PUUTARHAVUOSI 2023

Sain viime vuonna kivan haasteen Minnalta Hiidenkiven puutarhassa -blogista. Kiitos! Tänä vuonna haastetta ei näkynyt, joten nappasin vanhan haasteen uusiokäyttöön omin luvin. Tein siihen joitakin muutoksia. Oli hauska sukeltaa viime vuoden puutarhamuistoihin (lue: puutarhamuistiinpanoihin, sillä ilman niitähän minä en meinaa muistaa juuri mitään, en ainakaan ennen kuin alkuun pääsen).

1. Mitä sellaista teit tai koit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen tehnyt tai kokenut?

Olin tehnyt (ja julkaissut) pitkän To Do -listan ja ensimmäistä kertaa puutarhaelämässäni noudatin listaa tunnollisesti. Ihan huippua! Sain tosi paljon aikaiseksi ja jokaisen viivan vetäminen tehdyn tehtävän yli oli suuri nautinto. 

Kuulin taivaanvuohen äänen ensimmäistä kertaa viereisellä pellolla. Aika hienoa!

Kokeilin ensimmäistä kertaa mykorritsaa papukaijatulppaaneille. Jospa ne kukkisivat useana vuonna. Toivon niin.

Kollaasin kukat (kärhö 'Princess Diana', pioni 'Nymphe' ja sormustinkukka) aukaisivat kukkansa ensimmäistä kertaa puutarhassamme.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

Viittaan kohtaan 1. Noudatin melko uskollisesti To Do -listaani, mutta toki joitakin joustoja tein. Esimerkiksi olin haaveillut syysistutuksesta jonnekin päin puutarhaa, mutta varsinaisen suunnitelman tein lennossa Tommolan Tilalla Leivonmäellä. Oli helppoa suunnitella kasviyhdistelmät, kun näki luonnossa niiden kukkivan.

Pidin muutamia vuosia sitten tekemäni lupauksen istuttaa joka syksy ainakin joitakin (pikku)sipuleita. Tällä kertaa kukkasipuleita tuli istutettua 163 kappaletta.

 

3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

Eveliina-mummoni tapaan sanoisin, että voe veikkonen, tulihan niitä. Pelkästään koivuangervopensaita tuli kuutisenkymmentä, rinne- ja verhoangervoja parisenkymmentä, muutama ruusuangervo ’Froebelii’ ja timanttituijia neljäkymmentäkaksi. Pensaista tuli lisäksi marja-aronia, mustaherukka ’Pohjan Jätti’, harokataja, kanadalainen ruusu ’J. P. Connell’ (kuvassa) ja kaksi ’Early Sensation’ -syyshortensiaa.

Pioneita tuli yhteensä kuusi: kolme vaaleanpunaisen / aprikoosin väristä ’Pink Hawaiian Coralia’ ja kolme valkoista ’Miss America’ -pionia. Hankin lisäksi yhden kärhön ’Hagley Hybrid’, kolme sinisinä ja vaaleanpunaisena kukkivaa sammalleimua, kolme vaaleanpunaista ’Prinzessin Victoria Louise’ -idänunikkoa, muutamia 'Joan Senior’ -päivänliljoja, espanjankurjenpolvia, kaksi erilaista asterilajiketta, kaksi eriväristä luppiota ja yhden valkokonnanmarjan.

Erikseen mainitsen vielä parsan taimet, joita ostin seitsemän kappaletta. Hankinta oli uutisoinnin arvoinen asia, sillä olin haaveillut niistä yhdeksän vuotta.

Syksyllä ostin kukkasipuleita: Darwineita suurimmaksi osaksi, mutta myös vähän joitakin papukaijoja ja liljatulppaaneja sekä krookuksia.

 

4. Menetitkö kasveja?

En ole varma menetinkö jotakin. Köynnöspinaatti saattoi siirron yhteydessä mennä. Kevätkurjenmiekoista viimeinenkin taisi jäädä nousematta. Ne tahtovat olla minulla sellaisia. Voi olla, etten näe enää japaninunikko 'Pacinoakaan'. Voi niitä pois menneitä olla muitakin, ne kun eivät käy ilmoittamassa, että aikovat lähteä.

Ihan tarkoituksella menetin ainakin väärän väriset iirikset 'Kita-No-Seiza' ja 'Concord Crush' sekä 'Kartano'-päivänliljat. Annoin ne uuteen kotiin. Kirkkaankeltaisen tarha-alpin pistin säälimättä kompostiin. Kaadatin myös raasun näköisen kuusen Alkukulmasta. Muutama huono puu lähti myös metsän reunasta.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Siisteistä puutarhanäkymistä ilman mustia muoveja, epämääräisiä työkaluja ja tarvikkeita olen haaveillut koko puutarhaelämäni ajan. Haaveeni ottikin suuren loikkauksen. Polttopuille saatiin siisti katos, kulkuvälineille uusi isompi parkkialue, mutta autotallin katos vielä pursuilee. Unelman asteelle jäivät vielä lammen takana olevien mustien muovien poistaminen, portinpielen pylväät sekä kesäkeittiö. Kesäkeittiöllä ei ole kiirettä, mutta tolpat olisi kiva saada. Siistiytyisi sekin nurkka, jossa tiiliä portinpieliä varten varastoidaan.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2023?

Todennäköisesti ei mikään, sillä en kerta kaikkiaan muista vuosilukuja. Nyt oli se kesä, jolloin Niila ja Vilpas pääsivät armeijasta ja puukatos rakennettiin. Nyt oli Viuhti-kukon viimeinen kesä. Nyt oli se syksy, jolloin emme saaneet kirsikkasatoa ja luulin ruskan jäävän tulematta, mutta se tuli kuitenkin.

7. Mitkä olivat suurimmat saavutuksesi puutarhassa?

Vielä on hieman liian aikaista mennä hehkuttamaan mitään, mutta luulisin suurimman saavutuksen olevan uuden koivuangervoaidan istuttaminen pohjoispihalle  (kuva keskellä). Toivottavasti tein oikean ratkaisun liian hajanaisen pohjoisspihan selkeyttämiseksi.

Toinen suuri saavutus oli seitsemän parsan istuttaminen entisen parsarivin jatkeeksi. Saavutus oli suuri, kun ajattelee, että olin haaveillut niistä yhdeksän vuoden ajan.

Yksi suurista saavutuksista oli vanhan Potagerin uudistus (kuva oikealla).  Nyt se ei ole enää Potager, vaan istutin sinne pensaita. Kyllästyin rikkakasvien kanssa taisteluun ja monen vuoden harkinnan jälkeen päädyin tähän ratkaisuun.

Koko perheen yhteiseksi saavutukseksi voi sanoa nurmikon kylvämisen lammen toiselle puolelle. Nyt ovat tiilireunuksetkin paikoillaan. Jouko puolestaan sai rakennettua puukatoksen ja laajennettua parkkipaikan. Ne olivat pieni askel ihmiskunnalle, mutta iso askel meille.

 

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Kaikkein parasta oli löytää ruosteenvärinen köynnöstuki, joka näyttää puutarhassa vielä kauniimmalta kuin myymälässä. 

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Eipä oikeastaan vai luetaanko se virhehankinnaksi, kun ostaa vain yhden köynnöskehikon, vaikka oikeasti tarvitsee niin kauniita kehikoita kaksi? Vielä suuremmalta virheeltä ostos vaikuttaa, kun huomaa, ettei samanlaisia kehikoita myydä enää missään.

10. Mitkä kasvit yllättivät sinut positiivisesti?

Suurin yllättäjä oli kärhö 'Miss Bateman'. Olin jo ajatuksissani luopunut siitä kuuden vuoden aikana, mutta sepä alkoikin kasvaa ja tuotti jopa yhden kukan.

En tiennyt, että kosmoskukka kylväytyy itsekseen. Se olikin mukava yllätys, sillä kukat olivat jääneet kylvämättä keväällä laareihin.

Pioni 'Miss America' oli kauniimpi kuin olin osannut odottaa.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Täytyy myöntää, että pettymys oli suuri kun kirsikkapuut tuottivat vain muutaman marjan. Edellisenä vuonna saimme herkullista kirsikkahilloa monta purkkia. Luumusatokin oli huonolaatuisempi kuin koskaan aikaisemmin.

12. Mitä opit?

Talvella kävin kitkemisen verkkokurssin ja sain idean puutarhamöyhentimestä. Ihastuin siihen ja juuriston kiertäen vetämiseen, jotka helpottivat kitkemistä paljon.

Opin valmistamaan herkullisen lipstikkakeiton kevään tuoreista versoista.

Opin, että liljakukot sirisevät. Opin myös, että liljakukot eivät pidä valkosipulista ja siksi istutinkin niitä kaikkien liljojen läheisyyteen.

Oivalsin, että syksy on hyvää puutarhamatkailun aikaa. Vaikka sää saattaa olla vaihteleva, nähtävää riittää vielä myöhään syksylläkin, jopa loka-marraskuussa. Varsinkin ruskan aikaan on erityisen kaunista.

Puutarhamatkat kannattaa suunnitella etukäteen huolellisesti: osoitteet ja aukioloajat tarkistaa ja ravintoloiden ruokalistat hintoineen lukaista. Silloin matkoista saa irti eniten eikä aikaa kulu turhaan etsiskelyyn. Aikaa jää paremmin myös suunnitelmista poikkeamiseen.

Minun pitäisi varmaankin kirjoittaa vihkoon sata kertaa: "En enää laiminlyö viiniköynnöstäni", jotta varmasti muistaisin leikata sen oikeina aikoina (elo- ja marraskuussa). Opin, että laiskottelu kostautuu korkojen kanssa.

13. Vinkit ensi kasvukaudelle

Kanalan suursiivoukseen kannattaa varata kolme puolikasta poutapäivää silloin kun kukaan haudo.

Pallo-ohdakkeet ja isotähtiputket kannattaa kerätä kuivumaan ulko-ovenpielen asetelmaa varten hyvissä ajoin ennen kuin ne alkavat siementää. Isotähtiputket tosin muuttuvat ulkona ruskeiksi talven mittaan.

Leikkaa se viiniköynnös!

14. Kauden vaikuttavimmat (kukka)penkit

Kesällä 2023 suurimman vaikutuksen teki purppuraheisiangervo 'Diabolon' edessä kasvava tarhakurtturuusu 'Sävel' runsaalla ja pitkällä kukinnallaan sekä siihen sopivilla seuralaisillaan (kuva ylhäällä oikealla). Hennon vaaleanpunaisen 'Sävelen' seurassa loistivat siniset iirikset ja valkoiset pionit sekä hieman kauempana vaaleankeltaiset kullerot. Penkki oli sekä romanttinen että hieman villi. Kuvat eivät tee oikeutta sille, koska tausta oli haasteellinen ja siksi kuvakulmaa oli hankala löytää. Myös näkymä tarhakurtturuusulta muualle puutarhaan oli vaikuttava (iso alakuva).Suuren vaikutuksen teki myös peittokurjenpolvimatto puutarhan länsipuolella (kuva ylhäällä keskellä).

Loppukesän ehdoton katseenvangitsija oli ryhmä kosmoskukkia, jotka olivat päättäneet kylväytyä itse entisille paikoilleen laareihin (kuva ylhäällä vasemmalla).

PUUTARHAN IKKUNAT

Puutarhaelon Riitta haastoi miettimään puutarhan aukkoja. Hän kirjoitti: ”Haastan sinut miettimään omaa puutarhaasi ja kirjoittamaan postauksen sekä onnistuneista että harmillisista aukkopaikoista. Ovatko aukkopaikat näkymän kannalta ehdottoman tärkeitä pitää avoinna, vai haluaisitko pikemminkin istuttaa rutkasti lisää peittääksesi taustan?

Tartuin tähän haasteelliseen haasteeseen. Ei nimittäin ollut helppo hahmottaa, mistä aukoista kirjoittaisin, kun koko puutarha on avara. Lähdin sitten miettimään, millaisia ikkunoita olen tavoitellut ja millaisia ne nyt ovat. Niistä mustista aukoista, joita perennapenkeissä on, ei puhuta tässä. Toivottavasti eivät lisäänny näissä talven vaihtelevissa säissä.

Tämä talvinen kuva Alkukulmasta havainnollistaa hyvin sitä millaisista näkymistä / aukoista haaveilen. Kasvuston lomasta pilkistää ns. lainattu maisema. Sitä kehystävät katajat ja muut puut. Lehtipuun oksat kaartuvat kauniisti katoksi. Valitettavasti tämä näkymä muuttui rajusti viime kesänä, kun jouduimme kaatamaan lahon pajun.

Itselle mieluisimpia ovatkin juuri sellaiset aukot, joissa lehtipuun oksat muodostavat kaartuvan katon. 

Tämä länsipihalta päin kuvattu aukko on yksi mieluisimmista.  Näkymä miellyttää silmääni jokaisena vuodenaikana.

Toiseen suuntaan näkymä näyttää tältä. Taustalla on avara Joukon puutarha lampineen ja niittyineen. Sen on tarkoituskin jäädä avaraksi. Lammen taakse istutetut rusokirsikat muodostanevat näkymälle väljän taustan muutaman vuoden päästä.

Haluan kehystää sen ja

tuoda maisemaan syvyyttä etualan puilla.

Suurimmat ”ikkunat” puutarhassamme ovat eteläpihalla. Rakastan eteläpihalta avautuvaa järvi- ja peltonäkymää, jota en halua peittää.  Haluan vain kehystää sen ja tuoda maisemaan syvyyttä etualan puilla.  Maisema pilkottaakin sopivasti puiden väleistä. Yksi kohta siinä kuitenkin on, jonka haluaisin peittää: naapurin huonokuntoinen talo. Kokonaan en tietenkään saa sitä piiloon, mutta luulisin uuden kirsikkapuun korjaavan ainakin osan asiasta.

Nurmikko tekee puutarhastamme avaran, mutta onneksi muutamat suuret alkuperäiset puut kehystävät näkymiä. Iso kirsikkapuu antaa suojaa.

Avaralle pohjoispihalle olen luonut seinämää köynnöskehikolla. Haaveilen, että viime kesänä hyvään kasvuun lähtenyt kärhö kehystäisi ikkuna-aukot.

Potagerin porttina on toinen köynnöskehikko. Se ohjaa mukavasti katsetta kaakkoispihan suuntaan, vaikka todellisuudessa siellä ei toistaiseksi olekaan oikeastaan mitään nähtävää, valikoima rikkaruohoja vain. Juuri tästä samasta syystä minulla on kuva ainoastaan vastakkaiseen suuntaan.

Toivoisin, että näkymä naapuriin peittyisi kasvillisuuteen. Sitä varten olen istuttanut muurin päälle pitkän rivin pensasruusuja. Ne ovat menestyneet hyvin, joten ehkä muutaman vuoden päästä näkymä on toivotunlainen.

Kiitos, Riitta, mukavasta haasteesta!  Kannustan muitakin lämpimästi tarttumaan tähän haasteeseen. Voit yllättyä, kun mietit puutarhaasi tältä kantilta. Minä ainakin yllätyin. Puutarhamme ei ollutkaan ihan niin avara kuin olin aina kuvitellut. 

PUUTARHAVUOSI 2022

Sain tämän kivan haasteen Minnalta Hiidenkiven puutarhassa -blogista. Kiitos! Minä tykkään haasteista ja jemmasin tämän ihan vuoden loppuun. Vastasin kysymyksiin omin sanoin enkä malttanut olla lisäämättä loppuun yhtä kysymystä. Niinhän se menee, että kerta kiellon päälle.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

Puutarhassa ja puutarha-asioiden ympärillä tein paljon sellaista, mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt.

Ryhdyin (puoli)hydrotarvikkeiden jälleenmyyjäksi. Vihdoin saan mittarit, sorat ja lannoitteet helposti yhdestä paikasta. Esittelin puutarhaamme Kukka & Kaalin asiakkaille, jotka halusivat kierrellä puutarhassa. Nyt on sekin kynnys ylitetty.

Ihailin ’Gårdebo’ -makeakirsikan kukintaa. Se ei vielä koskaan ole ollut niin kaunis kuin tänä keväänä. Rumasta ankanpoikasesta on kuoriutunut upea joutsen.

Kylvin laarit täyteen kukkia isän muistolle. Suunnittelin siskoni kanssa isän haudalle perennaistutukset. Olin onnellinen siitä, että isällä on nyt kaikki hyvin.

Pääsin ihailemaan ensimmäistä, tänä vuonna kylvettyä niittyä puutarhassamme. Yhdessä uuden nurmikon kanssa se antoi aivan uuden ilmeen koko pihapiirille.

Näin kilpirikon kukkivan ensimmäistä kertaa. Se oli ihana!

Sain parturoida ensimmäisen kerran Liikenneympyrän koivuangervoaidan. Jälki oli yhtä huoliteltua kuin että lapsi olisi leikannut itse hiuksensa. 

Valokuvasin ’Hagley Hybrid’ -kärhöä, joka oli noussut Köynnösikkunalle ja puhjennut kukkaan. Se oli juuri niin kaunis kuin toivoinkin. Seitsemän vuotta olen köynnöksestä haaveillut ja nyt se oli siinä.

Sain maistaa omasta puusta poimituista kirsikoista tehtyä hilloa. Nyt ymmärrän, miksi kirsikka-aikaa niin hehkutetaan.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

Viime talvi oli siitä erikoinen, etten tehnyt uusia puutarhasuunnitelmia. Nyt toteutin vanhoja unelmiani.

Kevättähtiä ei ole koskaan liikaa.

Pari vuotta sitten olin päättänyt, että jatkossa istutan joka syksy ainakin joitakin pikkusipuleita. Pidin päätökseni ja tänäkin vuonna maahan sujahti idänsinililjoja, krookuksia ja kevättähtiä, yhteensä 145 kappaletta.

 

3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

Kyllä niitä tulla tupsahti, kun matkailimme ainakin Muhevaisella, Sydänmaan puutarhalla, Pirilän Kukkatalossa Riihimäellä, Paratiisin taimitarhalla Porissa ja Toijalan taimitarhalla.

Hyötykasvipuolelta hankimme köynnöspinaatin ja ilmasipulin sekä kirsikkapuut ’Leningradin mustan’ ja ’Suklaakirsikan’.

Pensaista tuli hankittua lumimarja, ruusuangervoja, rinneangervoja, koivuangervoja vihrein ja limenvärisin lehdin, lännenheisiangervoja, kotakuusamaa, jasmikkeita, pensasruusuja, paljakkapajuja, rohtokatajaa ja kääpiövuorimäntyjä.

Harmaakurjenpolvi ’Ballerina’

Perennoista hankittiin ainakin villanukkajäkkärä, purtojuuri, valkoruusuleinikki, amerikankullero, ojakellukat vaaleanpunainen ’Peach’ ja aprikoosinvärinen ’Mai Tai’, harmaakurjenpolvi ’Ballerina’, vaaleanpunainen verikurjenpolvi ’Apfelblute’, kurjenpolvi ’Orion’, päivänlilja ’Lacy Doily’, vaaleanpunainen tulikukka, hopeahärkki, vaaleanpunainen yksinkertainen pioni ’Nymphe’ sekä ’Bowl of Beauty’.

Yksivuotisiakin kasvejakin tuli kokeiltua ja osa niistä saattaa meille hyvässä lykyssä jäädäkin. Ainakin ne jäivät mieleen ja muistoihin.

4. Menetitkö kasveja?

Olin salaa toivonut, että köynnösruusu ’New Dawn’ menisi talven aikana. Se on niin työläs kiinnitettävä tukeen.  Toinen köynnöskaaren ruusuista menikin, mutta toinen sinnittelee elossa.  Sen sijaan en millään olisi halunnut luopua ’Schneewittchen’ -tertturuususta, mutta se taisi mennä. Oli tosi vaikea talvi.

Menetin aika paljon jättipoimulehteä ja rönsytiarellaa, mutta onneksi ne ottavat vahingon takaisin melko pian. Suurin ’Rozannekin’ loistaa poissaolollaan. Ja laakakataja. Juuri kun minun piti saada se puoli puutarhaa valmiiksi.

Tälle pajulle tuli lähtö.

Menetyksiksi voidaan lukea myös lahonnut paju ja kirvojen syömä päärynäpuu. Ne piti sahata pois, kun ei niistä enää olisi tullut mitään.

Suurta pajua kaadettaessa tapahtui pieni onnettomuus. Kaatuessaan paju katkaisi viereisen kuusen latvan. Ensin tunsin menettäneeni senkin, sillä latvaton kuusi näytti töpöltä.  Eipä aikaakaan, kun kuusi oli päättänyt kasvattaa yhdestä yläoksastaan uuden latvan. Nerokasta! Nyt puu näyttää suurin piirtein siltä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Haluaisin siistit puutarhanäkymät ilman mustia muoveja, halkokasoja, epämääräisiä työkaluja ja tarvikkeita… Niin toivoisin, että nuo kaikki ajelehtivat miesväen tavarat olisivat siististi seinämän takana tai jossakin poissa silmistä.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2022?

Todennäköisesti ei mikään, sillä en kerta kaikkiaan muista vuosilukuja. Minun ajanlaskuni menee suurin piirtein näin: talon rakennuskesänä / autotallin rakennuskesänä / sen ja sen rippijuhlakesänä / sinä kesänä, kun lampi kaivettiin… Nyt oli se kesä, kun Niila meni armeijaan. 

Tämä saattaa myös jäädä mieleen sinä kesänä, jolloin kylvettiin lammen ympärille nurmikko ja niitty.

En muista myöskään sääoloja, mutta sanavarastooni kuuluu seuraavanlaisia ilmaisuja: sinä talvena, kun paukkupakkaset tulivat ennen lunta / silloin, kun lapset odottivat kesää, eikä se tullut ennen syksyä / silloin, kun talvi tuli yhtenä päivänä / silloin, kun paahtavaa hellettä kesti toista kuukautta.  Nyt oli se vuosi, kun oli pitkä ja kylmä, ihana kevät. Oli myös helteinen syksy.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa?

Suurin perheemme yhteinen saavutus oli se, että saimme lammen ympäristön kutakuinkin siistiksi. Kylvimme nurmikon ja niityn sekä istutimme vallille paljon pensaita ja muita kasveja. Kylvettävää ja istutettavaa vielä jäi, mutta nyt saan jo aika vapaasti valokuvata talosta länteen päin. Ei tarvitse zoomata kammottavan rumia mustia muoveja kuvista pois.

Taloa ympäröivässä ”omassa” puutarhassani sain valmiiksi monta projektia. Vaikka ne kestivät korkeintaan päivän per projekti, ne tuntuivat hyvin suurilta, sillä olin haaveillut niistä monta vuotta.

Sain tehtyä kesäkeittiön perustuksen ympärille kiveyksen ja vaihdettua kattomehitähdille puhtaan kasvualustan. Jospa nyt juurimaton avulla saisin voiton peltokortteista.

Lokakuun tunnelmaa Suihkulähteellä

Syksyllä sain uudistettua Suihkulähteellä olevan istutusalueen. Homma ei ollut suuren suuri, mutta valitsen sen suurimmaksi saavutukseni, sillä tein sen myöhään syksyllä. Yleensä olen siinä vaiheessa jo lopen kyllästynyt puutarhapuuhiin ja olin tämänkin homman siirtänyt jo keväälle. Jostakin sain kuitenkin kipinän ryhtyä puuhaan. Kottikärryllinen väärän värisiä ’Pink Parfait’ -iiriksiä pois, tilalle matalampia ’Snow Queen’ -kuningatarkurjenmiekkoja. Valkoalpit entisestä ahtaudestaan väljemmille vesille ja varjorikkoa aukkopaikkoihin. Vielä pyöreitä kiviä betonireunan peitoksi. Valmista. Ihan huippua!

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

’Leningradin musta’

Luulenpa, että paras hankintani oli kirsikkapuut ’Leningradin musta’ ja ’Suklaakirsikka’. Saimme ennen näkemättömän suuren kirsikkasadon entisistä puistamme. Ehkä nämä nuoret puut auttoivat pölyttämisessä.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Eipä oikeastaan tai en tiedä vielä. Aika sen näyttää tuliko hankittua joku liian villi tapaus tai turhan arka. Yleensä nuo molemmat tajuaa vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Toivottavasti tämä köynnöspinaatti ei ole kumpikaan noista.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Jos nyt ei oteta lukuun kohdassa 4 mainitsemaani kuusta, valitsen yllättäjäksi lumimarjan. Olin vienyt sen lammen taakse vallin päätyyn istutettavaksi, mutta se oli jäänyt epähuomiossa laittamatta maahan. Sitten tulivat helteet enkä yhtään muistanut muovipurkissa odottelevaa lumimarjaa. Jonkin ajan päästä huomasin kauhukseni sen kuivuneen. Kaikki lehdet olivat kuivia käppyröitä. Istutimme sen kaikesta huolimatta maahan ja kuinka ollakaan, se alkoi kasvattaa uusia vihreitä lehtiä.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Olin kylvänyt viime vuonna nepalinhanhikkia, joka kukki tänä vuonna ensimmäisen kerran. Luulin kylväneeni kauniin vaaleanpunaisia kukkia, mutta vaikka kuinka yritin katsoa niitä, minusta ne näyttivät aina vain kirkkaanoranssinpunaisilta. Kiskoin kaikki työllä ja vaivalla istutetut taimet ylös.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

Puutarhamatkailu tuli kalliiksi, vaikka emme matkustaneetkaan Etelä-Suomea kauemmaksi.  Viittaan tässä kohtaan 3.

13. Mitä opit?

Pääsin vihdoin ja viimein floristin oppiin opettelemaan spiraalitekniikkaa. Tajusin sen idean, mutta opeteltavaahan vielä riittää. Suurin oivallukseni oli, ettei kukkavarsia tarvitsekaan laittaa järjestyksessä. Voi laittaa aina sinne missä on tarvetta. Eikä kimppua tarvitse koko ajan käännellä.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

Elän niin tässä ja nyt, etten odottamalla odota mitään. Olen kuin hangen alle kylvetty unikon siemen. Se tietää, milloin on hyvä aika itää. Sitä ennen se ei päätään vaivaa, milloin alkaisi varttaan kasvattaa. Eikä hötkyile. Kun ensimmäiset auringonsäteet alkavat lämmittää, alkaa puutarhamieleni herätä. Sitä ennen nukun ihan mielelläni talviunta ja kerään voimia uuteen uurastukseen.

+ Millaisen hetken haluaisit tallentaa pieneen purkkiin talven varalle?

Paneudun pitkäkseni terassille. Aurinko kuumottaa, tuuli hyväilee ihoani.  Ihana hetki olla vain ja nauttia kesästä!

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Suosittelen osallistumaan haasteeseen, ellet vielä ole osallistunut.

Lämpimät kiitokset kuluneesta vuodesta, ihanat lukijani! 

On ollut hauska kulkea yhdessä puutarhamatkaa jo seitsemättä vuotta.

 

Onnellista puutarhavuotta 2023 kaikille!

KUULUMISIA KATAJAKUJALTA

Olen ollut koko kesän aivan hissun kissun. On niin vaikeaa olla joka paikassa yhtä aikaa: blogissa, puutarhassa, verkkokaupassa ja putiikissa. Onneksi nyt kun olen saanut uudistettua Kukka & Kaalin verkkokaupan sivut, on aikaa kirjoitella puutarhakuulumisia.

Kirsikan kukintaa toukokuussa

Kirjoittanut olen kyllä, mutta vain itselleni. Kirjoitan nimittäin jo kolmatta vuotta puutarhapäiväkirjaa, jonka teetän kirjaksi aina vuoden vaihtuessa. Valitettavasti kirjojen teettäminen on niin kallista, että niitä ei kannata painattaa myyntiin.

Hauskinta on noiden kahden asian yhdistäminen.

Niin rakastan sitä hommaa! Ensinnäkin kirjoittaminen on kivaa. Kuvien valitseminen on vaikeaa, mutta omalla tavallaan innostavaa. Hauskinta on noiden kahden asian yhdistäminen eli kirjan taittaminen.  Se, kun näkee työnsä jäljen. Kun saa säilöttyä puutarhan parhaat palat kansien väliin niin kuin kirsikkahillon lasipurkkiin. Ja kun saa myöhemmin maistiaisia puutarhatunnelmista.

Kesäkuussa

Talvi oli tehnyt tuhojaan

Odotin, että puutarha alkaisi olla vihdoin täynnä. Ei se vaan ole. Talvi oli tehnyt tuhojaan ja muutamilla alueilla sai aloittaa melkein alusta. Ihmeellistä, että jo vuosia hyvin voineet ja alueensa täyttäneet laakakatajat, jättipoimulehdet, tiarellat ja kevätkaihonkukat kärsivät, kun taas jotkut uudet, jopa aranpuoleiset kasvit porskuttivat täysillä. Huh, onneksi viime kesänä istuttamamme kymmenkunta rusokirsikkaa kuuluivat näihin menestyjiin. Jotkut vahvoiksi luulemani ruusut menivät, mutta viime kesänä istuttamani kärhö ’Hagley Hybrid’ kasvoi runsaana. Ihmeellisintä oli se, että olin tuota kärhöä jo kaksi kertaa yrittänyt huonolla menestyksellä. Nyt nousi myös kärhö ’Miss Bateman’, jonka olin jo vuosia sitten julistanut kuolleeksi. Sellaista on puutarhaelämä.

Nuori ’Hagley Hybrid’

Keväänä tuli matkusteltua ja lyhennettyä kovasti haaveiden listaa. Senhän tietää, että jos matkareitti kulkee hyvän puutarhamyymälän ohi, kaivetaan lista esiin. Tiensä löysivät meille niin köynnöspinaatti kuin muutama uusi kellukkakin, imeläkirsikka ’Leningradin musta’, amerikankullero ja monta, monta muuta. Joukon puutarhaan, lammen taakse vallille ostimme paljon pensaita. Ei mitään erikoisuuksia, vaan tavallisia nopeasti tilansa täyttäviä puskia ja tietysti pioneja.

Lopussa tuntui, että ei yhtään enää. 
Ei ikinä – ei ainakaan ennen syksyä.

Pitkä ja viileä kevät antoi mahtavan tilaisuuden istuttaa pensaita ja perennoja niin paljon, että lopussa tuntui, että ei yhtään enää. Ei ikinä – ei ainakaan ennen syksyä. Onneksi myös kesä oli pitkä ja uudet istutussäät tulivat myöhään. Oli aikaa unohtaa. Nyt olisi pari amerikanheisiä ja muutama pihasyreeni istuttamista vailla.

Muotopuutarha heinäkuussa

Täytyihän jonkun päällepäsmärinä olla.

Kun alkaa miettiä mitä kaikkea puuhailimme, ei tarvitse ihmetellä, miksi en blogin ääreen ehtinyt. Suurimman osan työstä tekivät toki toiset, mutta täytyihän jonkun päällepäsmärinä olla. Uimalammen ympärille kylvettiin nurmikko ja niitty. Aurinkopaneeleiden tieltä kaadettiin puita ja toisaalle niitä istutettiin lisää. Kylvettiin paljon kukkia. Asennettiin kesäkeittiön ympärille kiveys. Uudistettiin mehitähtien alue, jonka kortteet olivat vallanneet. Uudistettiin alue sieltä ja toinen täältä. Kitkettiin ja taas kitkettiin.

Välillä vietettiin – tai siis minä vietin – perinteistä Onko tässä mitään järkeä -päivää.

Välillä vietettiin – tai siis minä vietin – perinteistä Onko tässä mitään järkeä -päivää. Sitten jatkettiin taas uudella innolla. Tai noh, jatkettiin.

Kesähelteet menivät kärvistellessä. Hyvä, että edes valokuvata jaksoin.

Elokuussa

Olen vuosien varrella oppinut tuntemaan puutarhaminäni. Tässä vaiheessa kasvukautta into alkaa olla vähissä. Kuulaiden syyspäivien koittaessa intoa vielä löytyy loppurypistykseen. Sitä odotellessa.

Lämpimästi tervetuloa, uudet lukijani! Toivottavasti viihdytte blogini juttujen ja kuvien parissa.

MINUN ORKESTERITEOKSENI

Kirjoitin joskus puutarhasuunnitelmia miettiessäni: ”Tekisinkö tuosta tyhjästä alueesta suloisen sonaatin, konserton vai jopa sinfonian? Duurissa vai mollissa? Mitä jos yhdistäisin siihen kukkakimpun kaunottaret? Hmm... nopea alkusoitto krookuksilla, sitten tulppaanien hidas osuus. Sitten tulee scherzo. Scherzon pitää olla leikkisä… vaikkapa pussillinen siperianunikoita: keltaisia, valkoisia ja punaisia. Vai olisiko konsertto sittenkin parempi?”

Suuruudenhullua, eikö totta?

Pitkien pohdintojen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että sävellyksestäni tulee – ei enempää eikä vähempää kuin – kuusiosainen sinfonia concertante. Suuruudenhullua, eikö totta? Orkesterisävellykseni on vielä vähän vaiheessa, mutta katsotaanpa mitä teokselleni nyt kuuluu.

Loistotädykkeelle en ole vielä säveltänyt soolo-osuutta, vaikka tämä ihana perenna ansaitsisi sellaisen ehdottomasti.

Kyseessä on siis opus No. 1 G-duuri. Luonnehtisin sen sävelkieltä kukkaisaksi, melodiseksi ja harmoniseksi. Perinteisesti sinfoniat ovat kolmi- tai neliosaisia, mutta tuskinpa siitä kukaan suuttuu, jos minun orkesteriteoksessani on kuusi osaa. Kaikki teoksen osat sisältävät huomattavan määrän improvisaatiota.

Sinfonia concertantehan on konserttomainen teos, jossa on kaksi tai useampia soolosoittimia sekä tavanomainen orkesteri. Teokseni soolosoittimet ovat krookukset, iirikset, pionit, jaloritarinkannukset, päivänliljat, syysleimut ja ruusut. Niitä säestävät tädykkeet, kullerot, poimulehdet, kurjenpolvet, kuunliljat, havut ja monet muut mitä ihastuttavimmat perennat, pensaat ja puut.

Se soitetaan siis nopeasti

sekä suloisesti ja vienosti.

Teoksen ensimmäinen osa, alkusoitto, alkaa krookusten herkänsuloisilla sävelillä. Sen tempomerkintänä on Allegro dolce. Se soitetaan siis nopeasti – pari viikkoa kestävä kukinta tuntuu aivan liian lyhyeltä ajalta – sekä suloisesti ja vienosti.

Krookus 'Jeanne D' Arc' ja valkokirjokanukka, maanpeitteenä peittokurjenpolvi

Tämän osan alkupuoliskolla saadaan kokea valkoisten krookusten ja valkokirjokanukan punertavien versojen herkkä duetto. Tämän jälkeen seuraavat kevätkaihonkukkien kaihoisat sävelet. Niiden suloisensinisiä säveleitä säestävät vihertyvät koivuangervot, arovuokot, jouluruusut, valkoiset ruusuleimut sekä kukkivat hedelmäpuut.

Teoksen seuraava osa aloitetaan välittömästi

ilman taukoa edellisen päättymisen jälkeen.

Tästä siirrytään attacca subito toiseen osaan. Se siis tarkoittaa, että teoksen seuraava osa aloitetaan välittömästi ilman taukoa edellisen päättymisen jälkeen. Sävellystyössäni olen pyrkinyt siihen, että tämä toistuu kaikkien osien kohdalla.

Toisen osan tempomerkintänä on Andantino grazioso. Se esitetään siis viehkeästi, mutta hieman andantea liikkuvammalla eli rauhallista keskivertotempoa nopeammalla tempolla. Tämän osan solisteina ovat iirikset. Minulla iiristen kukinta kestää kunnolla ainakin viitisen viikkoa, joten nautintoa riittää, vaikka niiden aika on lyhyempi kuin esimerkiksi päivänliljojen tai jaloritarinkannusten.

Siperianiiris 'Blauw' on suosikkini. Rakastan sen ihanan vaaleansinistä väriä.

Iiriksiä säestävät lupiinit, unikot, kurjenpolvet, loistosalviat ja kuunliljojen vaihtelevanvihreät suuret lehdet.

Kuten edellisessä osassa, nytkin siirrytään seuraavaan osaan attacca subito. Kolmannen osan alkupuolen tempomerkintänä on Presto ma non troppo eli nopeasti, mutta ei liian nopeasti sekä Molto vivace eli hyvin elävästi. On totta, että pioni kukkii vain parisen viikkoa, mutta kukinta on niin runsas ja täyteläinen, ettei se tunnu menevän kuitenkaan liian nopeasti. Sitä paitsi kukintaa pidentävät erot lajikkeiden välillä.

Pioni 'Jan van Leeuwen' ja jaloritarinkannus 'Summer Skies' sointuvat kauniisti yhteen.

Tämä osuus on erittäin vivahteikas. On mahdotonta löytää kahta samanlaista pionin kukkaa. Sama kukka voi olla viehättävä pieni malja ja aivan pian ylitepursuilevan runsas kermakakku.

Tämä siis esitetään

leikkisästi ja eloisasti.

Keskivaiheilla tempomerkintänä on Con brio. Tämä siis esitetään leikkisästi ja eloisasti. Olen säveltänyt tämän osion erityisesti ’Jan van Leeuwen’- sekä ’Roselette’ -pioneille, joita säestävät keltaiset päivänliljat.

Pionit ’Jan van Leeuwen’ ja ’Roselette’, edessä kurkottelevat valkoisen tiikerililjan versot, takana loistaa päivänlilja.

Pionien osuus on intensiivinen, mutta vaikuttava. Siinä on syvyyttä ja soinnin rikkautta. Pionien lempeitä säveliä täydentää jättipoimulehtien tunteellinen sävelkieli.

Neljännen osan tempomerkintänä on

Largo maestoso eli hitaasti ja juhlavasti.

Lyhyestä kukinnasta huolimatta en jää itkemään pionien perään, sillä ennen kuin pionit ovat lopettaneet, ovat jaloritarinkannukset jo aloittaneet. Ne ovat teoksen neljännen osan upeat solistit. Neljännen osan tempomerkintänä on Largo maestoso eli hitaasti ja juhlavasti.

Rakastan tätä herkkää duettoa: jaloritarinkannus 'Summer Skies' ja kullero 'New Moon'.  

Jaloritarinkannusten kukinta on verrattain pitkä. Sitä säestävät kalpeankeltaiset ’New Moon’ –kullerot. Tässä vaiheessa sitä aina toivoo, ettei teos loppuisi ikinä.

Tämä esitetään Adagio affettuoso

eli hitaasti ja tunteikkaasti.

Viidennen osan solistit ovat päivänliljat ja syysleimut. Tämä esitetään Adagio affettuoso eli hitaasti ja tunteikkaasti. Päivänliljat ja syysleimut kukkivat kunnolla yli kuukauden. Päivänliljat aukaisevat kukkansa comodo assai eli sangen leppoisasti ja verkkaisesti. Vaikka kukka kestää vain päivän, kaikuvat pehmeät soinnut pitkään sen ympärillä, sillä kukkia aukeaa koko ajan lisää.

Etualalla päivänlilja 'Gentle Shepherd', taaempana pinkki syysleimu 'Elli' ja valkoinen kiiltoleimu. Tummanlila säväyttäjä on iiris 'Concord Crush'.

Niiden osuus huipentuu

tässä kuudennessa osassa.

Sinfonia concertanten finaalissa pääosassa ovat ruusut. Ne ovat olleet mukana jo teoksen toisesta osasta alkaen, mutta niiden osuus huipentuu tässä kuudennessa osassa. Ruusuja säestävät suloiset koreakärsämöt, törmäkukat, pensashanhikit ja tarhaiiso.

Ruusu 'New Dawn' kukkii uskollisesti pakkasiin asti.

Lumen kuorruttamat ruusunnuput

päättävät teoksen haikeansuloisesti.

Viimeisen osan tempomerkintä on Allegro assai eli sangen nopeasti ja Ritardando eli hidastaen. Joidenkin ruusujen kukinta on hyvin nopea kun taas jotkut ruusut tuntuvat kukkivan aina vain. Niiden runsain kukinta alkaa talvea kohti hiipua, mutta sitkeästi ne aukaisevat nuppujaan pakkasten tuloon asti. Lumen kuorruttamat ruusunnuput päättävät teoksen haikeansuloisesti.


Joskus muinoin osallistuessaan arvontaan blogissani Sarkku kysyi lempparikasvejani. Olen kirjoitellut tästä aiheesta ennenkin, mutta kysymys on aina yhtä kiinnostava. Kiitos kivasta kysymyksestä, Sarkku! Mieli muuttuu ja lempikasvit sen mukana, mutta jokin tai jotkin pysyvät. Onneksi et rajannut kasvien määrää, sillä kaikki jutussa mainitut kasvit ovat lempikasvejani ja paljon jäi vielä mainitsemattakin.

Muut lempikasvejani koskevat jutut löydät klikkaamalla Hieno rouva ja Mielikukkani ja Lempikukkani.

ILOJEN JA SURUJEN PUUTARHA

Puutarha – mikä oivallinen paikka itkeä ilosta, surra surunsa, haihduttaa huolensa, täyttyä toivosta, purkaa pettymyksensä, karkottaa kateutensa, tuntea tyytyväisyyttä, voittaa vihansa, pudottaa pois pelkonsa, unohtaa uupumuksensa, varastoida voimia, haudata harminsa, nauraa ja nauttia, omistaa onni!

Toivo elää.

Puutarhassa voi haaveilla, innostua, toteuttaa haaveitaan, nauttia toteutuneista unelmista, suunnitella suuria tai pieniä tai olla suunnittelematta. Elää hetkessä. Tuntea tunteensa. Avata aistinsa. Miettiä tai olla miettimättä.

Joitakin on lannoitettu

ripauksella huolia,

pettymyksiä tai pelkoja.

Minun puutarhani on minun näköiseni. Kasveja on kasteltu ilon ja onnen kyyneleillä. Joitakin on lannoitettu ripauksella huolia, pettymyksiä tai pelkoja. Monet on katettu toivolla.

Aivan kuin jätteet kompostissa, huolet, harmit, pelot ja pettymykset ovat muuttuneet muhevaksi mullaksi, kasvualustaksi jollekin aivan uudelle. Puutarha versoilee villejä ideoita. Se rönsyilee rakkautta. Voin nähdä arjen rakkauden tekoja kaikkialla. Sieltä nousevat toiveikkuuden taimet.

Puutarhaan on kerrostunut muistoja. Muistoja matkoilta miehen ja lasten kanssa. Muistoja yhteisistä hetkistä. Muistoja voitetuista vaikeuksista ja iloisista yllätyksistä. Muistoja toteutuneista toiveista.

Tämän pensashanhikin valitsimme kun kävelimme, mieheni ja minä, käsi kädessä taimitarhalla ja muistelimme aikaa kun lapsemme olivat pieniä.

Menen puutarhaan kun olen onnellinen. Onneksi yleensä olen. Kannoillani astelevat Onni, Ilona ja Rauha sekä Into ja Tarmo. Silloin puutarhapuuhat ovat juhlaa.

Rauha haluaa mukaan

ja menemme yhdessä kitkemään.

Jos mielessäni on jotakin ikävää, menen silloinkin puutarhaan. Rauha haluaa mukaan ja menemme yhdessä kitkemään. Joskus olen kitkenyt ämpärillisen tai kaksi ja huomaan, että Into ja Tarmokin ovat salaa liittyneet seuraamme. Tarmo ei aina tule. Ei haittaa. Silloin me vain hiljakseen kitkemme yhdessä Rauhan kanssa. Kiirettä ei ole. Ämpäri täyttyy toisensa jälkeen. Joskus alkaa sataa, mutta me vain kitkemme. Viimeistään sisälle mennessä huomaan Onnin ja Ilonan. He ovat palanneet.

Pioni 'Madame Calot'

Näitä mietiskelin kun Tuula Maalaiskaupungin piha –blogista kysyi jonakin syksynä kauan aikaa sitten arvontaan osallistuessaan: ”Vaikuttaako puutarhaan perheen tapahtumat, ilot, surut?” Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä! Tähän ei ollut ihan helppo vastata, mutta kiinnostavaa kyllä.

Lämpimästi tervetuloa, uudet lukijani! Toivottavasti viihdytte blogini juttujen ja kuvien parissa.

PUUTARHAMYYMÄLÄSSÄ

Suljen silmäni. Oijoi! Siinähän se nyt vihdoin on: puutarhamyymälä. Olen aina halunnut päästä juuri sinne. Tässä puutarhamyymälässä nimittäin myydään puutarhoja. Ryntään innoissani sisään.

Ensimmäisellä osastolla heti sisäänkäynnin vieressä myydään antiikin puutarhoja. Isossa mainoskyltissä lukee "Locus amoenus", miellyttävä paikka. Niin, siihenhän antiikin puutarhoissa pyrittiin. Täältä löytyy rinnepuutarhoja ja terasseja. Kuulen jonkun sanovan, että täällä myytäisiin jopa riippuvia puutarhoja. Niitä en ole huomannut, mutta näen vaikuttavaa arkkitehtuuria ja patsaita, portaita, ramppeja ja pylväikkökäytäviä.

Mikä tuuri, että

tällainen oli vielä jäljellä!

Kaikki näyttää niin suurelta ja kalliilta, että taidan jatkaa seuraavalle osastolle. Mutta hei, täällähän on ale-laari! Laarissa on patsaiden jäljennöksiä. Betonisia patsaita ei ole jäljellä kovin montaa, mutta löydän huikean kauniin naisfiguurin. Mikä tuuri, että tällainen oli vielä jäljellä!

Innoissani jatkan eteenpäin ja jossain kohtaa osasto vaihtaa ilmettään. Italialaiset barokkipuutarhat ovat valtavan suuria ja hienoja; paviljonkeja ja antiikkia mukailevia patsaita, suihkulähteitä, altaita, kanaaleja. Puutarhat ovat salaperäisiä ja lumoavia. Niissä on giardino segreto, salaisia piilopaikkoja ja mystiikkaa.

Osaston toisella puolella näyttää olevan ranskalaisia barokkipuutarhoja. Ne ovat vieläkin suurempia. Leikatut pensaat muodostavat tarkkoja geometrisia kuvioita.

Tänne pitäisi tulla vähintään

pitkässä juhlapuvussa ja kampaajan kautta.

Vilkaisen nolona vaatteitani. Voi kamala, eihän tänne voi tulla farkuissa ja paitapuserossa. Hiuksenikin ovat miten sattuu sutaistu nutturalle. Tänne pitäisi tulla vähintään pitkässä juhlapuvussa ja kampaajan kautta. Tuntuu siltä kuin olisin opiskelijabudjetilla viiden tähden ravintolassa. Kiiruhdan askeleitani ja toivon, ettei myyjä kysy, mitä etsin. Etsin nimittäin lyhintä reittiä ulos.

Juuri kun olen menossa osastolta seuraavalle, huomaan ale-laarit. Löydän laarista pari pientä, matalaksi leikattua aitaa. Otan ne. Ne eivät ole puksipuuta, mutta koivuangervo kelpaa minulle oikein hyvin. Ne sopivat pohjoispihalle, josta tullaan sisään. Tyytyväisenä löydöstäni marssin seuraavalle osastolle.

Koivuangervo on puksipuuta kestävämpi ja siksi sopii meille oikein hyvin.

Seuraavana on englantilaisten puutarhojen osasto. Heti vasemmalla näyttää olevan maisemapuutarhoja. Maalauksellisia, luonnonmukaisia ja avoimia. Romantiikkaa ja ruusutarhoja. Suuret nurmikot kaartuvat pehmeästi.

Ota kolme, maksa kaksi!

Huomaan värikkään mainoslapun: Ota kolme, maksa kaksi! Laarissa on erilaisia maisemia. Onneksi laari on vielä kukkuroillaan. Valitsen kumpuilevan peltomaiseman. Se muistuttaa minua lapsuudesta. Toiseksi valitsen järvimaiseman. Se muistuttaa minua nuoruudesta Keski-Suomen järvien äärellä. Kolmanneksi valitsen metsämaiseman. Sekin muistuttaa Keski-Suomesta, jossa sukuni juuret ovat. Olen onnellinen, että valikoimaa oli vielä näin hyvin jäljellä. Ovat tainneet aivan äsken panna ne tarjoukseen.

Rakastan tuota kumpuilevaa peltomaisemaa puutarhan taustalla.

Puutarhoissa on renessanssityylisiä pieniä huviloita ja olkikattoisia maalaismajoja, antiikin temppeleiden jäljitelmiä, goottityylisiä raunioita, siltoja ja muuta kuvankaunista maalaismaisemaan sopivaa arkkitehtuuria. Useimmissa niistä on lampi tai pieni järvi, jossa on laituri tai silta. Lampien lähistöillä on roomalais- tai kiinalaistyylisiä paviljonkeja.

Kaunista, mutta liian loisteliasta

meidän kylälle ja kukkarolle.

Kiinnitän huomioni yhteen loisteliaaseen taloon, jonka ympärillä on puutarha. Talon takana ovat muodolliset ja symmetriset puutarhat. Koristeina on kasveista muotoiltuja muureja, suihkulähteitä sekä aitoja, joita koristavat patsaat. Kaunista, mutta liian loisteliasta meidän kylälle ja kukkarolle.

Kierrellessäni eri puolilla osastoa olen mykistynyt. Täällä on niin kaunista. Poimin kärryyn pienen palan laadukasta, juuri tuota äsken mainitsemaani pehmeästi kaartuvaa nurmikkoa. Sitä en tarvitse paljon, mutta pieni alue antaa juuri sopivan avoimen vaikutelman.

Pieni kaarevareunainen nurmikko aurinkoisella paikalla riittää hyvin.

En voi vastustaa suihkulähteitä. Valitsen saman tien kaksi: yhden pyöreän ja toisen vapaamuotoisemman vesiaiheen. Ai niin, pakkohan minun on ostaa vielä kolmaskin vesiaihe sille naisfiguurille, jonka valitsin antiikin puutarhojen ale-laarista. Innostuinkohan jo vähän liikaa?

Täältä löytyy myös mannereurooppalaisia – ranskalaisia ja saksalaisia – puutarhoja. Nämä eivät ole niin luonnonmukaisia kuin äsken kuvailemani. Niissä on geometrisiä osia ja muotopuutarhoja, luolia ja rauniojäljitelmiä.

En ole raunioromantiikan ystävä,

mutta rakastan antiikkitiilien rouhevuutta.

Ah, mikä tunnelma! En ole raunioromantiikan ystävä, mutta rakastan antiikkitiilien rouhevuutta. Täytyypä katsella, löytyisikö tältä osastolta muurikasvihuonetta. Sellainen kelpaisi kyllä. Samoin metalliportti ja tiilimuurit portin pielissä. Ostan nyt ainakin kasan kauniin punertavia vanhoja tiiliä. Eiköhän niistä jotakin saada aikaan.

Oikealla puolella näkyy cottage garden –puutarhoja. Mielenkiintoista. Olen nuorena ollut au pairina Lontoon maaseudulla ja olen varma, että täältä löytyy kaikkea kivaa.

Täällä kaikki on niin runsasta, mutta silti puutarhat ovat avoimia ja aurinkoisia. Pastellinsävyisiä kukkia pursuilee kaikkialla. Akileijoja, malvoja, kelloja, tähtiputkia, kärsämöitä, tädykkeitä, marunoita, tuoksuherneitä, salkoruusuja, sormustinkukkia, daalioita, gladioluksia, köynnösruusuja ja –kuusamia, koristeheiniä ja luonnonkasveja…

Pioni 'Angel Cheek'

Tunnelma on rennon hienostunut.

Silmä erottaa myös hyötykasveja kaiken kukkarunsauden keskellä. Kaikki on tarkkaan harkittua, mutta silti tunnelma on rennon hienostunut. On tuossa vieressä myös värikkäitä perennoja, mutta minä en meinaa saada silmiäni näistä vaaleista, hempeistä sävyistä. Kanat ja ankat täydentävät maalaismökin idyllin. 

Ah, miten ihanaa! Valitsen myynnissä olevista kanaparvista yhden sopivan kokoisen ja sille tarhan. Täytän ostoskärryni ruusuilla, pioneilla, kurjenpolvilla, iiriksillä, unikoilla, mirrinmintuilla, jaloritarinkannuksilla, kosmoskukilla, ruiskaunokeilla…

Kukon kiekuminen ja kanojen kaakatus tekevät maalaisidyllin.

Tunnen itseni huutomerkiksi.

Pää pyörryksissä maalaisidyllin kauneudesta, tuoksuista ja runsaudesta jatkan japanilaisten puutarhojen osastolle. Kukkia pursuilevine ostoskärryineni tunnen itseni huutomerkiksi tällä hillityn tyylikkäällä osastolla, jossa kaikki fengshuin viisi elementtiä sekä jin ja jang ovat kohdallaan.

Puutarhat ovat kuin taideteoksia – kallioisia, sammaleisten kivien verhoamia. Astinkiviä sammalmatolla. Epäsymmetrisesti aseteltuja kiviä. Sorapintoja. Jossakin kasvaa käppyräisiä puita. Kauempana siintää vesi.

Niissä puutarhoissa, joissa ei ole vettä, näkyy vettä ja saaria symboloivia kiviä tai hiekkaa. Kivilyhtyjä. Teehuoneita. Paviljonkeja. Jossakin näkyy karppilampi. Kaikki kasvillisuus on hillittyä: ikivihreitä puita, mahonioita, bambuja, saniaisia, atsaleoja, japaninvaahteroita, kirsikkapuita, kuunliljoja.

Tungen täpötäyteen kärryyni marjakuusia, tuijia, katajia ja kuunliljoja. Tilaan sammaloituneita kiviä kokonaisen kuorman.

Jalat kipeinä jatkan seuraavalle osastolle, jossa myydään vanhoja suomalaisia puutarhoja: luostaripuutarhoja, kartanopuutarhoja, pappiloiden puutarhoja, apteekkipuutarhoja. Pihapiirit ovat avaria ja kauniita. Niissä on hedelmäpuita, yrttitarha mauste- ja lääkekasveille sekä kaalitarha keittiökasveille. Jossakin näkyy humalatarha.

Hyötykasvit kasvavat suorissa riveissä

ja niiden viljely on tehokasta.

Ryytimaat ja kaalitarhat ovat säännöllisen geometrisia. Hyötykasvit kasvavat suorissa riveissä ja niiden viljely on tehokasta. Kun tarkemmin katselen, huomaan monen puutarhan olevan neliö tai suorakulmio, joka on jaettu neljään osaan eli kortteliin: hedelmäpuita kasvava puutarha, kyökkiryytimaa, lääkekortteli ja kukkaskortteli.

Ystävällinen myyjä kysyy, voiko hän jotenkin palvella, mutta vastaan katselevani vain.

Jotkut puutarhat ovat melko vaatimattomia. Koristekasveja on aika vähän. Linnapuutarhat ovat toki komeita ja luostaripuutarhatkin. Monissa kartanopuutarhoissa on valtavan suuria jalopuita ja laajoja nurmialueita. Sellaisen kartanopuiston haluaisin, mutta eihän se tietenkään meille mahtuisi. Haluaisin talon eteen myös sellaisen ympyränmuotoisen istutusalueen, joita kartanopuutarhoissa on, mutta sellainenkin on meidän pihaamme liian iso.

Muutamiin puutarhoihin johtaa ylväs puukuja. Jotkut niistä on istutettu jalopuista, jotkut ovat koivukujia. Sellaisen kun saisi…

Lopulta poimin hyllystä muutamia hyötykasveja: lipstikan, ruohosipulin, sitruunamelissan, parsoja, herukkapensaita ja hedelmäpuita. Olen jo menossa eteenpäin kun huomaan vielä pioni ’Sarah Bernhardtin’ ja nostan pari sellaista kärryyni. Koivukujat jäävät hyllylle.

Kevään ensimmäinen parsa kurottautuu aurinkoa kohti.

Huh-huh! Nyt alan jo tosissani haaveilla pehmeästä nojatuolista ja virkistävästä smoothiesta. Tai edes auton penkistä, jossa voisin lepuuttaa väsyneitä jalkojani. Olisi pitänyt älytä laittaa kunnon kävelykengät jalkaan.

Juuri ennen kassoja myydään moderneja puutarhoja. Ne ovat selkeitä ja pelkistettyjä. Niissä on vahvoja linjoja ja graafisia elementtejä. Väreinä näkyy paljon harmaata, mustaa ja valkoista. Materiaalit ovat usein betonia ja puuta sekä sileäpintaista kiveä. Näen minimalistisia, kulmikkaita tai säännöllisen pyöreitä suihkulähteitä. Abstrakteja veistoksia. Suuria pihalaattoja.

Kasvivalinnat ovat harkittuja: tuijia ja muita pylväsmäisiä havuja, jossain näkyy myös kartio tai pallo, muutamia kirkkaanvärisiä perennoja, mehitähtiä, heiniä. Nurmikkoa näkyy hyvin vähän. Nurmikon sijaan on laajoja oleskelualueita, jotka on päällystetty puulla, soralla tai jopa asfaltilla.

Puutarhoissa on suoria käytäviä ja symmetriaa. Geometrisyys toistuu kaikessa. Hyötykasvit kasvavat suorissa riveissä viljelylaatikoissa. Kaikkialla on siistiä ja huoliteltua.

Rentoutumispaikat ovat keskeisesti esillä.

Pihan oleskelupaikan ikkunat ja ovet ovat koko seinän korkuiset. Terasseilla näkyy vähäeleisiä puutarhakalusteita. Rentoutumispaikat ovat keskeisesti esillä.

Nämä puutarhat ovat minulle liian pelkistettyjä. Ihailen kuitenkin niiden siistiä ilmettä. Maaseudulle omaan puutarhaani toivon runsaampaa tyyliä, mutta uusin tekniikka minulle toki kelpaa. Valitsen hyllystä robottiruohonleikkurin.

Robottiruohonleikkuri on ihan paras!

Nyt vihdoin kassalle. Maksan ostokseni. Kassa toivottaa iloisesti hyvää päivän jatkoa. Sitä samaa toivotan hänellekin ja lähden laahustamaan kohti ulko-ovea.

Käytävällä on muutamia kojuja. Huomaan heti kirjoista tutun Rea Peltolan ja suuntaan sinne. Realla on tarjolla innostusta, rentoa otetta puutarhanhoitoon ja valtavasti tietoa. Ostan niitä kaikkia suurpakkaukset.

Toisella kojulla näkyy olevan Gisela Keilin suunnittelemia puutarhan osia ja tykötarvikkeita. Nappaan potager-setin sekä ison pussillisen tietoa luonnonmukaisesta puutarhasta. Kiitän ja raahaudun vihdoin autoon.

Aikamoinen ostosreissu! Kotona rojahdan nojatuolille juomaan smoothien. Smoothieta nauttiessa mietiskelen. Enköhän näistä aineksista saa kursittua kokoon yhden sopivan kokoisen puutarhan. Oman näköisen.

Inspiraation tähän juttuun sain, kun Valkoista salviaa -blogin Heidi kysyi joskus kauan aikaa sitten syksyn arvontaan osallistuessaan: ”Onko sinulla esikuvia puutarhailun suhteen? Tyylisuuntia, joita ihailet?” Kiitos, Heidi, erittäin kiinnostavasta kysymyksestä! Aihe innosti mielenkiintoiseen keskusteluun miehenikin kanssa.