maanantai 14. marraskuuta 2016

INTO JA TARMO

Ei ole reilua, että Into ja Tarmo livistivät jonnekin juuri nyt kun minä tarvitsisin apua talvisuojien laittamisessa. Ei olisi muuta kuin kasa rungonsuojia laitettavana ja muutama huopa käärittävänä ruukkujen ympärille. 

Minäpä lainaan tähän katkelman puutarhapäiväkirjastani viime vuodelta. Ei ole vuodesssa oikeastaan mikään muuttunut.

-

Ei pitäisi valittaa. Into ja Tarmo ovat olleet apunani koko pitkän kevään, kesän ja vielä syksylläkin, mutta sitten jossain välissä he vain katoavat. Yleensä he ilmaantuvat jo joulun alla käväisemään. Yritän siinä sitten keksiä jotain puuhaa, että pääsisimme kohtuudella kevääseen asti. 

Joulun alla ostin pari jouluruusua ja hoivailimme niitä huolella, jotta voisimme istuttaa ne keväällä perennapenkkiin. Huh! - pikkuisen helpotti. Sekin helpotti kun sommittelin ulko-oven pieleen jouluisen asetelman. Pian joulun jälkeen idätimme vihanneskrassia ja lähdimme bongaamaan valkoisia esikoita kaupoista. Harmi, etten mistään löytänyt kerrottuja kevätesikoita. 


Huhtikuussa Into ja Tarmo olivat niin malttamattomia, että kylvimme kokonaiset kaksi pussia tomaatteja sillä seurauksella, että lopulta tomaatit täyttivät koko työhuoneeni. Niiden lisäksi valosta kilpailivat tuoksuherneet, valkoiset kaunopunahatut, ’Royal Wedding’ –unikot ja muutamat muut.

Kun pääsimme kunnolla kuoputtamaan maata puutarhassa, kevät sujui nopeasti. Yhtä sukkelasti kevät vaihtui kesäksi ja lopulta syksyksi. Into ja Tarmo olivat mahdottoman innokkaita ja tarmokkaita. Hyvä kun perässä pysyin. Me ahersimme suurin piirtein aamusta iltaan, satoi tai paistoi. 

Sitten, syyskuun 13. päivänä, se tapahtui ensimmäisen kerran: Into ja Tarmo katosivat. – No, ei tässä mitään, ajattelin.  – Vuosien kokemuksella tiedän heidän vielä tänä syksynä palaavan, mietiskelin. Oli ihanteellinen istutusilma. Aurinko paistoi ja shortseilla tarkeni hyvin. Käskin itseni ulos. Kaipasin Intoa ja Tarmoa. Toivoin, että kunpa sataisi lumi ja peittäisi nämä kaikki. Kaikki epämääräiset maakasat, irvistävät muovit ja sanomalehdet ja rikkaruohot. Seuraavana päivänä en mennyt puutarhaan enkä sitäkään seuraavana. Odottelin vain heitä.

Sitten eräänä syyskuun lopun päivänä he palasivat. Voi, miten nautinkaan siitä päivästä! Oli ihana, hieman sumuinen, mutta silti aika kirkas syyspäivä. Oli juuri sellainen päivä, joka kutsuu laittamaan puutarhan talviteloille. Heti ensitöikseni toin suihkulähteen patsaan sisälle. Se sai jäädä koristamaan kylpyhuonetta. Ei hassumpaa! Pumpun panin vesiämpäriin.

Tämä kuva on siis otettu syyskuussa 2015, jolloin Into ja Tarmo palasivat.

Istutin sinkkiämpäreissä kasvaneet mahoniat, varjoyrtit, imikän ja taponlehdet lastentarhaan. Olivatpa ne runsaan näköisiä! Napsin pelargoneista huonot osat pois ja panin ruukut olohuoneen pöydälle. Ihanaa, että ne jaksavat kukkia vielä. Vein huonoksi menneet yksivuotiset kompostiin. Ensi vuonna on uusien vuoro. Pesin sinkkiämpärit, aluslautaset ja muut tarvikkeet. 

Kitkin rikkaruohot joka paikasta. Tuli fiksu puutarhuri –olo, sillä kunnon puutarhurit kitkevät rikkaruohot vielä viimeiseksi syksyllä. Ja sellainenhan minä haluan olla. Talvi saa tulla. 

Puuhailen puutarhassa niin kauan kuin Into ja Tarmo ovat apunani. Sitten kun he lähtevät, minä painun talviunille. Sitä vain pelkään, että Intoa ja Tarmoa ei näy mailla eikä halmeilla kun maa jäätyy ja pitäisi laittaa talvisuojat. Jos niin käy, taidan siirtyä sellaisiin kasveihin, jotka kestävät talvella ihan mitä vain.

Suihkulähteen patsas sai jäädä koristamaan kodinhoitohuoneen pöytää. Niin jäi myös valikoima puutarhatyökaluja kukkapurkissa. En malttanut piilottaa niitä kaappiin koko talvena.

Olen vakaasti yrittänyt ryhtyä talvisuojausihmiseksi, mutta ei minusta ole tullut sellaista. Olin niin haaveillut gladioluksen mukuloiden talvettamisesta, mutta niin vain ne jäivät. En ensin voinut tuoda gladioluksia sisälle kun varret olivat vielä vihreinä. Sinä hetkenä kun ne mustuivat, oli jo myöhäistä: Tarmo ja Into olivat jo menneet menojaan. 

-

Olen taas tuossa samassa pisteessä. En vieläkään ole muuttunut talvisuojausihmiseksi. Olen kyllä käyttänyt tahdonvoimaani ja esimerkiksi kaikki ruukut odottavat pestyinä siisteissä pinoissaan varastossa. Samoin kaikki kasvuharsot on laskosteltu huolellisesti, kehikot on upotettu maahan ja säkkikangashuput odottelevat kevätaurinkoa. Mutta ne suojaukset! Niiden toteuttaminen on aivan mahdotonta. Niin se vain on!

26 kommenttia:

  1. Minä sain kummasti potkua pupunjäljistä hangella. Ruusumaa on viimein kierretty verkolla - jänikset syökööt jotain muuta!

    Ei aina innosta, mutta voi sitä itseään pakottaa vielä viimeiseen ponnistukseen. Yleensä se ryhtymiskynnyksen ylitys on vaativin osa operaatiota. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tita, tsemppauksesta! Se onkin juuri jännä, että ei niiden suojien laittaminen sinänsä ole edes iso eikä paha juttu. Jos vielä sattuu hyvä ilma, se on jopa ihan mukavaakin. Se ryhtymiskynnys vaan on niin korkea :) Keväällä ja kesällähän sitä tekee melkein mitä vaan kun vauhti on päällä.

      Poista
  2. Minäkään en ole talvisuojausihminen, viime talven tuhoista huolimatta...
    Syksyn ja pimeyden tullen siirryn sisätiloihin, sohvannurkassa on hyvä paikka:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa. Viime talvi tuhosi minultakin jotain, mutta ne jotka säästyivät, ovatkin nousseet arvoon arvaamattomaan. Niitä sitkeitä siis lisää, niin voidaan ihan hyvillä mielin haaveilla keväästä siellä sohvannurkassa :)

      Poista
  3. Johonki se Into aina välillä häviää. Syksyysin kuitenki touhaan pihalla nii palio ku kerkiän ja nii kauvan ku lapion saa maaha. Ny oonki suajannu ennätysmäärän kasvia. Jänissuajia en kyllä tartte. Koirat hoitaavat sen homman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että se meidän Into onkin livistänyt nyt teille ;) Kohtele hyvin ja pyydä nätisti, että hän palaisi meille viimeistään maalis-huhtikuulla. Kyllä kai minä siihen asti pärjään :)

      Poista
  4. Kyllä se on kumma, kuinka Into ja Tarmo pyyhältävät syksyisin lomilla. Heil on muuten aivan liian pitkäksi venynyt loma, sillä usein palaavat vasta huhtikuussa. Jouluruusu on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nettimartta! Taitavat Into ja Tarmo pitää ylityövapaat pois. Niitähän kyllä on kertynytkin yllin kyllin kun parhaimpina kesäpäivinä on ahkeroitu kahden työpäivän verran ja vieläpä kuutena päivänä viikossa. Joo, jouluruusu pitää ostaa tänäkin jouluna :)

      Poista
  5. Tarmoa ja Intoa täälläkin huhuillaan! Runkosuojat ovat paikoillaan mutta parit verkot! Meillä tuntuu olevan koko pupujen suku asustamassa pihapiirissä...no lehtikaalia riittää, mutta silti pitäisi verkottaa vielä! Ja mitä tulevaisuudessas, luottotarhuri kertoi jokin aika sitten että citykanien invaasio on levinnyt Helsingistä jo Hämeenlinnaan asti, kuinkas sitten jos nekin vielä tulevat pihapiiriin...täytyykö hankkia koira?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Lohduttavaa... Meidänkin pihalla näkyy pupujen jälkiä ihan kiitettävä määrä, mutta eivät nekään ole saaneet minun vielä vauhtia :( Kettu muuten livahti yhtenä iltana portista ulos kun tulimme kotiin. Se on hiippaillut pihassamme ennenkin. Meillä on koira, mutta siitä on vain laiha lohtu kun ne puput tulevat öisin kun koira köllöttelee sisällä.

      Poista
  6. Pupunjälkiä on täälläkin piha täynnä, mutta magnoliat ja pensasmustikat ovat vielä ihan oman onnensa nojassa. Lähdin viikonloppuna ostamaan suojaverkkoakin, mutta päädyinkin ostamaan lisää lintulautoja ja jouluvaloja. Kotiin päästyäni vasta muistin rautakauppareissuni alkuperäisen syyn. Into ja Tarmo ovat siis vielä kotona, mutta Tolkku on ollut jo kauan hukassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D Meillä ei Tolkkua ole nähty koko kesänä! Pestaan hänet heti hommiin, jos sattuu näkymään näillä main.

      On tämä niin hauskaa kun on muitakin samanlaisia. On niin helppo ymmärtää, että joku tulee innoissaan kaupasta lintulaudat kainalossa ja unohtaa ne verkot :)

      Poista
  7. Olin yllättynyt, että Into ja Tarmo leikkivät piilosta puutarhassasi. Luulin, että he ovat siellä aina valmiina odottamassa sinua, milloin tulet ahertamaan. Minun pitäisi tehdä nyt työjuttuja (ensi vuoden kalenterintäyttöä), mutta huomaan selailevani blogeja. Ensin laitoin kodissa paikat järjestykseen, koska en voi keskittyä, ellei kaikki ole paikoillaan. Niin oli aina ennen koululäksyjenkin kanssa... Ja nyt kun on siistiä ja kynttilät palavat, kirjoittelen vaan tänne!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, Leena! Minä kun luulin, että sinä aherrat aina kun on jotain mitä pitää tehdä - ja sinä luulit Inton ja Tarmon asuvan meillä :). Eivät he valitettavasti asu :( Talvella minulla on tuo sama, että paikkojen pitää olla järjestyksessä. Keväällä ja kesällä koti saa olla melkein millainen kaaos hyvänsä kunhan pääsen ulos.

      Poista
  8. Mukavat nuo Into ja Tarmo!
    En minäkään paljon talveksi suojaile, koitan pitää kasvivalinnat sellaisina, jotta säilyvät ilmankin.
    Kirjoitat kivasti,on niin mukava lukea näitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat - ei auta valita kovin arkoja kasveja. Viime talvesta oli se hyvä puoli, että sain tietää mitä kasveja ei tänäkään vuonna tarvitse suojata :)

      Kiitos tosi mukavasta palautteesta! On niin kiva aloittaa päivä tällaisen kommentin jälkeen! Hyvää päivän ja viikon jatkoa sinullekin!

      Poista
  9. Ja nyt tulivat Into ja Tarmo naapurin rouvan lisäksi! Kiva tutustua heihin, meillä päin ei ole moneen viikkoon näkynyt. Onneksi enimmän aikaa on jo pimeää, joten mitään ei näy ulkona. Paitsi rusakko, joka käy pihavaloissa syömässä lintulaudalta pudonneita jyviä. Onhan sekin elämää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, ei teilläkään Intoa ja Tarmoa näy :D Miten lohdullista! Hyvähän heidänkin on saada vähän huilia, jaksavat sitten taas kevään koittaessa. Rusakoita meilläkin vierailee jäljistä päätellen. Pitäisi raahautua viimeinkin laittamaan ne rungonsuojat, vaikka sen joutuukin tehdä yksin ilman noita apulaisia.

      Poista
  10. Into ja Tarmo, kuinka mukavat apulaiset sinulla, vaikkakin vähän omapäisiä... Minun talvisuojaukseni ulottuivat kahteen luumupuuhun, ja havuja ehtii nakella arempien kasvien ympärille, kun taas säät lämpiävät. Jänikset ehtivät kyllä jo käydä syömässä yhdet kevätvihma-kasvustot maan tasalle - jättivät maksuksi kasan lanoitetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirkku, mukavasta kommentistasi! Hyvin me Inton ja Tarmon kanssa tullaan juttuun, vaikka vähän omapäisiä tosiaan ovatkin. Ymmärrän heitä - ovat koko kesän ahertaneet, niin onhan se tavallaan aikakin vähän huilia... Voi, voi, sinun kevätvihmojasi :( Onneksi puput nyt sentään vähän lannoitetta jättivät :)

      Poista
  11. Ohlalaa mikä ihana jouluruusu! <3 Mie niin rakastan niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Una! Minulla on vasta kahtena jouluna ollut jouluruusu. Tänäkin jouluna aion sen hankkia. On se vaan niin ihana! Plussana on vielä se, että sen saa keväällä istutettua perennapenkkiin. Sitä on niin kiva hoidella siihen asti :)

      Poista
  12. Juuh, ei toivoakaan Innosta saati Tarmosta enää. On se vaan kumma, miten ne tulevat ja menevät ihan miten sattuu! Minä en ole talvisuojausihminen enkä minkään sorin talvetusihminen. Jouluruusut ovat suloisia, pakko hankinta varmaan täksikin jouluksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kumma, että Into ja Tarmo voivat livahtaa matkoihinsa, vaikka olisi kaunis ilma ja kaikki olosuhteet kohdillaan. Minä haluaisin olla talvisuojausihminen ja talvetusihminenkin, mutta yrityksistäni huolimatta en ainakaan vielä ole. Joo, kyllä jouluruusu kruunaa joulun ja samalla tuo ihanan toivon keväästä :)

      Poista
  13. Into ja Tarmo ovat menevää sorttia:) Mainio postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sussi! Niinpä niin, Into ja Tarmo ovat kyllä uskollisia apulaisia, mutta joskus heillekin tulee mitta täyteen. Täytyyhän heidänkin joskus saada pitää ylityövapaat pois :)

      Poista