KIITOS! TACK SÅ MYCKET!

Puutarhani aakkosten sarja päättyi. Ensin kiitos kommenteistanne Ö:hön!

Öö, tuota... täytyy sanoa, että viimeinen kirjain oli aika vaikea. Joitakin mieluisia Ö-asioita sentään löytyi. Puutarhaharrastajissa on paljon hotelliyrittäjiä ja ötököiden ystäviä. Öinen hiljaisuus hivelee korvia ja mieltä. Önskemål on nyt erityisen ajankohtainen sana, sillä jokaisella varmasti on toive jos toinenkin juuri alkamassa olevalle puutarhakaudelle.

Suuret kiitokset, teille ihanat lukijani, jotka olette olleet mukana tässä sarjassa kommentoijina ja lukijoina! Sarjasta tuli hauskempi kuin etukäteen arvasinkaan ja se on aivan teidän ansiotanne. Sain teiltä suurenmoisia kommentteja, ihastuttavia pieniä tarinoita, älykkäitä oivalluksia ja roppakaupalla ideoita. Joka kerta sain niitä hymyssä suin lukea.

Heititte niin paljon ideoiden siemeniä, että niistä kasvaa vielä monta uutta juttua - ja ehkä monta uutta postaustakin. Latinaa tuli opiskeltua ja uusiin kasveihin tutustuttua.

Opin, että tiikerililjoja on olemassa valkoisinakin. Niin onnellisesti unohdin kaiken maailman liljakukot, että nyt on tulossa lähetys tiikerililjoja ja monia muitakin uusia ihanuuksia. Ostoslista venähti ennenkuulumattomiin mittoihin. Barnhavenin valikoimiinkin tutustuin ja tiedä mitä sieltä vielä tuleekaan tilattua.

S:n kohdalla muistuteltiin syksyn kukkijoista ja siitä alkoi yksi minun uusista projekteistani. Ehkä kuulette siitä myöhemmin. Moni mainitsi vadelmat ja päätin vihdoin ja viimein ottaa toiseksi projektiksi paikan keksimisen vadelmarivistölle.

V:n kohdalla sanat "valkea & vihreä varjossa" saivat minussa aikaan kollaasivillityksen. Varjoa minulla on vain vähän, mutta kokosin valkoisia ja vihreitä kasveja aurinkoon ja puolivarjoon. Miten maltankaan odottaa, että pääsen toteuttamaan uusia suunnitelmiani?

Jos meillä ensi kesänä kasvaa rivi vadelmaa, etupihalla rusokirsikka, muurin edessä kuusia, siellä täällä kärhöjä ja ruusuja, kerrottua kyläkurjenpolvea, suovehkaa, rantatädykettä, syyskaunosilmää, villiviiniä ja vaikka mitä muuta mielenkiintoista, muistan kiitollisuudella Teitä. Näin ne kasvien tarinat voivat saada alkunsa.

Hyvää ja touhukasta kasvukautta kaikille!

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: Ö

Puutarhan aakkosten sarja on nyt Ö:ssä. Kiitos ällistyttävän osuvista kommenteistanne Ä-kirjaimeen!

Ängelmät voittivat kasvien sarjan ainoina osallistujina. Kasvihormoni-blogin Sinin mielessä on väikkynyt haave äidin kasvimaasta ja sellaisen hän on myös toteuttanut. Lue Sinin ihana juttu kasvimaalta.

Meillä äidin kasvimaalla ei toistaiseksi kasva muuta kuin se raparperi. Sammakot onneksi viihtyvät.

Anun puutarha -blogin Pioni on kiitollinen omalle äidilleen, jolta on perinyt puutarhaharrastuksen. Luulenpa, että jos niitä oman äidin - tai minun tapauksessani isän - kasvattamien tomaattien makuisia tomaatteja tai perunoita olisi myynnissä kaupasssa, olisin valmis maksamaan niistä melkoisen kilohinnan.

- Ärrrrhhh! kuuluu Förmaaki ja puutarha -blogin Sussin puutarhassa.

Älli on arvotavaraa puutarhassa, ettei tee samaa virhettä uudestaan. Vaikka puutarhahöperö tietää, että puutarhassa kaikki vaatii oman aikansa, niin saatuaan älynväläyksen tulee tarve toteuttaa se äkkiä. Siinä innossa saattaa sitten joku asia unohtua, mutta tarkoitus on kuitenkin tehdä äärimmäisen hyvää työtä.

Unelmia ruusuista -blogin Tita mainitsi tosi toimivan keinon saada älynväläyksiä. Oman puutarhan valokuvaaminen on älyttömän hyvä keino päästä älykkäisiin ratkaisuihin.



Ö
ÖINEN HILJAISUUS.

Iltamyöhällä kun olen puutarhatöistä väsyneenä käynyt saunassa, on ihanaa vilvoitella terassilla. Raukeana kuuntelen yöhön laskeutuvaa luontoa - hiljaisuutta, jonka silloin tällöin rikkoo oksien rytinä kun kauriit juoksevat naapurin omenapuun alta. Joutsenet huutavat vielä hetken. Sitten hiljenee.

On ihanaa oikaista väsynyt selkänsä ja nukkua täydellisessä hiljaisuudessa kun joutsenten ja kurkien huutokin järvellä on vaiennut, kerätä voimia seuraavaan päivään.

Mikä on sinulle tärkeä Ö? Ötökät? Kenties mustaherukka 'Öjebyn'?

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: Ä

Puutarhani aakkosten sarjassa on vuorossa Ä. Ensin kuitenkin kiitos kommenteistanne haasteelliseen Å-kirjaimeen! Yhteenveto on lyhyt: Åbo ja Åå!

Åbo on Kasvin paikka -blogin Reetan kotikaupunki ja kuulemma oikein hyvä paikka puutarhaharrastajan asua. Luepa miksi.

Kasvihormoni-blogin Sini kaiveli varaston hyllyllä jo vähän pölyttymään päässyttä ruotsin kieltä ja tarjoili muutamia oikein hyviä keskustelunavauksia puutarhaan. Hyvä, että on tullut opiskeltua ruotsia, niin ei tarvinnut turvautua Google-kääntäjään Sinin kommenttia lukiessa.

Ä sentään on helppo.

Ä

ÄÄNIMAISEMA.

Olen onnellisimmillani sellaisina päivinä, jolloin perhe puuhailee pihamaalla ja itse saan tehdä hommia puutarhassa. Trampoliini pongahtelee lasten iloisten kiljahdusten säestyksellä. Linnut livertävät. Jostain kuuluu vasaran pauke. Mies siellä värkkää jotain. Mikäs siinä on maata kärrätessä! 

Joutsenten laulu pysähdyttää. Joutsenten laulaessa on hyvä oikaista selkänsä ja katsella kun ne lentävät siivet kahisten. Minne lie ovatkaan menossa?

Kuopus viilettää pyörällään, käväisee kertomassa asiansa ja jatkaa matkaansa. Koira haukkuu jossain kaukana ja meidän pikku koiramme innostuu räksyttämään takaisin.

Viiruhelpi kahisee tuulen vireessä.

Jos kukko sattuu kiekaisemaan, idylli on täydellinen. Havahdun puutarhapuuhistani vasta sitten kun joku lapsista kysyy: ”Äiti, milloin on ruoka?” - Hups! Kello on jo kolme ja lounas on tekemättä. 

Mikä on sinun puutarhasi tärkeä Ä? Kenties äiti? Ängelmä?

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: Å

Sarja puutarhan aakkosista jatkuu Å:lla. Ei ihan helppo tämäkään. Sitä ennen kuitenkin yhteenvetoa Z:sta. Kiitos kommenteistanne!

Voimme vain arvailla sitä eliölajien ja yksilöiden määrää, joka vilistää puutarhoissamme niin mullan yllä kuin allakin. Unelmia ruusuista -blogin Titan mainitsema zoo on siis aivan paikallaan.

Mikähän eläintarhan pikkuasukas on osannut munia munansa näin tarkkaan muodostelmaan 'Queen of Night' -tulppaanin terälehdelle?

Zoomit ovat ahkerassa käytössä ainakin meillä, joiden puutarhoissa ei kaikki ole vielä ihan tip top. Se onkin kaikkein nopein tapa siivota piha ja saada paikat kuntoon silloin kun tilanne on riistäytymässä käsistä.

He, jotka eivät illalla puutarhatöiden jälkeen kaadu sänkyyn, mietiskelevät Zeniä tai jotain muuta vastaavaa mustarastaiden laulaessa leppeässä kesäillassa.

Vaivaton ja näyttävä Zamioculcas viheriöi sisällä ja pian värikkäät Zinniat kukoistavat pihoilla. Ruotsalainen puutarhamyymälä Zetas pelastaa pulasta heidät, joilla on puutarhassaan jo kaikkea. 

Å

Å:n hyppään yli yhtä kevyesti kuin monen rästiin jääneen homman yli. Ei auta jäädä tuijottamaan mahdottomalta tuntuvaa Å:ta - tai puutarhan puutteita, vaan nauttia siitä mitä puutarhassa jo on. Muutama voikukka istutusten seassa lisää vain biodiversiteettiä.

Olen Rea Peltolan iki-ihanista kirjoista oppinut, että aikaahan on. Jos joku homma jää tänä vuonna tekemättä, sen voi tehdä ensi vuonna. Naulan kantaan.

Ystäväni sanoi, että hänen sovittu työprojektinsa on hyvällä mallilla: se on aloittamista vaille valmis. Wau! Tuon ajattelumallin kopioin heti. Aika moni hieno istutussuunnitelmakin on ihan yhtä hyvällä mallilla. Ja se singelin laitto talon perustusten viereen.

Hyppäämisen taito on paikallaan myös siinä, ettei jää harmittelemaan haljennutta vesiallasta tai ruskettunutta katajaa tai sitä koiranruusuksi muuttunutta 'New Dawnia'. Aina voi aloittaa alusta.

Nyt on se hetki keväästä, että melkein kaikki on vielä mahdollista. Nautin tästä kutkuttavan ihanasta hetkestä kun kaikki luonnon lahjat ovat vielä paketeissaan. Muutama salaisuus on jo hieman raottunut. Pionien versojen kärjet pilkistävät jo.

Loistosalvia ja malva entisessä puutarhassani.

Onko sinulla joku tärkeä Å? Kenties omenapuu Åkerö?

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: Z

Puutarhan aakkosten sarja alkaa olla loppusuoralla. Kiitos ystävällisistä kommenteistanne! Ensin yhteenvetoa Y:stä.

Olemme varmaankin yksimielisiä siitä, että ystävät ovat nyt ylivoimaisia ykkösiä. Puutarhaystävien kesken löytyy helposti yhteinen sävel - duurissa tietenkin.

Yritteliäät puutarhaharrastajat saavat iloisia yllätyksiä. Niitä harmillisia yllätyksiä ei lasketa. Miksiköhän muuten niin monet yllätykset ovat keltaisia?

Ylellinen pioni 'Yang Fei Chu Yu' eli Jalkavaimo nousee kylvystä tarjoaa yltäkylläisen valkoisen kukinnan. Yrttejä ylistetään - yleisiä tilliä, sitruunamelissaa ja ruohosipulia, mutta myös vähän erikoisempia mojitominttua, rungollista rosmariinia ja erilaisia timjameita.

Tässä sinkkisoikossa kasvaa aivan tavallisia yrttejä: viinisuolaheinää, sitruunamelissaa, persiljaa ja ruohosipulia.

Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiika ilmaisi ytimekkäästi: Kun yksin puurtaa puutarhas ja vaikka kuinka hyvi muka suunnitteloo, yrityksen ja erehryksen kautta löytyy useen vasta toivottu lopputulos. Yrittää täytyy, sillä kuten Kukkia & haaveita -blogin Sirkku sanoi: "Helppo ei ole puutarhurin tie." Kuka yrittää venyttää vyöhykettä ja kuka mitäkin.

Joku tuntee ylpeyttä omasta puutarhastaan, mutta itse olen mieluummin tyytyväinen ja kiitollinen.

Vielä yksi Y on jäljellä: yöt - pohjoisen yötön yö tai etelän hämärämpi. Kasvihormoni -blogin Sini ja Unelmia ruusuista -blogin Tita kirjoittivat niistä tunnelmallisesti.

Z

ZAMIOCULCAS ZAMIIFOLIA.

ZAMIOCULCAS ZAMIIFOLIA eli palmuvehka on huonekasvi ja erityisesti talvella varsinainen ilon tuoja. Kuopuksemme valitsi sen itselleen ja hoivaa sitä suurella sydämellä - silloin kun muistaa. Helppohoitoisena ja nopeakasvuisena kasvina palmuvehka on ollut erittäin kiitollinen hoidettava pienelle pojalle. 

Hän sai itse istuttaa kasvin puolihydroon ja nyt sitä on helppo kastella aina mittarin näyttäessä nollaa. Eikä palmuvehka pahastu siitä, vaikka mittari olisi nollassa jonkin aikaa. Ei se pahastu siitäkään, vaikka kani käy vähän nakertamassa sen lehtiä. Ei mene kauan kun palmuvehkan varret kaartuvat siten, että sen alle voi mennä istua kyyhöttämään kuin pieneen majaan ja leikkiä olevansa viidakossa.

Palmuvehka on onnellinen vähässäkin valossa. Tämä vehka kasvaa itäikkunalla, mutta viihtyy hyvin peremmälläkin huoneessa. 

Mikä on sinulle tärkeä Z? Kuuluuko puutarhan riippumatosta kenties Zzzzzz...?

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: Y

Sarja puutarhan aakkosista jatkuu Y:llä. Sitä ennen kuitenkin yhteenvetoa kommenteistanne. Kiitos niistä! Hauska, että olitte vaivanneet päätänne tällä haasteellisella rastilla.

Unelmia ruusuista -blogin Tita oivalsi, että x on risteytys, kuten vaikkapa Philadephus x lemonei eli pikkujasmike tai Anemone x hybrida eli tarhasyysvuokko. Hienoa, ovathan risteytykset meille suuri ilo!

Jalokärhö 'Xerxes'

Nostalgisia muistoja herättävät ikikukat Xeranthemum bracteatum ja Xeranthemum annuum. Suvikummun Marja suosii niitä Cottage Gardenissaan. Virven versot -blogin Virve iloitsee Xanthoria parietinasta eli haavankeltajäkälästä. Jäkälä on hauska luonnontilaisen haavikon väripilkku. Isomaksaruoho 'Xenon' on komea tummalehtinen perenna.

Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiika olisi saanut vetää ruksin seinään. Saat lukea tarinan tästä.

Kasvihormoni-blogin Sini kertoi tarinoita hänen existään puutarhassa ja vähän nyxistäänkin. Luepa.


Y
YLLÄTYKSET.

Rakastan ihania YLLÄTYKSIÄ puutarhassa. Yksi niistä oli keltainen lilja, joka ilmestyi puutarhaamme kuin tyhjästä. Olin hankkinut edelliseen puutarhaamme valkoisia ’Mother’s Choice’ ja punaisia ’Red planet’ -värililjoja. En tuonut niitä uuteen puutarhaamme, sillä olin kyllästynyt liljakukkoihin.

Kuinka ollakaan, eräänä vuonna uudessa puutarhassamme kasvoi kuin kasvoikin muutama lilja. Odotin malttamattomana ensimmäisen nupun avautumista. Yllätykseni oli melkoinen kun lilja aukeni kirkkaankeltaisena. Eihän sitä voinut vastustaa, vaikka en varsinaisesti keltaisen ystävä olekaan. Toinen liljoista oli sitten se odottamani valkoinen.

Päätin yhä edelleen sietää mahdollisia liljakukkoja. Jos jokin kasvi noin sinnikkäästi haluaa meille, niin toki sen sallin – ellei kyseessä ole elämänlanka. Aika pitkään meni ennen kuin tajusin, että lilja oli kehittynyt siemenestä ja oli siksi erivärinen kuin oli olettanut.

Jos liljakukot löytävät tämän yllätysliljani, varaudun Rea Peltolan ohjein tiputtamaan ne ämpäriin kuumaan veteen. Helppoa ja nopeaa. Niin, kunnes kyllästyn...

Mistä Y:stä sinä pidät? Yrteistä? Kenties yksinäisestä hetkestä puutarhassa?

P.S. Päivitin edellisen postaukseni aivan uuteen uskoon. Tein auringossa viihtyvistä kasveista oman kollaasinsa ja vähän varjoisammassakin viihtyvistä omansa.
Värikolmisointuja osa 1: vaaleanpunaiset, kellertävät ja sinisävyiset elo-syyskuun kasvit

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: X

Sarja jatkuu komeilla vierasperäisillä kirjaimilla. Wau! Sain monta hienoa kommenttia. Kiitos niistä!  Ensin yhteenwetoa W:stä.

Taas opin vaikka mitä. Tiarella wherryi eli tupastiarella muistuttaa rönsytiarellaa, mutta ei tee rönsyjä. Anemone hybr. 'Wild Swan' muistuttaa mielestäni kuvan perusteella syysvuokkoa, mutta kukkii melkein koko kesän, kesäkuusta syyskuuhun. Ei huono tieto sekään. Vuokko 'Wild Swan' on syysvuokko, mutta sen syksy alkaa jo kesällä ja jatkuu vaikka kuinka pitkään.

Googlettamalla opin myös, että sinikukkainen Wulfenia ei tarvitse turvakotia talvella, sen kylmä pelottomuus zone on 5-9 ja valo tarpeiden on semi-sävy / auringonvalo ja elinikäinen on.

Tämän loistopäivänhattu 'Green Wizzardin' kukka on lopulta kuin Pekka Puupään hattu.

Weigela eli kotakuusama ja Wisteria eli sinisade ovat arkoja kaunottaria. 'Waterlily' syysmyrkkyliljalla on kauniit kerrotut kukat. Laukka 'White Sensation' tuskin riitelisi minkään kasvin kanssa. Sitä voisi kokeilla. Keltaisen ja oranssin ystävälle wanhanajan pikkutulppaani 'Whitallii' on hyvä valinta.

Jalokuunlilja 'White Feather' nousee keväällä valkolehtisenä ja muuttuu vähitellen vihreäraitaiseksi. Ihania ovat myös akileija 'Winky Red & White', tarhajouluruusu 'White Lady Spotted' ja espanjankurjenpolvi 'Wargrave Pink'. Tuo kurjenpolvi pitääkin panna heti haavelistalle. Kurjenpolville on aina käyttöä.

Kärhöjen, pionien ja ruusujen ystäville on tarjolla viininpunainen viinikärhö 'Walenburg', valkoiset pionit 'White Wings' ja 'Charles White' sekä vaaleanpunainen 'Wladyslava' sekä ruusut 'William Baffin' ja 'William's Double  Yellow'. 

Unelmia ruusuista -blogin Titalla on ikioma Woodland. Kuulostaa hyvältä!

X

X = TIKUT RISTISSÄ.

Ei, puutarhani X ei ole ’Xerxes’. Ostin tuon kärhön muka kauniin taivaansinisenä, mutta ihan tavallinen lilahan se oli. Kaunis se toki on, sitä ei käy kiistäminen. Sitä minä vain, että puutarhaintoilija tulee huijatuksi tuon tuostakin. Se kuuluu asiaan. Miksihän kamerat vääristävät lilan taivaansiniseksi, mutta eivät kai koskaan toisinpäin? Kauan luulin, että yhdessä tietyssä verkkokaupassa on poikkeuksellisen hyvä valikoima sinisiä iiriksiä kunnes tajusin, että heillä vain on hieman erilaiset kameran säädöt kuin muilla...

Minun puutarhani X on se, etten pane tikkuakaan ristiin ulkoisten paineiden vuoksi. Puutarhani ei ole näytön paikka eikä työleiri. Itse saan itseäni välillä käskeä, mutta sitä ei lasketa. Puutarhani voi näyttää työleiriltä, mutta sitä se ei ole. Puutarha on nautiskelua varten – saa kärrätä kiviä ja hiekkaa, kaivaa ja myllätä ja nauttia siitä. Kuntokin kasvaa. 

Saa nauttia siitä ihanasta olosta, joka tulee kun on päivän huhkinut ja illalla katselee uusia istutuksia. Saa nauttia yhä uudelleen nousevista perennoista, uusista kokeiluista, suunnitelluista tai suunnittelemattomista kasviyhdistelmistä. Saa yllättyä kasvun voimasta. Saa käveleskellä ja vain tuntea kevään, kesän, syksyn ja talven konkreettisesti ja joka solullaan.

Voisin hankkia vaalean naruista punotun riippumaton, koska se on kaunis ja perhe voisi pitää siitä. Itse tuskin siinä viihtyisin. Minä olen syntynyt työmyyräksi. Onneksi nautin siitä.

Kun työmyyrä pääsee vauhtiin, eivät esteenä ole rankkasade tai kylmyys.

Olisi hauska kuulla, mikä on sinun X.


Tervetuloa, Virve Haapala, lukijaksi! Toivon, että blogini tuottaa sinulle iloa.

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: W

Sarja alkaa  kaartua loppua kohti. Kiitos verrattomista vastauksista! Aluksi yhteenvetoa V:stä.

Valo tekee nyt varsin suuren vaikutuksen. Vähän ajan kuluttua vihreys ja vehreys valloittavat ja tekevät puutarhasta viihtyisän. Väreistä pidetään, vaaleanpunaisista väriläiskistä ja vaikka mistä. Toisaalta taas valkea & vihreä varjossa viehättävät.

Viime aikoina olen kovasti ihastunut vihreisiin kukkiin. Valitettavasti kuvan viehättävä kaunopunahattu 'Green Jewel' meni vaikean talven aikana.

Varpuslinnut ihastuttavat lintulaudalla ja juuri nyt voi kuulla mustarastaan vihellyksen. Viserrys säestää puutarhurien puuhia - virkistävää!

Suvikummun Marjan puutarhakissat Viiru ja Viivi viihtyvät touhussa mukana. Terveiset heille!

Varjoyrtti, varjohiipat, varjoliljat, verenpisarat ja Violat eli orvokit viehättävät varjossa. Vuorineilikka ja värililjat valitsisivat mieluiten aurinkoisen paikan. Voimakkaat verikurjenpolvi ja Vinca minor eli pikkutalvio viihtyvät siellä ja täällä. Väriminttu vetää puoleensa perhosia ja kimalaisia.

Väitän, että vaatimaton vuorenkilpi on väärinymmärretty kasvi - monet väheksyvät sitä aivan suotta. Siksi olikin kiva kun Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiika sanoi: "Liityn vuarenkilipien fanklupihin. Eheroton jokapaikan perenna, mikä ei kukkiessaankaa oo hassumpi."

Vuokot, valkovuokot ja muut kukkivat varhain. Vaahterat puolestaan tarjoavat syksyisen värikylvyn. Suvikummun Marja varjelee puutarhassaan valkoalpia ja valkokletraa. Muita sydänten valloittajia ovat Veronica longifolia eli rantatädyke, Veronica gentianoides eli unelmatädyke ja Veronicastrum virginicum eli Virginiantädyke. Kanat ovat vaikuttuneita vesiheinästä.

Viiniköynnös tuottaa valtavan sadon. Vadelmat - villit tai viljellyt - ovat aivan vastustamattomia. Viherherukka on varma valinta.

Vakka-Taimen nimi on vilahdellut monissa vastauksissa. Se lienee varteenotettava matkakohde.

Sitten on vuorossa W.



W
'WOODWARDII'

Pidän tuijista, niin palloista kuin pilareistakin. Tämä pallomainen tuija 'WOODWARDII’ ihastuttaa suurella koollaan. Täysikasvuisena se on parimetrinen.

Tähän kasviin liittyy tarina syksyiseltä ostosreissulta. Olin aikonut ostaa vain yhden perennatuen, mutta lopulta auto olikin niin täynnä kasveja, että ruokakaupassa piti miettiä mitkä ostokset mahtuvat enää kyytiin. Tästä minun ja mieheni yhteisestä reissusta olen kertonut jutussa Mitä vaisto sanoo.  

Puu oli näin näyttävä jo ostettaessa.

Epätieteellisten kenttätutkimusteni valossa voin todeta, että miehet rakastavat puita, naiset ovat enemmän perennaihmisiä. Ja mies tulee sanomattoman onnelliseksi aina kun nainen haluaa puita puutarhaan. Kannattaa kokeilla. Kokeiluun ei tarvita tätä ’Woodwardii’ –tuijaa, vaan huolella valitut hedelmäpuut, komean syysvärin saavat puut ja erilaiset havupuut ajavat saman asian.


Mikä on sinun W? Olisikohan se vaikkapa www, sillä onhan tämä netti loistava paikka puutarhahöperöille? Kenties loistopäivänhattu 'Green Wizzard'? Jos joskus perustan Kummallisten kukkien penkin, tuo Pekka Puupään hattua muistuttava kukka saa loistaa penkin tähtenä.

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: V

Aakkosten sarja jatkuu uusilla ihanuuksilla. Kiitos upeista kommenteistanne! Ensin yhteenvetoa U:sta.

Uusi kevät ja kasvukausi koittaa ja uutterat puutarhurit pääsevät toteuttamaan unelmiaan. Unelmat ovatkin elämän suola. Anun puutarha -blogin pioni ilmaisi asian osuvasti: "Puutarhailussa ensin on unelmia, sitten uurastusta upeamman puutarhan toivossa."

Unkarinsinivuokko avaa upeat kukkansa jo ennen tutumpaa kotimaista sinivuokkoa. Fritillaria eli kirjopikarililja 'Uva Vulpis' ja Uvularia grandiflora eli keltakielokki seuraavat pian perässä.

Uskomattoman ihanat unikot nousevat uskollisesti mistä milloinkin. Kannattaa lukea Suvikummun Marjan viehättävä kommentti unikoista. Pioni 'Ursinow' aukaisee uhkean, pinkin kukintonsa. Ukonhatut ulottavat kukintonsa korkealle.

Aivan pian tulee jotain ihanaa... Unikon silkkimekko on pakattu tiiviisti. Tämä pakkaustyyli päihittää Ikean pakkaukset mennen tullen.

Uudet perunat omasta maasta tarjoavat unohtumattoman elämyksen. Urtica dioica eli nokkonen kasvaa pihan laitamilla. Uskaliaimmat pistävät pyykkipojan nenäänsä ja siivilöivät nokkoskäytettä.

Luepa, millainen on Unelmia ruusuista -blogin Titan kolmen U:n taktiikka vitosvyöhykkeellä.

Vaan, nyt onkin jo vuorossa V.


V

VALKOHÄNTÄKAURIS. VIHERHERUKKA.

Valkohäntäkauriit ovat meidän villejä lemmikkejämme. Ne tulevat talomme ympärille uskollisesti joka kesäilta hämärän tullen ja viipyilevät aamun sarastukseen. Silloin tällöin ne hyppelehtivät ohitsemme myös päiväsaikaan. On hienoa tuntea villi luonto niin lähellä. 

Saamme nauttia kauriista ilman mitään velvollisuuksia – ei ruokintaa, puhtaanapitoa tai eläinlääkärireissuja. No, on sentään yksi asia, josta meidän on pitänyt huolehtia ja se on aita. Olemme ympäröineet koko puutarhamme korkealla aidalla, jotta me saamme pitää tulppaanimme, ruusumme, hedelmäpuumme… 

Aluksi ajatus korkeasta aidasta tuntui kurjalta, melkein mahdottomalta. Lopulta aidasta tuli aika huomaamaton ja kaunis. Voimme nyt huolettomin mielin ihailla kauriita, joiden polut menevät juuri talomme molemmin puolin.

Ne tulevat pellolle, katsovat meitä kohti yhtä tarkkaavaisesti kuin me katsomme niitä. Välillä niitä on vain muutama, parhaimmillaan toista kymmentä yhdessä laumassa. Loppukesällä ja alkutalvella voimme nähdä myös pikku kauriita, jotka ovat kerrassaan suloisia.

Olemme asuneet tällä seudulla jo kymmenkunta vuotta, mutta emme ole lakanneet ihastelemasta kauriita. Harvoin käy niin, ettei kukaan kauriita nähdessään huikkaisi tietoa muillekin. Usein keskeytän työni juostakseni ikkunaan katsomaan suurta laumaa tai kauriita ihan aitamme takana.

Hetken kauriit katselevat pelottomina ennen kuin juoksevat valkoiset hännänaluset pystyssä tiehensä. Hämärässä otettu kuva on valitettavan rakeinen.

Ymmärrän, etteivät kaikki kyläläiset pidä niistä. Aavistan, että täällä blogien maailmassakin on niitä, joille kauris on suorastaan kirosana. On kurjaa menettää tulppaanin tai ruusunnuppunsa kun on kauan jännityksellä odotellut niiden avautumista. Melkein itku tulee kun näkee vasta istutettujen taimien sojottavan juuret ylöspäin kaurislauman juostua puutarhan poikki. Kivaa ei ole sekään, että kun on leikannut hedelmäpuut viimeisen päälle huolellisesti, niin kauris tulee ja pureskelee kaikki tuoreet leikkauspinnat ja lopulta tuloksena on seitsemän risuluutaa :(. Kokemusta on. Voisinkin kirjoittaa siitä aivan oman postauksensa. Kauriille maistuvat niin vastaistutetut hedelmäpuun taimet kuin perennaharvinaisuudetkin.

Aidan suojista kauriita on kuitenkin helppo rakastaa.


VIHERHERUKKA on itselleni herukoista mieluisin, sillä pidän makeista marjoista. Linnutkin varmasti ihastuisivat niihin, jos huomaisivat. Onneksi eivät huomaa. Voisin kehua viherherukkaa kokonaisen postauksen verran ja sen aion tehdäkin, mutta joskus toiste. Sen vain sanon, että viherherukka on istuttamisen väärti.

Viherherukat kasvavat meillä aidanteessa mustien ja vaaleanpunaisten välissä.

Mikä on sinulle tärkeä V? Vuokko? Vuorenkilpi? Voikukka vai vuohenputki? Ehkäpä virkistys tai voiman lähde? Kenties vadelma tai viiniköynnös? Voisihan se olla viiruhelpikin vai mitä?

Sydämellisesti tervetuloa lukijoiksi Sinikka Väisänen ja Kati! Toivottavasti blogistani on teille iloa.

P.S. Siskoni Saksan Bensheimissa on jo istuttanut rosmariinin puutarhaan. Lue juttu: Rouvan mantteli.

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: U

Sarja puutarhan aakkosista jatkuu. Ensin kiitoksia erittäin tervetulleista kommenteistanne ja yhteenvetoa T:stä!

Ihanaa kun puutarhaintoilijat ovat taas päässeet tositoimiin. Siemenet sujahtelevat multiin tai lautalle, taimet väikkyvät mielissä. Tomaatteja, tädykkeitä, tiarelloja...

Toukokuussa viimeistään riemu nousee yhdessä tulppaanien kanssa. Toiset odottavat jalostettuja tulppaaneitaan, toiset uskollisia parvi- ja metsätulppaaneita. Tervetulleita kaikki!

Pian tervehditään Trilliumit ja Trolliukset. Trillium Erectum (punakolmilehti) on yksi Suvikummun Marjan suosikeista. Riemastuttavan keltainen Trollius Chinensis (kesäkullero) valloittaa keltaisen vieroksujankin sydämen.

Maatiaiskullero loistaa kirkkaankeltaisena alkukesällä ja usein vielä uudestaan syksymmällä.

Toivotaan, että Thalictrumit (ängelmät) ovat talvehtineet turvallisesti - jalot, keijut ja kääpiöt. Lukekaapa muuten lisää sadunomaisista ängelmistä Suvikummun Marjan kommentista. Toki varoituksen sana on paikallaan: into voi tarttua.

Taas touhutaan puutarhassa. Talikoita tarvitaan tuon tuostakin. Ihastellaan toisten taidokkaasti toteutettuja puutarhoja TV:n välityksellä, kuvista tai vierailuilla. Tuijotellaan taivasta, nautitaan teetä puutarhassa. Tita tupakoi ja tuumailee.

Tomaatit tuoksuvat ja itse kasvatetun tomaatin maku on taivaallinen. Tuuheat Tsugat (hemlokit) täydentävät maiseman.

Kesän kuluessa tädykkeet ehtivät täyteen loistoonsa. Tyylikäs Virginiantädykke kurkottelee terhakkaana ilman tukea toivoen perhosten tulevan luokseen.

Puutarhavaja on ylennetty tunnelmalliseksi teehuoneeksi, jossa iltasin siemaillaan teetä. Silloin, Suvikummun Marjan sanoin, puutarhurin mieleen  saattaa hiipiä tyytyväisyys ja toivo ilta-auringossa teehuoneen ikkunasta lavakauluskasvimaan unikkoja katsellessa.


Ja nyt uusinta uutta sarjassa: ihanat U:t

U

UNIKKO.

Jostain syystä kukkien pyöreät muodot viehättävät minua: UNIKKO, pioni, hortensia, kerrotut tulppaanit, kullero, kameliajasmike, syysleimu… Mikä tahansa pallo ei saa samalla tavalla sydäntäni hypähtämään, vaan pyöreän maljamainen muoto. Ero on pieni, mutta merkittävä.

On minulla toki pallojakin, kuten palloesikko, neilikoita, laukkoja, pallo-ohdakkeita, pallotuijia ja kirsikka ’Inkeroisten kuulasmarja’, jonka lehvästö on hyvin pyöreä. Pidän niistä kaikista, mutta samanlaista vaikutusta ne eivät ainakaan toistaiseksi ole onnistuneet tekemään kuin nuo maljamaiset. No, poikkeuksena on pallomainen kirsikkapuu, jota rakastan.

Maljat ja pallot ovat siitä ihania, että niihin on kiva yhdistellä pitkänomaisia muotoja: jaloritarinkannuksia, punatähkiä, tädykkeitä, salvioita, lupiineja, gladioluksia, jaloangervoja, tulikukkia, pylväsmäisiä katajia ja tuijia, sokeritoppakuusia…

Unikko on iloinen kukka. Kun sen on kerran kylvänyt, se tupsahtelee mistä milloinkin. Se jaksaa kukkia vaikka kuinka pitkään eikä vaadi juuri mitään.

Kylvin sekoituksen siperianunikoita. Haaveilin valkoisista ja kirkkaanpunaisista kukista, mutta tuli keltaisia ja oransseja, yksi valkoinen kukka. Ihastuin silti ikihyviksi – ja parasta oli ihastuakin, sillä unikko kylväytyy mieluusti. Seuraavana keväänä sain mielenkiintoisia värimuunnoksia: keltaoransseja ja hailakan persikoita entisten värien lisäksi.

Nyt tiedän senkin, että kylvän siperianunikkosekoituksen sinne, minne haluan keltaisia kukkia. Sekoitus muuttuu nimittäin vuosien kuluessa keltaiseksi kuitenkin, ellei täydennä istutusta uusilla kylvöksillä.

Uusin ihastukseni on idänunikko ’Royal Wedding’, joka tosiaan on kuninkaallisen tyylikäs lajike. Valkoisissa kukissa on tummahko keskusta ja tummat heteet.

Mikä on sinulle tärkeä U? Unelmat? Uudet perunat? Kenties unkarinsyreeni?


Lämpimästi tervetuloa lukijaksi, Heidi Haapalahti! Toivottavasti saat blogistani iloa!

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: T

Sarja puutarhan tärkeistä asioista jatkuu. Ensin kiitokset kommenteistanne ässään!

Siinäpä suuret suosikit, 

satumaiset, suloiset, suurenmoiset, somat,

sopivat, sinnikkäät ja sitkeät, sädehtivät, säihkyvät, sykähdyttävät,

sirot, sievät, söpöt, sirkeät ja säväyttävät

puutarhojen tähdet:

sade

sipuli

saavit

sangot

sammal

saappaat

surukuusi

sadettimet

syysasterit

sateenvarjo

sanomalehdet

syysmaksaruohot

Suviruusu 'Poppius'
'Sarah Bernhardt' pioni

Sedumit eli syysmaksaruohot

syysleimut: syreenileimu ja muut

Saxifraga x urbium eli posliinirikko

Sanguinaria canadensis 'Multiplex' eli pallolumikki

Sanguisorbat eli luppiot: nuokkuluppio, komealuppio, kiiltoluppio

Syreenit: pihasyreeni, puistosyreeni 'Tammelan kaunotar', pikkusyreeni 'Palibin', jalosyreeni 'Mme Lemoine' ja 'Moskovan kaunotar', Syringa Bloomerang 'Dark Purple' ja 'Pink Perfume'

Sorbukset eli pihlajat: makeapihlaja, pylväspihlaja, helmipihlaja

Soldanella montana eli metsäalppikello

Stachys macrantha eli jalopähkämö

'Sommarwind' maanpeiteruusu

saniaiset: kotkansiipi ja muut

saksankurjenmiekat
Sinin sähkölammas

spireat eli angervot

sirotuomipihlaja

syyskukkijat

sinivuokot

sammakot

syklaamit

sisiliskot

sinisade

salaatti

sakset

saarni

siilit

sisu

Minun nuori Isabellansyreeni 'Coral' on juuri aloittelemassa kukintaansa muurin edessä viime kesäkuussa.

Ja sitten ässästä seuraavaan eli tärkeisiin T-asioihin. Valitsen T:stä kaksi. Ah, niin ihanat puutarhani tädykkeet, törmäkukat, tuijat ja muut saavat tilaa toisella kertaa.

T

TOMAATTI. TULPPAANI.

Olen TOMAATTIEN suurkuluttaja. Varsinkin kirsikkatomaatteja napostelen mielelläni pitkin päivää. Haaveilen tomaatin kasvatuksesta, mutta olen siinä surkea.

Ensimmäinen kriteerini tomaattilajiketta valitessani on se, että varkaita pitää saada poistaa. Siitä tulee miellyttävä tuoksu ja lapsuusmuistot mieleen. Isäni kasvatti tomaatteja. Kasvihuoneen ovella vastaan tulvahti voimakas, vähän eriskummallinen tomaatin tuoksu. Jos joskus dementoidun, toivon, että minulle annettaisiin tomaatin versoja hypisteltäväkseni. Se voisi olla hyvää lääkettä moneen vaivaan.

Sanoin olevani surkea tomaatin kasvattaja. Turhaa negatiivisuuta tuollainen ajattelutapa! Jos asiaa ajattelee positiivisesti, olen kehittyvä tomaatin kasvattaja. Satoni nousevat monta kymmentä prosenttia joka vuosi. Aika huikeaa! 

Aloittelin muutamia vuosia sitten muutamalla taimella. Unohdin kastella niitä riittävästi ja lannoituskin taisi jäädä. Tuloksena oli muutama epämuodostunut tomaatti.

Jossain vaiheessa kokeilin altakasteluruukkuja. Kastelussa onnistuin paremmin, joskus jopa lannoitinkin, mutta taimien tukeminen jäi retuperälle. Taimet retkottivat holtittomasti, mutta ne tekivät herkullisia raakileita, joita vesi kielellä katselin. Heti kun raakileet alkoivat punertaa, kesäkanamme tulivat ja nokkivat ne parempiin suihin. Meille jäi muutama tomaatti, jotka ehtivät kypsyä kesäkanojen muuton jälkeen ennen kylmien tuloa.

Seuraavana keväänä kylvin tomaatteja kokonaista kaksi pussillista sillä seurauksella, että kesän alussa minulla oli hirveä määrä honteloita taimia kilpailemassa valosta ikkunan edustalla. Kaikille ei riittänyt tarpeeksi valoa eikä kaikille tukikeppejä. Oli ennätyskylmä ja tuulinen kevät enkä voinut viedä taimia edes karaistumaan ulos. Niinpä ne kasvoivat entistä hontelommiksi. 

Kadutti koko homma. Juuri ennen lomamatkaamme päätin, että nyt on viimeinen hetki saada tomaatit ulkoilmaan. Vähäisen karaisun jälkeen istutin taimet maahan ja jäin toivomaan parasta. En ollut kovin motivoitunut hoitamaan ylipitkiksi kasvaneita vänkkyröitä, joita en saanut kunnolla edes tuettua, vaikka mieheni oli värkännyt niille hienot tuet. Ajattelin, ettei niistä tulisi tomaatin tomaattia. Jos saisin yhden maistiaisiksi, laittaisin sen puoliksi mieheni kanssa. Yllätyksekseni sain kirsikkatomaatteja ihan mukavasti naposteltaviksi. Tomaatit hupenivat suihin suoraan kasvimaalta, mutta uskaltaisin sanoa sadon olleen monta kymmentä tai sataa prosenttia suurempi kuin edellisenä vuonna. 

Olen päättänyt kasvattaa tomaatteja niin kauan, että opin. Olen jo hyvällä alulla.

TULPPAANIEN kanssa ei ole ollut niin takkuista. Ne ovat kiitollisia hienohelmoja, jotka kukkivat kaikesta tumpeloinnista huolimatta ainakin sen yhden kerran, usein jopa monta kertaa. Ovathan ne toki siinä mielessä vaateliaita, että niitä pitää istuttaa joka vuosi uudelleen. Toisaalta sipulihyllyjen ääressä seisoskeleminen ja haaveileminen on äärimmäisen rentouttavaa ja jopa yllättävän sosiaalista puuhaa. Harvoin hyllyn äärestä lähtee niin, ettei ole vaihtanut sanaakaan muiden puutarhahullujen kanssa. 

Sipuleiden määrä kotona yllättää aina. Joskus se voi jopa kauhistuttaa, mutta sipuli kerrallaan ne uppoavat maahan. Ja kun joutsenet huutavat, alkaa tuntua, että sipuleita voisi istuttaa enemmänkin.

Tässä yksi ripsureunainen hienohelma, joka kukkii edelleen, vaikka sen seuralaiset ovat jo luovuttaneet.

Tulppaaneja on vaikea kehua sortumatta ylisanoihin. En sitten kehu. Sanonpa vain, että tulppaaneilla saa luotua niin iloisen hurlumhei-tyylin kuin hillityn tyylikkään.

Arovuokkojen keskeltä nousee eri lajikkeita punaisia tulppaaneja sekä ’Queen of Night’. 

Oletko tulppaanihullu vai mikä mahtaa olla sinun tärkeä T?

Tervetuloa, Keiju Kukkanen, blogini lukijoiden ihanaan seuraan! Toivon sinun viihtyvän.

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: S

Sarja puutarhan rakkaista asioista jatkuu. Runsaat kiitokset kommenteistanne!

Arvasin - romanttisia ruusuja rakastetaan. Varsinkin pensas- ja puistoruusuja on helppo rakastaa. Suvikummun Marja vinkkasi, että Vakka-Taimesta ja Blomqvistilta niitä saa omajuurisina.

Minun päässäni ruusut - kanadalaiset, jalot, pensaat, puistot, köynnökset, Austinit, englantilaiset, ranskalaiset, kurtut ja ryhmäruusut ja mitä kaikkea niitä onkaan - ovat ihan hyrskyn myrskyn. En millään hahmota miten nämä kaikki luokitellaan. Onneksi jokaiselle löytyy siitä sekamelskasta jotakin. Jos ideat loppuvat kesken, Hatanpään arboretumin ruusutarhasta tai Vakka-Taimesta niitä kuulemma saa lisää.

Kaikille ruusuille riittää ihailijoita. Toiset jaksavat niitä paapoa ja toiset (kuten minä) haluavat päästä helpommalla ja ottaa varman päälle. Erityismaininnan saivat Rosa Gallica 'Violacea', Rosa Gallica 'Merveille', 'Tove Jansson', Valamonruusu, köynnösruusu 'Flammentanz' ja juhannusruusu - vuoden ruusuksi nimetty. Äidiltä, mummulasta, anopilta, vanhalta talolta ja äitienpäivälahjaksi saadut ruusut - ja puutarhamyymälästä ostetut - herättävät rakkaita muistoja.

Tämä ruusupilvi on kuvattu Hatanpään arboretumin ruusutarhassa Tampereella.

Ruusujen lisäksi ihastellaan ruusukasveihin (Rosaceae) kuuluvia mansikoita sekä reheviä ja runsaskukkaisia Rhododendroneita eli alppiruusuja. Kivipellon Saila haaveilee kokonaisesta rodometsästä ja kasvattelee salaperäistä kasvia nimeltään r.OB 515 VMR R. En uskalla vilkaistakaan Rhododendron schlippenbachiita eli kuningasatsaleaa, sillä se kuulemma vie jalat alta. Kivipellon Saila sen tietää. Uskon sen.

Puutarhoja rikastuttavat myös rantakukka, ruiskaunokki, ritarinkannukset, ristikit, rönsyleimut, Rodgersiat eli valeangervot, Rhodiolat eli ruusujuuret, valkokukkainen kärhö 'Roko-Kolla' sekä rikot: patjarikko, posliinirikko, isorikko. Kivipellon Sailalla on muuten ihana lapsuusmuisto ritarinkannuksista. Voit lukea sen tästä.

Pian on taas ihanan rusokirsikan (esim. Prunus sargentii 'Accolade') kukinnan sekä tuoreen raparperin aika. Eikä aikaakaan kun jo rohtovirmajuuren huumaava tuoksu leijuu puutarhassa, riennetään hakemaan ranskalaista raakuunaa ruokaan ja riivitään Ribes-suvun antimia eli herukoita.

Suvikummun Marjan kissa Ruusa Kerttu Orvokki ja Sussin perheen Riku-koira saavat rakkautta. Robottileikkurista riemuitaan ja rikkarautaa käytetään reippaasti.

Aivan pian voimme tuntea joka solullamme rakkautta, riemua ja rauhaa puutarhassa. Kasvihormoni-blogin Sini kirjoitti aivan runollisesti näistä kolmesta tärkeästä ärrästä. Lue ihmeessä!

Seuraavana on siis vuorossa S.

S

SOKERITOPPAKUUSI. SANOMALEHDET.

Sain SOKERITOPPAKUUSEMME – kartiovalkokuusi ’Conican’ - puoleen hintaan syksyn alennusmyynnistä. Ihmeellistä, sillä kuusi oli iso ja moitteettomassa kunnossa. Aiemmin en ollut raaskinut edes vilkaista näitä komeita, mutta harmillisen kalliita kuusia.

Sydän syrjällään seurasin sen kotiutumista meille, sillä olisi ollut todella harmillista menettää näin arvokas puu. Turhaan pelkäsin. Se selvisi talvesta ja keväästä niin hyvin, että innostuin ostamaan meille vielä toisen sokeritopan, pienemmän tosin.

Lienee itsestäänselvyys, mutta sokeritoppakuusi tuo ihanaa vaihtelua talviseen puutarhaan. Jouluna se kiedottiin jouluvaloihin.

Kuusesta tuli heti puutarhan länsireunan silmäterä. Istutin sen juurelle matalia kasveja, jotta muoto näkyisi esteettä.

SANOMALEHDET ovat puutarhurin pelastus uudessa puutarhassa, jossa maa puskee villivadelmaa ja kortetta. Olen kattanut suuren osan maasta mustalla muovilla ja hiekalla. Kirjoittelinkin siitä aiemmin M:n kohdalla. Kun maan puhdistuminen rikoista kestää tolkuttoman kauan ja puutarhurin sormet ovat syyhynneet istuttamaan, sanomalehdistä on ollut korvaamaton apua. Olen noudattanut Rea Peltolan iki-ihanaa ohjetta: "Jos jokin kasvi pitää saada heti paikalla kukkimaan, se istutetaan ja sillä hyvä." Silloin turvaudutaan sanomalehtiin.

Olen huoletta istuttanut puita ja pensaita rikkoja täynnä olevaan maahan ja kattanut niiden juuristoalueen paksulla kerroksella sanomalehtiä. On siinä madoilla uutisissa pureskeltavaa. Kun uutiset on mutusteltu, on maakin jo ehtinyt puhdistua. Rikkakasvit ovat kuluttaneet kasvuvoimansa loppuun katteen alla ja puutarhuri saa istuttaa vaikkapa jotain maanpeitekasvia tilalle.

Komea pino sanomalehtiä on kuin hillopurkki kellarin hyllyllä. Mukava tunne: tuosta saan käydä hakemassa kun tarvitsen.

Sanopa, mikä on sinun puutarhasi suuri S?

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: R

Puutarhani aakkosten sarja jatkuu ensin kommenteilla Q:sta. Kiitos niistä! Moni piti Q:ta vaikeana. Minusta se oli helppo, minun kun ei tarvinnut valita kuin kahdesta.

Kuningattaret ovat ihania ovatpa ne sitten kurjenmiekkoja (Siperiankurjenmiekka 'Snow Queen'), salvioita (loistosalvia 'Blue Queen'), pioneita ('Blush Queen') tai tulppaaneita ('Queen of Night').

Queen Elisabeth -ruusutkin olisivat upeita, mutta ne ovat liian hienohelmoja meidän arktisiin oloihimme. Suvikummun Marja ainakin on jättänyt nuo ryhmäruusut ja kasvattelee pensas- ja puistoruusuja. Anun puutarha -blogin pioni kasvattaa loistavaa köynnösruusua 'Quadra'.

Minun kuningatarkurjenmiekkani 'Snow Queen' on vielä kovin nuori ja vaatimaton.

Pirkko Vaarin torpan puutarhassa -blogista kertoi mielenkiintoisen tarinan kukinnosta nimeltä Queen Anne's Lace. Kannattaa lukea.

Pionit eivät petä koskaan: niitä löytyy joka lähtöön. 'Qi Hua Lu Shuang' eli 'Huurretta suuteleva kukka' ja 'Qiao Ling' eli 'Smart Girl' herättävät ihastusta. Suvikummun Marjan Parthenocissus quinquefolialle eli imukärhivilliviinille on haaveissa paikka rauniomuurilla. Ah, kuulostaa ihanalta!

Kasvin paikka -blogin Reetan aarre on Quercus robur eli metsätammi. Quercus rubrasta eli punatammesta pitävät Kivipellon Saila ja puput.

Jokirannassa -blogin Eevireginan mietteet ehtivät siskon kotikylään, Israelin Qedariin asti. Hänellä onkin juuri blogissaan ihania kukkakuvia sieltä.  Minua viehätti erityisesti kuva anemoneista ja rikkaporkkanoista. Siinähän taisi olla juuri tuo Pirkon mainitsema Queen Anne's Lace.

Nyt ryhdytään miettimään rakkaita ärriä.

R

RENKI. ROSE.

Ihmisellä voi olla monenlaisia haaveita. Minä haaveilin monta vuotta ROBOTISTA, siis RUOHONLEIKKURISTA. Kun entinen ruohonleikkuri oli vielä ihan käyttökelpoinen, vaikka olikin paikattu sieltä ja täältä, ei robottia kannattanut hankkia. Lopulta, talven aikana uuteen kotiin muutettuamme, vanha leikkuri päätti mennä rikki. Yritin peitellä iloani. Nyt saisin sen!

Robotit ovat kovin kalliita, mutta minä olin säästänyt ruokapöytää varten. - Pöydän ehtisi saada myöhemminkin, mutta nurmikko kasvaa vinhaa vauhtia, ajattelin. Jouko ei varsinaisesti vastustanut, vaikka huomauttikin robottien olevan kalliita. Kehotti minua odottamaan syksyyn, jolloin niitä ehkä saisi halvemmalla. Toivoi kai samalla, että unohtaisin. En unohtanut. Joka kerta kun katsoin trimmerillä kynittyä nurmikkoa, ajattelin, että kestän tuon kauheuden robotin toivossa.

Elokuun lopussa trimmasin nurmikon itse (ensimmäisen ja melkein viimeisen kerran) ja sanoin sen jälkeen Joukolle, että nyt on se aika. Jouko alkoi plarata nettiä, sillä prinsessa tarvitsi ruohonleikkurin. Olin itse selvittänyt merkin ja mallin, joten loppu olikin sitten jo aika suoraviivaista. Naapurikaupungista löytyi kokeiltu kone, josta myyjä pyysi kohtuullisen summan. 

Tässä me ihmettelemme - Rose ja minä - uutta RENKIÄ työssään.

Olen niitä ihmisiä, jotka lukevat ensin opaskirjan. Niin tein, yliviivaustussin kanssa. Onneksi luin, sillä oli helppo vedota oppaaseen kun Jouko soitti myyjälle puuttuvista sinkilöistä. 

Latausasemalle piti löytää varjoisa paikka. Eihän tuo robotti mikään puutarhataiteen ylistys ole nurmikon laidalla nököttäessään, mutta ei auta. Onneksi renki on sentään tumma, ihan hyvän näköinen.

Sitten piti asentaa reunakaapeli. En olisi ikinä uskonut, että jonakin päivänä minut voi löytää puutarhasta leikkaamassa saksilla nurmikkoa. Siis saksilla. Kaapelin kohdan olisi voinut vetää matalaksi trimmerilläkin, mutta pelkäsin hennon nurmikon kuolevan niin lyhyeksi leikattuna. Oli varminta leikata kaapelin mentävä soiro saksilla.

Renki oli jo täynnä virtaa innokkaana aloittelemaan, mutta vielä piti odottaa. Myyjä lupasi lähettää puuttuvat pari pussillista sinkilöitä. Saisin sitten vasta reunakaapelin koko matkalle ja pääsisin neuvottelemaan työajoista ja –tavoista.

Onneksi olin varautunut siihen, että rengin perehdyttäminen hommaan ei käy tuosta noin vain. Kun sinkilät vihdoin monen päivän odottelun jälkeen tulivat, oli nurmikko ehtinyt kasvaa jo niin, että jouduin leikkaamaan sitä trimmerillä. Reuna- ja ohjauskaapelin asentamisessa oli kiitettävästi puuhaa, mutta päätin tehdä kerralla kunnolla. Kapean kohdan kaapelit upotin tiilireunuksen alle.

Testiajot sujuivat muuten hyvin, mutta luoteesta renki ei millään löytänyt ohjauskaapelille ja sotkeutui reunan kiviin. Muuten lähdöt ja paluut sujuivat ihan mallikkaasti. 

Kun sitten piti aloittaa varsinainen työ, renki ei inahtanutkaan. Houkuttelin vaikka millä. - Taitaa olla jotain aloitekyvyn ongelmia, diagnosoin. Sitten yllättäen kun tein samat temput toiseen kertaan, se lähti manuaaliasetuksilla leikkaamaan. Työn jälki oli moitteetonta. 

Seuraavana päivänä testailtiin automaattiasetuksia. Ne toimivat hienosti. Robotti alkoi vuorotellen leikata kumpaakin kapeikon erottamaa aluetta – aivan kuten olin näppäillyt. Ruusuportin juurella oli pieni kuoppa, johon se jumittui, mutta näitä pikku säätöjä oli helppo tehdä. Onneksi ei tullut mitään suurempaa korjaamisen tarvetta.

Renki pitää pienen nurmikkomme siistinä leikkaamalla sen melkein joka toinen päivä. Leikkuujäte jää huomaamattomasti lannoitteeksi.

Renki sai vakipaikan. Nyt renki on leikannut yhden kokonaisen kesän enkä pois antaisi. En sitten millään.


ROSE, perhoskoira, on rakas puutarhaseuralaiseni. Se ansaitsee aivan oman juttunsa joskus toisella kertaa, joten liitän tähän ainoastaan kuvan.

Puutarhakautta odotellessa...

Onko sinun R rakkaus tai ruusut, ehkä rakkaus ruusuihin tai rakkaus risuihin (risutöihin siis)?

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi, Oravanpesän Kati! Mukava kun tulit. Toivottavasti saat blogistani iloa!

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: Q

Sarja puutarhan aakkosista jatkuu. Parhaimmat kiitokseni! Olitte taas perusteellisesti paneutuneet asiaan ja paljastaneet puutarhojenne parhaat P:t. Ensin yhteenvetoa niistä.

Päällimmäisinä päässä pyörivät oma perhe, piha, puutarha ja oma rakas. 

Perennoista pioni on paras, perinteikkäänä tai uutena. Pioneista listalle poimittiin muun muassa kaukasianpioni ja ruusupioni. Pioneissa on kaikki niin ihanaa. Jopa nimet ovat niin kiehtovia, että pionin voisi hankkia vaikkapa pelkän nimen vuoksi: 'Huurretta suuteleva kukka', 'Eden's perfume', 'Angel Cheeks'...

Enkelin posket

Pelakuut paistattelevat päivää monen ikkunalaudalla. Päivänliljat ja Papaverit eli unikot pulppuavat iloa. Punahatut ja punalatvat houkuttelevat perhosia. Pulsatillat eli kylmänkukat pysähdyttävät herkällä kauneudellaan. Pienikukkainen kämmekkäkasvi Platanthera bifolia eli valkolehdokki on Kivipellon Sailan aarre. Kukkia & haaveita -blogin Sirkku kirjoitti perennoistaan mukavasti.

Pirteät Primulat eli esikot palkitsevat puutarhurin. Erityisesti mainittiin p.auricula eli kultaesikko. Minä puolestani olen pitkään haaveillut kerrotusta valkoisesta esikosta ja nyt Kivipellon Sailan vinkin avulla minulla on mahdollisuus hyvällä onnella toteuttaa unelmani! Barnhavenista Ranskasta niitä kuulemma saa. Sen voin luvata, että niillä sivuilla saa pään pyörälle - ellei se ennestään jo satu olemaan. Valikoimaa on paljon, eivätkä postikulutkaan päätä huimaa.

Potagerista ja pergolasta haaveillaan sekä polusta, joka johdattaisi pihalammen rantaan. 

Multaa ja mukuloita -blogin Piparminttu puhui piparmintun puolesta. Puolukat, perunat, porkkanat, punajuuret, pinaatit ja pavut poimitaan puutarhajuhlien herkuiksi.

Puutarha ilman puita ja pensaita on paljas. Puut ja pensaat kukilla ja ilman ovat siis pihapiirin pelastus. Puista mainittiin erityisesti piceat eli kuuset: surukuusi, kultakuusi, purppurakuusi, käärmekuusi sekä kumopata, joka tekisi Kivipellon Sailan ikionnelliseksi.

Suvikummun Marja kehui Prunus 'Accoladen' eli koristekirsikka Kevätsuudelman sekä Prunus Sargentiin eli rusokirsikan niin, että pitäisi niille alkaa paikkaa katselemaan.

Unelmia ruusuista blogin Tita ja Navettapiian puuhamaa-blogin Navettapiika tarvitsevat projekteihinsa pahaa sisua, mutta minä pärjään pyytämällä apua. No, minulla on sen puoleen hyvä tilanne, että mies ehtii paremmin auttamaan kun yrityksessämme on kesällä vuoden hiljaisin kausi.



Q onkin yllättävän helppo. Minä saan valita kahdesta: tulppaani 'Queen of Night' tai pioni 'Blush Queen'. Kolme kappaletta 'Blush Queen' -pioneja ovat tosin vasta tulossa. Tilasin ne juuri. Päädyn tulppaaniin.

Q

’QUEEN OF NIGHT’.

Yksinkertainen on kaunista

Olen tulppaani-ihminen. Kuitenkin joka kesä päätän, etten nyt tänä syksynä istuta tulppaaneja. Ryhdyn järkeväksi ja istutan narsisseja ja muita kestävämpiä sipuleita enkä mokomia hienohelmoja, joka kukkivat kevään tai pari ja taantuvat sitten. 

Ja kun syksy tulee, istutan tulppaanien sipuleita hulluna. Keväällä nautin ajatuksesta, että sittenkin tulin istuttaneeksi ne sipulit.

’QUEEN OF NIGHT’ on yksi suosikeistani kahdesta syystä. Sen tummalla olemuksella on helppo luoda terää kukkaryhmään. Jo muutama yön kuningatar hempeän vaaleanpunavoittoisessa penkissä antaa ilmettä ja ryhtiä. Toinen syy on kestävyys. Lajike ei taannu ihan niin nopeasti kuin monet muut tulppaanit.

’Queen of Night’ taipuu niin solistiksi kuin säestäjäksikin. Tässä iloisessa penkissä Kuningatar on kuin hyvä basso taustalla. Valkoisten tulppaanien keskellä ’Queen of Night’ onkin päätähti, vaikka on yksinkertaisen koruton.

Mikä on sinun Q?

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: P

Puutarhan tärkeiden asioiden sarja jatkuu. Oikein paljon kiitoksia oivallisista ja oivaltavista kommenteistanne! Ensin yhteenvetoa O:sta.

Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiika sen osuvasti tiivisti: "Ooo on oivallus oikiahan osunehista ostoksista, onni onnistumisista!" Förmaaki ja puutarha -blogin Sussi jatkoi: "Kesäpäivän onni :) Siinä se." Oikeassa ovat.

Ostosreissu puutarhoilla, puutarhamessuilla tai netin puutarhamyymälöiden syövereissä pyyhkäisee pois kaikki huolet ja huonosti nukutut yöt. Tätä mieltä on ainakin Unelmia ruusuista -blogin Tita sekä Kasvin paikka -blogin Reetta ja itse olen samaa mieltä. Puutarhaostoksilla tarkan ja suunnitelmallisen kuluttajan pää menee onnellisesti pyörälle.

Oleellista on olla - olla puutarhassa, tehdä tai olla tekemättä. Olla läsnä joka solullaan, aistit avoinna. Siinä on puutarhaihmisen onni.

Onnellisen puutarhurin pihassa kasvaa omenapuu ja orvokit kukkivat. Omenapuusta puheen ollen, Vaarin torpan puutarhassa -blogin Pirkko kuvaili omenapuita oivallisesti. Kannattaa lukea. Omenapuut voivat tulla jopa niin tärkeiksi ja rakkaiksi, että niitä muistellaan vielä vuosien päästä kuten Kasvihormoni-blogin Sinin perheessä.

Nuori omenapuu kukkii.

Optimistisen puutarhan pihassa kasvaa oliivipuu ja oleanteri.

Oman käden jälki luonnon kanssa käsikynkässä on tärkeä. Lue Marian koti ja puutarha -blogin Marian ajatuksia tästä. Oivallukset, onnistumiset ja oppiminen ovat monen puutarhaihmisen tärkeitä O-asioita.

Suvikummun Marja on onnekas, sillä hänellä on oikea puutarhakissa nimeltään Onni. Kyllä Marjan kelpaa!

Ja nyt pohtimaan P-kirjainta. Hmm, tämäkin on vaikea kun on niin paljon ihanaa. Puolihydrosta jo kirjoitinkin. Sen voin siis jättää pois, vaikka mieli tekisi ylistää sitä vieläkin. Puolihydrosta en aio luopua ikinä. Jos pionista kirjoittaisi oman juttunsa, jäisi parsa, polkuhaarikko ja potager. Niistä on mahdotonta karsia enää mitään.

P

PARSA. POLKUHAARIKKO. POTAGER.

Jos aikoo syödä PARSAA, sitä täytyy kasvattaa itse. En ole ainakaan kuullut parsaviljelmistä, joilta voisi käydä ostamassa tuoretta parsaa suoraan ruokapöytään, kuten ainakin Saksassa kuuluu olevan. Parsahan ei kestä säilytystä ja marketin nuutuneesta parsasta saa vain väärän käsityksen. 

Parsa ei ole hätäisen kasvi, vaikka sen ostaisi valmiina taimina. Täytyy jaksaa odottaa, sillä liian nopeasti versoja ei kannata alkaa korjata. Juurakon pitää saada vahvistua. Onneksi parsa on muuten helppo ja vaivaton kasvi. Kun sen on saanut juurtumaan, riittää vuosittainen lannoitus ja tuenta. Makuelämys on odottamisen arvoinen.

Olen kattanut juurialueen mansikkakankaalla. Sanomalehtikate olisi ajanut saman asian helpommin ja halvemmalla.

POLKUHAARIKKO edustaa itselleni toivoa ja luottamusta. Miten ilman niitä näin pieni kasvi voisi säilyä hengissä? Polkuhaarikko selviää tumpelon puutarhurin mitä ihmeellisimmistä virheistä. Siitäkin, että se istutetaan paikkaan, johon kerääntyy vettä ja jäätä pitkin talvea.

Polkuhaarikon pikkuruiset kukat ovat kauniit. Niitä katsellessa tulee ajateltua luomakunnan ihmeitä: käsittämättömän suurta avaruutta aurinkokuntineen, valovuosineen, pyörimisineen ja sitten näitä pienen pieniä ihmeitä, kuten polkuhaarikoita, soluja, DNA:ta, atomeja. Eivät nämä ole sattumaa. - Ei sekään ole sattumaa, että juuri nämä pikkuiseni kukkivat juuri nyt, mietin katsellessani pieniä valkoisia kukkia.

Polkuhaarikko edustaa itselleni myös konkreettisempia asioita: huoliteltua puutarhaa. Kuvittelen niin, että kun olen saanut kivipolut valmiiksi ja kivien lomaan kasvamaan polkuhaarikoita, puutarhani on jotain sellaista, josta olen aina haaveillut.

Vasta istutettu polkuhaarikko kukkii jo.

Olen aina haaveillut myös POTAGERISTA. Olen enemmän perenna- kuin hyötykasvi-ihminen, joten kasvimaallani kauneus on suurta satoa tärkeämpää. Sen vuoksi suunnittelin potagerin, jonka on tarkoitus olla kauneuden ja käytännöllisyyden liitto. Innoittajanani on ollut Gisela Keil, jonka kauniin kirjan Luomutarhurin opas ostin joskus 1990-luvulla, mutta joka edelleen näyttää tuoreelta.

Potageriin kuljetaan ruusukaaren alitse. Alueen keskellä on suihkulähde. Se on alun perin tehty kasteluveden lämmittämistä varten. Suihkulähteen ympärillä on lohkot vihannesten viljelyä varten ja reunamilla tilaa monivuotisille hyötykasveille. Välissä kaartuvat tiilipolut. Reunoja kehystävät muuri, pensasmustikka-aidanne, rivi parsaa sekä herukka-aidanne.

Potagerissa ei jyrsitä, vaan hoivataan kastematoja. Tuholaisia ja tauteja torjutaan vuoroviljelyllä ja luonnonmukaisin keinoin. Siellä ei myöskään viljellä perunaa eikä maan antimilla täytetä kellaria – koska kellaria ei valitettavasti edes ole. Ehkäpä potagerissa opitaan vähän vihannesviljelyn saloja ja saadaan maistiaisia. Suurisuuntaisemmat projektit voi sitten toteuttaa viereisellä pellolla, jos niin haluaa.

Potager on työn alla. Lohkoja peittää toistaiseksi sanomalehti- ja hiekkakate.

Mikä on sinulle tärkeä P? Pelargoni? Pioni? Porkkana? Punajuuri? Ehkä kenties punahattu tai päivänlilja? Paljasta puutarhasi paras P!