ILOA KIMPUSTA

Sain lahjaksi upean kukkakimpun, josta kirjoitin täällä. Harmini oli suuri kun hortensian oksa – sen vaaleanpunainen kukka ja suuret lehdet – alkoi nuupahtaa. Minun olisi pitänyt älytä hoitaa sitä paremmin. Varret olisi pitänyt leikata joka toinen päivä ja vesi vaihtaa. Sain tietää tuon vasta jälkikäteen ja silloin oli jo myöhäistä.

Kipaisin puutarhaan ja leikkasin nipun syysmaksaruohoja sekä vuorenkilven hyväkuntoisia lehtiä. Sidoin kimpun uudelleen eikä enää harmita. Saan nauttia kimpusta vielä vaikka kuinka pitkään. Ruusut kuihtunevat seuraavaksi, mutta Afrikanlilja on pitkäikäinen. Ruusujen tilalle haen sitten jotakin muuta. 

Saamani kimppu inspiroi minua niin, että innostuin tekemään kukka-asetelmia ihan urakalla. Kirjoittelen niistä lisää vähän myöhemmin.  

Kävin Jyväskylässä kirpputorilla ja ostin kauniin tinalautasen. Tuolle viehättävälle lautaselle tuli heti käyttöä kun keksin, että voisin laittaa sille pieniä lasipurkkeja maljakoiksi.

– Mitä tähän aikaan enää puutarhasta löytyy muuta kuin syysmaksaruohoja, ajattelin ja menin ulos. Yllätyksekseni sieltä löytyi vaikka mitä: kehäkukkia, muutamia koreakärsämöitä, jättipoimulehden tuoreita kukkia sieltä täältä. Lisäksi poimin juhannusruusun kauniin syvänpunaisia kiulukoita. 

Tällaisen asetelman teko onnistuu tumpeloltakin eikä lopputulos ole yhtään hassumpi.

Ainekset oli helppo tökkiä lasipurkkeihin syysmaksaruohojen väleihin. Olin tyytyväinen syksyiseen lopputulokseen, vaikka kukkiensidonnan taito ei vielä olekaan hallussani.

Nyt jo katselen astioita sillä silmällä, että mihin vielä kukka-asetelman tekisin. Puutarhasta löytyy vielä vaikka mitä.

P.S. Tuon  viimeisen lauseen kirjoitin tietämättä millaisen inspiraationpuuskan vielä saisinkaan ennen tämän jutun julkaisemista. Lisää juttua on jo jonossa. ☺

Kauniita syyspäiviä Sinulle!

IHMISARVO 100 %

Tällä kertaa en kirjoita puutarhasta, vaan tartun ajankohtaiseen aiheeseen ja kirjoitan ihmisyydestä.

Emme voi valita millaisena synnymme ja millaiseen perheeseen tai olosuhteisiin ylipäätään. Jokainen olemme kuitenkin syntyneet ihmisenä, jonka ihmisarvo on sataprosenttinen kohdusta hautaan ja vielä senkin jälkeen.

Pidä hatustasi kiinni, sillä nyt mennään sellaisille vesille, joilla helposti myrskyää. Jos tuuli yltyy liian kovaksi, hengitä syvään. Laske vaikka kymmeneen ennen kuin jatkat matkaa. 

Meitä on niin monenlaisia.

Meitä on niin monenlaisia. On poikia ja miehiä, jotka haluavat olla poikia ja miehiä. Kukin haluaa olla omanlaisensa. Joku haluaa olla kenties tyttömäinen poika tai löytää aivan oman tapansa olla poika tai mies. On poikia ja miehiä, jotka haluavat olla tyttöjä tai naisia. Hekään eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä, vaan kukin haluaa ilmaista itseään juuri omalla itselle sopivalla tavalla. On heitäkin, jotka haluavat olla molempia tai eivät halua olla kumpaakaan tai haluavat olla jotakin aivan muuta. On tyttöjä ja naisia, jotka haluavat olla tyttöjä ja naisia. Tyttö tai nainen voi toteuttaa tyttöyttään tai naiseuttaan feminiinisesti tai maskuliinisesti tai jollakin aivan omalla erityisellä tavallaan. On tyttöjä ja naisia, jotka haluavat olla poikia tai miehiä. Ja vielä toistan, että on heitäkin, jotka haluavat olla molempia tai eivät kumpaakaan tai jotakin aivan muuta, ehkä jotakin sellaista mitä itse en edes ole tullut ajatelleeksi.

Olen edelleen sitä mieltä, että meidän kaikkien ihmisarvo on 100 %. Ei yhtään sen enempää eikä vähempää missään tilanteessa.

On tekoja, joita en voi hyväksyä.

En voi silti vähentää kenenkään ihmisarvosta prosenttiakaan.

Puhun aivan omalla suullani ja sinä voit vapaasti olla erimieltä kanssani. En halua yleistää, vaan puhun omasta puolestani.

On tekoja, joita en voi hyväksyä. En voi silti vähentää kenenkään ihmisarvosta prosenttiakaan. 

Niin täydellinen...

Ajattelen niin, että syntyvä lapsi on täydellinen Jumalan luomistyö, onpa hän millainen tahansa: ehkä erivärinen kuin itse, ehkä jollakin tavalla vammainen tai ihan millä muulla tavalla tahansa erilainen kuin itse olen. Joka tapauksessa hän on erilainen kuin minä – onneksi. 

Sinä riität meille.

Sinun ei tarvitse miellyttää kaikkia,

mutta saat olla rohkeasti oma itsesi.  

Ajattelen, että syntyvän lapsen vanhempien yksi tärkeimpiä tehtäviä on antaa lapsille hyvä itsetunto. Tehdä lapselle selväksi sanoin ja teoin, että olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Sinä riität meille. Sinun ei tarvitse miellyttää kaikkia, mutta saat olla rohkeasti oma itsesi. Itse haluan tuoda esille lapsilleni myös sitä, että Jumala on luonut sinut juuri sellaiseksi kuin olet ja olet täydellinen Jumalan työ. Sinun suhteesi ei ole tapahtunut virheitä. En tarkoita tällä, että lapsen kaikki teot olisivat oikeita. Eivät tietenkään ole. Se kuuluu ihmisyyteen. Esimerkiksi lapsi saattaa lyödä toista ja aikuinenkin, eikä sellaista voi hyväksyä. Mutta puhun tässä lapsen ja aikuisen arvosta ihmisenä.

Minusta viisaat vanhemmat kasvattavat lastaan siten, että he antavat lapsen kasvaa omaksi itsekseen arvottamatta esimerkiksi hänen leikkejään. Minusta on oikein tukea lasta olemaan poika tai tyttö, eihän poikana tai tyttönä olemisessa ole mitään väärää. Sen sijaan mielestäni on vissi ero siinä, jos vanhemmat määrittelevät millainen tytön tai pojan tulee olla. En usko, että kasvattaminen olemaan ei mitään sukupuolta tukee lasta. Siinä asetetaan pieni lapsi päättämään niin suurista asioista, ettei hänellä ole siihen edellytyksiä.

Nykyään lasten leikkikalut ovat tietyllä tavalla hyvin polarisoituneet. Leluteollisuuden tytöille suuntaamat lelut ovat överityttömäisiä ja toisaalta taas pojille suunnatut lelut ovat todella maskuliinisia. Vanhempana olen varovainen lokeroimasta tyttöjen ja poikien leikkejä. He ovat saaneet itse valita leikkinsä oman mielenkiintonsa mukaan. Yksi tytöistäni toivoi joululahjaksi kuorma-autoa ja sai sen. Miksipä ei olisi saanut? Yksi pojista halusi ottaa matkalle mukaan parisenkymmentä pehmolelua. Miksi ei olisi saanut? Takakonttiin raivattiin tilaa niin, että kaikki tärkeät pehmot mahtuivat kyytiin. Tyttäreni pyysi pikkuveljeään leikkimään kanssaan nukeilla. Pikkuveli suostui ja lastasi nukkensa kolmipyöräisen kyytiin ja ajeli kovaa vauhtia ympäri huushollia. Tytär hoivasi nukkeja kuin pieni äiti. Hän katseli pikkuveljen menoa huolestuneena ja kehotti häntä hoitamaan vauvojaan. – Vauvat itkee, tyttö vetosi. – Ne itkee ilosta, pikkuveli vastasi ja paineli menemään kolmipyöräisellään.

Historian kuluessa vaaleanpunainen

on ollut hyvin maskuliininen väri.

Tänä päivänä vaaleanpunaista saatetaan pitää tyttömäisenä värinä. Kun katsoo asiaa laajemmassa perspektiivissä huomaa, että käsitys liittyy hyvin vahvasti aikaan. Historian kuluessa vaaleanpunainen on ollut hyvin maskuliininen väri. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa äitejä kehotettiin pukemaan poikansa maskuliinisiin väreihin, kuten vaaleanpunaiseen. Tämän sanottiin auttavan kasvamista miehekkääksi. Sinistä puolestaan pidettiin naisellisena värinä.

Monet ulkonäköön liittyvät seikat ovat hyvin sidoksissa aikaan ja kulttuuriin. Mieleeni nousevat kuvat monista vanhoista säveltäjistä peruukkeineen ja puuterointeineen. Heidän paitojensa röyhelöt, pitsit ja muut koristeet vaikuttavat tässä ajassa melko feminiinisiltä.

Vieläkö hattu pysyy päässä? Kun mietin omaa ajatteluani esimerkiksi kymmenen vuoden aikana, jolloin olemme asuneet tällä nykyisellä paikkakunnallamme, huomaan selvän muutoksen. Olen niin tottunut siihen, että mies voi pukeutua punaisiin silkkivaatteisiin ja leveisiin röyhelöihin, etten enää edes huomaa siinä mitään erikoista. 

En menisi moittimaan ketään,

vaikka nautinkin oman puolisoni pukeutumisesta housuihin. 

Mitä tulee hameisiin, niin ei sekään selviö ole, että hameet olisivat aina kuuluneet tai kuuluisivat vain naisille. On paljon maita, jossa miehet käyttävät pitkiä kaapuja. Skottilaiset käyttävät kilttejä. Kaikkia variaatioita en edes tiedä. Jos haluaa laajentaa ajatteluaan, voi hengittää muutaman kerran syvään, ottaa neutraalin asenteen ja googlettaa vaikkapa mies ja hame -sanayhdistelmän. En menisi moittimaan ketään, vaikka nautinkin oman puolisoni pukeutumisesta housuihin.

Tästä päästään seuraavaan aiheeseen ja todella toivon, että voit yhä hengittää rauhallisesti.

Asioiden ei tarvitse olla mustavalkoisia.

Olen lukenut Positiivareiden sivuilta seuraavan kaltaisen ajatelman: ratkaisut, jotka eivät ole kaikille hyviä osoittautuvat myöhemmin huonoiksi ratkaisuiksi.

Hallitus on valmistelemassa lakiesitystä sukupuolineutraaliuden puolesta. Se sisältäisi muun muassa seikan, ettei olisi enää määritelmiä tyttö ja poika eikä äiti ja isä. (P.S. Vanhemmuuslakiin määritelmät äiti ja isä ilmeisesti jäävät. Sellainen asenne on kuitenkin lisääntymässä, ettei vauvoja saisi luokitella tytöiksi ja pojiksi, vaan hänen pitäisi saada valita se itse.) Sen mukaan sukupuoli ei saisi näkyä henkilötunnuksessa. Liikennemerkit halutaan neutralisoida niin, että ne eivät ilmaise kumpaakaan sukupuolta. Liikennemerkeissä näkyvät hameet halutaan pois.

Mietitäänpä hetki tuota liikennemerkkiasiaa. On totta, että kuvakieli vanhenee ja liikennemerkkienkin päivitykset ovat paikoillaan. Mutta onko ratkaisu kaikille hyvä? Mitä asiasta ajattelevat ne pojat / miehet, jotka nimenomaan haluavat käyttää hametta? Rohkaiseeko se heitä käyttämään hametta katukuvassa? Tekeekö se hameen käytön helpommaksi ja hyväksyttävämmäksi? Enpä usko.

Voiko ratkaisu tosiasiassa kääntyä heitä vastaan,

joita varten tällaista lakiehdotusta on mietitty?

Entäpä sitten henkilötunnus: pitäisikö nykyiset henkilötunnukset muuttaa sukupuolineutraaleiksi? Hallitus on ehdottanut, että ne muutettaisiin siten, että syntymäaika poistuisi ja tilalle tulisi pelkkä numerosarja. Onko sellainen ratkaisu kaikkien etu? Voiko ratkaisu tosiasiassa kääntyä heitä vastaan, joita varten tällaista lakiehdotusta on mietitty? Lisääkö tällainen tasa-arvoa vai voiko se johtaa rasismin lisääntymiseen? Mitä, jos asia kääntyykin itseään vastaan ja vähemmistöryhmää aletaan syyttää siitä, että kaikkien henkilötunnukset muutettiin ja käytettiin siihen miljardi euroa?

Pyörätuolin käyttäjän on osittain mahdotonta liikkua pitkin Vanhan Porvoon mukulakivikatuja tai päästä sisään vanhoihin rakennuksiin. Ehkä ei ole kuitenkaan mielekästä asvaltoida ja uudistaa kokonaan  tätä maailman perintökohdetta. Asiaan on löytynyt ja toivottavastiu löytyy lisääkin toimivia, kaikille hyviä ratkaisuja.

Horisontissa näyttää siltä, että tuuli yltyy, tulee aivan myrskyn enteitä. 

Voimme myös laskea köyden

ja etsiä ratkaisuja, jotka olisivat kaikille hyviä.

Näitä asioita miettiessäni säikähdin tosissani, sillä tosielämässä transsukupuoliset tarvitsevat tukea ja rasismi on suorastaan vaarallista. Kyseessä on henkilölle itselleen erittäin vaikea ja raskas asia. Sitä kuvastaa se, että 40 % transsukupuolisista on yrittänyt itsemurhaa. Luku on lähes yhdeksänkertainen koko väestöön verrattuna. Kyse on siis todella laaja-alaisesta ja kauaskantoisesta asiasta, ei vain siitä haittaako henkilötunnuksen vaihdos tai liikennemerkkien muutokset itseäni vai ei.

Voimme päätyä riitelemään asiasta ja tarttua köyden jompaankumpaan päähän kiskomaan. Voimme myös laskea köyden ja etsiä ratkaisuja, jotka olisivat kaikille hyviä.

Voimme väitellä vessa-asioista maailman tappiin asti: pitäisikö naisten ja miesten vessat muuttaa kaikkien yhteisiksi vessoiksi? Mielipiteitä löytyy ihan varmasti puolesta ja vastaan ja kaikkea siltä väliltä. Olisiko olemassa ratkaisua, joka olisi kaikille hyvä – niille naisille tai miehille, jotka haluavat olla naisia ja käydä naisten vessassa sekä niille naisille tai miehille, jotka haluavat olla miehiä ja käydä miesten vessassa sekä niille jotka haluavat olla kumpaakin tai eivät kumpaakaan? Onko meidän vedettävä köyttä niin kauan, että toinen pää irtoaa? Vai voisimmeko olla niin suvaitsevaisia toinen toistamme kohtaan, että ratkaisisimme asian kolmella erilaisella vessalla: naisten vessat, miesten vessat ja neutraalit vessat? Tai jollakin muulla kaikille sopivalla tavalla. Luovuutta suomalaisilla riittää ratkaisujen keksimiseen, jos halua löytyy. Voisiko sama systeemi toteutua uimahalleissa?

Olisimmeko oikeasti niin suvaitsevaisia,

että hyväksyisimme niin vähemmistöjen kuin enemmistön erilaiset mielipiteet

ja etsisimme kiihkottomasti ratkaisuja, jotka olisivat kaikille hyviä?

Voisiko henkilötunnuksiakin olla naisille, miehille ja neutraaleita? Olisiko mahdollista, että ihminen saisi halutessaan valita neutraalin henkilötunnuksen itselleen tietyn ikäisenä?

Olisiko mahdollista, että armeijaan ei pakotettaisi heitä, jotka eivät koe itseään miehiksi? Onko mahdollista, että Suomen puolustusvoimat voisivat kuitenkin pitää vankan asemansa, joka perustuu yleiseen miesten asevelvollisuuteen? Olisiko tässä joustovaraa yksilöiden kohdalla ilman, että koko systeemi muutetaan? Jos nimittäin kielletään määrittelemästä vauvoja tytöiksi ja pojiksi, niin sehän väistämättä sotii yleistä miesten asevelvollisuutta vastaan.

Uskon, että hekin haluavat kunnioittaa toinen toisiamme

eivätkä riistää oman etunsa vuoksi toisilta heille tärkeitä asioita.

Olisimmeko oikeasti niin suvaitsevaisia, että hyväksyisimme niin vähemmistöjen kuin enemmistön erilaiset mielipiteet ja etsisimme kiihkottomasti ratkaisuja, jotka olisivat kaikille hyviä? Se, että valtiovalta ylhäältäpäin määrää ihmiset joksikin muuksi mitä he haluavat oikeasti olla, ei ole kauaskantoista ajattelua. Ei se, että minulta viedään elämäni arvokkain titteli ”äiti”, auta vähemmistöryhmän asiaa. Uskon, että hekin haluavat kunnioittaa toinen toisiamme eivätkä riistää oman etunsa vuoksi toisilta heille tärkeitä asioita.

Uskoni tähden kuulun vähemmistöryhmään itsekin. Minua kauhistuttaa ajatus, että yhteiskunta muutettaisiin valtiovallan määräyksestä vastoin muiden ihmisten tahtoa minun uskolleni sopivaksi. Ajattelen, että se lisäisi entisestään vihaa meitä kohtaan. Ajattelen asian niin, että muut saavat uskoa omalla tavallaan ja kunnioitan heidän tapaansa, vaikka pidänkin kiinni omasta uskostani.

Fredrikan puutarhassa oranssi päivänlilja on kaunis, vaikka en oranssin ystävä olekaan.

Minun ei tarvitse hyväksyä ihmisen tekoja tai olla hänen kanssaan samaa mieltä kunnioittaakseni hänen ihmisarvoaan. Minun ei tarvitse pitää hänen tyylistään, olla samaa mieltä hänen kanssaan tai luopua omista arvoistani ajatellakseni ja puhuakseni hänestä kunnioittavasti ja etsiäkseni ratkaisuja, jotka ovat kaikille hyviä.

Vaadinko, että yhteiskunnan (= muut) on muututtava vai

voisinko aloittaa asennemuutoksen itsestäni, nyt vaikka heti?

Haluan korostaa sitä, että transsukupuoliset todellakin tarvitsevat tukea. Tukeakseni heitä minun ei silti tarvitse luopua omasta arvomaailmastani ja tavastani olla nainen, äiti ja vaimo. Vaadinko, että yhteiskunnan (= muut) on muututtava vai voisinko aloittaa asennemuutoksen itsestäni, nyt vaikka heti? Voisinko katsoa suopeasti erilaisuutta: äidin vatsassa kasvavaa kehitysvammaista, eri tavalla sukupuolisuuttaan ilmaisevaa lähimmäistä, erivärisiä, eriuskoisia, sairaita, terveitä, mitä vaan? Voisinko hyväksyä erilaisuuden niin itsessäni kuin muissakin – hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja antaa muiden olla sellaisia kuin he ovat?

Toivottavasti hattu pysyi päässä tai sait sen kiinni myrskystä. Ilahdun kommentistasi, mutta huomaathan, etten voi julkaista muita loukkaavia kommentteja.

357

Otsikon luku on suuri tai mitättömän pieni ihan sen mukaan miltä kantilta asiaa katsoo. Ikkunalautapuutarhan omistajan näkövinkkelistä luku saattaa olla käsittämättömän suuri. Sen sijaan tosiharrastajapuutarhurille se saattaa olla vain pieni alku, maistiainen vain. Hänellä on ehkä parikin tuhatta kasvia ja pelkkiä ruusuja voi olla 357 lajiketta.

Ruusujen kasvattajana olen aloittelija. Pensasruusuja minulle on kertynyt kaksitoista erilaista. Kaikkein mieluisin niistä on valkoinen ’Schneewittchen’ eli ’Iceberg’. Kuvassa on kuitenkin melko tuore hankintani, puistoruusu 'Aicha'. 

Minun puutarhassani on 357 erilaista monivuotista kasvia ja rikat päälle. Minulle tuo numerosarja on merkityksellinen juuri sellaisenaan. Se on kutakuinkin sopiva tähän hetkeen. Vuosien mittaan tuo luku saattaa kivuta pikkuhiljaa ylöspäin, vaikka en keräilijä olekaan. On vain niin mahdottoman hauskaa tutustua uusiin kasveihin, että niitä tahtoo tulla aina vain lisää. Tilaakin on vielä yllin kyllin.

Tämä luku pitää sisällään monenlaista herrasväkeä, niin taviksia kuin samiksiakin, diivoja ja tavallisia perheenäitejä, nuorisoa ja pikkuväkeä. Siihen kuuluu niin puita, pensaita kuin perennojakin, koriste- ja hyötykasveja. 

Erilaisia iiriksiä minulle on kertynyt kymmenkunta lajiketta. Mieluisimmat niistä ovat vaaleansiniset ’Blauw’ ja ’Blue King’. Tänä keväänä ostamani vaaleankeltainen siperiankurjenmiekka ’Yellow Tail’ on mielenkiintoinen. Siltä odotan paljon. 

Jotkut kasvit olen ostanut surullisena,

toiset innostuneena ja iloisena.

Jokaisella numerolla on tarinansa. Rakastan noita tarinoita. Joillakin kasveilla on harvinainen alkuperä. Toiset taas on ostettu marketeista. Erityisen tärkeitä ovat ne kasvit, jotka olen saanut ystäviltä. Moniin kasveihin sisältyy muistoja yhteisiltä matkoilta Joukon tai muun perheen kanssa. Jotkut kasvit olen ostanut surullisena, toiset innostuneena ja iloisena.

Talvella kokosin kaikki kasvien nimet ja niihin liittyvät tarinat jonkinlaiseen aakkosjärjestykseen. Nyt täydensin tämän kasvukauden ostokset ja siirsin listat uusiksi sivuiksi blogiini. Kuunliljat ja pionit piti panna omiksi sivuikseen, sillä niiden lajikkeita on niin paljon. Ne löytyvät nyt blogin otsikon alta. Sieltä löytyy myös muuta kivaa ja tarpeellista. 

Mieluisimpia maanpeitekasveja ovat Grönlanninhanhikki sekä peittokurjenpolvi. Molemmat toimivat erittäin hyvin rikkakasveja vastaan. Varjossa viihtyvä varjoyrtti (kuvassa) on ihan huippu, varsinkin vähälumisena talvena. Se on yksi parhaista kasveistani koko puutarhassa. 

Kaikki ostamani kasvit eivät ole luetteloissa. Voi, kunpa olisivatkin, mutta ne ovat kuolla kupsahtaneet. En ole koskaan laskenut niiden määrää. Jos puutarhassa kaikki olisi onnistunut heti ensimmäisellä kerralla, puutarhani olisi niin sanotusti valmis. Ehkä yksi puutarhan viehättävistä puolista on kuitenkin yllätyksellisyys. En voi koskaan olla varma mikä menestyy juuri minulla. Olen onnistunut tappamaan jopa morsiusleinikin, joka monella on riistäytynyt vaivaksi asti. Sitten taas on niitä kasveja, jotka eivät ole moksiskaan tekemistäni virheistä.

Aitakasvina pidän erityisesti koivuangervosta (kuvassa). Suuriin ruukkuihin olen valinnut tuijat lajiketta 'Holmstrup’ (ei ihan näy kuvassa). Se on poikkeuksellisen talvenkestävä ja sietää aurinkoakin hyvin. Kuvassa itselleni mieluisat jättipoimulehti ja kurjenpolvi 'Rozanne' sekä Grönlanninhanhikki.

Puutarhuri raapi päätään ja huokaili,

että minulla on niin vaikea ostoslista.

Puutarhaharrastukseni alussa en tiennyt mitkä kasvit ovat tavallisia ja mitkä harvinaisia. Olin törmännyt niiden nimiin kirjoissa, lehdissä ja netissä ja kyselin niitä tutulta taimistolta. Puutarhuri raapi päätään ja huokaili, että minulla on niin vaikea ostoslista. Nyt seitsemän vuoden jälkeen voin todeta, että ostoslista oli todellakin vaikea. Listallani oli muun muassa sinikämmen, johon ei usein törmää. Onnistuin kuitenkin saamaan sinikämmenen juuri siltä samaiselta puutarhalta muutaman vuoden jälkeen.

Olen joskus huokaillut sitä miten vaikea on löytää lehdissä tai netissä nähtyjä kasveja. Toisaalta se tekee tästä harrastuksesta tietyllä tavalla mielenkiintoisen seikkailun. Ja hillitsee kasvien ostelua, mikä on sinänsä ihan hyvä.

Pioneja minulla on 24 erilaista. Niistä mieluisimpia ovat kiinanpionit ’Jan van Leeuwen’ ja ’Gardenia’ sekä ’Yang Fei Chu Yu’ eli ’Jalkavaimo nousee kylvystä’. Kuvassa pioni 'Angel Cheek'. Sen sijaan syyshortensioita ja kärhöjä minulla on vähänlaisesti. En ole saanut niitä oikein menestymään.

Useat kasveistani ovat valkokukkaisia. Aika monet ovat sinisen sävyisiä ja vaaleanpunaisia. Viime aikoina valikoimani on karttunut monilla hailakankeltaisilla kukilla. On minulla muutama kirkkaankeltainenkin kukka, mutta niistä en juuri pidä. Ne vain ovat saaneet jäädä, ettei niiden paikka olisi täysin tyhjä.

Jotkut kasveista ovat mustalla listalla.

Jotkut kasveista ovat mustalla listalla. En toivoisi näkeväni aggressiivisesti leviävää valkoista kyläkurjenpolvea täällä, en myöskään kirkkaankeltaisena kukkivaa suikeroalpia. Ruosteenpunaiset päivänliljat antaisin mielelläni pois.

Olen kuunliljojen suuri ystävä ja niitä minulle on kertynyt 16 eri lajiketta. Niistä yksi mieluisimpia on tavallistakin tavallisempi, suurilehtinen ’Elegans’. Kuvassa myös vuorenkilpi ja kirjovuohenputki.

Listaltani puuttuvat melkein kokonaan arat, talvisuojausta vaativat kasvit. Sen sijaan listallani on useita helppoja ja kestäviä kasveja. Jotkut ovat hutiostoksia, jotkut täysosumia. Parhaista ostoksista mainittakoon harokataja ja sen viereen istuttamani Japaninunikko ’Pacino’. Tuo pienikokoinen unikko kukkiin aina vain vaaleankeltaisin, suloisin kukin. 

Japaninunikko ’Pacino’, taustalla iki-ihana harokataja

Muita mieluisia hankintoja ovat olleet vaaleanpunaisena keväällä kukkiva rusokirsikka, runsaskukkainen sinilila kurjenpolvi ’Rozanne’ ja kirkkaansininen loistotädyke ’Royal Blue’, kalpeankeltainen ’New Moon’ -kullero, valkoinen kiiltoleimu, vaaleankeltaiset päivänliljat ’Gentle Shepherd’ ja ’Joan Senior’ sekä valkoinen koreakärsämö ’Noblessa’. Täysosumia ovat olleet myös viiniköynnös ’Somerset Seedless’, viherherukka ’Vilma’ ja luumu nimeltä ’Yleinen keltaluumu’. 

Ostoslistalla ovat vielä ainakin syyshortensia ’Limelight’, joka aloittaa kukintansa limenvihreillä nupuilla sekä makeakirsikka. Pensasruusuistakin haaveilen. Kanadalainen ruusu ’Lambert Closse’ olisi kiinnostava. Sille olisi paikkakin valmiina. 

Tämän kasvukauden ostosten huippuihin lukeutuu pensashanhikki ’Creme Brulee’. Sen valkoiset kukat ovat erityisen näyttäviä. 

Olen usein leikkinyt ajatuksella, että jos perustaisin uuden puutarhan, valitsisin sinne vain parhaat lajikkeet nykyisestä valikoimastani. Ja sitten varmaan kävisi kuitenkin niin, että kokeilisin taas jotakin uutta. Ja lajikevalikoima paisuisi taas. 😊

KUIN LENTOON LÄHDÖSSÄ

Jonakin päivänä tuntuu kuin olisi lentoon lähdössä. On niin iloinen, ettei tiedä miten päin olisi. Tällä viikolla oli juuri sellainen päivä. Tapahtui monia ihania asioita. Yksi niistä oli blogini lukijan vierailu meillä. Aiemmin kerroin tapaamisestamme Prisman hedelmä- ja vihannesosastolla. Olin tavatessamme sen verran hämmentynyt, etten hoksannut pyytää tätä miellyttävää rouvaa kahville. Ilahduin kun hän oli lukenut blogijuttuni ja saanut kutsun sitä kautta. 

Pihalla rouva ojensi minulle upean, herkän kimpun. Tiesi minun rakastavan kukkia. Blogistani hän oli oppinut tuntemaan esteettisen makuni ja oli osannut valita juuri oikeanlaisen kimpun: vaaleanpunaisia hortensioita ja ruusuja, lisänä pientä valkoista ja suuria vihreitä lehtiä. Mukavaa eksotiikkaa kimppuun tuo Afrikanlilja. Sen mustat silmät antavat juuri sopivan säväyksen hempeään kimppuun.

Kimppu voi syksylläkin olla kesäisen hempeä.

Olimme sopineet tapaamisemme torstaiksi ja toivoneet sateetonta päivää, jotta voisimme kierrellä puutarhassa. Sateettoman päivän saimmekin. Tai ei ainakaan satanut paljon, pientä tihkua vain. Hyvä niin. Saimmekin hyvin tuulisen päivän. Muualla Suomessa riehui oikea myrsky ja repi liikennemerkkejä mutkalle, huusseja matalaksi ja sen sellaista. Meilläkin sähköt olivat olleet muutaman tunnin poikki, vaikka sähkökatkot täällä ovat harvinaisia. Urheina kiertelimme puutarhaa toista tuntia tuossa tuulessa.

Minä nolostelin

villiintynyttä potageria.

Minusta puutarha näytti ränsistyneeltä ja paikoitellen jopa ankealta, mutta vieraani oli ihastuksissaan. Hän ihasteli muun muassa Grönlanninhanhikkia, jota minulla on melko isoina pläntteinä maanpeitteenä. Lupasin hänelle rönsyjä niistä ja muistakin, jos vain haluaa. Hän kiinnitti huomiota myös muuhun maanpeitekasvillisuuteen sekä puutarhan vaihteleviin muotoihin ja värimaailmaan. Hän ihmetteli myöhään kukkivia päivänliljoja. Minä nolostelin villiintynyttä potageria, mutta hänestä siinä ei ollut mitään hävettävää. Miten lohduttavaa!

Yhden ikävän yllätyksen koin vierailun aikana. Olin juuri kehunut vuolaasti miten makea ’Somerset Seedless’ viinirypäle on. Sehän on oikeasti aivan fantastinen lajike. Huomasin, että tänä keväänä istuttamassani viiniköynnöksessä oli muutama terttu ja kehotin häntä maistamaan. Rypäleet olivat epäilyttävän tummia, mutta ajattelin niiden nyt vain sattumalta olevan sen värisiä eikä punertavia niin kuin meidän toisessa köynnöksessä on. Maistoin itsekin – ja voi ei, rypäle ei maistunut ollenkaan hyvältä ja siinä oli isot siemenet sisällä. Olin saanut väärän lajikkeen. Nimilappu on edelleen paikallaan ja siinä lukee ’Somerset Seedless’. Onneksi tiesin millainen se oikeasti on. Saimme sentään maistiaiset myös oikeasta viinirypälelajikkeesta ja se toden totta on makea ja herkullinen.

  

Afrikanliljaa voi kasvattaa itsekin. Kokeilin kerran ja sain sen jopa kukkimaan.

Halusin näyttää hänelle

uudet pensashanhikkimme:

valkoisen ’Creme Bruleen’ ja

vaaleanpunaisen ’Lovely Pinkin’.

Ne kukkivat vielä täyttä päätä.

Jos yksi ikävä yllätys sattui tämän kasvukauden ostoksiin, niin osui sinne myös ihania positiivisia yllätyksiä. Yksi niistä on Japaninunikko ’Pacino’, jota oli ilo esitellä. Se kukki kun istutin taimen kesäkuun alussa ja kukkii aina vain. Näyttää siltä, ettei se kai aio lopettaa ennen kuin jää lumen alle. Yllätyin miten pieni se on ja ex tempore istutin sen terassin eteen paikkaan, jossa voin nähdä sen olohuoneen ikkunasta. Ei parempaa paikkaa olisi voinut sattua tällaiselle syksyn ilahduttajalle.

Mielelläni esittelin myös harokatajan, joka on yksi mieluisimmista kasveista puutarhassani. Kerroin vaaleankeltaisesta ruususta nimeltä ’Aicha’, joka uskollisesti kukki melkein näihin päiviin asti. Halusin näyttää hänelle uudet pensashanhikkimme: valkoisen ’Creme Bruleen’ ja vaaleanpunaisen ’Lovely Pinkin’. Ne kukkivat vielä täyttä päätä. Kerroin iiriksistä, pioneista, jaloritarinkannuksista...

Eihän tämän edessä voi muuta kuin huokailla ihastuksesta.

Puutarhakierroksen jälkeen meillä oli mukava kahvihetki. Oli helppo vaihtaa ajatuksia. Päätimme pitää yhteyttä jatkossakin. Toivottavasti saamme katsella yhdessä vähän värikkäämpää keväistä tai kesäistä puutarhaa. Ja olisi niin kiva antaa vaikkapa kimppu pioneja, nippu juurtuneita muratinoksia, vadillinen Grönlanninhanhikin rönsyjä tai jotakin muuta mieluisaa.

Puutarha ainakin on oivallinen 

ja mitä helpoin tapa tutustua.

Saamani kimppu on niin kaunis, että kannan sitä ympäri huushollia, jotta voin nauttia siitä mahdollisimman paljon. Ruokailun ajaksi kannan sen ruokapöydälle ja sitten taas olohuoneen pöydälle, että näen sen mahdollisimman usein ohi kulkiessani. Se on myös valokuvattu huolellisesti, jotta siitä on iloa vielä talvellakin.

Sydämelliset kiitokset! Toivottavasti tapaamme uudelleen puutarhan merkeissä tai muuten vain. Terveisiä myös äidilleni! Häneltä olen oppinut, että tuikituntemattomiakin voi pitää ystävinä ja kutsua kahville. Puutarha ainakin on oivallinen ja mitä helpoin tapa tutustua.

Ihanaa syksyn jatkoa niin myrskyyn, sateeseen kuin paisteeseenkin teille kaikille!

KESÄKUULUMISIA

Kesä harppoi pitkin askelin. Minä yritin kipittää perässä. Silti olin aina muutaman askeleen jäljessä. Onneksi nyt ajan kulku on hidastunut ja ehdin vähän kirjoittelemaankin.

Katajakujalla on puuhailtu paljon, kuten aina. Emme me työmyyrät malta olla paikoillamme.

Katajakujalla on haudottu ja hoidettu tipuja,

Tällä kertaa saimme kolme tipua, jotka saivat nimensä ruusujen mukaan: Roosa, Lumikki ja Minette. Jospa joskus ehtisin kirjoittaa niistä oman juttunsa. Haudonta ja tipujen hoito oli taas tarinan arvoinen härdelli. 

rakennettu ulkovarastoa ja myllätty maata,

Samalla kun kaivinkone laajensi lampea, tehtiin Lapiomiehelle oma plantaasi kasvihuoneen ympärille. Istutukset ovat vielä osittain kesken. 

istutettu pensaita ja perennoja enemmän kuin koskaan ennen,

Pitkän talven aikana oli aikaa suunnitella kaikkea ihanaa puutarhaan. Turusta tuli kasveja autolastillinen, parista muusta paikasta vielä lisää. Nämä taimet tilasin Särkän perennataimistolta. Sain hyvää palvelua ja vähän erikoisempia taimia, joita ei joka paikassa myydä. Kiitos heille ystävällisestä palvelusta!

jatkettu ruusuprojektia muurin päälle,

Taisin istuttaa toistakymmentä ruusua muurin päälle. Tämä ihana ruusu on kestävä Morsionruusu. 

rakennettu lampea,

Lampea laajennettiin ja siihen asennettiin kangas ja hiekka. Pulahdus lampeen puutarhapuuhien välissä oli pelastukseni pitkän hellejakson aikana. 

kasteltu – ja taas kasteltu,

Uudet istutusalueet tarvitsivat runsaasti kastelua ja hyvää se teki vanhoillekin istutuksille. 

ihasteltu huikeaa kukintaa,

Tuntui, että kaikki kukat puhkesivat yhtä aikaa kukkaan. Tässä ihanan sininen loistotädyke ja neidonkurjenpolvi yhdessä. 

opeteltu kukkakimppujen ja -asetelmien tekemistä,

Yksi unelmani on täyttynyt ja voin surutta poimia leikkoja puutarhasta. Nyt on materiaalia, josta värkätä kimppuja ja asetelmia. 

valokuvattu,

Valokuvaaminen helteellä ja auringon paisteessa on ollut haasteellista. 

kitketty ja kitketty,

kärvistelty helteessä, 

nautittu rauhasta, kesästä ja kesän taittumisesta syksyksi, puutarhapuuhista, perheestä ja läheisistä ja muista elämän tärkeistä asioista.

Vielä on paljon istutettavaa, kitkettävää, leikattavaa, siistittävää, valokuvattavaa... Kunpa vain saisi itsensä tuonne  tuuleen ja sateeseen.