TULPPAANIEN TULOSRAPORTTI

Jonakin vuonna hullaannun tulppaaneista ja jonakin toisena vuonna ne tuntuvat turhilta – ainakin syksyllä, kun ne pitäisi istuttaa maahan. Nyt on yksi niistä keväistä, jolloin olen villinä näistä ihanuuksista. Erityisen vaikutuksen teki tällä kertaa se, että tulppaanit kukkivat juuri silloin, kun pikkusipulikukat olivat lopettamassa eivätkä herttavuorenkilvet olleet vielä ehtineet täyteen loistoonsa.

Kukkia ei koskaan voi olla liikaa, mutta sipuleita voi. Siispä kukkien määrä pitää maksimoida ja sipuleiden määrä minimoida. Jotta viitsisin nähdä istuttamisen vaivan, yhdestä sipulista pitäisi saada kukkia monena vuonna.

Olen vasta viime vuosina löytänyt pitkäikäisiä tulppaaneja, ja niitä aion istuttaa ja etsiä lisää. Kauneimmat, herkullisimman väriset ja upeimman muotoiset kukat löytyvät kerran kukkivilta. Niinpä tietysti. Voihan niitäkin pussillisen tai pari vaivoikseen syksyllä hankkia, mutta perusväriloisto luodaan Darwineilla ja muilla yksinkertaisilla, mutta vuosikausia kukkivilla lajikkeilla. Alussa ajatus pelkistä yksinkertaisista tulppaaneista tuntui lattealta. Kun ne pääsivät vauhtiin ja massaistutuksen parhaat puolet tulivat esiin, unohdin alun ennakkoluulot. More is more.

Parhaan tuoton suhteessa vaivannäköön sain Pohjoispihan Darwin-tulppaanien massaistutuksilla. Niitä tuli katseltua eniten, koska Pohjoispihan poikki tulee kuljettua monta kertaa pitkin päivää. 

Katseita vetivät puoleensa niin Hääpukupenkki kanatarhan edustalla kuin Suihkulähteen viereinen istutuskin. Kuva on vuodelta 2022.

Hääpukupenkissä pionien väleissä kukkivat aniliinit Darwin-tulppaanit ’Mystic van Eijk’ ja vaaleanpunaiset ’Lady van Eijk’. Ne kukkivat jo toista kertaa runsaasti.

Suihkulähteen takana jalolupiinien väleissä kukkivat jo toista kertaa Darwin-tulppaanit ’Salmon Impression’. Vähimmillään sipuleita pitäisi istuttaa tämän kokoiselle alueelle 20–40 kappaletta.

Pohjoispihalla tuotto oli paras myös sipulien ja kukkien suhdetta ajatellen. Darwinit kukkivat runsaina jo toista kevättä. Tästä innostuneena aloin suunnitella massaistutuksia myös muualle. Välitilan pionien väleihin voisin tehdä suuren istutuksen vaaleanpunaisilla, valkoisilla ja aniliineilla tulppaaneilla. Köynnösikkunan pohjoispuolelle voisi istuttaa paljon perustulppaaneja, sillä niiden varret peittyisivät poimulehtien suojiin. Myös kanalan edustalla, pihlajan alla olisi poimulehtiä peittämään kuivuneita varsia. Vielä yksi vapaa paikka Pohjoispihalla olisi muurin edessä kahden tuijan välissä. Pioniryhmät Länsireunalla olisivat oivallisia paikkoja laajoille massaistutuksille. Mitä enemmän väriä sitä parempi. Lajikkeilla ei niinkään olisi väliä. 

Huonoin tuotto oli Suihkulähteen istutuksella. Syksyllä 2020 istuttamani ’Apricot Parrot’ -tulppaanit kukkivat vain kerran. Ne olivat kuitenkin huikean kauniita, joten panostus kannatti. Persikkaiset papukaijat kaipasivat taakseen massaistutusta, joka olisi valokuvauksellisesti ollut näyttävä. Voisinkin suunnitella Suihkulähteelle istutuksen perusdarwineista ja istuttaa vuosittain etualalle näyttäviä papukaijoja. Yksinkertaisia saisi olla paljon, mutta erikoisempia riittäisi vähäinenkin määrä, kunhan ne kukkisivat yhtä aikaa yksinkertaisten kanssa.

’Apricot Parrot’

Kuva on vuodelta 2021.

Tänä keväänä eniten valokuvia tuli otettua Hyvän yön puutarhan tulppaani-istutuksesta, jossa on monipuolisin lajikevalikoima. Purppuraa, tummanpurppuraa ja valkoista.

Niilan kirsikkapuun katveen istutus tuotti iloa kohtuullisen määrän. Tulosta voisi parantaa istuttamalla pitkäikäisiä yksinkertaisia tulppaaneja paljon lisää. Ne näyttäisivät erityisen viehättäviltä kirsikkapuun kukinnan aikaan.

Darwin-tulppaanit ’Pink Impression’ kukkivat toista kertaa Niilan kirsikkapuun alla.

Vanhojen tuttavien penkin istutus syysleimujen väleissä ja kuunliljojen alla kukki kahden kukan voimin. Huonomminkin olisi voinut käydä. 

En muista, mitä olen tänne istuttanut ja milloin.  Olisikohan ollut Darwin-tulppaanit ’Apricot Impression’ vai olinkohan edes istuttanut mitään.

Alkukulman tulppaani-istutusta pitää erikseen käydä ihailemassa. Siksi en ole siihen kovin paljon panostanut. Ja jos ei panosta, ei tuottokaan ole ihmeellinen. Vanhat sipulit nousevat kukkimaan, jos muistavat.

Kuvassa oleva tulppaani taitaa olla 'Angelique’, joka kukkii useita vuosia. Taantuu kyllä, mutta kerrotuista tulppaaneista on varmaan yksi pitkäikäisimmistä.

KAIKKIEN AIKOJEN PARHAAT TULPPAANIT PUUTARHASSAMME

Darwin-tulppaani ’Mystic van Eijk’ yksinkertainen vaaleanpunainen

Darwin-tulppaani ’Lady van Eijk’ yksinkertainen aniliini

Darwin-tulppaani ’Pink Impression’ yksinkertainen vaaleanpunainen

Darwin-tulppaani ’Salmon Impression’ yksinkertainen vaaleanpunainen

KIINNOSTAVIA TULPPAANILAJIKKEITA KOKEILTAVAKSI

Darwin-hybridit 

•  'Hakuun' on yksi harvoista valkoisista Darwin-hybrideistä. Korkeus on 55 cm. 

 

Raitatulppaanit (Tulipa greigii) ovat pitkäikäisiä tulppaaneja. 

• ’Fur Elise’ on kaunis vaalean persikanvärinen. 

Papukaijatulppaanit 

• ’Air’ Hurmaava, ilmavan kevyt ja pastellinroosa sävy on saanut särmää limenvihreästä. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvukorkeus 35–45 cm.
• 'Libretto Parrot' Vaaleasävyinen.
• ’Super Parrot’ tuo puhdasta kauneutta valkoisella kukinnallaan. Kukassa on vihreä raita. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvukorkeus 40 cm.
• ’Diana Ross’ Hieno papukaijatulppaani, jonka herkullisen pinkit kukat saavat lämmintä hehkua oranssista sävystä. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvukorkeus: 35–45 cm.
• ’Pinkvision’ kukkii voimakkaan vaaleanpunaisin kukin, joissa on vihreä raita.
• 'Green Wave' on todella persoonallisen näköinen kaunotar, joka kukkii toukokuussa vaaleanpunaisin kukin, joissa on vihreä raita. Kukkii toukokuussa. Kasvukorkeus 50 cm.
• ’Mysterious Parrot’ Upea sävy ja kukan muoto! Röyhelömäiset, höyhenmäiset terälehdet tuovat särmää tulppaanien joukkoon. Täyteläisen viininpunaiset kukat sopivat erinomaisesti valkoisten ja vaaleanpunaisten tulppaanien kumppaniksi. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvukorkeus: 35–45 cm.
• 'Amazing Parrot' Jotain erilaista kukkapenkkiin tarjoaa papukaijatulppaani 'Amazing Parrot', joka kukkii vaaleanpuna-oranssein kukin touko-kesäkuussa.

Triumph-tulppaanit (keskivarhaisia, ainakin osa niistä on aika kestäviä) 

VIIME VUOSINA ISTUTTAMANI TULPPAANIT

2022:

• Papukaijatulppaani ’Parrot Prince’ 12 kpl purppura, hyvin suuri, melko aikainen tulppaani Hyvän yön penkissä
• Tulppaani ’Mount Tacoma’ 8 kpl valkoinen, kerrottu, melko myöhäinen tulppaani Hyvän yön penkissä
• Tulppaani ’Queen of Night’ 10 kpl Hyvän yön penkissä
• Liljatulppaani ’Johan Cruijff’ 5 kpl valkoinen, melko myöhäinen tulppaani Hyvän yön penkissä

Tulppaani ’Mount Tacoma’ on upea kuin pioni, mutta tuskinpa on vuosien ilo.

2021:

• Darwin-tulppaani ’Apricot Impression’ Vanhojen tuttavien penkissä syysleimujen väleissä ja kuunliljojen alla. Nämä eivät ehkä nousseet kovin runsaslukuisina enää toisena vuonna tai en vain tunnistanut.
• Darwin-tulppaani ’Mystic van Eijk’ Hääpukupenkin pionien väleissä. Yksinkertainen vaaleanpunainen, kukki jo toista kertaa runsaana.
• Darwin-tulppaani ’Lady van Eijk’ Hääpukupenkin pionien väleissä. Yksinkertainen aniliini, kukki jo toista kertaa runsaana.
• Darwin-tulppaani ’Pink Impression’ Niilan kirsikkapuun alla. Yksinkertainen vaaleanpunainen, kukki jo toista kertaa.
• Darwin-tulppaani ’Salmon Impression’ suunnittelin Hedelmäpuutarhaan Suihkulähteen taakse lupiinien väleihin. Yksinkertainen vaaleanpunainen, kukki jo toista kertaa runsaana.
• Papukaijatulppaani ’Madonna’ Hyvän yön puutarhassa. En tiedä, onko näitä vielä.

Darwin-tulppaani ’Salmon Impression’

2020:

• Papukaijatulppaani ’Apricot Parrot’ erittäin upea herkullisen värinen tulppaani, mutta kukki vain yhtenä keväänä.
• Tulppaani ’Black Parrot’ nousi ainakin muutaman kukan voimin kolmantenakin keväänä.
• Papukaijatulppaani ’White Parrot’ Kukki ehkä vain yhtenä keväänä. 
• Kasvitieteellinen tulppaani (Tulipa polychroma)  Toisena keväänä nousi vain yhden kukan voimin.

Tulppaani ’Queen of Night’

PUUTARHAPÄIVÄKIRJANI MUN Toukokuussa

Toukokuun 2. päivä

Ilma on jäätävän kylmä ja sataa taukoamatta. Sade tekee luonnolle hyvää, mutta minun mieltäni kirvelee jättää istutuspuuhat tältä päivältä.


Toukokuun 3. päivä

Tasaan laarin pintamultaa. Se tuntuu viileältä. Viivähdän lapsuuden hiekkaleikeissä. Kurapullia, voikukkasalaattia ja kalkkimaitoa. Oi, tuota lapsuuden onnea! Tämän päivän onneni ovat yhdeksän koivuangervoa Potagerin toisessa lohkossa, köynnöspinaatti uudessa paikassa sekä niitylle siirretty purtojuuri. Vielä kun saan ilmasipulin ja ruohosipulit istutettua tähän laariin, leikkini ovat tältä päivältä tässä.

Toukokuun 4. päivä

Tarvitsen puutarhaan talvitakin ja hanskat, mutta aurinko paistaa ja linnut laulavat. Kalsea sää ei himmennä iloa yhdeksän koivuangervon saamisesta maahan. Lepään ja lämmittelen hetken ja istutan vielä orvokit.

Kuva on otettu 22.5.2023.

Varpaat jäisinä kurkin uusia istutuksia ikkunasta illallakin. Siellä pensaat nököttävät kauniissa riveissä. Ai että! 

Toukokuun 5. päivä

Nostan toppatakin kaulusta ylemmäs. Ilma on vielä hyytävämpi kuin eilen. Saan kuitenkin loput kuusi koivuangervoa maahan. Vielä Ferramolit varmuuden vuoksi ja kastelu. Silloin kuulen taivaanvuohen äänen ensimmäistä kertaa. Aika hienoa!

Toukokuun 9. päivä

Miten nautinnollista voikaan pienen viivan vetäminen olla! Tänään sain yliviivata To do -listaltani syysleimujen siirtämisen ja nukka-pähkämöiden jakamisen. Muut hommat jäivät kesken.


Toukokuun 11. päivä

– Jos haluat tuijan aurinkoiseen paikkaan, sen kannattaa olla ’Holmstrup’. Mitään muuta lajiketta en aurinkoon istuttaisi. Siskoni kirjoittaa lajikkeen kännykkäänsä. – Varmaan myöhemmin ihmettelen, että kuka tämä Holmstrupin Tuija on, siskoni naurahtaa. Olen neuvonut, että kukkapenkissä kannattaa olla runkoa ja ryhtiä, joku kiintopiste.

Siitä siis lähdetään ja siskoni mielestä Tuikkeli on oikein hyvä talveakin ajatellen. – Entä mitä Tuikkelin kainaloon, kysyn ja ehdotan tarhakurtturuusua. – Sopisiko ’Lac Majeau’ teidän kartanoympäristöönne (vanha kansakoulu), tiedustelen, olisiko se tarpeeksi hienostunut? Niitä minulla on purkeissa juurtumassa. Hienostorouva sopii. Sitten siirrytään kaivuutöihin.

Kottikärryyn lastataan syysleimuja, iiriksiä, jättipoimulehtiä ja peittokurjenpolvea. Yritän livauttaa jakopalojen sekaan kourallisen puutarhaintoilun siemeniä, niitä villisti leviäviä. Mielenkiinnolla jään odottelemaan kukkapenkin kuulumisia.


Toukokuun 15. päivä

Pelkäämäni liljakukot ovat saapuneet puutarhaamme. En tiennyt, että ne pitävät kirjopikarililjoista. En tiennyt sitäkään, että ne vikisevät. Meinaan luovuttaa heti kättelyssä, mutta sitten muistan lapsilta äitienpäivälahjaksi saamani liljan. Sen takia minun täytyy jaksaa taistella kukkoja vastaan.

Toukokuun 16. päivä

Tänään on aihetta juhlaan: Jouko saa kylvettyä nurmikon. Koko päivän fiilistelen tulevaa vihreyttä. Juhlan kunniaksi lämmitämme saunan, jonka tosin lämmitämme muutenkin melkein joka ilta. Saunan jälkeen herkuttelen suklaalla ja vedän juhlallisesti viivan To do -listalleni.


Toukokuun 18. päivä

Jääkalikkana räpsäisen muutaman kuvan tulppaaneista ja ’Baby Doll’ -vuorenkilvistä. Nautin niistä mieluummin sisällä lämpimässä kuin tässä luihin ja ytimiin käyvässä tuulessa.

Toukokuun 19. päivä

Kuu ei taida olla kohdallaan, mutta käyn silti ämpäreitä kalistellen urhoolliseen puolustustaisteluun rikkakasveja vastaan. Iltapäivällä nautin illuusiosta, että olen voittanut taistelun. Tiedän, etten ole. Haluan silti kuvitella niin, edes tämän ohikiitävän hetken.

Voikukat ovat siirtyneet sissisotaan. Matalina ne lymyävät nuppuineen valmistautuen salaa lennättämään valkoiset siemenhahtuvapallot kaikkialle maailmaan.  Enkä edes halua tietää, mitä rikkanenätit tekevät juuri tällä hetkellä. Vääjäämättä.

 

Toukokuun 24. päivä

Jotkut haaveet toteutuvat ainoastaan lapiovoimin. Irrotan mehitähdet maasta ja lapioin kortteiden valtaaman kasvualustan metsän laitaan. Asennan juurimaton ja puhtaan, hiekkaisen mullan. Aurinko porottaa. Kastelen istutetut mehitähdet huolellisesti ja peittelen hellästi harsolla. Jospa ne pärjäisivät.

 

Toukokuun 30. päivä

Kävelen puutarhamyymälässä kuin ruokakaupassa. Ei mitään ylimääräisiä sydämentykytyksiä, ei huokauksia, ei riemunkiljahduksia. Mielessäni on vain kolmen lajin ostoslista: täältä muutama ruusuangervo ’Froebelii’, seuraavasta kaupasta pari ’Joan Senioria’ ja kolmannesta vielä parsan taimet.

Angervot löytyvät ja kierroksen lopulla tapahtuu sentään jotakin sykähdyttävää, vähän niin kuin ennen vanhaan. – Eiköhän oteta sinulle parikymmentä tainta, kun nämä ovat niin halpoja, sanon Joukolle, saataisiin vihdoinkin mustat muovit pois. Jouko valitsee topakimmat rinne-, verho- ja koivuangervot. Kolmen pensaan sijaan kärryyn on lastattu kaksikymmentäkolme puskaa.

KEVÄTPUUTARHA 2023

Kaksi vuotta sitten tarkastelin puutarhaani kevätkukinnan näkökulmasta. Kävin läpi muutostarpeet ja heittelin ilmaan ideoita. Sitten panin tuulemaan. Vanhan jutun pääset lukemaan täältä.

Kauden alkutunnelmaa 16.4.2023

Onko puutarhan kukinta-aika mahdollisimman pitkä?

Viimeksi tulin siihen tulokseen, että kukinta-aikaa voisi pidentää varmaankin kuukaudella. Minultahan puuttuvat kaikki sellaiset, jotka kukkivat jopa lumen keskellä tai pian lumen sulettua: näsiä, lumikello, talventähti, varhaisimmat krookukset ja sinivuokko.

Nuppuinen jouluruusu ilahduttaa pitkin talvea. Kuva on otettu 16.4.2023.

Tänä keväänä en kaivannut mitään näistä, jouluruusu riitti. Aluksi lunta oli valtavina kasoina enkä edes kierrellyt puutarhassa. Yhtäkkiä lumet olivat melkein kokonaan poissa ja silloin krookukset tulivat esiin. 

Pian krookusten vanavedessä tulivat kevättähdet ja sinililjat. Olin myyty. Olin satsannut valkoisiin, sinisiin ja vaaleanpunaisiin pikkusipulikukkiin. Satsaus kannatti. 

Jouluruusu kukki yhtä aikaa pikkusipulikukkien kanssa ja samaan aikaan aloittelivat Eteläreunan kylmänkukat. Kauan ei tarvinnut odotella myöskään ensimmäisten kevätkaihonkukkien sinisiä silmiä. Erilaista kukintaa riitti koko kevääksi. Lajeja en kaipaa lisää (ellei oteta lukuun jotakin ihanaa kukkivaa puuta), mutta määrällisesti kukkia saisi olla enemmän. Esimerkiksi kevätkaihonkukkia voisi istuttaa myös koivuangervoaidan sisäpuolelle.

Huhtikuu vaihtui toukokuuksi. Silloin ilmaantuivat ensimmäiset amerikankullerot, esikot ja helmililjat. Kulleroita ja esikoita ei nykyisillä paikoillaan voi olla liikaa. Helmililjatkin ovat ihania isoina määrinä paikoissa, joissa niiden kuivuvat lehdet eivät haittaa.

Rusokirsikan kukinta on yleensä kevään kohokohta. Tällä kertaa tosin sen kukinta oli hyvin niukkaa. Imeläkirsikka, hapankirsikka sekä luumu kukkivat rusokirsikan perässä vähän ajan päästä. 

Kevätkaihonkukan ja 'Baby Dollin' onnistunut liitto. 18.5.2023

Toukokuun puolenvälin tienoilla kukkivat tai ainakin aloittelevat ’Baby Doll’ ja herttavuorenkilpi, kirjopikarililja, ruusuleimu, sinileimu, pikkutalvio sekä lamohietakirsikka. Erityisesti ’Baby Doll’ - vuorenkilven kukinta yllätti iloisesti. Vaaleanpunainen kukinta oli runsasta ja näyttävää. Matalien leimujen värivalikoimaa laajensin tänä keväänä niin Etelämerelle kuin Risteysalueellekin. Mielenkiintoista on myöhemmin nähdä, onko lopputulos onnistunut.

Tulppaanit kukkivat riippuen siitä, olenko niitä edellisenä syksynä istuttanut. Tällä kertaa olin. Onneksi olen istuttanut jonkin verran Darwineita, jotka ovat muita uskollisempia kukkijoita. Ilman tulppaaneja yleisilme olisi vähän vaisu. Kannattaa siis jaksaa istuttaa edes muutama pussillinen joka syksy. Tänä syksynä niitä kannattaa istuttaa erityisesti Suihkulähteen ympärille. Varsinkin syysleimujen sekaan tulppaanit sopivat erityisen hyvin, koska leimut peittävät niiden kukkineet varret.

Narsissit eivät viihdy meillä. Harmi. Niiden kohdalla olen jo luovuttanut, samoin kevätkurjenmiekkojen.

Perhosorvokki, rotkolemmikki ja sarviorvokki kukkivat pieninä määrinä siellä täällä. Maahumala kukkii laajoina mattoina. Särkynytsydän hävisi, sitä kaipaan.

Toukokuun lopussa kukkivat kielot, akileijat, mirrinminttu ja aronia sekä kaikkein odotetuimpina arovuokot. Rönsytiarellatkin kukkivat, mutta ne saavat joka talvi siipeensä keittiön ikkunan alla.

Näkyvätkö kevään kukkijat sisälle?

Satsasin kevätkukkien määrään varsinkin talon länsi- ja pohjoispuolella. Istutin niitä plänteiksi sinne tänne ja nyt huhtikuussa sain nauttia ihanista väripilkuista niin ikkunoista kuin pihaltakin katsellen. Varsinkin kevättähtisekoitukset ovat olleet loistavia. Kannattaa edelleen istuttaa joka syksy vähäsen: krookuksia, sinililjoja ja kevättähtiä. Jos vastaan tulee jotakin erikoisempaa – vuokkoja tai koiranhampaita – niin voihan niitäkin jokusen pussin kokeilla, mutta nopeammin näyttävää saa noilla peruskukilla.

Kodinhoitohuoneen ikkunasta näkyy kauniisti Kanalan värikäs kolmio. Vaatimatonkin kukinta  on ruskeassa ympäristössä upea.

Mihin tahansa niitä laittaakin, kaikki näyttää kivalta. Muotopuutarhaan ja Välitilaan pionien väleihin, Köynnösikkunan pohjoispuolelle, koivuangervoaidan sisäpuolelle pensaiden alle, Avaruuteen, Grönlantiin… Mitä enemmän sitä parempi. 

Talon eteläpuolella kevätkukat ovat lisääntyneet itsekseen, mikä on tietysti lisännyt niiden näkyvyyttä mukavasti. 

Ei suotta sanota, että kevätsipulikukat viihtyvät pensaiden alla. Jos olen istuttanut niitä paljaan taivaan alle, ne kipittävät pienillä jaloillaan pensaiden juurelle suojaan. Herukkapensaiden alla olisi vielä oikein sopivasti tilaa.

Rusokirsikan ihana, vaaleanpunainen kukinta näkyy keittiön ikkunasta, vaikka olisi vähäinenkin niin kuin nyt. Kevätkaihonkukan pitkä ja upea sininen kukinta vilahtelee eteisen kapeista ikkunoista. Jos vielä istuttaisin kevätkaihonkukkaa koivuangervoaidan sisäpuolelle, näkymä ikkunoista olisi vielä upeampi.

Onko päivittäisten kulkureittien varrella riittävästi kevätkukkijoita?

Kanalan polkua pitkin kuljen päivittäin. Nyt oli ihanaa, kun kanalan kolmio kukki sinisenä, vaaleanpunaisena ja valkoisena. Muotopuutarhan krookuksetkin näkyivät mukavasti, mutta eihän niitä koskaan liikaa ole.

Vaaleanpunaisina ostamani lilat krookukset ilahduttavat talon puoleisessa päädyssä. Ne ovat ihana väripilkku, vaikka ovatkin liloja. 

Toivottavasti aiemmin istuttamani perhosorvokit menestyvät ja leviävät.

Tulppaanien kukinnan aikaan on nautinto mennä kanalaan. Niiden ei tarvitse edes olla kovin lähellä polkua. Suuret tulppaaniryhmät näkyvät kaukaakin. Darwineita ehdottomasti.

’Baby Dollit’ ovat runsastuneet laattakäytävän varrella. Kevätkaihonkukan sininen loisto on häikäisevän hieno. Se sopii todella hyvin 'Baby Doll' -vuorenkilven seuraan. Kuljen usein Muotopuutarhan lävitse, joten sininen idänsinililjameri ei olisi pahitteeksi. 

Pohjoisterassiin kannattaa satsata, sillä sen näen aina lähtiessäni ja palatessani. Orvokit toimivat aina. Haaveissani siintelee myös vanhoista tiilistä muurattu istutusallas autotallin eteen. Sen näkisin joka kerta autolle mennessäni.

Löytyykö keväisestä puutarhasta materiaalia kimppuihin ja asetelmiin?

Olen harvoin keväällä tehnyt kukka-asetelmia tai -kimppuja, mutta puutarhasta löytyisi kyllä varhain keväällä jo ainakin vihreää: varjoyrttiä, pikkutalvion rönsyjä, vuorenkilven lehtiä, sitruunatimjamia, tuijaa ja havuja sekä muratin oksia. Niillä voisi hyvin täydentää tulppaanikimppua tai muuta vastaavaa.

Onko kevätkukkijoita riittävästi ympäri puutarhaa?

Kevätkukkien lajivalikoima on ihan passeli, mutta määrällisesti kukkia saisi olla enemmän. Isossa puutarhassa kaikkea pitää olla paljon. 

Ostoslistalla saavat jatkaa kevättähdet, krookukset ja erityisesti sinililjat. Kevätesikoita voisin jakaa samalle paikalle, jossa ne kasvavat.

Krookukset ovat suosikkejani.

 

Eräänä vuonna istutin Ruusuportille vaaleankeltaisen etelänkevätesikon. Viime kesän kuivuudessa luulin sen jo menettäneeni, mutta se olikin vain hypähtänyt eri paikkoihin.

Uutta ovat amerikankullerot, joita ostin kokeeksi kaksi. Ne menestyvät hyvin, joten ehkä niitä jossakin vaiheessa pääsee jakamaan nykyiselle paikalle laajaksi kasvustoksi. Valkoinen ruusuleimu on saanut seurakseen väriä ‘Candy Stripes’ sammalleimusta. Aika näyttää, onko värin lisäys ollut riittävä.

Kevätkaihonkukat ovat jakamisen myötä lisääntyneet kiitettävästi, mutta vieläkin niitä voi jakaa. Niille voisi keksiä uusiakin paikkoja puiden katveesta. Arovuokkoja on aiempaa enemmän. Ojakellukoitakin on useampaa lajia. Odottelen niiden lisääntyvän edelleen.

Perhosorvokkia, rotkolemmikkiä, tiarellaa ja pikkutalviota pitää lisätä heti kun mahdollista.

Mitä kevätpenkille kuuluu?

Pari vuotta sitten suunnittelin kevätpenkin ja valitsin sen paikaksi Avaruuden. Se näkyy keittiön terassin ovesta ja on muutenkin melko keskeisellä paikalla. Avaruudesta olen kirjoittanut jutun otsikolla Kuu, maa ja tähtisumu sekä uudemman jutun nimellä Avaruus.

Kevään kukinnan aloittaa vaatimattomasti jouluruusu. Pian sen jälkeen kukkaan puhkeavat sinililjat ja kevättähdet, jotka kasvavat ’New Moon’ -kulleroiden sekä loistotädykkeiden välissä sekä vähän kauempana syyshortensian läheisyydessä. Niitä aion lisätä. 

Seuraavana ovat vuorossa näyttävät amerikankullerot. 13.5.2023

Arovuokot saavat levitä koko Avaruuden takaosaan. Nyt on jo ihan kiva tähtitaivaan alku.

Sinne tänne matalan maanpeitekasvuston väliin olen istuttanut kellukoita. Kellukat ’Mai Tai’, ’Peach’ ja ’Pink Fluffy’ saisivat lisääntyä villisti arovuokkojen väleissä.

Etualalla on hopeahärkkiä, joka saisi vallata alaa sitruunatimjamilta. Hopeahärkin lomaan voisin istuttaa krookuksia. Krookusten lehdet katoavat sittemmin jälkiä jättämättä. Lisäksi siihen sopisivat vaaleankeltaiset koiranhampaat, ehkä rusokoiranhammas 'White Beauty'. Multavaan kohtaan voisin  joskus kokeilla sinivuokkoa. Sinivuokon lehdet säilyvät vihreänä läpi kesän.

Tulppaaneja ja narsisseja en tälle alueelle kaipaa, mutta jouluruusuja saisi olla enemmän. Oikeastaan kaikkea muutakin saisi olla enemmän: syysmaksaruohoa, virginiantädykettä ja pallo-ohdakkeita, mutta ne ovatkin sitten jo syksyn kukkijoita. Koreakärsämö olisi kiva ja sitten myöhäisemmäksi kukkijaksi siperiankärsämöä, joka toisi väriä heinäkuusta alkaen.

Voisin kokeilla, saisinko pikkutalvion leviämään puun juurella. Tuskin olisi haittaa, vaikka se leviäisi sieltä laajemmallekin.