maanantai 9. tammikuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: C

Puutarhani tärkeiden asioiden sarja jatkuu. Niin jatkuu myös teidän, lukijoiden, ihanien puutarha-asioiden sarja. Onneksi! Kiitos taas mukavista kommenteista!

Blogiystävät ovat ihan parhaita - ja blogit ja koko blogimaailma. Basilikasta pidetään. Bougainvillea eli ihmeköynnös on ihmeellisen ihana. Pionin ystäville löytyy ihanuuksia melkein kirjaimesta kuin kirjaimesta: Bernhardtin Sarahille varaillaan jo paikkaa S-kirjaimenkin kohdalle. Puutarhassa paikkansa ansaitsevat niin 'Buckeye Belle' -pioni, 'Baronesse' -ruusu, bellikset kuin  'Blekitny aniol' -loistokärhökin (Blue Angel). Berberiksissä (happomarjat) on vaikka mitä hienoja.

Arvonsa saa myös Betula-suku eli koivut ja sieltä erityisesti paperikoivu ja kivikoivu - mielenkiintoista! Tässähän väkisinkin viisastuu kun heti piti mennä kuukkeloimaan mitä nuo paperi- ja kivikoivut ovat. Kiitos, Kivipellon Saila! Enkä ole kyllä tiennyt sitäkään, että olen rouskutellut Brassicaa koko ikäni tyytyväisenä. Minua miellyttävät kyssäkaali, kukkakaali ja parsakaali. Saila on erityisesti lehtikaalin ystävä.

- Betoonityäkki on mainittemisen arvoosia, sanoi Navettapiika. Aivan varmasti.


C
CROCUS VERNUS. CORNUS ALBA.

CROCUS VERNUS eli krookus tai kevätsahrami on oikeastaan ainoa kasvi, jonka hyvästeleminen kukinnan loputtua tuntuu haikealta. Melkein silmäkulma kostuu kun krookukset ovat kuihtuneet. Kai te sen, hyvät lukijani, ymmärrätte.

Krookuksia pitää olla paljon. Ja niiden pitää olla valkoisia tai vain hillitysti koristeltuja. Niitä pitää olla kaikkialla. Ilman krookuksia kevät ei ole kevät.

En rakastunut krookuksiin ensisilmäyksellä. Olin ostanut sipuleita pussillisen tai pari, joka tapauksessa aivan liian vähän. Ensimmäisenä keväänä myrsky kaatoi krookukset pian niiden ilmaannuttua. Seuraavana keväänä krookuksia oli onneksi jo enemmän ja näin niiden kukinnan kaikessa suloisuudessaan. Silloin kolahti.

Kuva ei tee oikeutta näille kukille. Niiden kauneus täytyy saada kokea kevätsäässä tuoreen kevään viileyden tuntuessa iholla, kevään äänimaiseman soidessa korvissa ja kun mieli on täynnä odotusta ja onnea saapuneesta keväästä.

Krookukset ovat nupuillaankin aivan ihania. Sitten kun ne aurinkoisena päivänä aukeavat, ne ovat kerrassaan suloisia. Krookukset ovat herkkiä ja paljaan maan keskeltä noustessaan elämänilossaan vaikuttavia. Ne eivät pidä meteliä itsestään, mutta ne tekevät syvän vaikutuksen. Vaikutelma vain on samanlainen kuin silmän pilke – sitä on mahdotonta saada valokuvaan, vaikka kuinka haluaisi.

Voiko kukka vieläpä kuihtuakin kauniimmin kuin krookus? Joku niistä menehtyy myrskyssä, osa seisoo pystypäin sitkeästi tuulesta ja tuiskusta huolimatta. Jonkun kukan terälehdet irtoavat leviten kuin tulppaanit. Joku kuihtuu paikoilleen. Pian valkoisista terälehdistä ei näy jälkeäkään. Katsellessa sammunutta krookuspenkkiä, tulee haikea, miltei surullinen olo. Taas ne ovat menneet. Niitä jää aina ikävä.

Krookus ’Jeanne d’ Arc’ kukkii valkokirjokanukan edessä huhtikuun pilvisenä päivänä.

CORNUS ALBAAN eli valkokirjokanukkaan en suhtaudu aivan yhtä tunteellisesti kuin krookuksiin. Minun on kuitenkin mainittava tuo punaversoinen pensas, koska sillä lienee osuutensa krookusten vaikuttavuuteen.

Kun valkoiset krookukset puhkeavat kukkaan kanukan punaisten versojen edessä, elämys on täydellinen. Hyvästeltyäni krookukset kanukka puhkeaa lehteen aivan kuin lohduttaakseen. Sen valkoisenkirjavat lehdet luovat kauniin taustan sinisinä ja vaaleanpunaisina hehkuville perennoille.

Valkokirjokanukan katveessa kasvaa peittokurjenpolvi pitäen rikat hyvin poissa.

Myöhään syksyyn asti kanukka pitää kauniit lehtensä ja sitten paljastaa punaiset versonsa. Valkokirjokanukkaa ei tarvitse hyvästellä, sillä se ei lähde kuin muuttolinnut. Urheana se sinnittelee talven yli eikä minun tarvitse edes pelätä sen puolesta.

Mikä on sinulle tärkeä C? Jännityksellä odotan.


Tervetuloa, Heidi Ilmonen, blogini lukijaksi! Toivottavasti viihdyt. 

30 kommenttia:

  1. Onpa tuo valkokirjokanukka kaunis ja krookuksen myös. Hetkeen ei tullut mieleen yhtään c-kasvia, kunnes suorastaan pamahti: clematikset eli kärhöt. Niitä ei voi liikaa kehua ja ihastella. Viime kesän hankinta lumikärhö 'Paul Farges' ylitti kaikki odotukset. Kärhöihastusluettelosta tulisi ihan liian pitkä, joten riittäköön tässä clematis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Arvelenpa, että Clematikset saattavat saada eniten ääniä. Itselläni on ollut vasta kaksi kärhöä, joista molemmat sairastivat ja toinen lopulta paleltui. Vähän huono alku kauniilla kukilla :( Siksi kärhöt eivät päässeet minun suosikkilistalleni ainakaan vielä. Jospa joskus myöhemmin, sillä aion vielä kokeilla niitä lisää.

      Poista
    2. Minulla oli vuosia vaikeuksia kärhöjen kanssa, enkä väitä, etteikö niitä olisi vastaisuudessakin. Veikkaan, että alkuun kaivoin liian pienen ja matalan kuopan, enkä tarpeeksi huomioinut kunkin kärhön omia kasvuvaatimuksia. Nyttemmin olen ollut tarkempi ja kärhöt näyttävät kiittävän.

      Poista
    3. Lohduttavaa kuulla, että minullakin on toivoa päästä vielä sinuiksi kärhöjen kanssa. Olin todella onnellinen kukista, mutta se versot mustuttava tauti vaivasi molempia kärhöjäni. Ihmeellistä kyllä 'Miss Bateman' talvehti ilman suojausta. Kyllä mä nyt niin innostuin taas kärhöistä, että keväällä taas kuopan kaivuuseen ;)

      Poista
  2. C-kirjain kuuluu minulla menetyksille. Clematiksia jäin kaipaamaan - ne isokukkaiset eivät keväällä nousseet. Niiden kanssa otan uuden yrityksen, sillä viihtyiväthän ne toistakymmentä vuotta ennen tappotalvea.

    Toinen viime talveen menetetty Cee on Catalpa eli trumpettipuu. Se oli hieno valtavine lehtineen, vaikka vihertyikin tosi paljon muiden jälkeen. Pakko kai sekin on hankkia uusiksi jostain, vaikka joka talvi se kärsi jonkin verran.

    Perennojen Cee on Corydalikset eli kiurunkannukset - nuo kevään ihanat airuet. Niiden keräilyyn voi hyvinkin helposti haksahtaa. Onneksi sentään jotkin lajikkeet selvisivät viime talvesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ei! Jos joku on viihtynyt puutarhassa jo toistakymmentä vuotta, niin varmasti kirpaisee menettää sellainen :(. Luulin, että sellaiset olisivat jo aika takuuvarmoja, mutta mikään ei näköjään ole varmaa. Minä luotan siihen, että kaikki viime talven yli sinnitelleet varmaan pärjäävät tämänkin talven. Ei kai se oikeasti niin mene, mutta haluan olla optimisti.

      Taas täytyy mennä kuukkeloimaan millainen tuo trumpettipuu on. Tämä onkin hauskaa kun tätä kautta tutustuu vaikka mihin mielenkiintoiseen :)

      Ei ole kiurunkannuksiakaan minulla. Siis ainakaan vielä :) Mistäpä tuota tietää minä päivänä niihin haksahtaa ;)

      Poista
  3. Voi, tässä on ollut kaikenlaista kiirettä,että blogijuttuihin ei ole ehtinyt mukaan ollenkaan, nyt tulikin luettua monta postaustasi kerralla!
    Hauska ja mielenkiintoinen tämä aakkos-juttu!
    Piti heti alkaa miettiä omiakin tärkeitä puutarha-aakkosia-ihan A:sta alkaen.
    Se Aviomies on tietysti hyvin tärkeä, ilman häntä jäisi moni asia unelman asteelle!
    Muut tärkeät asiat ovatkin kasveja; latinalaisten nimien mukaan, olen tottunut niiden mukaan ajattelemaan...
    Heti miehen jälkeen seuraavaksi tulee ADONIS! Kevätruusuleinikki Adonis vernalis, jokaisella pitää puutarhassa olla oma adonis! Kaikki Anemonet, vuokot, kerrottu valkovuokko, sinihämyvuokko.....
    Astrantiat, tähtiputket. Viihtyessään tekevät runsaasti siementaimia ja kukat ovat läheltä tarkasteltuina todella hurmaavat!
    Aquilegia, akileijoja ei voi jättää mainitsematta, ihanan kevytmielisiä keimailijoita, levittäytyvät ihan minne niitä itseä huvittaa.
    B-kirjain sitten: Brunnera macrophylla, rotkolemmikki. Rotkolemmikkejä olen innostunut keräilemään, niillä on todella monenlaisia lehtimuotoja.
    Viime kesän uusi hankinta punalehtikoivu, Betula Royal frost. Hurmaavan tummanpunaiset lehdet!
    Puutarhan C:t sitten; Clematikset tietysti, vaikka niille viime talvena kävi vähän köpelösti, mutta ei lannistuta. Viime kesänä hankittiin uusia :) Clematis viona ' Kaiu' on uusin silmäterä, kunpa hän keväällä lähtisi kasvuun!
    Loppukesän ehdoton C on Cimicifuga simplex brunette, syyskimikki. Täydellisen kauniit tähkämäiset kukinnot, joita amiraaliperhoset rakastavat.
    Hiukan erikoisemmat Codonopsis- peikonkellot hurmaavat myös. Codonopsis clematidea-lamopeikonkello ja Codonopsis pilosula- kiinanpeikonkello. Molemmilla on tosi kauniisti kuvioidut kellokukat.
    Ja mitähän D-kirjain tuokaan mieleen...
    Oikein mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihanaa, miten olit paneutunut tähän aiheeseen! Kiitos, Marja! Tämä on kyllä hirveän hauskaa ja hyödyllistäkin kun samalla tulee opittua kasvien nimiä ja tutustuttua uusiin mielenkiintoisiin kasveihin.

      Adonis :D Anemonet ovat minunkin makuuni, mutta vähänlaisesti minulla niitä vielä on. Tähtiputkien kohdalla pysähdyn aina kun niitä jossain esitellään. Kunhan ehdin, niin niitä varmasti meille on tulossa. Pitää vaan keksiä sopiva paikka kun ovat kai ahkeria siementämään.

      Akileijojen leviämistä tässä juuri odotellaan. Minulla on muutama.

      Rotkolemmikki tosiaan - sitä jännityksellä seurailen. Istutin niitä viime vuonna ja kovin lupaavilta vaikuttavat. Ostin sellaisia, joilla on valkokirjavat lehdet.

      Joo, kärhönkasvattajan urani on ollut aika lyhyt ja kivinen. Minä ihastuin aivan täysin 'Miss Batemaniin'. Jos se vielä keväällä on hengissä, niin lisää kärhöjä tulee aivan varmasti. Syyskimikki oli jo kerran kädessäni jollain puutarhalla, mutta otin järjen käteen ja jätin sen vielä odottamaan ;) Minulla ei ollut sille sopivaa paikkaa, mutta eiköhän sekin asia vielä järjesty.

      Samoin sinulle hyvää alkanutta viikkoa!!

      Poista
  4. C-kirjain kuuluu minulla clematiksille, tottakai, mutta myös Campanula carpatica eli karpaattienkello, Caragana arborescens eli riippahernepensas ja Cerastium tomentosum eli hopeahärkki ansaitsevat maininnan. Iloista alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin ;) Kärhöt alkavat mennä selvään johtoon. Hyvä kun karpaattienkelloakin muistetaan. Sehän on ihana. Minulla ei nykyisessä puutarhassa sitä vielä ole. Hopeahärkkikin on ihana kukilla ja ilman. Hyvä kun pääsi sekin listalle :)

      Riippahernepensaasta minulla ei olekaan käsitystä. Se on taas yksi uusista tuttavuuksista, jotka tekevät tästä sarjasta suorastaan hauskan. Ei muuta kuin Googleen...

      Samoin hyvää viikkoa sinulle!

      Poista
  5. Clematis ehdottamasti täälläkin! Aina löytyy paikka vielä yhdelle kärhölle! Ne kiipeilevät pergoloissa, ruusupensaissa, mäntyjen rungoilla, kasvihuoneen nurkalla..Keväällä alppikärhöt aloittavat toukokuussa ja marraskuulle jatkuu tarhaviinikärhöjen ja lumikärhöjen kukinta. Ja jos jalokärhön talvehtimen on onnistunut, niin satumaisempaa kukkijaa ei ole!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, kärhöjen etumatka alkaa kasvaa ;) Kyllä sinä sellaisen kärhöen ylistyspuheen pidit, että kuume saattaa tarttua... Montakohan kärhöä omassa puutarhassa vuoden päästä sinnittelee...

      Poista
  6. Täällä myös valintana on clematikset, eli kärhöt. Niitä olen pihassani kasvattanut jo yli kaksikymmentä vuotta ja rakkauteni ja kiinnostukseni niihin ja niiden kauneuteen ei ole hävinnyt koko tänä aikana.
    Mukavaa alkanutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, Kruunu Vuokko! Kärhökuume senkun nousee ;)

      Kiitos samoin sinulle hyvää viikon jatkoa!

      Poista
  7. Minulle tulee mieleen tuo Corydalis ja sitten yksi luonnonkasvi, jolle minulla on suuret odotukset lammikkoprojektissani ja se on Calla palustris, suovehka. Otin sitä isäni lammikon ympäriltä ja nyt toivon sen täyttävän vihreydellään karuja lammikkoni rantoja. Ihan mahtavaa olisi jos se vielä kukkisikin valkoisin upein kukin. Clematiksia minullakin on vain muutamia ja ne ovat vielä hyvin pieniä siementaimia. Jospa ne joskus tulevaisuudessa ovatkin sitten se minun suuri C:ni;D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, Minna, siis saadaan taas uutta ihanaa listalle! Nuo kiurunkannukset jo kuukkeloin ja mikäpä ettei... :) Tuovat varmasti kevään tunnun.

      Piti tuo suovehkakin käydä katsastamassa. Sehän on tosi hieno varsinkin kukkivana!

      Joo, täytyy ottaa joskus vuosien päästä lista uusiksi ja verrata mitkä ovat silloin suosiossa ;)

      Poista
  8. Clematikset on minunkin C, hankin joka vuosi muutaman lisää ja olen otettu, miten ne ovat pääsääntöisesti menestyneet todella hyvin. Eniten rakastan pienikukkaisia muotoja sekä viticella-ryhmää. Ihanasti tosiaan komppaavat toisiaan valkoiset krookukset ja kanukan punaiset oksat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, kärhöt jatkavat voittokulkuaan ;) Ovathan ne ihania, mutta minä en ole syntynyt kärhöjen kasvattajaksi. Täytyy vielä opetella :) Ehkä tosiaan pitäisi aloittaa pienikukkaisista ja noista tarhaviinikärhöistä. Olen vaan huomannut, että loistokärhöjä on kaikkialla, mutta muita saa etsiä. Olisinkin aloittanut niistä, mutta myymälät pursuilivat loistokärhöjä. Ja minähän haksahdin :D

      Poista
  9. Ensimmäisenä mulle tuli mieleen celsiusasteet, silloin kun ne ovat kunnolla plussan puolella;)
    Ja kasveista tietysti clematikset, viinikärhöt erityisesti, ne kun viihtyvät meillä prameita serkkujaan paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, Pioni! Taas saatiin lisää ihania asioita :) Jos minä saisin valita, tilaisin ensi kesäksi niitä celciusasteita silleen sopivasti, ei liikaa, muttei liian vähänkään ;)

      Ja taas alan yhä enemmän vakuuttua siitä, että meidän puutarha tarvitsee viinikärhöjä.

      Poista
  10. Minulle tärkein c puutarhassa taitavat olla clematikset, upeat kärhöt, niin pienikukkaiset kuin jalommatkin. Upeita! ;)
    Chilit myös vetoavat minuun, hyötykasvi-intoilijakin kun olen. Niiden tulisuus tuo ruokiin sopivasti lämpöä.
    Tuota valkokirjokanukkaa täytyy saada puutarhaan. Upeat valkokirjavat lehdet ja punaiset varret!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, Puutarhamyyrä! Saatiin taas lisää kivaa listalle kun mainitsit nuo chilit. Itse käytän chiliä tosi varovasti, mutta lapset rakastavat sitä :)

      Kärhöt ovat niin suosittuja, että piti ihan laskea: yhdeksän kymmenestä kommentoijasta valitsi kärhöt! Ne todella ovatkin kauniita. Aion jatkaa opettelua ja istuttaa niitä lisää.

      Valkokirjokanukkaa uskallan kyllä suositella. Se on ollut terve ja muutenkin helppo.

      Poista
  11. Tietysti klematikset ovat super, mutta viime aikoina on mielessä liikkunut kevään lähestyessä myös tuo CORYDALIS eli kiurunkannus. Niitä sain viime vuonna kukkaan ja odotan, miten ne ovat selvinneet.

    Toinen sydäntäni lähellä oleva puolivilli kaunotar on kielo, CONVALLARIA majalis. niille pyrin antamaan kasvutilaa sopivissa paikoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, Pirkko! Kieloa ei vielä ole mainittukaan ja onhan se jo tuoksunsa ansiosta arvokas lisä puutarhaan. Meillä sitä ei ainakaan vielä kasva, paitsi pari tarhakalliokieloa koemielessä.

      Kärhöjä ja kiurunkannuksia on ihasteltu siihen malliin, että eiköhän niitä vielä meillekin hankita :)

      Poista
  12. Ihanat aakkoset olet keksinyt! Minun c on kyllä Cimicifuga racemosa eli tähkäkimikki. Pienet helmenvalkoiset kukat tähkämäisessä varressa - kaunis on! Tuoksu ei kyllä ole oikein miellyttävä... Vaikka kyllä clematis on vahva kakkonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa saada taas lisää uusia ihania asioita, kiitos Sari! Piti ihan kuvahausta katsoa tuo kimikki. Kaunis totta tosiaan. Minulta näköjään puuttuu puutarhasta vielä yhtä ja toista ;)

      Poista
  13. Taidamme tässä kohden mennä Koveron Pirkon kanssa samoilla kukkamailla! Ilman muuta Clematisten suku on ihanuuksien ihanuus ja suosikkini, myös tuo corydalis ... voi kun sen saisi kasvamaan Kivipellossa, tosin meillä kasvaa corydalis solida ja saa levitä juurikin niin paljon kun haluaa! Convallaria-suku on ihana myös, hurmaannuin erityisesti C.majalis 'Roseaan'!

    Ja ihanuutta voiko olla muuta kuin Corylusten suku, vallanin C. cornuta, jonka isäntä ajoi ruohonleikkurilla matalaksi syksyllä...sanoi mokoma että päältä ajettava kone meni sen päästä yllättäen ja itsestään...miehinen selitys, onneksi ihanuuteni on jalojuurinen :D

    Minua ihastuttaa kevätkukkijana myös Camassia lechtlinii caerulea, upea sininen tähkämäinen kukka, niin kaunis!

    Ja etten unohtaisi ihanaa kasvimaan kaunotarta, siis kurpitsoita (cucurbita) ja kasvihuoneeen asukkia, paprikaa (capsicum)!

    Mutta kasvattamisen ja puutarhanhoidon tärkein C on itse Celsius! Toivottavasti se armahtaa meitä ensi kesänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saila! Tämähän oli valtavan mielenkiintoista. Erityisesti tuo Camassia leichtinii caerulea jäi kiinnostamaan. Onko se helppo kasvatettava? Entä talvehtiminen? Kaunis se tosiaan on.

      Oi, ihanaa avuliasta aviomiestä :) Toivottavasti C. cornuta nousee entistä ehompana.

      Toivotaan nyt suosiollisia Celsiusasteita tulevalle kasvukaudelle. Meille ei ihan hellelukemia, kiitos, sellaista leppeää kesäsäätä mieluummin. Helteitä heille, jotka niistä pitävät :)

      Poista
  14. Clematis, clematis, clematis :D seuraavana kultakaari (Chiastophyllum oppositifolium). Onneksi näin sen kukkivan kunnolla postipoluun reunas, ennenku tua hiivatin talavi sen vei :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kärhöjen suosio taitaa nousta jo yli sataan prosenttiin kun annoit kerralla kolme ääntä :D Hienoa!

      Kunpa tämä talvi olisi lempeämpi meidän kasveillemme. Voin kuvitella, miten kukkimaan ehtineen kultakaaren menetys kirpaisee :(

      Poista