MYYRÄNTYÖTÄ JA MUISTUTUS ARVONNASTA

Blogini arvontaan osallistuessaan manna heitti minulle kysymyksen: ”Millä ihmeellä myyrät saisi pois pihalta? On kokeiltu karkoitustabletteja ja sellaista värinöitä lähettävää vekotinta, eivät tehoa!”

Miten olisi kissa?

Miten olisi kissa? Meillä ei myyräongelmaa ole ollut, ei tosin silloinkaan kun meillä ei ollut kissoja. Meidän riesanamme ovat olleet isommat otukset: rusakot ja kauriit. Niihin tepsivät aidat, mutta mitenkäs myyrille aitoja maan alle rakentaisi?

Kauhistuin kun luin millaista tuhoa myyrät (eivät siis kontiaiset eli maamyyrät, jotka ovat rauhoitettuja) voivat saada aikaan. Itku voi olla herkässä kun keväällä nostelee toinen toisensa jälkeen juurensa parempiin suihin menettäneitä puita, pensaita ja muita kasveja.

Paras konsti lienee pöllöjen suosiminen

ja sopivan pöllönpöntön ripustaminen.

Netistä löysin joitakin vinkkejä myyrien karkotukseen, mutta toisaalta myös useita kertomuksia siitä, ettei myyriin tepsi mikään. Paras konsti lienee pöllöjen suosiminen ja sopivan pöllönpöntön ripustaminen. En vain tiedä kuinka innokkaita pöllöt ovat tulemaan esimerkiksi asuntoalueelle.

Niitä muita keinoja ovat esimerkiksi keisarinpikarililja, narsissi, valkosipuli, nurmikon pitäminen lyhyenä ja lumen tallaaminen matalaksi sekä verkot puiden ja muiden kasvien ympärillä.

Tämä komistus nukkui kaikessa rauhassa autotallimme nurkalla. 
Kuvan on ottanut Vilpas Isopahkala.

Hyvä lukijani, onko sinulla toimivaa keinoa vinkiksi mannalle?

Voit osallistua arvontaan  keskiviikkoiltaan asti täällä.

Anne, tervetuloa blogini lukijoiden ihanaan joukkoon! Enkä edes liioittele, sillä lukijani ovat ystävällisiä, kannustavia ja aivan mahtavia ♥ Mihinkään ikävään en ole näiden kahden vuoden aikana törmännyt ja se on huippua se. Toivottavasti sinäkin viihdyt.

VILPPIÄ

Olen lähtenyt vilpilliselle tielle. Ryhtynyt huijariksi. Olen ruvennut hämäämään harakoita ja räkättirastaita sekä ampiaisia. Enkä tunne edes syyllisyyttä. Päinvastoin. Olen iloinen kun en tarvitse myrkkyjä enkä verkkoja.

Ampiaiset ovat tehneet pesänsä muualle

kuin meidän terassillemme.

Rikostoverini, rakas mieheni, värkkäsi viime keväänä valeampiaispesät. Ne ovat toimineet hyvin. Ampiaiset ovat tehneet pesänsä muualle kuin meidän terassillemme. Sitä ennen ampiaispesiä saattoi olla joka terassilla.

Pesän ei tarvitse olla edes näköinen. Harmaa mytty riittää. Mies leikkasi pätkät lasten vanhoista collegehousuista ja huppareiden hihoista ja kääräisi ne mytyiksi. Sitten hän naulasi mytyt  jokaisen terassin katon nurkkaan.

Homma kannattaa tehdä aikaisin keväällä ennen kuin ampiaiset lähtevät etsimään pesäpaikkojaan. Jutun juju nimittäin perustuu siihen, että ampiaiset eivät tee pesäänsä ihan toisen ampiaispesän lähettyville. Pienelle terassille riittää yksi valepesä, mutta isolle terassille tarvitaan kaksi.

En tietenkään voi luvata, että ampiaiset eivät ikinä tekisi pesäänsä valepesän lähettyville. Valepesän paikkaa kannattaa keväisin vaihtaa, niin huijaus toimii taas.

Olimme onnekkaita kun kaikki myynnissä olleet valepesät olivat loppuneet. Säästimme pitkän sentin.

Nyt on ihanaa käydä herkuttelemassa oman maan mansikoilla

kun joka kolmas mansikka ei ole nokkaistu.

Ja nyt siihen toiseen petokseen. Maalasin kiviä punaisiksi ja vein mansikkamaalle. Nyt on ihanaa käydä herkuttelemassa oman maan mansikoilla kun joka kolmas mansikka ei ole nokkaistu. Ennen kuin laitoin kivet mansikkamaalle, nokittuja marjoja oli paljon. Nyt ei yhtään!

Maalasin mansikan kokoisia kiviä sekä melko kookkaita kiviä ja ripottelin niitä jokaiseen riviin. Jos homma ei toimi, kannattaa lisätä kivien määrää.

Idea ei ole omani. Sekin on varastettu ;) Hatunnosto sille, joka on tuon mahtavan idean keksinyt.

Yksi nokkaisu per marja ei vetele!

Joku tolkku sentään pitää olla.

Antaisin ihan mielelläni lintujen syödä mansikoita, jos ne söisivät aloittamansa mansikan loppuun asti. Mutta yksi nokkaisu per marja ei vetele! Joku tolkku sentään pitää olla.

Herukat saavat olla rauhassa, sillä meidän herukka-aidanteessamme kasvaa vain viher-, musta- sekä vaaleanpunaisia herukoita. En istuttanut punaherukoita lainkaan houkuttelemaan lintuja. Sitäpaitsi vaaleanpunaiset ovat minun makuuni aivan tarpeeksi kirpeitä.

Vielä kun keksisi,

miten rukata kärpästen kelloja?

Vielä kun keksisi, miten rukata kärpästen kelloja? Nehän heräävät tuossa viiden pintaan, tänä aamuna tarkalleen 5.40. Eikä siinä mitään, jos yksi kärpänen talossa valvoisi. Lentelisi missä tahansa, kunhan ei istahtaisi paljaalle iholle.

Kaikista varotoimista huolimatta se ainoa kärpänen halusi istua juuri minun ihollani. Aluksi yritin vain sietää sitä surisevaa otusta, mutta lopulta oli noustava hakemaan kärpäslätkä. Siihen heräsi miehenikin ja ystävällisesti lätkäisi kärpäsen, joka muuttui korvamadoksi. Kärpäsen surina korvissani jäin odottelemaan vielä lyhyttä unta ennen varhaista kellon soittoa.

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: Y

Sarja puutarhan aakkosista jatkuu Y:llä. Sitä ennen kuitenkin yhteenvetoa kommenteistanne. Kiitos niistä! Hauska, että olitte vaivanneet päätänne tällä haasteellisella rastilla.

Unelmia ruusuista -blogin Tita oivalsi, että x on risteytys, kuten vaikkapa Philadephus x lemonei eli pikkujasmike tai Anemone x hybrida eli tarhasyysvuokko. Hienoa, ovathan risteytykset meille suuri ilo!

Jalokärhö 'Xerxes'

Nostalgisia muistoja herättävät ikikukat Xeranthemum bracteatum ja Xeranthemum annuum. Suvikummun Marja suosii niitä Cottage Gardenissaan. Virven versot -blogin Virve iloitsee Xanthoria parietinasta eli haavankeltajäkälästä. Jäkälä on hauska luonnontilaisen haavikon väripilkku. Isomaksaruoho 'Xenon' on komea tummalehtinen perenna.

Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiika olisi saanut vetää ruksin seinään. Saat lukea tarinan tästä.

Kasvihormoni-blogin Sini kertoi tarinoita hänen existään puutarhassa ja vähän nyxistäänkin. Luepa.


Y
YLLÄTYKSET.

Rakastan ihania YLLÄTYKSIÄ puutarhassa. Yksi niistä oli keltainen lilja, joka ilmestyi puutarhaamme kuin tyhjästä. Olin hankkinut edelliseen puutarhaamme valkoisia ’Mother’s Choice’ ja punaisia ’Red planet’ -värililjoja. En tuonut niitä uuteen puutarhaamme, sillä olin kyllästynyt liljakukkoihin.

Kuinka ollakaan, eräänä vuonna uudessa puutarhassamme kasvoi kuin kasvoikin muutama lilja. Odotin malttamattomana ensimmäisen nupun avautumista. Yllätykseni oli melkoinen kun lilja aukeni kirkkaankeltaisena. Eihän sitä voinut vastustaa, vaikka en varsinaisesti keltaisen ystävä olekaan. Toinen liljoista oli sitten se odottamani valkoinen.

Päätin yhä edelleen sietää mahdollisia liljakukkoja. Jos jokin kasvi noin sinnikkäästi haluaa meille, niin toki sen sallin – ellei kyseessä ole elämänlanka. Aika pitkään meni ennen kuin tajusin, että lilja oli kehittynyt siemenestä ja oli siksi erivärinen kuin oli olettanut.

Jos liljakukot löytävät tämän yllätysliljani, varaudun Rea Peltolan ohjein tiputtamaan ne ämpäriin kuumaan veteen. Helppoa ja nopeaa. Niin, kunnes kyllästyn...

Mistä Y:stä sinä pidät? Yrteistä? Kenties yksinäisestä hetkestä puutarhassa?

P.S. Päivitin edellisen postaukseni aivan uuteen uskoon. Tein auringossa viihtyvistä kasveista oman kollaasinsa ja vähän varjoisammassakin viihtyvistä omansa.
Värikolmisointuja osa 1: vaaleanpunaiset, kellertävät ja sinisävyiset elo-syyskuun kasvit

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: F

Puutarhani aakkoset -sarja jatkuu. Suurkiitokset taas niin ihastuttavista kommenteista ja pienistä herttaisista tarinoista! Tässä vähän yhteenvetoa kommenteista.

Perheen esikoinen on puutarhan suuri E - tottakai. Ehtymätön elämänkokemuksen opettaja on Erehdys, jonka kanssa puutarhurin kannattaa olla kaveri. Häneltä voi oppia enemmän kuin arvaakaan. Tita Unelmia ruusuista -blogista kommentoi tästä hauskasti. 

Elämäniloiset ja elinvoimaiset esikot valloittavat sydämiä siellä ja täällä. Palloesikot mainittiin erityisen suloisina. Pioni Anun puutarha -blogista kertoi ihastuttavan tarinan palloesikoiden kylvämisestä. Tarina kannattaa lukaista tästä.

Muita erinomaisia perennoja ovat Echinacea purpureat eli punahatut, Eupatorium eli punalatva, etelänruusuruoho, Erodium variable 'Bishops Form' eli kivikkokurjennokka, Epimedium youngianum 'Niveum' eli valkovarjohiippa ja varjohiipat muutenkin.

Itse pidän erityisen paljon tästä vihreäkukkaisesta tarhapunahatusta Echinacea 'Green Jewel'.

Alppiruusu 'Eino' ehtii kukkaan ensimmäisenä Reetan (Kasvin paikka -blogista)  puutarhan alppiruusuista.

Euonymukset eli sorvarinpensaat saivat ihastelua ja Euonymus planipes eli kirsikkasorvarinpensas mainittiin aivan erityisesti. Suvikummun Marjan kirsikkasorvarinpensaalla on hellyyttävä tarina. Luepa se tästä. Sieltä löytyy myös kiva pikku tarina kasvista nimeltä Irmeli.

Myös Exochorda eli helmipensas on ihana ja varsinkin Exochorda macrantha 'The Bride' ja E. racemosa 'Niagara' saivat kiitosta näyttävyydestään. Eksoottiset Eleutherococcukset eli aralehdet ansaitsevat myös paikkansa puutarhassa.

Kasvihormoni-blogin Sinillä on erityinen onni omistaa etelärinne - ja oikea asenne elämään.

Ja nyt siis F:n kimppuun.

F

FERRAMOL. FIKSU PUUTARHURI -OLO.

Niin hyviä kuin kanat ovatkin etanoiden ja kotiloiden torjujina, niitä ei voi aina pitää vapaana puutarhassa. Saan nukkua yöni rauhassa kun minulla on säkillinen FERRAMOLIA kaapissa. Etanoita ja kotiloita voi saada mistä tahansa puutarhalta eteläisessä Suomessa. Sen takia ripottelen uusille istutuksilleni Ferramolia, vaikka tarkistankin ruukut epäilyttävien salamatkustajien varalta kotiin tullessa.

Myrkkyähän Ferramol ei varsinaisesti ole, joten hyvillä mielin voin ripotella nuo vihreät rakeet ja omalta osaltani estää haitallisten vieraslajien leviämisen.

Älkää, ystävät hyvät, epäilkö minua mainonnasta. Minun vain oli otettava Ferramol mukaan, vaikka ehkä fiksumpaa olisikin kerätä ne viheliäiset salamatkustajat käsin. On vain niin ihanaa saada nukkua yönsä rauhassa.

Tämä on se kaikkein luonnonmukaisin etanoiden ja kotiloiden torjuntakeino.

FIKSU PUUTARHURI -OLO on sellainen tunne, joka tulee kun on tehnyt jonkin asian kaiken taiteen sääntöjen mukaan. Siis se, että on perehtynyt johonkin asiaan ennen kuin tekee, eikä vasta jälkikäteen. Kun on suunnitellut kasveille asianmukaiset paikat ennen kuin hankkii ne. Kun on kitkenyt rikkaruohot syksyllä viimeisenä, vaikka ei olisi haluttanut. Kun on pessyt ja kuivattanut ruukut näteiksi pinoiksi varastoon seuraavaa kautta varten, vaikka olisi laiskottanut. Kun on puhdistanut ja öljynnyt työkalut ja asetellut ne odottamaan seuraavaa kevättä.

Nämä pionit on huolella valittu. Kuopat odottavat valmiina. Kerrankin niin! Ihan fiksua siis.

Fiksu puutarhuri -olo voi tulla milloin vain kun on saanut syötyä sen rumemman sammakon. Olethan kuullut, että jos sinulla on joku ikävä velvollisuus, se kannattaa hoitaa mahdollisimman nopeasti pois mielestä. Jos sinun on siis syötävä sammakko, se kannattaa syödä heti aamulla. Jos sinun on syötävä kaksi sammakkoa, syö rumempi ensin. Viisas neuvo.

Mikä on sinulle tärkeä F?