En kasvata keltaisia kukkia mieheni mieliksi, sillä hän ei edes huomaa keltaisten puuttuvan. Hän kyllä nauttii puutarhasta,
mutta vielä enemmän hän nauttii nähdessään minun olevan onnellinen kaiken
keskellä. Siinä se on, se ratkaiseva ero miehen ja naisen välillä.
Olen iloinen, ettei mieheni kaipaa kirkkaanpunaisia kukkia.
Kirkkaanpunainen ei ole minun värini. Omassa puutarhassani ainoa yhdistelmä,
johon kirkkaanpunainen mielestäni sopii, on sekoitus kirkkaankeltaisia, valkoisia,
oransseja ja punaisia unikoita. Aivan toinen juttu sitten ovat ne
riemunkirjavat puutarhat, joissa kaikki värit ovat iloisesti sekaisin. Katselen
sellaisia mielelläni, mutta oman puutarhani haluan olevan harmoninen.
Gladiolus 'Black Star'
Tummanpunainen viestii minulle arvokkuutta ja
juhlallisuutta, mutta siinä on myös ripaus surumielisyyttä. Tumma punainen
vaatii seurakseen jotakin raikasta. Esimerkiksi rippilapsen valkoista paitaa
vasten syvänpunainen ruusu on erityisen juhlava.
Kirkkaanpunainen on minusta jotenkin arkinen väri. Pyykkään
poikien kirkkaanpunaisia huppareita ja T-paitoja. Pilkon tomaatteja ja
paprikoita. Smoothieen sujautan mansikoita, puolukoita ja punaherukoita. Autommekin,
puhtaasti käyttö- eikä näyttelyesine, on kirkkaanpunainen. Rakkauden värinen. Sillä vanhalla autolla me yhdessä köröttelemme. Usein mieheni
tarjoutuu mukaan kuskiksi ja matkaseuraksi.
On mukavampi mennä yhdessä. Se on arjen rakkautta.
Nämä punaiset tulppaanit jäivät yhden kerran kokeiluksi. Ne eivät vain sopineet vaaleanpunaisten ja valkoisten kanssa samalle suunnalle.
Kirkkaanpunaista pidetään iloisena värinä. Useat lapset
pitävät punaisesta. On havaittu, että monet lapset käyttävät punaisen värikynän
loppuun ensimmäisenä. Usein lapset oppivat nimeämään väreistä ensimmäisenä juuri
punaisen ja keltaisen.
Kirkkaanpunainen on puutarhassa minusta haasteellinen väri. Se
alkaa helposti riidellä tai ainakin varastaa huomion ja latistaa muut. Kirkkaanpunaisen
sijaan käytän mieluummin fuksiaa/aniliininpunaista.
Tämä voimakkaan värinen laukkaneilikka on kivikkopenkin väriläikkä, varsinainen ilopilleri.
Pioni 'Madame Furtado' oli juuri etsimäni, voimakkaan aniliininpunainen.
Syvän tummanpunainen on vähintään yhtä haasteellinen kuin
kirkkaanpunainen. Valkoisen seurana se on helppo, mutta siihen se helppous
sitten loppuukin. Erehdyin kerran istuttamaan tummanpunaisen ’Henry Bockstoce’
–pionin vaaleanpunaisten hempukoiden seuraan. Tummanpunaiset pionit saivat äkkilähdön
valkoisten pionien seuraan. Vihreä sopii näiden haasteellisten punaisten
seuraan mainiosti. Ehkäpä vihreän sävyillä leikittelemällä voisi ryhmään tuoda
eloisuutta. Olen alkanut katsella vihreäkukkaista pionia ’Green Halo’ sillä
silmällä.