Jotkut haluavat pitää haaveensa salassa muilta. Minä olen sitä mieltä, että haaveet toteutuvat helpommin kun niistä puhuu. Kerran syntymäpäiväni
alla sanoin miehelleni: ”Ostin tällaisen orkidearuukun jo valmiiksi,
jos vaikka sattuisin saamaan tähän valkoisen orkidean syntymäpäivälahjaksi.” Toiveeni toteutui :).
Toisen merkkipäivän alla mieheni kysyi lahjatoivettani. – No, tällaisesta nojatuolista olen
pitkään haaveillut, sanoin ja näytin hänelle kuvaa Pentikin sivuilta. Lopputuloksen
saatatte jo arvata.
Kuitenkin eräs haaveeni toteutui siitä huolimattta, että pidin sen salassa.
Olimme suunnitelleet naapurin rajalle sellaista vallia, johon voisi istuttaa puita ja pensaita. Suurten kivenlohkareiden väliin olimme ajatelleet maata. Rinne loivenisi molemmille puolille. Näin oli naapurin kanssa puhuttu.
Orkideasta oli paljon iloa, sillä se kukoisti vaivatta puolen vuoden ajan. Kukkien kuihduttua siirsin sen sivummalle odottamaan uutta kukintaa.
Tuoli on ihana. Hyvin usein mies tai joku lapsista istahtaa siihen juttelemaan kun minä istun työpöytäni ääressä. Ne hetket ovat arjen aarteita.
Kuitenkin eräs haaveeni toteutui siitä huolimattta, että pidin sen salassa.
Olimme suunnitelleet naapurin rajalle sellaista vallia, johon voisi istuttaa puita ja pensaita. Suurten kivenlohkareiden väliin olimme ajatelleet maata. Rinne loivenisi molemmille puolille. Näin oli naapurin kanssa puhuttu.
No, kaivuri aloitti työn. Varmistin mieheltäni,
että olihan hän antanut ohjeet kaivinkoneen kuljettajalle. Oli kuulemma,
pariinkin kertaan.
Varovasti mieheni esitti asian
puhelimessa minulle ja
jännittyneenä odotti reaktioitani.
Mies teki omia töitään toisaalla ja katsahti sitten kaivurin työtä. Kaivinkoneen kuljettaja oli tehnyt muurin. – Ihan hirveää, mies ajatteli kauhuissaan. Vaimohan halusi vallin, johon istuttaa
puita ja pensaita.
Mies ohjeisti kuljettajan vielä kahteen kertaan: kiviä sinne
tänne ja maata väliin ja vähän loivaa reunaa. Kyllä vain, kuljettaja totesi –
ja muuri piteni kunnes se oli koko sivun mittainen.
Muuri oli kieltämättä
taitavasti tehty. Miten kivet voikaan saada aseteltua isolla kaivinkoneella
niin hyvään järjestykseen! Varovasti mieheni esitti asian puhelimessa minulle
ja jännittyneenä odotti reaktioitani.
Kuva on vuodelta 2013.
Minä ihastuin muuriin ikihyviksi. Olin sitä salaa toivonut,
mutta muurin rakentaminen vaikutti liian vaikealta. Naapurikin ihasteli muuria.
Totiseksi vetää
kun tuloksena
onkin muuri.
Mies puolestaan huokaisi
helpotuksesta. Jos mies yrittää miellyttää vaimoaan – kuten kaikki viisaat
aviomiehet tekevät – ja vieläpä tekee kaikkensa toteuttaakseen vaimon toiveen
vallista, niin totiseksi vetää kun tuloksena onkin muuri. Neljä metriä leveä,
puolitoista metriä korkea ja kolmekymmentä metriä pitkä.
Suunnitelmani syreeneistä ja pensaista menivät uusiksi,
mutta muuri on hieno. Mies naureskeli, ettei hän tuollaista
panssarivaunuestettä ole nähnyt missään. Nyt sekin on nähty ja saimme käytettyä
kaikki ylimääräiset kivet sopivasti siihen. Kauriit valitsivat kulkureittinsä
muurin ulkopuolelta, joten loppu hyvin, kaikki oikein hyvin.
Muuri on ns. kylmämuuri eli ilman mitään sidosaineita tehty.
Perustusta ei ole, mutta hyvin on leveä rakennelma pysynyt pystyssä. Jos olisin
tiennyt muurin tulosta, olisin laittanut pohjalle juurimaton estämään
villivadelman, ohdakkeen ja kortteen kasvuyrityksiä. Onneksi rikat saa hävitettyä kattamallakin.