HYVÄT HUOMIOPENSAAT

Listasin tähän helppoja pensaita ja havuja, joita voi käyttää tehosteena tai tuomaan runkoa ja ryhtiä istutuksiin.

Kriteereinä pyrin käyttämään seuraavia:

• ei leviä liikaa juurivesoilla
• talvenkestävä ilman suojaamista
• näyttävän näköinen muoto, lehdistö tai kukinta
• terve
• kevätauringolta suojaamista voi olla, jos kasvi muuten on sen arvoinen

Kaikki lajikkeet eivät tietenkään mahtuneet mukaan, mutta olen ottanut esimerkinomaisesti joitakin erikorkuisia lajikkeita. Listasin pensaat suurin piirtein matalimmasta korkeimpaan. Useimmat mainituista viihtyvät auringossa, mutta myös puolivarjoon ja varjoon sopivia löytyy.

Tämän keltajapaninangervon siementaimen sain ystävältäni Marikalta. Tästä tulee vielä hyvä huomiopensas tuijien seuraan.

Kääpiöpurppurahappomarja ’Atropurpurea Nana’

Koko kasvukauden punajuurenvärinen pikkupensas. Lajike on pysty ja vain 30–40 cm korkea.
Sopii värikkääksi huomiokasviksi, yksittäin tai ryhmiin ja kivikkopuutarhaan aurinkoiseen paikkaan ja kuivaan, runsasravinteiseen maahan. Ei savimaahan. I–III


Keltajapaninangervo ‘Yan’ Double Play®

Keltainen lehdistö ja kirkkaan pinkit kukinnot. Väriä ja näyttävyyttä koko kasvukauden ajan. Tiiviskasvuinen, matala ja pyöreämuotoinen pensas. Korkeus 45-60 cm. Helppohoitoinen. Aurinkoon ja ravinteikkaaseen maahan. I–IV Keltajapaninangervo on yksi blogiystäväni, Katjan, suosikeista. Hän pitää siitä, että pensas on helppohoitoinen ja matala. Keväällä se on huikean hienon värinen.

Siilikuusi

Siilikuusi on luonnonvaraisen metsäkuusemme viljelymuoto. Verkkaisesti kasvavasta pensaasta tulee noin 50 cm korkea. Neulaset ja vuosikasvaimet ovat erittäin lyhyet. Kukkia ja käpyjä muodostuu vähän, jos lainkaan. Kuuset sietävät erinomaisesti varjoa ja viihtyvät hikevässä maassa, jonka ei tarvitse olla viljavaa eikä kalkittua. Taimet suojataan, jotta keväthallat eivät pääse vioittamaan tuoreita vuosikasvaimia. Kasvupaikka voi olla aurinko–puolivarjo, kasvualusta tuore, keski–runsasravinteinen. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–IV


Siilikuusi ’Echiniformis’

Siilikuusi 'Echinoformis' on hyvin pieni, 50 cm korkea, ja hidaskasvuinen metsäkuusen kääpiömuoto. Neulaset ovat sinivihreät, lyhyet ja terävät. Kuusella on kaunis, tiivis ja puolipallomainen kasvutapa. Lajike sopii havu- ja pensasryhmiin tai yksin istutettavaksi. Siilikuusi viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, mutta sietää myös varjoa. Maan tulisi olla keski- tai runsasravinteinen ja tuore. Hongiston taimiston sivuilla sanotaan, että tämän lajikkeen voi huoletta istuttaa aurinkoon ilman, että sitä tarvitsee talvisuojata. I-IV

Purppurahappomarja ’Admiration’

Matala hillittykasvuinen happomarjalajike. Lehdet hehkuvan punaiset, reunoilta kullankeltaiset. Sopii matalaksi aidanteeksi tai reunuskasviksi kasviryhmiin. Täysimittaisen kasvin koko 50 cm. Kasvupaikka aurinkoinen, kasvualusta kuiva. I-II (III)

Kääpiövuorimänty 

Kääpiövuorimännyt ovat 50–100 cm korkeita ja noin 150 cm leveitä. Ne pysyvät pieninä ilman leikkaustakin, mutta niiden vuosiversoja voi typistää halutessaan juhannuksen aikaan. Oksat ja neulaset ovat lyhyemmät ja tiheämmässä kuin vuorimännyllä. Pensaat ovat täysikokoisina leveän pallomaisia, sillä niiden alimmat haarat kasvavat maata myöten ja kohenevat kärjistään. Auringon paahteessa viihtyvä kääpiövuorimänty sietää enemmän varjoa kuin metsämänty. Sopiva kasvupaikka on aurinkoinen, kasvualusta kuiva tai tuore, vähäravinteinen ja hyvin vettä läpäisevä. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–VI


Kääpiömänty

Kääpiömännyt ovat luonnonvaraisen metsämäntymme erittäin hitaasti kasvavia lajikkeita. Esimerkiksi ’Watereri’ kasvaa vuodessa vain 5–10 senttiä. Sinivihreät neulaset pysyvät pensaassa Etelä-Suomessa noin kolme vuotta, Lapissa vielä pidempään. Kääpiömännyt kukkivat kesäkuussa ja voivat tehdä käpyjä isojen puiden tavoin. Pitkäikäiset männyt ja sembrat kestävät erinomaisesti jatkuvaa päivänpaistetta ja kuivuutta. Ne viihtyvät karussa hiekassa ja moreenissa, missä ne kasvattavat paalujuuren syvälle maahan. Sopiva kasvupaikka on aurinkoinen, kasvualusta kuiva tai tuore, vähäravinteinen ja hyvin vettä läpäisevä. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–V

Kääpiömänty on 150 cm korkea, 180 cm leveä. Lähes pallomainen ’Nana’-kääpiömänty on 50 cm korkea ja 60 cm leveä. ’Watereri’ on joko leveän kartiomainen tai pallomainen pensas. ’Nana’ on erittäin tiheä ja lähes pallomainen.


Keltajapaninangervo ‘Golden Princess’

Lajike on viisivuotiaana 50–60 cm korkea ja yli 1,5 kertaa korkeuttaan leveämpi. Keskikokoiset lehdet ovat keväällä ja syksyllä punakeltaiset, kesällä keltaiset. Käytetään kontrastikasvina yksittäin, ryhmissä, matalana aidanteena ja ruukussa. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, runsasravinteiseen maahan. I–III


Keltajapaninangervo ’Goldmound’

Keltajapaninangervo ’Goldmound’ (60 cm korkea) on miltei samankokoinen kuin ’Golden Princess’, mutta vihertävämpi. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, hyvin ravinteikkaaseen maahan. Käytetään kontrastikasvina yksittäin, ryhmissä, matalana aidanteena ja ruukussa. I–III


Purppuraheisiangervo ’Little Angel’

Pensas on 50–100 cm korkea. Lehdet ja versot tumman purppuranpunaiset. Kukkii kesäkuussa vaaleanpunaisin kukin. Terve ja helppohoitoinen pensas. Vaatimaton kasvupaikan suhteen. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon. I-V

Keltajapaninangervo ’Goldflame’

Keltajapaninangervo ’Goldflame’ on muita keltajapaninangervoja pystympi, kapeampi ja jopa metrin korkuinen (60—100 cm). Isot lehdet puhkeavat oranssinkeltaisina, vihertyvät pian ja saavat oranssin ruska-asun. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, hyvin ravinteikkaaseen maahan. Käytetään kontrastikasvina yksittäin, ryhmissä, matalana aidanteena ja ruukussa. I–III


Pallokuusi

Luonnonvaraisen metsäkuusemme pieniä, hyvin tiheitä ja pallomaisiksi kehittyviä muotoja kutsutaan pallokuusiksi. Pensasmaiset kuuset kasvavat selvästi hitaammin kuin yksirunkoiset, puumaiset muodot. Neulaset ja vuosikasvaimet ovat erittäin lyhyet. Kukkia ja käpyjä muodostuu vähän, jos lainkaan. Kuuset sietävät erinomaisesti varjoa ja viihtyvät hikevässä maassa, jonka ei tarvitse olla viljavaa eikä kalkittua. Taimet suojataan, jotta keväthallat eivät pääse vioittamaan tuoreita vuosikasvaimia. 

Pallomaisia kuusia on useita lajikkeita, kuten pyöreähkö ’Globosa’ ja hieman kartiomainen ’Ohlendorffii’, jotka tulevat Keski-Euroopassakin enintään 250 cm korkeiksi. ’Gregoryana’-pallokuusesta kasvaa enintään 60 cm korkea ja sen muoto vaihtelee tyynymäisestä pallomaiseen. ’Pygmaea’-pallokuusesta kehittyy vain metrin kokoinen pallo tai tylppä kartio. Sopiva kasvupaikka on aurinkoinen tai varjoisa, kasvualusta tuore tai kostea, keskiravinteinen. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–IV?


Pesäkuusi ’Nidiformis’

Pesäkuusi ilman lajikenimeä. Tämä on ihana erityisesti uuden vuosikasvun aikaan.

Luonnonvaraisen metsäkuusemme matala, 75 cm korkea ja 125 cm leveä, linnunpesää muistuttava viljelymuoto. Pensasmaiset kuuset kasvavat selvästi hitaammin kuin yksirunkoiset, puumaiset muodot. Neulaset ja vuosikasvaimet ovat erittäin lyhyet. Kukkia ja käpyjä muodostuu vähän, jos lainkaan. Kuuset sietävät erinomaisesti varjoa ja viihtyvät hikevässä maassa, jonka ei tarvitse olla viljavaa eikä kalkittua. Taimet suojataan, jotta keväthallat eivät pääse vioittamaan tuoreita vuosikasvaimia. Sopiva kasvupaikka on aurinkoinen tai varjoisa, kasvualusta tuore tai kostea, keskiravinteinen. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–IV

Rohtokataja

Nuori rohtokataja ilman lajikenimeä. Rohtokataja kasvaa nopeasti yllättävän runsaaksi. Tykkään!

Rohtokatajat viihtyvät jopa osittain varjoisalla paikalla. Leveän suppilomainen ’Mas’-rohtokataja on 125 cm korkea ja jopa 300 cm leveä täysikasvuisena. Sen riippuvakärkiset haarat kasvavat yläviistoon. Vanhan pensaan uloimmat haarat asettuvat maata vasten. Lähes puolipallomainen ’Tamariscifolia’ on 60 cm korkea ja noin 200 cm leveä täysikasvuisena. Oksat kasvavat suoraan sivuille. Ajan myötä keskiosan versot kasvavat alempien haarojen päälle niin, että pensaasta muodostuu erittäin paksu useiden oksakerrosten ansiosta. Kasvupaikaksi sopii aurinko–puolivarjo, kasvualustaksi kuivahko–tuore, keskiravinteinen ja hyvin vettä läpäisevä maa. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–III 

Valkokirjokanukka ’Ivory Halo’ 

Kuvassa on  kaksi pensasta. Tämä on lempparini! Se on tosi kaunis lehdettömänäkin.

Lehdistö on koko kesän heleän valkokirjava. Valkoiset kukat kesä–heinäkuussa. Kasvupaikka aurinko–puolivarjo, kosteahko. Korkeus noin 100 cm. I–IV


Purppurahappomarja ‘Atropurpurea’

Koko kasvukauden punajuurenvärinen, kaarevaoksainen pensas piristää vihreitä kasvimassoja. Korkeus 100 cm. Ruskavärikin on hehkuvan tummanpunainen ja pensaan punaiset marjat erottuvat talvimaisemassa. Käytetään värikkäänä huomiokasvina yksittäin, ryhmissä tai aidanteena. Istutetaan aurinkoon, kuivaan, ravinteikkaaseen maahan. Ei pidä savesta. I–III


Pallohopeakuusi ’Glauca Globosa’

Okakuusen kääpiömäinen lajike, 100 cm korkea ja 120 cm leveä, ’Glauca Globosa’ on hyvin hidaskasvuinen havupensas. Kasvupaikan tulee olla aurinkoinen, jotta pensas pysyy vaaleansinertävänä ja tiheänä. Okakuuset sietävät kuivuutta, mutta suosivat hikevää maata. Leveän kartiomainen tai naurismainen havupensas pyöristyy vähitellen. Paras kasvupaikka on aurinkoinen, kasvualusta kuiva–tuore, keski–runsasravinteinen. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–III


Rusovuohenkuusama 'Cool Splash'

Rusovuohenkuusama 'Cool Splash' tuottaa juuriversoja, mutta ei vaivaksi asti. Pidän tästä!

Ensimmäinen kirjavalehtinen rusovuohenkuusama. Koko 80 cm x 130 cm. Sopii aurinkoon tai varjoon, kuivaan tai tuoreeseen, runsasravinteiseen maahan. Kauniit, valkoreunaiset lehdet. Kellertävät kukkatertut kesä-heinäkuussa. Tiiviskasvuinen, leviää juuriversojen avulla. Helppohoitoinen. Käytetään yksittäin, isoissa ja pienissä ryhmissä, verhopensaana, huomiokasvina. I–II(III-V)


Purppuraheisiangervo ’Little Devil’

Purppuraheisiangervon matala- ja tiheäkasvuinen muoto. Korkeus 100—120 cm. Lehdet ja versot tumman purppuranpunaiset. Kukkii kesäkuussa vaaleanpunaisin kukin. Monikäyttöinen pieni pensas. Kasvupaikka aurinko–puolivarjo, tuore, runsasravinteinen maa. I-V


Koristetyrni ’Hikul’

Marjomaton ja pienikasvuinen koristekäyttöön sopiva tyrnilajike. Erityisen tiheä poikatyrni leviää hillitysti eikä tee marjoja. Korkeus 10-vuotiaana 100—150 cm. Vihreät ja hopeanhohtoiset lehdet ja lähes piikittömät versot. Vaatimaton kasvupaikan suhteen. Istutetaan aurinkoiseen paikkaan. I-III


Taikinamarja

Taikinamarjasta saa erittäin tiheän, varhain keväällä vihertyvän ja matalan, helposti muotoiltavan aidan. Pensas on 100–150 cm korkea. Se viihtyy sekä auringossa että varjossa ja yhtä hyvin kuivassa kuin kosteassa maassa. Pensas kestää hyvin lumikuormaa ja tuulta sekä melko hyvin tiesuolaa. Pienet kellanvihreät kukat kehittyvät edellisen vuoden versoihin. Punaiset, melko mauttomat marjat. I–VII


Pensaskanukka 'ByBoughen' NEON BURST®

Värikäslehtinen, kompaktin kokoinen pensaskanukka. Korkeus 120–150 cm. Lehdistö avautuu pronssinvivahteisena, on kesällä raikkaan kellanvihreä ja hehkuu syksyllä violetin, punaisen ja oranssin sävyissä. Kauniit versot pääsevät esille lehdettömänä aikana. Aurinkoinen tai puolivarjoisa, tuore ja ravinteikas kasvupaikka. I-VI

Huntukorpipaatsama 'Fine Line'

Kapean pylväsmäinen hillittykasvuinen pensas. Korkeus 1,5-2 m, leveys 0,5 m. Lehdistö kapealiuskainen, huntumainen, hyvin koristeellinen. Syysväri keltainen. Kestävä, viehättävä erikoiskasvi. Kasvupaikaksi sopii aurinkoinen tai varjo, kasvualustaksi tuore - kostea. I-III Blogiystäväni Tita kirjoitti: ”Sitten huomiokasveina pilarin malliset huntukorpipaatsamat ('Fine Line' tmv.) ovat tosi päheitä."

Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ 

Kuva ei tee oikeutta pensaan lehtien värille.

Pensas on nopeakasvuinen, 200—250 cm korkea ja kestää tuulta, tiesuolaa ja leikkaamista. Tumman viininpunainen, rehevä lehdistö. Valkoiset kukat avautuvat kesäkuussa. Vaatimaton pensas viihtyy niin märässä savimaassa kuin kuivemmassakin. Valitse aurinkoinen tai varjoisa kasvupaikka ja keskiravinteinen maa. I–IV


Laikkukirjokanukka ’Elegantissima’ (‘Argenteomarginata’)

Tämä 200—250 cm korkea pensas valaisee puistojen ja puutarhojen varjoisat kolkat. Lehdet ovat leveälti valkoreunaiset ja –laikkuiset, hieman aaltoilevat. Syysväri keltasävyinen. Ruskeanpunaiset versot erottuvat edukseen talvella. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon, tuoreeseen tai kosteaan, runsasravinteiseen maahan. I–IV(V)


Viirukirjokanukka ’Sibirica variegata’

Talvella 200 cm korkuinen pensas ihastuttaa korallinpunaisine versoineen, kesällä huomio kiinnittyy kapealti valkolaitaiseen lehdistöön. Koko pensas vaikuttaa vaalealta ja näyttää erityisen hyvältä siimeksessä. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon, tuoreeseen tai kosteaan, runsasravinteiseen maahan. I–IV


Kääpiöserbiankuusi ’Nana’

Tämän serbiankuusen viljelymuoto on hyvin hidaskasvuinen ja tiheäoksainen. ’Nanasta’ tulee 300 cm korkea ja 250 cm leveä. ’Nana’ on suhteellisen vaatimaton kasvupaikan suhteen eikä taimea tarvitse varjostaa kevättalvella. ’Nana’ onkin kestävämpi vastine ’Conica’-kartiovalkokuuselle. Kasvupaikaksi sopii aurinko tai puolivarjo, kasvualustaksi tuore, keskiravinteinen maa. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–IV


Lopuksi bonuksena blogiystäväni vinkit:

Tita kirjoitti: ”Lehtikuusten erikoismuodot 'Puli' ja vaikkapa 'Horstman Recurved' tai 'Diana' ovat ihan lyömättömiä! Silti ehkä suurin rakkauteni pensaissa on peruukkipensas 'Grace'. Se on pensaissa minun pionini. Kallisarvoinen ja upea.”

Peruukkipensas 'Grace' kasvaa parhaimmillaan n. 3-5 m korkeaksi pensaaksi. Lajike on peruukkipensaaksi melko nopeakasvuinen. Lehdet ovat n. 5-10 cm pituiset, ovaalin muotoiset ja vahamaiset. Lehdet puhkeavat keväällä punaisen-purppuran värisenä ja muuttuvat kesällä vihreän-purppuran väriseksi. Syksyllä lehdet loistavat keltaisen, punaisen ja purppuran väreissä, mutta pakkasenarkoina lakastuvat heti ensimmäisen pakkasyön jälkeen. Keskikesästä alkaen pienet kukat muodostavat tiheän jopa 40 cm pituiset peruukkimaiset kukinnot. 'Gracen' kukinnot ovat vaaleanpunaiset-punaiset ja kukat keltaiset. 'Grace' tulee melko nuorena kukintaikään. Peruukkipensas tarvitsee aurinkoisen ja suojaisan kasvupaikan. Se on vaatimaton maaperän suhteen. Viihtyy parhaiten hieman raskaammassa maaperässä. Peruukkipensas ei viihdy kosteassa kasvupaikassa. Maaperän tulee olla vettä läpäisevä. I (II-III)


Lue myös Pensaat päässä ja luettelo Hyvät huomiopensaat.

SURUNLAAKSOSTA ONNENKUKKULOILLE

Minun alkoi tehdä mieli kapeaa kuusta. Sellaista, jota sanotaan surukuuseksi. Ajelimme Vesilahdelta Lempäälään ja siinä matkan varrella niitä oli monessakin paikassa. Kapeita ja korkeita, kauniita kuusia. Niiden oksien kärjet nousevat vähän ylöspäin, aivan kuin ne hymyilisivät. Mutta se nimi! Minua tökkii ajatus ostaa surukuusi. Ei sillä, että surukuusen ostaminen tietäisi surua. Jotenkin vain se nimi on niin surullinen.

En halunnut ajatella

asuvani Murhasaaressa.

Etsiessämme sopivaa tonttia Pirkanmaalta, myynnissä oli tontti kauniilla seudulla. En kuitenkaan halunnut käydä katsomassa sitä, sillä en halunnut ajatella asuvani Murhasaaressa.

Synkän lammen rannalla

rehottaisi kalmojuuri.

Katsellessani niitä surukuusia, ajatukseni lähtivät laukkaamaan. Surunlaakso… Jospa istuttaisin surukuusen ja sen alle varjoon taponlehteä. Siinä vieressä, vähän aurinkoisemmassa paikassa kasvaisivat myrkkykeiso ja konnanyrtti. Synkän lammen rannalla rehottaisi kalmojuuri. Särmää kokonaisuuteen toisi piikikäs pirunnyrkki.

Meillä ei ole taponlehteä. Meillä on peittolehti. Se kasvaa katajan suojissa.

Ikkunalaudalla kasvaisivat kärsimyskukka, tuonenkielo ja raatokukka. Kohtalonköynnös kehystäisi niitä kurottaen versojaan kohti kattoa.

Portaiden pielessä kasvaisivat punaiset verenpisarat. Syksyn tullessa syysmyrkkyliljat puhkeaisivat kukkaan. Kyynelkoivujen muodostaman kujan läpi voisi kulkea… Onnenkukkuloille.

Puistoruusu ’Ilo’ säihkyisi

vähän myöhemmin kesällä.

Onnenpensas loistaisi keväällä keltaisena kuin aurinko. Elämänlanka (se yksivuotinen aitoelämänlanka) kiemurtaisi versojaan pensaan tuuheassa oksastossa. Herkkä jumaltenkukka aukaisisi viehättävät kukkansa siinä lähistöllä. Puistoruusu ’Ilo’ säihkyisi vähän myöhemmin kesällä. Vieressä kasvaisivat hunajakukka ja kaikkialle ehtivä onnenapila.

Valoisalla itäikkunalla ruukussa viihtyisivät enkelinsiipi ja kodinonni.

Kodinonni

Palaan tähän päivään ja tähän hetkeen. Näppäilen Googleen s u r u k u u s i – ja kas, löydän sen toisen nimen: pilarikuusi. Jo helpottaa! Nyt tuntuu aivan erilaiselta. Voisimmekin ostaa pilarikuusen. Innostun asiasta niin, että pyydän Joukon katsomaan kuvahaun satoa. – Ihan hieno, mutta yksi kuusi ei näytä miltään, Jouko sanoo. Niitä pitää olla pieni ryhmä.  Pilarikuuset ovat aika harvinaisia. – Hui, minä sanon. Niiden hinnat ovat lähellä sataa euroa kappaleelta. No, ei se ole tämän päivän asia.  Ei niille ole paikkaakaan mietittynä.  

KUUSIKUVA JA VIISI MUUTA

Sain juttuaiheen: kuusi kuvaa kesästä. Ei deadlinea. Jutun teemankin saa valita vapaasti. Sehän sopii. Kiitos, Sirkku!

Valitsen teemaksi kesän iloiset kasviyllätykset. No, kuusikuva ensin, tottakai. Sitten viisi muuta, jotka ovat saaneet minut yllättymään iloisesti, huokailemaan ihastuksesta, hihkumaan ilosta,  tai hyrisemään tyytyväisyydestä.

Siinä vaiheessa kun minä vasta haaveilin,

oli Jouko jo kaivamassa kuusentaimia.

Olin jo talvella haaveillut kuusista, jonka alaoksat voisi myöhemmin karsia pois. Siinä vaiheessa kun minä vasta haaveilin, oli Jouko jo kaivamassa kuusentaimia. – Minne nämä istutetaan? Jouko kyseli. – Montako näitä laitetaan? Onko tämä nyt hyvä, hän varmisteli. 

Minä juoksin edestakaisin miettimässä ja mittailemassa paikkoja niille. Niin pitkälle en nimittäin haaveissani vielä ollut päässyt, että olisin tarkat paikat katsonut. Juoksin peittelemään juuria multaan, hakemaan vesikannuja, tukikeppejä ja katteita. Hihkuin ilosta kun haaveilemani projekti toteutui vauhdilla. 

Viisi kuusta istutimme ja osallistuimme siten Suomi 100 –juhlavuoden tapahtumaan, jonka oli järjestänyt Puutarhaliitto.

Olin edellisenä keväänä istuttanut kaksi nietospensasta. Olin jännittänyt talvella miten ne mahtavat pärjätä. Hyvin ne pärjäsivät ja kukkivat aivan mahdottomasti, runsaasti ja pitkään. Olin ihmeissäni ja niin iloisesti yllättynyt, että ostin meille vielä kaksi muutakin nietospensasta.

Nietospensas 'NCDX2' Yuki Cherry Blossom ei kasvanut kokoa kovin paljon, mutta kukki sitäkin ahkerammin.

Tulevina vuosina puutarhamme

suorastaan pursuilee iiriksiä,

toivottavasti.

Olen pitänyt iiriksistä aina, mutta vasta viime kesänä ne lumosivat minut täysin. Ne kukkivat runsaampina ja pidempään kuin ikinä aiemmin. Pääsin jakamaankin niitä, joten tulevina vuosina puutarhamme suorastaan pursuilee iiriksiä, toivottavasti.

Siperianiiris on minulle tutuin. Viime kesänä laajensin kurjenmiekkavalikoimaani muutamalla uudella tuttavuudella.

Olin aivan myyty. 

Pioni 'Pillow Talk' kukki ensimmäistä kertaa ja olin aivan myyty. Kukka on kertakaikkiaan upea! Minulla on kaksikymmentä pionilajiketta, joista tämä 'Pillow Talk' nousi yhdeksi suosikikseni.

Pioni 'Pillow Talk' sai minut huokailemaan ihastuksesta.

Ne pysyivät pieninä ja

lehtien valkoinen värityskin

näytti kadonneen.

Vuohenkuusama 'Cool Splash' oli siinnellyt haaveissani jo pitkään. Edellisenä kesänä olin vihdoin saanut istutettua kolme pensasta. Aluksi ne pysyivät pieninä ja lehdenreunojen valkoinen värityskin näytti kadonneen. Sitten yhtäkkiä jossain vaiheessa kesää ne ryöpsähtivät kasvuun ja täytttivät kaikki odotukseni.

Vuohenkuusama 'Cool Splash' kukkii melko huomaamattomasti. Vaaleankeltaiset kukat ovat kauniit, vaikka en keltaisen ystävä yleenssä olekaan.

Tarhaiiso kukki minulla ensi kertaa. Voi hyvä ihme miten runsaasti se kukkikaan! Yksi pehko riitti tuomaan ihanaa kukkaloistoa melkein koko luoteiskulmaan. Tuntui, että puutarhani syksy oli sininen, mikä sopi minulle oikein hyvin. 

Tarhaiiso oli kauniimpi kuin olin osannut odottaakaan.

Sain haasteen Sirkulta blogista nimeltä Kukkia & Haaveita. Haasteen on alunperin laittanut liikkelle Pirjo blogista Tuplasti terapiaa. Hän määritteli haasteen näin: "Haasteessa on tarkoitus valita kuusi kuvaa viime kesästä. Aihe on tottakai täysin vapaa, kunhan vain kuvat ovat viime kesältä. Helppo? Jep, mutta vaikeaa on valita vain ne kuusi :)"

Ja sitten on vielä se kaikkein vaikein osuus eli kolmen blogiystävän haastaminen, sillä en millään muista ketkä kaikki ovat haasteeseen jo vastanneet. Tällä kertaa haastan mukaan uusimpia blogiystäviäni:

Kaisa L blogista Mullassa maailman

Rouva Viherrilli blogista Viherrillin puutarhassa

Tarja blogista Parasta aikaa

Olkaa hyvät! Vastatkaa haasteeseen, jos innostutte :) Minä innostuin ja mukavaa oli.

Ensi kerralla on vuorossa toinen saamani haaste: Neljä kuvaa. 

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: S

Sarja puutarhan rakkaista asioista jatkuu. Runsaat kiitokset kommenteistanne!

Arvasin - romanttisia ruusuja rakastetaan. Varsinkin pensas- ja puistoruusuja on helppo rakastaa. Suvikummun Marja vinkkasi, että Vakka-Taimesta ja Blomqvistilta niitä saa omajuurisina.

Minun päässäni ruusut - kanadalaiset, jalot, pensaat, puistot, köynnökset, Austinit, englantilaiset, ranskalaiset, kurtut ja ryhmäruusut ja mitä kaikkea niitä onkaan - ovat ihan hyrskyn myrskyn. En millään hahmota miten nämä kaikki luokitellaan. Onneksi jokaiselle löytyy siitä sekamelskasta jotakin. Jos ideat loppuvat kesken, Hatanpään arboretumin ruusutarhasta tai Vakka-Taimesta niitä kuulemma saa lisää.

Kaikille ruusuille riittää ihailijoita. Toiset jaksavat niitä paapoa ja toiset (kuten minä) haluavat päästä helpommalla ja ottaa varman päälle. Erityismaininnan saivat Rosa Gallica 'Violacea', Rosa Gallica 'Merveille', 'Tove Jansson', Valamonruusu, köynnösruusu 'Flammentanz' ja juhannusruusu - vuoden ruusuksi nimetty. Äidiltä, mummulasta, anopilta, vanhalta talolta ja äitienpäivälahjaksi saadut ruusut - ja puutarhamyymälästä ostetut - herättävät rakkaita muistoja.

Tämä ruusupilvi on kuvattu Hatanpään arboretumin ruusutarhassa Tampereella.

Ruusujen lisäksi ihastellaan ruusukasveihin (Rosaceae) kuuluvia mansikoita sekä reheviä ja runsaskukkaisia Rhododendroneita eli alppiruusuja. Kivipellon Saila haaveilee kokonaisesta rodometsästä ja kasvattelee salaperäistä kasvia nimeltään r.OB 515 VMR R. En uskalla vilkaistakaan Rhododendron schlippenbachiita eli kuningasatsaleaa, sillä se kuulemma vie jalat alta. Kivipellon Saila sen tietää. Uskon sen.

Puutarhoja rikastuttavat myös rantakukka, ruiskaunokki, ritarinkannukset, ristikit, rönsyleimut, Rodgersiat eli valeangervot, Rhodiolat eli ruusujuuret, valkokukkainen kärhö 'Roko-Kolla' sekä rikot: patjarikko, posliinirikko, isorikko. Kivipellon Sailalla on muuten ihana lapsuusmuisto ritarinkannuksista. Voit lukea sen tästä.

Pian on taas ihanan rusokirsikan (esim. Prunus sargentii 'Accolade') kukinnan sekä tuoreen raparperin aika. Eikä aikaakaan kun jo rohtovirmajuuren huumaava tuoksu leijuu puutarhassa, riennetään hakemaan ranskalaista raakuunaa ruokaan ja riivitään Ribes-suvun antimia eli herukoita.

Suvikummun Marjan kissa Ruusa Kerttu Orvokki ja Sussin perheen Riku-koira saavat rakkautta. Robottileikkurista riemuitaan ja rikkarautaa käytetään reippaasti.

Aivan pian voimme tuntea joka solullamme rakkautta, riemua ja rauhaa puutarhassa. Kasvihormoni-blogin Sini kirjoitti aivan runollisesti näistä kolmesta tärkeästä ärrästä. Lue ihmeessä!

Seuraavana on siis vuorossa S.

S

SOKERITOPPAKUUSI. SANOMALEHDET.

Sain SOKERITOPPAKUUSEMME – kartiovalkokuusi ’Conican’ - puoleen hintaan syksyn alennusmyynnistä. Ihmeellistä, sillä kuusi oli iso ja moitteettomassa kunnossa. Aiemmin en ollut raaskinut edes vilkaista näitä komeita, mutta harmillisen kalliita kuusia.

Sydän syrjällään seurasin sen kotiutumista meille, sillä olisi ollut todella harmillista menettää näin arvokas puu. Turhaan pelkäsin. Se selvisi talvesta ja keväästä niin hyvin, että innostuin ostamaan meille vielä toisen sokeritopan, pienemmän tosin.

Lienee itsestäänselvyys, mutta sokeritoppakuusi tuo ihanaa vaihtelua talviseen puutarhaan. Jouluna se kiedottiin jouluvaloihin.

Kuusesta tuli heti puutarhan länsireunan silmäterä. Istutin sen juurelle matalia kasveja, jotta muoto näkyisi esteettä.

SANOMALEHDET ovat puutarhurin pelastus uudessa puutarhassa, jossa maa puskee villivadelmaa ja kortetta. Olen kattanut suuren osan maasta mustalla muovilla ja hiekalla. Kirjoittelinkin siitä aiemmin M:n kohdalla. Kun maan puhdistuminen rikoista kestää tolkuttoman kauan ja puutarhurin sormet ovat syyhynneet istuttamaan, sanomalehdistä on ollut korvaamaton apua. Olen noudattanut Rea Peltolan iki-ihanaa ohjetta: "Jos jokin kasvi pitää saada heti paikalla kukkimaan, se istutetaan ja sillä hyvä." Silloin turvaudutaan sanomalehtiin.

Olen huoletta istuttanut puita ja pensaita rikkoja täynnä olevaan maahan ja kattanut niiden juuristoalueen paksulla kerroksella sanomalehtiä. On siinä madoilla uutisissa pureskeltavaa. Kun uutiset on mutusteltu, on maakin jo ehtinyt puhdistua. Rikkakasvit ovat kuluttaneet kasvuvoimansa loppuun katteen alla ja puutarhuri saa istuttaa vaikkapa jotain maanpeitekasvia tilalle.

Komea pino sanomalehtiä on kuin hillopurkki kellarin hyllyllä. Mukava tunne: tuosta saan käydä hakemassa kun tarvitsen.

Sanopa, mikä on sinun puutarhasi suuri S?