sunnuntai 23. tammikuuta 2022

INNOSTUKSEN SIEMENET

Turvepotit ja kaalintaimet puutarhamyymälän alahyllyllä avaavat minulle portit lapsuuteeni. Aivan pian olen kiipeilemässä Kekkilän keltaisten, suurten turvepaalien päällä. Koulin kesäkukkien taimia kasvihuoneessa. Isälläni on suuri kasvihuone, jossa on puiset kaaret ja niiden varassa muovi. Talveksi muovit otetaan pois, mutta nyt on kevät. Kaikkialla on turvekennoja, styrox-laatikoita, taimia. Petunioita, lobelioita, orvokkeja, sinitähtösiä, begonioita… Turpeen tuoksu täyttää koko kasvihuoneen.

Rakas isäni joskus 1970-luvulla.

Kaalin taimet kasvavat paperipoteissa styrox-laatikossa aivan vieri vieressä. Taimet ovat kauniita, virheettömiä. Myöhemmin kesällä isä kuorii meille kyssäkaalia. Se maistuu uskomattoman hyvälle.

Ajatella, että isosisko
saa harventaa
sellaisia pitkiä rivejä!

Vähän kateellisena katson kun kesällä isosisko pääsee harventamaan naapurin sokerijuurikkaita. Hän saa pitkävartisen haran. Minä, pikku tyttö, saan lyhytvartisen ja saan harventaa pienen pätkän omalta maalta. Mutta naapurilla on iso pelto ja pitkät suorat rivit. Ajatella, että isosisko saa harventaa sellaisia pitkiä rivejä! Ottaa mukaan eväät ja kaikki, voipaperiin käärittyjä voileipiä ja mehua ainakin.

Näistä kurkuista ja tomaateista riitti hyvin myytäväksi.

Nypin varkaita tomaattien taimista kuumankosteassa kasvihuoneessa. Isä on opettanut miten varkaan tunnistaa. Minäpä osaan! Joka kerta kun taitan varkaan, lemahtaa voimakas tuoksu. Koko kasvihuone tuoksuu tomaatille, varsinkin pääty, jonne kuljetaan laudoilla peitettyä käytävää pitkin.

Juoksentelen pihalla haukaten paloja kokonaisesta kurkusta. En voi käsittää, ettei isosisko tykkää kurkusta. Hän aikoo opetella tykkäämään. Talon takana kasvaa marjapensaita. Poimin vadelmia ja painan niiden sisälle mustaherukan. Niin ne maistuvat vielä paremmilta, mutta mansikkamaan ohi kulkiessani tulen surulliseksi. Ei ole reilua, että siiliä sanotaan tuhmeliiniksi eikä päästetä mansikkamaalle. En oikein haluaisi muistaa sitä kohtaa laulusta, mutta se vain tulee mieleen. Ihan aina mansikkamaan kohdalla.

Syysiltana isä tuo sisälle pullean, pitkulaisen hedelmän ja sanoo, että se on kalebassi. Kun sitä heiluttaa, kuuluu helinää. Ihmeellistä!

Lepaan rationalisointinäyttelyssä isä esittelee Honda-puutarhajyrsimiä. Tuntuu hienolta. Isä antaa minunkin esitellä. Saan Biolanin mainostarran. Kotona järjestän tuon pullean kanan tarrakokoelmaani Teboilin ja Palveluskoirayhdistyksen tarrojen sekaan. – Yks’ kakkaa, kaks’ kakkaa, toistelen. 




Harmi, ettei minulla enää ole Biolanin tarraa. Yksi Lepaan näyttelystä saatu tarra onneksi on tallessa.


Isosiskoni esittelemässä lasiunelmaa.

Unelmoin lasisesta Florida-kasvihuoneesta, jollaista en ole nähnyt missään aikaisemmin, puutarhanäyttelyssä vain. Siinä on kauniisti kaareutuva katto. – Sitten aikuisena minä ostan tuollaisen, ajattelen.

Minä äidin kanssa kasvimaalla

Näistä siemenistä puutarhainnostukseni on kylvetty.

Näitä mietin vastauksena Versoja Vaahteramäeltä–blogin Riinan kysymykseen joskus kauan aikaa sitten. Kysymys kuului: ”Olisi mukava kuulla, mistä puutarhainnostuksesi on alkanut? Onko se tullut vasta oman puutarhan myötä, vai mistä kipinä syntyi.” Kiitos, Riina, innostavasta kysymyksestä! Siihen oli kiva vastata.

Olen kirjoittanut samasta aiheesta täällä otsikoilla Tarttuuko tämä? ja Mietin syntyjä syviä  sekä Puutarhainnostukseni siemen.

keskiviikko 19. tammikuuta 2022

PUUTARHAMYYMÄLÄSSÄ

Suljen silmäni. Oijoi! Siinähän se nyt vihdoin on: puutarhamyymälä. Olen aina halunnut päästä juuri sinne. Tässä puutarhamyymälässä nimittäin myydään puutarhoja. Ryntään innoissani sisään.

Ensimmäisellä osastolla heti sisäänkäynnin vieressä myydään antiikin puutarhoja. Isossa mainoskyltissä lukee "Locus amoenus", miellyttävä paikka. Niin, siihenhän antiikin puutarhoissa pyrittiin. Täältä löytyy rinnepuutarhoja ja terasseja. Kuulen jonkun sanovan, että täällä myytäisiin jopa riippuvia puutarhoja. Niitä en ole huomannut, mutta näen vaikuttavaa arkkitehtuuria ja patsaita, portaita, ramppeja ja pylväikkökäytäviä.

Mikä tuuri, että
tällainen oli vielä jäljellä!

Kaikki näyttää niin suurelta ja kalliilta, että taidan jatkaa seuraavalle osastolle. Mutta hei, täällähän on ale-laari! Laarissa on patsaiden jäljennöksiä. Betonisia patsaita ei ole jäljellä kovin montaa, mutta löydän huikean kauniin naisfiguurin. Mikä tuuri, että tällainen oli vielä jäljellä!


Innoissani jatkan eteenpäin ja jossain kohtaa osasto vaihtaa ilmettään. Italialaiset barokkipuutarhat ovat valtavan suuria ja hienoja; paviljonkeja ja antiikkia mukailevia patsaita, suihkulähteitä, altaita, kanaaleja. Puutarhat ovat salaperäisiä ja lumoavia. Niissä on giardino segreto, salaisia piilopaikkoja ja mystiikkaa.

Osaston toisella puolella näyttää olevan ranskalaisia barokkipuutarhoja. Ne ovat vieläkin suurempia. Leikatut pensaat muodostavat tarkkoja geometrisia kuvioita.

Tänne pitäisi tulla vähintään
pitkässä juhlapuvussa ja kampaajan kautta.

Vilkaisen nolona vaatteitani. Voi kamala, eihän tänne voi tulla farkuissa ja paitapuserossa. Hiuksenikin ovat miten sattuu sutaistu nutturalle. Tänne pitäisi tulla vähintään pitkässä juhlapuvussa ja kampaajan kautta. Tuntuu siltä kuin olisin opiskelijabudjetilla viiden tähden ravintolassa. Kiiruhdan askeleitani ja toivon, ettei myyjä kysy, mitä etsin. Etsin nimittäin lyhintä reittiä ulos.

Juuri kun olen menossa osastolta seuraavalle, huomaan ale-laarit. Löydän laarista pari pientä, matalaksi leikattua aitaa. Otan ne. Ne eivät ole puksipuuta, mutta koivuangervo kelpaa minulle oikein hyvin. Ne sopivat pohjoispihalle, josta tullaan sisään. Tyytyväisenä löydöstäni marssin seuraavalle osastolle.

Koivuangervo on puksipuuta kestävämpi ja siksi sopii meille oikein hyvin.

Seuraavana on englantilaisten puutarhojen osasto. Heti vasemmalla näyttää olevan maisemapuutarhoja. Maalauksellisia, luonnonmukaisia ja avoimia. Romantiikkaa ja ruusutarhoja. Suuret nurmikot kaartuvat pehmeästi.

Ota kolme, maksa kaksi!

Huomaan värikkään mainoslapun: Ota kolme, maksa kaksi! Laarissa on erilaisia maisemia. Onneksi laari on vielä kukkuroillaan. Valitsen kumpuilevan peltomaiseman. Se muistuttaa minua lapsuudesta. Toiseksi valitsen järvimaiseman. Se muistuttaa minua nuoruudesta Keski-Suomen järvien äärellä. Kolmanneksi valitsen metsämaiseman. Sekin muistuttaa Keski-Suomesta, jossa sukuni juuret ovat. Olen onnellinen, että valikoimaa oli vielä näin hyvin jäljellä. Ovat tainneet aivan äsken panna ne tarjoukseen.

Rakastan tuota kumpuilevaa peltomaisemaa puutarhan taustalla.

Puutarhoissa on renessanssityylisiä pieniä huviloita ja olkikattoisia maalaismajoja, antiikin temppeleiden jäljitelmiä, goottityylisiä raunioita, siltoja ja muuta kuvankaunista maalaismaisemaan sopivaa arkkitehtuuria. Useimmissa niistä on lampi tai pieni järvi, jossa on laituri tai silta. Lampien lähistöillä on roomalais- tai kiinalaistyylisiä paviljonkeja.

Kaunista, mutta liian loisteliasta
meidän kylälle ja kukkarolle.

Kiinnitän huomioni yhteen loisteliaaseen taloon, jonka ympärillä on puutarha. Talon takana ovat muodolliset ja symmetriset puutarhat. Koristeina on kasveista muotoiltuja muureja, suihkulähteitä sekä aitoja, joita koristavat patsaat. Kaunista, mutta liian loisteliasta meidän kylälle ja kukkarolle.

Kierrellessäni eri puolilla osastoa olen mykistynyt. Täällä on niin kaunista. Poimin kärryyn pienen palan laadukasta, juuri tuota äsken mainitsemaani pehmeästi kaartuvaa nurmikkoa. Sitä en tarvitse paljon, mutta pieni alue antaa juuri sopivan avoimen vaikutelman.

Pieni kaarevareunainen nurmikko aurinkoisella paikalla riittää hyvin.

En voi vastustaa suihkulähteitä. Valitsen saman tien kaksi: yhden pyöreän ja toisen vapaamuotoisemman vesiaiheen. Ai niin, pakkohan minun on ostaa vielä kolmaskin vesiaihe sille naisfiguurille, jonka valitsin antiikin puutarhojen ale-laarista. Innostuinkohan jo vähän liikaa?

Täältä löytyy myös mannereurooppalaisia – ranskalaisia ja saksalaisia – puutarhoja. Nämä eivät ole niin luonnonmukaisia kuin äsken kuvailemani. Niissä on geometrisiä osia ja muotopuutarhoja, luolia ja rauniojäljitelmiä.

En ole raunioromantiikan ystävä,
mutta rakastan antiikkitiilien rouhevuutta.

Ah, mikä tunnelma! En ole raunioromantiikan ystävä, mutta rakastan antiikkitiilien rouhevuutta. Täytyypä katsella, löytyisikö tältä osastolta muurikasvihuonetta. Sellainen kelpaisi kyllä. Samoin metalliportti ja tiilimuurit portin pielissä. Ostan nyt ainakin kasan kauniin punertavia vanhoja tiiliä. Eiköhän niistä jotakin saada aikaan.


Oikealla puolella näkyy cottage garden –puutarhoja. Mielenkiintoista. Olen nuorena ollut au pairina Lontoon maaseudulla ja olen varma, että täältä löytyy kaikkea kivaa.

Täällä kaikki on niin runsasta, mutta silti puutarhat ovat avoimia ja aurinkoisia. Pastellinsävyisiä kukkia pursuilee kaikkialla. Akileijoja, malvoja, kelloja, tähtiputkia, kärsämöitä, tädykkeitä, marunoita, tuoksuherneitä, salkoruusuja, sormustinkukkia, daalioita, gladioluksia, köynnösruusuja ja –kuusamia, koristeheiniä ja luonnonkasveja…

Pioni 'Angel Cheek'

Tunnelma on rennon hienostunut.

Silmä erottaa myös hyötykasveja kaiken kukkarunsauden keskellä. Kaikki on tarkkaan harkittua, mutta silti tunnelma on rennon hienostunut. On tuossa vieressä myös värikkäitä perennoja, mutta minä en meinaa saada silmiäni näistä vaaleista, hempeistä sävyistä. Kanat ja ankat täydentävät maalaismökin idyllin. 

Ah, miten ihanaa! Valitsen myynnissä olevista kanaparvista yhden sopivan kokoisen ja sille tarhan. Täytän ostoskärryni ruusuilla, pioneilla, kurjenpolvilla, iiriksillä, unikoilla, mirrinmintuilla, jaloritarinkannuksilla, kosmoskukilla, ruiskaunokeilla…

Kukon kiekuminen ja kanojen kaakatus tekevät maalaisidyllin.

Tunnen itseni huutomerkiksi.

Pää pyörryksissä maalaisidyllin kauneudesta, tuoksuista ja runsaudesta jatkan japanilaisten puutarhojen osastolle. Kukkia pursuilevine ostoskärryineni tunnen itseni huutomerkiksi tällä hillityn tyylikkäällä osastolla, jossa kaikki fengshuin viisi elementtiä sekä jin ja jang ovat kohdallaan.

Puutarhat ovat kuin taideteoksia – kallioisia, sammaleisten kivien verhoamia. Astinkiviä sammalmatolla. Epäsymmetrisesti aseteltuja kiviä. Sorapintoja. Jossakin kasvaa käppyräisiä puita. Kauempana siintää vesi.

Niissä puutarhoissa, joissa ei ole vettä, näkyy vettä ja saaria symboloivia kiviä tai hiekkaa. Kivilyhtyjä. Teehuoneita. Paviljonkeja. Jossakin näkyy karppilampi. Kaikki kasvillisuus on hillittyä: ikivihreitä puita, mahonioita, bambuja, saniaisia, atsaleoja, japaninvaahteroita, kirsikkapuita, kuunliljoja.

Tungen täpötäyteen kärryyni marjakuusia, tuijia, katajia ja kuunliljoja. Tilaan sammaloituneita kiviä kokonaisen kuorman.


Jalat kipeinä jatkan seuraavalle osastolle, jossa myydään vanhoja suomalaisia puutarhoja: luostaripuutarhoja, kartanopuutarhoja, pappiloiden puutarhoja, apteekkipuutarhoja. Pihapiirit ovat avaria ja kauniita. Niissä on hedelmäpuita, yrttitarha mauste- ja lääkekasveille sekä kaalitarha keittiökasveille. Jossakin näkyy humalatarha.

Hyötykasvit kasvavat suorissa riveissä
ja niiden viljely on tehokasta.

Ryytimaat ja kaalitarhat ovat säännöllisen geometrisia. Hyötykasvit kasvavat suorissa riveissä ja niiden viljely on tehokasta. Kun tarkemmin katselen, huomaan monen puutarhan olevan neliö tai suorakulmio, joka on jaettu neljään osaan eli kortteliin: hedelmäpuita kasvava puutarha, kyökkiryytimaa, lääkekortteli ja kukkaskortteli.

Ystävällinen myyjä kysyy, voiko hän jotenkin palvella, mutta vastaan katselevani vain.

Jotkut puutarhat ovat melko vaatimattomia. Koristekasveja on aika vähän. Linnapuutarhat ovat toki komeita ja luostaripuutarhatkin. Monissa kartanopuutarhoissa on valtavan suuria jalopuita ja laajoja nurmialueita. Sellaisen kartanopuiston haluaisin, mutta eihän se tietenkään meille mahtuisi. Haluaisin talon eteen myös sellaisen ympyränmuotoisen istutusalueen, joita kartanopuutarhoissa on, mutta sellainenkin on meidän pihaamme liian iso.

Muutamiin puutarhoihin johtaa ylväs puukuja. Jotkut niistä on istutettu jalopuista, jotkut ovat koivukujia. Sellaisen kun saisi…

Lopulta poimin hyllystä muutamia hyötykasveja: lipstikan, ruohosipulin, sitruunamelissan, parsoja, herukkapensaita ja hedelmäpuita. Olen jo menossa eteenpäin kun huomaan vielä pioni ’Sarah Bernhardtin’ ja nostan pari sellaista kärryyni. Koivukujat jäävät hyllylle.

Kevään ensimmäinen parsa kurottautuu aurinkoa kohti.

Huh-huh! Nyt alan jo tosissani haaveilla pehmeästä nojatuolista ja virkistävästä smoothiesta. Tai edes auton penkistä, jossa voisin lepuuttaa väsyneitä jalkojani. Olisi pitänyt älytä laittaa kunnon kävelykengät jalkaan.

Juuri ennen kassoja myydään moderneja puutarhoja. Ne ovat selkeitä ja pelkistettyjä. Niissä on vahvoja linjoja ja graafisia elementtejä. Väreinä näkyy paljon harmaata, mustaa ja valkoista. Materiaalit ovat usein betonia ja puuta sekä sileäpintaista kiveä. Näen minimalistisia, kulmikkaita tai säännöllisen pyöreitä suihkulähteitä. Abstrakteja veistoksia. Suuria pihalaattoja.

Kasvivalinnat ovat harkittuja: tuijia ja muita pylväsmäisiä havuja, jossain näkyy myös kartio tai pallo, muutamia kirkkaanvärisiä perennoja, mehitähtiä, heiniä. Nurmikkoa näkyy hyvin vähän. Nurmikon sijaan on laajoja oleskelualueita, jotka on päällystetty puulla, soralla tai jopa asfaltilla.

Puutarhoissa on suoria käytäviä ja symmetriaa. Geometrisyys toistuu kaikessa. Hyötykasvit kasvavat suorissa riveissä viljelylaatikoissa. Kaikkialla on siistiä ja huoliteltua.

Rentoutumispaikat ovat keskeisesti esillä.

Pihan oleskelupaikan ikkunat ja ovet ovat koko seinän korkuiset. Terasseilla näkyy vähäeleisiä puutarhakalusteita. Rentoutumispaikat ovat keskeisesti esillä.

Nämä puutarhat ovat minulle liian pelkistettyjä. Ihailen kuitenkin niiden siistiä ilmettä. Maaseudulle omaan puutarhaani toivon runsaampaa tyyliä, mutta uusin tekniikka minulle toki kelpaa. Valitsen hyllystä robottiruohonleikkurin.

Robottiruohonleikkuri on ihan paras!

Nyt vihdoin kassalle. Maksan ostokseni. Kassa toivottaa iloisesti hyvää päivän jatkoa. Sitä samaa toivotan hänellekin ja lähden laahustamaan kohti ulko-ovea.

Käytävällä on muutamia kojuja. Huomaan heti kirjoista tutun Rea Peltolan ja suuntaan sinne. Realla on tarjolla innostusta, rentoa otetta puutarhanhoitoon ja valtavasti tietoa. Ostan niitä kaikkia suurpakkaukset.

Toisella kojulla näkyy olevan Gisela Keilin suunnittelemia puutarhan osia ja tykötarvikkeita. Nappaan potager-setin sekä ison pussillisen tietoa luonnonmukaisesta puutarhasta. Kiitän ja raahaudun vihdoin autoon.

Aikamoinen ostosreissu! Kotona rojahdan nojatuolille juomaan smoothien. Smoothieta nauttiessa mietiskelen. Enköhän näistä aineksista saa kursittua kokoon yhden sopivan kokoisen puutarhan. Oman näköisen.


Inspiraation tähän juttuun sain, kun Valkoista salviaa -blogin Heidi kysyi joskus kauan aikaa sitten syksyn arvontaan osallistuessaan: ”Onko sinulla esikuvia puutarhailun suhteen? Tyylisuuntia, joita ihailet?” Kiitos, Heidi, erittäin kiinnostavasta kysymyksestä! Aihe innosti mielenkiintoiseen keskusteluun miehenikin kanssa.

maanantai 17. tammikuuta 2022

MISTÄ NYT OLEN INNOISSANI?

Anteeksi, kun taas mainostan. En vain malta olla kirjoittamatta, kun olen itse niin innoissani näistä tuotteista.

Rakastan siistiä ja puhdasta kotia ja kaikkea kaunista. Siksi olen niiiin innoissani löydettyäni täydellisen siivoustuotteen putiikkini valikoimaan. Sen lisäksi, että tuote on todella kaunis, se on probioottinen, ympäristöystävällinen, myrkytön, riittoisa ja siksi edullinen, tuoksuton ja yhdellä aineella pärjää lähes kaikkialla kodissa.

Hyvästit valtavalle valikoimalle
erilaisia siivousaineita ja 
pullonpohjallisia sitä sun tätä.


Kun sain Pure Effectin ALL CLEAN –tuotepakkauksen ensi kertaa käsiini, tuntui siltä kuin olisin saanut jonkin ylellisen kosmetiikkatuotteen. Kuvittelin heti kodinhoitohuoneen siivousainelaatikon väljäksi ja siistiksi: vain yksi pieni pullo ja sumutuspullo sekä CLEAN BATH kalkinpoistoa varten. Siinä kaikki. Wau! Hyvästit valtavalle valikoimalle erilaisia siivousaineita ja pullonpohjallisia sitä sun tätä. Otankin laatikon aivan uuteen käyttöön, sillä näitä pulloja kehtaa säilyttää vaikkapa pöydällä, kunhan ei ihan suoraan auringonvalossa säilytä.

Tahrat lähtivät hyvin ja nautin siitä ajatuksesta,
että voin ympäröidä itseni probiooteilla.


Innoissani laimensin pipetillä pienen määrän tiivistettä sumutuspulloon. Sumuttelin pintoja ja pyyhin. Tahrat lähtivät hyvin ja nautin siitä ajatuksesta, että voin ympäröidä itseni probiooteilla. Pure Effectin siivoustuotteiden tehohan perustuu terveellisiin maitohappobakteereihin, jotka puhdistavat pinnat luonnonmukaisesti ja syvältä. Ne eivät ole ihollekaan haitaksi.

Olen minä tähänkin asti käyttänyt maitohappobakteereihin perustuvia siivoustuotteita, mutta ne tuoksuvat voimakkaasti. Tuoksu on suorastaan häiritsevä. Tämä yleispuhdistusaine ei tuoksu miltään. Kyllä minä tuoksuista pidän, mutta mieluummin valitsen ne omien mieltymysten kuin siivousaineen perusteella.

Ah, jos kaikki siivoustuotteet
olisivat tällaisia tiivisteitä,
niin jätevuori madaltuisi huomattavasti.

Ah, jos kaikki siivoustuotteet olisivat tällaisia tiivisteitä, niin jätevuori madaltuisi huomattavasti, mietin. Sitä paitsi tätä ei tarvitse rahdata toiselta puolelta maapalloa. Kotimaisuus olisi tietysti paras, mutta ei Ruotsi huono vaihtoehto ole. Luotan ruotsalaisten bioteknologian osaamiseen.


Sitten on vielä toinen tuote, kalkkisaostumia poistava CLEAN BATH. Kalkki on sen verran ikävää ainetta pinnoilla, että se vaatii happaman puhdistusaineen. Mutta ei se mitään, sillä onhan tämäkin maitohappobakteerien avulla toimiva aine. Hyvä kuin mikä, vaikka ei olekaan tuoksuton! Eikä ole paha, jos kolme pientä nättiä pulloa nököttää kodinhoitohuoneen pöydällä.

Tästä täytyy kertoa blogiystävilleni ja kaikille muillekin, intoilen. Tämä on niin upea löytö, etten meinaa nahoissani pysyä. Ajatella, että tällainen luonnonmukainen ja ympäristöystävällinen tuote on olemassa! Siitä ilosta Kukka & Kaalin putiikissa Pure Effect ALL CLEAN aloituspakkaus & Pure Effect CLEAN BATH nyt - 10 %. Tarjous on voimassa tammikuun loppuun. Postituskulut ilmaiseksi yli 35 € tilauksiin.

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

KIRJAHYLLYNI AARTEITA

Luen harvoin samaa kirjaa uudestaan. Nyt kuitenkin tartuin vihreäkantiseen, parilla pienellä piirroskuvalla kuvitettuun kirjaan ja haukkasin sen parina suupalana. Kirja on ruotsalaisen toimittajan ja puutarhaharrastajan, Lotte Möllerin, Ajatuksia puutarhasta. Puutarhaharrastajan innokkuudella hän pomppii pähkinäpuista jouluruusuihin, topiariasta liljakukkoihin ja amerikkalaisista nurmikoista ranskalaisiin puistoihin. Juuri tuo kuuluisia puutarhoja käsittelevä luku oli yksi mielenkiintoisimmista. Oli niin helppo samaistua tunteeseen, kun vierailee puutarhoissa. Niistä haluaa aina jotakin itselleen. Siis ideoita oman puutarhaansa. Mitä lajiketta tuo köynnösruusu mahtaa olla? Haluaisin sellaisen itsellenikin.

Ei Louvreenkaan mennä pohtimaan,
sopisiko Mona Lisa työhuoneen nojatuolin yläpuolelle.


Sen sijaan suurissa, mahtipontisissa ranskalaisissa puistoissa tilanne on aivan toinen. Ne ovat kertakaikkiaan niin suuria eikä niissä ole mitään, mitä voisi jäljitellä omassa pikku puutarhassaan. Hän kertoo, että niiden lumous perustuu juuri valtavaan mittakaavaan sekä perspektiiviin, ei istutusten pieniin yksityiskohtiin. Ei Louvreenkaan mennä pohtimaan, sopisiko Mona Lisa työhuoneeni nojatuolin yläpuolelle. Sinne yksinkertaisesti mennään kokemaan ja nauttimaan taiteesta.


Oli myös hauska, kun hän kertoi Annemarta Borgenista. Borgenin kirja, Minun yrttini, tuo minulle tuulahduksen nuoruudestani ja koiranputkista, niittyleinikeistä ja kissankelloista Päijänteelle johtavan pienen hiekkatien varrella. Se tuo mieleeni, kuinka keitin riisiä Knattenin tapaan sideharsoon käärityn kannen alla maustaen riisin kehäkukan terälehdillä.

Möller kertoi käyneensä haastattelemassa Annemarta Borgenia Knattenin saarella. Borgen ei ollutkaan valkohapsinen, lempeä, ruusuja kasvattava täti kuten hän oli kuvitellut. Borgenilla oli pitkät, mustiksi värjätyt hiukset ja sinisiksi lakatut kynnet. Hänellä oli kolme mustaa koiraa, jotka eivät hetkeksikään väistyneet hänen viereltään. – Hän poltti kuin korsteeni ja tarjosi viiniä, vaikka päivä oli hädin tuskin puolessa, Möller kirjoitti. Häntä ei voinut kuvailla lempeäksi, mutta hän oli kiehtova ja mukava ihminen, joka oli tottunut saamaan tahtonsa läpi. Hän oli suurenmoinen kertoja ja uskomattoman sivistynyt ja lukenut ihminen.


Luin Borgenin kirjaa ja haaveilin omasta puutarhasta sekä yrttitarhasta. Lipstikat ja iisopit, kyntelit, kirvelit ja salviat jäivät mieleeni.

Näitä kirjoja olen lukenut sekä kastellut ja lannoittanut sisälläni versonutta puutarhuria siihen aikaan, kun minulla ei vielä ollut omaa puutarhaa.

Kirja oli vastaus kauneutta janoavalle ja
luonnonmukaista puutarhanhoitoa ihannoivalle mielelleni.  


Kun sain palan maata, ostin Gisela Keilin kirjan Luomutarhurin opas. Kirja oli vastaus kauneutta janoavalle ja luonnonmukaista puutarhanhoitoa ihannoivalle mielelleni. Nautin kauniista piirroksista ja valokuvista. Kirjan ohjeilla perustin kohopenkin ja kasvatin muun muassa herneitä, jotka lopulta menivät kahden ison koirani suihin. Ne rakastivat herneitä. Opin vuoroviljelyn periaatteet ja edelleenkin palaan kirjan taulukoihin silloin tällöin. Sain idean potagerista, sen muodosta ja tiilikäytävistä. 

Puutarhakirjastoni aarteisiin kuuluvat edellä mainittujen lisäksi Rea Peltolan kirjat. Minulla niitä on kaksi: Jokanaisen puutarhakirja ja Taitava puutarhuri. Hänellä on taito opettaa asiat kädestä pitäen ja ennen kaikkea hän on valtavan innostava ihminen. Puutarhanhoito ei ole vakavaa, vaan rentoa ja hauskaa.


Rean opeilla olen oppinut jyrsimään sekä hävittämään liljakukot näppärästi kopauttamalla ne ämpäriin. Opin myös käyttämään pressukesantoa.

Realla on mutkaton ote puutarhatöihin. Pressukesannon alla maa on puhdistunut, mutta jos istuttaminen viivästyy – niin kuin joskus käy – niin silloin pressu vain laitetaan uudelleen ja odotetaan.

Rohkaisevasti hän kirjoittaa:
"Käytännössä asioilla ei ole mikään kiire. Jos jokin kasvi pitää saada heti paikalla kukkimaan, se istutetaan ja sillä hyvä. Tavallisesti työt sujuvat paljon hitaammin kuin olisi etukäteen luullut. Toisaalta hitaasti tekeminen on usein mukavaa ja viihtyisää. Seuraavana syksynä tai keväänä on aika jatkaa siitä, mihin edellisenä keväänä jäätiin."

Tuntuu, että noin osaavalla ja aikaansaavalle ihmisellä ei voi olla rästihommia. Siksi onkin lohduttavaa, kun Rea haaveilee pelakuusta: yhdestä ylimääräisestä kuukaudesta, jolloin voisi tehdä kaikki rästihommat pois.

Viisaasti hän kirjoittaa:
"Yleensä on hyvä tehdä monia erilaisia töitä vuorotellen. Jos päätät äkkiseltään leikata kaikki marjapensaat, tuloksena on todennäköisesti kipeä niska ja mahtavia rakkoja kämmenissä. Jos siistit vaikkapa pensaan päivässä ja käyt välillä vähän haravoimassa ja välillä istutat muutaman taimen, pysyt hyvällä tuulella ja lihakset saavat tilaisuuden norjistua pikkuhiljaa."

Olen oppinut rytmiä ja harkittua epäsymmetriaa. Reen kirjoista sain ideat pionitukiin ja kantovaatteeseen, jotka toteutin omalla tavallani.

Rea ymmärtää meitä innokkaita amatöörejä. Hän kirjoittaa:
"Helposti tulee perustettua liian suuri kasvimaa. Kesällä käy sitten katkerasti ilmi, ettei kenenkään aika ja energia riitä sen kastelemiseen ja kitkemiseen. Onneksi puutarhanhoitoa harrastetaan omaksi yksityiseksi huvitukseksi. Jos jokin on ylivoimaista, sen voi aina jättää sikseen. Seuraavalla kerralla ollaan viisaampia."


Sokerina pohjalla mainitsen Miriam Soledad Ramirezin, Kaarina Valoaallon ja Anne Strengin kirjan Vapaa kana, Gallina libre! Puutarha ja kanathan liittyvät yhteen. Valloittavalla tyylillä kirja kuvailee kanaparven elämää ennen lemmikkikanojen nousun aikaa. Lukija saa haltioituneena ja sydän syrjällään seurata Castellano-, Indio- ja Pedro-kukkojen elämää sekä Pimpollaa, Perlaa, Olgaa, Persikkaa ja muita persoonallisia kanoja.

Kuvassa meidän Floora, Lilli, Lyydia ja Viuhti

Kirja ehti olla hyllyssäni yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin kanojen hoito-ohjeille tuli käyttöä. Hoito-ohjeiden vuoksi en ollut sitä kuitenkaan säästänyt, vaan siksi, että kirja on tavattoman innostava. Niinpä tämä kuin muutkin tässä mainitsemani kirjat ovat niitä, joista en luovu villeimmissäkään konmaritus-puuskissani.

lauantai 1. tammikuuta 2022

ONNITTELUT ARVONNAN VOITTAJALLE

Tänään on hauska kirjoittaa päivämäärä: 1.1.2022. Se näyttää kauniilta. Onnittelemme Raisa Lindelliä, joka voitti arvonnassa tuotepaketin.


Kiitos kaikille arvontaan osallistujille! Arvontalippuja saimme tehdä 438. Hienoa!

Kannattaa pysyä linjoilla, sillä meillä on jo monenlaista mukavaa mietittynä tälle vuodelle. Ihanaa alkanutta vuotta!