sunnuntai 29. syyskuuta 2019

PUUTARHAHULLU JA PERHE

– Mua hävettää kun meillä on mattoja puutarhassa, tyttäreni sanoi. – Mattoja! Ei kenenkään kaverin kotona oo, hän jatkoi.

Alkuaikoina käytin mattoja muun muassa polkujen peittoina ehkäisemään rikkojen kasvua ennen polkuhaarikoiden istutusta.

Olen onnellinen kun löysin maanantaina kirpputorilta neljä pitkää mattoa puoli-ilmaiseksi. Olin pitkään ehtinyt haaveilemaan niistä. Tarvitsen ne muurille ruusujen ympärille. Tyttäreni onneksi peitän matot hakkeella. Ei tarvitse lapsen hävetä noloa äitiä.

Ruusu 'New Dawn'

Lasteni mielestä oikeat äidit ovat juuri sellaisia,
jotka tekevät puutarhahommia.

Kysyin kerran lapsiltani, olenko heidän mielestään liikaa puutarhassa. Vastaus oli ehdoton ei. Lasteni mielestä oikeat äidit ovat juuri sellaisia, jotka tekevät puutarhahommia. Helpotuksen huokaus! Olin pelännyt, että oikeat äidit leipovat lapsilleen pullaa ja sämpylöitä ja tietenkin pitsaa. Sitä nimittäin tämä äiti ei tee. Olen läänin laiskin leipoja.

Nuorimmaisen mielestä äitien kuuluukin olla puutarhassa. Kaikkien hänen kavereidensa äideillä on puutarha. Sepä hienoa!

Jokaisella lapsistamme on hieman erilainen suhde puutarhaamme ja pihapiiriimme. Esikoiselle puutarha on auringonottopaikka. Hän toivoisi itselleenkin aikanaan puutarhan – ja puutarhurin sitä hoitamaan. Vanhimmalle pojalle puutarha on sivuseikka. Pääasia on, että pihalla voi kunnostaa mopoja.

'Somerset Seedless' on makea rypäle – parempi kuin mikään kaupan rypälestä.

Toiseksi vanhin poika nauttii puutarhan antimista: marjoista ja hedelmistä. On myös hienoa tehdä pikkuveljen kanssa seikkailuratoja ympäri puutarhaa ja pihapiiriä. Minulla ei ole mitään niitä vastaan, sillä ratoja kuljetaan puissa kiipeillen sekä kiveltä toiselle hyppien. Äidin perennoja ei tärvellä.

Nuoremmalle tyttärelle puutarha on yhtä kuin nurmikko, vaikkakin se saisi olla tasainen eikä kalteva ja paljon isompi. Silloin siinä olisi helpompi voimistella. Kuvausympäristönä puutarha on kiva.

Kuopus on perinyt eniten puutarhageenejä. Hän huomaa monet kukkaan puhjenneet kasvit ja hän on kiinnostunut puutarhajutuistani. Toisinaan hän kiertelee kanssani puutarhassa ja katselemme kasveja yhdessä. Se on ihanaa.

Lupiini on kuopukseni lempikasvi. Kuvassa 'My Castle'.

Lapset pitävät puutarhasta kukin omalla tavallaan, mutta kivointa on, että sen hoitaa äiti – paitsi silloin, jos jostain puutarhapuuhasta saa rahaa.

Hyvä kun puolisoni jaksaa uskoa,
että tästä tulee vielä jotain.

Parhaan palautteen puutarhasta sain Joukolta. Hän huokaili, että häneltä taitaa taju lähteä sitten kun tämä puutarha on ”valmis”. Ei hän kuulemma taida kestää sellaista kauneutta. Eihän täällä minusta vielä oikeasti ole juuri mitään kovin näyttävää, mielikuvissa vasta vain. Hyvä kun puolisoni jaksaa uskoa, että tästä tulee vielä jotain.

Mieheni on auliisti osallistunut puutarhan rakentamiseen. Hän on aina ollut valmis vääntämään kiven jos toisenkin. Perustanut köynnöstuet maahan, kaivanut kivikaivot, tukenut ja suojannut puut, vääntänyt pionituet, asentanut suihkulähteen, rakentanut kastelujärjestelmän ja vaikka mitä. Hän on toteuttanut unelmani toisensa jälkeen. Tänä kesänä hän rakensi kanoille uuden, upean ulkotarhan. Sitä jos mitä voi kutsua rakkaudeksi. Viime syksynä valmistui kasvihuone ja nyt hän puurtaa työkaluvaraston kimpussa.

Tähän tarhaan eivät pedot pääse yli, ali tai läpi. Kuvan ottamisen jälkeen istuttelin vähän vihreää niin tarhan eteen kuin sisäpuolellekin. 

Kotimme ja puutarhamme on meidän yhteinen juttumme, josta nautimme molemmat. Minusta on ihanaa kun mieheni on valmis lähtemään puutarhamatkoille, siirtolapuutarhoille ja kartanoiden puistoihin yhdessä. Hän tietää saavansa onnellista seuraa, sillä sellaisissa paikoissa jos missä olen elementissäni.

Uskollisesti hän kiertelee puutarhamyymälöissä kanssani. Työnjakomme on sellainen, että minä valitsen lajit/lajikkeet ja mies valitsee tanakimmat taimet ja kantaa ne kassalle ja autoon asti.

Miehellä on tiettyjä toiveita puutarhan suhteen, mutta onneksi hän antaa minulle vapaat kädet puutarhan suunnitteluun – kunhan en niin paljon innostu, että joudumme perikatoon. Hän sanoo oppineensa luottamaan.

Mieheni piti kielensä kurissa,
ei sanonut juuta eikä jaata,
vaan alkoi valaa perustuksia.

Esittelin innoissani ideani vanhan huvimajan kehikon uusiokäytöstä köynnöstukena. Mieheni piti kielensä kurissa, ei sanonut juuta eikä jaata, vaan alkoi valaa perustuksia. Köynnöstuen valmistuttua hän oli innoissaan. Tuki oli hänen mielestään loistava. Silloin hän myönsi, että idea oli aluksi tuntunut huonolta, mutta hän luotti minun visiooni. Oli kuulemma ennenkin käynyt niin. Onneksi en tuottanut hänelle pettymystä.

Köynnös puuttuu vielä.

Lainaan vielä katkelman puutarhapäiväkirjastani muutama vuosi sitten:

”Eilen olimme puutarhaostoksilla. Tänään, lauantaina, oli istutuspäivä. Ennen kuin olimme saaneet puun puuta maahan, olimme suunnitelleet jo kymmenen uuden puun ostamista! Mies olisi lähtenyt puutarhalle heti siltä seisomalta, mutta minä toppuuttelin. Alennusmyynti jatkuisi vielä maanantainakin.

Mikä nautinto istuttaa kasveja aamun hiljaisuudessa! Istutin kaivon kannelle ensin pari kiveä, sitten kahta eri mehitähteä ja Lyydian maksaruohoa. Kannesta tuli hienompi kuin olin osannut suunnitellakaan.

Otin aamupalan terassille ja mietin paikan sokeritoppakuuselle. Sille löytyikin loistopaikka. Lehtipuiden välissä sen muoto korostuu ja kuusi on kuin piste i:n päällä. Istutimme puun yhdessä. Minä istutin valkoista maksaruohoa sen juurelle. Voi, miten tyytyväinen olin!

Tekee muuten kahdeksantoista kuoppaa ja kuopan täyttämistä.

Koko päivän puuhailin istutushommissa. Päivän saldo oli siis se, että saimme kaksi puuta maahan, kahdeksan tuijaa jäi vielä odottamaan ja kaiken lisäksi suunnittelimme ostavamme neljä syreeniä, yhden serbiankuusen ja viisi tuijaa. Siis kymmenen uutta puuta. Tekee muuten kahdeksantoista kuoppaa ja kuopan täyttämistä. En ehkä olekaan tämän tontin ainoa puutarhahullu.”


Idean tähän juttuun sain Maatiaiskanasen Elämää – blogin Hilulta vuosi sitten. Hän kirjoitti: ”Hyvää nimipäivää ja etukäteen (ja takakoipeen) onnea 2-vuotiaalle, ihanalle blogillesi! Sinulla on mainio tapa kirjoittaa <3 Olisi kiva lukea, mitä perheesi tykkää puutarhahöyrähtelyistä ;)” Kiitos hyvästä juttuideasta!

Tämä oli tavallaan vastaus myös Sanna P:n kysymykseen. Hän kirjoitti: ”Kiitos kivasta arvonnasta, käsväskylle ois tarvetta tässäkin taloudessa :) Osaavatko lapsesikin hoitaa puutarhaa ja jos, niin mikä on heidän lempipuuhansa puutarhanhoidossa?” Kiitos Sannallekin kivasta kysymyksestä!

torstai 26. syyskuuta 2019

RITARINI

Mikä hurmuri – siniset silmät, pitkä ja solakka, puku valittu ihan viimeisen päälle! Myönnän, olen ihastunut. Jaloritarinkannukset ovat paitsi komeita ja jalomielisiä, myös kohteliaita. Eivät ne aggressiivisesti leviä ja suuntaa valloitusretkilleen. Sopuisasti elävät naapureidensa kanssa, jos niille on alun perin annettu tarvitsemansa tilukset. Jaloritarinkannuksen kasvusto on nimittäin melko suuri, 50–60 cm leveä.

Valkoinen 'Pure White' ja kesätaivaansininen 'Summer Skies' säväyttävät yhdessä.

Ritarit ovat tietysti rohkeita. Eivät pelkää ankariakaan talvia eivätkä ole vaatimassa talviturkkeja. Urhoollisesti nousevat joka kevät, jos kasvupaikka on suotuisa: lämmin, multava, ravinteikas ja läpäisevä.

Ritari tarvitsee haarniskansa.

Ritari tarvitsee haarniskansa, muuten sen on vaarana kaatua. Ristikkomallinen perennatuki on oikein hyvä. Jos paikka on tuulensuojaisa, ritari voi pärjätä ilmankin.

Haarniskat jäävät hyvin piiloon runsaan kasvillisuuden suojiin. Jaloritarinkannus 'Galahad' on parhaassa kukassaan.

Näillä nykyajan ritareilla ei ole miekkaa, peistä tai nuijaa, mutta eivät nekään aseettomia ole. Ne ovat myrkyllisiä.

Jos ritarin varustus on kunnossa, se on ryhdikäs ja komea. Jaloritarinkannus pukeutuu parhaimpiinsa pionien kukinnan aikaan kesäkuun puolivälin tienoilla ja jatkaa juhlimistaan kuukauden tai ylikin. Jos kuihtuneet kukinnot leikataan heti pois, saattaa kukinta uusiutua syksyllä.

'Summer Skies'

Ritari ei ujostele juhlan keskipisteenä maljakossakaan. Itse asiassa se on leikkona loistava. Kuivakukkana en ole sitä kokeillut, mutta sopii kuulemma siihenkin erinomaisesti.

Jalosukuisia kun ovat,
he viihtyvät ylhäisten rouvien seurassa.

Ritarit viettävät mielellään aikaansa hyvässä seurassa aurinkoisilla, tuulilta suojatuilla paikoilla. Jalosukuisia kun ovat, he viihtyvät ylhäisten rouvien seurassa ja mikäpä sen hienompaa kuin salskeat ritarit pionien ympäröiminä.

Jaloritarinkannukset vasta aloittelevat kun pionit ovat jo täydessä vauhdissa. Onneksi ne kukkivat hetken myös yhtä aikaa.

Silloin tällöin juhlatarjoilu on paikallaan.

Silloin tällöin juhlatarjoilu on paikallaan: keväällä kalkkia ja kevätlannoitetta ja kesälläkin voisi lannoitetarjoilun järjestää. Juomaa kannattaa tarjoilla tasaisesti.

Ritareillakin on toki heikot kohtansa. Jaloritarinkannuksen sanotaan olevan altis härmälle. Minun ritarini eivät siihen ole sairastuneet, mutta hyvä sekin on tietää. Tasainen juomatarjoilu ilmeisesti ennaltaehkäisee härmää.

Minun ritarini ovat peräisin taimistoilta, mutta jaloritarinkannusta voi lisätä siemenistä tai tyvipistokkaista. Ritarinkannuksia voi jakaa noin joka viides vuosi.

'New Moon' -kullero on hempeää seuraa 'Summer Skies' -jaloritarinkannukselle.

Ritareilla kuin myös ritarinkannuksilla on pitkä historia. Isoritarinkannusta on viljelty lääkekasvina Suomessa jo 1600-luvun alkupuolelta lähtien. Riddarin Cannus löytyy Elias Tillandsin luettelosta, joka on peräisin vuodelta 1683. Pietari Kalm on tiettävästi viljellyt ritarinkannuksia Turun akatemian puutarhassa 1700-luvun lopulla.

Jaloritarinkannusten ensimmäiset risteymät
syntyivät Englannissa 1800-luvulla.

Kiinanritarinkannusta tavataan luonnonvaraisena Etelä-Siperiassa ja Länsi-Kiinassa. Sitä on myös viljelty Euroopassa 1700-luvulta lähtien. Jaloritarinkannusten ensimmäiset risteymät syntyivät Englannissa 1800-luvulla.

Katajakujan puutarhan ritarikuntaan kuuluvat taivaansininen ’Summer Skies’, hieman tummemman sininen ’Blue Bird’, valkoiset 'Galahad' ja ’Pure White’ sekä matala valkoinen, tummasilmäinen ’White Dark Bee’.

Uusin ritarini on 'Blue Bird'. Ah, miten kauniin sininen!

Poukantien puutarhan ritarikunnassa minulla oli myös vaaleanpunainen jaloritarinkannus. Katajakujalla olen ainakin toistaiseksi pitäytynyt sinisissä ja valkoisissa.

Mielestäni jaloritarinkannukset kuuluvat ehdottomasti puutarhani aatelistoon. En enää osaisi kuvitella puutarhaani ilman ritareitani.

P.S. Muut puutarhani aateliset ja rahvaat löydät täältä.

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

KATAJAKUJAN KASVIT: KUUSAMAT

Sisällysluettelo:
Köynnöskuusama Ritva - Lonicera
Makeasinikuusama ’Anja’ - Lonicera caerulea ’Anja’
Makeasinikuusama ’Atut’ - Lonicera caerulea var. kamtschatica’Atut’
3

KUUSAMAT – LONICERA

Köynnöskuusama Ritva
Lonicera

Tämä upea kasvi – jonka nimesin Ritvaksi – on kokenut kovia tultuaan Ritvalta meille toukokuussa 2008. Sain tämän häneltä rusokuusaman nimellä. Ensin istutin tämän tyhmyyksissäni kivikkoon linnantornin sisälle. En tiennyt, että tämä on nopeakasvuinen köynnös ja sehän kasvoi pian siitä yli.

Vuonna 2011 siirsin tämän huvimajan etukulmaan. Katkaisin versot lyhyiksi, jotta sain sen irti tornista, jonka ympärillä se kiemurteli. P.S. Se oli virhe nro 2. Seuraavana vuonna luin, ettei rusokuusamaa saa leikata kokonaan alas. Mutta tehty mikä tehty!

Juuri kun köynnös näytti kasvuvoimansa, näytti ensimmäisen kukkansa ja kiipesi huvimajan katon korkeuteen asti ja ylikin, oli pakko siirtää se Katajakujalle. Muuten en olisi saanut tätä mukaan. Istutin tämän kiven kainaloon ilman mitään etukäteissuunnitelmaa, kun en muutakaan paikkaa keksinyt. Saahan tämän taas siirrettyä, jos keksin paremman paikan.

2019: Tänä kesänä köynnös sai vihdoin tukevan kehikon eikä mitään huojuvaa rimpulaa.

Vinkki!
Ei saa leikata kokonaan alas, vaan uudistetaan poistamalla vuosittain keväällä muutama vanha verso alhaalta asti. Hyväkuntoinen kasvi kestää alasleikkauksen (20–30 cm tyngät) kun sen tekee keväällä ennen lehtien puhkeamista. 

MAKEASINIKUUSAMAT – LONICERA CAERULEA

Makeasinikuusama ’Anja’
Lonicera caerulea ’Anja’ 
ja 
Makeasinikuusama ’Atut’
Lonicera caerulea var. kamtschatica’Atut’

Heinäkuussa 2016 Viherlandiassa kiinnitin huomiota tähän kaunislehtiseen ja kasvutavaltaan kauniiseen pensaaseen. Se oli sillä rippijuhlareissulla kun Kuopioon mennessä poikkesimme Viherlandiassa. Innostuin ostamaan kolme, kun luin näiden tuottavan syötäviä marjoja. Koristeeksi näitä alun perin ajattelin ja onpahan linnuille marjoja.

Istutin kolme marjasinikuusamaa melkein riviin länsireunalle: ’Anjat’ reunoille ja ’Atutin’ keskelle.

Vinkki!
Sietää alasleikkauksen. Hoitoleikkaukset tarvittaessa aikaisin keväällä ennen silmujen puhkeamista. Leikkaaminen ei ole kuitenkaan välttämätöntä. Harvennusleikkauksessa vanhoja ja vioittuneita oksia poistetaan maata myöten. Ei suositella syysleikkausta.

KATAJAKUJAN KASVIT: KUUSET

Sisällysluettelo:
Kartiovalkokuusi ’Conica’ - Picea glauca ’Conica’
Metsäkuusi - Picea abies
Pesäkuusi ’Nidiformis’ - Picea abies ’Nidiformis’
3

KUUSET – PICEA 

KARTIOVALKOKUUSET – PICEA GLAUCA

Kartiovalkokuusi, sokeritoppakuusi ’Conica’
Picea glauca ’Conica’

Ostin tämän heinäkuun lopulla 2015. Ostosreissusta kirjoitin jutun Mitä vaisto sanoo. Istutin Joukon kanssa tämän ison, ihastuttavan kuusen länsireunalle. Ruukku oli niin painava, etten olisi yksin jaksanut edes nostaa sitä. 

Viime syksynä istutettu iso sokeritoppa talvehti loistavasti, joten innostuin ostamaan vielä toisen 2016. Kevään ensimmäisellä puutarhakierroksella toukokuun 4. päivänä tarttui mukaani puutarhamme toinen sokeritoppakuusi, jonka istutin Kuupuutarhaan. Kuusi on pieni, mutta isompaakaan en raaskinut ostaa. En myöskään halunnut jäädä odottamaan syksyn alennusmyyntejä, sillä eihän niistä koskaan tiedä. Olin haaveillut havuryhmästä, jota voisin katsella vilvoitellessani löylyjen välissä. Päätin aloittaa istutukset siitä kohtaa, joten ostin havut Lahdesjärven K-raudasta. 

2019: Ison sokeritoppakuusen latvaaan oli ilmaantunut kummallinen muutos (kuvassa). Aion keväällä leikata nuo erinäköiset oksat pois.

METSÄKUUSET – PICEA ABIES

Metsäkuusi
Picea abies

Katajakujan tontilla kasvoi komeita kuusia. Jotkut kuuset olivat jo liian suuria, mutta pienempiä kuusia halusin säilyttää.

Istutin keväällä 2017 Joukon avustuksella monta pientä kuusen tainta muurin eteen. Sattui muuten olemaan meneillään Puutarhaliiton Istuta Suomen juhlavuoden puu –kampanja, joten osallistuin näillä kuusilla siihen tempaukseen. Pienet, lapion lavan mittaiset taimet lähtivät heti reippaaseen kasvuun. Haaveilen, että kun ne kasvavat suuriksi, leikkaan niiden alaoksat pois. Silloin kaunis muuri jää näkyviin.

2014: Olen alkanut pitää luoteiskulman kuusesta. Nimesin sen Joulukuuseksi. Kun sen ympäristö vielä saadaan siistiksi, siitä tulee entistä komeampi.

2015: En ole oikeastaan aiemmin huomannut kuinka kaunis tämä alkukulman reunassa kasvava kuusi on. Nyt talvella se piirtyi selvemmin esiin. Päätin varjella tätä kuusta niin, että se voisi joskus ehkä korvata pihlajan.

Pesäkuusi ’Nidiformis’
Picea abies ’Nidiformis’

Olin tietämättäni ollut ajan hermolla kun kyselin pesäkuusia vuonna 2013. Riihimäellä sanottiin, että heiltä ostettiin kaikki pesäkuuset asuntomessualueelle. Sinne kuulemma tehtiin paljon ammattilaisten suunnittelemia puutarhoja. Jouduin kyselemään pesäkuusia monesta muustakin paikasta ennen kuin löysin niitä heinäkuun lopussa. Honkasen puutarhalla niitä onneksi oli hintaan 17 e ja 24 e kappaleelta. Taimet ovat hollantilaisia. Ostin kaksi eteläreunan havuryhmään.

Toisen niistä sain suunnilleen kaavailemaani paikkaan, mutta toisen paikan alla oli valtava kivi, joten jouduin istuttamaan taimen kauemmaksi kuin olin aikonut. 

Ostin kaksi puuta lisää K-raudasta heinäkuussa 2016. Istutin ne Purolle.

2014: Olen niin ihastunut tähän pikkuiseen kuuseen, että näitä pitäisi saada vähän sinne sun tänne. Parhaimmillaan nämä ovat kirkkaan vihreinä alkukesällä.

Ei tämä niin hidaskasvuiselta vaikuta kuin luulin – tai sitten aika vain juoksee.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

HERRASVÄKI HILPEÄ

Minulla on onni omistaa puutarha, jossa tapaa monenlaista, kiinnostavaa väkeä. On aatelisia ja rahvasta, uranaisia ja perheenäitejä, tähtiä ja taviksia, röyhkimyksiäkin.

Kasvisuhdekoukeroita
ei tästä puutarhasta puutu.

Joidenkin kanssa synkkaa hyvin, toisten kanssa on haasteellisempaa. Se on ainakin varmaa, että kasvisuhdekoukeroita ei tästä puutarhasta puutu.


Lukijani ja rakas siskoni, Leena, kyseli mistä löytäisi jutut puutarhani rouvista ja herroista. Niinpä päätin koota kaikki juttulinkit tähän. Jokaisesta jutusta on lisäksi pieni katkelma. Vihreää otsikkoa klikkaamalla pääset lukemaan jutun kustakin kasvista. Tosin muutaman julkaisen vasta vähän myöhemmin. Tämän jutun löydät sivupalkista. Jutut löytyvät myös tunnisteella ”Herrasväki hilpeä”.


Puutarhan kakara (arovuokko)

”Arovuokko on pieni pellavapää. Lapsellisen iloinen puutarhan pikkuinen. Se nauraa ja saa muutkin nauramaan. Onhan se vähän sellainen kakara – välillä karkailee. Ja nauraa päälle, mutta ei sille henno olla vihainen.” 


Uranainen (iiris)

”Iiris on uranainen, pitkä ja solakka, aina huoliteltu kauneuden ja muodin ammattilainen. Housuasussaan hän kulkee – prässihousut ja korkokengät, yläosan klassinen kuosi huippudesignia, värit ja sävyt valittu prikulleen yhteensopiviksi ja vieläpä korutkin.”

Ystäväni (jalokello)

”Vaikka jalokellon kanssa ei joudukaan hankaluuksiin, pari asiaa kuitenkin on, joista jalokello herkästi ottaa itseensä. Se ei pidä siirtämisestä eikä jakamisesta. Jakamisen aiheuttamasta järkytyksestä jalokello toipuu hitaasti. Ymmärrän. Jalokello rakastaa rauhallista elämää.”

Ritarini (jaloritarinkannus) Hetki vielä, juttu on tulossa.

”Mikä hurmuri – siniset silmät, pitkä ja solakka, puku valittu ihan viimeisen päälle! Myönnän, olen ihastunut. Jaloritarinkannukset ovat paitsi komeita ja jalomielisiä, myös kohteliaita. Eivät ne aggressiivisesti leviä ja suuntaa valloitusretkilleen. Sopuisasti elävät naapureidensa kanssa, jos niille on alun perin annettu tarvitsemansa tilukset.” 


 Naapurin rouva (jättipoimulehti)

”Kun naapurin rouva saapuu paikalle, hän täyttää tilan rehevällä olemuksellaan ja persoonallaan. Aremmat ja hiljaisemmat jäävät kyllä jalkoihin, mutta ei hän silti epäkohtelias halua olla. Hän vain on niin ylitsepursuilevan puhelias ja runsas muodoltaan.”

Urho (kataja)

”Eivät ne montaa sanaa sano. Mielessään miettivät maailman menoa, vakaviakin elämän kysymyksiä. Tipauttavat harkitun sanan harvakseltaan.”

Neito kauneimmillaan (kullero ’New Moon’) Malta hetki, juttua ei ole vielä julkaistu.

”Hän on puhdas ja kaunis, kerta kaikkiaan suloinen. Elämä on edessä ja haaveet ovat toteuttamista varten. Hän ei ajattele tulevaisuuden taakkoja, sairauksia, menetyksiä, ikäviä asioita. Nythän on tämä ihana päivä. Toisten nuorten – tyttöjen ja poikien – kanssa on ihanaa viettää aikaa – kokoontua yhteen kesäpäivinä, hymyillä, jutella, nauraa, nauttia toisten seurasta, haaveilla, olla vain.”

Tehokas tiimi (kuunlilja)

”Kuunliljat ovat uskollisia työntekijöitä. He eivät pidä siitä, että toimipaikkaa mennään noin vain muuttelemaan. Ainakin se on perusteltava hyvin. Sanotaan, että kuunliljat tarvitsevat kasvurauhan. En tiedä, mitä sitten tapahtuu, jos niitä kovin usein menee häiritsemään. Suuttuvat varmaan.”

Maksaako vaivan? (maksaruoho)

”Syksyllä alkaa juhlakausi ja täti kaivaa vaatekomerostaan vähän paremman mekon, sen marjapuuronpunaisen. Ei siinä mitään krumeluureja ole, siisti perusmekko, mutta pukee häntä oikein hyvin. Silloin maksaruoho saa ansaitsemansa kiitoksen. Sitä ihastellaan ja kehutaan.”


Suurperheen äiti (mehitähti)

”En lakkaa ihastelemasta tuota näkyä kun lempeä äiti pitelee kädestä lapsiaan. Hellästi ja turvallisesti. Tietäen, että lapsoset tarvitsevat juuret. He tarvitsevat lempeää huolenpitoa niin kauan kunnes ovat valmiita muuttamaan omilleen. Rakkautta ja huolenpitoa riittää ihan jokaiselle.”

Hieno rouva (pioni ’Madame Calot')

”Pioni ’Madame Calot’ on täydellinen! En tiedä yhtään asiaa, jota vielä voisin pionilta toivoa. Tämä rouva on kasvutavaltaan runsas ja näyttävä, ei mikään seinäruusu. Kaiken hyvän päälle tämä rouva käyttää hienostunutta parfyymiä.”

Katseita keräävä poikamies (päivänhattu ’Green Wizzard’)

”Alun perin tapasin hänet Porissa, Paratiisin taimitarhalla. Tapasin siellä myös pörröistä, vaaleanpunaista mohairvillapaitaa käyttävän syysmaksaruohon nimeltä ’Brillant’. Istutin heidät naapuruksiksi puutarhaani. Ajattelin, että heistä tulisi komea pari. Harvoinpa tuollaiset toisten, hyvää tarkoittavien ulkopuolisten yritykset onnistuvat. Niinhän tässäkin kävi, että 'Brillant' otti ja kuoli heti seuraavana talvena. Loistopäivänhattu jäi yksin.” 


Ihanat naiset (ruusut) Tämä juttu ilmestyy myöhemmin.

Puutarhassani on paljon ihania naisia, nuorempaa ja vanhempaa väkeä. Yksi nuori neito on menossa juhannuksena naimisiin. Tulevat häät ovat nyt kaikkien huulilla: millainen hääpuku mahtaa olla, millaiset juhlat järjestetään, keitä juhliin kutsutaan…

Morsionruusu ’Juhannusmorsian’ ei vielä ole paljastanut pukunsa väriä, mutta huhutaan, että hän aikoo säväyttää hennon vaaleanpunaisessa puvussa. Siitäkin kuiskitaan, että hänellä on hienostunutta parfyymiä.

Röyhkimys (viiruhelpi)

”Siskoni esitteli hänet minulle seitsemän vuotta sitten: Visavuoresta, kuvanveistäjä Emil Wikströmin istuttaman kasvin jälkeläinen. Ihastuin häneen heti ensisilmäyksellä. Ai että, pitkä (80–100 cm) ja komea, päällä vaalea puku hillittyine raitoineen! Small talk hyvin hallussa – kahisee niin ihanasti tuulessa. Voimakas ja hyväkuntoinen. Vieläpä niin maineikas taustakin!”

Toivottavasti viihdyt hilpeän herrasväen seurassa!

perjantai 20. syyskuuta 2019

NÄMÄ IHASTUTTIVAT JA HÄMMÄSTYTTIVÄT KESÄLLÄ 2019

Ruusu ’Schneewittchen’ eli ’Iceberg’ on ollut reipas ruusu ja olen aina pitänyt sen hienostuneen muotoisista puhtaanvalkoisista kukista. Tänä kesänä sen kukinta oli suorastaan ihmeellinen. Se oli aivan täynnä kukkia ja kukinta kesti pitkään. Kesä oli ruusuille suosiollinen ja sen lisäksi olin panostanut ruusujen lannoittamiseen. Ne todellakin palkitsivat vaivan.

Ruusu ’Schneewittchen’ eli ’Iceberg’ on yllättävän kestävä. En ole koskaan suojannut sitä mitenkään.

Näen Lumikkini työhuoneeni ikkunasta. Innostuin ostamaan toisen samanlaisen kanatarhan kulmalle. Siitä näen sen monta kertaa päivittäin kulkiessani kanoja ruokkimaan. Uusi tulokas oli yhtä ihmeellinen kuin entinen. Kukki valtavasti ja lumosi minut kauneudellaan. En lupaa, etteikö näitä ruusuja tulisi meille vielä lisää.

Tällaiset reippaat ruusut ovat
oikeastaan yhtä helppoja kuin pionit.

Tänä kesänä oikein tajusin, että tällaiset reippaat ruusut ovat oikeastaan yhtä helppoja kuin pionit. Leikkaaminen on hieman hankalampaa ja lannoitetta täytyy muistaa antaa, mutta muuta hoitamista ei sitten olekaan. Kuihtuneet kukat voi nyppäistä ohi kulkiessaan.

’Schneewittchen’ on lähes piikitön ja piikit ovat helppoja väistellä. Kiva lisä sekin kaiken muun hyvän päälle. 

Viiniköynnös ’Somerset Seedless’ ihastutti koko perheen. Luulenpa, että mieheni olisi ollut valmis siltä seisomalta ostamaan lisää taimia kun sai ensimmäiset rypäleet maistiaisiksi. Niiden maku oli todella ihana. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että näin hyviä viinirypäleitä ei myydä kaupoissa.

'Somerset Seedless' on ollut yllättävän kestävä. Kun en ole talvisuojausihminen, en ole edes alussa suojannut sitä.

Olin ostanut köynnöksen, istuttanut sen muurin eteen ja melkeinpä unohtanut sen. Satoa en siitä odottanut, sillä olin kuullut, etteivät kotimaiset viinirypäleet välttämättä olisi maukkaita. Kaiken touhun keskellä en ollut paneutunut köynnöksen leikkaamiseen, vaan olin iloinen sen vihreistä versoista muuria vasten.

Minua nauratti kun huomasin ensimmäiset nuppineulanpään kokoiset raakileet. Lopulta suurimmat olivat hyyvänkokoisen mustaherukan kokoisia :)

Yllätyksekseni köynnös oli tänä kesänä täynnä rypäleterttuja, jotka kypsyttyään maistuivat taivaallisen hyviltä. Rypäleet olivat pieniä kuin punaherukat – kiitos taitamattoman puutarhurin. Nyt aion perehtyä köynnöksen leikkaamiseen.  Jospa rypäleet olisivat jatkossa isompia, mutta toivottavasti yhtä maukkaita.


Kataja oli pieni ja halpa,
ei montaakaan euroa.

Olin ostanut pienen harokataja ’Nanan’ rippijuhlapöydän somistukseksi.  Se sopi hyvin erähenkiseen kattaukseen kartiovalkokuusten seuraan. Kataja oli pieni ja halpa, ei montaakaan euroa. En odottanut siltä mitään, koska eihän noista ulkomaisista havuista koskaan tiedä. Istutin sen rinteeseen terassin kiveyksen ja nurmikon reunustiilien väliseen kolmioon.

Voi olla, että ensi vuonna joudun leikkaamaan harokatajan pisimpiä oksia. 

Nyt pari vuotta myöhemmin huomasin katajan kasvaneen hyvin näyttäväksi. Se oli kietonut syliinsä pläntin kissankäpälää. Ne yhdessä ovat hyvin kauniita. Muista laakakatajista poiketen tämä harokataja on pysynyt hyvin matalana. Pidän tästä todella.

Harokataja 'Nana' ja kissankäpälä

Innostuin keväällä pitkän ja vaikean flunssan toipilasaikana suunnittelemaan kesäkukkien kylvämistä. Suorakylvin muutamia minulle uusia lajeja/lajikkeita, muiden muassa kosmoskukkia, kalpeankeltaisia krasseja ja kesämalvikkeja. Monet niistä ilahduttivat, mutta suurin ilonaiheeni oli Tiibetinkoirankieli. Kylvin sitä isohkolle alueelle tulevan kesäkeittiön polun varteen.

Tiibetinkoirankieli on heleän sininen.

Kukkii lähes koko kesän ajan.

Netissä siitä sanottiin näin: ”Helppohoitoinen ja kiitollinen kasvi, jolla on pienet, kirkkaansiniset tähtimäiset kukat ja pystysuora kasvutapa. Kukkii lähes koko kesän ajan. Koristeellinen kukkapenkin reunakasvi ja sopii myös kukkakimppuihin. Ei ole kovin vaativa kasvupaikan suhteen, viihtyy myös varjossa.”

Kukat ovat pienet kuin lemmikillä, mutta niitä on runsaasti.

Minua ilahduttivat erityisesti kirkkaansininen väri sekä pitkä kukinta. Kun muu puutarha alkoi syksyä kohti kuihtua, Tiibetinkoirankieli loisti hehkeänä. Seuralaiset – vaaleanpunaiset ja valkoiset kesämalvikit – osuivat aivan nappiin. Tätä pitää saada ensi kesäksikin.

Mikä sinua yllätti iloisesti puutarhassa kuluneena kesänä?

tiistai 17. syyskuuta 2019

KATAJAKUJAN KASVIT: KÄRHÖT

Sisällysluettelo:
Alppikärhö - Clematis alpina
Tarhakellokärhö ’Arabella’ - Clematis x diversifolia’Arabella’
Loistokärhö ’Hagley Hybrid’ - Clematis Patens x Lanuginosa-ryhmä 'Hagley Hybrid'
Loistokärhö ’Miss Bateman’
4


KÄRHÖT – CLEMATIS


Olen yrittänyt tulla kärhöihmiseksi, mutta huonolta näyttää. Tiesin kärhöjen olevan aikamoisia temppuilijoita, joten ajattelin aloittaa jollain helpolla. Ei niitä niin vain ollut puutarhamyymälöissä. Kaikki pursuilivat jaloja ja loistavia kärhöjä.

Haksahdin sitten ’Miss Batemaniin’ ja olin todella onnellinen sen ihmeellisestä kukinnasta. En ollut osannut odottaa kärhöiltä mitään niin hienoa, vaikka monet vouhkaavatkin niistä. Kasvi vaikutti nopeakasvuiselta ja kaikin puolin ihmeelliseltä.

Luulin jo tulleeni kärhöintoilijaksi tuosta noin vain, mutta tipahdin pian maan pinnalle. Hetken kukittuaan neiti sairastui lakastumistautiin ja ruskettui alaosastaan. Tietysti myös lopetti kukintansa. Yritykseni sai pahan kolahduksen ja unohdin koko kärhön pitkäksi aikaa. No, tämä sinnikäs nuori neiti kasvatti uudet vihreät lehdet ja yllätyksekseni kukki vielä lokakuussa. Lokakuun kukka ei ollut niin loistelias kuin kesällä, mutta sulatti sydämeni.

Olin innon puuskassani ostanut myös toisen jalokärhön, ’Xerxes’ –nimisen. Sekin sairastui oitis lakastumistautiin. En ollut tehnyt sille kunnon kauluria. Onneksi se sentään kukki kauniisti suurilla lilansinisillä kukillaan, jotka toki sävähdyttivät. Nostin hattua tuolle sitkeälle herralle.

Päätin vilkaista mitä kärhöilleni talven koittaessa pitäisi tehdä. Jossain neuvottiin leikkaamaan yhdellä ja toisessa toisella tavalla. Jossain annettiin tarkat ohjeet miten kasveille puetaan toppatakkia ja sadetakkia ja mitä kaikkea. Kyllähän se vähän pioni-ihmisellä tökkii ruveta virittelemään talvisuojia ja pelkäämään miten nuo arvon neidit ja herrat pärjäävät talven yli.

Myöhemmin hankin ’Arabellan’, joka on aivan toista maata kuin nuo diivat.

ALPPIKÄRHÖ – CLEMATIS ALPINA

Kuva on tulossa myöhemmin.

Alppikärhö
Clematis alpina

Ostin tämän kärhön 29.5.2019. Tulin Valkeakoskelta apealla mielellä ja matkalla poikkesin Barkholtin puutarhalle. Edes puutarhalla käynti ei saanut hyvälle mielelle, sillä siellä oli kallista. Löysin kuitenkin etsimäni. Istutin tämän Ameriikkaan aitaverkon eteen.

KELLOKÄRHÖ – CLEMATIS INTEGRIFOLIA

Tarhakellokärhö ’Arabella’ 
Clematis x diversifolia’Arabella’

Olimme suviseuratalkoissa Porissa 24.5.2017 eikä Porissa voi käydä ilman vierailua taimistoilla. Ostin tämän Taimimoisiolta.

2019: 'Arabella' on osoittautunut juuri niin helpoksi kuin minulle oli etukäteen vinkatttu.

LOISTOKÄRHÖT – CLEMATIS

Kuva on tulossa myöhemmin.

Loistokärhö ’Hagley Hybrid’ 
Clematis Patens x Lanuginosa-ryhmä 'Hagley Hybrid'

Olin päivän Tampereella Avillan kanssa 10.6.2019. Ensin vietimme aikaa shoppaillen ja Laukon torin rannassa. Sitten kävimme minun asioita. Etsin kastelukannuja ja muita kasvihuoneen tarvikkeita ja tietysti kasveja. Ostin muiden muassa tämän kärhön. Vinkin tästä kauniista ja ilmeisen helposta kärhöstä sain Unelmia ruusuista -blogin Titalta.

Loistokärhö ’Miss Bateman’ 
Clematis Patens-ryhmä 

Olin päättänyt aloittaa kärhökokeiluni jollakin helpolla lajikkeella. Kuitenkin haksahdin tähän jalokärhöön vuonna 2015. Ajattelin kokeilla, sillä näitä on myynnissä joka paikassa. Ei kai näitä myytäisi niin paljon, jos nämä eivät yhtään menestyisi.

Minulla oli hirveästi huolia ja murheita. Lapseni entinen esikoulukaveri oli kuollut ikävällä tavalla. Niinpä minun oli tarpeen lähteä rentoutumaan puutarhoille. Menin ensimmäisenä Haikalalle. Listalla oli tuija ’Globosa’, ’Gårdebo’ kirsikka, luumuja, viisi pensasmustikkaa, syyshortensia, tarhakurtturuusu ’Sävel’ ja kaksi sinilaakakatajaa. Auto olisi täyttynyt jo näistä, mutta heillä oli nyt uutuutena myynnissä sinikämmentä, niin tottahan minä niitä tarvitsin. No, ne olivat aivan minikokoisia ja mahtuivat minne tahansa.

Auto oli siis jo niin täynnä, että enää etupenkille vielä suunnittelin sijoittavani jotakin ihanaa. Ajoin Pirkkalan Kukkariin, josta ostin vain vähän pientä: mehitähden, sitruunamelissan, persiljan ja pari nättiä alustaa. Ne mahtuivat suunnilleen etupenkin jalkatilaan.

Hongkongista löysin iki-ihanan terassihortensian. Se vei koko apukuskin paikan. Johonkin oli tungettava myös tämä kärhö, törmänkukat, syysvuokot, säkillinen nurmikon siemeniä, pussillinen tuoksumiekkaliljan sipuleita, kylvöalustat, perliitit ja vermikuliitit. Nyt auto oli jo niin täynnä, että pelkäsin pensaiden ja puiden puolesta.

Suuntasin Multasormeen ostamaan perennatukia. Litteinä ne mahtuisivat vaikka minne. Hoh-hoijaa – mukaan tarttui seitsemän isokokoista (ei siis kokoon taittuvaa mallia), jotka piti saada mahtumaan takapenkeille! Ei tässä vielä mitään – Bauhausista piti vielä hakea letitetty paju ja lumikello sen juurelle. Kyllä pää tuulettui!

Istutin tämän taimen kaiken taiteen sääntöjen mukaan. Syvään ja hyvään multaan. Kuopan pohjalle panin muistaakseni luujauhoa ja leikkasin ihan niin kuin pitikin.

Kesäkuussa 2019 ajoimme Antioksidanttiklinikalle aamulla sen jälkeen palasimme kotiin muutaman taimiston kautta. Haksahdin ostamaan toisen 'Miss Batemanin’ Pirilän Kukkatalosta ajatellen, että jospa se olisi yhtä sitkeä kuin ensimmäinenkin. Istutin sen kanatarhan eteen.

2015: Olin nähnyt tämän ’Miss Batemanin’ kukkivana puutarhalla, mutta olihan se aivan toista nähdä tämän kukat omassa puutarhassa – huolimatta siitä, että kukat olivat sateen riepottelemat. Tämä tapahtui kesäkuun 14. päivänä. Olin nähnyt, että kärhössä oli monta suurta nuppua, mutta en osannut aavistaa mitä niistä on tulossa. Jotkut asiat vain ovat sellaisia, että ne pitää itse saada kokea!

Tiesin kärhöjen olevan aikamoisia temppuilijoita, mutta pakkohan niitä silti oli kokeilla. Tämän neiti Batemanin versot ruskettuivat kokonaan muualta paitsi ihan alhaalta. Netistä luin, että kyse on lakastumistaudista.

Olin aivan haltioissani kun kylmissäni kiersin puutarhassa sunnuntaiaamuna ja huomasin tämän ’Miss Batemanin’ nupuillaan. Miten näin komea kukka aikoo kukkia vielä lokakuussa! Ensi yöksi on tulossa pakkasta, joten aion suojata nuput tämän ihanuuden harsolla.

Tunsin itseni julmaksi kääriessäni kasvuharson kärhön ympäriltä: ensi yönä juuri avautunut kukka menee. Miten voin tehdä sille tämän? Niin. Voisin suojella sitä vielä muutamia päiviä ehkä, ties vaikka viikonkin. Voihan olla, että pakkasjakson jälkeen tulisi vielä vähän lämpimämpää. Onko kuitenkaan vastaavaa hyötyä siitä, että joudun avaamaan aina harson nähdäkseni kukan?

Päätin, etten näe enempää vaivaa tämän kärhön suhteen. Kesä on mennyt ja syksykin pian. Ei auta jäädä roikkumaan menneeseen kesään, vaan asettua pikkuhiljaa itsekin talviunille. Ensi kesänä toivottavasti näen taas tuon kauniin ’Miss Batemanin’. Jos en näe, niin tiedän ainakin parhaani yrittäneeni.

2016: Olin aivan varma, että tämä on menehtynyt ankaran talven aikana, mutta heinäkuun 8. päivänä löysin verson maksaruohojen keskeltä! Jipii! Minusta taitaa sittenkin tulla kärhöihminen.

2019: Luulin kärhöni menehtyneen ja olin suunnitellut istuttavani sen paikalle jotakin muuta. Otin lapion kaivaakseni kuopan, mutta maksaruohojen seasta nousi kuin nousikin 'Miss Bateman'. En voinut kaivaa tuota urheaa neitiä pois, joten 'Hagley Hybridille' piti etsiä toinen paikka. En siinä tajunnut, että minun olisi kuitenkin pitänyt kaivaa se ylös ja istuttaa paremmin uudelleen.

maanantai 16. syyskuuta 2019

KATAJAKUJAN KASVIT: J

MONIVUOTISET KASVIT

Sisällysluettelo:
Jaloangervo ’Brautschleier’ - Astilbe arendsii ’Brautschleier’
Jaloangervo ’Erika’ - Astilbe ’Erika’
Jaloangervo ’Montgomery’ - Astilbe ’Montgomery’
Kääpiöjaloangervo ’Pumila’ - Astilbe chiensis ’Pumila’
Jalokello ’Astra White’ - Platycodon ’Astra White’
Kameliajasmike - Philadelphus x virginalis
Jouluruusu - Helleborus
7

JALOANGERVOT – ASTILBE

Jaloangervo 
Astilbe

Suhteeni jaloangervoihin on käytännöllinen. Kukat ovat toki kauniita, mutta en ole varsinaisesti haltioitunut niistä. Nämä ovat hyviä peruskasveja, joita on hyvä olla puutarhassa väriä antamassa. Leviävät kohtuullisesti ja ovat kai suhteellisen helppoja. Niin, ja tavallaan kuuluvat yleissivistykseen.

Täytyisi päästä vierailemaan jonkun Astilbe-intoilijan luona, niin ehkä innostus tarttuisi. Olisi kiva haltioitua näistäkin. Toisaalta on käytännöllistä, etten haltioidu jokaisesta kasvista. Olisihan siinä kova työ kun pitäisi näitäkin juosta kuvaamassa vähän väliä ja joka kukkaa erikseen ja yhdessä.

Vinkki!
Sopii leikko- ja kuivakukaksi.

Vaaleanpunainen jaloangervo ja valkoinen isotähtiputki ovat hyvin kaunis yhdistelmä.

Jaloangervo ’Brautschleier’
Astilbe arendsii ’Brautschleier’

Kävin homeopaatilla ja palatessa Pirkkalassa 27.7.2018. Löysin kivat arpavoitot blogiin: käsväsky, puutarhalapio & pikku talikko sekä taimipotin tekosetti. En tietenkään malttanut olla ostamatta muutamia taimia Hong Kongista. Ostin näitä kaksi ja istutin Puron länsipuolelle kääpiöjaloangervo ’Pumilan’ alapuolelle.

Jaloangervo ’Erika’
Astilbe ’Erika’

Syyskuun 26. päivänä 2014 lapsella oli hammasröntgen Pirkkalassa, joten pitihän siinä samalla reissulla käydä Agrimarketissa. Arvasin, että siellä on alennusmyynnit. Perennat olivat 70 % alennuksessa. Kasveja oli vaikka minkälaisia, mutta itsellenikin yllätykseksi nämä jaloangervot – tumman- ja vaaleanpunaiset – kolahtivat. En ole ollut jaloangervoihmisiä, mutta nyt teki mieli ostaa näitä tutustuakseni niihin paremmin. Tuskinpa tämä huono ostos oli: 2 kpl suomalaisia taimia ja toiset kaksi toista väriä teki yhteensä muutaman euron.

Heinäkuun 25. päivänä 201 ostin Agrimarketista kaksi ’Erikaa’ lisää. Jaloangervot kasvavat muurin edessä saunan kohdalla. 'Erikat' ovat eteläpuolella ja 'Montgomeryt' pohjoispuolella.

Jaloangervo ’Montgomery’
Astilbe ’Montgomery’

Ostin nämä 'Montgomeryt' Agrimarketista 2014 samalla reissulla kuin ’Erikat’. Jaloangervot kasvavat muurin edessä saunan kohdalla. 'Erikat' ovat eteläpuolella ja 'Montgomeryt' pohjoispuolella.

Kääpiöjaloangervo ’Pumila’
Astilbe chiensis ’Pumila’

Kävin homeopaatilla ja palatessa Pirkkalassa 27.7.2018. En tietenkään malttanut olla ostamatta muutamia taimia Hong Kongista. Ostin yhden taimen. Istutin tämän puron länsipuolelle kahden isomman jaloangervon yläpuolelle.

Vinkki!Kääpiöjaloangervo on erinomainen peittokasvi esim. puiden ja pensaiden alle. Se peittää maanpintaa tehokkaasti runsailla rönsytaimillaan. Voidaan jakaa tarvittaessa.

JALOKELLO – PLATYCODON

Jalokello ’Astra White’
Platycodon ’Astra White’

Poukantielle ostin näitä vähän tunnettuja kaunottaria Pirilän kukkatalosta Riihimäeltä kesäkuussa 2010. Harmittelin, että jouduin jättämään kaikki sinne. Onneksi sain niitä neljä Viherlandiasta samalla reissulla kun kävimme Artun lakkiaisissa 31.5.2015.

Istutin neljä jalokelloa viiruhelpien eteen keittiön terassin edustalle. Jälkeenpäin huomasin, että tämä lajike sattuukin olemaan paljon matalampi kuin Poukantien jalokellot, jos nimikyltin tieto pitää paikkansa.

Vinkki!
Jalokello on erinomainen leikkokukka.

JASMIKE – PHILADELPHUS

Kameliajasmike 
Philadelphus x virginalis

Heinäkuussa 2015 olin Paratiisin taimitarhalla Porissa kun silmäni osuivat poikkeuksellisen kauniisiin valkoisiin kukkiin. Ne olivat kameliajasmikkeen kukkia. Minulla ei ollut aavistustakaan mihin sellaisen voisin laittaa, joten en ostanut, vaikka hinta oli alle kympin isosta puskasta. Kun sitten jokin viikko myöhemmin saimme Joukon kanssa puuvillityksen, mietin muurin eteen syreenejä. No, mutta siinähän olisi tämän hienostuneen jasmikkeen paikka. Syreenejä on jo, joten päätimme tehdä niiden sijaan tästä jasmikkeesta ja tuijista ryhmän.

Jasmikkeen löytäminen täältäpäin ei ollut ihan helppoa, mutta viidennestä paikasta sen lopulta löysimme. Ajoimme puutarhakierrokselta kotiin Nokian kautta varta vasten löytääksemme tämän hienouden. Onneksi onnistuimme Kodin Terrasta tämän saamaan. Pensas ei ollut niin korkea kuin Porissa, mutta hyvin haaroittunut ja terveen oloinen kuitenkin.

Vinkki!
Sietää leikkausta. Leikataan aikaisin keväällä ennen silmujen puhkeamista. Vanhoja oksia poistetaan säännöllisesti maata myöten. Kestää myös alasleikkauksen, jolloin pensas leikataan 20 cm korkeudelta.

JOULURUUSU – HELLEBORUS

Jouluruusu 
Helleborus

Alun perin en ollut vähääkään kiinnostunut jouluruusuista niiden myrkyllisyyden vuoksi. Joulun alla sain jostakin – olisikohan ollut jostain lehdestä – idean hankkia sellainen joulukukaksi amarylliksen sijaan. Innostuin ajatuksesta niin, että ostin heti ensimmäisen näkemäni jouluruusun Ideaparkista, jotta ne eivät vain ehtisi loppumaan kaupoista. No, eiväthän ne loppuneet ja hankin niitä loppujen lopuksi kaksi.

Näytti, ettei ensimmäiseksi ostamani iso kasvi ehdi aukaista nuppujaan jouluksi, joten ostin valmiiksi kukkivan pienemmän yksilön. Se olikin loistovalinta! Sen kaunis kukinta herätti huomiota pöydässä. Joulun pyhinä sen kukinta olikin kauneimmillaan puhtaan valkoisena. Pian ensimmäiset kukat alkoivat pikkuhiljaa vihertyä. Harva kasvi muuten lakastuu näin kauniisti!

Yllätyin, ettei jouluruusu ollutkaan kranttu. Jouluruusut eivät pidä lämpimästä. Netissä ihmiset kirjoittelivat, että jos jotenkuten saa jouluruusun selviämään niin, että edes yksi lehdistä on vihreä, kasvi selviää. Iso jouluruusu nuupahti nopeasti kasteluvälin venyessä, mutta piristyi nopeasti. Lirautin vettä aika varovaisesti, mutta usein. Ulkoilutin niitä leudoilla säillä. Pari isoa lehteä oli jäljellä kun siirsin pienemmän ruukun ulos. Iso oli oikein hyvän kokoinen vielä keväälläkin.

2015: Mikä ihana jouluyllätys: jouluruusu on nupuillaan! Syystalvi on ollut leuto, jopa ennätyksellisen lämmin. Joulu oli lumeton ja siksi jännitinkin saisinko kenties nauttia jouluruusun kukista keskellä talvea. Tapaninpäivänä alkoi pakkasjakso. Nuput jäätyivät koviksi. Siellä ne kuitenkin ovat, osoituksena elämän ihmeestä!

2019: Aiempina vuosina jouluruusu on kukkinut kauniisti, mutta nyt kukat olivat rähjääntyneen näköisiä jo alkuun. Mikä lie vikana?

Vinkki!
Jouluruusut kannattaa istuttaa puiden ja pensaiden aluskasviksi, jolloin varisevat lehdet ovat ainavihantien lajien ja lajikkeiden ilmainen talvisuoja. Lisäksi maatuvasta lehtikarikkeesta syntyy vähitellen hyvää lehtimultaa. 

Kasvupaikan vaihtamista kannattaa välttää, sillä runsaasti haarova mustanruskea juurakko vaurioituu siirrossa.

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

MITEN OSTOSLISTAN KÄVI?

Kirjoitin alkukesällä jutun nimeltä Ostoslista. Katsotaanpa, miten suunnitelmilleni kävi.

Pioneiden kanssa olin myöhässä, mutta ruusuja löysin. Kuvassa Karoliinanruusu.

2 timanttituijaa kartiotuijaa 'Holmstrup' ok
6 ’Garden Lace’ -pionia 2 puuuttuu
1 ruusu ’Ritausma’  'Agnes' 'Aicha' ok
1 2 Karoliinanruusu ok
2 kurtturuusu 'Albaa'  yksinkertaista juhannusruusua juhannusruusu 'Plenaa' 1 Nilsinruusu 'Nils' ok
3 jaloritarinkannusta 'Summer Skies' 2 'Blue Bird' ja 1 väärän kokoinen valkoinen 'White dark bee' + 1 'Blue Bird' ok
kirjovuohenputkea ok
suovehka ok
valkoista rauniokilkkaa ok
1 kärhö 'Hagley Hybrid' ok
1 sininen alppikärhö ok
1 valkoinen kylmänkukka ok
vaaleankeltainen Amerikankullero puuttuu
törmäkatkeroa ok
valkoisia varjoliljoja ok
valkoista Julianesikkoa puuttuu
kyläkurjenpolvi ’Laura’ puuttuu
1 pkt luujauhoa ok

Japanin unikko 'Pacino' 
1 palloksi leikattu puksipuu
3 mustaherukka 'Morttia' ok
valkoisia pioneja
vaaleanpunaisia pioneja
aniliininpunaisia pioneja
3 korkeaa jaloritarinkannusta 


Kirjoitin, että tuijia saa mistä vain. Asia muuttui vähän vaikeammaksi kun luin Hongiston taimiston sivuilta, että lajike 'Holmstrup' on tavanomaista timanttituijaa kestävämpi. Ilouutisena luin heidän sivuiltaan: "Ääriolosuhteissa savisessa ja paahteisessa koepenkissämme kestäviksi ulkomaalaisiksi havulajikkeiksi on todettu alla mainitut kasvit. Nämä lajikkeet voi huoletta istuttaa aurinkoon ilman, että niitä tarvitsee talvisuojata." Luettelossa oli mainittu muiden muassa Thuja occidentalis ’Holmstrup’. Sen sijaan timanttituija oli vierestä menehtynyt.

Oli siis parasta valita
mahdollisimman kestävä lajike.

Minun paikkani on tuijalle aika vaativa, sillä betonipystini ovat auringossa enkä aio suojata niitä talvella. Oli siis parasta valita mahdollisimman kestävä lajike.  'Holmstrupia' ei myydäkään joka paikassa, ei ainakaan kotimaisia. Löysin omani Bauhausista. Hollantilaiset saavat kelvata. Hongiston taimistolta olisi saanut suomalaisia, mutta ei nyt ollut sinne päin menoa. Ja oikein arvasin: mieheni ihastui kovasti noihin tuijiin, jotka istutin suuriin betoniastioihin sisääntuloväylän alkuun.


Tuija 'Holmstrup' melkein hukkuu isoköynnöskrassi 'Ice Agen' syleilyyn.

Neljä 'Garden Lace' -pionia sain tilattua Laukaasta taimistolta nimeltä Päivin Puska & Pensas. Taimet tulivat hyväkuntoisina, mutta eivät vielä tänä kesänä kukkineet. Kaksi jäi vielä ostoslistalle. Jospa ensi vuonna ne saisin. Tällaisten vähän harvinaisempien pionien kanssa täytyy olla nopea. Niitä on yleensä varastoissa yllättävän vähän.

En pidä kirkkaankeltaisesta,
mutta tuo vaalea,
voinkeltaiseksi mainittu ruusu kolahti.

'Ritausma'-ruusua en ehtinyt löytää kun mieleni jo muuttui. Törmäsin eräässä kirjassa tarhakurtturuusuun nimeltä 'Agnes'. En pidä kirkkaankeltaisesta, mutta tuo vaalea, voinkeltaiseksi mainittu ruusu kolahti. Sen sanottiin olevan kestävin keltainen tarhakurtturuusu. Tehtävä vaikeutui entisestään, sillä lajiketta ei myydä monessa paikassa. 

Onneksi olimme menossa Helsinkiin ja palatessa oli mahdollisuus käydä Sofianlehdossa. Ostinko 'Agnes' -ruusun? En, vaikka niitä siellä olikin. Taimistoa vastapäätä kasvaa komea puistoruusu 'Aicha'. Se oli juuri parhaassa kukassaan. Täynnä voinkeltaisia ja lähes valkoisia kukkia. Oli varminta ostaa sellainen  keltainen, josta varmasti tykkää. 'Agnes' ei kukkinut vielä ja myyjät sanoivat  sen kukintaa melko kirkkaankeltaiseksi. Puistoruusua puolsi myös kolme viikkoa kestävä kukinta. Nyt olemme 'Aichan' onnelliset omistajat.

Kiitos blogiystävien, en ehtinyt ostaa suunnittelemiani valkoisia kurtturuusuja. Nythän niiden myynti on kielletty. Niiden tilalle suunnittelin hankkivani yksinkertaisia juhannusruusuja. 

Melkein jo uskoin tuota myyjää.

Kyselin eräältä taimistolta yksinkertaista juhannusruusua, mutta myyjä sanoi, ettei sellaista taida olla olemassakaan. Olin sellaisen netistä bongannut, mutta kaikkialla myydään vain puolikerrottua 'Plenaa'. Melkein jo uskoin tuota myyjää. Kuinka ollakaan, törmäsin haaveilemaani yksinkertaiseen juhannusruusuun Riihimäellä Pirilän Kukkatalossa vain huomatakseni, että se kasvaakin vain 50–100 cm korkeaksi. Jouduin siis sittenkin valitsemaan sen puolikerrotun 'Plenan' saadakseni muurille suurin piirtein yhtä korkeat ruusut. Ruusun tarina sai myöhemminn yllättävän käänteen. Kerron siitä vähän jäljempänä. 

Vaikka yksinkertaiset juhannusruusut jäivät saamatta, tyhjin käsin ei tarvinnut Riihimäeltä lähteä. Sain puoleen hintaan minulle jo tutut 'Schneewittchen' -ruusun ja 'Miss Bateman' -kärhön – eivät tosin olleet ostoslistalla. Muuta ei pitänyt ostaa. 

'Schneewittchen' pääsi uudelle alueelle Grönlantiin. Ruusu kukki ahkerasti. Se on ihana! Muistin sitä syyslannoitteella, että se talvehtisi hyvin  ja kukkisi ahkerasti ensi vuonnakin.

Siinä perheonnen huumassa
valitsimme kolme tanakkaa tainta.

Kuljin taimirivistöjen välissä Joukon kanssa käsi kädessä ja muistelimme aikaa, jolloin pieni poikamme valitsi huolella puutarhan laajasta valikoimasta omaksi kasvikseen hopeapoppelin. Nyt poppeli on suuri ja komea puu entisen talomme pihassa. – Tällä kohtaa poppeli oli, sanoin ja astuin muutaman askeleen eteenpäin. Jalkojemme  juuressa kukkivat vaaleanpunaiset pensashanhikit. Siinä perheonnen huumassa valitsimme kolme tanakkaa tainta. Nehän sopivat hyvin kanatarhan eteen, joka on vielä kovin autio. 


Pensashanhikki ''Pink Queen' aloittaa kukintansa vaaleanpunaisena, mutta muuttuu kukinnan edetessä puhtaanvalkoiseksi.

Palataanpa vielä ruusuihin. Minulla oli haaveena saada kestäviä ruusuja muurin päälle: valkoisia, vaaleanpunaisia ja aniliininpunaisia. Valkoisten löytämisessä oli ollut ongelmia, joten valpastuin heti kun näin Oulujoen Taimistolla kymmenien ruusujen rivistössä yksinkertaisen valkokukkaisen Nilsinruusun. Koska kokeus oli sopiva ja vyöhykesuositus I-VI sen enempää pohtimatta valitsimme tanakimman 'Nilsin' mukaamme. Olimme lomamatkallamme ajaneet taimistolle Karoliinanruusun takia. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ostimme kaksi Karoliinanruusua, yhden itsellemme ja toisen Karoliina-kummitytöllemme.

Olin suunnitellut istuttavani pioniryhmän keskelle kolme ihanan taivaansinistä 'Summer Skies' -jaloritarinkannusta. Barkholtin taimistolla niitä oli vain yksi, joten ajattelin muuttaa suunnitelmaa ja ostaa kaksi vähän tummemman sinistä 'Blue Bird' ja yhden valkoisen. Palveleva myyjä lupasi hakea toivomani valkoisen, korkean ritarinkannuksen varastosta ja pakkasi sen suoraan pahvilaatikkoon auton viereen. Pettymyksekseni huomasin kotona, että hän oli tuonut matalan, 80 cm korkuisen, lajikkeen. Eihän se näy pioneiden takaa. No, virheitä sattuu. Onneksi taimisto ystävällisesti korjasi virheen. Puuttuvan sinisen löysin lopulta Muhokselta Oulujoen taimistolta.


Oulujoen taimisto Muhoksella yllätti monipuolisella valikoimallaan, siistillä yleisilmeellä ja näytepuutarhallaan. Sieltä löysin yhden puuttuvan 'Blue Bird' -jaloritarinkannuksen (kuvassa) sekä haaveilemani valkoisen varjoliljan taimet.

Olisi ollut perheeltä liikaa vaadittu
jäädä parin taimen takia yöksi Raaheen.

Pohjois-Suomesta lomamatkamme suuntautui Seinäjoelle mummolaan. Ajoimme Raahen (ja Särkän perennataimiston) ohi ja mielessä kaihersi suovehka, mutta olisi ollut perheeltä liikaa vaadittu jäädä parin taimen takia yöksi Raaheen kun taimisto ei enää ollut siihen aikaan auki ja sukulaisten mökki odotti meren rannalla Kalajoella. Seuraavana päivänä pääsisin käymään Lakeuden Vihertaimistolla ja saisin ostettua haaveilemani kirjovuohenputken. Netissä sanottiin, että siellä niitä olisi. Emme olleet sitä onnistunut löytämään Muhevaiseltakaan, vaikka se heidän luettelossaan olikin.

Lakeuden Vihertaimistolla erilaisia perennoja oli mahdottoman paljon, mutta ei yhtään kirjovuohenputkea. Joku asiakas oli juuri äsken ostanut kaikki loput. No voi harmi! Heillä oli juurtumaan laitettuja pistokkaita, mutta niitä he eivät suostuneet myymään. Mies ei luovuttanut. Olimme maksamassa lohdutukseksi valittua valkomaksaruohoa ja mies kysyi kolmannelta myyjältä voisimmeko ostaa kirjovuohenputken pistokkaan. Hän suostui ja me ostimme kaksi. Kun oikein huolellisesti niitä hoivailisin, saisin ne syksyllä maahan. Olin onnellinen. En tuolloin arvannut, että törmäisin reippaisiin taimiin melkein meidän naapurissa Avoimet puutarhat -päivänä. Ostimme kolme tainta kympillä – jos vaikka pistokkaiden juurtuminen ei onnistukaan. (P.S. Onnistuihan se, joten vuohenputkia on nyt viisi reipasta  tainta.) 

Kirjovuohenputki

Valkoisen rauniokilkan löysin Barkholtin taimistolta, vaikka heidän luettelossaan oli pelkästään  liloja. Taimi oli hullun kallis, kahdeksan euroa. Onneksi sain jaettua taimen moneen osaan. Samasta paikasta löysin myös valkoisen kylmänkukan ja sinisen alppikärhön.

Kärhö 'Hagley Hybrid' löytyi vaivatta Hankkijalta Pirkkalasta ja törmäkatkeron ostin Muhevaiselta Espoosta.

Entäs sitten suovehka, josta haaveilin koko kesän ja kysyin kaikkialta, jossa kävimme? Juuri ennen koulun alkua oli taas perinteinen kasvion teon aika. Äitiähän siinä hommassa taas tarvittiin. Selasimme poikani ottamia kuvia ja kas, siellä oli suovehka kuvattuna "meidän" rannassa! Siis tuossa parin sadan metrin päässä. Miten en sitä ollut hoksannut? No, nyt minulla on pari juurakkoa istutettuna. Toivottavasti maa on riittävän kostea niille.


Suovehka

Luujauhopaketin toi mieheni. Selitin hänelle kotona, että paketti löytyisi puutarhaosastolta. Mies kysyi apua myyjältä, jolla ei ollut aavistustakaan mitä luujauho edes on. Jonkin ajan kuluttua löytyi lupaaavan näköinen paketti, jossa luki "Luujaho". – Tämän kai se täytyy olla, he totesivat, mutta myyjä ajatteli tarkistaa vielä hyllyn reunasta mitä siinä tuotteesta kerrotaan. Myyjä repesi nauramaan kun lapussa luki "Luujuaho". 

Niinhän tässä kävi, kuten joku lukijoistani arvasikin, että kun ostoslistani toisesta päästä lyhenee, niin se toisesta päästä pitenee. Listalle ehti tulla blogiystäväni vinkistä Japanin unikko 'Pacino' sekä palloksi leikattu puksipuu. Olen saanut talvetettua kartion muotoisen puksipuun  varastossa ja keksin, että pallo sopisi kartion seuraan paremmin kuin hyvin.

Uuteen kanatarhaan piti ostaa kolme mustaherukkaa. 'Mortti' -lajiketta kehuttiin netissä erittäin kestäväksi ja pystyoksaiseksi. Ehkäpä sellainen voimakas lajike kestäisi kanojen riepottelun. Ne sentään löytyivät helposti. Kanat ihastuivat niihin oitis.

Kanatarhan edustalle tuli suunniteltua uusi pionipenkki: kahdeksan pionia ja kolme jaloritarinkannusta. Pionit aion toivoa joululahjaksi. Lahjakortti pionikauppaan lämmittää varmasti mieltä talven keskellä.

Ensi keväänä jatkan tästä:

2 ’Garden Lace’ -pionia
vaaleankeltainen Amerikankullero
valkoista Julianesikkoa 
kyläkurjenpolvi ’Laura’ 
Japanin unikko 'Pacino' 
1 palloksi leikattu 
valkoisia pioneja
vaaleanpunaisia pioneja
aniliininpunaisia pioneja
3 korkeaa jaloritarinkannusta 

Kunhan uudet kuvastot ilmaantuvat nettisivuille, pääsen taas suunnittelemaan uusien pionipenkkien lajikkeita. Pitkään täytyy vain malttaa odottaa. Kuvassa pioni 'Do Tell'.

Lämpimästi tervetuloa, Ulla Luomansuu, blogini lukijaksi! Toivottavasti viihdyt.