perjantai 25. marraskuuta 2022

AMERIIKKA

Alun perin kuvittelin, että tästä pihan länsireunasta tulisi Villi Länsi. Sellainen siementävistä perennoista koottu alue, jossa kasvit saisivat vapaasti levitä. Tien reunalla kasvavien puiden oksat kaartuvat kauniisti alueen ylle. Haaveilin, että niiden suojissa olisi ihana nähdä kellokukkien, unikoiden, malvojen ja muiden villisti leviävien kasvien pilvi. Johonkin kohtaan mietin havuja tuomaan ryhtiä. Kaikkein villeimmissä unelmissani mietin tänne jopa pientä pöytäryhmää.

Olisikohan kuva vuodelta 2015?















Eihän se niin mennyt.

Eihän se niin mennyt. Huomasin, että alue on puolivarjoinen tai jopa varjoisa. Aurinkoisen paikan kasvit vaihtuivat kuunliljoihin ja varjoyrtteihin, mutta en toki ilman aurinkoisen paikan kasveja jäänyt. Niitä pääsin istuttamaan tien reunamille ja aurinkoisiin pläntteihin.

Elokuussa 2017 ostin tänne Pohjois-Ameriikkaan ’Woodwardii’- tuijan, joka kuivui alaosastaan. Siitä tuli kyllä aika kiva.  ’Danicat’ (ei kuvassa) kasvaa kituuttavat liian kuivassa paikassa. Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ pärjäilee ihan hyvin.

Istutin amerikanpihlajan,
jonka mukaan alue sai nimensä.

Seuraavana vuonna istutin amerikanpihlajan, jonka mukaan alue sai nimensä. Amerikkalaiseen tyyliin sillä on suuret lehdet ja suuret kukat.

Tänne päätyi myös syyshortensia ’Vanille Fraise’, mutta ei se taida tykätä läheisestä puusta.

Pohjois-Ameriikan aurinkoiseen tien laitaan sain suuren pioniryhmän. Minun piti löytää paikka kuudelle ’My Love’ –pionille, jotka kasvoivat eteläpihalla väärässä paikassa. Onneksi täällä oli tilaa niille. Valkoisten pionien seuraksi hankin vaalean- ja aniliininpunaisia.

Nuori 'Garden Lace' -pioni kukkii Väli-Ameriikassa.

Portinpieleen istutin 
toisen pioniryhmän.

Etelä-Ameriikkaan, portinpieleen istutin toisen pioniryhmän. Yksi ryhmän lajikkeista on 'Gilbert Barthelot' (kuvassa).

Etelä-Ameriikassa ryöppyävät jättipoimulehdet ja verikurjenpolvet. Jossakin kohtaa on myös jokunen lilja.

Välissä on syysmaksaruohoa sekä pallo-ohdakkeita ja syysleimuja. 

Eteläisimmässä kulmauksessa kasvaa puutarhamme ainoa keltakukkainen ruusu ’Aicha’.

Annan luonnolle mahdollisuuden näyttää,
millaiseksi se haluaa tämän alueen tulevan.

Minun Ameriikkani on sekalainen kokoelma kaikenlaista. Annan luonnolle mahdollisuuden näyttää, millaiseksi se haluaa tämän alueen tulevan. Ehkä tästä tuleekin se alussa mainitsemani Villi Länsi.

maanantai 21. marraskuuta 2022

KUKKALAARIT

Rakas isäni oli innokas puutarhaharrastaja. Hän kasvatti kesäkukkia sekä hyötykasveja, ja oli innokas kokeilemaan kaikkea uutta. Minä sain kasvaa kasvihuoneen ja turpeen tuoksussa. Isän innostus tarttui.

Kului muutamia vuosikymmeniä. Perustin puutarhan ja toisenkin. Isän kunto alkoi heiketä. Silloin tällöin hän tuli kerrostalokodistaan viikoksi meille tänne maaseudulle. Ehdotin, että täällä ollessaan hän voisi kasvattaa porkkanoita. Minä lupauduin huolehtimaan niistä väliaikoina.

Lasten avustamana isäpappa rakensi porkkanalaarin.

Hän kylvi siemenet, sitten harvensi.
  
 Lopulta hän korjasi sadon. Olin onnellinen, että hän sai tehdä kaikkea sitä, mikä oli ollut hänelle nuorena isänä hyvin tärkeää. 

Aikanaan isän kunto huononi eikä porkkanoita kylvetty. Laariin istutettiin mansikoita.

Tuntui hyvältä
kylvää niihin kukkia
isän muistolle.

Vuosi sitten lokakuussa isä nukkui pois. Keväällä huomasin porkkanalaarin lahonneen niin, että se oli ratkennut liitoksistaan. Minulla oli ollut tälle paikalle suunnitelma: kun porkkanalaari aikanaan ratkeaisi, istuttaisin sen tilalle pienen pätkän pensasaitaa. Isän kuoleman jälkeen tuntui merkitykselliseltä tehdä uudet laarit. Isä piti kukista ja tuntui hyvältä kylvää laareihin kukkia isän muistolle.

Toukokuun 19. päivä: "Tänään olisi isän syntymäpäivä. Itken ikävääni. Istun terassin rappusilla ja kuuntelen kevättä. Kärpäset ja kimalaiset surisevat. Linnut laulavat moniäänisesti. – Ovatkohan nuo kuovin ääniä, kuulostelen. Traktori hurisee ja kolistelee. Täällä on oikeastaan aikamoinen meteli. Äänten sekametelisoppa.

Kirsikkapuu kukkii parhaimmillaan. Isä olisi tykännyt siitä. Oi, miten kaipaankaan sitä, että voisimme ihastella sitä yhdessä!

Jouko tuo lavakaulukset ja multaa. Isäpapan porkkanalaari saa uuden elämän. Kylvän laarit täyteen kukkia isän muistolle."

Nyt on oikea aika
luoda paikalle uutta.

Toukokuun 20. päivä: "Porkkanalaari on ratkennut. Ei ihme, sillä se on aivan laho. Tuntuu merkitykselliseltä, että laari kesti niin kauan kuin isäpappakin. Nyt on oikea aika luoda paikalle uutta. Tyhjennämme – Avilla, Asla ja minä – mullat ja asennamme uudet laarit samoille sijoille. Kaksitoista isoa multasäkillistä ei riitä ja enempää ei ole."

Kyyneleet tipahtelevat multaan.

Toukokuun 27. päivä: "Noeli tyhjentää multasäkkejä kukkalaareihin. Minä tasaan mullan. Juuri tässä samalla paikalla teimme isäpapan kanssa porkkanalaareja. Isä käveli vaivalloisesti ja istui välillä. Minä kävelen yhtä huonosti. Minä, isän tyttö. Kyyneleet tipahtelevat multaan."

Laarien edessä kasvaa puutarhamansikoita, jotka ovat karanneet vanhasta laarista.

Keskimmäiseen laariin olin kylvänyt tsinnioita. niistä oli iso ilo.

Kosmoskukat olivat suurempia kuin osasin etukäteen arvatakaan. Onneksi ne kukkivat runsaasti ja tuottivat iloa pitkälle syksyyn.

Mitähän ihanaa ensi keväänä kylväisin?

sunnuntai 20. marraskuuta 2022

JAPANI

Katajakujan puutarhan esittelyssä olemme viimeisimmäksi edenneet tien reunaa pohjoisesta etelää kohti ja nyt saavumme Japaniin. Voin sanoa jo heti alkuun, että täällä ei ole mitään nähtävää. En viitsi silti jättää tätäkään aluetta esittelemättä, kun kerran hommaan olen ryhtynyt.

Metsän ja pellon rajaan tehtiin tulotie. Kuva on vuodelta 2013.

Japanin päätähti on
tietenkin japaninpihlaja

Japanin päätähti on tietenkin japaninpihlaja, jolla on erityisen kaunis, punainen syysväri.

Japaninpihlajan istutin vuonna 2016. Ajatuksenani oli, että kun pihlaja on varttunut melko suureksi, voimme luopua vanhasta ja huonokuntoisesta pajusta.

Seurakseen pihlaja sai kolme puolipallomaista marjasinikuusamaa. Polun toisella puolella on viidennen lapsemme mansikkamaa. 

En ole tullut ottaneeksi kovin montaa kuvaa tältä alueelta. Tässä lammen takaa otetussa kuvassa Japani näkyy vasemmassa reunassa. Sen vieressä ovat Kukkalaarit ja Kukkalaarien vieressä oikealla puolestaan Ameriikka.

Kuva on otettu vuonna 2020. Makeasinikuusamat ovat ehtineet kasvaa hauskoiksi puolipalloiksi. Nykyään alue on paljon vihreämpi ja vieressä oleva laari on vaihtunut uuteen.

Japaninpihlaja syysasussaan 2022

Ehkä palaamme asiaan muutaman vuoden päästä, kun on jotakin näytettävää.

lauantai 19. marraskuuta 2022

LUOTEISKULMA

Aloitin puutarhamme suunnittelun jo ennen talon perustusten tekoa. Kyselin lastenkin toiveita. Toisella (11 v) ja kolmannella (10 v) lapsellani oli toiveina vesiputous, kivipolkuja, patsaita (erityisesti eläinpatsaita), isoja kiviä, uima-allas, paljon kukkia ja puita, jokaiselle oma puu, syötäviä marjoja (mansikoita) ja sellaisia. Lisäksi kakkonen toivoi vadelmia sekä pallopuun (terijoensalavan), kirsikkapuun ja omenapuun. Kolmonen toivoi erityisesti luumupuuta, punaviinimarjapensasta ja vadelmaa. Edelliseen puutarhaan hän oli valinnut hopeapoppelin, mutta sitä emme tänne voineet istuttaa. Terijoensalavakaan ei tullut kyseeseen.

Hevoskastanja

Toiveet omista puista täytettiin.

Toiveet omista puista täytettiin. Tälle alueelle mietimme vaahteraa, mutta päädyimme kuitenkin hevoskastanjaan. Se ei ole kovin nopeakasvuinen, mutta siitä tulee suuri. 

Hevoskastanjalla on valtavan suuret lehdet.

Nyt kun katson tuota toivelistaa, huomaan että vesiputousta ei tullut, eläinpatsaita on vain yksi (puinen karhu) ja vadelmat ovat istuttamatta. Muut toiveet ovat täyttyneet.

2013


Oli multaa, lautaa,
rakennustarvikkeita,
kompostia ja pientä roinaa.

Tien mutka oli pitkään varastona, joten sitä oli vaikea hahmottaa sen enempää kuin suunnitellakaan. Oli multaa, lautaa, rakennustarvikkeita, kompostia ja pientä roinaa. Mietin tänne kuitenkin hevoskastanjaa, ja vihdoin keväällä 2014 se istutettiin.

Meillä kahdeksan vuotta kasvanut hevoskastanja

Koska tämän kulmauksen takana/vieressä on kesäkeittiön perustus, en ole istuttanut tänne paljon mitään. Istutukset saattaisivat kärsiä kesäkeittiön rakentamisen aikana. Maa on peitetty pääasiassa matalalla maksaruoholla. 

Yksi tarhakurtturuusu ’Ritausma’ alueella on, vaikka se tulevaisuudessa jääkin ehkä hevoskastanjan varjoon. Lisäksi olen istuttanut iiriksiä, nukkapähkämöä ja tädykkeitä. Ne olen istuttanut ex tempore, kun jakopaloja/taimia on sattunut jäämään. 

Hevoskastanja  syysasussaan lokakuun lopussa 2022

Kuva Luoteiskulmasta on otettu huhtikuussa 2022.

Luoteiskulma on siis kesken ja saa ollakin, kunnes kesäkeittiö joskus hamassa tulevaisuudessa rakennetaan. Ehkä siinä vaiheessa hevoskastanjakin on jo kasvanut niin, että sen alle voi istuttaa puolivarjon tai varjon kasveja.

keskiviikko 16. marraskuuta 2022

HYVÄN YÖN PUUTARHA

Tällainen Hyvän yön puutarha on nykyään. Miten tähän on tultu?

Tulevan nurmikon laidalla kasvoi luonnostaan kataja ja taustalla paju. Alueella oli suuri kivi. Korkeutta näkymään toi myös köynnöskuusama.

Suunnitelma A oli saanut vaikutteita
perinteisestä brittiläisestä puutarhasta.

Minulla oli kaksi osittain päällekkäistä suunnitelmaa. Suunnitelma A oli saanut vaikutteita perinteisestä brittiläisestä puutarhasta. Ajattelin istuttaa pioneja ja ehkä ruusun sekä muita romanttisia perennoja, kuten tarhakurjenpolvea ja jättipoimulehteä. Suunnitelma B sisälsi pioniryhmän. Lopulta toteutin molemmat.

Alueen vasempaan reunaan istutin juhannusruusun, sen juurelle mirrinminttua ja jättipoimulehteä. Jatko jäi odottelemaan.

Hmm, tyyny ja peitto…

Syyskuisena hellepäivänä 2015 sain omaksi yllätyksekseni inspiraation laittaa tämän alueen lopulta kuntoon. Tuolloin alue sai myös nykyisen nimensä. Päätin istuttaa tänne kolme ’Pillow Talk’ –pionia ja peittokurjenpolvea. Hmm, tyyny ja peitto… Ja kaiken kruunaavat samana syksynä istutetut ’The Queen of Night’ -tulppaanit. Tästä olen kirjoittanut jutussa nimeltä Hyvää yötä!

Tällaiselta alue näytti istutusten jälkeen.

Matalan kiven eteen istutin loistosalviaa.

Salvioiden oikealla puolella kasvaa pari tulikukkaa aivan kuin olisin istuttanut ne siihen, mutta ne ovat ilmestyneet siihen siementaimina jostakin. En edes tiedä, mistä ne ovat lähtöisin.

Kauneimmillaan Hyvän yön penkki on pionien kukinnan aikaan. 

Etualalla kukkii peittokurjenpolvi. Näkymä etelään päin.

Näkymä pohjoiseen päin.

Nyt Hyvän yön penkki lienee valmis, ellei oteta lukuun muutamia tulppaani-istutuksia. Niitähän joutuu aika ajoin täydentämään. Muilta osin penkki saa elää sellaisenaan omaa elämäänsä.

sunnuntai 13. marraskuuta 2022

TUHKIMON PUUTARHA

Olipa kerran kaukaisessa valtakunnassa eräs kaunis ja hyväsydäminen pajupensas, jota kutsuttiin 'Tuhkimoksi'. En nyt ihan tarkkaan muista, missä hän asui ja kenen kanssa, mutta taisi siellä asua ainakin yksi herttuatar, joku ihme 'Henry Bockstoce' ja vaikka ketä.

Siinä sitten kävi kaikenlaista ja 'Tuhkimo' itki kohtaloaan lohduttomasti. Hän juoksi epätoivoissaan ulos puutarhaan ja heittäytyi suuren vaahterapuun alle. Tai ehkä hän ei varsinaisesti juossut ja oikeasti se vaahtera taisi olla raita. Ei sillä niin väliä, mutta silloin tapahtui kummia. Puun oksalla istunut kyyhkynen nousi ilmaan ja sen piti muuttua 'Tuhkimon' silmien edessä hyväksi haltijakummiksi, mutta ei kai siinä oikeasti niin käynyt.

Peittopaju 'Tuhkimo'

Itse, ihan omin käsin, istutin tarha-alpin,
vaikka oikeasti en pidä kirkkaankeltaisesta.

Paju näyttää edelleen aika vaatimattomalta, vaikka kukkiikin keväällä pikkuruisin pajunkissoin. ’Henry Bockstoce’ riitelee edelleen ’Kita-No-Seizan’ kanssa eikä prinssiä näy eikä kuulu. Itse, ihan omin käsin, istutin tarha-alpin, vaikka oikeasti en pidä kirkkaankeltaisesta. ’Kita-No-Seizan’ ostin muka vaaleanpunaisena, vaikka olisihan se pitänyt tietää, että vaaleanpunaisia iiriksiä on kai vain saduissa. Ei tullut suihkulähdettäkään veden solinoineen.

En tajua, miten olen onnistunut istuttamaan kaikki virhevalinnat samaan penkkiin. Toki kaikki eivät ole virhevalintoja. Esimerkiksi pioni ’Duchesse de Nemours’ on todella kaunis ja tuoksuu ihanasti. Sen raikkaassa seurassa ’Henry Bockstoce’ näyttää nappivalinnalta, mutta valitettavasti sen vahva punainen sävy ei sovi suurempaan kokonaisuuteen.

Peittopaju ’Tuhkimo’ on kaikessa vaatimattomuudessaan ihan nätti, samoin sen seurana kasvavat pesäkuuset ja kartiovalkokuusi.

Tähkähietalilja on herkkä ja kiltti. Kaukasiantörmäkukat (ei kuvassa) jaksavat kukkia kauniisti aina vain. Kaukasianmaksaruoho on hyvä ja huoleton maanpeitekasvi.

Valkoiset syys- ja kiiltoleimut ovat lempikukkiani. Purppurapunalatva ihastuttaa korkeilla kukinnoillaan syksyisin. Kuva on otettu elokuussa 2019.

Kurjenpolvi ’Johnson’s Blue’ on ihana, vaikka se onkin melko voimakkaan lila. Matalahkona kasvina se ei yritä kilpailla pionien kukkien kanssa. Kuunliljat eivät riitele koskaan kenenkään kanssa.


Alussa hyvin syvänpunainen ja myöhemmin kirkkaammaksi muuttuva pioni ’Henry Bockstoce’ olisi ihan kaunis valkoisen seurassa, mutta vaaleanlilan kanssa se ei mielestäni sovi yhteen. Vaaleanlila kerrottu iiris ’Kita-No-Seiza’ olisi sekin kaunis oikeassa seurassa, mutta ei mielestäni kirkkaankeltaisen kanssa.

Keltaisen hallitsevuutta olen pyrkinyt laimentamaan valkoisilla leimuilla ja tulikukilla, mutta ne eivät vielä näy kuvassa.

Ehkä jossakin vaiheessa
lakkaan odottamasta ihmettä.

Ehkä jossakin vaiheessa lakkaan odottamasta ihmettä – että nuo värit lakkaisivat riitelemästä – ja ryhdyn itse hyväksi haltijattareksi. Kaivan ’Kita-No-Seizat’ ylös. Annan niitä kaikille halukkaille ja loput siirrän sopivampaan paikkaan. Niiden tilalle istutan ’Joan Senior’ -päivänliljoja. Voi vielä tulla sekin päivä, että siirrän ’Henry Bockstocen’ Lammen läheisyyteen ja istutan sen tilalle jonkin vaaleanpunaisen pionin.

Syksyllä kaikki riidat ovat jo unohtuneet. Kuva lokakuulta 2020.