Valitessani omenapuulajiketta puutarhaamme, pyrin löytämään lajikkeen, jossa tuoksuisi tuo lapsuusmuisto. Päättelin lajikkeen olleen ehkä 'Punakaneli' tai 'Valkea kuulas'. Nehän olivat yleisiä lajikkeita tuohon aikaan.
Ennen kuin omenapuumme ehtivät kunnolla tuottaa satoa, jänikset söivät rungot oksineen niin pahasti, että kaadoimme ne pois. En siis saanut tietää, tuoksuivatko omenat samalle kuin koulukavereiden omenat. Aion vielä yrittää.
Meillä oli kaksi päärynäpuuta: 'Tohtorin päärynä' ja 'Pepi'. Jostain syystä 'Pepi' kuoli, paleltui raukka varmaan. Pitäisi ostaa uusi. Sato olisi suurempi kun päärynöitä olisi kahta eri lajiketta. Täytyy vain yrittää uudelleen.
Aion ostaa toisen imeläkirsikan. Kirsikkapuita kai sanotaan hedelmäpuiksi, vaikka luumarjojahan ne oikeasti ovat. Meillä on hapankirsikka 'Inkeroisten kuulasmarja' ja imeläkirsikka 'Gårdebo'. Olen lukenut, että imeläkirsikka tarvitsee pölyttäjäkseen nimenomaan toisen imeläkirsikan. Harkinnassa ovat kaikkein kestävimmät, parhaat pölyttäjät: ‘Stella‘, ‘Sunburst‘ tai ’Iput’. Perusrungon haluan olevan Gisella5. Se on talvenkestävä.
Haaveilen myös yhdestä viiniköynnöksen taimesta lajiketta 'Somerset Seedless'. Meillä on jo yksi sellainen, mutta olisi kiva saada vielä toinen kanatarhan verkkoa pitkin kiipeilemään. Viinirypäleet ovat uskomattoman herkullisia. Ehkäpä niistä jää makumuistoja lasten mieliin.
Siinäpä ne hedelmähaaveet ovatkin. Luumuja meillä on kolmea eri väriä. Niistä riittää nautittavaa pitkäksi aikaa. Onneksi sato kypsyy eri aikaan. Sitruunoiden ja muiden eksoottisten hedelmien kasvattamisen jätän mielelläni muille.
Tämän jutun inspiroijana oli Hippo Hiiri. Eräänä syksynä blogissani järjestämääni arvontaan osallistuessaan hän kysyi: ”Mitä hedelmiä haaveilet vielä kasvattavasi?” Kiitos kivasta kysymyksestä, Hippo Hiiri!