Sisällysluettelo:
Paju - Salix
Paljakkapaju ’Haltia’ - Salix glauca var. callicarpaea ’Haltia’
Peittopaju ’Tuhkimo’ - Salix Aurora ’Tuhkimo’
Sinipallo-ohdake ’Blue Globe’ - Echinops bannaticus ’Blue Globe’
Siperianpallo-ohdake - Echinops ritro
Parsa - Asparagus officinalis
Parsa 'Backlim' - Asparagus officinalis 'Backlim'
Parsa ’Gijinlim’ - Asparagus officinalis ’Gijinlim’
Peittolehti - Asarum europaeum
Kesäpikkusydän - Dicentra formosa
Pensashanhikki ’Abbotswood’ - Dasiphora ’Abbotswood’
Pensashanhikki 'Creme Brule' - Dasiphora fruticosa 'Creme Brule' / ‘Bailbrule’
Pensashanhikki 'Lovely Pink' - Dasiphora fruticosa 'Lovely Pink'
Pensashanhikki ’Pink Queen’ - Dasiphora fructicosa ’Pink Queen’
Pensastädyke - Hebe
Alppipiikkiputki - Eryngium alpinum
Hohtopiikkiputki 'Miss Willmotts Ghost' - Eryngium giganteum 'Miss Willmotts Ghost'
Amerikanpihlaja - Sorbus americana
Japaninpihlaja - Sorbus commixta
Kotipihlaja - Sorbus aucuparia
Kirjopikarililja - Fritillaria
Köynnöspinaatti - Hablitzia tamnoides
Jättipoimulehti - Alchemilla mollis
Luonnonvarainen poimulehti - Alchemilla
Polkuhaarikko - Sagina subulata
Polkuhaarikko - Sagina subulata ’Supreme’
Puksipuu - Buxus
Kaunopunahattu ’Magnus’ - Echinacea purpurea ’Magnus’
Kaunopunahattu 'Starlight' - Echinacea purpurea 'Starlight'
Kaunopunahattu ’White Swan’ - Echinacea purpurea ’White Swan’
Purppurapunalatva - Eupatorium purpureum
Punasolmukki - Spergularia rubra
Punatähkä - Liatris spicata
Purtojuuri - Succisa pratensis
Jalopähkämö - Stachys grandiflora
Nukkapähkämö - Stachys Byzantina
Loistopäivänhattu ’Green Wizzard’ - Rudbeckia occidentalis ’Green Wizzard’
Päärynä - Pyrus communis
35
PAJUT – SALIX
Salix
2013: Voi, miten pidän näistä pajuista Katajakujalla! On upeaa katsella iltaisin, kuinka auringonsäteet siivilöityvät lehtien lävitse. Kaikki lehtipuut olivat kärsineet rakennusajasta enemmän tai vähemmän. Leikkasin loppukesällä vesiversoja niin korkealta kuin sain. Kuivat oksat sahasin pois.
Paljakkapaju ’Haltia’
Salix glauca var. callicarpaea ’Haltia’
Toukokuun 16. päivänä 2022 kirjoitin: ”Lufthansan kone on myöhässä ja sitä paitsi me odottelemme väärällä terminaalilla. Löydämme kuitenkin Avillan ja pääsemme kotimatkalle. Poikkeamme tietysti Pirilän Kukkatalossa Riihimäellä. – – Vielä pitää saada paljakkapaju Toijalasta. Ajelemme kauniin kylän läpi taimitarhalle. – Meidän pitäisi useammin ajaa näitä pikkuteitä, sanon Joukolle. Hän on samaa mieltä. Pajun lisäksi mukaan tarttuu pari rohtokatajaa, muutama tavispioni ja hopeahärkki.
Etanoiden varalta asettelemme ostokset autotallin katokseen soralle. – Tulikohan vähän ahnehdittua, kauhistelen mielessäni. Niin tuttu tunne. Turhaan pelkään. Aina ne on saatu maahan.”
Etanoiden varalta asettelemme ostokset autotallin katokseen soralle. – Tulikohan vähän ahnehdittua, kauhistelen mielessäni. Niin tuttu tunne. Turhaan pelkään. Aina ne on saatu maahan.”
Istutimme nämä pensaat Joukon vallille.
Ei tarvitse leikata vuosittain. Vanha pensas nuorennetaan leikkaamalla oksat 20 sentin korkeudelta tai maata myöten varhain keväällä.
Salix Aurora ’Tuhkimo’
Istutin pensaat aika saviseen maahan Purolle. Olin kalkinnut ja lannoittanut maan, mutta lisäsin kuopan pohjalle vielä syyslannoitetta.
PALLO-OHDAKEET – ECHINOPS
Pallo-ohdakkeet sopivat hyvin leikko- ja kuivakukiksi.
Sinipallo-ohdake ’Blue Globe’
Echinops bannaticus ’Blue Globe’
Olin Sinellan kanssa Tampereella 16.5.2017 ja sain ostettua aika kivasti kasveja, muiden muassa nämä kaksi sinipallo-ohdaketta ’Blue Globe’.
Siperianpallo-ohdake
Echinops ritro
Hups! Unohdin taas hyvät neuvot ja istutin nämä kaksi ohdaketta tavalliseen itse tehtyyn multaan, vaikka ne olisivat vaatineet kuivan ja hiekkaisen maan. En taida silti kaivaa niitä ylös, vaan luotan niiden voimakaskasvuisina pärjäävän paikallaan.
2015: Ihmettelen vieläkin miksi tämän kaveri kuoli vierestä, mutta onneksi tämä kasvaa näyttävästi.
PARSAT – ASPARAGUS OFFICINALIS
Parsa
Parkiisi (Elias Tillands)
Asparagus officinalis
Perennalähetyksen kanssa meillä oli epäonnea. Lähetys tuli juuri ennen helatorstaita, jolloin posti oli kiinni. Niinpä kasvit joutuivat odottelemaan ylimääräiset kaksi yötä ja yhden kokonaisen päivän pakkauksissaan. Parsa ei saisi päästä yhtään kuivahtamaan, mutta minusta juurakot vaikuttivat ihan kuivilta. Istutin ne kuitenkin kohopenkkiin. Sain myöhemmin uudet juurakot. Ne näyttivät yhtä kuivilta, vaikka lähetys tuli tällä kertaa nopeammin. En tiedä valitinko niistä turhaan.
Olin pitkään haaveillut näistä, odottanut ja odottanut. Sitten kun ne viimein tulivat, olin pulassa näiden kanssa. Suunnittelemani paikka ei toteutunutkaan, koska päätimme myydä tämän talon emmekä siksi alkaneet rakentaa verstasta emmekä siksi hankkineet kaivuria, joka olisi kaivanut näille syvän kuopan ja traktoria, joka olisi vienyt kuopasta tulleen saven pois.
Yhtäkkiä minun olikin keksittävä paikka 12 parsan juurakolle kun kelvollista paikkaa ei todellisuudessa ollut yhdellekään. Kasvimaalla oli paras paikka, mutta liian kivinen. Ei auttanut muu kuin tekaista äkkiä kohopenkki ja kaivaa juurakot sydän syrjällään siihen. Työ oli yllättävän hankala, koska juuret olivat todella pitkiä. Joku parsoista oli ehtinyt kasvattamaan jo pikkuisen verson. Kastelin penkit hyvin ja jäin vain toivomaan jotain vihreää.
Minulla oli tunne kuin voittajalla kun näin ensimmäisen verson työntyvän mullasta. Ne olivat elossa huolimatta kaikesta tumpeloinnistani. Myrskyssä osa kuitenkin kaatui kun en ollut huomannut tukea näitä.
Nämä kasvoivat reippaasti ja palkitsivat odottamiseni vaivan, vaikka eivät niin kauniita olekaan väärässä paikassa kasvaessaan. Syyskuussa siirsin ne Katajakujalle korkeaan multakasaan. Siellä ne keikkuivat melkein pihlajan lehtiä hipoen.
2013: Voi, minun parsani! Nämä ovat kyllä olleet kovan onnen kasveja. Odotin malttamattomana näiden nousevan Katajakujan multakasasta. Kaikki muut jo nousivatkin, mutta eivät nämä. Ajattelin, etten jää näitä murehtimaan, vaan istutan niiden tilalle jotakin muuta. Saisinhan sitten uudet juurakot oikealle paikalle. Kaivoin reippaasti kuoppaa uudelle perennalle ja yhtäkkiä huomasin kädessäni sormen vahvuisen valkoisen tangon. No, voi hyvä ihme – olin katkaissut kallisarvoisen verson mullan alla!
2014: Nämä kasvavat hienosti, vaikka joka kevät pelkäänkin niiden kuolleen talvella. Ruikkuihin ostotaimiin verrattuna nämä ovat oikeita jytkyjä. En vain vieläkään uskalla poimia yhtään vartta, koska aion siirtää nämä varsinaiseen parsapenkkiin aivan pian.
Parsapenkin tekemisessä oli kova työ, vaikka Lapiomies kaivoikin pitkän ja syvän ojan. Pohjalle panin paksun hevosenlantakerroksen. Päälle toin Avantilla reilusti hiekkaa ja itse tehtyä multaa. Vähän yritin niitä sekoitellakin, mutta saattoivatpa ne jäädä aika lailla kerroksittain. Koko ajan pelkäsin, että tällä välin parsat kasvavat niin suuriksi, etten pysty niitä siirtämään. Kyllä ne kasvoivatkin aivan silmissä.
Toukokuun 31. päivä vihdoin ja viimein nämä monta muuttoa kärsineet parsat pääsivät oikealle paikalleen. Työ oli roikkunut pitkään ja iso homma se olikin.
Juurakoita, näitä 'Viherpeukaloita', oli yhteensä kuusi. Istutin ne heti muurista alkaen. Niiden jälkeen on sitten kolme ’Backlimia’ ja neljä ’Gijinlimiä’.
2015: Nämä ovat niin hitaita, että joka kevät jo luulen näiden kuolleen. Kun kaupoissa parsaa myydään jo täyttä päätä, niin luulen, että meidänkin parsojen pitäisi jo kasvaa.
Vinkki!
Parsa kasvaa parhaiten, kun maan pH on korkea, 6.5 -7.5. Kasvualustan kalkitus onkin usein tarpeen. Runsas sato vaatii kunnon lannoituksen: 5 cm kerros kompostia joka syksy pitää juurakon mullan suojissa ja lannoittaa samalla maan. Paras lannoitusaika on heti sadonkorjuun jälkeen.
Älä laita sipulin ja valkosipulin seuraan, koska ovat huonoja naapuruksia!
Näiden istutus kävi nopeasti, mutta hirveän mitättömiähän nämä ovat. Menee varmasti enemmän kuin kolme vuotta ennen kuin uskallan katkaista yhtään versoa.
Parsapenkissä kasvaa nyt vasemmalta lukien kuusi nimetöntä, kolme näitä ’Backlimejä’ ja neljä ’Gijinlimiä’.
Yhtäkkiä minun olikin keksittävä paikka 12 parsan juurakolle kun kelvollista paikkaa ei todellisuudessa ollut yhdellekään. Kasvimaalla oli paras paikka, mutta liian kivinen. Ei auttanut muu kuin tekaista äkkiä kohopenkki ja kaivaa juurakot sydän syrjällään siihen. Työ oli yllättävän hankala, koska juuret olivat todella pitkiä. Joku parsoista oli ehtinyt kasvattamaan jo pikkuisen verson. Kastelin penkit hyvin ja jäin vain toivomaan jotain vihreää.
Minulla oli tunne kuin voittajalla kun näin ensimmäisen verson työntyvän mullasta. Ne olivat elossa huolimatta kaikesta tumpeloinnistani. Myrskyssä osa kuitenkin kaatui kun en ollut huomannut tukea näitä.
Nämä kasvoivat reippaasti ja palkitsivat odottamiseni vaivan, vaikka eivät niin kauniita olekaan väärässä paikassa kasvaessaan. Syyskuussa siirsin ne Katajakujalle korkeaan multakasaan. Siellä ne keikkuivat melkein pihlajan lehtiä hipoen.
2013: Voi, minun parsani! Nämä ovat kyllä olleet kovan onnen kasveja. Odotin malttamattomana näiden nousevan Katajakujan multakasasta. Kaikki muut jo nousivatkin, mutta eivät nämä. Ajattelin, etten jää näitä murehtimaan, vaan istutan niiden tilalle jotakin muuta. Saisinhan sitten uudet juurakot oikealle paikalle. Kaivoin reippaasti kuoppaa uudelle perennalle ja yhtäkkiä huomasin kädessäni sormen vahvuisen valkoisen tangon. No, voi hyvä ihme – olin katkaissut kallisarvoisen verson mullan alla!
2014: Nämä kasvavat hienosti, vaikka joka kevät pelkäänkin niiden kuolleen talvella. Ruikkuihin ostotaimiin verrattuna nämä ovat oikeita jytkyjä. En vain vieläkään uskalla poimia yhtään vartta, koska aion siirtää nämä varsinaiseen parsapenkkiin aivan pian.
Parsapenkin tekemisessä oli kova työ, vaikka Lapiomies kaivoikin pitkän ja syvän ojan. Pohjalle panin paksun hevosenlantakerroksen. Päälle toin Avantilla reilusti hiekkaa ja itse tehtyä multaa. Vähän yritin niitä sekoitellakin, mutta saattoivatpa ne jäädä aika lailla kerroksittain. Koko ajan pelkäsin, että tällä välin parsat kasvavat niin suuriksi, etten pysty niitä siirtämään. Kyllä ne kasvoivatkin aivan silmissä.
Toukokuun 31. päivä vihdoin ja viimein nämä monta muuttoa kärsineet parsat pääsivät oikealle paikalleen. Työ oli roikkunut pitkään ja iso homma se olikin.
Juurakoita, näitä 'Viherpeukaloita', oli yhteensä kuusi. Istutin ne heti muurista alkaen. Niiden jälkeen on sitten kolme ’Backlimia’ ja neljä ’Gijinlimiä’.
2015: Nämä ovat niin hitaita, että joka kevät jo luulen näiden kuolleen. Kun kaupoissa parsaa myydään jo täyttä päätä, niin luulen, että meidänkin parsojen pitäisi jo kasvaa.
Vinkki!
Parsa kasvaa parhaiten, kun maan pH on korkea, 6.5 -7.5. Kasvualustan kalkitus onkin usein tarpeen. Runsas sato vaatii kunnon lannoituksen: 5 cm kerros kompostia joka syksy pitää juurakon mullan suojissa ja lannoittaa samalla maan. Paras lannoitusaika on heti sadonkorjuun jälkeen.
Älä laita sipulin ja valkosipulin seuraan, koska ovat huonoja naapuruksia!
Parsa 'Backlim'
Asparagus officinalis 'Backlim'
En voinut olla ostamatta kun satuin näkemään näitä Pinsiön taimistolla vuonna 2014. Pieniähän näiden juurakoiden täytyy olla, koska kasvavat pienessä ruukussa. Kolme kappaletta juuri ja juuri raaskin ostaa, jotta saisin parsariviin vähän jatketta. Lajikkeesta ei löydy mitään tietoa netistä. Mainintoja kyllä on, mutta siihenpä se siten jääkin.
Näiden istutus kävi nopeasti, mutta hirveän mitättömiähän nämä ovat. Menee varmasti enemmän kuin kolme vuotta ennen kuin uskallan katkaista yhtään versoa.
Parsapenkissä kasvaa nyt vasemmalta lukien kuusi nimetöntä, kolme näitä ’Backlimejä’ ja neljä ’Gijinlimiä’.
Parsa ’Gijinlim’
Asparagus officinalis ’Gijinlim’
Ostin neljä ’Gijinlimiä’ Marketanpuiston myymälästä Espoosta mennessämme Ailin rippijuhliin 16.6.2014. En voinut olla ostamattakaan, koska parsapenkki oli jo valmisteltu ja siitä puuttui vielä paljon taimia. Nämä vain ovat niin kalliita, ettei millään raaski yhdellä kertaa kaikkia ostaa.
Kotona olin onnellinen, ettei istutettavaa ollut kuin neljä. Nämä olivat aivan hullun vaikeita istuttaa. Juuret olivat kiertyneet tiukaksi kiepiksi. Eiväthän ne millään pysyneet ojennuksessa. Siinä sitten yrittää suoristella juuria kankaan alla samalla kun varjelee pitkiä huteria versoja katkeamasta ja yrittää lisätä multaa kumpareella, josta kaikki kuitenkin valuu alas.
No, joka tapauksessa parsapenkissä kasvaa nyt vasemmalta lukien kuusi nimetöntä, kolme ’Backlimiä’ ja juuri puolivälin tienoilla neljä näitä ’Gijinlimiä’. Itse asiassa yksi ’Gijinlim’ on kankaan sauman vasemmalla puolella ja kolme sen oikealla puolella.
Kävimme 13.7.2013 Juhan 50-vuotisjuhlissa. Matkalla poikkesimme jo tutuksi tulleeseen Pirilän kukkatarhaan Riihimäellä, josta löysin tämän kasvin. Tälle oli jo paikka valmiiksi suunniteltuna, mutta jouduin vielä istuttamaan tämän välivarastoon odottamaan pohjatöiden valmistumista. Riittävän varjoisa paikka löytyi katajan alta.
Kävin toukokuun alussa 2014 tunnelmoimassa Kodin Terran puutarhaosastolla. Peittolehdet olivat niin vastustamattoman komeita, että minun piti ostaa niitä monta keittiön terassille ruukkuihin. Syyskuun 20. päivänä istutin peittolehdet lastentarhaan talvehtimaan. Ne olivat mukavan kokoisia, vaikka en tiedä olivatko ne kesän aikana paljoa kasvaneet.
Ankara talvi vei osan peittolehdistäni, joten jouduin ostamaan Liesjärven K-raudasta kolme uutta heinäkuussa 2016.
Kävin Joukon kanssa Kodin Terrassa, Pinsiön taimistolla, Hankkijalla ja Ideaparkissa 23.5.2017. Sain ostettua aika paljon tarvitsemiani kasveja, muiden muassa tämän peittolehden. Sellaiselle on aina tarvetta.
Vinkki!
Lotta Möllerin mukaan leviää hitaasti, mutta varmasti matoiksi, jotka estävät lähes kaikkien kasvien etenemisen. Sopii hyvin peitekasviksi puiden ja pensaiden alle.
Kotona olin onnellinen, ettei istutettavaa ollut kuin neljä. Nämä olivat aivan hullun vaikeita istuttaa. Juuret olivat kiertyneet tiukaksi kiepiksi. Eiväthän ne millään pysyneet ojennuksessa. Siinä sitten yrittää suoristella juuria kankaan alla samalla kun varjelee pitkiä huteria versoja katkeamasta ja yrittää lisätä multaa kumpareella, josta kaikki kuitenkin valuu alas.
No, joka tapauksessa parsapenkissä kasvaa nyt vasemmalta lukien kuusi nimetöntä, kolme ’Backlimiä’ ja juuri puolivälin tienoilla neljä näitä ’Gijinlimiä’. Itse asiassa yksi ’Gijinlim’ on kankaan sauman vasemmalla puolella ja kolme sen oikealla puolella.
PEITTOLEHTI – ASARUM EUROPAEUM
Peittolehti, taponlehti
Asarum europaeum
Kävin toukokuun alussa 2014 tunnelmoimassa Kodin Terran puutarhaosastolla. Peittolehdet olivat niin vastustamattoman komeita, että minun piti ostaa niitä monta keittiön terassille ruukkuihin. Syyskuun 20. päivänä istutin peittolehdet lastentarhaan talvehtimaan. Ne olivat mukavan kokoisia, vaikka en tiedä olivatko ne kesän aikana paljoa kasvaneet.
Ankara talvi vei osan peittolehdistäni, joten jouduin ostamaan Liesjärven K-raudasta kolme uutta heinäkuussa 2016.
Kävin Joukon kanssa Kodin Terrassa, Pinsiön taimistolla, Hankkijalla ja Ideaparkissa 23.5.2017. Sain ostettua aika paljon tarvitsemiani kasveja, muiden muassa tämän peittolehden. Sellaiselle on aina tarvetta.
Vinkki!
Lotta Möllerin mukaan leviää hitaasti, mutta varmasti matoiksi, jotka estävät lähes kaikkien kasvien etenemisen. Sopii hyvin peitekasviksi puiden ja pensaiden alle.
PIKKUSYDÄN – DICENTRA
Kesäpikkusydän
Dicentra formosa
Pikkusydän ei mielestäni ole kasvien kauneimmasta päästä, mutta innostuin kokeilemaan tätä sen pitkän kukinnan vuoksi.
PENSASANGERVOT – SPIRAEA
Esitelty omassa tiedostossaan.
PENSASHANHIKKI – DASIPHORA
Pensashanhikki ’Abbotswood’
Dasiphora ’Abbotswood’
Toukokuun 16. päivänä 2022 kirjoitin: ”Lufthansan kone on myöhässä ja sitä paitsi me odottelemme väärällä terminaalilla. Löydämme kuitenkin Avillan ja pääsemme kotimatkalle.
Poikkeamme tietysti Pirilän Kukkatalossa Riihimäellä. Joukon maavallille ostamme vihreää, purppuraa, variegataa ja limeä: pensasangervoja, kääpiövuorimännyn, lännenheisiangervon sekä kotakuusamaa. Minulle jasmikkeita ja pari pensasruusua. – – Etanoiden varalta asettelemme ostokset autotallin katokseen soralle. – Tulikohan vähän ahnehdittua, kauhistelen mielessäni. Niin tuttu tunne. Turhaan pelkään. Aina ne on saatu maahan.”
Istutimme nämä kolme pensasta Joukon vallille ryhmäksi yhden ’Lovely Pinkin’ kanssa.
Poikkeamme tietysti Pirilän Kukkatalossa Riihimäellä. Joukon maavallille ostamme vihreää, purppuraa, variegataa ja limeä: pensasangervoja, kääpiövuorimännyn, lännenheisiangervon sekä kotakuusamaa. Minulle jasmikkeita ja pari pensasruusua. – – Etanoiden varalta asettelemme ostokset autotallin katokseen soralle. – Tulikohan vähän ahnehdittua, kauhistelen mielessäni. Niin tuttu tunne. Turhaan pelkään. Aina ne on saatu maahan.”
Istutimme nämä kolme pensasta Joukon vallille ryhmäksi yhden ’Lovely Pinkin’ kanssa.
Vinkki!
Pensashanhikki 'Creme Brule'
Hanhikki leikataan poistamalla varovasti huonokuntoisia oksia keväällä, ennen kasvuun lähtöä. Keväällä yleislannoite.
Pensashanhikki 'Lovely Pink'
Ostin nämä kolme Viherlassilasta 28.4.2020 samaan aikaan kuin nuo ’Creme Brulee’ -hanhikit. Tähän vaaleanpunaiseen hanhikkiin ei liity erityistä tarinaa. Valitsin sen vain korkeuden, värin ja pyöreän kasvutavan perusteella.
Ajoimme Antioksidanttiklinikalle aamulla ja sen jälkeen palasimme kotiin muutaman taimiston kautta 18.6.2019. Ostin kolme 'Pink Queen’ -pensashanhikkia Pirilän Kukkatalosta.
Kuljin taimirivistöjen välissä Joukon kanssa käsi kädessä ja muistelimme aikaa, jolloin pieni poikamme valitsi huolella puutarhan laajasta valikoimasta omaksi kasvikseen hopeapoppelin. Nyt poppeli on suuri ja komea puu entisen talomme pihassa. – Tällä kohtaa poppeli oli, sanoin ja astuin muutaman askeleen eteenpäin. Jalkojemme juuressa kukkivat vaaleanpunaiset pensashanhikit. Siinä perheonnen huumassa valitsimme kolme tanakkaa tainta. Nehän sopivat hyvin kanatarhan eteen, joka on vielä kovin autio.
Pensastädyke
Kävin myöhään syksyllä 2020 ostamassa terassille kausikukkia. Kirjoitin siitä blogiini: ”Poimin kärryyn hyvännäköisen, vaaleanpunertavan callunan. Niitä ei ole enää montaa hyllyssä. Sen kaveriksi löydän himmeänvihreän callunan. Sillä on pystyt, tuuheat oksat eikä se ole ruskettunut yhtään. Niiden seuraksi valitsen isohkon lankaköynnöksen.
Nautin. On ihanaa valita syyskukkia terassille siitä huolimatta, että hyllyt ammottavat tyhjyyttään. - Syyskukat ovat menneet kuin kuumille kiville, myyjä sanoo. – Kyllä näistä silti saa vielä monipuolisen, ihanan asetelman, vastaan ja vaellan edestakaisin hyllyjen välissä. Pensastädykkeet ovat puoleen hintaan. – Nehän ovat aivan virheettömiä, tai ainakin osa niistä, hihkun. Pensastädykkeitä on valkovihreälehtisiä ja yksivärisiä. Osa niistä on vielä kukassa. Mikä valinnan vaikeus! Lopulta päädyn vihreävalkolehtiseen lilakukkaiseen. Kärryssä ryhmä näyttää oikein hyvältä. Lopuksi otan vielä yhden punertavan callunan."
Kevätlannoitetta ja kalkkia annetaan keväisin.
Kukat kehittyvät sekä samana kesänä kasvaneisiin että vanhempiin versoihin. Pari, kolme vuotta vanhat versot kukkivat runsaimmin, joten pensaita nuorennetaan mieluiten harventamalla iäkkäimpiä oksia varhain keväällä.
Kukat kehittyvät sekä samana kesänä kasvaneisiin että vanhempiin versoihin. Pari, kolme vuotta vanhat versot kukkivat runsaimmin, joten pensaita nuorennetaan mieluiten harventamalla iäkkäimpiä oksia varhain keväällä.
Dasiphora fruticosa 'Creme Brule' / ‘Bailbrule’
Tämän uutuuslajikkeen kuvan näin lehdessä ja leikkasin sen
leikekirjaani. Kaunis kuva synnytti haaveen. Onneksi näin kauniille hanhikille
löytyi sopiva paikkakin.
Olin haaveillut Viherlassilalle pääsystä koko kevään.
Huhtikuun 28. päivä 2020 se sitten järjestyi kun lähdimme hakemaan siitosmunia Nousiaisista.
Itse asiassa kanojen väri määräytyi tällä kertaa sen mukaan mistä löytäisin
eniten kasveja. Tuusulasta olisi saanut ostaa ruskeita, mutta Nousiaisissa sattui
olemaan mustia. Kävimme ensin Kupittaan siirtolapuutarhassa. Kauhea, mikä
maailmanlopun meininki siellä olikaan! Viherlassilassa onneksi ankeus unohtui.
Matkan varrella kävimme myös Bauhausissa. Onneksi Jouko oli ottanut auton
takapenkit pois, niin koko päivän saalis saatiin mahtumaan kyytiin.
Kotiin palasimme pikkuteitä pitkin. Tiet olivat niin pieniä,
että Kullansuon tielle käännyttäessä usko meinasi loppua. Sieltä jatkoimme
Sikasuontielle. Pieniä ja mutkaisia hiekkateitä molemmat kaukana asutuksesta.
Perille pääsimme kommelluksitta. Sen verran dramatiikkaa kuitenkin matkaan
sisältyi, että löysin kaksi etanaa orvokeista. Pelästyin niin paljon, että
kylvin kasvien ympärille (autotallin sorapohjalle) purkillisen Ferramolia. Annoin
kasvien olla karanteenissa useita päiviä eikä uusia etanoita näkynyt.
Hanhikki leikataan poistamalla varovasti huonokuntoisia oksia keväällä, ennen kasvuun lähtöä. Keväällä yleislannoite.
Dasiphora fruticosa 'Lovely Pink'
Toukokuun 16. päivänä 2022 kirjoitin: ”Lufthansan kone on myöhässä ja sitä paitsi me odottelemme väärällä terminaalilla. Löydämme kuitenkin Avillan ja pääsemme kotimatkalle.
Poikkeamme tietysti Pirilän Kukkatalossa Riihimäellä. Joukon maavallille ostamme vihreää, purppuraa, variegataa ja limeä: pensasangervoja, kääpiövuorimännyn, lännenheisiangervon sekä kotakuusamaa. Minulle jasmikkeita ja pari pensasruusua. – – Etanoiden varalta asettelemme ostokset autotallin katokseen soralle. – Tulikohan vähän ahnehdittua, kauhistelen mielessäni. Niin tuttu tunne. Turhaan pelkään. Aina ne on saatu maahan.”
Istutimme tämän pensaan Joukon vallille ryhmäksi kolmen ’Abbotswoodin’ kanssa.
Vinkki!
Hanhikki leikataan poistamalla varovasti huonokuntoisia oksia keväällä, ennen kasvuunlähtöä.
Pensashanhikki ’Pink Queen’
Dasiphora fructicosa ’Pink Queen’
Kuljin taimirivistöjen välissä Joukon kanssa käsi kädessä ja muistelimme aikaa, jolloin pieni poikamme valitsi huolella puutarhan laajasta valikoimasta omaksi kasvikseen hopeapoppelin. Nyt poppeli on suuri ja komea puu entisen talomme pihassa. – Tällä kohtaa poppeli oli, sanoin ja astuin muutaman askeleen eteenpäin. Jalkojemme juuressa kukkivat vaaleanpunaiset pensashanhikit. Siinä perheonnen huumassa valitsimme kolme tanakkaa tainta. Nehän sopivat hyvin kanatarhan eteen, joka on vielä kovin autio.
PENSASTÄDYKE – HEBE
Hebe
Nautin. On ihanaa valita syyskukkia terassille siitä huolimatta, että hyllyt ammottavat tyhjyyttään. - Syyskukat ovat menneet kuin kuumille kiville, myyjä sanoo. – Kyllä näistä silti saa vielä monipuolisen, ihanan asetelman, vastaan ja vaellan edestakaisin hyllyjen välissä. Pensastädykkeet ovat puoleen hintaan. – Nehän ovat aivan virheettömiä, tai ainakin osa niistä, hihkun. Pensastädykkeitä on valkovihreälehtisiä ja yksivärisiä. Osa niistä on vielä kukassa. Mikä valinnan vaikeus! Lopulta päädyn vihreävalkolehtiseen lilakukkaiseen. Kärryssä ryhmä näyttää oikein hyvältä. Lopuksi otan vielä yhden punertavan callunan."
2021: Tädyke talvehti onnistuneesti puutarhavarastossa.
Olin pitkään etsinyt vähän erikoisempia pihlajia. Paratiisin Taimitarhalla 2016 niitä olikin jos jonkinlaista. Oli saksalaista, japanilaista, ruotsalaista, amerikkalaista ja vaikka mitä. Valinta oli vaikea, mutta päädyin tähän isoksi kasvavaan ja muutenkin amerikkalaiseen tapaan isoon lajikkeeseen.
Istutin puun länsireunalle. Myöhemmin alue sai nimekseen tämän pihlajan mukaan Pohjois-Ameeriikka.
Paratiisin Taimitarhalla 2016 päädyin kaiken pihlajarunsauden keskellä tähän isoksi kasvavaan, komeaan ja kestävään lajikkeeseen. Yksi valintaan vaikuttava tekijä oli syysväri, jota kehuttiin mahtavaksi. Syysväritys on kuulemma puuvartisten parhaimmistoa.
Istutin puun luoteispihalle, hevoskastanjan ja joulukuusen lähistölle.
Katajakujalla kasvoi jo ennestään muutama pihlaja, joista pidän kovasti.
2013: Voi, miten pidänkään näistä pihlajista! Nyt pelottaa, että yksi pihlajista on näivettymässä. Pihlajan marjat ovat pelkkiä mustia ruppanoita. Naapurin pihlaja marjoo kauniin oransseina, mutta meillä ei ole yhtään värikästä marjaa.
Tällaista tietoa löysin aiemmilta vuosilta:
Pihlajissa esiintyy poikkeuksellisen runsaasti mustia ja kurttuisia marjoja eri puolilla Suomea niin pihoilla, puistoissa kuin metsissäkin. Kaikki tummina roikkuvat marjat ovat pihlajanmustamarjataudin tuhoamia. Marjojen mustumisen on aiheuttanut pihlajanmustamarja-niminen sienitauti loppukesän ja syksyn aikana. Sateinen kesä ja kostea syksy tehostivat sienen leviämistä. Tartunnan saaneet pihlajanmarjat ovat muuttuneet ruskean kautta mustiksi samalla, kun ne ovat kutistuneet ja kurtistuneet.
Mustuneet ja kutistuneet marjat jäävät supistuneissa tertuissaan roikkumaan ensi kesään. Runsas tautisten marjojen säilyvyys puussa lisää tartuntariskiä ensi kesänä.
2014: Saan huokaista helpotuksesta – pihlajat ovat sittenkin elossa ja hyvinvoivan näköisiä. Pelkäsin, että rakennustöiden aiheuttamat kaivuutyöt tappavat pihlajat kokonaan. Yllättävät samannäköisiä ne ovat nyt kuin ennen rakennustöitäkin.
2015: Pihlajan marjoihin tiivistyy ihana syksyn tunnelma. Pihlajanmarjoja on niin mahdottomasti, että yksi suuri oksa repesi niiden painosta.
Olin liimannut leikekirjaani huikean kauniin kuvan pionista ja alppipiikkiputkesta yhdessä. Ihastuin näkymään niin, että siitä tuli kutakuinkin pakkomielle. Tämä alppipiikkiputki ei leviä yhtä villisti kuin jotkut toiset lajikkeet.
Olin saanut lahjaksi rahaa pioneihin. En mistään löytänyt kaikkia haluamiani pioneja, joten päätin maaliskuussa 2020 tilata Särkän perennataimistolta jotakin muuta kivaa ja erityistä. Maaliskuussa 2020 tilasin kaksi tainta Särkän perennataimistolta. Enempää en raaskinut tilata. Toisesta voin yrittää tehdä juuripistokkaita jossain vaiheessa.
Tämä tilaus sai alkunsa kauniin siniharmaan sävyisistä unikoista ’Amazing Gray’. Huhtikuussa 2021 niitä oli Korpikangas Siemen-Frön valikoimissa ja pitihän samaan tilaukseen ottaa vähän muutakin: kukkasakset ja muutama muu siemenpussi.
Valitsin nämä piikkiputket komean ulkonäön vuoksi ihan ex tempore. Muistaakseni olen joskus leikannut hohtopiikkiputken kuvan leikekirjaani.
Kirjopikarililja
Pidin vapaapäivää syyskuun 19. päivänä 2015 ja virkistin itseäni sipulihyllyjen äärellä. Ostin näitä pussillisen K-raudasta. Ei minun varsinaisesti pitänyt ostaa näitä kissanpissan hajuisia kukkia, mutta ostinpa kuitenkin. Aina pitää nähdä millaisia tutun nimiset kasvit ovat. Minullahan oli näitä kerran Poukantiellä, mutta liian kuivassa paikassa kai, niin eivät menestyneet.
Istutin 12 sipulia jaloangervojen sekaan Villiin itään.
Kirjoitin toukokuun 12. päivänä 2022: ”Hyvästelen Avillan kyynelsilmin Helsinki-Vantaan lentokentällä. Jännitän hänen Saksan matkaansa varmasti enemmän kuin Avilla itse. Ilokseni meidän on tarkoitus käydä Muhevaisen puutarhalla. Siellä ikävä unohtuu.
Ensimmäiseksi etsimme köynnöspinaatin. Erityisesti sen takia olemme tänne ajelleetkin. Joukon toiveesta otamme ilmasipulin. Paneudun visaiseen kysymykseen: villanukkajäkkärä vai helminukkajäkkärä. – Olikos purtojuuri listalla, havahdun. Ruusuleinikki ei ainakaan ole, mutta harmittamaan jäisi, ellen sitä kokeilisi. Kärry täyttyy toteutuneista unelmista: amerikankulleroista, ojakellukasta, harmaakurjenpolvesta, ’Lacy Doily’ -päivänliljasta, tulikukasta, ruusuangervoista, pioneista... Ihanaa päästä lämpimään autoon ja saada vatsan täytettä.”
Istutin tämän taimen Potagerin yhteen lohkoon (lounas) ja laitoin liian matalan köynnöstuen, kun ei ollut muutakaan.
Jättipoimulehti
Alun perin poimulehti oli ohitettavien kasvien listalla, mutta niin altis olen vaikutteille, että tulin hankkineeksi tämän ja luulenpa jopa aivan ihastuneeni. Jättipoimulehti on nimittäin yksi monen kirjan suosikeista. Oikeastaan englantilaista puutarhaa ei voi kuvitella ilman jättipoimulehteä. Vierastin keltaista kukintaa, mutta sitten hoksasin sen olevan limenvärinen ja hyvä yhdistäjä monien eri värisävyjen välillä. Vähitellen aloin pitää tästä.
Kirjoitin poimulehdestä jutun Naapurin rouva.
Kävimme 13.7.2013 Juhan 50-vuotisjuhlissa. Matkalla poikkesimme jo tutuksi tulleeseen Pirilän kukkatarhaan Riihimäellä, josta ostin tämän ulkomaisen jättipoimulehden. Ostin sen jo malttamattomana välivarastoon odottamaan varsinaisen paikan pohjatöiden valmistumista. Paikka ja seuralaisethan tälle ovat jo suunniteltuina.
Olen nyt ihastunut näihin poimulehtiin niin, että ostin Prisman puutarhamyymälästä yhden lisää 2013. Poimulehdille on nyt kovasti tarvetta, mutta enempää en raaskinut näitä hankkia.
Vuonna 2015 ostin eteläterassille yhden joka ruukkuun, jotta juhlissa olisi vähän vihreää.
2014: Nämähän ovat vastustamattoman ihania – kukkiessaankin :)
2015: Yllätyin, että tämä todellakin on nimensä mukaan jättimäinen. Sehän peittää alleen vuokot ja kaikki. Tässä vaiheessa juhannusruusukin näyttää kääpiöltä poimulehden rinnalla. Voi ei! Jättipoimulehti on muuttanut käsityksiäni koko puutarhan mittasuhteista.
Vuonna 2013 löysin Katajakujalta muutamia poimulehtiä, jotka oli helppo irrottaa maasta. Sain kolme alkua multakasaan kasvamaan. Syksyllä istutin ne Ruusutarhaan.
2014: Toukokuun lopussa jättipoimulehden ja luonnonvaraisen ero näkyi näin selvästi. Kesän edetessä erot tasoittuivat niin, että oli jo huomattavasti vaikeampaa erottaa, kummasta on kyse.
Polkuhaarikko
Tuntui erityisen hienolta löytää tämä polkuhaarikko Viherlandiasta, jossa poikkesimme matkalla Helmin rippijuhliin 27.7.2013. Tämä edustaa jotenkin unelmaani, sillä unelmoin kivipoluista rehevän puutarhan keskellä. Polkuhaarikko kivipoluilla saumojen välissä edustaa viimeisteltyä puutarhaa, pistettä i:n päällä. Ostin näitä kaksi, sillä ne maksoivat vain 2,50 / kpl.
Ostin toukokuussa 2015 Viherlandiasta kolme tainta lisää, koska polkuhaarikkoja ei koskaan ole liikaa. Vahingossa nappasin yhden ’Supremen’ ja kaksi sellaista, joiden lajikenimeä ei ollut sanottu. Tämä ’Supreme’ näyttäisi kortin perusteella kukkivan vähän lyhyemmin ja näitä tarvitaan neliölle kaksi kappaletta enemmän kuin toisia. Korkeus on sama, mutta kukinta tällä ’Supremella’ näyttäisi olevan runsaampaa.
2013: Näistä tuli heti lempikukkiani. Nämähän ovat tosi suloisia kukkiessaan pikkuriikkisin valkoisin kukin vielä syyskuun loppupuolella.
Polkuhaarikko
Ostin toukokuussa 2015 Viherlandiasta kolme tainta. Tämä ’Supreme’ näyttäisi kortin perusteella kukkivan vähän lyhyemmin ja näitä tarvitaan neliölle kaksi kappaletta enemmän kuin toisia. Korkeus on sama, mutta kukinta tällä ’Supremella’ näyttäisi olevan runsaampaa. Jaoin yhden ruukun noin neljään osaan ja istutin palaset kirsikkapuun lähettyville itäväylälle.
2015: Syksyllä huomasin näiden siementäneen aivan valtavasti. Huokaisin ihastuksesta. Minun puolestani nämä saavat levitä ihan joka paikkaan puutarhassa. Nämä ovat niin pikkuruisia, että tuskin ovat missään haitaksi. Voisivat sopia hyvin aluskasvillisuudeksi. Tuntuvat pitävän puolensa rikkakasvejakin vastaan ilmeisen hyvin.
Innoissani lapioin hiekalta kaikki polun viereen kylväytyneet taimet ja vein ne länsipuolelle polun kivien väliin. Näitähän ei tarvitse saada kuin tupsu sinne tänne, niin se hoitaa itse loput.
PUNAHATUT – ECHINACEA
Kaunopunahattu ’Magnus’
Vein kaksi tainta Poukantieltä Katajakujalle 2013, vaikka suoraan sanoen en oikein pidä näistä. En ole vielä oppinut tuntemaan näitä. En kuitenkaan raaskinut olla viemättäkään. Uskon siihen, että kaikki kukat ovat kauniita oikeassa ympäristössä ja haluan kokeilla kävisikö tässäkin niin.
Eiväthän nämä loppujen lopuksi ainakaan rumia ole, vähän hassuja vain. Jos nämä nyt kuolisivat, tulisin varmasti kaipaamaan näitä.
Vinkki!
Sopii leikkokukaksi. Erittäin helppohoitoinen ja säänkestävä, kestää kauan kukkakimpuissa.
Sopii hyvin syysleimujen kumppaniksi. Komea kukka kukkapenkin takaosaan.
Leviää vain vähän, mutta kasvun taantuessa jakaminen 4-5 vuoden välein tekee hyvää.
Vuosien mittaan taimet kasvavat yhä kookkaammiksi. Ne voi istuttaa tiheään, jolloin saa nopeasti hienon tuloksen. Myöhemmin joka toisen voi siirtää muualle.
Paksujen hankien inspiroimana innostuin hankikylvöistä ja tilasin muutaman siemenpussin Exotic Gardenilta helmikuun alussa 2021. Tämän tilasin erityisiä syyspenkkejä ajatellen.
Kaunopunahattu ’White Swan’
Kylvin pussillisen näitä punahattuja joskus toukokuun alkupuolella 2015. Ne kyllä itivät nopeasti, mutta kasvoivat hitaasti.
Lapiomies innostui tästä perhoskasvista ehkä sen komean kokonsa vuoksi ja osti sen Haikalan puutarhalta 15.6.2013. Syksyllä sen kukkiessa minäkin innostuin kasvista.
2015: Tämä on kyllä varsinainen hitauden huippu. Tiesin odottaa tätä pitkään, mutta lopulta silti luulin tämän kuolleen talvella. Onneksi en ehtinyt ostamaan uutta.
Aurinkoisella säällä kitkiessäni löysin tämän vaaleanpunakukkaisen luonnonkasvin. Yritin etsiä sen nimeä Luontoportin sivuilta ja kysyin Tarjaltakin. Ei selvinnyt. Kirjoitin jutun blogiin eikä mennyt kuin muutama tunti, kun pääsin jo kasvin jäljille. Hämmästyttävää, sillä kasvi ei ole mitenkään yleinen.
Koska kasvi kestää tallaamista eikä leviä aggressiivisesti, annoin sen jäädä paikoilleen kasvamaan. Voi, kunpa se täyttäisikin alueen pikkuportin edessä!
Innostuin tilaamaan Viherpeukaloilta Purppurataivas-nimisen perennavalikoiman, johon tämäkin kuului. Enpä muuten olisi tällaista tullutkaan tilanneeksi. Jännittävää joskus näinkin saada kasveja omaan pihaan.
Verotin Purppurataivas-penkkiä 2013 sen verran, että sain Katajakujalle vietyä vähän näitä alkajaisiksi.
Vinkki!
Sopii leikoksi.
Syysleimun kanssa punatähkät ovat oivallinen pari.
On hienoa omistaa tällainen kasvi, jolla on maineikas historia. Erja toi jakopalan Visavuoren museopuutarhasta 2011. Emil Wickströmhän on tämän sinne aikanaan istuttanut. Lohduttavaa on, että myös taitavat puutarhaharrastajat tekevät virheitä. Minä sain osani yhdestä, sillä pähkämön mukana sain vuohenkellon. Vuohenkellon kanssa Visavuoressakin tapellaan.
Jos suoraan sanon, en pitänyt alkuun yhtään tästä kasvista. Tai no jaa, lehdethän olivat kauniita. Kun se sitten vahingossa sattui kasvamaan sopivassa seurassa Poukantiellä, ihastuin tähän ikihyviksi.
Vuonna 2013 vein Katajakujalle pari pehkoa. Istutin ne Vanhojen tuttavien penkkiin kääpiöpeurankellojen seuraan.
2016: Nyt nämä kasvavat niin hulluna, että harkitsin jo luopumista näistä kokonaan. No, en nyt sentään ihan kokonaan, mutta Vanhojen tuttavien penkistä ne saavat häädön.
Vinkki!
Hyvä myös leikkokukkana.
Alkuperäiset nukkapähkämöni olin saanut Ritvalta, mutta heinäkuussa 2016 jouduin ostamaan uuden Haikalan puutarhalta. Ankara talvi vei kaikki entiset. Onneksi tämäkin taimi on suomalainen.
Tästä kasvista kirjoitin jutun otsikolla Katseita keräävä poikamies.
PIHLAJAT – SORBUS
Amerikanpihlaja
Sorbus americana
Istutin puun länsireunalle. Myöhemmin alue sai nimekseen tämän pihlajan mukaan Pohjois-Ameeriikka.
Japaninpihlaja
Sorbus commixta
Istutin puun luoteispihalle, hevoskastanjan ja joulukuusen lähistölle.
Kotipihlaja
Sorbus aucuparia
2013: Voi, miten pidänkään näistä pihlajista! Nyt pelottaa, että yksi pihlajista on näivettymässä. Pihlajan marjat ovat pelkkiä mustia ruppanoita. Naapurin pihlaja marjoo kauniin oransseina, mutta meillä ei ole yhtään värikästä marjaa.
Tällaista tietoa löysin aiemmilta vuosilta:
Pihlajissa esiintyy poikkeuksellisen runsaasti mustia ja kurttuisia marjoja eri puolilla Suomea niin pihoilla, puistoissa kuin metsissäkin. Kaikki tummina roikkuvat marjat ovat pihlajanmustamarjataudin tuhoamia. Marjojen mustumisen on aiheuttanut pihlajanmustamarja-niminen sienitauti loppukesän ja syksyn aikana. Sateinen kesä ja kostea syksy tehostivat sienen leviämistä. Tartunnan saaneet pihlajanmarjat ovat muuttuneet ruskean kautta mustiksi samalla, kun ne ovat kutistuneet ja kurtistuneet.
Mustuneet ja kutistuneet marjat jäävät supistuneissa tertuissaan roikkumaan ensi kesään. Runsas tautisten marjojen säilyvyys puussa lisää tartuntariskiä ensi kesänä.
2014: Saan huokaista helpotuksesta – pihlajat ovat sittenkin elossa ja hyvinvoivan näköisiä. Pelkäsin, että rakennustöiden aiheuttamat kaivuutyöt tappavat pihlajat kokonaan. Yllättävät samannäköisiä ne ovat nyt kuin ennen rakennustöitäkin.
2015: Pihlajan marjoihin tiivistyy ihana syksyn tunnelma. Pihlajanmarjoja on niin mahdottomasti, että yksi suuri oksa repesi niiden painosta.
PIIKKIPUTKI – ERYNGIUM
Kuva tulossa
Alppipiikkiputki
Eryngium alpinum
Olin saanut lahjaksi rahaa pioneihin. En mistään löytänyt kaikkia haluamiani pioneja, joten päätin maaliskuussa 2020 tilata Särkän perennataimistolta jotakin muuta kivaa ja erityistä. Maaliskuussa 2020 tilasin kaksi tainta Särkän perennataimistolta. Enempää en raaskinut tilata. Toisesta voin yrittää tehdä juuripistokkaita jossain vaiheessa.
Hohtopiikkiputki 'Miss Willmotts Ghost'
Eryngium giganteum 'Miss Willmotts Ghost'
Valitsin nämä piikkiputket komean ulkonäön vuoksi ihan ex tempore. Muistaakseni olen joskus leikannut hohtopiikkiputken kuvan leikekirjaani.
PIKARILILJA – FRITILLARIA
Fritillaria
Istutin 12 sipulia jaloangervojen sekaan Villiin itään.
Köynnöspinaatti
Hablitzia tamnoides
Ensimmäiseksi etsimme köynnöspinaatin. Erityisesti sen takia olemme tänne ajelleetkin. Joukon toiveesta otamme ilmasipulin. Paneudun visaiseen kysymykseen: villanukkajäkkärä vai helminukkajäkkärä. – Olikos purtojuuri listalla, havahdun. Ruusuleinikki ei ainakaan ole, mutta harmittamaan jäisi, ellen sitä kokeilisi. Kärry täyttyy toteutuneista unelmista: amerikankulleroista, ojakellukasta, harmaakurjenpolvesta, ’Lacy Doily’ -päivänliljasta, tulikukasta, ruusuangervoista, pioneista... Ihanaa päästä lämpimään autoon ja saada vatsan täytettä.”
Istutin tämän taimen Potagerin yhteen lohkoon (lounas) ja laitoin liian matalan köynnöstuen, kun ei ollut muutakaan.
PIONIT – PAEONIA
Esitelty omassa tiedostossaan.
Esitelty omassa tiedostossaan.
POIMULEHDET – ALCHEMILLA
Alchemilla mollis
Kirjoitin poimulehdestä jutun Naapurin rouva.
Kävimme 13.7.2013 Juhan 50-vuotisjuhlissa. Matkalla poikkesimme jo tutuksi tulleeseen Pirilän kukkatarhaan Riihimäellä, josta ostin tämän ulkomaisen jättipoimulehden. Ostin sen jo malttamattomana välivarastoon odottamaan varsinaisen paikan pohjatöiden valmistumista. Paikka ja seuralaisethan tälle ovat jo suunniteltuina.
Olen nyt ihastunut näihin poimulehtiin niin, että ostin Prisman puutarhamyymälästä yhden lisää 2013. Poimulehdille on nyt kovasti tarvetta, mutta enempää en raaskinut näitä hankkia.
Vuonna 2015 ostin eteläterassille yhden joka ruukkuun, jotta juhlissa olisi vähän vihreää.
2014: Nämähän ovat vastustamattoman ihania – kukkiessaankin :)
2015: Yllätyin, että tämä todellakin on nimensä mukaan jättimäinen. Sehän peittää alleen vuokot ja kaikki. Tässä vaiheessa juhannusruusukin näyttää kääpiöltä poimulehden rinnalla. Voi ei! Jättipoimulehti on muuttanut käsityksiäni koko puutarhan mittasuhteista.
Luonnonvarainen poimulehti
Alchemilla
2014: Toukokuun lopussa jättipoimulehden ja luonnonvaraisen ero näkyi näin selvästi. Kesän edetessä erot tasoittuivat niin, että oli jo huomattavasti vaikeampaa erottaa, kummasta on kyse.
POLKUHAARIKOT – SAGINA SUBULATA
Sagina subulata
Ostin toukokuussa 2015 Viherlandiasta kolme tainta lisää, koska polkuhaarikkoja ei koskaan ole liikaa. Vahingossa nappasin yhden ’Supremen’ ja kaksi sellaista, joiden lajikenimeä ei ollut sanottu. Tämä ’Supreme’ näyttäisi kortin perusteella kukkivan vähän lyhyemmin ja näitä tarvitaan neliölle kaksi kappaletta enemmän kuin toisia. Korkeus on sama, mutta kukinta tällä ’Supremella’ näyttäisi olevan runsaampaa.
2013: Näistä tuli heti lempikukkiani. Nämähän ovat tosi suloisia kukkiessaan pikkuriikkisin valkoisin kukin vielä syyskuun loppupuolella.
Polkuhaarikko
Sagina subulata ’Supreme’
2015: Syksyllä huomasin näiden siementäneen aivan valtavasti. Huokaisin ihastuksesta. Minun puolestani nämä saavat levitä ihan joka paikkaan puutarhassa. Nämä ovat niin pikkuruisia, että tuskin ovat missään haitaksi. Voisivat sopia hyvin aluskasvillisuudeksi. Tuntuvat pitävän puolensa rikkakasvejakin vastaan ilmeisen hyvin.
Innoissani lapioin hiekalta kaikki polun viereen kylväytyneet taimet ja vein ne länsipuolelle polun kivien väliin. Näitähän ei tarvitse saada kuin tupsu sinne tänne, niin se hoitaa itse loput.
PUNAHATUT – ECHINACEA
Echinacea purpurea ’Magnus’
Innostuin tilaamaan Viherpeukaloilta 2012 Purppurataivas-nimisen perennavalikoiman, johon tämäkin kuului. Muuten en tätä olisi valinnutkaan.
Vein kaksi tainta Poukantieltä Katajakujalle 2013, vaikka suoraan sanoen en oikein pidä näistä. En ole vielä oppinut tuntemaan näitä. En kuitenkaan raaskinut olla viemättäkään. Uskon siihen, että kaikki kukat ovat kauniita oikeassa ympäristössä ja haluan kokeilla kävisikö tässäkin niin.
Eiväthän nämä loppujen lopuksi ainakaan rumia ole, vähän hassuja vain. Jos nämä nyt kuolisivat, tulisin varmasti kaipaamaan näitä.
Vinkki!
Sopii leikkokukaksi. Erittäin helppohoitoinen ja säänkestävä, kestää kauan kukkakimpuissa.
Sopii hyvin syysleimujen kumppaniksi. Komea kukka kukkapenkin takaosaan.
Leviää vain vähän, mutta kasvun taantuessa jakaminen 4-5 vuoden välein tekee hyvää.
Vuosien mittaan taimet kasvavat yhä kookkaammiksi. Ne voi istuttaa tiheään, jolloin saa nopeasti hienon tuloksen. Myöhemmin joka toisen voi siirtää muualle.
Kaunopunahattu 'Starlight'
Echinacea purpurea 'Starlight'
Echinacea purpurea ’White Swan’
PUNALATVA – EUPATORIUM
Purppurapunalatva
Eupatorium purpureum
2015: Tämä on kyllä varsinainen hitauden huippu. Tiesin odottaa tätä pitkään, mutta lopulta silti luulin tämän kuolleen talvella. Onneksi en ehtinyt ostamaan uutta.
PUNASOLMUKKI – SPERGULARIA
Punasolmukki
Spergularia rubra
Koska kasvi kestää tallaamista eikä leviä aggressiivisesti, annoin sen jäädä paikoilleen kasvamaan. Voi, kunpa se täyttäisikin alueen pikkuportin edessä!
PUNATÄHKÄT – LIATRIS SPICATA
Punatähkä
Liatris spicata
Verotin Purppurataivas-penkkiä 2013 sen verran, että sain Katajakujalle vietyä vähän näitä alkajaisiksi.
Vinkki!
Sopii leikoksi.
Syysleimun kanssa punatähkät ovat oivallinen pari.
PURTOJUURI – SUCCISA PRATENSIS
Purtojuuri
Succisa pratensis
Kirjoitin toukokuun 12. päivänä 2022: ”Hyvästelen Avillan kyynelsilmin Helsinki-Vantaan lentokentällä. Jännitän hänen Saksan matkaansa varmasti enemmän kuin Avilla itse. Ilokseni meidän on tarkoitus käydä Muhevaisen puutarhalla. Siellä ikävä unohtuu.
Ensimmäiseksi etsimme köynnöspinaatin. Erityisesti sen takia olemme tänne ajelleetkin. Joukon toiveesta otamme ilmasipulin. Paneudun visaiseen kysymykseen: villanukkajäkkärä vai helminukkajäkkärä. – Olikos purtojuuri listalla, havahdun. Ruusuleinikki ei ainakaan ole, mutta harmittamaan jäisi, ellen sitä kokeilisi. Kärry täyttyy toteutuneista unelmista: amerikankulleroista, ojakellukasta, harmaakurjenpolvesta, ’Lacy Doily’ -päivänliljasta, tulikukasta, ruusuangervoista, pioneista... Ihanaa päästä lämpimään autoon ja saada vatsan täytettä.”
Istutin tämän taimen Potageriin samaan lohkoon ilmasipulin kanssa. Ei varmaankaan paras mahdollinen paikka, mutta oli vaikea keksiä muutakaan. Toivottavasti kosteus riittää.
Ensimmäiseksi etsimme köynnöspinaatin. Erityisesti sen takia olemme tänne ajelleetkin. Joukon toiveesta otamme ilmasipulin. Paneudun visaiseen kysymykseen: villanukkajäkkärä vai helminukkajäkkärä. – Olikos purtojuuri listalla, havahdun. Ruusuleinikki ei ainakaan ole, mutta harmittamaan jäisi, ellen sitä kokeilisi. Kärry täyttyy toteutuneista unelmista: amerikankulleroista, ojakellukasta, harmaakurjenpolvesta, ’Lacy Doily’ -päivänliljasta, tulikukasta, ruusuangervoista, pioneista... Ihanaa päästä lämpimään autoon ja saada vatsan täytettä.”
Istutin tämän taimen Potageriin samaan lohkoon ilmasipulin kanssa. Ei varmaankaan paras mahdollinen paikka, mutta oli vaikea keksiä muutakaan. Toivottavasti kosteus riittää.
PÄHKÄMÖT – STACHYS
Jalopähkämö
Stachys grandiflora
On hienoa omistaa tällainen kasvi, jolla on maineikas historia. Erja toi jakopalan Visavuoren museopuutarhasta 2011. Emil Wickströmhän on tämän sinne aikanaan istuttanut. Lohduttavaa on, että myös taitavat puutarhaharrastajat tekevät virheitä. Minä sain osani yhdestä, sillä pähkämön mukana sain vuohenkellon. Vuohenkellon kanssa Visavuoressakin tapellaan.
Jos suoraan sanon, en pitänyt alkuun yhtään tästä kasvista. Tai no jaa, lehdethän olivat kauniita. Kun se sitten vahingossa sattui kasvamaan sopivassa seurassa Poukantiellä, ihastuin tähän ikihyviksi.
Vuonna 2013 vein Katajakujalle pari pehkoa. Istutin ne Vanhojen tuttavien penkkiin kääpiöpeurankellojen seuraan.
2016: Nyt nämä kasvavat niin hulluna, että harkitsin jo luopumista näistä kokonaan. No, en nyt sentään ihan kokonaan, mutta Vanhojen tuttavien penkistä ne saavat häädön.
Vinkki!
Hyvä myös leikkokukkana.
Nukkapähkämö
Stachys Byzantina
Kun satuin näkemään, että nukkapähkämö itää ilmeisen
helposti, päätin tilata niitä pussillisen. Minulla on pari pientä yksilöä
ennestään, mutta nyt keksin useita paikkoja noille hopealehtisille
kasveille.
Vinkki!
Nukkapähkämö on upea kasvi niin lehtien värin kuin muodonkin puolesta. Näin eräässä kirjassa kuvan, jossa oli nukkapähkämöä reunalla, takana valkoisia leimuja, sivulla lilaa korkeaa kasvia, jolla tähkämäinen pitkänomainen kukinto ja iiristä. Iiris sopii ihanasti seuraan kauniiden lehtiensä vuoksi.
Hopealehtiset kasvit sopivat hyvin pastellisävyisten kukkien seuraan. Myös valkoisen kanssa hopea on näyttävä yhdistelmä. Vihreät lehdet raikastavat kokonaisuutta. Kokonaisuuteen sopii siis valita herkkää pastellisävyä, harmaata ja valkoista.
Lehtiruusuke kuolee kukittuaan, joten kasvusto muuttuu vähitellen harvaksi. Kukkavarret kannattaa poistaa ennen kukintaa.
Miten onnistunkaan aina löytämään niin erikoiset kasvit, ettei niiden hoito-ohjeita löydy edes kiven alta. Kyltissä olevat tiedot ovat sitä paitsi eri kuin purkin nimilapun tiedot. Esimerkiksi korkeudeksi oli toisessa mainittu 60 cm ja toisessa 125 cm.
Olin Sinellan kanssa yhdistetyllä puutarha- ja kanojenhakumatkalla Porissa, Kokemäellä ja Huittisissa heinäkuussa 2015. Porissa kohteita oli kaksi: Paratiisin taimitarha ja Taimimoisio. Tiesin, että Paratiisin taimitarhalta löytäisin kaikkea jännää. En vain hoksannut törmääväni näin harvinaisiin kasveihin, joista ei tahdo löytyä tietoa edes netistä.
Tämä päivänhattu oli niin kummallinen, että piti tutkia sitä vähän tarkemmin. Sinella innosti hankkimaan tämän ja keksi tälle vieläpä sopivan kaverinkin: mohair-tyyppisesti kukkivan vaaleanpunaisen maksaruohon.
Nukkapähkämö on upea kasvi niin lehtien värin kuin muodonkin puolesta. Näin eräässä kirjassa kuvan, jossa oli nukkapähkämöä reunalla, takana valkoisia leimuja, sivulla lilaa korkeaa kasvia, jolla tähkämäinen pitkänomainen kukinto ja iiristä. Iiris sopii ihanasti seuraan kauniiden lehtiensä vuoksi.
Hopealehtiset kasvit sopivat hyvin pastellisävyisten kukkien seuraan. Myös valkoisen kanssa hopea on näyttävä yhdistelmä. Vihreät lehdet raikastavat kokonaisuutta. Kokonaisuuteen sopii siis valita herkkää pastellisävyä, harmaata ja valkoista.
Lehtiruusuke kuolee kukittuaan, joten kasvusto muuttuu vähitellen harvaksi. Kukkavarret kannattaa poistaa ennen kukintaa.
PÄIVÄNHATTU – RUDBECKIA
Loistopäivänhattu ’Green Wizzard’
Rudbeckia occidentalis ’Green Wizzard’
Olin Sinellan kanssa yhdistetyllä puutarha- ja kanojenhakumatkalla Porissa, Kokemäellä ja Huittisissa heinäkuussa 2015. Porissa kohteita oli kaksi: Paratiisin taimitarha ja Taimimoisio. Tiesin, että Paratiisin taimitarhalta löytäisin kaikkea jännää. En vain hoksannut törmääväni näin harvinaisiin kasveihin, joista ei tahdo löytyä tietoa edes netistä.
Tämä päivänhattu oli niin kummallinen, että piti tutkia sitä vähän tarkemmin. Sinella innosti hankkimaan tämän ja keksi tälle vieläpä sopivan kaverinkin: mohair-tyyppisesti kukkivan vaaleanpunaisen maksaruohon.
Näin näitä samoja Taimimoisiolla, mutta kauhukseni ne olivat parimetrisiä ja tämän sanottiin olevan vain 60 cm. Toivottavasti eivät ole samoja. P.S. Minun päivänhattuni taitaa olla 125 cm korkea. Huh!
Tästä kasvista kirjoitin jutun otsikolla Katseita keräävä poikamies.
PÄIVÄNLILJAT – HEMEROCALLIS
Esitelty omassa tiedostossaan.
PÄÄRYNÄ – PYRUS COMMUNIS
Päärynä
Perunapuu (Elias Tillands)
Pyrus communis
Ostimme tämän puun keväällä 2015.
2016: Leikkasin kaikki omena- ja päärynäpuut naistenpäivänä eli maaliskuun 8. päivänä. Tein sen niin oikeaoppisesti kuin ikinä vain osasin. Ensin typistin latvaoksasta 1/3. Kilpalatvoja ei tainnut olla, joten niitä en leikannut. Liian alhaalla (alle 50 cm korkeudella) kasvavia oksia ei päärynöissä ollut. Sitten oli vaikein osuus: liian tiheässä kasvavien voimakkaiden versojen poisto. Olisihan se muuten ollut helppoa, mutta pelkäsin liian voimakasta leikkaamista. Lopuksi typistin pisimpiä oksia noin 20 cm. Yritin leikata oikeaoppisesti ulospäin osoittavan silmun yläpuolelta juuri sopivalta etäisyydeltä.
2020: Saimme ensimmäiset maistiaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti