KUUKAUSI PIONIEN KUKINTAA

Sain lukijaltani toiveen esitellä nykyisiä suosikkipionejani. Pyrin olemaan tehtävänannolle uskollinen ja etsin pionit viime kesän valokuvista. Siis niistä pioneista, joista olen sattunut ottamaan kuvan ja vieläpä lajikenimikin on selvillä tai lähelle arvattavissa.

Suosikkeja on aika monta, sillä yhdestäkään näistä en luopuisi. Joku on suosikki kukinta-ajan alussa, joku toinen sen lopussa. Yhdellä on tärkeä roolinsa värin tuojana, toinen ilahduttaa tuoksullaan ja kolmas muodoillaan. Jokaista tarvitaan ja jokaisella on oma kolonsa sydämessäni.

Valokuvaajan kannalta pioneilla on sellainen hankala ominaisuus, että ne muuntelevat ulkonäköään enemmän kuin mitkään muut tuntemani kasvit. Ne vaihtavat väriään, kokoaan ja muotoaan mielin määrin. Jos ei ole jo valokuvaa ottaessa merkinnyt sen lajiketta muistiin – kuten aina silloin tällöin tapahtuu – lajiketta on mahdotonta selvittää jälkikäteen. Hyvässä lykyssä vieruskavereista voi jotakin päätellä.

Varhaisimmat kukkijat puutarhassamme

'Claire de Lune' aloittaa kukintansa toukokuun lopulla.

'Buckeye Belle' on tumma kaunotar, jonka väriä on mahdottoman vaikeaa saada oikeana valokuvaan. 'Buckeye Belle' aloittaa kukintansa pioneista toisena minun puutarhassani. Kuva on otettu kesäkuun kuudentena päivänä.

Suosikkini maljakkoon

'Angel Cheeks' on erityisen kaunis maljakossa ja sen muuttumista yhä röyhelöisemmäksi on hauska seurata.

Lempituoksuni

Ainakin valkoinen 'Jalkavaimo nousee kylvystä' tuoksuu ihanasti. Muitakin hurmaavasti tuoksuvia on, mutta niistä minulla ei ole tällä kertaa kuvia.

Näistä pidän erityisen paljon

'Jan van Leeuwen' on herttainen yksinkertainen pioni, joita minulla on suuria ryhmiä useammassakin paikassa. 'Jan van Leeuwen' on pääroolissa tässä jutussa.

'Gardenia' on todellinen kaunotar, mutta ei tässä kuvassa pääse aivan edukseen.

'Do Tell' on hauskasti erilainen.

Näistäkin vaaleanpunaisista pidän

'Pillow Talk' kukkii vaaleanpunaisena, 'Duchesse de Nemours' täysin valkoisena.

Vaaleanpunainen / valkoinen 'Pecher' kukkii kuvan etualalla vasemmalla.

'Sarah Bernhardt' on röyhelöinen pioni, jonka vaaleanpunainen väri taittuu hieman lilaan.

Ihanat aniliinit

'Madame Furtado'

'Gilbert Barthelot' muuttuu kukkiessaan röyhelöiseksi.

'Karl Rosenfield'. Kuvassa on myös vaaleanpunainen 'The Bowl of Beauty' sekä valkoinen 'Shirley Temple'. Nuoria kaikki.

'Roseletten' kukat ovat suuria. Näitä kuvia ei ole otettu parhaaseen aikaan. 'Roselettea' ja sen kavereita olen esitellyt myös täällä.

Kauniita yksinkertaisia / puolikerrottuja

'Garden Lace' on suurikukkainen yksinkertainen pioni.  Ne ovat meillä uusia, joten puska näyttää pieneltä.

Vanhimmat

'Madame Calot', 'Kelway's Glorious' ja 'Mother's Choice' kasvavat samassa ryhmässä. En osaa erottaa niistä kuin ensimmäisen ja senkin vain kukinnan alussa. 'Madame Calot' on päässyt tähdeksi tähän juttuun.

'My Love' muuttuu niin suurelliseksi röyhelöksi, että joskus ihan naurattaa. Lisää tästä pionista voit lukea jutusta Rakkaani?

Uusimmat

'Coral Sunset' ja 'Pink Hawaijian Coral' näyttävät niin samoilta ja ovat kovia muuttumaan, etten ole varma mitä kuvissa on.

Myöhäisimmät kukkijat

'Lady Orchid'  vaikuttaa aika tavanomaiselta röyhelöpallolta, mutta on myös ilmeisen elinvoimainen.

'Elsa Sass' venyttää pionien kukinta-ajan meidän puutarhassamme kuukauden mittaiseksi. Aika ihmeellistä!

Puutarhamme pioneja olen esitellyt myös täällä, jutussa nimeltä Pionit palkintopalleilla.

PORTIN PIONIT

Palataanpa vielä hetkeksi Katajakujan puutarhan esittelykierrokselle, jonka aloitin syksyllä. Nyt on vuorossa pioniryhmä pikkuportin lähettyvillä.

Portin pionit 2022

Rakennuskesänä 2013 haaveilin tämän alueen suunnittelusta ja muotoilusta. Tien reunassa oli valtava kasa kantoja ja juuria. Piti odottaa, että ne saadaan pois. Alueen muotoilemisessa meni sitten loppukesä. Ajoin maata, keräsin kiviä ja juuria sekä yritin muotoilla puutarhan yleisilmeen. Tästä, tulevan portin kohdasta oli mahdollista ajaa sydän pompottaen Avantilla tielle ja takaisin. Minulle nousu tieltä Avantilla oli jyrkkä ja siksi aika pelottava. 

Sain muotoiltua alueen, mutta suunnittelu jäi odottamaan.

Vanha nariseva portti kuulosti ihanalta.

Tammikuussa olin paastolla (joka ei lopulta ollut minun juttuni) Nälkä kaihersi suolistossa ja viihdytin itseäni puutarhatiedostojen äärellä. Päätin, että seuraavana kesänä tekisin polun ja portin. Olin alusta asti haaveillut, että jonnekin olisi kiva saada portti. Olin nähnyt niitä paljon siirtolapuutarhoissa ja vanha nariseva portti kuulosti ihanalta.

Elokuussa 2014 Jouko rakensi aidan koko tontin ympärille ja tolpat porteille. Vähän myöhemmin tulivat myös portit – ja ensimmäiset pionit.

’Buckeye Belle’ oli yksi alueen ensimmäisistä lajikkeista. Muita olivat ’Kelway’s Glorious’ ja ’Mother’s Choice’. Pionien juurelle istutin valkoista rönsyleimua.

’Madame Calot’ rimmaa hienosti ’Buckeye Bellen’ kanssa, mutta ne kukkivat vain hetken yhtä aikaa.

Annan kehikoiden olla paikoillaan ympäri vuoden.

Pionien tukikehikot ovat talvisessa maisemassa kuin lupaus kesästä. Annan kehikoiden olla paikoillaan ympäri vuoden. Ovat sitten heti ajoissa valmiina, kun pionit räjähtävät kasvuun.

Pioneista on iloa muulloinkin kuin vain kukinnan aikaan. Keväällä on hauska seurata, kun versot nousevat reippaina maasta.

Valkoiset ’Royal Wedding’ -unikot kukkivat, kun pionit ovat vasta nupuillaan. Ne ovat kuin pionien airueita.

Saksankurjenmiekka ’Immortality’ ehtii myös kukkia ennen pioneja.

Kesä-heinäkuun taitteessa alkaa hengästyttävän runsas pionien kukinta. Kun kukinta alkaa hiipua, tuntuu siltä, että nyt kukkaloisto jo riittääkin. Ei makeaa mahan täydeltä.

Tämän pioniryhmän kukinta on ollut vuodesta toiseen runsasta. Ainoan poikkeuksen tekee syvänpunainen ’Buckeye Belle’, joka kukkii niukanlaisesti.

Syyskesällä kukinnasta huolehtii tertturuusu ’Schneewittchen’.

Pioniryhmä on ihan hyvä näin, mutta jatkossa aion panostaa sen ympäristöön enemmän. Iiristen seuraan olisi kiva saada jotakin väriä. Loistotädyke voisi olla passeli. Se kukkinee yhtä aikaa iiristen kanssa, joten saisin ehkä vihdoin sinivalkoista. Unikoitakin voisi olla eri värisinä, vaikkapa vaaleanpunaisina. Rantatädykkeet sopisivat värinsä puolesta tänne oikein hyvin. Ne kukkivat meillä ainakin osittain pionien kanssa samaan aikaan. Koreakärsämöitä pitäisi kylvää lisää. Syksyksi voisi miettiä jotakin, vaikkapa pallo-ohdakkeita ja kaunopunahattuja. Muutamia syysvuokkoja täällä jo onkin.

ROSELETTEN PENKKI

Roseletten penkki on sellaisessa paikassa imeläkirsikkapuun takana, että sinne täytyy erikseen kurkistaa. Alue on saanut nimensä ’Roselette’ -pionista.

’Jan van Leeuwen’ ja ’Roselette’

Alue koostuu isosta pionipenkistä, jonka keskellä on valkoisia tiikerililjoja. Väreinä alueella ovat valkoinen, kirkkaankeltainen ja aniliininpunainen. 

Valkoisen ’Jan van Leeuwenin’ kirkkaankeltainen keskusta rimmaa hienosti taustalla olevien syyspäivänliljojen kanssa. Se oli puhdas sattuma, mutta ihastuttava sellainen.

Kukinta alkaa hillitysti ja hienostuneesti ’Claire de Lunen’ aloittaessa ensimmäisenä. Sitä seuraavat ’Jan van Leeuwen’, hempeän vaaleanpunainen ’Do Tell’ ja aniliininpunainen ’Roselette’. ’Roselettena’ hankkimieni pionien pitäisi olla yksinkertaisia, mutta osa niistä on täysin röyhelöisiä palloja. Mitä lie mysteerilajiketta.

’Claire de Lune’

Koska ’Claire de Lune’ kuihtuu hyvin näkymättömästi, penkin ilme säilyy siistinä niin kauan kuin toiset pionit kukkivat komeimmillaan.

Pian kuitenkin kaikki menee hurlumhei. Tiikerililjat kasvavat pituutta ja kenottavat miten sattuvat. Aniliinit pionit haalistuvat ja röyhelöpallot saavat ruskeita sävyjä. Terälehdet repsottavat. Kaiken sekasotkun keskellä ’Jan van Leeuwenit’ pitävät kiinni tyylistä.

Kirsikkapuun alla on tunnelmaa.

'Do Tell'

Viimeiset nuppuiset pionit pääsevät maljakkoon ja leikkaan rähjääntyneet kukat pois. Penkin ilme siistiytyy ja vähän ajan kuluttua tiikerililjat saavat vuoron loistaa. Yksinoikeudella.

Tiikerililja ’White Twinkle’

Penkin taustalla on alun perin kasvanut korkeita jaloritarinkannuksia, mutta ne ovat taantuneet ja lopulta hävinneet. En ole jaksanut katsella niiden kuihtuneita kukkavarsia niin kauan, että ne olisivat siementäneet. 

Tämä kuva on vuodelta 2019. Jaloritarinkannukset olivat todellakin ihastuttavia.

Maanpeitekasviksi istutin valkoisen pikkutalvion. Myöhemmin sinne on levinnyt myös ahomansikka. Ahomansikka saa mielellään jatkaa leviämistään, sillä se pitää pikkutalviota paremmin rikkakasveja poissa. Alueen reunalla kasvaa myös muutamia päivänliljoja ja syysleimuja, mutta ne ovat vielä kovin pieniä.

Luulenpa, että minun puolestani

tämä alue saa jatkaa elämäänsä tällaisenaan.

Luulenpa, että minun puolestani tämä alue saa jatkaa elämäänsä tällaisenaan, elleivät liljakukot keksi ikäviä yllätyksiä. Jos niin kävisi, en rupea kukkojen kanssa taistelemaan. Onneksi liljat kasvavat pionien keskellä, eivätkä pienet tuhot välttämättä haittaa. Kevätkukkiin en viitsi satsata, koska ne eivät juuri näy täältä. Syysväriäkin riittää ympärillä. 

Ainoa uudistus, mistä haaveilen, on rikkojen kitkeminen.

Mysteeripioni

HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Sirkutusta, liverrystä, surinaa, pörinää,

kesän ihania tuoksuja ja makuja,

auringon lämpöä ja viilentäviä tuulenhenkäyksiä,

kukkien kiehtovaa kauneutta,

iloa ja kiitollisuutta,

rakkaita ihmisiä ja eläinystäviä sekä

kaikkea muutakin hyvää juhannukseen

Sinulle, hyvä lukijani!