Kävin Hämeenlinnassa katsomassa australialaisen kuvataiteilija Guido van Heltenin muraalin. Teos on mykistävä kahden korkean viljasiilon betoniseiniin maalattu fotorealistinen teos.
Guido van Heltenin muraali Hämeenlinnan Kantolassa.
Teos on ensinnäkin teknisesti erittäin taitavasti toteutettu. On käsittämätöntä, että joku voi saada maalattua spraymaalein noin jättimäisen teoksen nosturin korista käsin. Tuntuu hämmästyttävältä, että mittasuhteet ovat kohdillaan ja yksityiskohdat tarkkoja.
Ensin en edes tajunnut miten korkea tuo 57 metrin korkuinen viljasiilo on. Vastaa 16-kerroksista kerrostaloa. Aika käsittämättömissä korkeuksissa spraymaali pitää saada osumaan kohdilleen.
Toisekseen teos on paitsi kaunis ja tyylikäs, myös puhutteleva ja ympäristöönsä sopiva. Sen aihe on herkkä ja ajaton. Se tuo esiin pehmeitä arvoja, jotka voivat tehdä maailmasta onnellisemman paikan elää. Siihen ei ole kätketty aggressiivisuutta tai riidan siemeniä ihmisten välille, ei sytykkeitä some-kohuille. Se ei huuda taiteilijan sisäisen maailman ristiriitoja tai pyrkimystä nousta muiden yläpuolelle.
Olin vaikuttunut luettuani taiteilijan ajatuksia taiteen tekemisestä. Jotenkin sitä on tottunut sellaiseen, että taiteilija tekee työnsä omilla ehdoilla ota tai jätä –tyyliin. Katsoja joko ymmärtää tai on ymmärtämättä. Sen sijaan van Helten maalaa kuvia, joihin ihmiset voivat samaistua, he voivat nauttia niistä, ottaa ne mielellään osaksi omaa päivittäistä ympäristöä.
On kunnioitettavaa, ettei taiteilija etsi täydellisiä malleja eikä nosta yksilöä toisten yläpuolelle. Hänen lähestymistapansa on kuvata tavallisia paikallisia ihmisiä ja antaa samaistumiskohteita.
Emme olleet ainoita taideteokseen tutustujia tuona sateisena ja harmaana lauantaipäivänä. Autoja tuli melko tasaisena virtana tuonne melko hylätylle teollisuusalueelle.
Suuren vaikutuksen minuun teki Guido van Heltenin asenne Suomen säähän. Hänhän toteutti muraalin syyskuussa tänä vuonna. – Sää ei ole ongelma. Sää on mitä se on. Voit valittaa sateesta, mutta se ei estä kastumista, van Helten totesi Yle:n haastattelusssa.
Olen vakuuttunut siitä, että taide-elämys tulee vaikuttamaan puutarhaani jollakin tavalla. No, en toki aio maalata perhekuvaamme talon päätyyn, en edes kanalan päätyyn. Kahdeksan tikku-ukkoa kanalan päätyseinässä voisi kyllä olla naapureille elämys. Säästän heidät siltä.
Guido van Heltenin ajatukset taiteen tuomisesta vanhoihin, hylättyihin, ylenkatsottuihin rakennuksiin, värimaailman sulautuminen betoniin tai muuhun taustaan ja vaikutelmien ottaminen paikalliskulttuurista ja työn historiallinen perspektiivi jäivät mieleeni kytemään.
Jäkälää kivellä - tässä on jotakin ikiaikaista. Taiteellista.
Minulla olisi vanhoja ylimääräisiä betonilaattoja, joista voisi saada tilataideteoksen. Mosaiikkimainen rouheva pinta olisi kiinnostava alusta jollekin. Mieleeni alkoi pulppuilla myös mielikuvia hillityistä perennaistutuksista betonin rouheaa pintaa vasten.
Kysy mitä vaan -sarja jatkuu taas. Ensi kerralla vastaan Sinella-tyttäreni kysymykseen mistä saan inspiraatiota. Tässä tulikin jo pieni kurkistus aiheeseen.