen ihan samaa mieltä, että talvi pitää olla välissä, että jaksaa taas ja osaa arvostaa valoisampia ja lämpimämpiä aikoja sitten kun ne tulevat.

      Olen saanut kaiken voidakseni olla onnellinen, mutta ainahan sinne toiveiden tynnyriin yhtä sun toista toivetta tulee heiteltyä. Siitä kerron ensi kerralla lisää :)

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Tosi kiva kun löysit tänne ja jäit lukijaksikin. Tervetuloa! Toivottavasti saat blogistani iloa :) Täytyypä käydä vastavierailulla :)

      Poista
  10. Totta joka sana! Täälläkin ollaan Iiriksen kavereita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iirikset ovat niin miellytttäviä, että helppo on löytää kavereita :)

      Poista
  11. Iirikset on niin kauniita ja pelkät lehdetkin ilahduttavat puutarhassa. <3
    Juurakko on vaan niin tiukka, että mulla on jakaminen jäänyt, kun melkein moottorisahaa tarvittaisiin. Eli se on myös loistava maansitoja, jos sellaista johonkin tarvitsee. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa. Lehdet ovat upeita ja antavat muotoa istutukseen kuin istutukseen. Talvellakin vielä!

      Miten lohduttavaa kuulla, että iiriksen juurakko on jollekin muullekin kova vastus. Mietin, että pitää talvi käydä punttisalilla, jotta saisin toisen paakun jaettua. Tai sitten pitää pyytää miestä apuun :)

      Poista
  12. Kurjenmiekat on ihania! Ja jälleen kerran niin kauniisti punottu teksti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, keijunkukkanen! Ihanista kasveista on kiva kirjoitella :)

      Poista
  13. Löysin siperialaiset vasta viime kesänä ja niitä istutin monenlaisia lammikon ympärille. Kiva nähdä millaisia niistä ajan kanssa kasvaa, toivottavasti viihtyvät.
    Upea on puutarhasi iiriksineen kaikkineen💚💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minna! Minulla noita siperialaisia on ollut jo jonkin aikaa, mutta saksalaiset ovat uudempia tuttavuuksia. Minä jännitän niiden puolesta :) Varmasti iiriksesi viihtyvät lammen rannalla. Minulla ainakin ne ovat kasvaneet kohisten hoidosta huolimatta ;)

      Poista