ISÄINPÄIVÄN ILOKSI

Isäinpäivän iloksi kokosin muutamia lasten juttuja vuosien varrelta.

Kaksivuotiaamme oli kova soittamaan "kännykällä", jonka virkaa teki soittimen kaukosäädin. Eräänä päivänä hän kertoi ruokapöydässä: ”Pappa tulee. Mää toittanu.” Poika oli aivan varma, että pappa (250 km päästä)  tulee juuri sinä päivänä käymään, koska oli soittanut papalle.

Pappa meni onkimaan lapsille vaaralliseen paikkaan, jyrkän lossilaiturin reunalle. – Missä Niila on, tyttäreni kysyi. Vastasin Niilan olevan papan kanssa vaarallisella kohdalla. – Onneks Niila on papan kanssa. Jos pappa hukkuu, niin Niila voi sitten sanoo hukkuko pappa vai ei, viisivuotias selitti.

Seitsenvuotias tyttäreni kysyi papalta, suostuisiko tämä olemaan joulupukkina. – Eikö tilattaisi aivan oikea joulupukki, pappa ehdotti. – Sen tilaus maksaa, tyttö vastasi topakasti.

Pioni 'Buckeye Belle'

Jouko ja minä olimme ulkona puutarhassa juttelemassa naapurin pariskunnan kanssa.  – Iiisäääää, nelivuotias poikamme huusi terassilta. – Mitä asiaa sinulla on, Jouko kysyi. – Mull’ on pitkät kynnet, poika vastasi. Naapurin pariskuntaa nauratti kovasti tuo tärkeä asia.

Jouko-isä oli lähdössä Helsinkiin koulutukseen ja aikoi olla siellä yhden yön. Lasten iltarukouksen lopuksi sanoimme: ”Varjele isän huominen Helsingin matka!” Viisivuotias tyttäreni jatkoi siihen: ”Varjele isän matka, ettei tule kolareita ja jos tulee niin varjele, ettei isä kuole. Mutta jos isä kuolee, niin ilmoita siitä meille!”

Kehäkukka 'Snow Princess'

Olin tehnyt Joukolle ostoslistan ruokakauppaan. Kolmi- ja nelivuotiaat lapsemme olivat löytäneet listan pöydältä ja täydentäneet sen omilla merkinnöillään. Listaan oli sinne tänne kirjoitettu: LELUJA, NUKE, MOPO, KNÄ (nelivuotiaan käsialalla) sekä muutamia kirjainsarjoja, joita en osannut lukea (kolmivuotiaan käsialalla). Kun isä alkoi katsella listaa kotona, pikkuveli ilakoi vieressä isosiskolle: ”Se varmaan tuo ne, kun se luulee, että äiti on ne kirjoittanu!”

Viisivuotias poikani sanoi isälleen: ”Mä tykkään susta avaruuden kauheesti!”

Pioni 'Henry Bockstoce'

♥

Sydämelliset onnittelut

omalle isälleni,

lasteni isälle

ja

kaikille isille!

♥

Pioniunikko

IHANAA ISÄINPÄIVÄÄ!

Minun piti odottaa puolisoani ja tulevaa lasteni isää aika kauan. Hyvää kannatti odottaa.

Siihen aikaan minulla oli monta lemmikkieläintä – koiria, kissoja, vuohia ja hevonen. Eläimet sitoivat eikä niiden luota helposti lähdetty. Ystäväni olivat huolissaan ja sanoivat, etten koskaan löydä miestä kun olen niin paljon vain kotona.

Onneksi satuin olemaan kotona juuri silloin kun Jouko tuli. Siitä on nyt aikaa pian yhdeksäntoista vuotta.

Olen valinnut tähän juttuun kuvia kukista, joita olen istuttanut erityisesti Joukoa varten. Hän pitää  syvänpunaisista kukista.

Hyvää miestä ei noin vain oteta, se annetaan. Ihan lahjaksi. Tuosta lahjasta olen niin kiitollinen, etteivät sanat riitä sitä kertomaan.

Olemme kuin oranssi ja indigo. Miten kaksi näin erilaista ihmistä voikaan sopia niin hyvin yhteen! Eräänä kesäpäivänä tulin kaupungilta ja ensimmäisenä mielessäni oli päästä vessaan, saada tavarat autosta, syödä kun en ollut koko päivänä syönyt juuri mitään, ehkä vähän huokaistakin. Sitten voisin alkaa miettiä jotain muuta. Mutta mieheni on toisenlainen. Hän oli minua auton ovella vastassa ja ennen kuin ehdin saada jalkaani maahan, hän jo pyysi katsomaan betonimyllyn paikkaa. Oli saanut idean ja tehnyt tilaa ja nyt olisi vielä hyvä saada vaimon mielipide asiaan.

Onneksi vastakohdat täydentävät toisiaan. Liian harmoninen puutarha olisikin tylsä. On kuitenkin hyvä, että rakkautemme puutarhasta löytyy runsaasti myös harmonisia värisävyjä. Elämän tärkeimmät arvot, rakkaus lapsiin ja kotiin, suhtautuminen työhön ja vapaa-aikaan sekä monet muut asiat sointuvat keskenään.

Hoidettuna rakkauden puutarha kaunistuu vuosi vuodelta aivan kuin puutarhat talojen ympärillä. Siellä lastenkin on hyvä kasvaa, kukoistaa ja tuoda omia sävyjään yhteiseen maisemaan.

Mieheni hoitaa sitä tekemällä pieniä, suuria palveluksia. Hän tietää, että tulen onnelliseksi kun astianpesukone on tyhjennetty ja aamun astiat laitettu koneeseen ennen kuin ehdin edes herätä.

Hän tietää,  että vääntämällä pionitukia, rakentamalla kanalan ja varaston tai lyömällä lusikoita litteiksi, hän saa minut niin onnelliseksi, etten tiedä miten päin olisin. Hän tietää, että kuuntelemalla oloni helpottuu – eikä tarjoa ratkaisuja. Häneltä löytyy tarpeen tullen turvallisia, helliä, kauniita, kannustavia ja rohkaisevia sanoja. Hän välittää. Hän tietää, että hieronta puutarhapäivän jälkeen on ihan parasta. Hän tietää miten puutarhahöperön vaimon saa onnelliseksi.

Ja minähän olen onnellinen! Kiitos, Jouko!

Onnellista isäinpäivää!

P.S. Omasta isästäni kerroin viime isäinpäivänä otsikolla Onnellista isäinpäivää!

ONNELLISTA ISÄINPÄIVÄÄ!

Mielessäni on valokuva, jossa isäni ajaa kasvimaalla jyrsintä ja minä pienenä tyttönä vaaleanpunaisessa paidassa seuraan vieressä. Kuva on aarteeni.

Sain isältäni rakkauden puutarhaan, eläimiin, kirjoittamiseen, lapsiin, kehitysvammaisiin ja moneen muuhun ihanaan asiaan. Isä on aina ollut minulle äärettömän rakas ja tärkeä. Siksi hänestä on niin vaikea kirjoittaa. Tuntuu, etteivät sanat riitä kertomaan kuin kalpean aavistuksen niistä tunteista, joita koen isääni kohtaan. Tiedän, että isäni silti ymmärtää minua - hän on ymmärtänyt aina.

Isääni kuvastaa hyvin se, ettei hän ole suuttunut minulle koskaan. Ei ikinä. Tämä ei johdu huonosta muististani, vaan hän vain on sellainen. Rauhallinen, turvallinen, lempeä, välillä hassuttelevakin. Tiedän, että hän on silti aivan tavallinen ihminen. Lapsen silmissä kaikki mitä isä teki, oli kuitenkin ihailtavaa ja hyvää.

Isäni opasti minut kasvien kasvatuksen kiehtovaan maailmaan. Isä kasvatti monenlaisia hyötykasveja, joista erityisesti ovat jääneet mieleen kurkut, tomaatit, porkkanat, erilaiset marjat sekä kaalit. Kyssäkaali on edelleenkin herkku, joka tuo mieleen onnellisen lapsuuden. Niiden lisäksi isä kasvatti kukkia: petunioita, lobelioita, pelargoneja, orvokkeja, begonioita, ahkeraliisoja, sinitähtösiä, ruusuja, pensashanhikkeja, talveksi hyasintteja ja joulutähtiä ja vaikka mitä muutakin. Hän kokeili mielellään kaikkea uutta ja jännittävää. Meillä kasvoi niin salkoruusuja kuin kalebassejakin.

Tyttäreni sai hakea ensimmäiset harvennusporkkanat papan porkkanalaarista kesällä 2014.

Sain isältäni rakkauden eläimiin. Isäni kasvatti kanoja, hanhia, kalkkunoita, ankkoja, lampaita, vuohia ja sikoja. Koiria ja kissoja meillä ei valitettavasti allergian vuoksi voinut olla, vaikka isä olisi pitänyt niistäkin.

Tällaisia tipusia meillä oli minun lapsuudessakin. Kuva on kesältä 2016.

Sain isältä myös rakkauden kirjoittamiseen. Isä on aina innostanut ja kannustanut, ilahtunut kun olen jotakin kirjoitellut. Isä olikin ensimmäinen, jonka annoin lukea blogiini aikomiani tekstejä. Kun isä piti jutuista, uskalsin antaa niitä luettavaksi muillekin.

Olen saanut isältäni myös rakkauden lapsia kohtaan. Isä kasvatti meitä hyvin lempeästi, aina ymmärtäen ja lasten parasta ajatellen. Sain olla paljon hänen mukanaan kaikkialla. Monet kerrat alle kouluikäisenä piirtelin pulpetissa kun isäni opetti kansalaiskoulun oppilaita. Kun isä kesäisin teki puutarhatöitä, saimme me lapsetkin osallistua, vaikka kai meistä taisi välillä olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Muistan lämmöllä monia hetkiä kun olin nuori. Asuimme maaseudulla, meillä oli yksi auto, iso perhe ja paljon menemistä. Kuitenkin isä järjesti aina auton käyttööni kun sitä tarvitsin. Hän sovitteli omat menonsa niin, että kaikki järjestyi tavalla tai toisella. Hän piti erityisen tärkeänä sitä, että pääsin toisten nuorten joukkoon.

Lapset ja lastenlapset ovat edelleen hyvin lähellä hänen sydäntään. Tiedän, että hän hyvin usein muistaa lastenlapsiaan ja kaipaa heitä. Mekin muistamme isää ja pappaa, mutta kovin usein emme tapaa kun asumme kaukana.

Veljeni on kehitysvammainen. Luonnollisella ja arvostavalla suhtautumisellaan kehitysvammaiseen poikaansa isäni opetti sellaisia arvoja, jotka haluaisin välittää omille lapsillenikin nyt kun veljeni asuu meillä.

Isä tuki ja kannusti minua kaikessa. Tärkeintä oli, että isä antoi aina anteeksi. Edelleen hän on minulle tärkeä tukija ja kannustaja, vaikka tarvitsee itse aiempaa enemmän toisten apua. Isä, tiedän, että luet tämän. Haluan sanoa sinulle, että olet minulle edelleen se sama hyvä, viisas ja äärettömän rakas isä, joka olet aina ollut huolimatta siitä, että terveytesi ja muistisi on heikentynyt!

Isä on aina ollut elämänmyönteinen, nähnyt aina asioiden valoisat puolet. Isän kanssa on aina voinut puhua kaikesta, myös vaikeista asioista. Isä on suhtautunut asioihin aina tyynen rauhallisesti. Asiat kyllä järjestyvät.

Isä, halusit tulla meille viime kesänä juuri omenapuiden kukkimisen aikaan. Kukinta oli niin vaatimatonta, että se olikin jo ohi ennen kuin oli kunnolla alkanutkaan. Toivottavasti ensi kesänä olet vielä sellaisessa kunnossa, että pääsisit katsomaan omenapuiden kukintaa.

Lapsuuskodissani oli ihanaa nähdä ja kokea, kuinka isä rakasti omaa vaimoaan. Yhä edelleen hän rakastaa vaimoaan melkein 57 avioliittovuoden jälkeen.

Oma isäni on ollut minulle malli ihanneisästä ja sellaisen halusin nuorena saada myös mahdollisten omien lasteni isäksi. Samanlaista en toki saanut, mutta sain juuri minulle täydellisen aviomiehen ja maailman parhaan isän meidän kuudelle lapsellemme. Olen kaikesta tästä niin kiitollinen!

Onnellista isäinpäivää!