KESÄKEITTIÖ

Kasvihuoneet ovat kauniita, mutta minä en ole kasvihuoneihminen. Niinpä aloin haaveilla kasvihuoneen sijaan kesäkeittiöstä, jonka lattian alla olisi kellari. Lasiseinäinen kesäkeittiö olisi kaunis kuin karamelli, mutta siitä ei tarvitsisi huolehtia joka päivä niin kuin kasvihuoneesta.

Näistä kuvista unelmani sai ilmaa siipiensä alle.

Unelmat ovat toteuttamista varten,

mutta eihän tässä jäniksen selässä olla.

Varasin unelmalleni paikan ilta-auringon puolelta tien mutkasta. Unelmat ovat toteuttamista varten, mutta eihän tässä jäniksen selässä olla. Jos nyt vaikka kymmenen tai viidentoista vuoden päästäkin saisi, niin olisi ihan hyvä.

Kaivinkoneen ja betoniauton jäljiltä puoli puutarha on mullin mallin.

Oli käytännöllistä tehdä kaivuutyöt valmiiksi ennen puutarhan rakentamista ja valaa perustus. Ei tulisi myllättyä puutarhaa enää sen jälkeen, kun olisi istuttanut alueen täyteen kasveja. Sen verran olen elämäni aikana oppinut, että kaivinkoneen ja betoniauton jäljiltä puoli puutarha on mullin mallin. Turha kuvitella, että perustuksen kuoppa kaivetaan siististi ja mullat nostellaan jonnekin nätisti sivuun. Yleensä maasta nousee kiven järkäleitä, jotka pitää sijoittaa jonnekin eikä niitä tyypillisesti kuljetella huomaamattomasti pitkin puutarhaa.

Perustuksen valamiselle oli toinenkin syy: täysi autollinen betonia maksaa melkein saman kuin vajaa kuorma. Betoniauto piti tilata joka tapauksessa autotallin perustuksia varten.

Nyt meillä on betonimöhkäle, jonka ympärillä on kaunis laatoitus.

Perustuksen vieressä kasvaa suuri kuusi, jota kutsun joulukuuseksi. Jouluvaloja se ei ole koskaan saanut oksilleen, mutta muuten se on niin kaunis kuin juhlaan kuuluukin.  Kuusen alla kasvaa luonnonmustikkaa ja olen istuttanut sinne myös kirjavalehtistä vuohenputkea sekä kieloja.

Talon ja unelmien kesäkeittiön välissä on polku. Polun vieressä on kivikkoinen istutusalue.  Alueella oli kiviä ennestään, mutta toin siihen vielä lisää.  Kivillä sain luotua vähän korkeutta ja elävyyttä muuten niin tasaiselle alueelle.

Keväällä kukkivat patjarikot sekä tarhakylmänkukat (kuvassa) niin liloina, valkoisina kuin punaisinakin. 

Myös muutama kevätkurjenmiekka nousee esiin, mutta minulla ne taantuvat nopeasti. 

Alkukesällä kukkii japaninakileija. 

Loppukesän kukinnasta vastaavat kärhö ’Arabella’ sekä syyssinikka, joka aloittelee jo heinäkuun lopussa.

Korkeutta tuo kärhö ’Arabella’, joka nousee osittain tukeen ja osittain rönsyilee pitkin maata kuin juhlamekon laahus. Lehdillä näyttävyyttä tuovat kuunliljat sekä pieni rajattu lämpäre viiruhelpiä.

Maanpeitekasveina suikertavat kaukasianmaksaruoho sekä ahomansikka ja maahumala, joiden leviämistä tänne on hyvin vaikea estää.

Nykyiset kasvit saavat mielellään täyttää kolot. Mitään uutta en tänne suunnittele. En edes pioneita. Tai no, valkoisia krookuksia ei ole koskaan liikaa...