MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: J

Tänään on vuorossa J sarjassa, jossa kerron puutarhani ihanista asioista. Ensin kuitenkin iso kiitos ilahduttavista ja inspiroivista kommenteista ja ideoista!

I

Ilo

Iiris

Idätys

Iisoppi

Illakko

Ihmiset

Itäminen

Istutukset

Inspiraatio

Iris reticulata

Impulsiivisuus

Itse tekeminen

Isomaksaruoho

Puistoruusu 'Ilo'

Ipomoea batatas

Ipomoea tricolor

Imukärhivilliviini

Iris chrysographes

Iris reticulata 'Harmony' 

Itsensä näköinen puutarha

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin'

Ipomoea batatas 'Bright Ideas Black'

Kevätkurjenmiekka eli Iris reticulata

Puutarhaintoilijoiden puutarhat pulppuavat iloa. Luepa, millaista iloa Unelmia ruusuista -blogin Tita saa kokea. Puutarhassa koetaan myös inspiraatiota ja impulsiivisuutta. Ovat kuulemma sisaruksia (Titan kommentti). Ne tekevät harrastuksesta suorastaan seikkailua.

Ipomoea tricolor eli kirjopäivänsini on ihmeellisen ihana. Suvikummun Marja ihastelee taivaansinisen päivänsinen väriä. Se on kuulemma kaunein sinisen sävy, jonka hän tietää.

Ipomoea batatas eli koristebataatti tuo ilmettä kesäkukkaistutuksiin. Dramatiikan ystäville sopii lajike 'Bright Ideas Black'.

Ja kuten olen aiemminkin todennut, niin tässä ihan väkisinkin viisastuu. Marjalta nimittäin kuulin senkin, että päivänsini ja bataatti kuuluvat samaan kasvisukuun. Ihmeellistä!

Iiriksiä ihailevat muutkin kuin minä. Kevätkurjenmiekat, erityisesti hyvin vaaleansininen Iris reticulata 'Katharine Hodgkin' ja tummempi lila 'Harmony' ilahduttavat aikaisin keväällä. Marja kertoi niiden pinnistelevän kukkansa maan pinnalle lähes jään läpi.

Pisteenä i:n päällä on Iris chrysographes eli sysikurjenmiekka, joka kukkii Kivipellon Sailalla. Se pääsi ostoslistalleni ihan heti.

Isomaksaruohosta iloitaan, samoin 'Ilo' puistoruususta ja tuoksuvasta illakosta. Kasvin paikka -blogin Reetta on ihastunut iisoppiin - eikä ihme!

Idätys on päivän sana ja siementen itämistä odotellaan ja autetaan. Lue Rikkaruohoelämää -blogin Betweenin ja Kasvihormoni -blogin Sinin hauskat kommentit.

Ja nyt innolla miettimään J:tä.

J

JOUTSENET.

Tämä J oli tosi paha. Sitten tein ratkaisuni ja jätin jättipoimulehden, jalavan, jasmikkeen ja jouluruusun pois listalta. Jättipoimulehdestä olen jo kirjoittanutkin otsikolla Naapurin rouva. Jouluruususta, jalavasta ja jasmikkeesta päätin kirjoittaa omat juttunsa joskus myöhemmin. Jo helpotti.  Ei jäänyt enää kuin Jouko ja joutsenet. Koska Jouko on aviomieheni ja olen kirjoittanut hänestä jo A-kirjaimen kohdalla, jätin hänet tyynesti pois tästä kohtaa.

JOUTSENET kuuluvat puutarhamme äänimaisemaan olennaisena osana. Varsinkin iltaisin pimeän jo laskeuduttua, mutta ennen kuin on liian myöhä, ne huutavat hyvin vaikuttavasti. Toki ne ovat myös uljaan näköisiä ylittäessään talomme ja puutarhamme usein hyvin matalalla. 

Voi, kunpa joskus kamera olisi valmiina kun joutsenet lentävät talomme yli!

Se seikka, joka varmisti joutsenten pääsyn tälle riipaisevan karsitulle listalle, oli niiden syksyinen huuto. Syksy ei voi enempää tuntua syksyltä kuin silloin kun joutsenet huutavat ja minä istutan kukkasipuleita. Tai no, on vielä toinen yhtä sykähdyttävä asia: kurkien muutto ennen joutsenten muuttoa. Silloin tuntuu, että tämä on se hetki!

Silloin tällöin joutsenet viipyvät puutarhamme viereisellä pellolla.

Mikä on sinulle merkityksellinen J? Huuda "Hep!" jos se on joriini!

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: I

Sarja puutarhani ihanista asioista jatkuu I-kirjaimella, mutta ensin kiitos huikean hyvistä, hauskoista ja hyödyllisistä kommenteista!

Hulluus, siis puutarhahulluus, on hämmästyttävän hieno olotila. Suosittelen hankkimaan sen jostain, ellei sitä itsellä vielä ole. Unelmia ruusuista -blogin Tita ja Navettapiika kirjoittivat siitä huvittavasti.

Harava, heilurihara, hevosenlanta ja hanskat. Niillä pärjää pitkälle. Suvikummun Marja kertoi käyttävänsä kertakäyttöisiä nitriilihanskoja. Hyvä idea!

Hiljaisuus on haluttua ylellisyyttä. Kasvin paikka -Blogin Riinan mielestä hiljaisuus voittaa jopa hortensiat ja hevosenlannan. Ilman hyönteisiä emme pärjää.

Miten minä olinkaan jättänyt haaveilun listalta! Se on oikeastaan hyvin lähellä suunnittelua ja sitähän kaikki fiksut puutarhurit tekevät. Fiksu on tämäkin Suvikummun Marjan kommentti: "Että jäisi myös aikaa haaveilulle, tarvitaan ehdottomasti kunnon kerros haketta, säästyy monelta rikkaruohojen perkauskierrokselta ja säästyneen ajan voi käyttää haaveiluun."

Olin tehnyt toisen pahan mokan kun olin jättänyt hostat eli kuunliljat pois listalta. Eihän ilman kuunliljoja oikeasti voi tulla toimeen. Ei sen puoleen ilman havukajaan.

Hemerocalliksista eli päivänliljoista löytyy hehkeitä kaunottaria ja hyviä kukkijoita. Erityismaininnan sai voimakkaanpunainen 'Agnes Elpers'.

Hemerocallis 'Fragant Treasure'

Heucherat eli keijunkukat ovat herkkiä ja monipuolisia. Erityisen houkutteleva on H. 'Midnight Rose'. Harmaamalvikki ei nimestään huolimatta ole puutarhan harmaa hiirulainen, vaan hempeä kaunotar.

Moni haltioituu hortensioista. Niistä erityisen hyvännäköisiä ovat Hydrangea paniculata 'Vims Red' ja 'Vanilla Fraise' sekä Mustilanhortensia H. paniculata 'Mustila' ja kiinanhortensia H. heteromalla 'Bougie'. Varjon seinustalla hurmaa köynnöshortensia Hydrangea anomala subsp. petiolaris. Köynnöksenä ihastuttaa myös humala.

Helleborukset eli jouluruusut ovat hienostuneita kasveja niin kesällä kuin talvellakin. H. foetidus eli kellojouluruusu, H. viridis eli viherjouluruusu ja Helleborus x hybridus 'Luua Plum' mainittiin erityisesti.

Pian alkavasta Hepatica nobiliksen eli sinivuokon kukinnasta jo haaveillaan. Toivotaan, että Hederat eli muratit ovat talvehtineet hyvin. Hajuherneiden siemenet odottavat vielä pusseissaan.

Ja nyt siis eteenpäin.

I

IIRIS.

I:tä ei tarvitse kauan miettiä. Se on tietenkin iki-ihana IIRIS. Kurjenmiekka on tuttu kasvi jo isoäidin ajoilta. Eveliina-mummoni opetti minut tuntemaan sen iiriksenä. Hän näytti sen litteitä lehtiä. Arvasi varmaan, että litteät, aivan kuin mankeloidut lehdet kiehtovat lapsen mieltä. Kuinkahan moni lapsi muuten nykyään tietää, mitä on mankelointi tai manklaus?

On hienoa kun jotkut perennat liittävät minut sukupolvien ketjuun. Muistan usein rakasta mummoani katsellessani iiriksiä, vaikka minun iirikseni eivät olekaan mummolan puutarhasta.

Iiris on niin ihmeellinen kukka, että joka kerta sitä läheltä katsellessani, ajatukseni siirtyvät kaiken luojaan. Iiriksen kaikki yksityiskohdat ovat niin taitavasti tehdyt. Ymmärrän, että DNA:ssahan se tieto on. Kyllä, kyllä. Geenit ja sen sellaiset.

Mietin sitä DNA:ta. Se on ihan hirveän pieni. Lapsena mietin, että mikä on pienin asia, joka voi olla. Ehkä piste, mutta senkin voi jakaa puoliksi ja vielä sen puolikkaan ja sen ja sen... En voinut kuvitellakaan, että joku tutkija voi päästä näkemään niin pikkiriikkisen asian kuin DNA.

Jos ihmisen yhden solun DNA avattaisiin nauhaksi, se olisi noin kahden metrin mittainen. Jos yhden ihmisen kaikkien solujen DNA:sta tehtäisiin nauha, niin arvatkaapa minkä pituinen se olisi. Wikipedia kertoo, että nauha ylettyisi Maasta Kuuhun ja takaisin! En millään pysty uskomaan, että kaikki nämä olisivat sattuman tulosta. Minun on helpompi uskoa, että kaiken takana on Jumala.

Minulla on niin Saksan kuin Siperiankin iiriksiä, joitakin japanilaisia ja kuningatariiriksiäkin löytyy. Parhaiten olen päässyt tutuksi siperialaisten kanssa. Ne kasvavat kohisten ja olen päässyt niitä jo jakamaan. Ainoa huono puoli on se, että lajikkeesta riippumatta olen sattunut saamaan pelkkiä kirkkaanliloja kukkia.

Pidän iiriksen selkeälinjaisesta tyylistä.

Innolla odotan kevättä, jolloin viime kesän istutukseni saattavat kukkia ensi kertaa, jos hyvin käy. Ostin muutamia erilaisia vaaleansinisiä siperianiiriksiä.

Onko iiris sinunkin I-kirjaimesi vai ohittavatko sen imikkä, iiso, iisoppi, isomaksaruoho tai ihan joku muu ihanuus?

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: H

Ihanien puutarha-asioiden sarja jatkuu. Olen taas saanut teiltä aivan mahtavia kommentteja. Olette paneutuneet asiaan koko sydämestänne. Great!

Gladiolus 'White Prosperity'

Tita ei liene ainoa, jota vaivaa grandioosi eli suuruudenhulluus. Lue Titan hauska kommentti. Toki kaikki ei ole suuruudenhulluutta mikä siltä näyttää. Luin juuri ihanan tarinan siitä kuinka naiset lähtivät taimiostoksille aivan säälittävän pienellä autolla. Seurauksena oli tietenkin se, etteivät kaikki taimiostokset meinanneet mahtua kyytiin. Lue sinäkin Kivipellon Sailan postaus. Samalla saat tietää miten pikkugerbera, Gerbera nivea, päätyi Kivipellolle.

Geraniumit eli kurjenpolvet ovat monen suosiossa. Navettapiika kuvaili niitä osuvasti jokapaikanhöyliksi.  Suvikummun Marjan ja Kasvin paikka -blogin Reetan kommenteista voi saada hyviä vinkkejä kurjenpolvien valintaan ja käyttöön. Erityismaininnan sai peitttokurjenpolvi 'St' Ola'. Kyläkurjenpolvet 'Double Jewel' ja 'Summer Skies' pääsivät ostoslistalleni heti.

Glaucidium palmaticum eli sinikämmen erityisesti valkoisena sai suorastaan ylistystä Kivipellon Sailalta. Kannattaa lukea Sailan oodi sinikämmenelle.

Kellukat Geum coccineum ja Geum 'Mai Tai' ovat puutarhan väripilkkuja. Gillenia trifoliata eli perhoangervo on kuulemma kuin parvi pieniä perhosia olisi laskeutunut pensaaseen.

Gentianat eli katkerot ovat myös monen puutarhan kaunistuksia. Niistä täällä vasta haaveillaan.

Tomaatti 'Green Zebra' on gastronomian huippua. Gallica-ruusut ja gladiolukset tuovat puutarhaan glamouria. Kesäkukkana hurmaa silkkikukka Godetia grandiflora.


H-kirjaimen kohdalla sydäntä riipaisee, sillä H-alkuisia ihania asioita on niin paljon. Tämän enempää en kerta kaikkiaan pysty karsimaan.

H

HAKE JA HIEKKA. HARSO. HYVÄT HANSKAT. HEVOSENLANTA. HORTENSIA.

HAKE on ihan ehdoton vasta istutettujen puiden ja pensaiden juurella, varsinkin kun sen alle on laittanut kerroksen märkää sanomalehteä. Puut ja pensaat saavat hyvän alun kasvulleen, vaikka ne olisi alun perin istutettu maahan, jossa vielä on juuririkkakasvien juuria. Niinhän välillä on ihan pakko tehdä.

Happaman maan kasvit ovat mielissään hakkeesta.

HIEKKA toimii katteena varsinkin perennojen ympärillä. Melkein aina peitän vasta istutettujen kasvien tyvet hiekalla. Se katkaisee haihtumisen ja suojaa kasvin tyveä liialliselta kosteudelta. Se on kuulemma terveellistä.

Meidän puutarhassa on vielä paljon tyhjiä kohtia. Niihin olen laittanut paksun kerroksen joko märkää sanomalehteä tai mustaa muovia ja hiekkaa päälle. Noo, ne kohdat kyllä näyttävät hiekkaerämaalta, mutta onpahan siistiä eivätkä rikat pääse villiintymään. Sitten kun on sen aika, on ihanaa vetää katteet syrjään, muokata hiekka maan keventäjäksi ja istuttaa kasvit. Savimaassa jokainen hiekkakuorma on kotiin päin.

HARSO on välttämätön nykyisinä ilmastonmuutoksen aikoina. Ihanteellista istutusilmaa on mahdotonta saada, joten pitää tyytyä tuuliseen tai porottavaa säähän – ja käyttää kasvuharsoa istutusten suojaamiseen.

Kuulun niihin hienohelmoihin, jotka eivät pidä maan mylläämisestä paljain käsin. Täytyy myöntää, että kaikki maan mönkijät on jotenkin mukavampi kohdata HANSKAT kädessä. En ole multasormi enkä viherpeukalo julkisilla paikoilla, mutta ihan salassa harrastustani en voi pitää: rusketusrajani ranteiden kohdilla kielivät kauas, että käytän kesäisin hanskoja. 

Näppylähanskojen aika on mennyt ohi jo aikoja sitten. En tiedä onko niitä koskaan puutarhaan tarkoitettukaan. Nyt tarvitsen hyvin istuvat hanskat, jotka ovat kuin toinen iho. Ja hanskoja pitää olla paljon. Niitä pitää pystyä vaihtamaan ja pesemään. Valkoiset eivät ole niin kuumia kuin tummat. Ne ovat suosikkejani.

HEVOSENLANTAKUORMA ei selitystä kaipaa. Sehän kai on jokaisen puutarhahullun lahjalistan kärkipäässä. 

HORTENSIAAKAAN en malta olla mainitsematta. Istutettuani ensimmäisen syyshortensiani ’Vanille Fraisen’ keväällä olin istuttanut hortensiahulluuden siemenen. Pensaan kukinta jo ensimmäisenä syksynä oli häkellyttävän runsas ja kaunis. Oli ihana seurata kuinka kukinta vaihtoi väriään, aivan kuin hortensia kukkisi kahteen kertaan. ’Vanille Fraisen’ valkoinen väri on puhdas ja raikas. Missään vaiheessa se ei näytä tunkkaiselta tai likaiselta. 

Terassihortensioihin olin ihastunut toki jo paljon aiemmin. Jos kysyttäisiin, että toivoisitko äitienpäivälahjaksi enemmän hortensiaa vai hevosenlantakuormaa, vastaisin: ”Kyllä kiitos, mieluiten molemmat.”

Terassihortensia kukkii melkein koko kesän. Se ehtii kyllä hintansa hankkia, vaikka sitten ei talvehtisikaan.

Mielelläni lukisin myös sinun puutarhasi ihania H-asioita?

Hihkaise, jos olet näppylähanskojen vankkumaton kannattaja. Voihan olla, että niissä on jokin juju, jota minä en ole tajunnut.

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: G

Sarja puutarhan ihanista asioista jatkuu. Olen ihan fiiliksissä taas niin mukavista ja monipuolisista kommenteistanne. Kiitos niistä! Ensin yhteenvetoa viimekertaisesta ja sitten miettimään G:tä.

Hyvä fiilis, fatalismi ja ripaus fiksuutta - niillä pärjää pitkälle. Niin, ja Fiskarsit, mutta sitä ei saa sanoa kun tämä ei ole mainos. Vaikka käteviä ja kestäviä ovatkin kirveestä kauhaan, kuten Pirkko Vaarin torpan puutarhassa -blogista mainitsi. Lukaiskaapa tästä Unelmia ruusuista -blogin Titan perustelut mihin sitä fatalismia eli kohtalouskoa tarvitaan.

Fasaanit töräyttelevät fanfaarejaan Pirkon iloksi Vaarin torpan puutarhassa. Suvikummun Marja ja Between eivät jaksaneet odottaa K-kirjaimeen asti, joten fiksut ja filmaattiset Felis catukset eli kissat, ihanat puutarhakaverit, pääsivät mukaan jo nyt.

Monen puutarhan suuri F ovat Fritillariat eli pikarililjat ja niistä mainittiin erityisen tumma F. camtschatcensis eli tummapikarililja. Valkoisesta F. imperialiksesta eli keisarinpikarililjasta ja F. uva-vulpiksesta eli assyrianpikarililjasta unelmoidaan.

Fritillaria eli kirjopikarililja

Monien puutarhojen ihanuuksia ovat myös Filipendulat eli mesiangervot. Erityisesti mainittiin F. multijuga 'Hjordis' eli rusomesiangervo, F. rubra 'Venusta' eli preeriamesiangervo  ja jalomesiangervo F. 'Kahome' sekä F. purpurea 'Elegans' eli ketomesiangervo. Osuvasti Suvikummun Marja kuvaili niitä ihaniksi vaaleanpunaisiksi hattaroiksi.

'Flammentanz' köynnösruusu on aivan varmasti suorastaan fantastinen. Pidettyjä ovat myös Forsythia ovata eli koreaonnenpensas ja Fothergilla major eli höyhenpensas. Pylvästuija 'Fastigiata' sopii pienenkin pihan komistukseksi. Reetta Kasvin paikka -blogista kehui Ficus caricaa eli aitoviikunaa. Kuulosti mielenkiintoiselta.

Fragaria eli mansikka, tottakai, on puutarhan tärkeä F. Myös Fragaria vesca eli ahomansikka ja Fragaria x roxea 'Pink Panda' ja 'Pink Beauty' koristemansikat saivat ihastelua.

Freesia on aina niin freesi ja fiini. Fuchsiat eli verenpisarat ovat varjon kaunistuksia.

Between muistutti, että piakkoin onkin aika kylvää Ferramolit kun heti maan lämmettyä kotilot mönkivät koloistaan. Fiksu puutarhuri kylvää rakeet ennen kuin kotilot kerkeävät lisääntymispuuhiin.

Ja taas saimme riipaisevan tarinan avuliaasta aviomiehestä, joka hyvää hyvyyttään auttoi vaimoaan puutarhassa. Vaimo vain ei tainnut olla kovin kiitollinen ;) Lue tarina tästä.

G

GERANIUM.

G on omistettu GERANIUM-suvulle eli kurjenpolville. Ne ovat järkevän puutarhurin valinta paikkaan kuin paikkaan – helppoja, vaivattomia, näyttäviä, pitkään kukkivia, reippaita ja mitä lie. Kesti kuitenkin jonkin aikaa ennen kuin löysin nämä aika tavanomaiset kasvit.

Aloitin peittokurjenpolvella. Oi, miten ihana se onkaan! Se on hillityn kaunis ja sopii monen perennan tai pensaan seuralaiseksi. Eräänä kesänä kasvatin sitä terassilla ruukuissa ja syksyllä istutin runsaat pehkot maahan. Vaikka se ei kukkinut kovin pitkään, sen pyöreä muoto oli kaunis kapeissa ja korkeissa sinkkiruukuissa. 

Peittokurjenpolvi kasvaa näyttäväksi jo yhdessä kesässä eikä piittaa siitä, vaikka sitä jakaa useinkin. Sillä voi täyttää kaikki rumat tyhjät aukot kunnes löytää jonkin metsästämänsä kasvin.

Peittokurjenpolvi ei kuki kovin pitkään kuten jotkut muut kurjenpolvet. Ei haittaa, sillä sen lehdet ilahduttavat vihreinä melkein ympäri vuoden. Niillä on kauniin punertava syysväri ja varsinkin nuoret lehdet säilyvät vihreinä talvella.

Peittokurjenpolvi pärjää hyvin talven kourissa, mikä on myös iso etu tällaiselle kasviparkojen puolesta pelkääjälle.

Etualalla kukkii peittokurjenpolvi, taaempana näkyy voimakkaamman värinen verikurjenpolvi.

Peittokurjenpolveen ihastuneena kokeilin pian niin kyläkurjenpolvea kuin puhtaan valkoisiakin kurjenpolvia. Kivoja ja käyttökelpoisia moneen paikkaan.

Kyläkurjenpolven sininen on oikeasti hyvin lähellä vuorikaunokin sinistä. Etualalla valkoinen kurjenpolvi, joka on Haikalan puutarhan vanhaa kantaa.

Verikurjenpolvi minulle on kulkeutunut myös, mutta se ei ole saanut varauksetonta suosiotani. Sen sijaan ’Rozanne’ ihastutti heti sen nähdessäni. ’Rozannen’ väri on kasvupaikasta riippuen aika puhtaan sininen, ei selkeästi lilaan vivahtava kuten monilla muilla sinisillä kurjenpolvilla. Pian istutuksen jälkeen sain huomata, että kauniin värin lisäksi se on reipas kasvamaan ja kukkii pitkään. 'Rozannesta' tuli heti yksi lempikasveistani.

Kuvassa on kaksi ’Rozannea’ ensimmäisenä kesänään. Taustalla kukkivat syysleimu ja punatähkä.

Haluaisin tietää mikä on sinun puutarhasi tärkeä G? Käsi pystyyn, jos se on Geranium.

Tervetuloa, Erja Haapala, lukijaksi! On aivan hirveän mukava saada uusia puutarhaystäviä.

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: F

Puutarhani aakkoset -sarja jatkuu. Suurkiitokset taas niin ihastuttavista kommenteista ja pienistä herttaisista tarinoista! Tässä vähän yhteenvetoa kommenteista.

Perheen esikoinen on puutarhan suuri E - tottakai. Ehtymätön elämänkokemuksen opettaja on Erehdys, jonka kanssa puutarhurin kannattaa olla kaveri. Häneltä voi oppia enemmän kuin arvaakaan. Tita Unelmia ruusuista -blogista kommentoi tästä hauskasti. 

Elämäniloiset ja elinvoimaiset esikot valloittavat sydämiä siellä ja täällä. Palloesikot mainittiin erityisen suloisina. Pioni Anun puutarha -blogista kertoi ihastuttavan tarinan palloesikoiden kylvämisestä. Tarina kannattaa lukaista tästä.

Muita erinomaisia perennoja ovat Echinacea purpureat eli punahatut, Eupatorium eli punalatva, etelänruusuruoho, Erodium variable 'Bishops Form' eli kivikkokurjennokka, Epimedium youngianum 'Niveum' eli valkovarjohiippa ja varjohiipat muutenkin.

Itse pidän erityisen paljon tästä vihreäkukkaisesta tarhapunahatusta Echinacea 'Green Jewel'.

Alppiruusu 'Eino' ehtii kukkaan ensimmäisenä Reetan (Kasvin paikka -blogista)  puutarhan alppiruusuista.

Euonymukset eli sorvarinpensaat saivat ihastelua ja Euonymus planipes eli kirsikkasorvarinpensas mainittiin aivan erityisesti. Suvikummun Marjan kirsikkasorvarinpensaalla on hellyyttävä tarina. Luepa se tästä. Sieltä löytyy myös kiva pikku tarina kasvista nimeltä Irmeli.

Myös Exochorda eli helmipensas on ihana ja varsinkin Exochorda macrantha 'The Bride' ja E. racemosa 'Niagara' saivat kiitosta näyttävyydestään. Eksoottiset Eleutherococcukset eli aralehdet ansaitsevat myös paikkansa puutarhassa.

Kasvihormoni-blogin Sinillä on erityinen onni omistaa etelärinne - ja oikea asenne elämään.

Ja nyt siis F:n kimppuun.

F

FERRAMOL. FIKSU PUUTARHURI -OLO.

Niin hyviä kuin kanat ovatkin etanoiden ja kotiloiden torjujina, niitä ei voi aina pitää vapaana puutarhassa. Saan nukkua yöni rauhassa kun minulla on säkillinen FERRAMOLIA kaapissa. Etanoita ja kotiloita voi saada mistä tahansa puutarhalta eteläisessä Suomessa. Sen takia ripottelen uusille istutuksilleni Ferramolia, vaikka tarkistankin ruukut epäilyttävien salamatkustajien varalta kotiin tullessa.

Myrkkyähän Ferramol ei varsinaisesti ole, joten hyvillä mielin voin ripotella nuo vihreät rakeet ja omalta osaltani estää haitallisten vieraslajien leviämisen.

Älkää, ystävät hyvät, epäilkö minua mainonnasta. Minun vain oli otettava Ferramol mukaan, vaikka ehkä fiksumpaa olisikin kerätä ne viheliäiset salamatkustajat käsin. On vain niin ihanaa saada nukkua yönsä rauhassa.

Tämä on se kaikkein luonnonmukaisin etanoiden ja kotiloiden torjuntakeino.

FIKSU PUUTARHURI -OLO on sellainen tunne, joka tulee kun on tehnyt jonkin asian kaiken taiteen sääntöjen mukaan. Siis se, että on perehtynyt johonkin asiaan ennen kuin tekee, eikä vasta jälkikäteen. Kun on suunnitellut kasveille asianmukaiset paikat ennen kuin hankkii ne. Kun on kitkenyt rikkaruohot syksyllä viimeisenä, vaikka ei olisi haluttanut. Kun on pessyt ja kuivattanut ruukut näteiksi pinoiksi varastoon seuraavaa kautta varten, vaikka olisi laiskottanut. Kun on puhdistanut ja öljynnyt työkalut ja asetellut ne odottamaan seuraavaa kevättä.

Nämä pionit on huolella valittu. Kuopat odottavat valmiina. Kerrankin niin! Ihan fiksua siis.

Fiksu puutarhuri -olo voi tulla milloin vain kun on saanut syötyä sen rumemman sammakon. Olethan kuullut, että jos sinulla on joku ikävä velvollisuus, se kannattaa hoitaa mahdollisimman nopeasti pois mielestä. Jos sinun on siis syötävä sammakko, se kannattaa syödä heti aamulla. Jos sinun on syötävä kaksi sammakkoa, syö rumempi ensin. Viisas neuvo.

Mikä on sinulle tärkeä F?

VIERASVARAA

– Pankaapa, lapset, vähän parempaa vaatetta päälle, meille on tulossa vieraita! pyydän. – Olisikohan meillä vierasvaraa pakastimessa, mietin. Olisi ihan huippua, jos löytyisi myyjäisistä ostettuja kotitekoisia karjalanpiirakoita. Voisi tehdä munavoin niiden kanssa. Jos vielä löytyisivät salaattiainekset jääkaapista: pussillinen salaattia, herkkujuustoa ja jotain hedelmää. Siihen lisäksi vähän sipulia, krutonkeja ja cashew-pähkinöitä. Sehän olisi maittavaa valkoisen balsamico-kastikkeen kanssa. Makeaa kaipaaville vielä jäätelöä.

Tämä bloggaaminenhan on kuin kaivelisi vierasvaraa kaapeista. Mitähän herkullista kuvatiedostoista löytyisikään tarjottavaksi?

Pirkko Vaarin torpan puutarhassa -blogista inspiroi minua miettimään vieraskoreutta. Hän nimittäin kommentoi viime postaustani näin: ”Puutarhakuviesi perusteella arvioin, että istutustyöt ja muut kasvinhoitotyöt teet suunnitelmallisen rauhallisissa olosuhteissa, mutta että kanat siellä keikkuvat - uskomatonta! Miten silti istutuksesi ovat noin täydellisiä?"

Tämä istutus on jo hyvällä mallilla: aloittamista vaille valmis. Kanat saavat kuopsuttaa aivan rauhassa.

Ensin säikähdin. – Hui! Olenko antanut aivan väärän kuvan meidän elämästämme? Liioittelinko kun sanoin kanojen tepastelevan lähettyvillämme koko päivän? Eiväthän ne enää ihan aina tepastele meidän lähellämme kun on se ihana aitaus. Nykyään me voimme jo valita milloin tepastelevat ja missä kuoputtelevat. Parina aiempana kesänä emme voineet valita.

Sitten minua nauratti. – Suunnitelmallisen rauhallisissa olosuhteissa, hihittelin. Meillä on kuusi kultakimpaletta: ihania, rakkaita lapsia, neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Aika rauhallisia toki, mutta kyllä kuuden lapsen / nuoren perheessä vipinää riittää. Heidän lisäkseen meillä asuu kehitysvammainen veljeni.

Sitten aloin miettiä tuota kommenttia täydellisistä istutuksista. Kysehän on kuvakulmista ja rajauksista. ;) Miksi haluan olla vieraskorea? Miksi rajaan häiritsevät lautakasat, voikukan tai irvistelevän muovinrepaleen kuvan reunasta? Miksi jätän jotkut kuvat kokonaan julkaisematta?

Tältä näyttää orvokkikori sen jälkeen kun kanat ovat käyttäneet sitä kylpyaltaanaan.

Eräänä toukokuisena päivänä mieheni vietti syntymäpäiviä. Olin siivonnut puutarhan ja huushollin. Olin miettinyt mahtaisivatko tulppaanit ehtiä kukkaan juhlapäiväksi. Olin laitellut portaiden pieliin kauniita kukkaruukkuja. Olin ostanut terassin pöydille juhlaliinat, sommitellut kukka-asetelmat.

Kahvittelun jälkeen oli aika ottaa valokuvia. Suku riensi ulos, mutta minulle tuli pieni viivytys. Kohta ehdin ulos ja näin juhlakalun poseeraavan komeasti sisarustensa ympäröimänä – kompostoreiden edessä! Taisin töksäyttää jotain ei ihan niin juhlallista. 

Perhekuvaa otettaessa huomasin, että kuopuksella oli juhlapuvun seurana lenkkarit. Oi-joi, plankatut juhlakengät olivat jossain välissä vaihtuneet lenkkareihin, joilla pääsee juoksemaan nopeammin. Kravatin pää oli työnnetty näppärästi paidan taskuun, niin ei haitannut menoa. Tarvittiin taas pientä fiilausta.

Mietin, miksi toimin näin. Minulla on valtavan voimakas kauneuden kaipuu. Siinäpä se. Mennessäni syömään aamupalaa, saatan unohtaa syömisen kokonaan kun rupean pyyhkimään pöytiä ja laittamaan likaisia astioita koneeseen. Onhan se aika hassua, mutta minulle on tärkeää, että saan syödä siistissä pöydässä. Kaunista täytyy olla.

Jossain määrin kauneuden kaipuu on tarttunut lapsiinkin. Valmistelin lasteni kanssa juhla-ateriaa. Voi oli aseteltu kauniille tarjoilulautaselle komeaksi kolmioksi ja koristeltu basilikanlehdillä. Ruoka-annosten koristeluun oli varattu sitruunaviipaleita. 

Juttelin siinä pojilleni, että tämä on nyt meidän tapamme valmistella juhla-ateriaa. – Kun te menette naimisiin, vaimo ei välttämättä koristele voita tai silitä kangasserviettejä pöytään, sanoin. – Sitten minä laitan ne itse, teinipoikani totesi napakasti.

Pioni 'Angel Cheeks'

Kun on tottunut tavoittelemaan ysiä tai mieluiten kymppiä, on vaikea tarjota vieraillekaan seiskan tasoa. Siksi valitsen blogiystävillenikin ne parhaat otokset. Siitä yksinkertaisesta syystä, että rakastan kaikkea kaunista.

Postailin samasta aihepiiristä lokakuussa 2016 otsikolla Sammakoita suusta. Voit lukea sen tästä.

Vielä ehdit kertoa puutarhasi tärkeän E:n. Lue Minun puutarhani aakkoset: E.

Tervetuloa, Maarit Rainio, lukijaksi! Olen tosi iloinen siitä. Toivon, että sinäkin saat iloa blogistani.

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: E

Sarja puutarhan ihanista asioista on päässyt hyvin alkuun. Olen taas saanut teiltä aivan loistavia kommentteja. Kiitos niistä!

Vaateliaat daaliat palkitsevat hoitajansa muhkealla kukinnallaan. Aivan päinvastainen on puolestaan Digitalis eli sormustinkukka, jota Maria luonnehti omapäisen upeaksi villiksi vaeltajaksi. Se ei höösäämistä tarvitse. Kalvakankeltainen Digitalis grandiflora eli keltasormustinkukka ihastuttaa niitäkin, jotka eivät varsinaisesti ole keltaisen ystäviä.

Suosiota saavat myös Dianthukset eli neilikat, niin sulkaneilikat, vuori-, keto- ja harjaneilikatkin. Delphinium eli ritarinkukka on oikein komea puutarhan D. Kehuja saivat myös Dicentra spectablis eli särkynyt sydän, Dicentra eli pikkusydän, Dodecatheon eli jumaltenkukka ja Dryas x suendermannii eli tarhalapinvuokko. 'Duchesse de Nemours' -pioni hurmaa kauneutensa lisäksi tuoksullaan.

Dicentra spectablis kukkii tulppaanien kaverina.

Daphne Mezereumin eli näsiän ihanan tarinan voit lukea tästä Suvikummun Marjan kommentista. Näsiästä pitää myös Kivipellon Saila, joka ihastelee myös Dactylorhiza maculataa eli Maariankämmekkää.

'Diabolosta' tykkäävät muutkin kuin minä. Navettapiialla se on pienenä puuna ja sehän on komea kuin mikä. Katsopa täältä!

Kaiken kruunaa digitaalimittari, jonka ansiosta puutarhuri voi seurata ja ennakoida säätä. Ja sehän on toki välttämätöntä, etteivät daaliat palellu ja kaikki saavat parhaan mahdollisen hoidon.

Ja nyt etsimään puutarhan suurta E:tä.

E
ELÄIMET.

Eläimet - tässä tapauksessa koira, kanalauma ja kanit - täydentävät maalaisidyllin. Voi, miten ihanaa on olla hereillä kukonlaulun aikaan! Meidän kukko kiekuu tosin pitkin päivää, niin aamu-unisempikin saa nauttia siitä. On hyvin kotoisa ja mukava tunne kun kanat tepastelevat perennapenkeissä. Koira seurailee niiden puuhia ja kaikkea sitä mitä minä puuhailen puutarhassa. Uskolliset puutarhakaverini.

Rose on eläinrakas ja kaikkien ystävä - niin kanojen kuin pupujenkin.

Eräänä iltana kun kanat olivat olleet meillä parisen viikkoa, sattui hupaisa tapaus. Kanat kylpivät mullassa. Rose-koira makasi multakasan päällä vähän kauempana. Hertta-kana nautiskeli erityisen pitkästä kylvystä auringon lämmössä. Se makasi selällään ja väänsi päänsä oudosti sivulle. 

Muut kanat jo nousivat tepastelemaan, mutta Hertta vielä jäi nauttimaan kylvystä auringossa.

Rose vinkui sivummalla ja jossain vaiheessa siirtyi lähemmäs kanaa. Rose meni kanan viereen makaamaan, painoi päänsä maahan ja vinkui surkeana. – Onko Hertta kuollut? Voi, voi! puhelin Roselle. Rose katseli kanaa ja vinkui yhtenään. 

Lopulta Rose ei enää malttanut. Se nosti takapuolensa, kuopi etutassuillaan maata ja kutsui kanaa leikkimään. Kana vain makasi kuin kuollut. Rosen oli ihan pakko pikkuisen hipaista tassullaan kanaa. Silloin Hertta ampaisi ylös ja pyrähti pakoon. Rose seurasi perässä. Se seurasi silmä kovana kanoja pitkän aikaa, ettei vaan enää tapahtuisi mitään niin kamalaa.

Kanalauma puutarhassa on aivan ihana, mutta rasittava. Kanat ovat aina siellä missä teen töitä. Ferramolit ja lannoitteet ne nokkivat heti viimeistä raetta myöten. Turhaahan ne kanojen kannalta ovatkin, koska kanat napsivat etanat joka tapauksessa ja lannoitteetkin tulevat tuoreina suoraan maahan. Katteetkin ovat kanojen mielestä turhia ja osittain ovatkin. Ne voi kuoputtaa kasvien juurelta ja levittää ties minne. Toki rikkaruohot menevät siinä samassa eivätkä uudet pääse kasvamaan jatkuvan rapsuttelun takia.

Seuralaiseni, Mini ja Mortti, kivipolun tekemisessä.

On hermostuttavaa istuttaa kasveja kanalauman avustamana. Ensinnäkin on hankalaa kaivaa maata istutuslapiolla kun neljä nokkaa on sentin (siis ihan oikeasti 1 cm) päässä lapiosta valmiina nokkaisemaan elukan, joka sattuu ilmaantumaan mullasta. Siinä samassa ne nokkivat jakopaloja, jotka odottavat valmiina – ja tepastelevat niiden lehdet ja varret murskaksi. 

Kun sitten saan vaivalla kasvit maahan, ne ryökäleet menevät ja kuoputtelevat taimet juuriltaan. Ellen pidä varaani, osa taimista makaa juuret ylöspäin juuri kun olen muka saanut työni valmiiksi. Niin, ja se kattaminen. Heti kun olen saanut levitettyä sanomalehtien päälle hakkeet, ne tulevat ja taas saavat hakkeet kyytiä.

Salaatit ne nokkivat rangoiksi. Punaiset tomaatit jäävät haaveeksi. Kylvämistä kanojen seurassa en uskaltaisi edes ajatella. Niistä kylvöksistä tuskin itäisi ensimmäistäkään.

Kanat tepastelevat lähettyvillämme koko päivän. Kun illalla menemme sisälle, ne ilmaantuvat välittömästi keittiön terassille ja vieläpä oven ikkunan eteen. Niiden pitäisi saada olla siellä missä mekin. Aika ihastuttavaa!

Onneksi on olemassa aitaus, jonne kanalauman voi laittaa siksi aikaa kun on tekemässä jotakin tärkeää tai pelastaa terassin kaiken kattavalta lannoitukselta.

Kertoisitko, mikä on sinun puutarhasi tärkeä E? Esikko? Etelänherne? Elämänlanka - ei kai? Syysleimu 'Elli'? Ehkä en arvannut. Eero, Esko, Erkki, Esa, Eevertti, Ermo, Erno, Eino, Eemeli, Elmeri?

Tervetuloa mukaan, Tjorven, ja kiitos ihanasta kommentistasi! Toivottavasti viihdyt!

TÄNÄÄN OJENNAN KUKAN

Tänään haluan ojentaa kukan taas muutamalle blogiystävälle - ihan vain antamisen ilosta.

Mitäs kaikkea niitä kuluneita fraaseja nyt olikaan: "Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo." ja "Antaessaan saa." Ne vain ovat niin totta.

Lueskelin onnellisuudesta ja törmäsin Tshingis Aitmatovin ajatukseen onnesta: "Ei onni ole mikään sattuma, joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä. Se tulee ihmisen luo vähitellen sen mukaisesti, miten hän suhtautuu elämään ja ympärillään oleviin ihmisiin. Onni karttuu jyvä jyvältä, osanen täydentää toistaan."

Onnellisuuden jyväsiä Teille kaikille, hyvät lukijani!

Ojennan tänään kukan

Kruunu Vuokolle Puutarhan Lumo -blogista
Kruunu Vuokko on avulias ihminen. Hänellä on aina jokin ystävällinen sana ja ajatus jaettavaksi. Hänellä on kiva, pirtsakka blogi ja saan usein häneltä ilahduttavia kommentteja. Häneltä saa kivaa innostusta ja energiaa omiinkin puutarhapuuhiin. Kaiken lisäksi Kruunu Vuokko on aivan huikean taitava kärhöjen kasvattaja. Kruunu Vuokon blogin löydät täältä.

Haluan ojentaa Kruunu Vuokolle hänen nimikkokukkansa kruunuvuokon. Ole hyvä!

Satulle Kukkaiselämää -blogista
Satu on reipas ja avoin ihminen, joka uskaltaa jakaa niin ilonsa kuin surunsakin. Häneltä riittää myös lohduttavia ja kannustavia, ystävällisiä ja viisaita sanoja lukuisalle ystäväjoukolle. Se on ihan huippua. Satu on touhukas ja hänen paneutumisensa asioihin (esimerkiksi nyt ompelun oppimiseen) on ihailtavaa. Sadun blogiin pääset tästä.

Yritin löytää Satulle jotain romanttista. Tässä sinulle tarhakurtturuusu 'Sävel', ole hyvä!

Sirkulle Kukkia ja haaveita -blogista
Olen tutustunut Sirkkuun täällä blogimaailmassa vasta vähän aikaa sitten ja olen saanut hänestä heti hyvin miellyttävän kuvan. Hänen kommenttinsa ovat ihanan ystävällisiä ja aina niin aurinkoisia. Hänellä on lämmin sydän. Hänen kanssaan olisi varmasti helppo jakaa ajatuksia livenäkin. Ihana ihminen! Sirkun blogi löytyy täältä.

Pikku linnut ovat laulaneet, että Sirkku pitää daalioista. Siksi yritin löytää sinulle daalian, mutta minulla niitä on vain vähän. Toivottavasti pidät tästä pienestä kukasta. Ole hyvä!

Titalle Unelmia ruusuista -blogista
Arvostan Titan huolellisuutta ja järjestelmällisyyttä. Titalla on energiaa vaikka muille jakaa. Hänellä on reipas ja suora tyyli puhua asioista. On myös tosi kivaa saada häneltä kommentteja. Niistä tulee aina niin hyvä mieli. Uskon hänen olevan nainen paikallaan hyvinvointiin liittyvässä työssään. Titan uudehko blogi löytyy tästä.

Haluan ojentaa Titalle ruusun, mutta minulla on niitä kovin vähän. Toivottavasti pidät tästä juhannusruususta. Ole hyvä!

Piparmintulle Multaa ja mukuloita -blogista
Piparminttu on ihailtavan puuhakas. Virtaa hänellä riittää kuin pienessä kylässä. On ihailtavaa, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä, tavallinen elämä on arvokasta. Tämä tuli mieleen siitä kun Piparminttu postailee välillä sellaisistakin puutarhan kolkista, jotka eivät vielä ole ihan tip top. Olen saanut hänestä sellaisen kuvan, että hän on aito ja avoin. Hän on myös empaattinen ja sydämellinen ihminen.
Piparmintun blogiin pääset tästä.

Piparminttu pitää esikoista. Toivottavasti pidät tästä tuikitavallisesta kevätesikosta. Minulla ei ollut mitään harvinaisuuksia ;) Ole hyvä!

Jos haluat lukea lisää ihanista ihmisistä, löydät tästä jutun otsikolla Tänään on ystävänpäivä.

Sarja Minun puutarhani aakkoset jatkuu taas pian. Vielä ehdit kommentoida mikä on sinun puutarhasi suuri D.

HOH-HOIJAA!

Säpsähdän hereille talviunesta. Aurinko paistaa – vihdoinkin! Se tarkoittaa sitä, että uudet havut tarvitsevat suojaa. Kipaisen ulos ja haen säkkikangashuput. Onneksi kehikot ovat jo valmiina, joten huppujen laittaminen käy näppärästi. Siellä ne nyt seisovat kuin möröt hiljaisessa puutarhassa pieninä ryhminä, joku vähän etäämpänä toisista.

Innostun leikkaamaan kuusen alimmat oksat. Mies huomaa muutoksen ja kehuu, että kuusi on kuin parturissa käynyt, siisti ja näyttävä. Niin minustakin. Tulee hieno fiilis. Tällaistahan se sitten on kun keväällä taas pääsee vauhtiin. Näkee työnsä jäljen.

Tulen takaisin sisälle. – Hoh-hoijaa! haukottelen ja vedän peiton korvilleni. Nukun talviunta.

Unen läpi kuulen kuinka yksi blogiystävä on kylvänyt siemeniä, toisen taimet kasvavat kohisten kasvilampun alla, kolmas tekee siementilauksia kone sauhuten, neljäs hoivailee pelakuitaan. Ihailtavan reipasta!

Minä en kylvä enkä tilaa siemeniä. Minä nukun nyt. Kirjoittelen, katselen, lueskelen, siivoskelen, haaveilen, teen vähän töitäkin…

Näen unta kuusista, jotka istutan muurin eteen. Leikkaan niiden alaoksat pois, etteivät oksat peitä kaunista muuria. Veistoksellinen muoto antaa näkösuojaa naapuriin ja lintu voi tehdä oksalle pesän.

Näen unta pehmeän vaaleanpunaisista pioneista, joiden seurassa availee nuppujaan vähän voimakkaamman värinen, aniliini kaunotar. Ah, kuinka täydellisesti sävyt sopivat yhteen!

Käännän kylkeä. Minä tarvitsen tämän kylmäkäsittelyn. Onneksi on sentään lunta ja pakkasta. Kerran kevät tuli jo helmikuussa ja minä petyin. Ne vähät lumet vain sulivat pois. Aivan noin vain, varoittamatta. Maa kuivui ja siirryimme kesäkenkiin maaliskuussa.

Ei sellainen käy päinsä. Kevättä pitää saada odottaa. Sitä pitää saada odottaa pitkään ja hartaasti, aivan kuten lapset odottavat joulua.

Välillä näen painajaisia. Miten nietospensaitteni käy? Niiden, jotka istutin viime kesänä. Ne ovat pieniä vielä ja talvi on ankara. Terassin tuija on kovin ruskea. Onko se nyt komean ’Globosan’ lorun loppu?

Kohennan peittoani. Tyhjä köynnöskehikko saa keväällä uuden kaunokaisen ympärilleen. Köynnös saa peittyä valkoiseen kärhön kukkapilveen vai sittenkin vaalean sinisävyiseen…

Kauniita unia sinullekin, hyvä lukijani!

Lämpimästi tervetuloa, Paula Koo, blogini lukijaksi! Toivon, että viihdyt.

P.S. Vielä ehdit kommentoimaan tänne, mikä on sinun puutarhasi suuri D. 

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: D

Jos minusta joskus tulee Clematis-ihminen, niin se on sitten aivan teidän ansiotanne, hyvät blogiystävät. Kehuitte niin ansiokkaasti kärhöjä, että täytyyhän niitä vielä yrittää istuttaa puutarhaan, vaikka kärhönkasvattajan urani onkin ollut kovin kivikkoinen. Jospa hankkisin seuraavaksi jonkun pienikukkaisen.

Clematis on monen puutarhan ehdoton C. Clematis sai 14 ääntä 12 vastaajalta kun Navettapiika antoi heti kättelyssä kolme ääntä. Vain kolme vastaajaa piti ihanimpana jotakin muuta kuin kärhöä. Kuvassa 'Xerxes'.

Kun Celsius on suosiollinen, kelpaa puutarhurin kasvattaa chilejään, Cucurbitoja (kurpitsoita), Capsicumeja (paprikoita) ja ihailla Clematiksiaan kuin myös muita perennojaan.

Corydaliksia eli kiurunkannuksia ihasteltiin kevään airueina monen hengen voimin. Kimikeistä pidetään ja erityismaininnan saivat Cimicifuga simplex 'Brunette' eli syyskimikki 'Brunette' ja Cimicifuga racemosa eli tähkäkimikki.

Kellokukkiakin kehuttiin. Codonopsikset eli peikonkellot, Codonopsis clematidea eli lamopeikonkello, Codonopsis pilosula eli kiinanpeikonkello ja Campanula carpatica eli karpaattienkello mainitttiin erityisesti.

Cerastium tomentosum eli hopeahärkki, Convallaria majalis eli kielo ja sen vaaleanpunainen muoto 'Rosalis' sekä luonnonkasvi Calla palustris eli suovehka saivat ihastelua. Mainittiinpa myös kaunis Camassia leichtlinii caerulea eli isotähtihyasintti.

Listalta ei unohdettu myöskään eksoottista Catalpaa eli trumpettipuuta, kaunista Caragana arborescensia eli riippahernepensasta, Chiastophyllum oppositifoliumia eli kultakaarta ja Corylusten sukua eli pähkinäpensaita ja erityisesti Corylus cornutaa eli sarvipähkinää. Jos haluatte tietää, mitä Kivipellon Sailan Corylus cornutalle kävi, lukekaapa hänen kommenttinsa.

Kiitos kaikille kommenteistanne! Nyt on D-kirjaimen vuoro. Jännityksellä jään taas odottamaan kommenttejanne.

D

'DIABOLO'.

Purppuraheisiangervo ’DIABOLOLLA’ on hyvin syvänpunaiset lehdet, jotka kiinnittivät huomioni ja tulin hankkineeni ensimmäisen heisiangervoni. Vasta myöhemmin huomasin sen kukkivan kauniin vaalein kukinnoin. Pensas on reipas, helppo ja varma.

'Diabolo' on minulle tärkeä, mutta siitä ei saa innostua liikaa. Tämä tumma pensas on näyttävä, mutta yksi riittää ainakin yhteen paikkaan.

Innoissani ostin kolme samaan ryhmään. Onneksi pensaita mallatessani huomasin, että vaikutelmasta olisi tullut synkkä. Hajasijoitin pensaat leveän kolmion muotoon ja luulen vaikutelman olevan nyt juuri sopiva. Nyt tuntuu, että ne tuovat rytmiä ja terää, mutta eivät valtaa tummalla värityksellään koko puutarhaa. 

Kukkien vaaleus korostuu tummia lehtiä vasten.

Tämän vaikuttavan värisen kasvin lehdistön kuvaaminen on suoraan sanoen vaikeaa. Nykyisin ei tosin mikään ole vaikeaa, vaan haastavaa. Enää koululaisillakaan ei ole mitään vaikeuksia, haasteita vain. Tämä kasvi haastaa minut lähtemään valokuvauskurssille.

Oletko sinä kenties daalioiden ystävä vai mikä on sinulle tärkeä D? Olisi kiva kuulla.

Tervetuloa, Reetta, lukijaksi ja kiitos ihanista kommenteistasi, joita olen saanut sinulta!

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: C

Puutarhani tärkeiden asioiden sarja jatkuu. Niin jatkuu myös teidän, lukijoiden, ihanien puutarha-asioiden sarja. Onneksi! Kiitos taas mukavista kommenteista!

Blogiystävät ovat ihan parhaita - ja blogit ja koko blogimaailma. Basilikasta pidetään. Bougainvillea eli ihmeköynnös on ihmeellisen ihana. Pionin ystäville löytyy ihanuuksia melkein kirjaimesta kuin kirjaimesta: Bernhardtin Sarahille varaillaan jo paikkaa S-kirjaimenkin kohdalle. Puutarhassa paikkansa ansaitsevat niin 'Buckeye Belle' -pioni, 'Baronesse' -ruusu, bellikset kuin  'Blekitny aniol' -loistokärhökin (Blue Angel). Berberiksissä (happomarjat) on vaikka mitä hienoja.

Arvonsa saa myös Betula-suku eli koivut ja sieltä erityisesti paperikoivu ja kivikoivu - mielenkiintoista! Tässähän väkisinkin viisastuu kun heti piti mennä kuukkeloimaan mitä nuo paperi- ja kivikoivut ovat. Kiitos, Kivipellon Saila! Enkä ole kyllä tiennyt sitäkään, että olen rouskutellut Brassicaa koko ikäni tyytyväisenä. Minua miellyttävät kyssäkaali, kukkakaali ja parsakaali. Saila on erityisesti lehtikaalin ystävä.

- Betoonityäkki on mainittemisen arvoosia, sanoi Navettapiika. Aivan varmasti.

C

CROCUS VERNUS. CORNUS ALBA.

CROCUS VERNUS eli krookus tai kevätsahrami on oikeastaan ainoa kasvi, jonka hyvästeleminen kukinnan loputtua tuntuu haikealta. Melkein silmäkulma kostuu kun krookukset ovat kuihtuneet. Kai te sen, hyvät lukijani, ymmärrätte.

Krookuksia pitää olla paljon. Ja niiden pitää olla valkoisia tai vain hillitysti koristeltuja. Niitä pitää olla kaikkialla. Ilman krookuksia kevät ei ole kevät.

En rakastunut krookuksiin ensisilmäyksellä. Olin ostanut sipuleita pussillisen tai pari, joka tapauksessa aivan liian vähän. Ensimmäisenä keväänä myrsky kaatoi krookukset pian niiden ilmaannuttua. Seuraavana keväänä krookuksia oli onneksi jo enemmän ja näin niiden kukinnan kaikessa suloisuudessaan. Silloin kolahti.

Kuva ei tee oikeutta näille kukille. Niiden kauneus täytyy saada kokea kevätsäässä tuoreen kevään viileyden tuntuessa iholla, kevään äänimaiseman soidessa korvissa ja kun mieli on täynnä odotusta ja onnea saapuneesta keväästä.

Krookukset ovat nupuillaankin aivan ihania. Sitten kun ne aurinkoisena päivänä aukeavat, ne ovat kerrassaan suloisia. Krookukset ovat herkkiä ja paljaan maan keskeltä noustessaan elämänilossaan vaikuttavia. Ne eivät pidä meteliä itsestään, mutta ne tekevät syvän vaikutuksen. Vaikutelma vain on samanlainen kuin silmän pilke – sitä on mahdotonta saada valokuvaan, vaikka kuinka haluaisi.

Voiko kukka vieläpä kuihtuakin kauniimmin kuin krookus? Joku niistä menehtyy myrskyssä, osa seisoo pystypäin sitkeästi tuulesta ja tuiskusta huolimatta. Jonkun kukan terälehdet irtoavat leviten kuin tulppaanit. Joku kuihtuu paikoilleen. Pian valkoisista terälehdistä ei näy jälkeäkään. Katsellessa sammunutta krookuspenkkiä, tulee haikea, miltei surullinen olo. Taas ne ovat menneet. Niitä jää aina ikävä.

Krookus ’Jeanne d’ Arc’ kukkii valkokirjokanukan edessä huhtikuun pilvisenä päivänä.

CORNUS ALBAAN eli valkokirjokanukkaan en suhtaudu aivan yhtä tunteellisesti kuin krookuksiin. Minun on kuitenkin mainittava tuo punaversoinen pensas, koska sillä lienee osuutensa krookusten vaikuttavuuteen.

Kun valkoiset krookukset puhkeavat kukkaan kanukan punaisten versojen edessä, elämys on täydellinen. Hyvästeltyäni krookukset kanukka puhkeaa lehteen aivan kuin lohduttaakseen. Sen valkoisenkirjavat lehdet luovat kauniin taustan sinisinä ja vaaleanpunaisina hehkuville perennoille.

Valkokirjokanukan katveessa kasvaa peittokurjenpolvi pitäen rikat hyvin poissa.

Myöhään syksyyn asti kanukka pitää kauniit lehtensä ja sitten paljastaa punaiset versonsa. Valkokirjokanukkaa ei tarvitse hyvästellä, sillä se ei lähde kuin muuttolinnut. Urheana se sinnittelee talven yli eikä minun tarvitse edes pelätä sen puolesta.

Mikä on sinulle tärkeä C? Jännityksellä odotan.


Tervetuloa, Heidi Ilmonen, blogini lukijaksi! Toivottavasti viihdyt. 

TÄNÄÄN ON YSTÄVÄNPÄIVÄ

Tänään, tammikuun 7. päivänä, on ystävänpäivä. Huomennakin on. Ja ylihuomenna. Ystävänpäivä on aina silloin kun haluaa olla ystävällinen. Joka päivä voi lähettää ystävällisen ajatuksen tutulle tai tuntemattomalle. Joka päivä voi osua kohdalle sellainen onni, että saa uuden ystävän.

Postailin juuri äskettäin blogiystävistä. Siitä tuli mieleeni panna liikkeelle kehujen ketju tai oikeastaan muutama ketjun alku. Haaveenani on, että ketjut lähtisivät risteilemään ja polveilemaan sinne tänne kaikkien teidän mukavien blogiystävien joukkoon. Haaveilen siitä, että ketjut tavoittaisivat teistä ihan jokaisen.

Jutun juoni on lyhyesti tällainen:

Kehu blogiystäväsi ja varmista, että hän myös saa kehusi.

Kehumasi blogiystävä saa jatkaa ketjua kehumalla omaa blogiystäväänsä jne.

Lisätiedot:

Mitään velvollisuuksia ei ole: ei tarvitse kiittää kehuista eikä jatkaa ketjua.  

Sinun ei tarvitse tietää ketä on kehuttu, sillä samaa saa kehua moneenkin kertaan.
Saa kehua niin montaa kuin haluaa, pitkästi tai lyhyesti. 

Blogiin saa laittaa linkin tai olla laittamatta. 

Uusia ketjun alkujakin saa laittaa maailmalle niin monta kuin haluaa.

Sekään ei ole kiellettyä, että kehaisee siinä sivussa puolison, lapset, kissat, koirat, kanat ja kukot, ihan mitkä vaan. Tyytyväisyys kun on tutkitusti terveellistä.

Voin luvata, että tästä tulee kivaa. Toivotaan, että kaikki saavat kehuja. Ketään ei ole tarkoitus jättää siitä ilosta paitsi.

Sain ystävältäni, Rouva Ruusupuulta, ihanan joriinin mukulan. Näin kauniisti se kukki. 

Kirjoitin Rouva Ruusupuusta syyskuussa 2016:
Elämä on ruusuilla tanssimista ja
Rouva Ruusupuun leimupenkki.

Aloitan nyt kehumalla viittä tutuinta blogiystävääni. Sydäntä raastaa jättää suurin osa vaille erityismainintaa, mutta muuten postauksesta tulisi aivan liian pitkä. Jos ketju polveilee joskus uudestaan luokseni, kehun sitten taas lisää :). Kehun nyt aakkosjärjestyksessä.

Between Rikkaruohoelämää-blogista
Betweenillä on lämmin sydän. Hän on ihanan kannustava, rohkaiseva ja avulias. Between kommentoi usein, aina yhtä lämpimästi ja ystävällisesti, ja se on aivan mahtavaa. Vaikuttaa siltä, että hänellä on aina aikaa ystäville, mikä lämmittää kovasti mieltäni. En ole koskaan tavannut häntä, mutta minulla on sellainen tunne, että hänen kanssaan olisi oikein miellyttävä jutella. Ihan huippu tyyppi!

Tulppaaneita sinulle, Between! Ole hyvä! Toivottavasti pidät niistä.

Kivipellon Saila samannimisestä blogista
Kivipellon Saila on tosi mukava ja avoin. Hänen kommenteistaan välittyy hyvin myönteinen asenne toisia ihmisiä kohtaan ja lämmin myötäelämisen kyky. Hän osaa lohduttaa ja häneltä löytyy sopivia sanoja tilanteeseen kuin tilanteeseen. Hänellä on hyvä sydän. Uskon, että hänen kanssaan olisi helppo jutella muistakin kuin puutarha-asioista. Ihana ihminen kaiken kaikkiaan!

Saila pitää pioneista, joten tässä sinulle 'Sarah Bernhardt'. Ole hyvä!

Navettapiika Navettapiian puuhamaa -blogista
Navettapiika on iloinen, mukava ja avoin ihminen. Hän on avulias ja hänellä on sydän paikallaan. Hänen kommenttinsa saavat aina hymyn huulille. Saan häneltä kommentteja usein ja ne ovat aina yhtä ihania saada. Hänellä on mukava blogi ja myönteinen tapa kirjoittaa ja kommentoida. En ole tavannut häntä, mutta luulenpa että hänen seurassaan aika ei takuulla kävisi pitkäksi. Yhdellä sanalla sanoen: loistotyyppi!

Loistotyypille loistokärhö 'Xerxes', ole hyvä!

Pirkko Vaarin torpan puutarhasta
Pirkko on todella kannustava ja rohkaiseva. Hänen kanssaan on hyvin miellyttävää jutella netissä ja aivan varmasti myös kasvotustenkin. Pirkko kommentoi usein ja niitä kommentteja suorastaan odotan :). Tulen aina niin hyvälle mielelle. Sekin lämmittää mieltäni, että Pirkolla on hyvä huumorintaju ja hän puhuu arvostavasti perheestään. Hän on sydämellinen, kertakaikkiaan ihana ihminen!

Pirkolle belliksiä edellisestä puutarhastani, ole hyvä!

Sini Kasvihormoni-blogista
Sini on reipashenkinen, iloinen puutarhaintoilija, jolla on kiva blogi. Hän on avoin ja empaattinen ihminen. Sympaattinen tyyppi, joka puhuu arvostavasti puolisostaan ja perheestään. Sekin on tosi kiva, että Sini arvostaa anoppiaan ja myös kertoo sen. Sini ei aina ehdi kommentoimaan juttuja, mutta silloin kun hän kommentoi, on taas päivä pelastettu. Sinin kommentit ovat kerrassaan loistavia. Upea tyyppi!

Sinille, värien ystävälle, ruukku krysanteemeja. Ole hyvä!

Ihan kamalaa, että jouduin jättämään vaikka kuinka paljon ihania ihmisiä kehumatta. Katja, Kruunu Vuokko, Kurjenkello, Leena, Nettimartta, Pioni, Piparminttu, Pirjo, Puutarhamyyrä, Riina, monta Satua, Sirkku, Sussi, Tita ja monet, monet muut ansaitsevat kunnon kehut :)

Kaikille teille iloa kulleroiden myötä, olkaa hyvät!

P.S. Vielä ehdit kertomaan sinulle tärkeän B:n! Kurkkaa juttu!