KÄRHÖN ISTUTUS

Tänä keväänä laitoin vaaleanpunaiset lasit silmilleni ja hankin pitkään haaveilemani ’Hagley Hybrid’ -kärhöt Köynnösikkunan molemmille puolille. Päätin tehdä kaikki mahdolliset temput saadakseni nuo diivat viihtymään. Samalla päätin, että jos ne menevät minne sitten menevätkään, saavat minun puolestani kärhöt riittää tällä tantereella. Siinä tapauksessa ’Arabella’ on ainoa kärhö, jonka vielä suostun hankkimaan.

Kärhö ’Hagley Hybrid’

Päätin istuttaa nuo jalot köynnökset Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokon ohjeita itselleni soveltaen. Näin ne sitten istutin:

Mittasin ihan,
ettei vain mikään menisi pieleen.

Kaivoin 60 cm syvän ja saman levyisen kuopan. Mittasin ihan, ettei vain mikään menisi pieleen. Rouvat ovat tarkkoja.

Laitoin kuopan pohjalle 10–15 cm soraa salaojitukseksi. Soran päälle asensin kankaan, jotta multa ei sekoittuisi soraan.

Lapioin kankaan päälle hieman hiekalla kevennettyä mureaa multaa, johon sekoitin reilulla kädellä luujauhoa. Kastelin hyvin.

Versot olivat pitkiä. Otin niistä alimmat lehdet pois. Irrotin taimen purkistaan ja asetin sen viistoon käännöstukea kohti siten, että paakun yläreuna jäi 30 cm syvyyteen maan pinnasta. Täytin kuopan mullalla. Versot ylettyivät hyvin tukeen saakka. Olin ostanut reilun kokoisia taimia, joten minun ei tarvinnut jättää kuoppaa vajaaksi.

Raskain sydämin katkaisin nupun.

Toinen rouvista oli aikonut ruveta kukkimaan, mutta raskain sydämin katkaisin nupun. Niin mielelläni olisin nähnyt tuon kauniin kukan, mutta ei auta. Rouvan täytyy nyt vain keskittyä juuristonsa kasvattamiseen.

Laitoin taimen tyvelle vielä 10 cm hiekkaa. Istutin kärhön juurelle maanpeitekasveja ja kastelin ne hyvin. Nämä hienohelmat toivovat jalkojensa olevan varjossa, mutta pään auringossa. Toivovat he paljon muutakin, esimerkiksi kompostimultaa joskus keväisin ja sen päälle taas soraa tai hiekkaa. Sitten he tietysti haluavat paljon ravinteita. Syyslannoitus on kuulemma erityistä herkkua.

Minun täytyi olla erityisen huolellinen kastelun suhteen koko kesän ajan. Toivottavasti arvon rouvat juurtuivat hyvin meidän puutarhamme maaperään. Sen näkee ensi keväänä. Siihen asti täytyy vain malttaa odottaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti