HETKEN MIELIJOHTEISTA SUUNNITELMALLISUUTEEN

Aluksi oli tyhjä puutarha ja suuret suunnitelmat. Tai ei se ihan tyhjä ollut, sillä siellä kasvoi muutamia suuria katajia, enemmän tai vähemmän rakennusaikana kärsineitä lehtipuita sekä pari lämpärettä mustikanvarpuja. Lounaiskulmassa oli pieni puutarhan alku, jonka olin nimennyt Alkukulmaksi.

Suunnittelin suurin siveltimen vedoin. Pohjoiseen tulee Muotopuutarha, etelään pieni nurmikko. Itään ja länteen kukkia. Koilliseen Hedelmäpuutarha, kaakkoon Potager. Lounaaseen kaunis sisääntulo ja luoteeseen kesäkeittiö. Tuonne mustikkamaan ympärille happaman maan puutarha ja paahteeseen kivikko…

Oli helppo hankkia kasveja joko

suunnitelmallisesti tai ex tempore:

kaikille löytyisi paikka varmasti.

Oli helppo hankkia kasveja joko suunnitelmallisesti tai ex tempore: kaikille löytyisi paikka varmasti. Monet kasvit olivat minulle outoja. Katsoin, etteivät olisi ihan hulluja leviämään ja olisivat kohtuullisen kestäviä. Oli hauska hankkia pari koekappaletta ja nähdä millaisia niistä tulee. Mennessäni taimistoille, ostoslistani saattoi olla varsin väljä: matala pensas altaan eteen, jotain kuunliljoja astioihin tai mitä uutta on myynnissä.

Välillä autossa oli aika ahdasta.

Alusta asti suunnittelin puut tarkasti. Käytin paljon aikaa meille sopivien hedelmäpuu- ja marjalajikkeiden valintaan. Niiden piti olla terveitä ja kestäviä sekä tietysti maukkaita. Syreenit eivät saaneet tehdä paljon juurivesoja. Myös pionien ostot suunnittelin huolellisesti, sillä pionit ovat kalliita ja ne eivät kauheasti pidä siirtelystä.

Nämä pionit sain kotiin kannettuina.

Puutarhan alkaessa pikkuhiljaa vihertyä, aloin suunnitella pienemmällä pensselillä. Tavoittelin tiettyjä kasveja, mutta vielä oli runsaasti tilaa äkillisille ihastuksille.

Nämä puutarhani Toivot matkustivat meille Porista.

Nykyään ostokseni ovat hyvin suunnitelmallisia. Ex tempore –ostoksia on vähän, sillä enää kaikille ei olisi helppo löytää paikkoja.

Menin suunnitelmallisuudessani niin pitkälle,

että laadin ostoslistan ostopaikkoineen.

Eräänä keväänä menin suunnitelmallisuudessani niin pitkälle, että laadin ostoslistan ostopaikkoineen. Ei nimittäin ole helppoa löytää juuri tiettyjä lajikkeita ja jos niitä etsii summamutikassa, joutuu pettymään monet kerrat. Ostoslistasta kirjoitin täällä.

Nämä löysin Barkholtin taimistolta.

Se vasta hauskaa olikin. Löysin usein ne, mitä olin mennyt hakemaan. Kuitenkin jos ajaa Viherlandiaan asti, ei tietenkään voi ostaa pelkkää yhtä ruusua. Samalla vilkuilin myös muun tarjonnan ja nautin siitä kutkuttavasta tunteesta, löytyisikö hyllystä kenties jokin aarre. Joskus löysinkin sellaisen, joka ei ollut ostoslistallani, mutta olin haaveillut siitä. En toki ajellut satoja kilometrejä yhden ruusun takia, vaan yhdistelin taimistokäynnit muiden reissujen oheen. Voit lukea täältä miten ostoslistani kanssa kävi.

Minne kasvit mahtavakaan minut houkutella ensi keväänä ja kesänä?

Talvella nautin siitä, että voin suunnitella uutta ostoslistaa. Minne kasvit mahtavakaan minut houkutella ensi keväänä ja kesänä?

Tämän jutun innoittajana oli Riiti. Jonakin syksynä, kauan kauan aikaa sitten, blogini arvontaan osallistuessaan hän kirjoitti: ”Kun hankit kasveja puutarhaan, niin suunnitteletko aina hankinnat ensin vai menetkö hetken mielijohteesta?” 

Kiitos kysymyksestä, Riiti! Kysymys oli kiva ja vastausta oli mukavaa miettiä. Tuli samalla muisteltua puutarhan alkuaikoja.

MITEN OSTOSLISTAN KÄVI?

Kirjoitin alkukesällä jutun nimeltä Ostoslista. Katsotaanpa, miten suunnitelmilleni kävi.

Pioneiden kanssa olin myöhässä, mutta ruusuja löysin. Kuvassa Karoliinanruusu.

2 timanttituijaa kartiotuijaa 'Holmstrup' ok

6 ’Garden Lace’ -pionia 2 puuuttuu

1 ruusu ’Ritausma’  'Agnes' 'Aicha' ok

1 2 Karoliinanruusu ok

2 kurtturuusu 'Albaa'  yksinkertaista juhannusruusua juhannusruusu 'Plenaa' 1 Nilsinruusu 'Nils' ok

3 jaloritarinkannusta 'Summer Skies' 2 'Blue Bird' ja 1 väärän kokoinen valkoinen 'White dark bee' + 1 'Blue Bird' ok

kirjovuohenputkea ok

suovehka ok

valkoista rauniokilkkaa ok

1 kärhö 'Hagley Hybrid' ok

1 sininen alppikärhö ok

1 valkoinen kylmänkukka ok

vaaleankeltainen Amerikankullero puuttuu

törmäkatkeroa ok

valkoisia varjoliljoja ok

valkoista Julianesikkoa puuttuu

kyläkurjenpolvi ’Laura’ puuttuu

1 pkt luujauhoa ok

Japanin unikko 'Pacino' 
1 palloksi leikattu puksipuu
3 mustaherukka 'Morttia' ok
valkoisia pioneja
vaaleanpunaisia pioneja
aniliininpunaisia pioneja
3 korkeaa jaloritarinkannusta 

Kirjoitin, että tuijia saa mistä vain. Asia muuttui vähän vaikeammaksi kun luin Hongiston taimiston sivuilta, että lajike 'Holmstrup' on tavanomaista timanttituijaa kestävämpi. Ilouutisena luin heidän sivuiltaan: "Ääriolosuhteissa savisessa ja paahteisessa koepenkissämme kestäviksi ulkomaalaisiksi havulajikkeiksi on todettu alla mainitut kasvit. Nämä lajikkeet voi huoletta istuttaa aurinkoon ilman, että niitä tarvitsee talvisuojata." Luettelossa oli mainittu muiden muassa Thuja occidentalis ’Holmstrup’. Sen sijaan timanttituija oli vierestä menehtynyt.

Oli siis parasta valita

mahdollisimman kestävä lajike.

Minun paikkani on tuijalle aika vaativa, sillä betonipystini ovat auringossa enkä aio suojata niitä talvella. Oli siis parasta valita mahdollisimman kestävä lajike.  'Holmstrupia' ei myydäkään joka paikassa, ei ainakaan kotimaisia. Löysin omani Bauhausista. Hollantilaiset saavat kelvata. Hongiston taimistolta olisi saanut suomalaisia, mutta ei nyt ollut sinne päin menoa. Ja oikein arvasin: mieheni ihastui kovasti noihin tuijiin, jotka istutin suuriin betoniastioihin sisääntuloväylän alkuun.

Tuija 'Holmstrup' melkein hukkuu isoköynnöskrassi 'Ice Agen' syleilyyn.

Neljä 'Garden Lace' -pionia sain tilattua Laukaasta taimistolta nimeltä Päivin Puska & Pensas. Taimet tulivat hyväkuntoisina, mutta eivät vielä tänä kesänä kukkineet. Kaksi jäi vielä ostoslistalle. Jospa ensi vuonna ne saisin. Tällaisten vähän harvinaisempien pionien kanssa täytyy olla nopea. Niitä on yleensä varastoissa yllättävän vähän.

En pidä kirkkaankeltaisesta,

mutta tuo vaalea,

voinkeltaiseksi mainittu ruusu kolahti.

'Ritausma'-ruusua en ehtinyt löytää kun mieleni jo muuttui. Törmäsin eräässä kirjassa tarhakurtturuusuun nimeltä 'Agnes'. En pidä kirkkaankeltaisesta, mutta tuo vaalea, voinkeltaiseksi mainittu ruusu kolahti. Sen sanottiin olevan kestävin keltainen tarhakurtturuusu. Tehtävä vaikeutui entisestään, sillä lajiketta ei myydä monessa paikassa. 

Onneksi olimme menossa Helsinkiin ja palatessa oli mahdollisuus käydä Sofianlehdossa. Ostinko 'Agnes' -ruusun? En, vaikka niitä siellä olikin. Taimistoa vastapäätä kasvaa komea puistoruusu 'Aicha'. Se oli juuri parhaassa kukassaan. Täynnä voinkeltaisia ja lähes valkoisia kukkia. Oli varminta ostaa sellainen  keltainen, josta varmasti tykkää. 'Agnes' ei kukkinut vielä ja myyjät sanoivat  sen kukintaa melko kirkkaankeltaiseksi. Puistoruusua puolsi myös kolme viikkoa kestävä kukinta. Nyt olemme 'Aichan' onnelliset omistajat.

Kiitos blogiystävien, en ehtinyt ostaa suunnittelemiani valkoisia kurtturuusuja. Nythän niiden myynti on kielletty. Niiden tilalle suunnittelin hankkivani yksinkertaisia juhannusruusuja. 

Melkein jo uskoin tuota myyjää.

Kyselin eräältä taimistolta yksinkertaista juhannusruusua, mutta myyjä sanoi, ettei sellaista taida olla olemassakaan. Olin sellaisen netistä bongannut, mutta kaikkialla myydään vain puolikerrottua 'Plenaa'. Melkein jo uskoin tuota myyjää. Kuinka ollakaan, törmäsin haaveilemaani yksinkertaiseen juhannusruusuun Riihimäellä Pirilän Kukkatalossa vain huomatakseni, että se kasvaakin vain 50–100 cm korkeaksi. Jouduin siis sittenkin valitsemaan sen puolikerrotun 'Plenan' saadakseni muurille suurin piirtein yhtä korkeat ruusut. Ruusun tarina sai myöhemminn yllättävän käänteen. Kerron siitä vähän jäljempänä. 

Vaikka yksinkertaiset juhannusruusut jäivät saamatta, tyhjin käsin ei tarvinnut Riihimäeltä lähteä. Sain puoleen hintaan minulle jo tutut 'Schneewittchen' -ruusun ja 'Miss Bateman' -kärhön – eivät tosin olleet ostoslistalla. Muuta ei pitänyt ostaa. 

'Schneewittchen' pääsi uudelle alueelle Grönlantiin. Ruusu kukki ahkerasti. Se on ihana! Muistin sitä syyslannoitteella, että se talvehtisi hyvin  ja kukkisi ahkerasti ensi vuonnakin.

Siinä perheonnen huumassa
valitsimme kolme tanakkaa tainta.

Kuljin taimirivistöjen välissä Joukon kanssa käsi kädessä ja muistelimme aikaa, jolloin pieni poikamme valitsi huolella puutarhan laajasta valikoimasta omaksi kasvikseen hopeapoppelin. Nyt poppeli on suuri ja komea puu entisen talomme pihassa. – Tällä kohtaa poppeli oli, sanoin ja astuin muutaman askeleen eteenpäin. Jalkojemme  juuressa kukkivat vaaleanpunaiset pensashanhikit. Siinä perheonnen huumassa valitsimme kolme tanakkaa tainta. Nehän sopivat hyvin kanatarhan eteen, joka on vielä kovin autio. 

Pensashanhikki ''Pink Queen' aloittaa kukintansa vaaleanpunaisena, mutta muuttuu kukinnan edetessä puhtaanvalkoiseksi.

Palataanpa vielä ruusuihin. Minulla oli haaveena saada kestäviä ruusuja muurin päälle: valkoisia, vaaleanpunaisia ja aniliininpunaisia. Valkoisten löytämisessä oli ollut ongelmia, joten valpastuin heti kun näin Oulujoen Taimistolla kymmenien ruusujen rivistössä yksinkertaisen valkokukkaisen Nilsinruusun. Koska kokeus oli sopiva ja vyöhykesuositus I-VI sen enempää pohtimatta valitsimme tanakimman 'Nilsin' mukaamme. Olimme lomamatkallamme ajaneet taimistolle Karoliinanruusun takia. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ostimme kaksi Karoliinanruusua, yhden itsellemme ja toisen Karoliina-kummitytöllemme.

Olin suunnitellut istuttavani pioniryhmän keskelle kolme ihanan taivaansinistä 'Summer Skies' -jaloritarinkannusta. Barkholtin taimistolla niitä oli vain yksi, joten ajattelin muuttaa suunnitelmaa ja ostaa kaksi vähän tummemman sinistä 'Blue Bird' ja yhden valkoisen. Palveleva myyjä lupasi hakea toivomani valkoisen, korkean ritarinkannuksen varastosta ja pakkasi sen suoraan pahvilaatikkoon auton viereen. Pettymyksekseni huomasin kotona, että hän oli tuonut matalan, 80 cm korkuisen, lajikkeen. Eihän se näy pioneiden takaa. No, virheitä sattuu. Onneksi taimisto ystävällisesti korjasi virheen. Puuttuvan sinisen löysin lopulta Muhokselta Oulujoen taimistolta.

Oulujoen taimisto Muhoksella yllätti monipuolisella valikoimallaan, siistillä yleisilmeellä ja näytepuutarhallaan. Sieltä löysin yhden puuttuvan 'Blue Bird' -jaloritarinkannuksen (kuvassa) sekä haaveilemani valkoisen varjoliljan taimet.

Olisi ollut perheeltä liikaa vaadittu

jäädä parin taimen takia yöksi Raaheen.

Pohjois-Suomesta lomamatkamme suuntautui Seinäjoelle mummolaan. Ajoimme Raahen (ja Särkän perennataimiston) ohi ja mielessä kaihersi suovehka, mutta olisi ollut perheeltä liikaa vaadittu jäädä parin taimen takia yöksi Raaheen kun taimisto ei enää ollut siihen aikaan auki ja sukulaisten mökki odotti meren rannalla Kalajoella. Seuraavana päivänä pääsisin käymään Lakeuden Vihertaimistolla ja saisin ostettua haaveilemani kirjovuohenputken. Netissä sanottiin, että siellä niitä olisi. Emme olleet sitä onnistunut löytämään Muhevaiseltakaan, vaikka se heidän luettelossaan olikin.

Lakeuden Vihertaimistolla erilaisia perennoja oli mahdottoman paljon, mutta ei yhtään kirjovuohenputkea. Joku asiakas oli juuri äsken ostanut kaikki loput. No voi harmi! Heillä oli juurtumaan laitettuja pistokkaita, mutta niitä he eivät suostuneet myymään. Mies ei luovuttanut. Olimme maksamassa lohdutukseksi valittua valkomaksaruohoa ja mies kysyi kolmannelta myyjältä voisimmeko ostaa kirjovuohenputken pistokkaan. Hän suostui ja me ostimme kaksi. Kun oikein huolellisesti niitä hoivailisin, saisin ne syksyllä maahan. Olin onnellinen. En tuolloin arvannut, että törmäisin reippaisiin taimiin melkein meidän naapurissa Avoimet puutarhat -päivänä. Ostimme kolme tainta kympillä – jos vaikka pistokkaiden juurtuminen ei onnistukaan. (P.S. Onnistuihan se, joten vuohenputkia on nyt viisi reipasta  tainta.) 

Kirjovuohenputki

Valkoisen rauniokilkan löysin Barkholtin taimistolta, vaikka heidän luettelossaan oli pelkästään  liloja. Taimi oli hullun kallis, kahdeksan euroa. Onneksi sain jaettua taimen moneen osaan. Samasta paikasta löysin myös valkoisen kylmänkukan ja sinisen alppikärhön.

Kärhö 'Hagley Hybrid' löytyi vaivatta Hankkijalta Pirkkalasta ja törmäkatkeron ostin Muhevaiselta Espoosta.

Entäs sitten suovehka, josta haaveilin koko kesän ja kysyin kaikkialta, jossa kävimme? Juuri ennen koulun alkua oli taas perinteinen kasvion teon aika. Äitiähän siinä hommassa taas tarvittiin. Selasimme poikani ottamia kuvia ja kas, siellä oli suovehka kuvattuna "meidän" rannassa! Siis tuossa parin sadan metrin päässä. Miten en sitä ollut hoksannut? No, nyt minulla on pari juurakkoa istutettuna. Toivottavasti maa on riittävän kostea niille.

Suovehka

Luujauhopaketin toi mieheni. Selitin hänelle kotona, että paketti löytyisi puutarhaosastolta. Mies kysyi apua myyjältä, jolla ei ollut aavistustakaan mitä luujauho edes on. Jonkin ajan kuluttua löytyi lupaaavan näköinen paketti, jossa luki "Luujaho". – Tämän kai se täytyy olla, he totesivat, mutta myyjä ajatteli tarkistaa vielä hyllyn reunasta mitä siinä tuotteesta kerrotaan. Myyjä repesi nauramaan kun lapussa luki "Luujuaho". 

Niinhän tässä kävi, kuten joku lukijoistani arvasikin, että kun ostoslistani toisesta päästä lyhenee, niin se toisesta päästä pitenee. Listalle ehti tulla blogiystäväni vinkistä Japanin unikko 'Pacino' sekä palloksi leikattu puksipuu. Olen saanut talvetettua kartion muotoisen puksipuun  varastossa ja keksin, että pallo sopisi kartion seuraan paremmin kuin hyvin.

Uuteen kanatarhaan piti ostaa kolme mustaherukkaa. 'Mortti' -lajiketta kehuttiin netissä erittäin kestäväksi ja pystyoksaiseksi. Ehkäpä sellainen voimakas lajike kestäisi kanojen riepottelun. Ne sentään löytyivät helposti. Kanat ihastuivat niihin oitis.

Kanatarhan edustalle tuli suunniteltua uusi pionipenkki: kahdeksan pionia ja kolme jaloritarinkannusta. Pionit aion toivoa joululahjaksi. Lahjakortti pionikauppaan lämmittää varmasti mieltä talven keskellä.

Ensi keväänä jatkan tästä:

2 ’Garden Lace’ -pionia

vaaleankeltainen Amerikankullero

valkoista Julianesikkoa 

kyläkurjenpolvi ’Laura’ 

Japanin unikko 'Pacino' 

1 palloksi leikattu 

valkoisia pioneja

vaaleanpunaisia pioneja

aniliininpunaisia pioneja

3 korkeaa jaloritarinkannusta 

Kunhan uudet kuvastot ilmaantuvat nettisivuille, pääsen taas suunnittelemaan uusien pionipenkkien lajikkeita. Pitkään täytyy vain malttaa odottaa. Kuvassa pioni 'Do Tell'.

Lämpimästi tervetuloa, Ulla Luomansuu, blogini lukijaksi! Toivottavasti viihdyt.

OSTOSLISTA

Puutarhaintoilijan ostoslista näyttää ihan tavalliselta kauppalistalta:

2 timanttituijaa

6 ’Garden Lace’ -pionia

1 ruusu ’Ritausma’

1 Karoliinanruusu

2 yksinkertaista juhannusruusua

3 jaloritarinkannusta

kirjovuohenputkea

suovehkaa

valkoista rauniokilkkaa

1 kärhö 'Hagley Hybrid'

1 sininen alppikärhö

1 valkoinen kylmänkukka

vaaleankeltainen Amerikankullero

törmäkatkeroa

valkoisia varjoliljoja

valkoista Julianesikkoa

kyläkurjenpolvi ’Laura’

1 pkt luujauhoa

Kuitenkin kun listaa katselee vähän tarkemmin, se alkaa näyttää vähintäänkin erikoiselta. Ensinnäkin kaikkea ei ole tarkoitus ostaa – tai ei ainakaan tänä vuonna. Toisekseen kaikkea ei edes saa ostettua.  Rahan puute on tietysti yksi syy, mutta kaikkea ei saa edes rahalla – siis ei tänä vuonna.

Kaksi tuijaa eivät ole ongelma. Niitä myydään ”joka paikassa”. Ostan ne sitten kun seuraavan kerran on kaupunkiin asiaa. Olen suunnitellut istuttavani ne suuriin betonipysteihin sisääntuloväylän alkuun.

Jouko katseli betoniruukkua ja sanoi, että routa on vääntänyt sen vinoon. Pitäisi valaa routimaton alusta sille. – Ai, mä en ole huomannut, että se on vinossa, sanoin ja jatkoin, että minua häiritsee enemmän se, että ruukku on tyhjä. Sitä puolestaan mies ei ollut huomannut. Olen silti varma, että hän tulee pitämään tuijan ja krassin koristamista ruukuista – vaikka ne ovatkin hieman keikallaan.

Ruukut ovat tyhjinä ja kaikki muukin vielä alkutekijöissään toukokuisessa puutarhassa.

Samalla reissulla saisin ehkä vielä vaaleanpunaisen 'Hagley Hybrid' –loistokärhön. Blogiystäväni suositteli tuota kaunista köynnöstä minulle. Jos se menestyy hyvin V-vyöhykkeellä, niin miksei minullakin, jos sen oikein huolellisesti istutan. Poikani lupasi nikkaroida sille kunnon tuen.

’Ritausma’ –ruusua haaveilen Etelä-Ameriikan istutusalueen keskipisteeksi. Sen saattaisin löytää samasta paikasta. Ruusuista puheen ollen – minulla on menossa ruusuprojekti. Aion istuttaa pitkän muurin päälle ruusuja estämään naapurista tunkeutuvat seljat, villivadelmat ja kortteet. Istutin viime kesänä kokeeksi yhden valkoisen kurttulehtiruusun. Koska se tuntuu menestyvän oikein hyvin vaikeissa olosuhteissa muurin päällä, aion istuttaa niitä lisää. Hyvällä tuurilla saattaisin löytää niitä pari, jos paluumatkalla poikkeaisin vielä yhdellä puutarhalla. Niiden seuraksi olen hankinnut vaaleanpunaisia ja aniliininpunaisia ruusuja.

P.S. Enpä hankikaan kurttulehtiruusua, koska sen myynti kiellettiin ja entisetkin kasvustot on hävitettävä. Kolmen vuoden kuluttua kurttulehtiruusujen hallussapitokin on kiellettyä enkä aio rikolliseksi ryhtyä. Aion hankkia niiden tilalle yksinkertaisia juhannusruusuja. 

Kuvassa tarhakurtturuusu 'Sävel'

Karoliinanruusu osoittautuu vaikeaksi, muttei mahdottomaksi. Kuukkeloin netin ympäri ämpäri. Selaan muutamia hinnastoja turhaan. Lopulta on uskottava: tämä kestävä, matalahko luonnonruusu löytyy ainoastaan Oulujoen Taimistolta paikkakunnalta nimeltä Rova. Meiltä on sinne yli viisisataa kilometriä, mutta kyllä hätä keinot keksii. Voisimme hakea sen suviseuramatkalla – sikäli mikäli niitä vielä on. Saisin sitten kauniin alun kivimuurin ruusurivistölle.

Joululahjani – yksinkertaiset, hempeän vaaleanpunaiset, vastustamattoman kauniit ’Garden Lace’ pionit – olivat melkein jo menneet. Laukaasta löysin neljä. Tilattavahan ne oli, vaikka surettaakin, että yhden pionin hinta menee postikuluihin. Yhden saisin vielä Vanttilasta, mutta ei ole tuonne Huittisten ja Punkalaitumen välille nyt muuta menoa. Yksi jäisi joka tapauksessa puuttumaan. Pitää joko muuttaa suunnitelmaa tai odottaa ensi vuoteen, seuraavaan tai sitä seuraavaan. Pionien saatavuudesta ei koskaan tiedä.

Tällaisen pionipenkin ja pari pienempää ryhmää suunnittelin. Keskelle korkeat jaloritarinkannukset ja ympärille valkoiset 'My Love' -pionit, vaaleanpunaiset 'Garden Lace'-pionit sekä pinkit 'Coral Fay' -pionit. 'Coral Fay' on vielä epävarma, sillä kuvassa sen väri on aniliini, mutta nimi viittaisi enemmän korallinpunaiseen.

Olen varma, että moni ei ottaisi vuohenputkea pihalleen suin surminkaan. Ihastuin vuohenputkeen Saksan siskoni lähettämän kuvan myötä. Hän käyttää vuohenputkea ruokana.  Aloin haaveilla kirjovuohenputkea vaikeaan kasvupaikkaan kuusen alle. Kirjovuohenputken sanotaan leviävän hillitymmin kuin vihreälehtisen, mutta ahkera leviäjä se silti on. Harkitsin asiaa huolellisesti juuri tuon leviämistaipumuksen vuoksi. Päädyin kokeilemaan rajaamista. Onneksi vuohenputki ei sentään siemennä.

Kuusamosta, Muhevaiselta pääkaupunkiseudulta, Raahesta, Seinäjoelta, Kurejoelta tai Torniosta kirjovuohenputkea saisin. Miten sattuikaan, että miehellä on asiaa Seinäjoelle! Sujautan hänen taskuunsa pienen tuliaistoivelistan: pari vuohenputkea ja muutama törmäkatkero. Törmäkatkerotkin ovat vähän kiven alla näillä main.

Suovehkaa tarvitsisin osmankäämien seuraksi Kosteikkoon. Voimakaskasvuinen vehka pitäisi varmaan rikat poissa osmankäämien juurelta. Liiallisesta leviämisestä ei olisi vaaraa, sillä suovehka vaatii märän kasvualustan. Oi, miten näenkään sieluni silmin kaunismuotoisen vehkan vihreän lehvästön ojan reunoilla ja keskeltä korkeuksiin nousevat osankäämien tanakat, pitkät varret ja hoikat lehdet!

Suovehkaa myydään Porissa ja Raahessa. Tämä onkin paha. En ihan viitsisi ajaa 140 km suuntaansa muutaman vehkan takia, mutta samaan reissuun voisi yhdistää vierailun ystävien luona.

Olen kattanut alueen sanomalehdilllä ja hiekalla,  mutta rinteessä hiekka tahtoo valua pois. Tänne olisi niin hienoa saada ainakin sitä suovehkaa.

Rauniokilkka nyt ainakin on yleinen ja hyvin leviävä perenna. Sitä luulisi löytyvän paikasta kuin paikasta, mutta ei. Valkokukkaisena sitä löytyy Tyrnävältä, Flörin verkkokaupasta, Joensuusta, Muhevaiselta pääkaupunkiseudulta, Raahesta, Leivonmäeltä tai Valkeakoskelta.

Valkeakoskella tulee harvoin käytyä, mutta nyt sinne on sattumoisin asiaa. Eipä mitään, voin ajaa takaisin Barkholtin taimiston kautta.  Ehkäpä sieltä löydän muurille haaveilemani rauniokilkan lisäksi myös sinisen alppikärhön portin pieleen ja kolme ’Summer Skies’ – jaloritarinkannusta uuden pioniryhmän keskiosan komistukseksi. Ritarinkannuksille kaivettiin kuopat jo viime syksynä.

’Summer Skies’ –jaloritarinkannus on juuri oikean sininen minun makuuni.

Kyläkurjenpolvi ’Laura’ on kaihertanut mieltäni jo pitkään. Pitkän haaveilun jälkeen tilasin kolme tainta Viherpeukaloilta ja istutin ne luumupuun katveeseen. Kurjenpolvien sijaan maasta nousivat räikeän lilat syysleimut, niin ikään ’Laura’-lajiketta. Ei hyvä. En joutunut maksamaan vääristä taimista, mutta jäin kovasti kaipaamaan noita suloisia kyläkurjenpolvia. Niitä ei saa mistä tahansa, mutta Valkealasta ja Turusta ainakin, ehkä Raahestakin. Olisikohan niitä vielä siinä vaiheessa jäljellä kun poikkean Turussa? Lupasin viedä pikkuveljeni sinne lomareissua varten.

Listaa lukiessa tämän kesän matkakohteiden kärkipäähän nousevat Pori (suovehka), Rauma, Kirkkonummi (valkoinen kylmänkukka), Leivonmäki (vaaleankeltainen Amerikankullero), Pinsiö, Vihti, VakkaTaimi Varsinais-Suomessa (valkoinen varjolilja) ja Valkeala (valkoinen varjolilja, kyläkurjenpolvi ’Laura’).

Pori ja Rauma ovat kauniita kesäkaupunkeja. VakkaTaimi on kuulemma jo itsessään elämys ja Valkealassahan voi olla vaikka mitä hienoja nähtävyyksiä: ainakin Viherpeukalot ja… öö… varmaan joku kotiseutumuseo… ja niin se Viherpeukaloiden puutarha. Ja meni minne meni, oman rakkaan vieressä on kiva körötellä ja käydä vähän tuulettumassa.

Kuva on Taimimoision näytepuutarhasta Porista.

Puutarhaintoilijan ostoslista voisikin näyttää tältä:

Netistä:

6 ’Garden Lace’ pionia: neljä Laukaasta (ja yksi Vanttilasta)

Valkeakoskelta:

3 jaloritarinkannusta ’Summer Skies’

valkoista rauniokilkkaa

sininen alppikärhö

Tampereelta:

2 ’Alba’ kurttulehtiruusua

Pirkkalasta:

2 tuijaa

kärhö 'Hagley Hybrid'

1 ruusu ’Ritausma’

luujauhoa

Seinäjoelta:

kirjovuohenputkea

törmäkatkero

Oulujoelta:

                 1 Karoliinanruusu

Porista:

                 suovehkaa

Raumalta tai Kirkkonummelta:

                 valkoinen kylmänkukka

Leivonmäeltä:

                 vaaleankeltainen Amerikankullero

Pinsiöstä, Valkealasta, Vihdistä tai VakkaTaimesta:

                 valkoinen varjolilja

Valkeakoskelta Barkholtin taimistolta ostin nämä isokokoiset taimet. 'Summer Skies' -jaloritarinkannuksia en löytänyt, mutta ostin niiden tilalle 'Blue Bird' -lajiketta. Toivottavasti sinilinnun väri on yhtä ihana kuin kesätaivaan.

Jännitystä siis piisaa: mitä löytyy, mistä löytyy ja mitä auton takakonttiin loppujen lopuksi nostetaan.


Lämpimästi tervetuloa, Sini ja muut uudet lukijat blogini pariin! Toivottavasti viihdytte.