HUONEKASVIHULLUTTELUA

vesiviljely, hydroviljely, puolihydro, semihydro, mullaton viljely

Muutama vuosi sitten sain mieheltäni joululahjaksi kirjan nimeltä Kukkiva koti. Enpä silloin arvannutkaan minkä lumivyöryn kirja saa aikaan. Sen seurauksena tein hiihtolomalla ostosreissun puutarhahullun unelmapaikkaan, vajaan 200 km päähän. Minulla vierähti siellä aikaa lyhyen työpäivän verran.

Lupasin kaikille kuudelle lapsellemme oman kasvin. Esikoinen valitsi kaikista suurimman, jonka suostuin maksamaan. Kaksi pojista valitsi mehikasveja. Yksi poika toivoi köynnöksen. Nuorempi tytöistä olisi halunnut suurin piirtein kaikki. Lopulta hän valitsi sadoista vaihtoehdoista kaksi Saintpauliaa. Nuorimmainen sai palmuvehkan, joka oli nappivalinta.

Palmuvehka

Kärryyn lastattiin myös valefiikus, vuoripalmu, varjomuratti, kääpiököynnösvehka, piilea, kaksi röyhelöreunaista Saintpauliaa, pienehkö siroliuska-aralia ja kirjovehka. Tuloksena oli kaksi kärryllistä kasveja ja ruukkuja sekä säkillinen hydrosoraa.

Kukkamäärää rahdatessa tuntui, että taisi mennä vähän yli. Suorastaan pelkäsin mitä mies sanoisi. Vielä mitä – mies halusi toisen mokoman lisää! 

Kun auto oli kotipihassa tyhjennetty, seurasi melkoinen vilske. Pakkauksia availtiin, ruukkuja etsittiin, soraa pestiin ja mittareita asenneltiin. Hädin tuskin ehdin syömään välipalaa. Kasveille etsittiin sopivia valo-olosuhteita ja suojaruukkuja. Multaa irroteltiin, joitakin juuria pestiinkin, vaikka suurimmaksi osaksi toteutimme puolihydroviljelyn periaatteita, jossa multaa ei pestä tarkasti pois. Multasotkuja siivoiltiin ja seuraavia istutuksia suunniteltiin.

Kun kasvit oli jaettu pitkin taloa, ei olohuoneeseen ja eteiseen jäänyt juuri mitään. Ei se sittenkään tainnut olla liioittelua.

Kasvit aiheuttivat niin suuren villityksen, että niitä piti ostaa seuraavana päivänä lisää. Kuinka ollakaan, minun piti käydä Tampereella. Ajoin kotiin Bauhausin viherosaston kautta. Sielläpä sattuikin olemaan tarjous: osta kolme viherkasvia, saat halvimman ilmaiseksi. Siitäkös innostuin. Ostin palloksi kasvatetun muratin, murattiköynnöksen, traakkipuun, flamingonkukan, kirjavan limoviikunan, muorinkukan, viirivehkan, vaaleankirjavan rönsyliljan ja mansikkakaktuksen. Jouko oli haaveillut puusta, mutta ne olivat aivan liian kalliita.

Palasin kotiin Lidlin kautta. Mitä ihmettä – pienen puun kokoinen pitkälehtiviikuna maksoi vain 17,90! Olihan se ostettava Joukolle. Hän ihastuikin siitä ikihyviksi. Niin saimme näyttävyyttä kotiimme, joka näytti kuin uudelta. Uusi kotihan meillä olikin, mutta nyt se näytti aivan erityiseltä.

Eikä tässä vielä kaikki. Kasveja asetellessamme saimme vielä yhden idean: Lidlistä voisi hakea pikimmiten vielä yhden ison vihreän limoviikunan. Se yhdistäisi valkokirjavan limoviikunan, vuoripalmun ja flamingonkukan yhdeksi kokonaisuudeksi. Parin päivän kuluttua puu oli meillä ja vaikutelma oli juuri halutunlainen.

Tuosta hiihtolomasta ja talvesta on jo aikaa. Sekä lapset että kasvit ovat kasvaneet. Suurin osa kasveista on edelleen entisissä ruukuissaan. Jätin niille reilusti kasvunvaraa. Hyvin ovat vesiviljelyssä laiskan hoitajan hoivissa viihtyneet. Joka kevät mullanvaihdon aikaan olen hyvilläni, että minun ei tarvitse vaihdella mitään.

Minulta on kyselty, mistä vesiviljelytarvikkeita voi hankkia. Nyt voin kertoa ilouutisen, että vesitasomittareita saa Kukka & Kaalin verkkoputiikista. Tervetuloa!

LAKASTUNEET KASVIT HENKIIN

Jonakin syksynä järjestämäni arpajaisten yhteydessä Sarkku kysyi: ”Konsteja lakastuneen kasvin uudelleen herättämiseen” 🙈

Tämä viirivehka ei ole kuolemassa. Se on vain vettä vailla. Itse asiassa viirivehkaa on vaikea saada kuolemaan millään. 

Ehdottomasti varmin tapa lakastuneen kasvin henkiin herättämiseen on kävellä kauppaan ja ostaa uusi. Sitten on hyvä olla niin kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan. Sellaista sattuu.

Jatkossa viherkasvi on hyvä istuttaa puolihydroon. Puolihydroa helpompaa tapaa kasvattaa viherkasveja ei mielestäni olekaan. Olen kirjoitellut siitä otsikolla En osaa kastella kukkia ja Sormet sorassa.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan (puoli)hydro toimii näin: jos ruukku ei pidä vettä, sen sisälle asetetaan vettä pitävä astia. Pohjalle laitetaan mittari ja hydrosoraa muutama sentti. Kasvin juuristo pestään tai ravistellaan suurin piirtein mullasta ja istutetaan hydrosoraan. 

Joskus tepsii kastelu. Minulla on viirivehka, joka kasvaa liian pienessä ruukussa. Usein vesi pääsee loppumaan ja kasvi näyttää erehdyttävästi kuihtuneelta. Sydäntä riipaisee katsella sen lurpottavia lehtiä. Kastelun jälkeen se on pian taas entisensä. Mielestäni viirivehka onkin yksi helpoimmista viherkasveista. 

Toinen superkestävä on sirolehtinen adiantumi. Kerran unohdin sen kastelun hyvin pitkäksi aikaa. Kaikki vihreät osat kuivuivat koppuroiksi. En heittänyt sitä pois, sillä tiesin sen olevan sitkeä tapaus. Juuret eivät olleet kuolleet, vaan pian alkoivat työntää uutta heleää vihreää.

Jos taas kyse on puutarhan kasvista, on hyvä tarkistaa kasvin vaatimukset valon ja kasvualustan suhteen sekä mahdollinen kasvuvyöhyke. Niillä pötkii pitkälle. Tai sitten ei. Talvi voi olla poikkeuksellisen ankara tai puutarhuri voi unohtaa kastella tai jotain muuta katastrofaalista.

Joskus taas auttaa aika. Jouluksi ostetut jouluruusut saattavat näyttää säälittäviltä keväällä. Äkkiseltään katsoen ne saattavat näyttää kuolleilta. Jos kuitenkin jouluruusussa on yksikään vihreä lehti, se kannattaa kevään tullen istuttaa maahan. Sopivaan paikkaan istutettuna se alkaa pian kasvattaa uusia vihreitä lehtiä.

Tuija kuuluu näihin yllättävän sitkeisiin tapauksiin. Vaikka tuija ruskettuisi pahasti, se ei välttämättä ole mennyttä. Raasu kannattaa siirtää liian aurinkoisesta paikasta varjoon, niin se voi hyvin selvitä. Aikaa kuluu eikä tuija välttämättä koskaan näytä alkuperäiseltä. Siitä saattaa kuitenkin saada aivan kelvollisen vaikkapa leikkaamalla.

Kärhö 'Miss Bateman'

Kärhöt voivat erehdyttävästi antaa sen kuvan, että ovat kuolla kupsahtaneet talven aikana. Toivoa ei silti kannata menettää. Kärhö saattaa pitää vain välivuoden ja nousta seuraavana keväänä.

Jakopalojen kanssa saattaa käydä niin, että ne kuihtuvat. Viime heinäkuun lopussa istutin peittokurjenpolven jakopaloja suuren alueen. Vaikka pidin niitä harson alla ja kastelin, niiden lehdet kuihtuivat. Syyskuussa ne kasvoivat aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Samoin on käynyt jättipoimulehden ja mustapäivänhatun jakopaloille. Kaikki jakopalat eivät kestä sellaista, mutta aika monet näyttelevät kuollutta ennen kuin lähtevät kunnolla kasvuun.

Entäpä sitten ruusut? Miten ne herätetään henkiin? Odotetaan vain, mutta ei pidä pettyä, jos jaloruusu muuttuukin koiranruusuksi. Itselläni on tästä kokemusta. Köynnösruusuni 'New Dawn' paleltui eräänä talvena kokonaan. Tilalle alkoi nousta koiranruusun versoja, johon tuo jalo köynnösruusu oli vartettu.

'New Dawn'

Kuolleen makeapihlajan tilalle saat peruspihlajan ja lohdutukseksi vieläpä kokonaisen pihlajapöheikön. Ylipäätään monet vartetut, henkensä heittäneet hedelmä- tai koristepuut nousevat seuraavana keväänä jonakin toisena yllätysversiona.

Sitten on vielä niitä kasveja, joita ei kertakaikkiaan voi pelastaa. Pitää vain vetää syvään henkeä ja palata tämän jutun alkuun.

Kiitos, Sarkku, hyvästä kysymyksestä! Toivottavasti olet vielä linjoilla. 😊

HUONOJA UUTISIA

Juttu on päivitetty 7.9.2022 ja sisältää hyviä uutisia. Sisältää myös linkin Kukka & Kaalin verkkokauppaan, josta (puoli)hydroon tarvittavia tarvikkeita löytyy.


Muistan tarkalleen sen paikan, jossa olin kuullessani ne uutiset. Seisoin olohuoneessa kännykkä korvallani kun siskoni sanoi, että Viherlandia lopettaa hydroviljelytarvikkeiden myynnin. Kuulin selittäväni, että sano niille, ettei vielä lopettaisi ja että minä yritän mainostaa niitä blogissani ja...

Kysyntä on liian vähäistä.

Kuulin kylmää faktaa: kysyntä on liian vähäistä. Ymmärrän. Mutta kun minä ja minun huonekasvini emme pärjää ilman niitä. Huoks!

Se pieni ero tavanomaiseen kasvatukseen näkyy punaisena pisteenä kuvan yläosassa. Punainen mittarin pää paljastaa tämän muorinkukan kasvavan hydroviljelyssä. 

Tuntuu, että hydroviljelyssä

ne kasvavat aivan erityisen hyvin. 

Vielä tämän vuoden pärjäämme, mutta sitten... En tiedä. Kun asiahan on niin, että huonekasvit kasvavat.  Tuntuu, että hydroviljelyssä ne kasvavat aivan erityisen hyvin. Ne tarvitsevat siis aina vain isompia ruukkuja ja isompia mittareita. Tällä kertaa tarvitsin suuren, taipuisan sisäruukun pyöreään rottinkikoriin. Ruukkuja saa vaikka mistä (paitsi noita taipuisia sisäruukkuja), mutta ns. vesitasomittareita myydään ainoastaan vesiviljelyyn erikoistuneissa paikoissa. Näiden lisäksi tarvitaan myös lannoitetta. Ei kovin paljon, mutta kuitenkin.

Olen käyttänyt sellaista lannoitetta, jota annostellaan ruukkuun pari, kolme kertaa vuodessa. Ihan liian helppoa ollakseen totta. Tuollainen on sopinut minulle. Olen liian laiska värkkäämään lannoitepullojen kanssa. Sellainen on ollut hyvä, kun olen keväällä heittänyt kaikille annokset ja kesällä uudestaan – jos olen muistanut.

Varjomuratti

Ei mullanvaihtoja, ei sotkuja, ei hometta.

Ei multaa kissojen levitettäväksi.

Ei mullanvaihtoja, ei sotkuja, ei hometta. Ei multaa kissojen levitettäväksi. Vettä kerran viikossa, jos silloinkaan. Huoletonta ja helppoa.

Tämä ei siis ole mitään chilin kasvatukseen vihkiytyneiden puuhaa, jossa hankitaan vesiviljelyjärjestelmät, pH-mittarit, ajastimet, kanavapuhaltimet, kasvatusteltat, ilmastointiputket ja huh-huh, kaikkea muutakin, mikä kuulostaa vaikealta – ja kalliilta.

Tämä minun huonekasvien kasvatus on

ihan simppeliä muovipurkki-mittari-hydrosora –hommaa.

Tämä minun huonekasvien kasvatus on ihan simppeliä muovipurkki-mittari-hydrosora –hommaa, johon ei vaadita monen minuutin perehdytyskurssia. Olen kirjoittanut siitä otsikolla En osaa kastella kukkia ja Sormet sorassa.

Viirivehka on niin nopeakasvuinen, että sitä voisi jakaa vuoden välein. Se on ihana kasvi pohjoispuolen eteiseen tai muuhun paikkaan, jossa on vähän valoa.

Nyt olen siis tosi paikan edessä. Saksasta kuulemma voisi löytää. Ei muuta kuin saksan kielikurssille, ja mittareita ja lannoitteita metsästämään. Auf Wiedersehen!

Ja nyt se hyvä uutinen: Kukka & Kaalin verkkokaupasta löydät niin hydrosorat, mittarit kuin lannoitteetkin ja paljon muuta kivaa. Pääset kauppaan tästä.

SORMET SORASSA

Juttu on päivitetty 7.9.2022. Sisältää linkin Kukka & Kaalin verkkokauppaan, josta voi ostaa vesitasomittareita ja muita tarvikkeita.

Suosituksi tulleella vesiviljelyllä on monia eri termejä: vesiviljely, hydroviljely, puolihydro, semihydro, mullaton viljely ja mitä kaikkia niitä onkaan. Näillä eri muodoilla on joitakin eroja, mutta yhteistä on se, että kasvi ei kasva mullassa. Itse harrastan yksinkertaista vesiviljelyn muotoa, johon tarvitaan vain vesitasomittari eli vesimittari, hydrosoraa, vettä pitävä astia ja vähän myös lannoitetta.

Maaliskuussa tulee tarve upottaa sormet soraan, tarkemmin sanottuna hydrosoraan. Joku kasvi tarvitsee isomman ruukun, toinen pitää jakaa, kovia kokenut kasvi pitää pelastaa ja joku tarvitsee vain uutta tyyliä.

Kaikki huonekasvini kasvavat (puoli)hydroviljelyssä. Vasemmalla kuristajaklusia ja sen seurana kaksi kirjovehkaa.

Sillä aikaa kun minä teen jotakin muuta,

apulaiseni kauhoo villisti sorasaavia.

Kun tarvikkeet – ja mieluiten myös apulainen – ovat valmiina, homma sujuu kuin leikki. Minun apulaisenani toimii kuopus. Hän kaataa tottunein ottein hydrosoran purkkiin kun minä pitelen toisella kädellä mittaria suorassa ja toisella kädellä kasvia oikeassa kohdassa. Sillä aikaa kun minä teen jotakin muuta, apulaiseni kauhoo villisti sorasaavia. Se on niin kivaa.

Kirjovehka on helppo kasvi kaikin puolin. Minä leikkaan sitä ihan reippaasti ja juurrutan uusia kasveja. Vanha yksilö runsastuu ja uudet voi antaa vaikka lapsille.

Kirjovehkani näytti ränsistyneeltä, joten leikkasin kolme vartta juuresta poikki ja panin vesilasiin. Nopeasti ne kasvattivat juuret. Istutin pistokkaat yhteen uuteen ruukkuun. Nyt minulla on kivasti versova vanha kasvi ja tuo uusi.

Kasvi voi olla vedessä juurrutettu pistokas

tai ihan tavallinen mullassa kasvava kasvi – 

oikeastaan melkein mikä tahansa. 

Tarvikkeet ovat siis vedenpitävä ruukku, mittari ja hydrosoraa, haluttaessa pinnalle koristekiviä. Kasvi voi olla vedessä juurrutettu pistokas tai ihan tavallinen mullassa kasvava kasvi – oikeastaan melkein mikä tahansa. Näistä olen kertonut tarkemmin aiemmassa jutusssani En osaa kastella kukkia.

Hydrosora on eri asia kuin kevytsora, vaikka näyttääkin samalta. Minä peitän soran pinnan koristekivillä.

Mittari ruukun pohjaa vasten pystyyn, muutama sentti hydrosoraa pohjalle. Sitten kasvi ruukkuun, soraa ruukku täyteen ja vettä mittarin mukaan. Siinä se on. Lopuksi voi vielä vähän hienostella ja koristella pinnan kivillä.

Siinä se nyt komeilee toisen kirjovehkan ja kuristajaklusian keskellä eikä heti arvaisi, että sillä on ikää vain muutama viikko.

Homma sujuu siististi, sillä muutamat ruukun ohi tippuneet sorapalloset voi kerätä helposti pois. Sotkua tulee huomattavasti enemmän, jos käyttää mullassa kasvatettuja kasveja. Silloin irrotan ruukun vadissa ja huuhtelen kannulla enimmät mullat vatiin. Seuraavalla kerralla pääsee paljon helpommalla.

Rahapuu kaipasi uutta tyyliä. Minulla on muutamia melko suuria, kauniita lasiastioita. Siirsin rahapuun sellaiseen. Astia sitäpaitsi auttaa pitämään kasvin ympärillä olevan ilman vähän kosteamapana kuin muuten.

Paperilieriöllä jatkettu suppilo on  kätevä apuväline.

Istutin kasvin ensin valkoiseen hillopurkkiin. Koristerakeen lisäämiseen kehittelin näppärän apuvälineen leveäsuisesta suppilosta ja tukevasta paperista. Kaadoin sen avulla pari pussillista perliittiä muoviastian peitteeksi. Pienet koristekivet olisivat kauniita samaan tarkoitukseen, mutta ne tekisivät ruukusta todella painavan. Siksi käytän kevyttä perliittiä tai koristekivien ja perliitin sekoitusta.

Perliitti tummuu kasteluista, joten kasvin juurelle laitoin harmaita koristekiviä.

Kun sitä on kerran kokeillut,
ei ehkä enää halua palata
mullassa kasvattamiseen.

Puolihydroa helpompaa tapaa kasvattaa huonekasveja en tiedä. Kun sitä on kerran kokeillut, ei ehkä enää halua palata mullassa kasvattamiseen. Minä en ainakaan. Hattua nostan niille multasormille, jotka osaavat kastelun jalon taidon. Minä en sitä osaa, mutta onneksi minun ei tarvitse osatakaan. Puolihydro on pelastukseni.

Linkki Kukka & Kaalin verkkokauppaan löytyy täältä.

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: Z

Puutarhan aakkosten sarja alkaa olla loppusuoralla. Kiitos ystävällisistä kommenteistanne! Ensin yhteenvetoa Y:stä.

Olemme varmaankin yksimielisiä siitä, että ystävät ovat nyt ylivoimaisia ykkösiä. Puutarhaystävien kesken löytyy helposti yhteinen sävel - duurissa tietenkin.

Yritteliäät puutarhaharrastajat saavat iloisia yllätyksiä. Niitä harmillisia yllätyksiä ei lasketa. Miksiköhän muuten niin monet yllätykset ovat keltaisia?

Ylellinen pioni 'Yang Fei Chu Yu' eli Jalkavaimo nousee kylvystä tarjoaa yltäkylläisen valkoisen kukinnan. Yrttejä ylistetään - yleisiä tilliä, sitruunamelissaa ja ruohosipulia, mutta myös vähän erikoisempia mojitominttua, rungollista rosmariinia ja erilaisia timjameita.

Tässä sinkkisoikossa kasvaa aivan tavallisia yrttejä: viinisuolaheinää, sitruunamelissaa, persiljaa ja ruohosipulia.

Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiika ilmaisi ytimekkäästi: Kun yksin puurtaa puutarhas ja vaikka kuinka hyvi muka suunnitteloo, yrityksen ja erehryksen kautta löytyy useen vasta toivottu lopputulos. Yrittää täytyy, sillä kuten Kukkia & haaveita -blogin Sirkku sanoi: "Helppo ei ole puutarhurin tie." Kuka yrittää venyttää vyöhykettä ja kuka mitäkin.

Joku tuntee ylpeyttä omasta puutarhastaan, mutta itse olen mieluummin tyytyväinen ja kiitollinen.

Vielä yksi Y on jäljellä: yöt - pohjoisen yötön yö tai etelän hämärämpi. Kasvihormoni -blogin Sini ja Unelmia ruusuista -blogin Tita kirjoittivat niistä tunnelmallisesti.

Z

ZAMIOCULCAS ZAMIIFOLIA.

ZAMIOCULCAS ZAMIIFOLIA eli palmuvehka on huonekasvi ja erityisesti talvella varsinainen ilon tuoja. Kuopuksemme valitsi sen itselleen ja hoivaa sitä suurella sydämellä - silloin kun muistaa. Helppohoitoisena ja nopeakasvuisena kasvina palmuvehka on ollut erittäin kiitollinen hoidettava pienelle pojalle. 

Hän sai itse istuttaa kasvin puolihydroon ja nyt sitä on helppo kastella aina mittarin näyttäessä nollaa. Eikä palmuvehka pahastu siitä, vaikka mittari olisi nollassa jonkin aikaa. Ei se pahastu siitäkään, vaikka kani käy vähän nakertamassa sen lehtiä. Ei mene kauan kun palmuvehkan varret kaartuvat siten, että sen alle voi mennä istua kyyhöttämään kuin pieneen majaan ja leikkiä olevansa viidakossa.

Palmuvehka on onnellinen vähässäkin valossa. Tämä vehka kasvaa itäikkunalla, mutta viihtyy hyvin peremmälläkin huoneessa. 

Mikä on sinulle tärkeä Z? Kuuluuko puutarhan riippumatosta kenties Zzzzzz...?

EN OSAA KASTELLA KUKKIA

Juttu on päivitetty 7.9.2022. Sisältää linkin Kukka & Kaalin verkkokauppaan.

Suosituksi tulleella vesiviljelyllä on monia eri termejä: vesiviljely, hydroviljely, puolihydro, semihydro, mullaton viljely ja mitä kaikkia niitä onkaan. Näillä eri muodoilla on joitakin eroja, mutta yhteistä on se, että kasvi ei kasva mullassa. Itse harrastan yksinkertaista vesiviljelyn muotoa, johon tarvitaan vain vesitasomittari eli vesimittari, hydrosoraa, vettä pitävä astia ja vähän myös lannoitetta.

En osaa kastella kukkia - elleivät ne kasva (puoli)hydrossa. Siksi hydro- eli vesiviljely tai sen toinen versio puolihydro on oiva tapa kasvattaa huonekasveja. Suosittelen erityisesti tumpeloille, laiskoille, kiireisille, paljon matkustaville, osaaville ja osaamattomille viherpeukaloille. Aika varmasti voin luvata, että puolihydrolla onnistuvat nekin, jotka ovat aiemmin onnistuneet tappamaan kaikki huonekasvinsa.

Metallikehikossa kiipeilevä muratti on mitä helpoin kasvi. Tämä kasvaa pohjoispuolen eteisessä.

Hydron ja puolihydron välillä ei ole muuta eroa kuin se, että hydrossa kaikki multa pestään juurten ympäriltä tarkasti pois. Puolihydrossa enimmmät mullat karistellaan tai huuhdotaan pois, mutta sen suhteen ollaan suurpiirteisiä. Itse asiassa sillä ei ole merkitystä. Hoidossa ei ole mitään eroa. Minulla on ollut molempia, nykyisin vain puolihydroa. Viitseliäisyyssyistä.

Paljoa muistettavaa ei ole. Riittää kun istuttaessa muistetaan muutama tärkeä asia ja jatkossa kastellaan kun mittari näyttää, lannoitetaan joskus harvoin. Istuttaminen on helppoa ja nopeaa, kastelu onnistuu lapsiltakin ja lannoitustakaan ei tarvitse muistaa kuin kolmen kuukauden välein. Kuulostaako liian helpolta? Antaa kuulostaa vaan, sillä oikeasti tämä on helpompaa kuin heinänteko (varsinkin kun en ole koskaan ollut heinänteossa).

Rahapuu kasvaa pienessä hillopurkissa, jonka suojaruukkuna on metallipurkki.

Istuttamiseen valitaan tasapohjainen, seisovaa vettä pitävä astia, joka sopii kenties kauniin suojaruukun sisään. Astia saa olla muutaman sentin korkeampi kuin entinen ja myös halkaisijaltaan suurempi. Ei se kovin tarkkaa ole, mutta tärkeää on, että kasvi voidaan ympäröidä hydrosoralla. 

Astian pohjalle laitetaan vesitasomittari pystyyn pohjaa vasten ja kerros huuhdeltua hydrosoraa. Ison kasvin alle jätän 10-15 cm soraa, pienemmille ehkä muutamia senttejä. Kannattaa huomata, että hydrosora on eri asia kuin lecasora, vaikka näyttääkin samanlaiselta.

Tässä vanhat altakasteluruukut on otettu uuteen käyttöön. Välipohja vain pois ja sopivan mittainen vesitasomittari pystyyn. Kuopus aikoo istuttaa oman palmuvehkansa ruukkuun. Lopuksi ruukku laitetaan kauniiseen koriin.

Kasvista ravistellaan varovasti irtomulta pois. Huuhdellakin voi kädenlämpöisellä vedellä. Sitten multapaakku asetetaan hydrosorakerroksen päälle siten, että mullan pinta tulee ruukussa samalle tasolle kuin ennenkin. Tärkeää on, että multapaakun alle ja ympärille jää hydrosoraa. Ruukku täytetään hydrosoralla. Tässä kohtaa apukäsistä on iloa varsinkin jos istuttelee kasveja ensimmäistä kertaa: toinen pitelee kasvia suorassa ja toinen lappaa hydrosoraa ruukkuun.

Sitten kaadetaan vettä ja katsotaan, että mittarin merkkitikku alkaa nousta. Alussa vettä uskaltaa kaataa maksimiin asti, mutta jatkossa ei niin paljon. Optimialue on merkitty mittariin. Silloin tällöin mittari jää jumiin eikä ala nousta, vaikka kaataa vettä. Kevyesti mittaria kopauttamalla se toimii taas.

Lannoitetta ei tässä vaiheessa pidä laittaa, vaan vasta muutaman viikon kuluttua. Pinnalle voi laittaa koristekiviä. Sitten vain nautitaan.

Yksi koristekivi olisi vielä ollut tarpeen, ettei ruskea hydrosora pilkistäisi piikkikruunun juurelta. Harmaita koristekiviä ei kulu paljon kun alle laittaa kankaan ja kivet vai yhdeksi kerrokseksi pinnalle.

Jos kasvi on sitä sorttia, että se haluaa kunnolla kuivahtaa kasteluiden välillä (esimerkiksi mehevälehtinen valefiikus), sitä sopii kunnioittaa. Kun mittari on nollassa, odotetaan siis muutama päivä ja lorautetaan sitten vettä optimiin asti. Useimmat kasvit eivät ole nöpönuukia. Monille kasveille riittää hyvin se, että saavat vettä kohtuullisessa ajassa.

Jos taas kasvi tykkää juoda reilusti (esimerkiksi muratti, kultapalmu tai saniainen), sille kannattaa lorauttaa vettä aina kun näkee mittarin olevan matalalla. Koskaan ei tarvitse kokeilla alustan kosteutta, vaan vilkaista vain mittariin. 

Tämä on siis ilosanoma niillekin, jotka matkustavat ahkerasti. Tunnetusti on vaikeaa löytää hyviä kukkien kastelijoita loma-ajaksi. Olen kuullut monituiset tarinat siitä kuinka kastelija on tappanut sen ja sen aarteen ihan hyvää hyvyyttään. Ensinnäkin kastelua ei välttämättä tarvita kovin usein. Toisekseen kuka tahansa osaa kastella mittarin mukaan. 

Jos kuvaa katsoo tarkasti, huomaa tämän pennimuorin kaipaavan pian vettä. Mittarin punainen mittatikku on jo melkein minimissä. 

Orkidealle ja piikkikruunulle lorautan vähän kahvia veden sekaan. Tykkäävät, koska ovat happaman ystäviä. Älkää kysykö tarkkaa määrää ja suhdetta, sillä itse lorautan ihan summamutikassa. Eivät ole onneksi turhantarkkoja. Orkideakin alkoi uudestaan kukkia.

Sanotaan, että melkein kaikki huonekasvit sopivat (puoli)hydroviljelyyn. Sitä en osaa sanoa, mitkä eivät sopisi. Siskoni kasvattaa saintpaulioita pelkässä vesilasissa ja hyvin ovat kukkineet ja kasvaneet jo vuosia. Minun santtuni kasvavat puolihydrossa. Kaktuksetkin tykkäävät. Se vähän harmittaa, että kaktukset kasvavat vuodessa ulos ruukustaan. Olen vähän laiska veivaamaan niitä astiasta toiseen. Jokavuotista mullan vaihtoahan nämä eivät vaadi. Saavat kasvaa samassa sorassa niin kauan kuin mahtuvat. Soran voi keittää vedessä ja käyttää uudestaan.

Viirivehka kasvaa pohjoispuolen eteisessä. Toivoisin sen pysyvän pienenä, mutta jo reilussa vuodessa se kasvaa ruukusta ulos.

Itse jännäsin miten suurikokoisina ostamani kasvit sopeutuvat. Täytyy myöntää, että vähän sydän syrjällään istutin saman tien kaikki kolmisenkymmentä uutta viherkasvia puolihydroon. Hydrossa olen ennenkin kasvatellut, mutta puolihydro oli minulle uutta vielä muutama vuosi sitten. Suotta pelkäsin. Hyvin ovat kasvit viihtyneet kun valon saanti on heidän toiveidensa mukaista.

Itse käytän Leni Blusana -merkkistä lannoitetta - jos muistan. Yleensä muistan lannoittaa vain keväällä ja siihen se on sitten jäänytkin. Vedestä saavat aika pitkälle tarvitsemansa. 

Palmuvehka on yksi helpoimmista kasveista. Tämä viihtyy itäikkunalla ja jopa sisemmälläkin huoneessa.

Itse pidän metallisista suojaruukuista ja kaikista sellaisista, jotka eivät kestä seisovaa vettä tai ovat pohjasta epätasaisia. Muovista tykkäävät pääsevät kadehdittavan helpolla. Ei muuta kuin tökkää vaan mittarin, sorat ja kasvin purkkiin. Minä joudun aina etsimään suojaruukun sisälle sopivan kokoisen muoviastian. Niitä onneksi löytyy keittiön kaapeista ja vaikka mistä. Säilöntäsangot ovat hyviä monille. Sahaamalla saa korkeuden sopivaksi. Kaarevat reunat eivät haittaa kunhan pohja on tasainen. Jos ruukku on kapea, pitää turvautua tosivahvaan muovipussiin, jolla vuoraa ruukun. Saman asian sekin ajaa.

Huomaa vielä, että jos käytät lasiastiaa, sinun täytyy estää valon pääsy vesiastiaan. Muuten veteen alkaa tulla levää. Itse istutan kasvin muoviastiaan ja panen sen lasiruukkuun. Muoviastian ympäröin kevyellä aineella. Sekoittelen perliittiä ja/tai vermikuliittiä sekä pieniä koristekiviä. Olisi houkuttelevaa käyttää pelkkiä koristekiviä, mutta astiasta tulisi aika painava ja koristekivet ovat kalliita. Kastelen mittarin viereen, niin vesi päätyy oikeaan purkkiin.

Tämän toteutuksessa on vähän enemmän puuhaa kuin muissa istutuksissa. Istutan kasvin ensin muoviruukkuun. Valutan seoksen muoviruukun ympärille kartonkitötterön avulla.

En mene lupaamaan mitään, mutta minusta tuntuu, että kasvit ovat terveempiä puolihydrossa kuin mullassa. Ötökkäongelmia ei ole ollut. Luulenpa, että ilmankosteus on ihan pikkuisen suurempi kasvin juurella kuin muualla, kun säiliössä on vettä. Täydellinen tae terveydestä (puoli)hydro ei ole, mutta minä olen päässyt helpolla. Sitäpaitsi kasvit on helppo viedä suihkuun silloin tällöin: pölyt puhdistuvat, kasvit saavat kosteutta ja kastelukin hoituu samalla.

Jos vielä epäröit, kurkistapa seuraavalla kerralla jonkin julkisen rakennuksen suuren ja hyvinvoivan viherkasvin ruukkuun. Mitä todennäköisimmin se on istutettu (puoli)hydroon.

Linkki Kukka & Kaalin verkkokauppaan löytyy täältä.

SUMMA SUMMARUM

Sini Kasvihormoni-blogista haastoi kokoamaan kahdentoista kuvan sarjan kuluneesta vuodesta. Tosi kiva! Kiitos, Sini! Ei siis muuta kuin hiirikäsi heilumaaan ja kuvia plaraamaan.

Pyrin poimimaan sellaisia kuvia ja kuvakulmia, joita en aiemmin ole julkaissut. Lyhyestä virsi kaunis, joten jokaisesta kuvasta on vain kuvateksti.

Lopussa on muutama lukuvinkki teidän huikean hyvien kommenttien kera. Uskalsin lainata kommentit tähän, koska ne alunperinkin ovat olleet julkisia. Toki, jos joku siitä pahastuu, niin otan kommentin kipin kapin pois.

TAMMIKUU

Tammikuun paukkupakkasista välittämättä pakkasin kylmäkassit mukaan ja suuntasin puutarhahullujen paratiisiin Keski-Suomeen. Pian täyteläinen jasmiinin tuoksu täytti työhuoneeni. 

HELMIKUU

Nautimme Runebergin tortuista. Kodinonnen istutin pieneen liemikulhoon. Kaikki huonekasvini kasvavat puolihydrossa. Aion postailla siitä enemmän talven aikana.

MAALISKUU

Maaliskuussa säät lämpenivät sen verran, että uskalsin käydä ostamassa kauan haaveilemani kastanjasutipuun. Oli silti kova homma kääriä itsepalvelupaikassa koko komeus tabloidikokoisiin sanomalehtiin. Tuntui kuin olisin postimerkkejä teipannut yhteen.

HUHTIKUU

Huhtikuussa alkoi puutarhaintoilijan laidunkausi. Istuttelin vielä loput uusista huonekasveistani puolihydroon. Sen jälkeen hoitelin sisähommat ns. vasemmalla kädellä.

TOUKOKUU

Toukokuussa oli vauhti päällä. Arjet ahersin, mutta sunnuntaisin keskityin nautiskelemaan katsellen, kuvaten ja uutta ihanaa suunnitellen.

KESÄKUU

Nautin nurmikosta, joka vihersi meillä ensimmäistä kesää. Se oli iso askel puutarhamme kehityksessä, vaikka nurmikko pieni onkin.

HEINÄKUU

Heinäkuussa meillä rakennettiin autotallia täydellä tohinalla.

ELOKUU

Rakastan valkoisia gladioluksia. Elokuu oli niiden aikaa.

SYYSKUU

Kanat ja kukot muuttivat elämäni - ja hyvä niin. Minulle avautui aivan uudenlainen maailma niiden myötä. Myös bloggaaminen avasi minulle uudenlaisen maailman.

Kasvihormoni-blogin Sini kommentoi:
Sun blogiasi on ihana lukea! 
Kääks, täällä viettää aikaa ihan liikaakin :). 
Uutta päivitystä odottaa aina kuin joulua: mitäköhän ihanaa siellä tällä kertaa on. 

Lue Sinin kommentoima juttu Rakkautta kanalan ovella Lokakuu 2016.

LOKAKUU

Lokakuussa aloin haaveilla talviunista. Into ja Tarmokin livistivät omille teilleen.

Pirkko Vaarin torpan puutarhaa -blogista kommentoi:

Voi tätä tarinaa, täti ja sukulaistytöt! 

Nauroin ihan ääneen lukiessani ja sittenkin sisältö on aivan täyttä asiaa. 

Näin ihanasti Pirkko kommentoi juttua Maksaako vaivan? Lokakuu 2016

MARRASKUU

Jouluruusu oli nupuillaan, mutta ei se jaksanut aueta ja pian se sai lumipeiton.

Between Rikkaruohoelämää -blogista kommentoi:
Kiitos, että otit haasteen vastaan. 
Olet paneutunut siihen huolella ja tapasi mukaan kirjoitat aivan ihanasti. 
Osaat hienosti "maalata" sanoilla melkeinpä kolmiulotteisen kuvan lukijoiden nähtäväksi. 
Tuntuu, kuin joka kerran postauksiasi lukiessani olisin konkreettisesti läsnä kertomassasi tapahtumassa. 
Ja kuvatkin ovat jälleen kerran aivan ihania!

Tämä kannustava kommentti tuli juttuun Tilinpäätös. Marraskuu 2016.

JOULUKUU

Amaryllis on klassinen joulun tuoja - miehelle punaisena, minulle valkoisena.

Tita Unelmia ruusuista -blogista kommentoi:
Aivan ihanan positiivinen postaus! 

Tita tykkäsi jutusta Haasteellista elämää. Joulukuu 2016.

Kiitos, ihanat lukijani, kuluneesta vuodesta ja erityisesti kannustuksesta ja kaikesta palautteesta!

On ollut valtavan suuri ilo intoilla puutarhasta teidän kanssanne. :) Between tiivisti asian huippuhienosti: "Tosi kiva, että tulit tänne puutarhabloggareiden höpsähtäneeseen seuraan. Solahdit joukkoon sujuvasti ja löysi heti paikkasi." Näin sen itsekin koen ja olen siitä onnellinen ja teille kovin kiitollinen. Siis kiitos ja kumarrus. Toivottavasti voin ilahduttaa teitä ensi vuonnakin.

Innokasta uutta puutarhavuotta 2017! Tavataan pian :)