keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

RAKKAANI?

Nyt minun täytyy tuottaa pettymys. Pioni ’My Love’ ei ole suuri rakkauteni. Ei, vaikka kuinka tahtoisin. Olemme kyllä hyviä ystäviä, mutta ainoaksi pionikseni en tätä olisi valmis valitsemaan.

Pioni’My Love’ ei ole suuri rakkauteni.
Ei, vaikka kuinka tahtoisin.

Ei, ei ole siitä kysymys, että tässä olisi jotain vikaa. Tämä on oikein kelpo kaveri: kunnollinen ja luotettava, hyvän näköinenkin, luova tyyppi ja eteenpäin pyrkivä.

Aluksi luulin, että valkoisen sijaan ’My Love’ onkin vaaleanpunainen.

Ei ole vain kolahtanut. Tosiasia on, että on tullut muita vielä kauniimpia, luotettavampia ja elinvoimaisempia. Taustalla saattaa olla vaikea alkuaika.

Palataan siis suhteen alkuaikaan. Olin pitkään katsellut pioneita, tapaillut niitä puutarhoilla ja netissä. Päätös tuntui kovin suurelta, sillä halusin pitkän terassin eteen, eteläpihan näyttävimmälle paikalle, rivin vaaleita tai vaaleanpunaisia pioneja, yhteensä seitsemän kappaletta. Valinnan pitäisi onnistua kerralla, sillä ei koko riviä viitsisi mihinkään siirtääkään.

Näin todella vaivaa
löytääkseni sen oikean.
Toisin oli aviopuolison laita. 

Näin todella vaivaa löytääkseni sen oikean. Toisin oli aviopuolison laita. Kriteerit olivat korkeat, mutta tyydyin vain odottelemaan, että oikea mies kävelee vastaan – ja niin hän lopulta kävelikin, kotiovelleni saakka. Onneksi satuin olemaan silloin kotona.

Nopeasti kukasta tulee röyhelöinen.

Matkustimme jopa Etelä-Suomeen katsomaan pionien kukintaa ihan livenä. Paikkaa en kerro, että ette epäile minua salatusta blogiyhteistyöstä.  No, jos ihan tarkkoja ollaan, emme matkustaneet pelkästään pionien takia, vaan halusimme pienen miniloman saaristossa. Pionit toki ratkaisivat matkakohteemme valinnan.

Aivan kuin aurinko valaisisi pionia!

Pionien varsinainen kukinta-aika oli jo ohi, mutta hybridipioni ’My Love’ kukki vielä sivunupuillaan. Se täytti silloiset kriteerini: se oli vaalea ja kukinta olisi sivunuppujen vuoksi melko pitkä. Päätin valmistella maan ja tilata pionit seuraavana keväänä. Ajattelin, että hyvää kannattaa odottaa.

Tämä on kyllä aikamoinen hurlumhei.

Puutarhalla ei ollut seitsemää myyntikuntoista ’My Love’ –pionia, joten minulle tarjottiin nuorempia ja heiveröisempiä alennettuun hintaan. Ei ollut vaihtoehtoja. Säästinpä sentään satasen. Jotkut versoista mustuivat. Olivat kuulemma puutarhalla saaneet liian kylmää vettä, vauvaraasut. Onneksi kaikki kuitenkin selvisivät hengissä.

Tämä yksilö näyttää hienostuneelta ja hillityltä – kunnes siitäkin tulee kunnon kermakakku.

Seuraavana kesänä ne kukkivat, vaatimattomasti, mutta kukkivat kuitenkin. Nyt ne ovat kasvaneet meillä kolme kasvukautta. Vieläkään ne eivät ole kovin rotevia, mutta aikuisia kuitenkin. Menee vielä aikaa, jotta rivi olisi runsaan näköinen.

Kituliaan kasvu syy ei välttämättä ole lajikkeessa. Se voi olla myös kasvualustassa tai istuttajassa.

Sivunupuista auenneet kukat ovat aivan yhtä ihania kuin pääänupuistakin, vaikka pienempiä ovatkin.


Jos ei osaa päättää minkä  pionin ottaisi,
kannattaa valita ’My Love’. 

Kuten sanoin, ihan mukava tyyppi tämä on ja kieltämättä hyvän näköinen. Jos ei osaa päättää minkä  pionin ottaisi, kannattaa valita ’My Love’. Siinä on kaikki värit sikin sokin ja se muuttaa muotoaan kuin kameleontti. Kun vain odottaa, saa sen mitä haluaa: keltaista, vaaleanpunaista, kirjavaa, puhtaan valkoista, pientä pyöreää tai isoa röyhelöistä.

Kaikkea on tarjolla.


’My Love’ ei kuihdu aivan yhtä tyylikkäästi kuin esimerkiksi ’Madame Calot’, mutta kukkapohjat ovat kyllä kauniita. Osa terälehdistä ruskettuu rumasti, mutta onneksi suurin osa niistä tipahtaa itsekseen. Ruskeita kannattaa vähän nyppiä pos ja helposti ne lähtevätkin. Yleisilme siistiytyy huomattavasti.

Tähän kauneuteen on helppo ihastua.

26 kommenttia:

  1. Onpa kaunis pioni! Hauska lisäpiirre tuo kameleonttimaisuus.🌸😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Ei nyt muita pioneita yhtäkkiä tule mieleen, jotka ehtisivät kukintansa aikana olla niin monen eri näköisiä.

      Poista
  2. Pioneissa on hurmaa. Sivunupullisissa himpun pitempäänkin. Tuo kukinnon muuntuvuus on yksi hieno plussa. Silti rakastan ehkä eniten tavallistakin tavallisinta Sarah Bernhardtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Sarah on kaunis ja elinvoimainen ja lisäksi monilla liittyy siihen tunnearvoa. Minulle sillä ei ole tunnearvoa, koska en muista nähneeni sitä lapsuudessa kenelläkään. Olen ostanut taimet Prisman alennusmyynnistä. Niistä voi kyllä vielä tulla perinnekalleuksia :)

      Poista
  3. Kyllä, pionit ovat muhkean kauniita, vaikka kukinta-aika jääkin lyhyeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Minua kukinnan lyhyys ei haittaa. Se on niin kuin täytekakku: ei sitäkään jaksa syödä määräänsä enempää :)

      Poista
  4. Pionit on upeita kukkiessaan. Tuon akankaalin, (mitä kuvassa näkkyy) suhteen mie oon ollu ihan hakoteillä. Kaunista tuossa pionien alla ja mie oon yrittäny sitä vimmalla kitkii pois, onneks on vielä tähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se lilakukkainen on sitruunatimjami. Olen istuttanut kaikkien pionien juurelle jotain matalajuurista maanpeitettä. Akankaali voisi olla oikein kiva siihen tarkoitukseen.

      Poista
  5. Oih, mitä pionien hurmaa!
    Sen oikean valinta on varmasti haastavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Haastavaa, muttei lopullista. Miestä en vaihda, mutta pionirivin saatan joskus laittaa uusiksi :)

      Poista
  6. Ihana pioni. Minä olen istuttanut muutaman pionin vanhempieni pihaan. Yksi tai kaksi niistä on hengissä, mutta kasvavat kovin hitaasti, enkä ole enää ihan varma, mitkä lajikkeetkaan on kyseessä. Toivon hartaasti, että ne kukkisivat joskus. Omaan pihaamme en taida saada pionia mahtumaan, vaikka kuinka haluaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pionit ovat yllättävän sitkeitä, joten toiveesi varmaan vielä toteutuu ja pionit kukkivat. Kasvuvauhdissa olen huomannut tosi isoja eroja. Parhaat ovat vuodessa, parissa kehittyneet runsaiksi ja kukkivat niin, että hämmästyttää. Toisia saa sitten odotella...

      Yhden keltaisen Itoh-pionin nostin kärryyn kun meinasin luopua siitä. Siinä se sai odotella kai pari päivää ennen kuin mies huomasi sen ja pelasti metsän reunaan. Kuopaisi vain lampun juurelle ilman mitään erityisyyksiä. Ihme ja kumma: se jäi eloon ja kukki seuraavana vuonna aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan :)

      Poista
  7. Tämä multa vielä puuttuukin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioneita on niin mahdottoman paljon, että puutarhasta meinaa tila loppua :)

      Poista
  8. Onpas kaunis väriyhdistelmä pionirivissä <3 Varmaan kuhisee elämää aurinkoisena päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, ei tekisi mieli paljain jaloin sitruunatimjamimättäälle astua :)

      Poista
  9. Kiitos tästä postauksesta Pionit on lähellä minun sydäntäni . Tänä vuonna ne saavatkin vihdoin oman paikkansa puutarhassa. Ne ovat olleet väliaikaisesti istutettuna toiset neljäkin vuotta toiset vuoden . Meillä kun on sellainen myllerrys meneillään mökillä ,niin pihassa kuin puutarhassakin lisäksi mökin laajennusta .Olen saanut ne melkein kaikki joten nimistä ei tietoa. Muutaman olen ostanut. Minulla taitaa olla niitä jopa 27 kpl. Yhden kuulemma saan vielä lisää . Jään seurailemaan sinun pionejasi liityn lukijaksi .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Nila! Meillähän on näköjään aika paljon yhteistä kun molemmilla on puutarha täynnä pioneja - tai ainakin sitten kun omasi pääsevät vihdoin kotiin :) Omien pionieni määrää en muista, mutta paljon niitä on. Minun pioneillani ei ole ihan samanlaista tunnearvoa kuin sinun, kun sinä olet saanut niitä ystäviltäsi. Ihaniahan ne silti ovat.

      Lämpimästi tervetuloa lukijakseni! Sinullakin taitaa olla blogi, niin voidaan vierailla puolin ja toisin :)

      Poista
  10. Ps.mitä kukkaa sinulla on aluskasvina Minä olen ajatellut myös istuttaa jotain .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuvassa näkyvä on sitruunatimjami. Jossain pioniryhmässä minulla on rönsyleimua, toisessa talviota, siellä täällä peittokurjenpolvea. Ne ovat vähän kokeiluja enkä vielä tiedä mistä pidän eniten.

      Poista
  11. Minuakin kiinnostaa tuo kasvi mikä kasvaa pionien juurella? Näyttää tosi kauniilta yhdistelmältä. Minä olen joskus kuullut tai lukenut, ettei pionit oikein tykkää, että juurien päällä kasvaa muuta kasvia, mutta sun pionit ei näköjään ole siitä säikähtänyt!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sitruunatimjami (kuvassa) on sen verran matalajuurinen, ettei se haittaa pioneja. Minäkin olen lukenut, ettei juurille kannattaisi istuttaa, mutta muistaakseni Rea Peltolan kirjassa sanotaan, että matalajuuriset sopivat.

      Mutta katsotaanpa kirjahyllystä...

      Kaivoin Rean pionikirjasta tällaisen: Pioni tarvitsee ympärilleen puhdasta multaa ainakin puolen metrin verran. (Ääks!) Istutuksen jälkeen taimen vierelle voi kyllä istuttaa pikkusipuleita tai hillitysti kasvavia ja matalajuurisia maanpeitekasveja, kuten ajuruohoa tai sammalleimuja.

      Poista
  12. Pioneja sanotaan puutarhan kuningattariksi ja sitä ne ansaitusti ovatkin. Yhtenä harmittavana haittana on vain, jos nuppuvaiheen ja kukinnan ajalle sattuu osumaan samanaikaisesti runsaita sateita etenkin kerrottukukkaisten pionien kohdalla.
    Tuo pionisi on todella kaunis ja uskon runsastuvan kukinnan myötä siitä tulevan todellinen katseenvangitsija, joksi sen olet tarkoittanutkin.
    Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat :) Joo, joskus täytyy olla nopea ja ehtiä valokuvaamaan pionit ennen kuin sade turmelee ne. Sitten niistä onkin pitkäaikainen ilo :)

      Pionit ovat kasvuvauhdissaan aika erilaisia keskenään, joten täytyy malttaa vain odottaaa tuon 'My Loven' kanssa. Kaunishan se on pienenäkin :)

      Kiitos samoin, oikein hyvää viikonloppua! Aurinko ihanasti paisteleekin.

      Poista