2013: Voi, miten pidän näistä pajuista Katajakujalla! On upeaa katsella iltaisin, kuinka auringonsäteet siivilöityvät lehtien lävitse. Kaikki lehtipuut olivat kärsineet rakennusajasta enemmän tai vähemmän. Leikkasin loppukesällä vesiversoja niin korkealta kuin sain. Kuivat oksat sahasin pois.
Istutin pensaat aika saviseen maahan Purolle. Olin kalkinnut ja lannoittanut maan, mutta lisäsin kuopan pohjalle vielä syyslannoitetta.
Pallo-ohdakkeet sopivat hyvin leikko- ja kuivakukiksi.
Olin Sinellan kanssa Tampereella 16.5.2017 ja sain ostettua aika kivasti kasveja, muiden muassa nämä kaksi sinipallo-ohdaketta ’Blue Globe’.
Hups! Unohdin taas hyvät neuvot ja istutin nämä kaksi ohdaketta tavalliseen itse tehtyyn multaan, vaikka ne olisivat vaatineet kuivan ja hiekkaisen maan. En taida silti kaivaa niitä ylös, vaan luotan niiden voimakaskasvuisina pärjäävän paikallaan.
2015: Ihmettelen vieläkin miksi tämän kaveri kuoli vierestä, mutta onneksi tämä kasvaa näyttävästi.
Perennalähetyksen kanssa meillä oli epäonnea. Lähetys tuli juuri ennen helatorstaita, jolloin posti oli kiinni. Niinpä kasvit joutuivat odottelemaan ylimääräiset kaksi yötä ja yhden kokonaisen päivän pakkauksissaan. Parsa ei saisi päästä yhtään kuivahtamaan, mutta minusta juurakot vaikuttivat ihan kuivilta. Istutin ne kuitenkin kohopenkkiin. Sain myöhemmin uudet juurakot. Ne näyttivät yhtä kuivilta, vaikka lähetys tuli tällä kertaa nopeammin. En tiedä valitinko niistä turhaan.
Yhtäkkiä minun olikin keksittävä paikka 12 parsan juurakolle kun kelvollista paikkaa ei todellisuudessa ollut yhdellekään. Kasvimaalla oli paras paikka, mutta liian kivinen. Ei auttanut muu kuin tekaista äkkiä kohopenkki ja kaivaa juurakot sydän syrjällään siihen. Työ oli yllättävän hankala, koska juuret olivat todella pitkiä. Joku parsoista oli ehtinyt kasvattamaan jo pikkuisen verson. Kastelin penkit hyvin ja jäin vain toivomaan jotain vihreää.
Minulla oli tunne kuin voittajalla kun näin ensimmäisen verson työntyvän mullasta. Ne olivat elossa huolimatta kaikesta tumpeloinnistani. Myrskyssä osa kuitenkin kaatui kun en ollut huomannut tukea näitä.
Nämä kasvoivat reippaasti ja palkitsivat odottamiseni vaivan, vaikka eivät niin kauniita olekaan väärässä paikassa kasvaessaan. Syyskuussa siirsin ne Katajakujalle korkeaan multakasaan. Siellä ne keikkuivat melkein pihlajan lehtiä hipoen.
2013: Voi, minun parsani! Nämä ovat kyllä olleet kovan onnen kasveja. Odotin malttamattomana näiden nousevan Katajakujan multakasasta. Kaikki muut jo nousivatkin, mutta eivät nämä. Ajattelin, etten jää näitä murehtimaan, vaan istutan niiden tilalle jotakin muuta. Saisinhan sitten uudet juurakot oikealle paikalle. Kaivoin reippaasti kuoppaa uudelle perennalle ja yhtäkkiä huomasin kädessäni sormen vahvuisen valkoisen tangon. No, voi hyvä ihme – olin katkaissut kallisarvoisen verson mullan alla!
2014: Nämä kasvavat hienosti, vaikka joka kevät pelkäänkin niiden kuolleen talvella. Ruikkuihin ostotaimiin verrattuna nämä ovat oikeita jytkyjä. En vain vieläkään uskalla poimia yhtään vartta, koska aion siirtää nämä varsinaiseen parsapenkkiin aivan pian.
Parsapenkin tekemisessä oli kova työ, vaikka Lapiomies kaivoikin pitkän ja syvän ojan. Pohjalle panin paksun hevosenlantakerroksen. Päälle toin Avantilla reilusti hiekkaa ja itse tehtyä multaa. Vähän yritin niitä sekoitellakin, mutta saattoivatpa ne jäädä aika lailla kerroksittain. Koko ajan pelkäsin, että tällä välin parsat kasvavat niin suuriksi, etten pysty niitä siirtämään. Kyllä ne kasvoivatkin aivan silmissä.
Toukokuun 31. päivä vihdoin ja viimein nämä monta muuttoa kärsineet parsat pääsivät oikealle paikalleen. Työ oli roikkunut pitkään ja iso homma se olikin.
Juurakoita, näitä 'Viherpeukaloita', oli yhteensä kuusi. Istutin ne heti muurista alkaen. Niiden jälkeen on sitten kolme ’Backlimia’ ja neljä ’Gijinlimiä’.
2015: Nämä ovat niin hitaita, että joka kevät jo luulen näiden kuolleen. Kun kaupoissa parsaa myydään jo täyttä päätä, niin luulen, että meidänkin parsojen pitäisi jo kasvaa.
Vinkki!
Parsa kasvaa parhaiten, kun maan pH on korkea, 6.5 -7.5. Kasvualustan kalkitus onkin usein tarpeen. Runsas sato vaatii kunnon lannoituksen: 5 cm kerros kompostia joka syksy pitää juurakon mullan suojissa ja lannoittaa samalla maan. Paras lannoitusaika on heti sadonkorjuun jälkeen.
Älä laita sipulin ja valkosipulin seuraan, koska ovat huonoja naapuruksia!
Näiden istutus kävi nopeasti, mutta hirveän mitättömiähän nämä ovat. Menee varmasti enemmän kuin kolme vuotta ennen kuin uskallan katkaista yhtään versoa.
Parsapenkissä kasvaa nyt vasemmalta lukien kuusi nimetöntä, kolme näitä ’Backlimejä’ ja neljä ’Gijinlimiä’.
Kotona olin onnellinen, ettei istutettavaa ollut kuin neljä. Nämä olivat aivan hullun vaikeita istuttaa. Juuret olivat kiertyneet tiukaksi kiepiksi. Eiväthän ne millään pysyneet ojennuksessa. Siinä sitten yrittää suoristella juuria kankaan alla samalla kun varjelee pitkiä huteria versoja katkeamasta ja yrittää lisätä multaa kumpareella, josta kaikki kuitenkin valuu alas.
No, joka tapauksessa parsapenkissä kasvaa nyt vasemmalta lukien kuusi nimetöntä, kolme ’Backlimiä’ ja juuri puolivälin tienoilla neljä näitä ’Gijinlimiä’. Itse asiassa yksi ’Gijinlim’ on kankaan sauman vasemmalla puolella ja kolme sen oikealla puolella.
Kävin toukokuun alussa 2014 tunnelmoimassa Kodin Terran puutarhaosastolla. Peittolehdet olivat niin vastustamattoman komeita, että minun piti ostaa niitä monta keittiön terassille ruukkuihin. Syyskuun 20. päivänä istutin peittolehdet lastentarhaan talvehtimaan. Ne olivat mukavan kokoisia, vaikka en tiedä olivatko ne kesän aikana paljoa kasvaneet.
Ankara talvi vei osan peittolehdistäni, joten jouduin ostamaan Liesjärven K-raudasta kolme uutta heinäkuussa 2016.
Kävin Joukon kanssa Kodin Terrassa, Pinsiön taimistolla, Hankkijalla ja Ideaparkissa 23.5.2017. Sain ostettua aika paljon tarvitsemiani kasveja, muiden muassa tämän peittolehden. Sellaiselle on aina tarvetta.
Vinkki!
Lotta Möllerin mukaan leviää hitaasti, mutta varmasti matoiksi, jotka estävät lähes kaikkien kasvien etenemisen. Sopii hyvin peitekasviksi puiden ja pensaiden alle.
Spiraea Japonica ´Little Princess´
Huhtikuun 14. päivänä 2015 kävimme Toijalan puutarhalla ostamassa 80 koivuangervon avojuurista tainta ja viisi puuta. Oli hirveän kylmä ja kolea päivä. Taimitarhalla oltiin vasta asettelemassa myytävää esille, mutta koivuangervot odottivat meitä jo valmiina.
Panin paljasjuuriset aitataimet saaviin pariksi tunniksi, osa sai liota läpi yön. Sitten linjalangan avulla niitä istuttelin kuohkeaan multaan. Seuraava päiväkin meni pensasaitoja istuttaessa. Se oli mukavaa hommaa, vaikka sää oli kolea, kylmä ja sateinen. Vanhat lasketteluhanskat käsissä niitä istuttelin. Pipo ja kalsarit tarvittiin tietysti eikä liian lämmin ollut silloinkaan.
Tiivistin taimet varovasti painamalla ja loput veden avulla. Heti seuraavana päivänä oli pakkasta. Pelkäsin taimien puolesta. Sitten olikin pitkä kylmä jakso eikä taimille tapahtunut yhtään mitään.
Meni pitkään, ettei taimille tapahtunut mitään. Luin, että ne pitää tiivistää voimakkaammin. Tein niin ja katoin juurialueen hakkeella. Meni ihan hirveän pitkään eikä taimille edelleenkään näyttänyt tapahtuvan yhtään mitään. Ne siis kai juroivat. Toukokuun 17. päivänä joissakin pensaissa oli pienen pienet lehdet ja useimmissa ainakin silmut.
Lopulta koivuangervot alkoivat vihertää ja kasvaa, kukkivatkin kesä-heinäkuussa. Taisin olla vain liian hätäinen.
Jouko oli lähdössä Seinäjoelle lakkiaisiin 30.5.2020, mutta minä jäin tällä kertaa kotiin. Pyysin Joukoa tuomaan samalla Lakeuden Vihertaimistolta muutamia kasveja itselleni sekä Mikalle. Ostoslista vaikutti lyhyeltä, mutta jossain vaiheessa huomasin kauhukseni tilanneeni 24 istutettavaa. Ottaen huomioon sen, että meillä oli ennestään parikymmentä kuoppa kaivettavana, määrä oli jokseenkin iso. Nämä kolme valkoruusuangervoa ajattelin istuttaa eteläreunan pensasryhmään ja Mikan plantaasille toiset kolme.
Tämän uutuuslajikkeen kuvan näin lehdessä ja leikkasin sen
leikekirjaani. Kaunis kuva synnytti haaveen. Onneksi näin kauniille hanhikille
löytyi sopiva paikkakin.
Olin haaveillut Viherlassilalle pääsystä koko kevään.
Huhtikuun 28. päivä 2020 se sitten järjestyi kun lähdimme hakemaan siitosmunia Nousiaisista.
Itse asiassa kanojen väri määräytyi tällä kertaa sen mukaan mistä löytäisin
eniten kasveja. Tuusulasta olisi saanut ostaa ruskeita, mutta Nousiaisissa sattui
olemaan mustia. Kävimme ensin Kupittaan siirtolapuutarhassa. Kauhea, mikä
maailmanlopun meininki siellä olikaan! Viherlassilassa onneksi ankeus unohtui.
Matkan varrella kävimme myös Bauhausissa. Onneksi Jouko oli ottanut auton
takapenkit pois, niin koko päivän saalis saatiin mahtumaan kyytiin.
Kotiin palasimme pikkuteitä pitkin. Tiet olivat niin pieniä,
että Kullansuon tielle käännyttäessä usko meinasi loppua. Sieltä jatkoimme
Sikasuontielle. Pieniä ja mutkaisia hiekkateitä molemmat kaukana asutuksesta.
Perille pääsimme kommelluksitta. Sen verran dramatiikkaa kuitenkin matkaan
sisältyi, että löysin kaksi etanaa orvokeista. Pelästyin niin paljon, että
kylvin kasvien ympärille (autotallin sorapohjalle) purkillisen Ferramolia. Annoin
kasvien olla karanteenissa useita päiviä eikä uusia etanoita näkynyt.
Hanhikki leikataan poistamalla varovasti huonokuntoisia oksia keväällä, ennen kasvuun lähtöä. Keväällä yleislannoite.
Kuljin taimirivistöjen välissä Joukon kanssa käsi kädessä ja muistelimme aikaa, jolloin pieni poikamme valitsi huolella puutarhan laajasta valikoimasta omaksi kasvikseen hopeapoppelin. Nyt poppeli on suuri ja komea puu entisen talomme pihassa. – Tällä kohtaa poppeli oli, sanoin ja astuin muutaman askeleen eteenpäin. Jalkojemme juuressa kukkivat vaaleanpunaiset pensashanhikit. Siinä perheonnen huumassa valitsimme kolme tanakkaa tainta. Nehän sopivat hyvin kanatarhan eteen, joka on vielä kovin autio.
Nautin. On ihanaa valita syyskukkia terassille siitä huolimatta, että hyllyt ammottavat tyhjyyttään. - Syyskukat ovat menneet kuin kuumille kiville, myyjä sanoo. – Kyllä näistä silti saa vielä monipuolisen, ihanan asetelman, vastaan ja vaellan edestakaisin hyllyjen välissä. Pensastädykkeet ovat puoleen hintaan. – Nehän ovat aivan virheettömiä, tai ainakin osa niistä, hihkun. Pensastädykkeitä on valkovihreälehtisiä ja yksivärisiä. Osa niistä on vielä kukassa. Mikä valinnan vaikeus! Lopulta päädyn vihreävalkolehtiseen lilakukkaiseen. Kärryssä ryhmä näyttää oikein hyvältä. Lopuksi otan vielä yhden punertavan callunan."
Istutin puun länsireunalle. Myöhemmin alue sai nimekseen tämän pihlajan mukaan Pohjois-Ameeriikka.
Istutin puun luoteispihalle, hevoskastanjan ja joulukuusen lähistölle.
2013: Voi, miten pidänkään näistä pihlajista! Nyt pelottaa, että yksi pihlajista on näivettymässä. Pihlajan marjat ovat pelkkiä mustia ruppanoita. Naapurin pihlaja marjoo kauniin oransseina, mutta meillä ei ole yhtään värikästä marjaa.
Tällaista tietoa löysin aiemmilta vuosilta:
Pihlajissa esiintyy poikkeuksellisen runsaasti mustia ja kurttuisia marjoja eri puolilla Suomea niin pihoilla, puistoissa kuin metsissäkin. Kaikki tummina roikkuvat marjat ovat pihlajanmustamarjataudin tuhoamia. Marjojen mustumisen on aiheuttanut pihlajanmustamarja-niminen sienitauti loppukesän ja syksyn aikana. Sateinen kesä ja kostea syksy tehostivat sienen leviämistä. Tartunnan saaneet pihlajanmarjat ovat muuttuneet ruskean kautta mustiksi samalla, kun ne ovat kutistuneet ja kurtistuneet.
Mustuneet ja kutistuneet marjat jäävät supistuneissa tertuissaan roikkumaan ensi kesään. Runsas tautisten marjojen säilyvyys puussa lisää tartuntariskiä ensi kesänä.
2014: Saan huokaista helpotuksesta – pihlajat ovat sittenkin elossa ja hyvinvoivan näköisiä. Pelkäsin, että rakennustöiden aiheuttamat kaivuutyöt tappavat pihlajat kokonaan. Yllättävät samannäköisiä ne ovat nyt kuin ennen rakennustöitäkin.
2015: Pihlajan marjoihin tiivistyy ihana syksyn tunnelma. Pihlajanmarjoja on niin mahdottomasti, että yksi suuri oksa repesi niiden painosta.
Olin saanut lahjaksi rahaa pioneihin. En mistään löytänyt kaikkia haluamiani pioneja, joten päätin maaliskuussa 2020 tilata Särkän perennataimistolta jotakin muuta kivaa ja erityistä. Maaliskuussa 2020 tilasin kaksi tainta Särkän perennataimistolta. Enempää en raaskinut tilata. Toisesta voin yrittää tehdä juuripistokkaita jossain vaiheessa.
Istutin 12 sipulia jaloangervojen sekaan Villiin itään.
Esitelty omassa tiedostossaan.
Kirjoitin poimulehdestä jutun Naapurin rouva.
Kävimme 13.7.2013 Juhan 50-vuotisjuhlissa. Matkalla poikkesimme jo tutuksi tulleeseen Pirilän kukkatarhaan Riihimäellä, josta ostin tämän ulkomaisen jättipoimulehden. Ostin sen jo malttamattomana välivarastoon odottamaan varsinaisen paikan pohjatöiden valmistumista. Paikka ja seuralaisethan tälle ovat jo suunniteltuina.
Olen nyt ihastunut näihin poimulehtiin niin, että ostin Prisman puutarhamyymälästä yhden lisää 2013. Poimulehdille on nyt kovasti tarvetta, mutta enempää en raaskinut näitä hankkia.
Vuonna 2015 ostin eteläterassille yhden joka ruukkuun, jotta juhlissa olisi vähän vihreää.
2014: Nämähän ovat vastustamattoman ihania – kukkiessaankin :)
2015: Yllätyin, että tämä todellakin on nimensä mukaan jättimäinen. Sehän peittää alleen vuokot ja kaikki. Tässä vaiheessa juhannusruusukin näyttää kääpiöltä poimulehden rinnalla. Voi ei! Jättipoimulehti on muuttanut käsityksiäni koko puutarhan mittasuhteista.
2014: Toukokuun lopussa jättipoimulehden ja luonnonvaraisen ero näkyi näin selvästi. Kesän edetessä erot tasoittuivat niin, että oli jo huomattavasti vaikeampaa erottaa, kummasta on kyse.
Ostin toukokuussa 2015 Viherlandiasta kolme tainta lisää, koska polkuhaarikkoja ei koskaan ole liikaa. Vahingossa nappasin yhden ’Supremen’ ja kaksi sellaista, joiden lajikenimeä ei ollut sanottu. Tämä ’Supreme’ näyttäisi kortin perusteella kukkivan vähän lyhyemmin ja näitä tarvitaan neliölle kaksi kappaletta enemmän kuin toisia. Korkeus on sama, mutta kukinta tällä ’Supremella’ näyttäisi olevan runsaampaa.
2013: Näistä tuli heti lempikukkiani. Nämähän ovat tosi suloisia kukkiessaan pikkuriikkisin valkoisin kukin vielä syyskuun loppupuolella.
2015: Syksyllä huomasin näiden siementäneen aivan valtavasti. Huokaisin ihastuksesta. Minun puolestani nämä saavat levitä ihan joka paikkaan puutarhassa. Nämä ovat niin pikkuruisia, että tuskin ovat missään haitaksi. Voisivat sopia hyvin aluskasvillisuudeksi. Tuntuvat pitävän puolensa rikkakasvejakin vastaan ilmeisen hyvin.
Innoissani lapioin hiekalta kaikki polun viereen kylväytyneet taimet ja vein ne länsipuolelle polun kivien väliin. Näitähän ei tarvitse saada kuin tupsu sinne tänne, niin se hoitaa itse loput.
PUNAHATUT – ECHINACEA
Vein kaksi tainta Poukantieltä Katajakujalle 2013, vaikka suoraan sanoen en oikein pidä näistä. En ole vielä oppinut tuntemaan näitä. En kuitenkaan raaskinut olla viemättäkään. Uskon siihen, että kaikki kukat ovat kauniita oikeassa ympäristössä ja haluan kokeilla kävisikö tässäkin niin.
Eiväthän nämä loppujen lopuksi ainakaan rumia ole, vähän hassuja vain. Jos nämä nyt kuolisivat, tulisin varmasti kaipaamaan näitä.
Vinkki!
Sopii leikkokukaksi. Erittäin helppohoitoinen ja säänkestävä, kestää kauan kukkakimpuissa.
Sopii hyvin syysleimujen kumppaniksi. Komea kukka kukkapenkin takaosaan.
Leviää vain vähän, mutta kasvun taantuessa jakaminen 4-5 vuoden välein tekee hyvää.
Vuosien mittaan taimet kasvavat yhä kookkaammiksi. Ne voi istuttaa tiheään, jolloin saa nopeasti hienon tuloksen. Myöhemmin joka toisen voi siirtää muualle.
2015: Tämä on kyllä varsinainen hitauden huippu. Tiesin odottaa tätä pitkään, mutta lopulta silti luulin tämän kuolleen talvella. Onneksi en ehtinyt ostamaan uutta.
Verotin Purppurataivas-penkkiä 2013 sen verran, että sain Katajakujalle vietyä vähän näitä alkajaisiksi.
Vinkki!
Sopii leikoksi.
Syysleimun kanssa punatähkät ovat oivallinen pari.
On hienoa omistaa tällainen kasvi, jolla on maineikas historia. Erja toi jakopalan Visavuoren museopuutarhasta 2011. Emil Wickströmhän on tämän sinne aikanaan istuttanut. Lohduttavaa on, että myös taitavat puutarhaharrastajat tekevät virheitä. Minä sain osani yhdestä, sillä pähkämön mukana sain vuohenkellon. Vuohenkellon kanssa Visavuoressakin tapellaan.
Jos suoraan sanon, en pitänyt alkuun yhtään tästä kasvista. Tai no jaa, lehdethän olivat kauniita. Kun se sitten vahingossa sattui kasvamaan sopivassa seurassa Poukantiellä, ihastuin tähän ikihyviksi.
Vuonna 2013 vein Katajakujalle pari pehkoa. Istutin ne Vanhojen tuttavien penkkiin kääpiöpeurankellojen seuraan.
2016: Nyt nämä kasvavat niin hulluna, että harkitsin jo luopumista näistä kokonaan. No, en nyt sentään ihan kokonaan, mutta Vanhojen tuttavien penkistä ne saavat häädön.
Vinkki!
Hyvä myös leikkokukkana.
Nukkapähkämö on upea kasvi niin lehtien värin kuin muodonkin puolesta. Näin eräässä kirjassa kuvan, jossa oli nukkapähkämöä reunalla, takana valkoisia leimuja, sivulla lilaa korkeaa kasvia, jolla tähkämäinen pitkänomainen kukinto ja iiristä. Iiris sopii ihanasti seuraan kauniiden lehtiensä vuoksi.
Hopealehtiset kasvit sopivat hyvin pastellisävyisten kukkien seuraan. Myös valkoisen kanssa hopea on näyttävä yhdistelmä. Vihreät lehdet raikastavat kokonaisuutta. Kokonaisuuteen sopii siis valita herkkää pastellisävyä, harmaata ja valkoista.
Lehtiruusuke kuolee kukittuaan, joten kasvusto muuttuu vähitellen harvaksi. Kukkavarret kannattaa poistaa ennen kukintaa.
Olin Sinellan kanssa yhdistetyllä puutarha- ja kanojenhakumatkalla Porissa, Kokemäellä ja Huittisissa heinäkuussa 2015. Porissa kohteita oli kaksi: Paratiisin taimitarha ja Taimimoisio. Tiesin, että Paratiisin taimitarhalta löytäisin kaikkea jännää. En vain hoksannut törmääväni näin harvinaisiin kasveihin, joista ei tahdo löytyä tietoa edes netistä.
Tämä päivänhattu oli niin kummallinen, että piti tutkia sitä vähän tarkemmin. Sinella innosti hankkimaan tämän ja keksi tälle vieläpä sopivan kaverinkin: mohair-tyyppisesti kukkivan vaaleanpunaisen maksaruohon.
Tästä kasvista kirjoitin jutun otsikolla Katseita keräävä poikamies.
Sopii yhteen varhaisten sipulikukkien kanssa.
Liika lannoitus heikentää kukintaa!
2014: Kellertävänvalkoinen kukka on tosi kaunis. Onneksi ostin sen alennusmyynnistä viime vuonna.
2015: Siirsin tämän ’Fragant Treasuren’ välivarastosta Niilan kirsikkapuun katveen reunaan. Eiväthän nämä päivänliljat pidä siirtämisestä. Tämä tuotti vain muutamia kukkia.
Jouko oli lähdössä Seinäjoelle lakkiaisiin 30.5.2020, mutta minä jäin tällä kertaa kotiin. Pyysin Joukoa tuomaan samalla Lakeuden Vihertaimistolta muutamia kasveja (mm. näitä kolme) itselleni sekä Mikalle. Ostoslista vaikutti lyhyeltä, mutta jossain vaiheessa huomasin kauhukseni tilanneeni 24 istutettavaa. Ottaen huomioon sen, että meillä oli ennestään parikymmentä kuoppa kaivettavana, määrä oli jokseenkin iso. Nämä päivänliljat suunnittelin istuttavani Välitilaan.
Kävin Joukon kanssa Kodin Terrassa, Pinsiön taimistolla, Hankkijalla ja Ideaparkissa 23.5.2017. Sain ostettua aika paljon tarvitsemiani kasveja, muiden muassa tämän tarhapäivänliljan ’Joan Senior’.
Kävimme Pinsiön taimistolla 25.5.2020 ostamassa Joukolle syntymäpäivälahjaksi rungollisen marja-aronian. Samalla ostimme myös muutamia muita kasveja, muiden muassa nämä kuusi päivänliljaa. Ajattelin istuttaa kaksi Roseletten penkin reunaan, kolme kasvihuoneen edustalle ja yhden Välitilaan.
Samaan reissuun olimme yhdistäneet lautojen haun autotallin takana olevaa varastoa varten. Paluumatkalla eräs vanha pappa meinasi pyöräillä meidän auton alle. Hän ajoi kovaa vauhtia suojatielle, mutta onneksi ehdin älähtää Joukolle varoituksen. Selvisimme säikähdyksellä.
Syyskuussa 2020 ostin viisi lisää ja istutin ne Aslan kanssa Ameriikkaan raidan lähettyville.
Otin jokaisesta pehkosta puolikkaan Katajakujalle 2013. Istuttelin niitä itäpihalle. Ensin istutin niistä ryhmän kaivolle. Näkymä oli niin viehättävä, että istutin ex tempore niistä toisen ryhmän talon vierustan polun reunaan. Toisto näytti oikein hyvältä, joten innostuin istuttamaan loput päivänliljat syreeniryhmän eteen. Niistä olisi riittänyt enemmänkin jaettavaa, mutta ehkä en halua täyttää koko puutarhaa päivänliljoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti