sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

MEILLÄ KUKKII JO

Meillä kukkivat jo pionit, jaloleinikit, tulppaanit, Maariankellot, kirjopikarililjat, valkoalpit, jaloritarinkannukset, iirikset, lemmikit ja mitä kaikkea niitä nyt vielä onkaan. Ne kukkivat suurina ja runsaina ja ah, niin ihastuttavina makuuhuoneen seinällä.


Pari kuukautta tässä talossa on käynyt huiske. Kaapit on siivottu, talo on puunattu katosta lattiaan ja makuuhuoneen seinä tapetoitu. Blogijuttuja ei juuri ole kirjoitettu. Ikkunat ja verhot ovat vielä pesemättä. Ne odottavat lämpimämpiä kelejä.

Viime syksynä istuin erään rautakaupan eteisessä syyskukkakassien kanssa ja odottelin perhettäni. Siinä odotellessa selailin lehteä ja iskin silmäni tähän kukkaisaan tapettiin. Kun mieheni sitten helmikuussa kysyi syntymäpäivälahjatoivettani, minulla oli heti idea valmiina. Toivoin tapettirullia. Lupasin liisteröidä ne seinälle.


Entinen vaaleasävyinen tapetti sai väistyä. Se, jonka tapetoinnista on riittänyt naurua moneksi vuodeksi. Kirjoitin siitä blogiini otsikolla Remontiikkaa. Olen iloinen, kun koko perhe pitää tästä uudesta tapetista. Se saa näyttämään huonekalutkin uusilta. Olin niiden väriin jo kovin kyllästynyt, mutta nyt ne sopivat täydellisesti kokonaisuuteen. Makuuhuoneen muut seinät, verhot ja päiväpeitto ovat vaaleita, joten huone ei tullut lainkaan synkäksi.

Monet siivoavat ja remontoivat jouluksi. Minun deadline on puutarhakauden alku. Kun huusholli on tip top, voikin kasvukauden alkaessa muuttaa puutarhaan.


Älkää vain erehtykö luulemaan, että täällä ovat ikkunanedustat täynnä topakoita tomaatin taimia ja muuta sen sellaista kasvihuoneeseen istutettavaksi. Ei ole. Hangen alla jotakin on tulossa ja pääsiäiseksi ruohoa, mutta siinä kaikki. Kaikkea ei vain ehdi. Juurtuneet varjoyrtin versot ja ulkomuratit sentään odottelevat vedessä pääsyä maahan.

Tänään kiersin hangen alta vapautuneessa puutarhassa katselemassa, joko kukkia tai versionpäitä näkyisi. Jouluruusut, nuo ihanat, olivat nupuillaan. Aloin heti miettiä, mistä aloitan, kun maa vähän kuivahtaa ja pääsee puutarhaan talsimaan. Vielä hetki.

perjantai 12. maaliskuuta 2021

VAIKUTTAVAT VÄRIT

Väriterapia on ilmeisen kiistelty alue. Taideteollisen korkeakoulun väriopin lehtori Harald Arnkil sanoo, että väreillä on vaikutusta. Hänen mukaansa niillä ei kuitenkaan ole fysiologisia ominaisuuksia, jotka välittyisivät ihmisiin.

Hän sanoo, että jos kirkas punainen saa verenpaineen nousemaan ja pulssin kiihtymään, se johtuu jostakin tilanteeseen liittyvästä seikasta eikä itse väristä. Arnkil tarkentaa, että värien vaikutus perustuu mielikuviimme, mielleyhtymiimme ja mieltymyksiimme.


Asia mietityttää minua, sillä lapseni on vastasyntyneenä parantunut liiallisen bilirubiinin aiheuttamasta keltaisuudesta sinivalohoidon avulla. Vauvan ja minun veriryhmät eivät sopineet yhteen ja aiheuttivat bilirubiinin kertymisen vauvan elimistöön. Onneksi pari viikkoa kestänyt sinivalohoito riitti eikä veren vaihtoon tarvinnut ryhtyä. Solut ja molekyylithän reagoivat värivaloon. Siksi mietin, voiko väreillä kuitenkin olla jotakin erityistä fysiologista vaikutusta ihmiseen.

En ole perehtynyt värejä koskeviin tutkimuksiin. Siksi kerron niistä hyvin yleisellä tasolla mainitsematta lähteitä.

Värillisen valon vaikutusta kasveihin on tutkittu. Jossain tutkimuksessa on todettu salaatin siemenien itävän punaisessa valossa, mutta infrapunasäteilyn alla ei tapahdu mitään.


On tunnettu tosiasia, että valo vaikuttaa hormonijärjestelmän kautta vuorokausirytmiin. Kirkas valoärsyke voi häiritä melatoniinin tuotantoa. Kännykkävalmistajat suosittelevatkin iltamyöhällä kytkemään näytöltä sinisen valon pois päältä, jotta nukahtaminen ei häiriintyisi.

Törmäsin myös opinnäytetöihin, joissa oli paneuduttu valaistuksen säätelyyn vireystilan parantamiseksi toimistoympäristöissä. Valaistuksen värillä on merkitystä.

Kiinalaiset, intialaiset, kreikkalaiset, intiaanit ja muinaiset egyptiläiset ovat käyttäneet väriterapiaa jo ammoisina aikoina. Myöhemmin väriterapia sai väistyä lääketieteen, erilaisten rohtojen ja salvojen, alta.


Onko entisinä aikoina ihmisillä ollut jotakin sellaista tietoa, jota meillä ei nykyaikana ole? Onko tieteen ja erityisesti lääketieteen voittokulku pyyhkinyt altaan arvokasta tietoa, joka on alkanut näyttää naurettavalta? Näinhän on käynyt luontaistuotteiden suhteen. Kalaöljyjen tehokkuudelle on naureskeltu, mutta samalla Marevan-potilaita on varoiteltu käyttämästä niitä. Miksi? No tietenkin siksi, että kalaöljyt ohentavat verta. On tietysti lääketeollisuuden etu, että veri ohennetaan Marevanilla eikä kalaöljyllä. Siksi luontaistuotteille pitää naureskella.

Jos sinivalohoito poistaa ylimääräisen bilirubiinin elimistöstä, niin vaikutus ei voi olla pelkästään psykologinen. Miksei väreillä voisi olla myös muita vaikutuksia? No, sinivalo on tietysti eri asia kuin sininen, mutta kuitenkin tiettyjä valotaajuuksia kummassakin. Ilman valoa ei ole värejäkään.

Väriterapiassa punaisen on ajateltu stimuloivan verenkiertoa ja sydämen toimintaa. Vaaleanpunaisella sanotaan olevan rauhoittava vaikutus ja sen sanotaan lisäävän hellyyden tunteita. Mitäpä, jos ylivilkkaille annettaisiin parin viikon valohoitokuuri vaaleanpunaista valoa?


Oranssin on ajateltu olevan laksatiivinen. Oranssista sanotaan, että se parantaa henkisiä kykyjä ja lisää iloisuutta. Liika oranssi väsyttää, mutta vaalea sävy auttaa uupumukseen.


Keltaisen on ajateltu stimuloivan hermostoa. Se lisää keskittymiskykyä, energiaa ja stressinsietokykyä. On ajateltu, että punainen, purppura, keltainen ja oranssi nopeuttavat hengitystahtia ja nostavat pulssia. Vihreä, sininen ja lila puolestaan hidastavat niitä.

Sinisellä ja violetilla on ajateltu olevan viilentävää vaikutusta. Väriterapiassa sinisellä sanotaan olevan rauhoittava vaikutus. Sininen alentaa verenpainetta ja auttaa keskittymään. Se voi myös lisätä luovuutta.


Violetin sanotaan alentavan verenpainetta ja vähentävän ruokahalua. Sen sanotaan auttavan henkiseen kipuun ja parantavan unta. Sillä on puhdistava, rauhoittava ja tasapainottava vaikutus. Voisiko unilääkkeitä korvata lilavalohoidolla?


Vihreä auttaa rentoutumaan. Se vähentää jännittyneisyyttä ja stressiä sekä parantaa mielialaa.

En ota kantaa erilaisiin väriterapian muotoihin. En suoralta kädeltä kuitenkaan menisi tyrmäämään väriterapioiden vaikuttavuutta. Tutkijat väittelevät siitä, mikä värien vaikutusmekanismi ihmisessä on. Itse olen taipuvainen ajattelemaan niin, että tiede ei ole selvittänyt kaikkea. Ehkä ei kannata sanoa, ettei väreillä ole fysiologisia vaikutuksia, jos niitä ei ole tähän mennessä pystytty selittämään.

Monet tutkijat uskovat, että väreillä on vaikutusta mielentilaan ja hyvinvointiin. Värit herättävät ihmisissä emotionaalisia tunteita. Väreillä on myös vaikutusta käyttäytymiseen. Mitä voimakkaampi tai intensiivisempi väri on, sitä enemmän se aktivoi ihmistä.

Miettiessäni värien vaikutusta itseeni tunnistan tiettyjen laajojen ja varsinkin voimakkaiden väripintojen ärsyttävän minua. Toisaalta taas tietyt, erityisesti vaaleat värisävyt pienempiin osiin jaettuina ja harmonisesti yhdistettyinä tuovat levollisuutta ja miellyttävät. Havaintojani tukevat useiden tutkijoiden väitteet siitä, että itse värisävyä enemmän vaikuttaa värin tummuus, vaaleus tai kylläisyysaste.

En pidä kirkkaankeltaisesta, mutta hailakankeltainen on yksi lempiväreistäni puutarhassa. Samoin on kirkkaanpunaisen ja vaaleanpunaisen laita. Tein sellaisenkin mielenkiintoisen havainnon, että en pidä kirkkaanoranssista. Sen sijaan vaaleat oranssin sävyt viehättävät yhä enemmän.


Ehkä olen ympäröinyt itseni väreillä, joita tarvitsen. En ajattele, että yksittäisillä värivalinnoillani olisi kovin suurta merkitystä. Ajattelen kokonaisuuden ratkaisevan. Rakastan rauhaa ja harmonista ilmapiiriä. Siksikö pidän niin paljon erilaisista vaaleista värisävyistä?

Tuttavallani on räiskyvän värinen puutarha – kirkkaankeltaista, loistavaa oranssia, voimakasta punaista ja monia muitakin värejä. On ihanaa käydä siellä ja nauttia kirkkaista väreistä hetken aikaa. Sitten taas palaan mielelläni omaan puutarhaani vaaleiden, harmonisten sävyjen keskelle ja tunnen olevani kotonani. Jotenkin tuntuu, että omassa puutarhassa aallonpituudet ovat itselle sopivimmat.

Mietin näitä saatuani jonakin syksynä arpajaisten yhteydessä Ailalta idean kirjoittaa väriterapiasta. Kiitos, Aila, mielenkiintoisesta ideasta! Tuli sukellettua itselleni aivan uuteen aihealueeseen. Se oli virkistävä värikylpy talven harmaudessa.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2021

LAKASTUNEET KASVIT HENKIIN

Jonakin syksynä järjestämäni arpajaisten yhteydessä Sarkku kysyi: ”Konsteja lakastuneen kasvin uudelleen herättämiseen” 🙈

Tämä viirivehka ei ole kuolemassa. Se on vain vettä vailla. Itse asiassa viirivehkaa on vaikea saada kuolemaan millään. 

Ehdottomasti varmin tapa lakastuneen kasvin henkiin herättämiseen on kävellä kauppaan ja ostaa uusi. Sitten on hyvä olla niin kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan. Sellaista sattuu.

Jatkossa viherkasvi on hyvä istuttaa puolihydroon. Puolihydroa helpompaa tapaa kasvattaa viherkasveja ei mielestäni olekaan. Olen kirjoitellut siitä otsikolla En osaa kastella kukkia ja Sormet sorassa.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan (puoli)hydro toimii näin: jos ruukku ei pidä vettä, sen sisälle asetetaan vettä pitävä astia. Pohjalle laitetaan mittari ja hydrosoraa muutama sentti. Kasvin juuristo pestään tai ravistellaan suurin piirtein mullasta ja istutetaan hydrosoraan. 

Joskus tepsii kastelu. Minulla on viirivehka, joka kasvaa liian pienessä ruukussa. Usein vesi pääsee loppumaan ja kasvi näyttää erehdyttävästi kuihtuneelta. Sydäntä riipaisee katsella sen lurpottavia lehtiä. Kastelun jälkeen se on pian taas entisensä. Mielestäni viirivehka onkin yksi helpoimmista viherkasveista. 

Toinen superkestävä on sirolehtinen adiantumi. Kerran unohdin sen kastelun hyvin pitkäksi aikaa. Kaikki vihreät osat kuivuivat koppuroiksi. En heittänyt sitä pois, sillä tiesin sen olevan sitkeä tapaus. Juuret eivät olleet kuolleet, vaan pian alkoivat työntää uutta heleää vihreää.

Jos taas kyse on puutarhan kasvista, on hyvä tarkistaa kasvin vaatimukset valon ja kasvualustan suhteen sekä mahdollinen kasvuvyöhyke. Niillä pötkii pitkälle. Tai sitten ei. Talvi voi olla poikkeuksellisen ankara tai puutarhuri voi unohtaa kastella tai jotain muuta katastrofaalista.

Joskus taas auttaa aika. Jouluksi ostetut jouluruusut saattavat näyttää säälittäviltä keväällä. Äkkiseltään katsoen ne saattavat näyttää kuolleilta. Jos kuitenkin jouluruusussa on yksikään vihreä lehti, se kannattaa kevään tullen istuttaa maahan. Sopivaan paikkaan istutettuna se alkaa pian kasvattaa uusia vihreitä lehtiä.

Tuija kuuluu näihin yllättävän sitkeisiin tapauksiin. Vaikka tuija ruskettuisi pahasti, se ei välttämättä ole mennyttä. Raasu kannattaa siirtää liian aurinkoisesta paikasta varjoon, niin se voi hyvin selvitä. Aikaa kuluu eikä tuija välttämättä koskaan näytä alkuperäiseltä. Siitä saattaa kuitenkin saada aivan kelvollisen vaikkapa leikkaamalla.

Kärhö 'Miss Bateman'

Kärhöt voivat erehdyttävästi antaa sen kuvan, että ovat kuolla kupsahtaneet talven aikana. Toivoa ei silti kannata menettää. Kärhö saattaa pitää vain välivuoden ja nousta seuraavana keväänä.

Jakopalojen kanssa saattaa käydä niin, että ne kuihtuvat. Viime heinäkuun lopussa istutin peittokurjenpolven jakopaloja suuren alueen. Vaikka pidin niitä harson alla ja kastelin, niiden lehdet kuihtuivat. Syyskuussa ne kasvoivat aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Samoin on käynyt jättipoimulehden ja mustapäivänhatun jakopaloille. Kaikki jakopalat eivät kestä sellaista, mutta aika monet näyttelevät kuollutta ennen kuin lähtevät kunnolla kasvuun.

Entäpä sitten ruusut? Miten ne herätetään henkiin? Odotetaan vain, mutta ei pidä pettyä, jos jaloruusu muuttuukin koiranruusuksi. Itselläni on tästä kokemusta. Köynnösruusuni 'New Dawn' paleltui eräänä talvena kokonaan. Tilalle alkoi nousta koiranruusun versoja, johon tuo jalo köynnösruusu oli vartettu.

'New Dawn'

Kuolleen makeapihlajan tilalle saat peruspihlajan ja lohdutukseksi vieläpä kokonaisen pihlajapöheikön. Ylipäätään monet vartetut, henkensä heittäneet hedelmä- tai koristepuut nousevat seuraavana keväänä jonakin toisena yllätysversiona.

Sitten on vielä niitä kasveja, joita ei kertakaikkiaan voi pelastaa. Pitää vain vetää syvään henkeä ja palata tämän jutun alkuun.

Kiitos, Sarkku, hyvästä kysymyksestä! Toivottavasti olet vielä linjoilla. 😊

perjantai 5. maaliskuuta 2021

HEDELMÄHAAVEET

Käydessäni pientä kyläkoulua luokkakavereillani oli tapana syksyisin tuoda omenoita kouluun välitunneilla syötäväksi. Meillä ei omenapuita ollut ja nuo omenat tuoksuivat ja maistuivat ah, niin taivaallisilta. Tuskin koskaan tuo tuoksumuisto häipyy mielestäni.

Valitessani omenapuulajiketta puutarhaamme, pyrin löytämään lajikkeen, jossa tuoksuisi tuo lapsuusmuisto. Päättelin lajikkeen olleen ehkä 'Punakaneli' tai 'Valkea kuulas'. Nehän olivat yleisiä lajikkeita tuohon aikaan.

Ennen kuin omenapuumme ehtivät kunnolla tuottaa satoa, jänikset söivät rungot oksineen niin pahasti, että kaadoimme ne pois. En siis saanut tietää, tuoksuivatko omenat samalle kuin koulukavereiden omenat. Aion vielä yrittää.


Meillä oli kaksi päärynäpuuta: 'Tohtorin päärynä' ja 'Pepi'. Jostain syystä 'Pepi' kuoli, paleltui raukka varmaan. Pitäisi ostaa uusi. Sato olisi suurempi kun päärynöitä olisi kahta eri lajiketta. Täytyy vain yrittää uudelleen.


Aion ostaa toisen imeläkirsikan. Kirsikkapuita kai sanotaan hedelmäpuiksi, vaikka luumarjojahan ne oikeasti ovat. Meillä on hapankirsikka 'Inkeroisten kuulasmarja' ja imeläkirsikka 'Gårdebo'. Olen lukenut, että imeläkirsikka tarvitsee pölyttäjäkseen nimenomaan toisen imeläkirsikan. Harkinnassa ovat kaikkein kestävimmät, parhaat pölyttäjät: ‘Stella‘, ‘Sunburst‘ tai ’Iput’. Perusrungon haluan olevan Gisella5. Se on talvenkestävä.


Haaveilen myös yhdestä viiniköynnöksen taimesta lajiketta 'Somerset Seedless'. Meillä on jo yksi sellainen, mutta olisi kiva saada vielä toinen kanatarhan verkkoa pitkin kiipeilemään. Viinirypäleet ovat uskomattoman herkullisia. Ehkäpä niistä jää makumuistoja lasten mieliin.


Siinäpä ne hedelmähaaveet ovatkin. Luumuja meillä on kolmea eri väriä. Niistä riittää nautittavaa pitkäksi aikaa. Onneksi sato kypsyy eri aikaan. Sitruunoiden ja muiden eksoottisten hedelmien kasvattamisen jätän mielelläni muille.

Tämän jutun inspiroijana oli Hippo Hiiri. Eräänä syksynä blogissani järjestämääni arvontaan osallistuessaan hän kysyi: ”Mitä hedelmiä haaveilet vielä kasvattavasi?” Kiitos kivasta kysymyksestä, Hippo Hiiri!

torstai 4. maaliskuuta 2021

VIEHÄTTÄVÄ VIHREÄ

Minulla on värejä, joita suosin sisustuksessa tai pukeutumisessa ja sitten on puutarhavärejä. Hassua, että se, mikä on puutarhassa ainoa välttämätön väri, puuttuu minulta täysin vaatteista tai kodin sisustuksesta ellei huonekasveja ja muutamia kynttilöitä oteta lukuun. Vihreä on pyhitetty puutarhaan.

Toivoisin löytäväni 'Green Jewel' -punahatun siemeniä, sillä nämä vihreät kaunottaret hävisivät puutarhastani.

Suljen silmäni ja ajattelen vihreitä asioita. Puutarha. Luonto. Metsä. Sammalmatto. Hiirenkorvat. Sammakot. Sisiliskot. Heinäsirkat. Salaatti. Kesäkurpitsa. Kurkku. Keräkaali. Pinaatti. Lime. Yrtit. Vihreä liikennevalo. Fairy. Armeijan vaatteet. Vihreät arvot. Leikkaussali. 

Ikivihreitä kasveja
– esimerkiksi laakeria, misteliä ja mäntyä –
on kunnioitettu.

Vihreä yhdistetään usein luontoon. Useissa kulttuureissa vihreä on elämän ja kasvun väri. Ikivihreitä kasveja – esimerkiksi laakeria, misteliä ja mäntyä – on kunnioitettu.

Varjoyrtti on yksi suosikkikasveistani. Se vihertää läpi vuoden.

Toinen yleinen mielikuva vihreästä on toivo. Luulenpa, että moni muukin viherpeukalo, vihersormi (to have green fingers) ja viherkäsi (eine grüne hand haben) allekirjoittaa tuon. Niin on pääteltävissä ainakin siitä, että maaliskuussa puutarhablogien maailma täyttyy riemunkiljahduksista, kun ensimmäiset kalpeanvihreät versonpäät pilkistävät kylmästä maasta. Hento vihreys tuo toivon keväästä, uudesta puutarhakaudesta ja uudesta elämästä. 

Meksikossakin vihreä viittaa toivoon. Egyptiläisille vihreä oli pyhä väri tuodessaan kevään toivoa ja iloa. Se oli hedelmällisyyden ja elinvoiman väri, kuten se on länsimaisille nykyään. 

Kevättähdet kukkivat tässä jo, eikä mene kauan kun tulppaanit, jättipoimulehdet ja syysleimut ovat vihreydellään peittäneet syksyn ruskeat lehdet.

Keväällä vihreä on ihme. Kesän runsas vihreys hellii mieltä ja kehoa, tulee lähelle. Se tulee aivan sisuksiin asti. Vihreät vihannekset ravitsevat meitä solujamme myöten. Yleisesti vihreä symboloikin terveyttä, tuoreutta, nuoruutta ja luontoa. 

Hetken aikaa tuntuu, että tuo ihana vihreys on aina läsnä. Huomio kiinnittyy kukkien väriloistoon. Vihreä alkaa tuntua melkein itsestäänselvyydeltä. 

Vihreä sammal kiven pinnalla, havut ja muut vihreänä säilyvät kasvit
erottuvat edukseen marraskuisen tihkusateen läpi.

Viimeistään marraskuussa vihreä saa taas ansaitsemansa erityishuomion. Vihreä sammal kiven pinnalla, havut ja muut vihreänä säilyvät kasvit erottuvat edukseen marraskuisen tihkusateen läpi. Vihreä on piristysruiske kaiken harmauden ja ruskean keskellä. On helppo ajatella, miksi vihreän sanotaan sopivan masennuksesta kärsiville. 

Kukat tulevat ja menevät, mutta puutarhassa on sentään jotakin pysyvää: tummanvihreät havut. Talvella ne ovat puutarhan pelastus. 

Tämä kuva on otettu tammikuun ensimmäisenä päivänä 2020.

Lehtivihreä. Sammaleenvihreä. Limenvihreä. Smaragdinvihreä. Oliivinvihreä. Havunvihreä. 

Nuo yllämainitut kuulostavat tutuilta. Sen sijaan minulla ei ole aavistustakaan, millainen on Espanjanvihreä, verdigris. Näppäilen sen hakukoneelle. Kas vain, se onkin sinertävänvihreä patina, joka muodostuu kuparin tai pronssin pinnalle. Opin myös sen, että klorofylli eli lehtivihreä on ainoa luonnon pigmentti, jota voi käyttää elintarvikevärinä. 

Koreaniisolla on ihastuttavat, limen väriset lehdet.

Vihreän sävyjä on paljon ja ihmissilmä pystyy erottamaan kaikkein eniten juuri vihreitä värisävyjä, mutta vihreää kuvaavia sanoja on siihen nähden yllättävän vähän. Heleänvihreä, metsänvihreä, vaaleanvihreä, kirkkaanvihreä, tummanvihreä, lime, sinivihreä, armeijanvihreä, keväänvihreä, myrkynvihreä, oliivinvihreä, sammalenvihreä, smaragdinvihreä. Ehkä vielä joitakin muitakin. 

Tai onhan niitä: alitsariinivihreä, alkalivihreä, bolleynvihreä, espanjanvihreä, etyylivihreä, hookerinvihreä, kobolttivihreä, sinooperivihreä, kasselinvihreä, pariisinvihreä ja vaikka mitä. Useimmat niistä ovat kuitenkin monelle tuiki tuntemattomia ja arkikielessä käytettyjen vihreän sävyjen määrä on suppea.

Jättipoimulehden lehti on yksi kauneimmista, joita tiedän.

Netistä löytyy mielenkiintoista tietoa myös muistakin vihreistä väreistä. Sisäilmaongelmat eivät ole ainoastaan nykyajan ilmiö. Vuonna 1775 kemisti Carl Wilhelm Scheele löysi arsenikkia tutkiessaan pigmentin, joka sai nimekseen Scheelenvihreä. Kemisti tiesi pigmentin myrkyllisyyden ja varoitteli siitä, mutta kaikesta huolimatta väri tuli nopeasti suosituksi. Väri ei tummunut ja harmaantunut niin nopeasti kuin muut sen ajan vihreät värit. Arsenikkiväreillä alettiin värjätä mm. tapetteja, sisustuskankaita ja leluja. 

On väitetty, että Napoleon kuoli vihreiden tapettien sisältämien arsenikkivärien aiheuttamaan myrkytykseen. Monet hänen aikalaisistaan kärsivät arsenikkimyrkytyksen oireista. Arsenikkivärit kiellettiin Suomessa vihdoin vuonna 1888 – vasta 47 vuotta sen jälkeen kun lääkintätoimen pääjohtaja Karl Daniel von Haartman oli varoitellut seinäpaperien sisältämästä arsenikista ja sen vaarallisuudesta huoneistossa asuville. 

Suomalaisessa versiossa noita tarjoaa Lumikille punaisen omenan,
mutta monissa muissa maissa omena on vihreä.

Myrkynvihreä viittaakin juuri vihreään arsenikkiin. Suomalaisessa versiossa noita tarjoaa Lumikille punaisen omenan, mutta monissa muissa maissa omena on vihreä. Keskiajalla vihreä oli nimenomaan kuningattarien ja prinsessojen väri. Irlantilaisessa folkloressa vihreä on tonttujen väri.

Maailma muuttuu: vaaleanpunaiset ja vaaleansiniset neuvolakortit on vaihdettu vihreisiin ja Stockmannin Hullut päivät ovat vaihtaneet värinsä keltaisesta vihreään. 

Vihreän sanotaan helpottavan stressiä. Siinäpä hyvä syy hankkia kotiin viherkasvi. Vihreä on harmoninen väri. Sen sanotaan rentouttavan ja rauhoittavan. Viherkasvit herättävät sisustuksen eloon. Jo yksikin vihreä purkissa saa ihmeitä aikaan. 

Sitruunatimjami on siitä ihana, että lumettomana talvena sitä voi hyvin poimia maljakkoon tuomaan kotiin vihreyttä.

Vihreällä sanotaan olevan
parantavia voimia.

Vihreä saa ihmiset tuntemaan olevansa turvassa. Vihreällä sanotaan myös olevan parantavia voimia. Vihreä ilmaisee hoivaa, kliinisyyttä ja puhtautta; monissa leikkaussaleissa sisustus ja hoitohenkilökunnan vaatteet ovat vihreitä. Vihreällä sanotaan myös olevan parantavia voimia. Ranskassa ja Italiassa apteekin symbolina on vihreä risti. Meilläkin apteekkien logot ovat useinmiten vihreitä.

Näin on helppo kokea myös puutarhassa. Erilaisista vihreistä koostuvat puutarhan osat ovat rauhoittavia, mutta kuitenkin mielenkiintoisia. Ja puutarhan parantavat ominaisuudet ovat yleisesti tiedossa. 

Tässä kuvassa pidän vihreän lehtimuotojen vaihtelusta.

Erilaisista vihreistä muodostuva puutarha
voisi olla erittäin kaunis ja vaihteleva.

Jos puutarhaan pitäisi valita vain yksi väri, se olisi ilman muuta vihreä. Punalehtinen puutarha olisi synkkä ja valkolehtinen tai harmaa olisi lattea. Sen sijaan erilaisista vihreistä muodostuva puutarha voisi olla erittäin kaunis ja vaihteleva. Esimerkiksi japanilainen sammalpuutarha on parhaimmillaan upea taideteos.

Kuunliljoja suositaan erityisesti kauniiden lehtien vuoksi.

Vaikka vihreää esiintyy luonnossa niin paljon, vihreää väripigmenttiä on ollut hankala valmistaa. Taidemaalareilla oli aikanaan ongelmia saada hyviä vihreitä sävyjä. Usein maalauksessa käytetyt vihreät olikin sekoitettu sinisestä ja keltaisesta tai maalattu niitä päällekkäin.

Kun jouluruusun kukinta kääntyy loppua kohti, sen kukat muuttuvat vihreiksi.

Buddhalaisissa maissa ja Israelissa 
vihreä liitetään huonoihin uutisiin.

Japanissa vihreä on tulevaisuuden, voiman ja energisyyden väri. Tähän on helppo yhtyä. Niin ei kuitenkaan ole kaikkialla. Buddhalaisissa maissa ja Israelissa vihreä liitetään huonoihin uutisiin. Länsimaissakin vihreällä on myös negatiivisia merkityksiä; vihreä liitetään kateuteen. Minun mielestäni kateus on kuitenkin tummanvioletti. Sellaista en tiedä olevan missään kulttuurissa. 

Gladiolus 'Green Star'

Skotlannin ylämailla vihreä on kunnian väri, mutta joillakin paikkakunnilla vihreää pidetään erityisen epäonnekkaana värinä. Vihreä on ollut epäonnen väri myös muualla. Vihreiden kenkien tai autojen on uskottu tuovan epäonnea.

Se jos mikä tuo välitöntä onnea.

Irlantilaiset puolestaan uskovat, että vihreä tuo onnea. Miten tuttua! Kuinka sykähdyttävää onkaan nähdä vihreän taimen pilkistävän kylvömullasta. Se jos mikä tuo välitöntä onnea.

Ensimmäiset vihreät talven jälkeen. Onni.

On mielenkiintoista, että navajo-intiaanit eivät tee eroa sinisen ja vihreän värillä. Jännä yksityiskohta on sekin, että japanilaiset kutsuvat liikennevalojen vihreää valoa siniseksi, vaikka liikennevalot ovat Japanissa samanlaiset kuin länsimaissa – punainen, keltainen ja vihreä.

Puutarhassa vihreällä on mielestäni sellainen mielenkiintoinen ominaisuus, että vihreää ei kai voi puutarhassa olla liikaa – elleivät vihreät ole rikkoja.


VIHERTÄVÄKUKKAISIA KASVEJA
Nämä kaikki eivät välttämättä ole kokonaan vihreäkukkaisia, mutta kukassa on jotakin vihreää kuitenkin.

Puistolumikello, esim. ‘Flore Pleno’

Kevätlumipisara

Kesälumipisara

Tähdikki, esim. nuokkutähdikki 

Jouluruusu

Monissa jouluruusuissa on vihreää sävyä
viimeistään kukinnan loppupuolella. 

Vihreäraitatulppaani, esim. ‘Spring Green’ 

Anatolianpikarililja ja myös muita pikarililjoja

Voitonlaukka ja muita laukkoja

Lehtoakileija ‘Green Apples’
Tämä lajike on vihreä ja kerrannainen. Kukat muuttuvat vähitellen vaaleammiksi.

Gladiolus, esim. ‘Green Woodpecker’ ja ‘Green Star’

'Green Star'

Valkovuokko, esim. ‘Green Dream’, ‘Monstruosa’, ‘Viridiflora’ ja ‘Green Finger’

Reunuspietaryrtti
Valkoisessa reunuspietaryrtissä on kaunis vihreä vivahde.

Kiinanpioni ‘Green Halo’
Tätä lajiketta sanotaan vihreäksi, vaikka vihreitä ovat vain alimmat terälehdet. Muut terälehdet ovat valkoiset.

Syyshortensia ‘Limelight’

Kaunopunahattu ‘Green Jewel’


Tarhatyräkki 
Tarhatyräkki on kellanvihreä.

Kultatyräkki
Kultatyräkillä on näyttävä kellanvihreä kukinta ja parhaimmillaan pallomainen kasvutapa. Sen syysväri on kauniin punainen.

Mantelityräkki

Rentotyräkki 

Rantatyräkki 

Tarhakalliokielo


Jättipoimulehti

Jättipoimulehden kukinta on limenvihreä tai kellanvihreä.

Tarhaviinikärhö ‘Alba Luxurians’
Tällä lajikkeella on valkoiset kukat, joiden terälehdissä on vihreä pilkku.

Punakoiranköynnös

Tsinnia
Tsinnioista löytyy ainakin limenvihreä lajike ‘Envy’. 

Koristetupakka ‘Limegreen’

Kotilokukka