AVIOMIEHEN KAUHUN HETKI

Jotkut haluavat pitää haaveensa salassa muilta. Minä olen sitä mieltä, että haaveet toteutuvat helpommin kun niistä puhuu. Kerran syntymäpäiväni alla sanoin miehelleni: ”Ostin tällaisen orkidearuukun jo valmiiksi, jos vaikka sattuisin saamaan tähän valkoisen orkidean syntymäpäivälahjaksi.” Toiveeni toteutui :).

Orkideasta oli paljon iloa, sillä se kukoisti vaivatta puolen vuoden ajan. Kukkien kuihduttua siirsin sen sivummalle odottamaan uutta kukintaa.

Toisen merkkipäivän alla mieheni kysyi lahjatoivettani. – No, tällaisesta nojatuolista olen pitkään haaveillut, sanoin ja näytin hänelle kuvaa Pentikin sivuilta. Lopputuloksen saatatte jo arvata.

Tuoli on ihana. Hyvin usein mies tai joku lapsista istahtaa siihen juttelemaan kun minä istun työpöytäni ääressä. Ne hetket ovat arjen aarteita.

Kuitenkin eräs haaveeni toteutui siitä huolimattta, että pidin sen salassa.

Olimme suunnitelleet naapurin rajalle sellaista vallia, johon voisi istuttaa puita ja pensaita. Suurten kivenlohkareiden väliin olimme ajatelleet maata. Rinne loivenisi molemmille puolille. Näin oli naapurin kanssa puhuttu.

No, kaivuri aloitti työn. Varmistin mieheltäni, että olihan hän antanut ohjeet kaivinkoneen kuljettajalle. Oli kuulemma, pariinkin kertaan.

Varovasti mieheni esitti asian

puhelimessa minulle ja

jännittyneenä odotti reaktioitani.

Mies teki omia töitään toisaalla ja katsahti sitten kaivurin työtä. Kaivinkoneen kuljettaja oli tehnyt muurin. – Ihan hirveää, mies ajatteli kauhuissaan. Vaimohan halusi vallin, johon istuttaa puita ja pensaita. 

Mies ohjeisti kuljettajan vielä kahteen kertaan: kiviä sinne tänne ja maata väliin ja vähän loivaa reunaa. Kyllä vain, kuljettaja totesi – ja muuri piteni kunnes se oli koko sivun mittainen. 

Muuri oli kieltämättä taitavasti tehty. Miten kivet voikaan saada aseteltua isolla kaivinkoneella niin hyvään järjestykseen! Varovasti mieheni esitti asian puhelimessa minulle ja jännittyneenä odotti reaktioitani.

Kuva on vuodelta 2013.

Minä ihastuin muuriin ikihyviksi. Olin sitä salaa toivonut, mutta muurin rakentaminen vaikutti liian vaikealta. Naapurikin ihasteli muuria.

Totiseksi vetää

kun tuloksena

onkin muuri. 

Mies puolestaan huokaisi helpotuksesta. Jos mies yrittää miellyttää vaimoaan – kuten kaikki viisaat aviomiehet tekevät – ja vieläpä tekee kaikkensa toteuttaakseen vaimon toiveen vallista, niin totiseksi vetää kun tuloksena onkin muuri. Neljä metriä leveä, puolitoista metriä korkea ja kolmekymmentä metriä pitkä.

Suunnitelmani syreeneistä ja pensaista menivät uusiksi, mutta muuri on hieno. Mies naureskeli, ettei hän tuollaista panssarivaunuestettä ole nähnyt missään. Nyt sekin on nähty ja saimme käytettyä kaikki ylimääräiset kivet sopivasti siihen. Kauriit valitsivat kulkureittinsä muurin ulkopuolelta, joten loppu hyvin, kaikki oikein hyvin.

Muuri on ns. kylmämuuri eli ilman mitään sidosaineita tehty. Perustusta ei ole, mutta hyvin on leveä rakennelma pysynyt pystyssä. Jos olisin tiennyt muurin tulosta, olisin laittanut pohjalle juurimaton estämään villivadelman, ohdakkeen ja kortteen kasvuyrityksiä. Onneksi rikat saa hävitettyä kattamallakin.

MIELIPAIKKANI

–Äitiii, missä sä olet? lapset huutavat oven raosta. Olen milloin missäkin – aina siellä missä ovat istutukset, maan möyhennykset tai kitkemiset kesken. Mielipaikkani ovat siis siellä missä maa on valmiina kalkittavaksi ja kuopsutettavaksi. Ne ovat siellä missä kortteet, voikukat ja juolavehnät ovat antaneet periksi mustan muovin alla ja maa on puhdasta ja valmista ottamaan syleilyynsä kurjenpolvet, iirikset, malvat, unikot...

Ne ovat siellä missä kortteet, voikukat ja juolavehnät

ovat antaneet periksi mustan muovin alla

ja maa on puhdasta ja valmista 

ottamaan syleilyynsä kurjenpolvet, iirikset, malvat, unikot...

Aamuauringossa on kiva kuopsutella itäpihalla. Nämä ovat viime ja toissa kesän istutuksia. 

Jos hellettä kestää pitkään, talon pohjoisreunojen istutukset  ovat lopulta tosi siistit ja eteläreunan rikat saavat hyvän etumatkan. Hellepäivänä kyykin talon varjossa ja vaihdan paikkaa ja puuhaa auringon kierron mukaan. Viimeiset rikat kitken ilta-auringossa länsireunalla. Pilvisenä päivänä mielipaikkoja löytyy mistä vain.

En ole

riippumattoihminen.

Viime kesänä viihdyin erityisen hyvin näiden talon pohjoispuolen istutusten kimpussa.

En ole riippumattoihminen. Minä pidän poluista, jotka polveilevat istutusten välissä ja joita pitkin puutarhassa voi seikkailla ristiin rastiin. Riippumatto tai pöytäryhmä olisivat  kaunista rekvisiittaa, mutta minä en malttaisi niissä viettää aikaani. Polut kutsuvat.

Hyppelehdin pionilta toiselle,

iiriksistä päivänliljoihin

ja ruusuista tädykkeisiin.

Meillä luonnonkivipolkuja on joka puolella puutarhaa.

Talvella istun pyörivällä tuolillani Salaisessa puutarhassani – se on mielipaikkani. Salaisesta puutarhastani kirjoitin otsikolla Katajakujan talvipuutarhassa. Siellä ajatukseni saavat siivet. Liitelen menneisiin kesiin yhtä vaivattomasti kuin tulevaisuuden puutarhaankin. Hyppelehdin pionilta toiselle, iiriksistä päivänliljoihin ja ruusuista tädykkeisiin.

Pioni 'Madame Furtado'

Tämän jutun innoittajana oli tyttäreni, Sinella, joka kysyi mielipaikkaani puutarhassa. Kiitos kivasta kysymyksestä, ihana Sinella!

Kysy mitä vaan -sarja jatkuu pohdinnoilla, mikä on puutarhaelämäni noloin asia. Sen kysymyksen olen tehnyt aivan itse. :)

KIVIPOLKUJA

Kivi, paperi - tai oikeastaan juurimatto - ja sakset. Niistä on riittänyt hupia moneksi kesäksi. Kirjoitin siitä viime kerralla otsikolla Kivi, paperi, sakset. Nyt kerron 198 metrin mittaisella kokemuksellani miten teen kivipolkuni.

Pihlajanmarjat koristavat kesän aikana valmistuneen polun.

Käytän polkuihini luonnonkiviä, juurimattoa ja hienoa hiekkaa sekä kasvillisuudeksi polkuhaarikoita. Työkaluiksi riittävät kottikärryt, lapio, sakset ja vesiletku. Nokkakärryistä on iloa suurten kivenlohkareiden siirtämisessä. Suurista kivistä tulee tukevin polku, mutta polun voi koota millaisista kivistä tahansa kunhan kiven yksi sivu on tasainen. Vaikeimpia ovat pienet, litteät kivet, jotka nousevat helposti pois paikoiltaan askelten alla.

Merkitsen polun paikan silmämääräisesti viivat maahan vetäen, sillä luonnonkivipolun ei tarvitse olla tarkkareunainen ja täsmällinen. Silmällähän sitä katsotaankin eikä mittanauhalla. Ei haittaa, vaikka polun leveys vähän vaihtelee, sillä kasvit kuitenkin lopulta peittävät reunat. Pieni vaihtelu antaa myös luonnollisimman vaikutelman.

Polusta kannattaa tehdä leveä, koska runsastuva kasvillisuus pyrkii kurkottelemaan polun reunojen yli. Juurimatto varmistaa sen, etteivät reunojen istutukset kuitenkaan leviä hallitsemattomasti polulle. Juurimaton ansiosta myöskään polun alle jäävät voikukat, ohdakkeet ja muut kiusankappaleet eivät valloita polkua. Ne eivät tule kankaan läpi, jos kangas on nimenomaan juurimattoa eikä pelkkää maanrakennuskangasta.

Poimulehti on ihana reunakasvi.

Juurimattoa menee mahdoton määrä ja se on kallista, mutta siinä kohdassa en säästä. Minulla oli onni saada ostaa juurimatto isossa rullassa, joten koko pihan budjetti ei huvennut siihen. Olen mitannut maton leveyden niin, että kangas tulee uoman pohjalle ja reunoille sekä jää vielä vähän työskentelyvaraakin.

Kaarteissa kangasta täytyy laskostella taitoksille, joten kankaan pituutta on vaikea etukäteen tarkkaan tietää. Saumakohdissa kangas kannattaa taittaa farkkusauman tapaan. Olisi helpoin laittaa kankaan reuna jonkin verran (noin 20 cm) toisen päälle, mutta farkkusauma on ehdottomasti varmempi. Juuririkkakasvit ovat yllättävän ovelia.

Työ on tekijäänsä neuvonut ja olen huomannut, että ensin kannattaa kaivaa koko polun mittainen uoma. Silloin voi suunnitella laittavansa ohuemmat kivet niille kohdille, joissa kaivaminen on ollut mahdotonta alla olevien kivenjärkäleitten tms. vuoksi. Paksuille lohkareille voi jo valmiiksi varata muita syvemmän kohdan.

Itäväylä alkaa olla istutuksia vaille valmis. Ympärillä oleva maa on katettu, jotta maa puhdistuu rikoista. Kuva on otettu vuonna 2014.

Käytettävien kivien paksuus vaikuttaa uoman syvyyteen, routarajan alle en ole kaivanut. Riittää, että kiven alle jää vähän hiekkaa. Olen hyväksynyt sen, että routa saattaa liikutella kiviä, mutta sellainen epätarkkuus kuuluu asiaan. Polun käyttöön se ei ainakaan meillä ole vaikuttanut, vaikka alla on savimaa.

Kun uoma on saatu kaivettua, levitän juurimaton. Saumakohdat ja kaarteiden taitokset tuen paikoilleen kivillä tai muutamalla lapiollisella hiekkaa. Sen jälkeen etenen polun päästä alkaen tuoden vuorotellen kiviä ja hiekkaa. Hiekkaa en levitä valmiiksi kovin pitkälle matkalle, koska hiekan menekkiin vaikuttaa kivien paksuus. Tuon aina sen verran hiekkaa, että saan asennettua kiven lohkareen suurin piirtein oikealle kohdalleen. Tässä vaiheessa riittää kun kivet ovat oikeilla paikoillaan, vaikka toiset olisivatkin syvemmällä toisia. Isojakin lohkareita on helppo nostaa myöhemmin, jotta polusta tulee tasainen. 

Suurimmat lohkareet asettelen keskelle kulkuväylää ja täytän niiden ja reunojen väliin jäävät osat pienemmillä kivillä. Tällöin polusta tulee mahdollisimman tukeva, pikkukivet kun tahtovat vähän irtoilla ennen kuin kasvillisuus on sitonut ne paikoilleen. Väleihin nostelen hiekkaa.

Tässä vaiheessa polku alkaa olla jo polun näköinen. Puuttuu enää tasaaminen. Helpointa tasaaminen on silloin kun on käytettävissä apulainen. Toinen nostaa lapion terällä liian syvällä olevan kiven reunaa ylöspäin ja toinen lorottaa vettä niin, että hiekka valuu kiven alle. En kehtaa sanoa kuinka kauan minulta meni hoksata tämä mahdottoman helppo ja vaivaton keino. Onneksi sentään hoksasin J!

Sitten vain lisäilen vähän hiekkaa niihin kohtiin missä sitä tarvitaan ja lorottelen taas vettä letkusta. Vesi tiivistää hiekan ja kivet niin, että välien täyttäminen käy leikiten. Jätän välit hieman vajaiksi niin voin vielä näppärästi istuttaa polkuhaarikot väleihin. Sitten leikkaan saksilla ylimääräiset juurimaton reunat.

Hetimiten polun valmistuttua kannattaa väleihin istuttaa jotain vihreää, jotta siemenrikkakasvit eivät ehdi ensin. Välit nimittäin täyttyvät joka tapauksessa joillakin kasveilla, voikukilla, koivun taimilla ja vaikka millä, vakuuttaa nimimerkki ”Kokemusta omaava”.

Jos istutus tai kylvö viivästyy – ja sehän usein viivästyy milloin mistäkin syystä – polku kannattaa peittää vanhoilla räsymatoilla. Rikat eivät pääse väleihin ja polulla on helppo kulkea. Räsymaton puuttuessa voi käyttää myös mustaa muovia, mutta se ei ole yhtään niin mukava kuin matto. Muovin päälle täytyy laittaa painoksi kiviä eikä muovin päällä ole yhtä mukava kulkea.

Matto pysyy yleensä nätisti paikallaan eikä sitä tarvitse ottaa sateeen ajaksi pois. Matto kyllä kestää hyvin useamman kuin yhden kesän kun ei talveksi jätä maahan.

Olen valinnut kivipolkujeni väleihin polkuhaarikon, sillä se on hyvin kaunis, sitkeä, helppohoitoinen eikä kerää valtavaa määrää pörriäisiä polulle. Polkuhaarikko on niin matala, että se jättää kivet kauniisti näkyviin. Se kukkii pikkuruisin valkoisin kukin, mutta kukinta ei varasta huomiota muilta kasveilta.

En laittaisi kivien väliin esimerkiksi sitruunatimjamia, jota joissakin listoissa suositellaan. Kuka astuisi polulle jalallakaan kukinnan ja pörriäisten aikaan? Polkuhaarikko siementää mahdottomasti ja leviää siten myös kaikkiin tyhjiin paikkoihin, mutta mitäpä siitä. Se tuskin haittaa minkään toisen kasvin elämää – paitsi rikkojen - täyttää vain sopivasti aukot vihreydellään.

Polkuhaarikkoa kannattaa kumartua katsomaan läheltä.

Riittää kun pieniä polkuhaarikkotuppaita istuttaa sinne tänne harvakseltaan. Jo toisen kesän lopussa polku vihertää kauttaaltaan, tuuheutuu myöhemmin vielä lisää.

Ta-daa, polku on valmis, puutarhuri väsynyt, mutta onnellinen. Selkään sattuu ja jalkoja särkee, mutta uusi polku on komea ja kaiken vaivan arvoinen.

KIVI, PAPERI, SAKSET

Kyllä nykyajan lapsilla on helppoa: kaikki kiistakysymykset voidaan ratkaista helposti, nopeasti ja ilman mitään välineitä käyttämällä Kivi-paperi-sakset –tekniikkaa eli KPS:ää.* Se sopii melkein asiaan kuin asiaan, on puolueeton ja lahjomaton. Toista oli meidän lapsuudessa, jolloin piti etsiä tikkuja voidakseen vetää pitkää tikkua asian ratkaisemiseksi tai hakea paperilappuja ja kynä arvonnan järjestämiseksi. Tuskinpa Kivi-paperi-sakset uusi keksintö on, mutta me emme lapsena tienneet siitä.

Tämä tuli mieleeni kun tyttäreni tuli kysymään ratkaisua johonkin pieneen kiistakysymykseen juuri kun olin saksilla leikkaamassa juurimattoa kivipolkua varten. Juurimatto ei nyt ihan paperia sentään ole, mutta melkein yhtä helppoa sitä on leikata.

Perennat rönsyilevät vielä keskeneräisen kivipolun reunoilla.

Minä olen leikkinyt omaa Kivi-paperi-sakset –leikkiäni jo monta kesää. Ensimmäinen kivipolku valmistui jo ennen taloa. Tein sitä samaan aikaan kun rakennusmiehet ahkeroivat talon katolla. Seuraavana kesänä valmistuivat Itäväylä, Joukon polku, Sivupolku ja yksi länsipuolen polku, jolla ei ole nimeä. Seuraavana kesänä ahkeroitiin Portin polku, Välitilan polku, Joulupolku ja pieni polun pätkä kompostien väliin. Tänä kesänä valmistuivat Kanalan polku, Verstaan polun pätkä ja Hedelmätarhan polku sekä muutama askelpolku istutusten väleihin.

Portin polku on toinen puutarhamme viivasuorista poluista. Se seuraa herukka-aidanteen viertä.

* Leikki menee niin, että molemmat leikkijät sanovat yhdessä kättä edessään rytmikkäästi heiluttaen: ”kivi, paperi, sakset” ja heti sen jälkeen kumpikin ilmaisee kädellään jonkin näistä kolmesta vaihtoehdosta. Kivi on käsi nyrkissä. Paperi on käsi avoinna. Sakset tehdään etu- ja keskisormella. 

Mikään näistä ei ole ylivoimainen muihin nähden, vaan millä tahansa vaihtoehdolla voi voittaa tai hävitä. Kivi voittaa sakset, koska se tylsyttää ne. Paperi puolestaan voittaa kiven, koska paperi voi peittää kiven, kääriä sen sisäänsä. Sakset voittavat paperin, koska saksilla voi leikata sen. Jos molemmat näyttävät saman esineen, toistetaan rimssu uudestaan.

Tekniikkaa voi käyttää luovasti vaikka mihin. Vaikkapa: ”Otetaanko jäätelötuutit vai –annokset? Jos sä voitat, otetaan tuutit ja jos mä voitan, niin otetaan annokset.” Tällä tekniikalla ratkeaa niin pelin aloittaja kuin roskapussin viejäkin. 

Polkukivien välissä kasvaa polkuhaarikko ja vieressä sitruunatimjami.

Minun ihan omasta Kivi-paperi-sakset -leikistäni kerron seuraavalla kerralla.

Tervetuloa, sinä Blogit.fi - sivuston kautta seuraajaksi liittynyt! Toivon sinun saavan iloa jutuistani ja kuvistani.