RAKASTAA, EI RAKASTA, RAKASTAA...

On niitä puutarhaihmisiä, jotka rakastavat kirkkaankeltaista. Sitten on niitä, jotka eivät halua puutarhaansa yhden yhtä kirkkaankeltaista kukkaa. Niitäkin on, jotka yrittävät opetella pitämään keltaisista kukista ja niitä, jotka eivät tiedä, pitävätkö keltaisesta vai eivät. On varmasti niitäkin, joille on ihan sama.  On varmasti vielä vaikka minkälaisia muitakin ihmisiä.

Niitäkin on, jotka yrittävät opetella pitämään keltaisista kukista

ja niitä, jotka eivät tiedä, pitävätkö keltaisesta vai eivät. 

Tarha-alpi on kuin aurinko vesiaiheen äärellä.

Minusta tuli

kirkkaankeltaisen

vieroksuja.

 Ensimmäisessä puutarhassani kukkien värillä ei ollut kauheasti väliä, kunhan oli jotain vihreää, sillä maa oli paljas ja käteni syyhysivät päästä istuttamaan. Sain monia erilaisia kirkkaankeltaisia kukkia: kevätvuohenjuurta, tarha-alpia, rönsyansikkaa, kultapalloja... Ostin keltaisia kulleroita ja päivänliljoja. Sitten minusta alkoi tuntua, ettei keltainen olekaan minun värini. Minusta tuli kirkkaankeltaisen vieroksuja.

Särmämaksaruoho pienenä plänttinä antaa mukavan vaikutelman kivikossa muiden kivikkokasvien keskellä.

Tunsin jopa pienoista syyllisyyttä siitä, että olen näin kranttu. Syyllisyyteni kasvoi kun luin Joan Marblen kirjasta Puutarha Italiassa, että jos kiellämme jonkin värin puutarhassa, vaikutus on sama kuin kieltäisimme värit impressionistisesta maalauksesta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että impressionistit saavat minun puolestani pitää värinsä, mutta minä suosin muita värejä kuin kirkkaankeltaista. Toisaalta tuo lohdutti minua. Ilmiöhän taitaakin olla universaali.

Näitä pohtiessani huomasin, ettei kotimme sisustuksesta etsimälläkään löydy kirkkaankeltaista. Miksi siis suostuttelisin itseni sisustamaan puutarhani keltaisin kukin? Toki kukaan ei ole koskaan moittinut minua keltaisen hyljeksinnästä. Se on ollut vain oma hassu tunteeni.

Itsestään kylväytyvät värililjat ovat minulla useimmiten kirkkaankeltaisia. Poimin ne aina maljakkoon.

Tunne oli kuin silloin,

kun olin konmarittanut tavaroitani ja

jättänyt jäljelle vain ne, jotka tuottavat minulle iloa. 

Heitin vapain mielin hyvästit kirkkaankeltaiselle rönsyansikalle, piiskulle ja suikeroalpille. Tunne oli kuin silloin, kun olin konmarittanut tavaroitani ja jättänyt jäljelle vain ne, jotka tuottavat minulle iloa. Jotain keltaista silti jäi. Rakastan kalvakankeltaisia kukkia kuten ’New Moon’-tarhakulleroita. En viitsinyt poistaa kirkkaankeltaisia päivänliljoja, joiden tilalle minulla ei olisi ollut mitään. Jättipoimulehdistä nautin, koska miellän niiden kukinnan limen väriseksi, en niinkään keltaiseksi.

Kullero 'New Moon' on yksi lempikukistani.

Viime kesänä tapahtui kuitenkin jotakin yllättävää. Valkoiset ’Jan van Leeuwen’ –pionit, joissa on kirkkaankeltaiset heteet, sekä vaaleanpunaiset ’Sarah Bernhardt’ –pionit ja kirkkaankeltaiset päivänliljat kukkivat yhtä aikaa. Näky oli vaikuttava. Ajattelin, että jospa sittenkin pidän kirkkaankeltaisesta.

'Jan van Leeuwen' on yksi suosikkipioneistani.

Kirkkaankeltaista pidetään pirteänä, iloisena ja reippaana värinä. Väri liitetään usein positiivisuuteen, onnellisuuteen, lämpöön ja viisauteen. Kuitenkin keltainen viestii myös vaarasta.

Minulle kirkkaankeltainen väri viestii

voikukista ja niiden aiheuttamasta jokakeväisestä riesasta.

Minulle kirkkaankeltainen väri viestii voikukista ja niiden aiheuttamasta jokakeväisestä riesasta. Siksi minulla on nollatoleranssi alkukesän kirkkaankeltaisille kukille. Ainoastaan kirkkaankeltaisten kulleroiden edessä olen heltynyt.

Yhä edelleen nypin kehäkukan kirkkaankeltaisia terälehtiä ja mietin: ”Rakastan, en rakasta vai rakastanko sittenkin kirkkaankeltaisia kukkia?”

PUUTARHAVUOSI 2018

Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista heitti minulle hauskan haasteen. Mielelläni otin haasteen  vastaan. Kerrankin  saa käydä aivan kuin valmiiksi katettuun ruokapöytään ja poimia itselle mieluisimmat vastaukset herkullisista  vaihtoehdoista.

En koskaan ennen...

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta

Vastaukseni on c. Kasvatin elämäni ensimmäistä kertaa punajuuria ja quinoaa. Elämäni ensimmäistä kertaa olin myös pulassa suuren sadon kanssa. Noo, quinoan sato ei päätä huimannut, mutta punajuuria ja porkkanoita tuli huolimattomasta  hoidostani huolimatta niin paljon, ettei niille ollut säilytystilaa. Kellarin rakennus on vasta aloitettu.

Pitkän muotoinen lajike 'Cylindra' on oikein mukava siivutettava punajuuri.

Hyvin haaveiltu on puoliksi tehty

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Tämä on tosi helppo! Ehdottomasti d aivan kuten joka vuosi. Olen tosi innokas tekemään suunnitelmia. Teen niitä tietokoneelle ja paperille huolellisesti miettien, nautiskellen ja jokaista yksityiskohtaa harkiten – ja toteutan ne ihan miten sattuu. Luovasti vähän sinne päin – tai ei sinne päinkään.

Uutta ja ihanaa

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Vastaan c. Olin säästökuurilla, joten hankin vain ihan välttämättömimmät. Mitäs niitä nyt  olikaan... orvokkeja ja pelargonioita rippijuhlia varten,  muutama daalia ja Afrikanlilja, varjoyrttiä ja kuunliljoja pohjoisterassin ruukkuihin, valkokurtturuusu koekappaleeksi muurille, Kanadanruusu  'Morden Blush', jota en ollut onnistunut saamaan edellisenä vuonna, lamoherukka menetetyn tilalle, puksipuu keittiön terassille ja syksyn alennusmyynnistä muutama valkoinen   konnanyrtti, muutama jaloangervo ’Brautschleier’ ja kääpiöjaloangervo ’Pumila’ sekä valkoinen loistosalvia ’Schneehugel’. Näiden lisäksi tuli hankittua muutama siemenpussi.

Eikös näitä ollutkin vain muutama? ;)

Yksi puksipuu riitti somistamaan koko terassin. Toivottavasti se säilyy elossa puutarhavaraston suojissa.

Tappiot

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani. Mikään ei pääse niitä tuhoamaan.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Olisit kysynyt, mikä meillä menestyy! Ei ole sellaista kasvia, jota en onnistuisi tappamaan, vaikka miten yritän huolella hoivailla.

Vastaus on selkeästi b. Jänikset söivät talvella kolme omenapuuta ja sateenvarjojalavan (Nyyh!). Yksi pieni lamoherukka kuoli muuten vain. Kuuma ja kuiva kesä tappoi makeapihlajani.

Pahoin syödyt omenapuut jaksoivat tuottaa vielä sadon ennen kuin nuupahtivat kokonaan.

Puutarhavierailuja?

5. Monessako puutarhakohteessa vierailit? (taimimyymälöitä ei lasketa!)

a. En yhdessäkään
b. No jos tuttavien puutarhat lasketaan, niin tulihan sitä muutamassa käytyä
c. Monta paikkaa kiersin, monta jäi vielä näkemättä
d. En enää muista, joka viikko vähintään yhdessä, sekä Suomessa että ulkomailla. Messut, puistot, puutarhat... kaikki mahdolliset kiersin.

Vastaukseni taitaa olla a. Avoimet puutarhat -tapahtumaan en päässyt päällekkäisyyksien vuoksi, mikä jäi kaihertamaan mieltä. Hellesäät eivät houkutelleet autoon istumaan, joten muutkin kohteet jäivät odottelemaan hamaan tulevaisuuteen.

Toiveita

6. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Oi, olen saanut niin paljon, etten enää kehtaisi sanoa, että vielä haluaisin jotakin. Haaveita kuitenkin on. Haaveilen vadelmista, mutta en vieläkään ole keksinyt niille paikkaa. Jos koekappaleeksi istuttamani valkokurtturuusu säilyy muurilla elossa, toivoisin koko muurin matkalle lisää ruusuja. Jos jostain tulla tupsahtaisi puutarhaani vihreäkukkainen pioni 'Green Halo' olisi se juhlapäivä. Onhan näitä haaveita...

Toivoin joululahjaksi lahjakorttia pionikauppaan ja sain sen :) Odotan sitä hetkeä, että pääsen valitsemaan pioneja. Kuvassa pioni 'My Love', joka saa ensi keväänä seuraa.

Ikimuistoinen kesä

7. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2018?

a. Lämpö ja aurinko
b. Kuivuus
c. Kukkaloisto
d. Joku muu. Mikä?

Vastaan a ja b. Kesä 2018 oli niin helteinen, etten ole koskaan puutarhaharrastukseni aikana ollut niin vähän puutarhassa kuin silloin. En vain kestä pitkään jatkuvaa hellettä.

Luulenpa, että tulen aina kastelujärjestelmän nähdessäni muistamaaan, että se hankittiin sinä kesänä, jolloin ei satanut melkein yhtään.

Suuria saavutuksia?

8. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Suurin saavutukseni oli tuloväylän saaminen lopultakin edes jokseenkin siedettävään kuosiin. On niin ihana  ajatella, että lumien väistyttyä pihaan tulijaa eivät enää ole ensimmäisenä vastaanottamassa mustat muovit. Sen sijaan luvassa on lisääntyvää vihreyttä ja kukkarunsautta.

Jos jakotaimet pääsivät hyvään kasvuun harsojen alla, ensi kesänä vihertää jo mukavasti.

Paras hankinta

9. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Paras hankintani oli purkillinen rautavihtrilliä. Ostin sen keväällä ja sain kesän aikana patinoitua laudat puutarhanaulakkoon ja pöytään. Syksyllä sain kauan haaveilemani naulakon käyttöön ja hehkutin siitä täällä blogissakin.

Luulenpa, että keväällä saan käyttöön myös uuden ruukutuspöydän. Sen patinoituneet tasot odottavat vain kiinnitystä vanhaan mankeliin. Varmaan siitä tulee riemuittua täällä blogissakin.

Laudan väristä tuli mielestäni juuri sopiva.

Töppäyksiä?

10. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei
b. Yksi
c. Älä edes kysy, montako!
d. Virhe? Mitä? Minullako? Eeei suinkaan...!

Vastaan d, sillä en ainakaan vielä tiedä tehneeni virhehankintoja. Kaikkein katalimmat vikatikit paljastuvat vasta seuraavalla tai sitä seuraavalla kasvukaudella – ja silloin on jo myöhäistä. Näin kävi esimerkiksi erään  suloisen valkoisen kyläkurjenpolven ja kauniin rantatädykkeen  kanssa. Ensi kesänä niitä taas kitketään...

Kiva yllätys

11. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Nyt en malta pitäytyä vain yhdessä, vaan mainitsen seitsemän positiivista yllätystä.

Jouluruusu kukki upeammin kuin koskaan ja vieläpä pitkään.

Sinikämmen. Sitä ei muistakaan miten komea siitä tulee jo aikaisin keväällä. Jo sen puhkeavat lehdet ovat kuin pieniä vihreitä kukkia. Näyttävän kokoinen pensas oli täynnä valkoisia kukkia. 

Makeasinikuusama. Pensaat näyttävät pieniltä ja surkeilta talven jälkeen syötyinä. Ja sitten, hups, yhtäkkiä ne olivatkin isoja ja näyttävän näköisiä pensaita.

Lamohietakirsikka kukki ensimmäistä kertaa ja se oli ihana. Hämmästyin sen kasvuvoimaa. Nehän peittävät alueensa jo nyt ihan täysin. Hyvä kangas-hiekkakate pitää rikat poissa.

Tarhakalliokielo. Luulin sen jo menehtyneen pohjattomassa soikossa ja istutin soikon täyteen orvokkeja. Mutta ei.  Niin kielo kuin orvokkikin kukkivat yhtä aikaa.

Yksinkertainen pioni ’Jan van Leeuwen’ ja puolikerrottu ’Gardenia’ nousivat suosikeikseni, jopa yli ’Madame Calotin’ ja se on paljon se.

Paha pettymys

12. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Edellisenä vuonna istuttamani ihana rantatädyke paljasti todellisen luonteensa ja kylväytyi holtittomasti. Nyt olen vaikean ratkaisun edessä. Annanko tuon kauniskukkaisen kasvin kylväytyä ja päästänkö puutarhani tai ainakin sen koillisosan lainehtimaan sinililana kukkamerenä? Annanko alkuperäisten yksilöiden kaunistaa suihkulähteen reunaa ja teen lupauksen, että ehdottomasti katkaisen kukkavarret pois ennen kuin ne ehtivät siementää? Kiskaisenko kaikki istuttamani rantatädykkeet – ja ne sata tuhatta siementainta – pois kylmän rauhallisesti ja unohdan koko jutun? Mitä sinä suosittelet?

Rantatädyke on niin kaunis suihkulähteen reunalla, etten millään malttaisi luopua siitä.

Puutarhabudjetti

13. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

a. Kasvimaalle
b. Kukkiin
c. Kiviin / Kiveyksiin
e. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
f. Puutarhamatkailuun

 Vastaukseni on e: rahat upposivat sujuvasti kesäkeittiön perustuksiin ja pihalammen kaivamiseen.

Kaivovesi ON kylmää! Jospa ensi kesänä kuoppaan saataisiin kangas ja hiekka. Nyt alla on pelkkä savi.

Innostusta

14. Mistä ihan todella innostuit?

a. Uudesta kasvituttavuudesta
b. Jostain puutarhafilosofiasta tai puutarhan tyylisuuntauksesta
c. Väreistä
d. Ihan joka asiasta!

Mahtavaa, että täältä löytyy vaihtoehto c, sillä väreistä toden totta innostuin! Mietin värejä ja niiden merkityksiä itselleni ja eri kulttuureissa. Kirjoitin väreistä. Löysin uusia ihania värisävyjä puutarhaan. Haaveilen uudesta värikkäästä mekosta. Pyrin syömään mahdollisimman paljon eri värejä jokaisella aterialla... Mielenkiintoista nähdä, mitä tästä vielä seuraa.

Valitettavasti en taaskaan innostunut talvisuojauksista.

Pidän vaaleista värisävyistä. Tällä hetkellä minua miellyttävät erityisesti kalpean keltaiset sävyt. Kuvassa kehäkukka 'Snow Pricess'.

Enemmän

15. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

a. Kastellut
b. Lannoittanut
c. Hoivannut kasveja
d. Kitkenyt

Voisin valita jokaisen kohdan, mutta kallistun kuitenkin vaihtoehtoon a. Minulla ei ole tapana jäädä murehtimaan menneitä, mutta tässä kohtaa muistuu väkisinkin mieleen, että menetin makeapihlajani liian vähäisen kastelun vuoksi. Auts!

Kasteltua tuli, mutta ei sittenkään tarpeeksi.

Vähemmän

16. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

a. Kastellut
b. Lannoittanut
c. Hoivannut kasveja
d. Kitkenyt

Tähän täytyy vastata: e. Jokin muu. Ehkä. En enää muista.

Katse tulevaisuuteen

17. Odotatko tulevaa/alkavaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Vastaukseni on a. Suunnittelen kyllä suuria, mutta en tee to do –listoja. Jos jonkin listan värkkään, teen sen sillä ajatuksella, että näitä hommia voin / saan tehdä, jos siltä tuntuu. Ne ovat mahdollisuuksia, ei velvollisuuksia. Iloitsen kaikesta, minkä saan tehtyä ja vaikka en tekisi mitään, puutarha vehreytyy ja kukat puhkeavat loistoonsa. Onni, että puutarha ei ole sooloesitys, vaan luontoäidin ja puutarhurin duetto.

Keväällä olisi tarkoitus opetella kasvihuoneviljelyä. Kehitysvammainen veljeni sai toteutettua pitkäaikaisen haaveensa omasta kasvihuoneesta. Minun olisi tarkoitus avustaa häntä kasvatuspuuhissa.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta vähintään yksi blogiystäväsi mukaan.

Kiitos, Minna, tästä tosi kivasta haasteesta, jonka olit keksinyt!

Haastan mukaan uuden lukijani, tuoreen bloggaajan, Suvi Kullströmin Meidän kotona -blogista. Toivottavasti pidät haasteesta. Minnan tekemän Puutarhavuosi 2018 -haastepohjan löydät täältä.

Lämpimästi tervetuloa, Suvi Kullström ja Molley, lukijoikseni! Toivon, että viihdytte täällä.

Hiljaiselo blogissani jatkuu, sillä paljon on vielä valokuvia, jotka odottavat kauniita pohjukkeita ja kiinnitystä albumeihin. Jossain vaiheessa palaan taas enemmän puutarhan maailmaan :)

Kaunista tammikuuta kaikille!

P.S. Koska Suvilla ei ole puutarhaa eikä hän siksi voinut vastata haasteeseen, haastan toisen. Tällä kertaa haasteen saa Ulla Rannanpihassa-blogista. Ole hyvä!

BLOGISSA ON HILJAISTA

Mitä puutarhaintoilija tekee kun puutarha nukkuu hangen alla? Rapisteleeko siemenpusseja? Vilkuileeko uusia siemenluetteloita? Tekeekö uusia kylvösuunnitelmia kasvimaalle? Suunnitteleeko uutta pionipenkkiä – sitä, jonka pionit sai joululahjaksi kun sitä niin kovasti toivoi? Eiväthän ne juurakot toki lahjapaketeissa olleet, mutta lahjakortti oli. Kirjoitteleeko uusia puutarhajuttuja?

Rapisteleeko siemenpusseja?

Vilkuileeko uusia siemenluetteloita?

Ei, ei. Tämä puutarhaintoilija ei tee mitään noista. Ei haaveile keväästä. Ei uppoudu puutarhaunelmiin. Ei hoida edes viherkasveja. Onneksi ne pärjäävät hyvän aikaa vesiviljelyssä itsekseenkin.

Tämä puutarhaintoilija näpertelee. Leikkaa, liimaa, sommittelee. Kiinnittää lasten koulukuvia albumeihin. Tekee itselleen muistikirjaa. 

Idean muistikirjan tekoon sain tyttäreni bujoilusta. Yksinkertaistaen bujo (bullet journal) tarkoittaa itse tehtävän kalenterin, tehtävälistojen ja muistikirjan yhdistelmää. Minulle bujoa paremmin sopii valmis kalenteri ja muistikirja, jossa on osio myös kiitollisuuspäiväkirjalle.

Kuva on lapseni koulukuva-albumista. Minulla on tapana kehystää osa valokuvista kauniilla koristepapereilla ja sinne tänne sommitella joku koristekuvakin. Luokka- ja yksityiskuvan lisäksi kokoan albumiin kuvia koulurakennuksista ja koulumatkasta. Huomasin, ettei kaikista kouluista olekaan kuvia. Se onkin seuraavan aurinkoisen päivän projekti. 

Lähtee lasten kanssa luistelemaan
– 35 vuoden tauon jälkeen.

Välillä puutarhaintoilija laskee väripaperinsa, valokuvateippinsä, liimapuikkonsa, saksensa. Lähtee lasten kanssa luistelemaan – 35 vuoden tauon jälkeen. Pelaa lasten kanssa Huhupuheita-piirtämispeliä. Keksii piirrettäväksi sanaksi ”mansikkamaa”, mutta sitä ei tietenkään paljasteta muille kuin ensimmäiselle pelaajalle. Lopulta ketjun tuloksena on ”perunapelto”. Piirtämisketju tuottaa mukavat naurut. Voitosta ei niin väliä kunhan on hauskaa yhdessä.

Valokuva-albumeihin tarvitaan  happovapaat paperit ja valokuvateippi. Muistikirjaan kelpaa ihan tavallinen puikkoliima.

Puutarhaintoilija nauttii. Tekee muistikirjaan oman osaston puutarhan muistiinpanoille. Liimaa lehtileikkeitä ja otsikoi sivut: ”Puutarhaunelmia”, ”Iloa syksyyn”, "Kevätiloa"... Sivuille päätyvät niin vihreäkukkainen pioni 'Green Halo', kermankeltainen iiris 'Moon Silk' kuin vaaleanpunainen 'Lilac Wonder' Kreetantulppaanikin.

Tässä on puutarhaosion ensimmäisen aukeaman pohja tekstejä vailla.

Välillä puutarhaintoilija opiskelee. Viikon välein sähköpostiin tulla töksähtää tuhti tietopaketti matala-asteista tulehdusta hillitsevästä ruokavaliosta. Puutarhaintoilija lukee joka ikisen sanan ja omaksuu uuden superterveellisen ruokavalion osaksi omaa arkea ja juhlaa. 

Näinkö nämä asiat nyt menevät?

Ihmettelee, että näinkö nämä asiat nyt menevät: värit ovat viime aikoina kietoneet puutarhaintoilijan syleilyynsä.  Syystalvella uppoutui värien maailmaan. Mietti värejä puutarhassa ja värien symboliikkaa, julkaisi blogissa pari juttuakin väreistä. Loput kahdeksan värijuttua jäivät valmiina odottelemaan julkaisemistaan luonnokset-kansioon. Nyt syö mahdollisimman paljon eri värejä joka aterialla.  Sitä painotetaan kurssin jokaisessa osiossa. Kaiken lisäksi puutarhaintoilija haaveilee värikkäästä talvimekosta, ei mustasta, harmaasta tai muusta tummasta, vaan jostain raikkaasta. Värejä, värejä, värejä elämään...

Tälle aukamalle aion liimata ruokavinkkejä. Kaunis kirja saa olla aina esillä, jotta terveellisen ruokavalion asiat eivät pääse unohtumaan.

Puutarhaintoilija toivoo Katajakujalle pitkää ja lumista talvea.

Oi, on niin paljon mielenkiintoisia asioita, joihin puutarhaintoilija haluaisi uppoutua! Seuraavaksi puutarhaintoilija kokoaa uudet superterveelliset ruokaohjeet muistikirjan sivuille. Haaveissa siintelee myös puutarhan pohjapiirustuksen teko paperille, uuden pionipenkin suunnittelu, lasten albumien jatkaminen, istutus- ja kylvösuunnitelmat, versojen idätys, uusien ruokaohjeiden kokeilu, laskettelureissu parinkymmenen vuoden tauon jälkeen... Puutarhaintoilija toivoo Katajakujalle pitkää ja lumista talvea, jotta aika riittää kaikelle tälle – ja tietysti työlle – ennen kuin puutarhan kevätpuuhat imaisevat puutarhaintoilijan kokonaan.

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!