Päivälleen vuosi sitten teimme kukkavihkoja isän, papan ja apen muistoksi. Isäni haudattiin seuraavana päivänä eli pyhäinpäivänä. Lapset sitoivat kukin oman kimppunsa. Voitte kuvitella, miten jokainen kukka ja oksa aseteltiin tarkasti harkiten ja suurella sydämellä. Lapset halusivat papalle kauneinta mitä ikinä osasivat.
Kaikki tekivät mielellään, eikä kukaan sanonut, ettei osaa. Pojat eivät olleet koskaan aiemmin tehneet kimppuja, mutta ennakkoluulottomasti hekin ryhtyivät toimeen. Jokaisesta kukkavihkosta tuli omannäköisensä ja kaunis, rakkautta täynnä.
Tänään sytytän kynttilän isäni muistoksi ja muistelen häntä rakkaudella.
Hyvää pyhäinpäivää
kaikille ja erityisesti teille, jotka olette menettäneet rakkaan ihmisen!
