torstai 30. elokuuta 2018

RÖYHKIMYS

Tiedäthän sen tyypin: haluaa olla kaikessa mukana ja tekee paljon asioita, mutta ei pidä kiinni sopimuksista. Viiruhelpi on juuri sellainen, röyhkimys. Jos sovitaan, että näiden rajojen sisällä toimitaan, niin eiköhän vain kohta kuitenkin jo toimi ihan omilla säännöillä. Täyttä välinpitämättömyyttä.

Vieläpä niin maineikas taustakin!

Siskoni esitteli hänet minulle seitsemän vuotta sitten: Visavuoresta, kuvanveistäjä Emil Wikströmin istuttaman kasvin jälkeläinen. Ihastuin häneen heti ensisilmäyksellä. Ai että, pitkä (80–100 cm) ja komea, päällä vaalea puku hillittyine raitoineen! Small talk hyvin hallussa – kahisee niin ihanasti tuulessa. Voimakas ja hyväkuntoinen. Vieläpä niin maineikas taustakin!

Tämä väri pukee häntä.

Tuo piittaamattomuus rajoista taitaa olla sukuvika.

Olin lukenut, että tällaisiin tyyppeihin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella eikä ainakaan istuttaa perennapenkkiin, ei ainakaan rajaamatta. Siispä otin juurimattoa, toiseen paikkaan nurmikon reunanauhaa ja pohjattomia ämpäreitä. Yksi vanha lasten ammekin oli, josta sahasin pohjan pois. Tein rajat selviksi. Suurimmaksi osaksi nuo ovat toimineet kiitettävästi, mutta kyllä viiruhelpi tulee heti yli siitä missä raja on vähänkin liian matala. Onneksi sillä on tapana jäädä rajan tuntumaan eikä se salakavalasti matkusta mullan alla pitkiä matkoja. Rajojen kanssa kannattaa olla tiukkana, sillä viiruhelpi lisääntyy juuren paloistakin helposti. Tuo piittaamattomuus rajoista taitaa olla sukuvika, sillä olen kuullut hänen serkkupoikansa, ruokohelpin, rikkovan rajoja vielä hanakammin.

Kuva on toukokuulta.

Hänelle ei tarvitse tarjoilla
sen enempää lannoitteita
kuin talvivaatteitakaan.

En pidä siitä, ettei sovituista rajoista pidetä kiinni. Onneksi hänellä on paljon hyviä puolia, niin olen sietänyt sitä piirrettä. Hän on hyvää seuraa havuille ja purppuralehtisille pensaille. Matalan maanpeitekasvuston keskellä hän on todella hyvännäköinen. Sekin on hienoa, että hän on terve ja talvenkestävä.  Ja kyllä vaatimattomuuskin on hänelle eduksi. Hänelle kelpaa melkein paikka kuin paikka kunhan ei ihan varjossa sentään ole. Jos hän saa itse valita, hän elelee mieluiten kosteahkossa kuin kuivassa paikassa, mutta ei senkään kanssa niin nuukaa ole. Hänelle ei tarvitse tarjoilla sen enempää lannoitteita kuin talvivaatteitakaan.

Itse asiassa kun asiaa tarkemmin ajattelee, jos rajojen rikkominen on ainoa pahe, niin ei puutarhurilla ole valittamista. Ainakaan niin kauan kun se ei hoksaa levitä siementämällä.


Phalaris arundinacea

KORKEUS: 80-100 cm

KUKINTA-AIKA: heinä-elokuu

KASVUPAIKKA: aurinkoinen, lievästi varjoinen

TALVENKESTÄVYYS: erittäin kestävä

KASVUALUSTA: kostea, kuiva, keskiravinteinen

HOITO: ei tarvitse hoitoa

maanantai 27. elokuuta 2018

YSTÄVÄNI

Minulla on hyvä ystävä. Kerron nyt hänestä hieman. Olimme pitkään käyneet samoissa tilaisuuksissa, mutta useinkaan en huomannut häntä, sillä hän on pienikokoinen ja eikä millään tavalla tuo itseään esille.  Hän on hyvin kaunis, mutta pukeutuu vaatimattomasti. Kun paikalla on paljon ihmisiä, hän on myös hiljainen ja antaa ujon vaikutelman.

Sitten erään kerran satuimme samaan työryhmään ja juttelin hänen kanssaan. Huomasin pian, että hänen kanssaan oli helppo olla ja meillä oli paljon yhteistä. Jatkoimme yhteistyötä ja ystävystyimme. Minulle avautui aivan uusia näkökulmia.

Huomasin, että hän  on hyvin vahva ihminen. Hänellä  on uskomaton määrä henkisiä voimavaroja ja viisautta. Hän ei ole lainkaan ujo ja hiljainen, vaan rohkea ja puhelias. Hän vain on luonteeltaan sellainen, ettei pidä melua itsestään. Meni pitkään ennen kuin tiesin, että hän on korkeasti koulutettu ja lahjakas monilla eri alueilla. Kaiken kaikkiaan hieno ihminen ja ihana ystävä.

Jalokello on juuri kuin ystäväni.

Jalokello (Platycodon grandiflorus)

Jalokello on juuri kuin ystäväni. Hieno perenna, mutta monivuotisena kasvina vähän tunnettu. Kesä voi olla jo pikällä, ennen kuin huomaan hänet. Itse asiassa jalokello versoo varsin myöhään. Pitkin kesää jalokello valmistautuu heinä-elokuun suureen tapahtumaan: silloin se aukaisee kookkaat, kauniit kukkansa ja ilahduttaa pitkään kukinnallaan. Minun jalokelloni kukkii puhtaanvalkoisin kukin, mutta olen kuullut myös sinililoista ja vaaleanpunaisista kukista. Silloin jalokello ei jää huomaamatta. Jo pullistuvat nuput saavat mielenkiinnon heräämään; pian saa nähdä jotakin hyvin kaunista.

Nuput ovat viisikulmaisia ja pulleita.

Jalokellon kanssa on helppo tulla toimeen. Jalokello ei levittäydy toisten tontille juurillaan eikä myöskään siementämällä. Pitää huolen omista asioistaan. Aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla ja kuivassa tai tuoreessa, runsasmultaisessa, hiekansekaisessa ja runsasravinteisessa maassa tykkää asustella.

Pari asiaa kuitenkin on,
joista jalokello herkästi ottaa itseensä.

Vaikka jalokellon kanssa ei joudukaan hankaluuksiin, pari asiaa kuitenkin on, joista jalokello herkästi ottaa itseensä. Se ei pidä siirtämisestä eikä jakamisesta. Jakamisen aiheuttamasta järkytyksestä jalokello toipuu hitaasti. Ymmärrän. Jalokello rakastaa rauhallista elämää.

Täällä II-vyöhykkeellä jalokello on ollut vahva – kestänyt ankarimmatkin talvet ja kesät. Olen kyllä kuullut, ettei jalokello kovin pohjoisessa kestä ja varsinkin talvimärkyyttä se ei siedä. En ihmettele. Olisihan se aikamoista seisoa märin jaloin pakkasessa.

Minun jalokelloni aloittelivat kukintansa heinäkuun viimeisellä viikolla ja vielä kuukautta myöhemmin niissä on kukkia.

Olen kuullut, että jalokelloa käytetään paljon vain kesäkukkana. Suosittelen kuitenkin istuttamaan sen viimeistään syksyllä maahan, sillä hyvässä lykyssä jalokellosta voi saada pitkäaikaisen ja hyvän, luotettavan ystävän. Sellaisia ystäviä ei voi koskaan olla liikaa.


lauantai 25. elokuuta 2018

ÖTÖKKÄJUTTUJA

Pallerokiurunkukassa surisee.

Ämä-äkki ei toi-mi.

Kun esikoiseni oli 2 ½-vuotias, hän huomasi tumman roskan. – Ämä-äkki, hän totesi itsevarmana. – Ämä-äkki ei toi-mi, tyttö sanoi ja arveli hämähäkin kuolleen. Kohta kuitenkin hän ilahtui. – Toimii se, hän sanoi.

Pienet vieraat ovat löytäneet pioni 'Jan van Leeuwenin' kukan.

Pikkusisko oli päiväunilla ulkona ja alkoi heräillä. Nelivuotias isoveli tuli sanomaan, että vauva heräsi. Menin hakemaan vauvaa. – Mä viihdytin Avillaa sillä aikaa kun se itki. – Mä näytin sille kastematoa, isoveli selitti touhukkaana. Sitten hän poimi kastemadon vauvan peitolta ja heitti sen multaan.

Minne matka, muurahainen?

Tää on synnyttäny emomato.

Kuopuksen kanssa oli hauskaa tehdä puutarhahommia. Hän touhusi ja puhua pulputti koko ajan. Maasta nousi matoja, joita hän tarkkaili. – Tää on synnyttäny emomato, hän totesi kaksivuotiaan varmuudella. – Tää tarvii kiipeilytelineen, hän totesi toisesta. Keskeneräisessä kompostissa matoja oli aivan vilisemällä. – Nää tönii toisiaan, kuopus ilmoitti.

Kaukasiantörmäkukka on saanut vieraan.


Iiriksessä surisee. Kerrottu iiris 'Concord Crush' kukkii tänä kesänä jo toista kertaa. Kuva on otettu heinä-elokuun vaihteessa.

keskiviikko 22. elokuuta 2018

LÄHTÖPASSIT

Onko sinulla puutarhakasveja, joille olet antanut lähtöpassit? Minulla on muutamia. Elämänlanka tuli tähän puutarhaan salamatkustajana. Sen suhteen minulla on ihan nollatoleranssi.

Jalopähkämön siirsin tänne tarkoituksella. Nyt kyllästyin, sillä se leviää ainakin täällä aivan liian aggressiivisesti. Jos mieleni muuttuu, ei hätää. Jalopähkämö on sitkeä kasvi, joka putkahtaa paikasta jos toisestakin ja voin vielä vuoden kuluttua pelastaa sen ja istuttaa johonkin rajattuun paikkaan.

Jalopähkämölläni on maineikas tausta. Kuvataiteilija Emil Wikström on aikanaan tuonut sen Visavuoreen ulkomailta. Minä sain jakopalan siskoni työskennellessä Visavuoren puutarhassa. Voiko niin historiallista perennaa mennä hävittämään? Ehkä ei.

Mietin japanintattaren istuttamista uuteen paikkaan, mutta luin sen olevan haitallinen vieraslaji. Lähtöpassit siis. Onneksi tatar kasvaa minulla juurimatolla eristetyssä altaassa, josta se ei ole levinnyt minnekään.

Päätin heti suosiolla turvautua pipettipulloon.

Päätin heti suosiolla turvautua pipettipulloon, sillä Vieraslajit.fi:n sivuilla luki seuraavaa: "Tatarten hävittäminen on osoittautunut hyvin hankalaksi. Pelkkä kitkeminen tai varsien katkaiseminen ei riitä, sillä tattaret lähtevät helposti uuteen kasvuun. Niitä ei myöskään yleensä pysty hävittämään kaivamalla, sillä tattaret lähtevät uuteen kasvuun pienestäkin maahan jäänestä juurakon kappaleesta. Pienialaisten kasvustojen hävittäminen  voi onnistua leikkaamalla kasvusto ensin kokonaan alas ja peittämällä se sitten mustalla muovilla 3–4 vuoden ajaksi."


Tattaren kasvattamista omassa puutarhassa ei ole kielletty, mutta päätin silti luopua siitä.


Tippa raakaa glyfosaattia kasvin lehdelle.

En pidä myrkyistä, mutta joskus niihin on vain turvauduttava. Tällä kertaa en voi peittää koko Lastentarhaa mustalla muovilla. Minun taktiikkani tällaisissa kiperissä tilanteissa on seuraavanlainen. Tippa raakaa glyfosaattia kasvin lehdelle ja sitten vain odotetaan pari viikkoa. Siis ei joka lehdelle, vaan tippa tai pari yhdelle kasville. Tatar tosin on niin suuri kasvi,että tiputin pisaran muutamalle lehdelle. Sen jälkeen pitää olla tarkkana, että käsittelee vielä ne versot, jotka ensimmäisellä kerralla ovat jääneet huomaamatta tai jos nousee uusia. Tämä temppu tepsii parhaiten keväällä ja kesällä kun kasvu on parhaassa vauhdissa.


Suikeroalpi ei tosin helposti luovuta,
mutta en luovuta minäkään.

Suloinen suikeroalpi on myös mustalla listalla. Suikeroalpi on kaunis kasvi, mutta en halua keltaista yleisväriä puutarhaan sen kukinnan aikaan. Sillä nimittäin ei ole aikomustakaan noudattaa minun suunnitelmiani tai toiveitani. Suikeroalpi ei tosin helposti luovuta, mutta en luovuta minäkään.


Onneksi suikeroalpi ei täällä kasva näin runsaana. Kuva on edellisestä puutarhastani.

Sitten on vielä yksi kasvi, josta aion luopua. Ostin päivänlilja 'Kartanon' kun kauppias vakuutti sen olevan vaaleanpunainen. Ei ihan ollut. Annan sen ystävälleni, joka pitää tiilenpunaisesta ja oranssista.


Päivänlilja 'Kartano' ei istu puutarhani värimaailmaan.

Oikein hyvää elokuun jatkoa sinulle!

sunnuntai 19. elokuuta 2018

HULLUT PÄIVÄT

Meillä on kuin Hullujen päivien alla: kaikkea mielenkiintoista ja ihanaa on peitetty harsojen alle.

Voi, miten tekisikään mieleni jo avata harsot, mutta ulkona tuulee kovasti ja pienet taimet tarvitsevat lämpöä ja suojaa.

Kuoppaa on kaivettu yhdelle jos toisellekin.

Oikeastaan täällä on jo vietettykin hulluja päiviä. Ja villejä viikkoja. Kuoppaa on kaivettu yhdelle jos toisellekin. Polkuja tehty. Kiviä kannettu. Perennoja jaettu ja mustaa muovia saatu taas vähemmäksi. Grönlanninhanhikkia, maksaruohoa, mehitähteä, vuorenkilpiä, kuunliljoja, konnanyrttiä, arovuokkoa... Pioneita siirretty. Kasteltu ja kasteltu. Harsoja viritelty. Ja nautittu. Nautittu aivan mahdottoman paljon.

Siirsin terassin sinkkiastioissa kasvaneet kuunliljat maahan - ja harson suojiin. 

Ajatuksella.
Nautiskellen. 

Välillä olen tullut sisälle, pyöräyttänyt herkullisen smoothien ja juonut sen kaikessa rauhassa terassilla. Ajatuksella. Nautiskellen. Jos haluat tietää, millaisesta juomasta olen rottinkituolilla istuen nauttinut, voit katsoa ohjeen täältä. Olen kehitellyt  sen itse ja nimennyt Mietiskelyjuomaksi.

Niin kiire ei saa olla, ettei ehtisi nauttia kanelisesta kookos-banaanismoothiesta kaiken puutarhatouhotuksen välissä.

Hyvin pärjätään ainakin niin kauan kuin harsoja riittää.

Säät ovat olleet täydelliset: kesäisen lämmintä, mutta tuulista, yöllä on ropsauttanut vettä. Tuuli on tosin aika voimakasta, mutta harsot pelastavat tilanteen. Hyvin pärjätään ainakin niin kauan kuin harsoja riittää.

Suunnitelmat ovat menneet hyrskyn myrskyn, kuten niillä on tapana. Se ei haittaa, sillä pidän puutarhan suunnittelusta. Kun jakopaloja tuleekin enemmän kuin on kuvitellut tai jossakin kohtaa suuri kivi estää kuopan kaivamisen, uudet istutussuunnitelmat tehdään lennossa. Joskus suunnitelman muuttaa blogiystävältä viime hetkellä saatu idea.

Mustan muovin aika puutarhamme länsireunalla alkaa olla ohi. 

Hullulta näyttää huushollikin. Kodinhoitohuone on kuin lähtevä laiva. Jääkaappi sekä muut keittiön kaapit odottavat ensimmäistä sadepäivää. Eikä työhuoneen siisteydessäkään kehumista ole. Se kuuluu asiaan. Nyt nautitaan ulkona kun Into ja Tarmokin ovat paikalla.

Puuhakasta tai rentoa elokuun jatkoa itse kullekin!

Tervetuloa blogini lukijoiksi, Pippe ja Blogit.fi-sivuston kautta liittyneet! Olen tosi iloinen kun liityitte. Toivottavasti voin ilahduttaa teitä jutuillani ja kuvillani.

tiistai 7. elokuuta 2018

KAUKOKAIPUUTA JA KOTISEUTURAKKAUTTA

Kuka malttaisi kesällä olla pois Suomesta ja omasta puutarhasta? En minä ainakaan. Voi olla, ettei moni teistä lukijoistakaan. Kuitenkin saattaisi olla kiva pistäytyä jossain, vaikkapa maailmanympärysmatkalla ihan tuosta noin vain. Ilmaiseksi ja ilman pakkaamisen vaivaa. Kasvien tuella mielikuvituksen siivin.

Jos vaikka lähtisi Helsingistä (alppiruusu ’Helsinki’, marjatanalppiruusu ’Helsinki University’) ja matkustaisi Ruotsin (ruotsinpihlaja) kautta Hollantiin (pillisipuli ’North Holland’, punaherukka ’Punainen Hollantilainen’, porkkana ’Amsterdam Forcing’) ja sieltä Lontooseen (porkkana ’Lontoon tori’). Lontoosta voisi matkustaa Saksaan (saksankurjenmiekka, saksankirveli, keltasipuli ’Stuttgart’, retikka ’Munchenin olut’) ja Itävaltaan (kyssäkaali ’White Vienna’). Samalla reissulla voisi pyörähtää myös Ranskassa (ranskantulikukka, retiisi ’French Breakfast’) ja Italiassa (punasikuri ’Palla Rossa Roma’, roomansalaatti).


Siperiankurjenmiekka 'Blue King'

Ja kun ei ole pelkoa,
että siemenistä itse kasvatettu pioniharvinaisuus
avaisi nuppunsa juuri matkan aikaan,
voi huoletta jatkaa Egyptiin...

Ajatella – voisi kokea kaiken tämä ilman, että puutarhahöperön tarvitsisi lähteä rakkaiden kasvattiensa luota. Eihän sitä tiedä, vaikka suosikkigladiolus kukkisi juuri sillä aikaa kun itse on matkoilla! Ja kun ei ole pelkoa, että siemenistä itse kasvatettu pioniharvinaisuus avaisi nuppunsa juuri matkan aikaan, voi huoletta jatkaa Egyptiin (punajuuri ’Egyptiläinen litteänpyöreä’), kauemmas Afrikkaan (sininata ’Sininen Kongo’) ja itäistä reittiä  (kirsikka ’Leningradin musta’, pihasyreeni ’Moskovan kaunotar’, purjo ’Bulgarian jättiläinen’), Japaniin (japaninpihlaja, tulppaani 'Sapporo') ja aina Australiaan asti (lehtisalaatti ’Australialainen’). Australiasta voisi sitten samalla vaivalla  lennähtää vaikka Amerikan mantereelle asti (Amerikanpihlaja, ruusu ’Chicago Peace’, parsa ’Mary Washington’, vihannespaprika ’California’, helmipensas ’Niagara’, marjatuomipihlaja ’Saskatoon’) ja sieltä takaisin koti-Suomeen (suomenköynnösruusu, suomenpihlaja).

Amerikanpihjala

Ainoa hankaluus on kulkuvälineiden puute. Valikoimissa olisivat nimittäin juna (Rautatienomenapuu), Lada (päärynä ’Lada’), ja kaksikerroksinen bussi (kaunopunahattu ’Double Decker’).

Tulppaani ’Sapporo’ kukkii yhtä aikaa vuorikaunokin kanssa.

Jos maailmanympärysmatka ei ole sinun juttusi, voit tehdä kierroksen kotimaassa. Lähimatkailuhan on nyt hyvin trendikästä. Seuraavasta listasta saa vähän vinkkejä: Helsinki (alppiruusu ’Helsinki’, marjatanalppiruusu ’Helsinki University’), Iisalmi (kirkonruusu ’Iisalmi’), Inkeroinen, Kouvolan kaupunginosa, (kirsikka ’Inkeroisten kuulasmarja’), Kuokkala, Jyväskylän kaupunginosa, (luumu ’Kuokkalan punaluumu’), Kustavi (päärynäpuu ’Kustavi’), Lavia (omenapuu ’Lavia’), Lepaa (karviainen ’Lepaan punainen’), Liperi (liperi eli lipstikka), Loimaa (loimaankoivu), Mikkeli (alppiruusu ’Mikkeli’), Nilsiä (kirkonruusu ’Nilsiä’), Pirkkala (pirkkalankoivu),  Raahe (kirsikka ’Raahe’), Ruotsinpyhtää (leimu ’Ruotsinpyhtää’), Tammela (puistosyreeni ’Tammelan kaunotar’), Tervola (pensashanhikki ’Tervola’), Tornio (tornionlaaksonruusu)

Kuokkalan punaluumu

Johan tässä on tullut kotona nyhjötettyä. Täytyypä käydä kierros puutarhassa ja katsoa minne asti tänä itana voisin mielikuvamatkailla. Ekologisesti.

torstai 2. elokuuta 2018

INTO, TARMO JA HERRA HASHIMOTO

Tässä me Inton kanssa istumme ja suunnittelemme puutarhaa. Että mitä me sitten teemme kun ilmat viilenevät. Mittari näyttää 30 astetta. Tarmo on lomalla. Ei jaksa näin kuumalla ahertaa.

Hän on hieman väsyttävää seuraa.

Illan viiletessä avaan ovet ja ikkunat, jotta talo jäähtyisi. Edes vähän. Menen hetkeksi puutarhaan, jossa Tarmo jo odotteleekin. Hetken aikaa puuhailemme yhdessä jotain pientä. Kitkemme tai kannamme kiviä, mutta vain vähän. Tarmo ei vain halua. Ei jaksa enää illalla kun on kuuma päivä takana. Sitäpaitsi meidän mukanamme on myös herra nimeltä Hashimoto. Hän on hieman väsyttävää seuraa...

Kasvimaa on jäänyt vähän hunningolle, mutta kehäkukka 'Snow Princess' sentään kukkii.

Sain juuri nimen kummallisille oireilleni: Hashimoton tauti. Olen kärsinyt muutamia vuosia muun muassa käsien vapinasta. Viime aikoina nivelkivut ovat alkanet hankaloittaa jopa puutarhatöitä. Olen ollut pitkistä yöunista huolimatta väsynyt. Olen horjahdellut ja vaikka mitä.

Niin että saa kahdet oireet samaan hintaan...

Olin hypännyt vaikka minkälaisissa tutkimuksissa. Mitään ei löytynyt – kunnes alkoi tapahtua kummia. Menin lääkärille ihan toisen asian, tulehtuneen ihohuokosen, takia ja tuo nuori lääkäri oivalsi heti mistä on kysymys. Hän määräsi verikokeita ja sai hyvin nopeasti selville tuon taudin, joka selittää kaikki oireeni. Hämmästyttävää, että ihan kaikki kummalliset oireet todellakin liittyvät tähän tautiin.

Olihan se helpotus, vaikka koululääketieteellä ei siihen parannuskeinoa olekaan. Hashimoton tauti on yleinen, kilpirauhasen autoimmuunisairaus. Kilpirauhasen vajaatoiminnasta se eroaa muun muassa siinä, että kilpirauhasen toiminta sahaa vajaa- ja liikatoiminnan välillä. Niin että saa kahdet oireet samaan hintaan...

Pioniunikko kukkii minulla ihan ensimmäistä kertaa.

Olen kuunnellut kehoani ja puolentoista vuoden aikana muuttanut ruokavaliotani. Nyt huomasin, että olen intuitiivisesti tehnyt sellaisia ratkaisuja, joita nimenomaan suositellaan silloin kun sairastaa Hashimoton tautia. Keho on myös pyytänyt sellaisia ruokia, joita suositellaan, esimerkiksi kirsikoita ja cashew-pähkinöitä.

Kaikella on aikansa.

Tästä on hyvä jatkaa. Olen toiveikas ja uskon luontaislääketieteen puolelta löytäväni helpotusta. Ei pelkkää laastaria, vaan sellaisia asioita, jotka vaikuttavat itse taudin syihin. Joitakin hyviä asioita olen jo löytänytkin. Kerron niistä lisää joskus toiste.

Kaikella on aikansa. Uskon, että Tarmokin vielä palaa ihan kokopäivähommiin. Kun säät viilenevät, minua ei tässä tietokoneen ääressä näy. Siellä minä Inton ja Tarmon kanssa aherran puutarhassa.

Vaikka itse en ole tehnyt puutarhassa helleaikaan juuri mitään, paljon on tapahtunut. Puutarhakuvani ovat hyvin usein näyttäneet jokseenkin tällaisilta.

Jos sinulla on kokemuksia luonnonmukaisista keinoista, joilla voi helpottaa autoimmuunitulehduksia, niin olisin hyvin kiitollinen pienistäkin tiedonmurusista.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

HELPOT PERENNAT VARJOON

Olen esitellyt helppoja perennoja puutarhan eri osiin. Ei riitä, että kasvi pysyy hyvin hengissä. Sen on myös käyttäydyttävä kunnolla ja täytettävä tiukat kriteerit:
  • Kasvaa hyvin, mutta ei leviä hallitsemattomasti.
  • Ei vaadi jakamista, talvisuojausta, ei juuri mitään muutakaan hoitoa. Vain jotakin pientä joskus.
  • Luotettava ja varma. Terve.
  • Näyttävä.
Olen jo esitellyt helppoja perennoja aurinkoon täällä sekä aurinkoon ja puolivarjoon täällä. Puolivarjon perennat olen esitellyt täällä.

Meidän nuoressa puutarhassamme varjopaikkoja on aivan liian vähän.

Nyt esittelen kasveja, jotka sopivat varjoon. Suurimman osan niistä esittelin jo puolivarjon kasvien listalla.

PERENNOJA VARJOON

Varjoyrtti
Töyhtöangervo
Sinikämmen
Kuunlilja
Valeangervo 
Karhunlaukka
Kilpirikko
Kilpiangervo
Rotkolemmikki 


Varjoyrtti

Varjoyrtti on myös ihana pohjoisterassin ruukkukasvi.

Varjoyrtti on ainavihanta varjoisten ja puolivarjoisten paikkojen peittokasvi. Varjoyrtti ei ole oikeastaan perenna, vaan ainavihanta varpukasvi. Kasvualustan tulisi olla tuore, keski-runsasravinteinen, humuspitoinen ja hapan.

Varjoyrtin heleänvihreä lehdistö on erittäin kaunis, mutta kukat ovat melko huomaamattomat, valkoiset. Ne puhkeavat touko-kesäkuussa ja kehittyvät syyskesällä kypsyviksi valkoisiksi marjoiksi. Marjat eivät ole syötäviä.

Varjoyrtti soveltuu alppiruusujen ja hortensioiden aluskasviksi, sillä niillä on samanlainen kasvupaikkavaatimus. Varjoyrtti on melko kestävä. Varjoyrtin juurtuminen kestää kauan ja sitä on hyvä silloin lannoittaa. Varjoyrtin annetaan mieluiten olla samalla paikalla häiritsemättä. Varjoyrtti leviää melko hitaasti, mutta siitä tulee pitkäikäinen.


Töyhtöangervo


Töyhtöangervon kuvan voit katsoa täältä. Minulla ei tätä komeaa perennaa ole.

Töyhtöangervo on suuri ja näyttävä varjon perenna. Sitä voi käyttää pensaiden sijasta tai suojan antajana.

Töyhtöangervo viihtyy syvämultaisessa maassa, mutta savimaakin kelpaa. Lannoittamalla kasvista saadaan näyttävämpi. Töyhtöangervo leviää maltillisesti.



Peittolehti

Minun peittolehteni kasvaa katajan alla.

Peittolehti on ainavihanta maanpeittokasvi, jos lehdet saavat kunnon talvisuojan lumesta. Liian avoimella paikalla lehdistö ruskettuu. Se on hyvä reunus- ja peittokasvi puiden ja pensaiden alustalle, rinteisiin ja kukkaryhmiin.

Peittolehti on puolivarjon tai varjon kasvi, jolle sopii tuore tai kosteahko, keski-runsasravinteinen, kalkittu kasvualusta. Ohut (5-20 cm) kasvualusta riittää. Se sietää savista maata ja kuivuutta kesällä, muttei kevättalven viimaa, jolle se altistuu lumettomilla paikoilla.

Peittolehden kasvutapa on leveä, maanmyötäinen ja tiheä mätäs. Kasvi leviää hitaasti pitkällä suikertavalla maavarrellaan. Kukinnalla ei ole koristearvoa, sillä pienet ruskeat kukat jäävät lehtien alle. Peittolehti on aluksi hidaskasvuinen, mutta helppohoitoinen. Kasvustoa ei yleensä tarvitse jakaa.


Myös alla luetellut perennat menestyvät varjossa. Olen esitellyt ne täällä.

Sinikämmen 
Jaloangervot
Kuunlilja, joka viihtyy myös varjossa ja jotkut lajikkeet jopa auringossakin
Valeangervo 
Karhunlaukka
Kilpirikko 
Kilpiangervo 
Rotkolemmikki 

Sydämelliset kiitokset kommenteista! Olen päivittänyt näitä listoja antamienne tietojen mukaan. Mielelläni otan kommentteja edelleen vastaan.

Lämpimästi tervetuloa, uudet lukijani! Toivottavasti viihdytte täällä.