sunnuntai 19. syyskuuta 2021

HAUSKANPITOA

Teki mieli vähän hassutella ja tehdä jotakin oikein mukavaa. Niinpä värkkäsin kukka-asetelman käsilaukkuun ulko-oven pieleen. Eilen oli ihana syyspäivä ja puutarha kuin aarreaitta.


Käsilaukun oli ostanut eurolla kirpputorilta. Sen pinta oli kulunut ja huonokuntoinen, mutta käsittelin sen kenkäplankilla. Panin sisälle vahvan muovipussin ja rautalankahäkkyrän. Jotta laukku ei repsottaisi liian auki, sidoin suuaukon rautalangalla sopivan kokoiseksi.


Valitsin kestäviä kukkia ja oksia
tai sellaisia, jotka kuivuvat kauniisti.

Valitsin kestäviä kukkia ja oksia tai sellaisia, jotka kuivuvat kauniisti: tuijaa, euroopansorvarinpensasta, ohotanmarunaa, nukkapähkämöä, syysmaksaruohoa, syyshortensiaa ja peltoemäkkiä. 


Muotoa toivat kuivuneet omenapuun oksat. Mielenkiintoa tuomaan lisäsin iiriksen siemenkotia. Jätin keskiosan matalaksi, jotta käsilaukun kantohihna tulisi esiin.


Ja se vasta hauskaa onkin,
kun saa haastaa itseään ja
vähistä aineksista suunnitella asetelmia.

Vaikka puutarhassa on selvästi syksy, niin poimittavaa riittää. Ja se vasta hauskaa onkin, kun saa haastaa itseään ja vähistä aineksista suunnitella asetelmia. En taida vielä malttaa lopettaa tätä hauskanpitoa.

Tervetuloa, kaikki uudet lukijani! Toivottavasti viihdytte täällä ja saatte iloa jutuistani ja kuvistani. ♥

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

ARVON ROUVAT

Tänä keväänä laitoin vaaleanpunaiset lasit silmilleni ja hankin pitkään haaveilemani ’Hagley Hybrid’ -kärhöt Köynnösikkunan molemmille puolille. Päätin tehdä kaikki mahdolliset temput saadakseni nuo diivat viihtymään. Samalla päätin, että jos ne menevät minne sitten menevätkään, saavat minun puolestani kärhöt riittää tällä tantereella. Siinä tapauksessa ’Arabella’ on ainoa kärhö, jonka vielä suostun hankkimaan.

Kärhö ’Hagley Hybrid’

Päätin istuttaa nuo jalot köynnökset Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokon ohjeita itselleni soveltaen. Näin ne sitten istutin:

Mittasin ihan,
ettei vain mikään menisi pieleen.

Kaivoin 60 cm syvän ja saman levyisen kuopan. Mittasin ihan, ettei vain mikään menisi pieleen. Rouvat ovat tarkkoja.

Laitoin kuopan pohjalle 10–15 cm soraa salaojitukseksi. Soran päälle asensin kankaan, jotta multa ei sekoittuisi soraan.

Lapioin kankaan päälle hieman hiekalla kevennettyä mureaa multaa, johon sekoitin reilulla kädellä luujauhoa. Kastelin hyvin.

Versot olivat pitkiä. Otin niistä alimmat lehdet pois. Irrotin taimen purkistaan ja asetin sen viistoon käännöstukea kohti siten, että paakun yläreuna jäi 30 cm syvyyteen maan pinnasta. Täytin kuopan mullalla. Versot ylettyivät hyvin tukeen saakka. Olin ostanut reilun kokoisia taimia, joten minun ei tarvinnut jättää kuoppaa vajaaksi.

Raskain sydämin katkaisin nupun.

Toinen rouvista oli aikonut ruveta kukkimaan, mutta raskain sydämin katkaisin nupun. Niin mielelläni olisin nähnyt tuon kauniin kukan, mutta ei auta. Rouvan täytyy nyt vain keskittyä juuristonsa kasvattamiseen.

Laitoin taimen tyvelle vielä 10 cm hiekkaa. Istutin kärhön juurelle maanpeitekasveja ja kastelin ne hyvin. Nämä hienohelmat toivovat jalkojensa olevan varjossa, mutta pään auringossa. Toivovat he paljon muutakin, esimerkiksi kompostimultaa joskus keväisin ja sen päälle taas soraa tai hiekkaa. Sitten he tietysti haluavat paljon ravinteita. Syyslannoitus on kuulemma erityistä herkkua.

Minun täytyi olla erityisen huolellinen kastelun suhteen koko kesän ajan. Toivottavasti arvon rouvat juurtuivat hyvin meidän puutarhamme maaperään. Sen näkee ensi keväänä. Siihen asti täytyy vain malttaa odottaa.

torstai 2. syyskuuta 2021

TOILETTIKIMPUT

Kun puutarhan syyspuuhat alkavat kaartua loppua kohti, minä innostun leikkokukista. Siinä vain on se huono puoli, että tähän aikaan monet kukat ovat jo kukkineet. Ehkä kuitenkin juuri siksi innostun. On niin inspiroivaa luoda vähistä aineksista kauniita kimppuja ja asetelmia. Kun aluksi luulee, ettei puutarhassa enää tähän aikaan juuri mitään ole. Ja sitten kun huomaa, että materiaalia onkin kaikkialla ja tekee mieli tehdä asetelma toisensa perään.

Sähäkkää sinistä: rantatädykettä ja törmäkatkeroa.

Kuitenkin tuo pikkuinen kimppu kerää katseet.

Pieneen kimppuun ei tarvita kuin muutama kukka tai oksa. Kuitenkin tuo pikkuinen kimppu kerää katseet. Varsinkin wc:ssä, vaikkapa käsienpesualtaan reunalla, kimppu saa runsaasti huomiota. Onhan ihmisillä aikaa ihailla sitä. Kutsun niitä toilettikimpuiksi. Toki pienelle kimpulle löytyy paikka mistä tahansa, mutta wc:ssä se takuuvarmasti huomataan.

Yksinkertainen on kaunista. Tässä kimpussa yhdistyvät kuunliljan leveä lehti, purppurapunalatvan kukinto ja kapeat, pitkät iiriksen lehdet.

Pienen kimpun voi tehdä helposti tai vaikeasti, nopeasti tai hitaasti, ihan miten haluaa. Lopputulos on joka tapauksessa palkitseva. Riittää, että se miellyttää omaa silmää.

Syysvuokkoa ja punalatvaa

Toilettikimppu kannattaa muistaa juhlien somistusta suunnitellessa. Unikot kestävät maljakossa vain lyhyen aikaa, mutta ovat sitäkin ihanampia.

Joskus olen tökännyt toisen asetelman teosta jääneet rippeet pulloon odottamaan asettelua ja huomannut, että kimppu on ihan riittävän nätti näinkin. Joskus taas on kiva fiilistellä, miettiä jokainen yksityiskohta tarkasti, kokeilla eri vaihtoehtoja.


Tämä pieni kimppu pionista on tehty kesällä.

Taidankin käväistä hakemassa muutaman oksan. Siihen ei mene kuin muutama minuutti. Tai voisin tehdä muutaman erilaisen eri teemoista: Kesän viimeinen päivä, Joutsenet ovat pian täällä, Olet minulle tärkeä, Tervetuloa syyskuu… Tästä tulee hauskaa. Palaamisiin!

Vähän myöhemmin:

Kipaisin puutarhaan ja tällaiset kimput sain aikaan.

Vain tuoksua mintun ja ruusun, jota tuuli kantaa tullessaan, vain tuoksua mintun ja ruusun tuo tuuli tullessaan… Tämä pieni kansanlaulu soi mielessäni tehdessäni tätä kimppua, jolle olin valinnut teemaksi Kesän viimeinen päivä. Kimpussa tuoksuvat mirrinminttu, ruusu, syysleimu sekä sitruunatimjami.

Joutsenet ovat pian täällä -teemasta minulle tulivat mieleeni valkoiset joutsenet sekä sininen taivas. Ne halusin tähän kimppuun tuoda. Suomen kesä on kypsynyt, tädykkeet ovat kukkineet ja varistaneet terälehtensä. Pian joutsenet kokoontuvat pelloille valmistautumaan muuttomatkalle. Syksyn haikeudessa on kuitenkin mukana myös toivo.

Lisää kiinnostavia teemoja tulvi mieleeni: Syksyssä piilee kevään toivo, Kiitos kuluneesta kesästä, Valoisin mielin syksyyn, Juuri tämä hetki on arvokas, Kauneus on katsojan silmässä. Tuon viimeisen teeman idea olisi siinä, että käyttäisin kimppuun kasveja, joista en oikeastaan pidä. Kokeilisin vaikkapa väriä, joka ei ole lempivärini. Miettisin sille sellaiset kaverit, että vaikeaksi mieltämäni kukka pääsisi oikeuksiinsa ja kokonaisuus miellyttäisi silmääni. Olisi myös hauskaa tehdä samasta pääkukasta monta eri kimppua, joissa kussakin olisi eri tyyli ja tunnelma. Oi, kunpa ehtisin toteuttaa nämä kaikki!