perjantai 12. lokakuuta 2018

SANOJEN SIEMENIÄ

Osallistuessaan arvontaan blogissani anonyymi kirjoitti:

”Puutarhat kiehtovat minua ne voivat olla myös olemattomia, salaisia, läpinäkyviä...
kukka tai kiehkurasiemenkota on puutarha kun korennonsiipi hipaisee unelmoimaan.

Puutarhassasi kuljen blogisi polkuja kauneuden lähteille.

Kysyn, kylvätkö puutarhaasi sanojen siemeniä
poimitko tähtitaivaan aarteita puutarhasi yltä?”


Ei, en minä kylvä niitä. Ne ovat kylväytyneet sinne itsekseen. Minun tarvitsee vain poimia itäneet taimet. Minun tarvitsee vain löytää ne oikeat taimet, mutta se ei ole aivan helppoa. Puutarhani on täynnä tavallisia sanoja, arkisia sanoja. Niitä ryöpsähtelee kaikkialla kuin pihatähtimöä kasvimaalla. Niiden arkisten sanojen poimiminen käy helposti.

Runollisia sanoja en löydä.
Niitä ei joko ole tai sitten ne ovat niin harvinaisia,
etten vain ole huomannut niitä.

Joskus löydän jonkun hauskan sanan. Joskus käteeni osuu vanha sana. Kuin isoäidiltä perityn joriinin mukula.  Runollisia sanoja en löydä. Niitä ei joko ole tai sitten ne ovat niin harvinaisia, etten vain ole huomannut niitä. Ehkä maaperä on liian savinen.

Puutarhaani on kylväytynyt myös vierasperäisten sanojen siemeniä. Harvoin poimin niiden taimia. Pidän eniten suomalaisista.


Joutsenten huutaessa löydän usein
pehmeitä, tyytyväisiä, haikeansuloisia sanoja.

Sateella onnellisten sanojen siementaimet nousevat kuin sienet kuusen juurelle. Paahteessa ne sen sijaan kuivuvat käppyröiksi. Joutsenten huutaessa löydän usein pehmeitä, tyytyväisiä, haikeansuloisia sanoja.

Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Sanat tai jopa kokonaiset lauseet
nousevat maasta kuin perunat. 

Kuokkiessani puutarhassa sanat tai jopa kokonaiset lauseet nousevat maasta kuin perunat. Se on kaikista hauskinta. Poimin ne innoissani mukaani, mutta kesken puutarhatöiden en lähde niitä sisälle viemään. Niiden aika on sitten kun olen nähnyt auringonlaskun ja tähdet syttyvät taivaalle. Istahdan hetkeksi näppäimistön ääreen ja nautiskelen.

Toivottavasti tekin nautitte.

Kiitos, anonyymi lukijani, inspiroivasta kysymyksestä!
Tunnisteet:

12 kommenttia:

  1. Eerika12. lokakuuta 2018 klo 23.14

    Sinulla on kyllä sana hallussa! Täältä saa aina kolmea hyvää: mukaansa tempaavaa ja viihdyttävää lukemista, kauniita, inspiroivia kuvia katseltavaksi ja hyödyllistä tietoa. Kiitos niistä kaikista ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pauliina / Kukka & kaali13. lokakuuta 2018 klo 12.25

      Kiitos itsellesi, Eerika ♥ Tällainen palaute lämmittää mieltä ja antaa taas lisää intoa kirjoittamiseen.

      Poista
  2. Piparminttu12. lokakuuta 2018 klo 23.27

    Mielenkiintoinen kysymys ja hyvä vastaus. Ja upea kuva joutsenista.
    Blogissani on sinulle syksyn sävyt -haaste, toivottavasti se on mieluisa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pauliina / Kukka & kaali13. lokakuuta 2018 klo 12.30

      Kiitos, Piparminttu, kivasta kommentistasi ja haasteesta!

      Joo, olen tosi iloinen kun lapset ovat innostuneet valokuvauksesta. Melkein kaikki meidän lapset harrastavat luontokuvausta, joten minä saan kivasti lisämaustetta blogiini.

      Kaikki saamani haasteet ovat olleet mieluisia. Niin tämäkin :) Innolla rupean sitäkin miettimään.

      Poista
  3. Tuula/Maalaiskaupunginpiha13. lokakuuta 2018 klo 9.22

    Kuten aina, täyttä nautintoa.

    VastaaPoista
  4. Valkoista salviaa / Heidi13. lokakuuta 2018 klo 22.33

    Puutarhassasi kasvaa kauniita sanoja, ja puutarhuri itse osaa niitä taitavasti käsitellä <3 Kiitos ihanasta postauksesta! Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pauliina / Kukka & kaali14. lokakuuta 2018 klo 10.39

      Kiitos, Heidi, taas niin valtavan ilahduttavasta palautteestasi! Niitä sanoja on tosi kiva poimia samalla kun kitkee, kuokkii ja istuttaa :)

      Kiitos samoin, oikein hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  5. Anonyymi14. lokakuuta 2018 klo 14.40

    Hei.
    Kiitos viehättävistä sanoistasi ja kuvista vastauksessasi.
    Ihana alku Pioni - rakastan sen isoja kukkia, tuoksua
    ja kevyesti putoavia terälehtiä...
    Sanoit:
    - "arkisia sanoja" ne sanathan ovat tuttuja, läheisiä
    puutarha elää niissä
    - "ehkä maaperä on liian savinen" tämä maa-aines on kuin ihmisen kuva...
    Runollisuus, runolliset sanat puhuvat kuvissa...

    terveisin S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pauliina / Kukka & kaali14. lokakuuta 2018 klo 20.28

      Kiitos! Olipa mukava kun luit ja kommentoit ♥ Pionin terälehtiä katsellessa hyvästä tuoksusta nauttien voi tosiaankin uppoutua haaveisiin :) Minustakin on ihanaa kun maa peittyy pionin terälehdistä.

      Arki tosiaan on tuttua, mutta niin rakasta. Olen arjen ystävä. Juhlat ovat ihanaa vaihtelua, mutta arki on parasta.

      Minusta tuo savinen maaperä kuvastaa hyvin itseäni. Onhan se ihmisen kuva laajemminkin.

      Kiva kuulla, että runollisuus tulee jollain tavalla esiin, vaikka runoja en osaa kirjoittaa.

      Poista
  6. Chilin siemenet14. lokakuuta 2018 klo 18.04

    Olipas ihanasti sanottu :D

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)