Kun kevätmieli tulee, silitän värikkään liinan pöydälle. Tällä kertaa asettelin Pip-studion kuppeihin sitruunatimjamia ja pulloon nuoren kuusen taimen.
En toki vielä silloin
kiiruhda puutarhaan.
Ei tee edes mieli.
Niin kaunis kuin luminen talvi onkin, en harmittele lumen puuttumista. On vain parasta hyväksyä ne asiat, joita ei pysty muuttamaan. Ja on siitä se hyvä puoli, että lumettomassa puutarhassa on helppo tehdä suunnitelmia. Montako atsaleaa mahtuisi tuohon katajan taakse? Mistähän löytäisin paikan hohtopiikkiputkelle?
Nyt maa on taas hetken aikaa kauniin valkoinen. Puutarhaunelmat ja -suunnitelmat olen siirtänyt sivuun. Mieleni on täynnä iloa ja innostusta. Olemme hypänneet uuteen elämäntilanteeseen.
Ennen joulua saimme idean, että voisimme tarjota talostamme vuokrahuoneen toiselle kehitysvammaiselle. Vähän aikaa oli hiljaista ja ajattelimme, ettei tapahdu mitään. Kun sitten alkoi tapahtua, kaikki tapahtui rytinällä. Meidän piti vastaanottaa meille vieras ihminen viikonlopuksi. Piti tutustua, totutella ja miettiä. Olimme suunnitelleet, että tässä kevään aikana asiaa hauduteltaisiin.
Yhdessä hujauksessa
hyppäsimme uuteen elämäntilanteeseen.
Reilu viikko sitten hän tuli. Kävikin niin, että hän tuli jäädäkseen. Yhdessä hujauksessa hyppäsimme uuteen elämäntilanteeseen.
Nyt meillä on kädet täynnä työtä. Se lisäksi että avustamme kehitysvammaista ja olemme saatavilla koko hänen valveillaoloaikansa, käymme pitkällisiä neuvotteluja saadaksemme työstämme myös palkan. Uskomatonta, mutta sellaista se vain on.
Blogin ja puutarhan pariin palaan ehkä kevään kuluessa kun arki asettuu uomiinsa. Sanotaan, ettei mikään ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito. Kuitenkin nyt paljon tärkeämpää on taata kehitysvammaiselle turvalliset olot ja onnellinen mieli. Sellaisesta saa onnen itselleenkin.
Sydämellisesti tervetuloa blogini lukijaksi, Maatuska! Toivottavasti viihdyt ja saat iloa jutuistani ja kuvistani. ♥
Ihanaa ja innostavaa helmikuuta Sinulle, hyvä lukijani!