PUUTARHA-AIKOMUKSIA

En tee uudenvuodenlupauksia, koska en voi tietää pystyisinkö pitämään lupaukseni. Niiden sijaan kirjaan ylös puutarha-aikomuksia.

Aion tehdä samantyyppisen ostoslistan kuin viime keväänä. Se oli hyödyllinen ja hauska. Listallani haaveet kohtaavat realiteetit. Vanhasta kokemuksesta tiedän, että 'Garden Lace' -pioneita ei myydä joka taimiston laarissa. Hyvässä lykyssä sellaisen voi löytää yhdestä tai kahdesta paikasta koko Suomessa. Samoin on kyläkurjenpolvi 'Lauran' laita. Jos aion saada hailakankeltaisen ’Pacino’-Japanin unikon, minun täytyy olla valppaana silloin kun lomareittimme kulkee Plantagenin läheisyydestä. Ostoslistastani kirjoitin jutun täällä. 

Aion jatkaa hempeällä värilinjalla, vaikka trendit ovat menossa värikkäämpään suuntaan. Kuvassa on pioni 'Do Tell'.

Alkavana vuonna aionkin

paneutua valokuvaamiseen

entistä enemmän.

Aion kirjoittaa valmiiksi listan puutarhani monivuotisista kasveista. Nyt olen P-kirjaimessa. Listaa tehdessäni olen huomannut, että minulta puuttuu monia kuvia. Alkavana vuonna aionkin paneutua valokuvaamiseen entistä enemmän. Näin olen ajatellut ihan joka vuosi. Koskaan kuvia ei tunnu olevan tarpeeksi.

Aion etsiä Rekulle ja Aliisalle uuden kodin. Rekku on kiva kukko enkä malttaisi luopua siitä, mutta haluan sen saavan enemmän tilaa. Meillä se joutuu väistämään vanhempaa kukkoa. Hyvin ne pärjäilevät. Olisi vain niin ihanaa ajatella, että Rekku saisi jossain olla pääkukko ja sen ympärillä tepastelisi pieni kanalauma. Aliisa on niin ihastunut Rekkuun, että sen pitää ehdottomasti päästä mukaan. 

Aliisa seuraa Rekkua kaikkialle, vaikka Viuhtin seurassa saisi paremmat herkut. Toisinaan Rekku painaa nokkansa hellästi Aliisan niskahöyheniin.

Mutta eihän se kanojen kanssa

koskaan mene niin kuin itse suunnittelee.

Alun perin olin suunnitellut, että myisin Chabot eli Rekun, Lillin ja Lyydian. Mutta eihän se kanojen kanssa koskaan mene niin kuin itse suunnittelee. Tulee aina jotakin kanasuhdekoukeroita. Aliisa, joka on rodultaan Mille Fleur, ihastui Rekkuun. Lilli ja Lyydia, jotka ovat siis rodultaan Chaboja, valitsivat omaksi kukokseen Viuhtin. Se siitä minun suunnitelmastani sitten.

Aion pyytää ystäväni Ritvan puutarhavierailulle. Siitä onkin jo mahdottoman pitkä aika kun olemme viimeksi tavanneet.

Aion istuttaa kaksikymmentä pionia. Olen jo valmistellut istutuspaikat niille viime kesänä. Olin toivonut mieheltäni joululahjaksi rahaa pioneja varten (meillä tosin on yhteiset rahat) ja toiveeni toteutui. Minulla on säästössä entistäkin kukkarahaa, joten voin hyvillä mielin tehdä jättitilauksen. 

Pioni 'Gardenia'  

Aion käydä rikkakasvien kimppuun yhtä pontevasti kuin ennenkin, vaikka niiden sanotaan olevan nyt muodissa. Minä olen niin vanhanaikainen.

Aion heittäytyä

vallan villiksi.

Aion heittäytyä vallan villiksi ja istuttaa muutaman pussillisen pikkusipuleita syksyllä. Mitäs villiä tuossa nyt muka on? Ehkä ymmärrätte, jos olette lukeneet juttuni nimeltä Ikävin puuha. Joka vuosi minulle käy niin kuin Rusinakaakku-sadun tontulle. Tontulla on hyvä aikomus ilahduttaa ukkoa ja akkaa jouluaattona herkullisella rusinakaakulla. Tonttu leipookin kaakun, mutta päättää sitten maistaa siitä yhden rusinan. Käy kuitenkin niin, että kohta puolet kaakusta on syöty. Suruissaan hän syö loputkin ja päättää, että kunhan laskiainen tulee, hän leipoo ukolle ja akalle oikein herkullisia laskiaispullia.

Joka syksy minullakin on aikomus istuttaa sipuleita ja sillä tavoin ilahduttaa itseäni keväällä. – Ei haittaa, jos vielä viikon viivyttelen, ajattelen. Ehtiihän ne vielä istuttaa. Viikot kuluvat ja sipulit ovat yhä istuttamatta. Keväällä katselen haikeana muutamia penkistä nousevia sinililjoja ja haaveilen upeasta sinililjamerestä. Ja joka kevät päätän, että syksyllä sitten istutan oikein monta pussillista pikkusipuleita. 

Viime syksynä sain maahan pari pussillista narsisseja.

Aion blogata vähän vähemmän kuin ennen. Minulla on pari uutta projektia, jotka vaativat aikaa. Bloggaaminen kiinnostaa valtavasti edelleen, mutta jostain on nipistettävä. Uusi juttu kerran viikossa voisi olla sopiva tahti.

Aion haaveilla yhtä paljon kuin aina ennenkin. Kun haaveilee paljon pienistä asioista, monet niistä myös toteutuvat. Aion haaveilla pienestä puksipuupallosta terassille, muotoon leikattavasta pensaasta etupihalle, siisteinä kukoistavista perennapenkeistä, havuista, runsaista ruusupensaista muurin päällä. Voikukista, jotka loistavat poissaolollaan. 

Ruusu 'New Dawn'

Puuhakasta / leppoisaa, innostavaa ja onnellista puutarhavuotta 2020 kaikille! 

Sydämelliset kiitokset, hyvät lukijani, ihanista kommenteistanne ja innostavasta seurastanne! On ollut hauskaa intoilla puutarhasta Teidän kanssanne.

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

Tämän Kirsi Kunnaksen runon myötä toivotan teille oikein hyvää puutarhavuotta 2018. Löysin runon Aapisestani. Onneksi en ole mennyt konmarittamaan tuota kulunutta, repaleista ja pikkulasten piirroksin koristeltua kirjaa.

Minäkin näen unta uudesta kesästä.

Aloittaessani juttujen kirjoittamisen minut toivotettiin tervetulleeksi puutarhabloggareiden höpsähtäneeseen seuraan. Kiitos kun olette jakaneet  puutarhahöperyyden ilot ja höpsötelleet kanssani! On ilo jatkaa samoilla linjoilla.

Kaikkea hyvää puutarhavuodelle 2018!

P.S. Kysy mitä vaan -sarja jatkuu. Ensi kerralla vastaan mieheni, Joukon, kysymykseen: "Mikä on antoisinta tässä puutarhaharrastuksessa kokonaisuutena?"