SUMMA SUMMARUM

Sini Kasvihormoni-blogista haastoi kokoamaan kahdentoista kuvan sarjan kuluneesta vuodesta. Tosi kiva! Kiitos, Sini! Ei siis muuta kuin hiirikäsi heilumaaan ja kuvia plaraamaan.

Pyrin poimimaan sellaisia kuvia ja kuvakulmia, joita en aiemmin ole julkaissut. Lyhyestä virsi kaunis, joten jokaisesta kuvasta on vain kuvateksti.

Lopussa on muutama lukuvinkki teidän huikean hyvien kommenttien kera. Uskalsin lainata kommentit tähän, koska ne alunperinkin ovat olleet julkisia. Toki, jos joku siitä pahastuu, niin otan kommentin kipin kapin pois.

TAMMIKUU

Tammikuun paukkupakkasista välittämättä pakkasin kylmäkassit mukaan ja suuntasin puutarhahullujen paratiisiin Keski-Suomeen. Pian täyteläinen jasmiinin tuoksu täytti työhuoneeni. 

HELMIKUU

Nautimme Runebergin tortuista. Kodinonnen istutin pieneen liemikulhoon. Kaikki huonekasvini kasvavat puolihydrossa. Aion postailla siitä enemmän talven aikana.

MAALISKUU

Maaliskuussa säät lämpenivät sen verran, että uskalsin käydä ostamassa kauan haaveilemani kastanjasutipuun. Oli silti kova homma kääriä itsepalvelupaikassa koko komeus tabloidikokoisiin sanomalehtiin. Tuntui kuin olisin postimerkkejä teipannut yhteen.

HUHTIKUU

Huhtikuussa alkoi puutarhaintoilijan laidunkausi. Istuttelin vielä loput uusista huonekasveistani puolihydroon. Sen jälkeen hoitelin sisähommat ns. vasemmalla kädellä.

TOUKOKUU

Toukokuussa oli vauhti päällä. Arjet ahersin, mutta sunnuntaisin keskityin nautiskelemaan katsellen, kuvaten ja uutta ihanaa suunnitellen.

KESÄKUU

Nautin nurmikosta, joka vihersi meillä ensimmäistä kesää. Se oli iso askel puutarhamme kehityksessä, vaikka nurmikko pieni onkin.

HEINÄKUU

Heinäkuussa meillä rakennettiin autotallia täydellä tohinalla.

ELOKUU

Rakastan valkoisia gladioluksia. Elokuu oli niiden aikaa.

SYYSKUU

Kanat ja kukot muuttivat elämäni - ja hyvä niin. Minulle avautui aivan uudenlainen maailma niiden myötä. Myös bloggaaminen avasi minulle uudenlaisen maailman.

Kasvihormoni-blogin Sini kommentoi:
Sun blogiasi on ihana lukea! 
Kääks, täällä viettää aikaa ihan liikaakin :). 
Uutta päivitystä odottaa aina kuin joulua: mitäköhän ihanaa siellä tällä kertaa on. 

Lue Sinin kommentoima juttu Rakkautta kanalan ovella Lokakuu 2016.

LOKAKUU

Lokakuussa aloin haaveilla talviunista. Into ja Tarmokin livistivät omille teilleen.

Pirkko Vaarin torpan puutarhaa -blogista kommentoi:

Voi tätä tarinaa, täti ja sukulaistytöt! 

Nauroin ihan ääneen lukiessani ja sittenkin sisältö on aivan täyttä asiaa. 

Näin ihanasti Pirkko kommentoi juttua Maksaako vaivan? Lokakuu 2016

MARRASKUU

Jouluruusu oli nupuillaan, mutta ei se jaksanut aueta ja pian se sai lumipeiton.

Between Rikkaruohoelämää -blogista kommentoi:
Kiitos, että otit haasteen vastaan. 
Olet paneutunut siihen huolella ja tapasi mukaan kirjoitat aivan ihanasti. 
Osaat hienosti "maalata" sanoilla melkeinpä kolmiulotteisen kuvan lukijoiden nähtäväksi. 
Tuntuu, kuin joka kerran postauksiasi lukiessani olisin konkreettisesti läsnä kertomassasi tapahtumassa. 
Ja kuvatkin ovat jälleen kerran aivan ihania!

Tämä kannustava kommentti tuli juttuun Tilinpäätös. Marraskuu 2016.

JOULUKUU

Amaryllis on klassinen joulun tuoja - miehelle punaisena, minulle valkoisena.

Tita Unelmia ruusuista -blogista kommentoi:
Aivan ihanan positiivinen postaus! 

Tita tykkäsi jutusta Haasteellista elämää. Joulukuu 2016.

Kiitos, ihanat lukijani, kuluneesta vuodesta ja erityisesti kannustuksesta ja kaikesta palautteesta!

On ollut valtavan suuri ilo intoilla puutarhasta teidän kanssanne. :) Between tiivisti asian huippuhienosti: "Tosi kiva, että tulit tänne puutarhabloggareiden höpsähtäneeseen seuraan. Solahdit joukkoon sujuvasti ja löysi heti paikkasi." Näin sen itsekin koen ja olen siitä onnellinen ja teille kovin kiitollinen. Siis kiitos ja kumarrus. Toivottavasti voin ilahduttaa teitä ensi vuonnakin.

Innokasta uutta puutarhavuotta 2017! Tavataan pian :)

REMONTIIKKAA

Sinulle on blogiani lukiessa saattanut tulla mieleen, onko puutarhaintoilijalla lainkaan muuta elämää kuin puutarhanhoito. Useimmilla puutarhahulluilla on, ainakin talvella. Meidänkin piti yhden talven aikana rakentaa talo.

Eräänä maanantaina joulun jälkeen jatkoin tapetointiurakkaani. Harmitti kun ehdin vasta iltakuuden tienoilla rakennukselle. Lähtiessäni sanoin miehelle olevani ehkä pari tuntia. Kuinka ollakaan, innostuin tapetoimaan vähän enemmänkin. Hidastahan se oli kun en ollut ennen vetyttänyt, mutta valmista tuli vuota kerrallaan. Minulla ei ollut eväitä mukana, mutta nälkää en siinä innossani muistanut. Jossakin vaiheessa huomasin unohtaneeni kännykän kotiin. – Ei se mitään, ajattelin, pian saisin seinän valmiiksi. 

Tämä kuva on otettu jonakin toisena päivänä.

Puoli kymmenen jälkeen avain rapisi lukossa ja sisään asteli vihainen mies, rakas aviomieheni. Mies paineli tohkeissaan sisälle ja sanoi, että on kohtuutonta olla näin pitkään täällä. Minua nauratti, mutta mies oli niin vihainen, ettei tullut edes katsomaan uutta hienoa tapettia tervehtimisestä puhumattakaan.

Mies oli ensimmäisen kerran odottanut minua kotiin seitsemältä kun naapurin pihaan tuli auto. Kahdeksalta hän oli uudestaan pettynyt kun auton oven kolahdus kuului taas naapurista. Yhdeksältä hän oli sitten yrittänyt soittaa, mutta harmikseen huomannut kännykkäni jääneen kotiin. Kaksikymmentä minuuttia yli yhdeksän hänen hermonsa olivat pettäneet ja hän oli hypännyt pyörän selkään. Lapset olivat toppuutelleet, että kyllä äiti sieltä tulee, mutta ei auttanut. Mies tiesi, ettei minulla ollut eväitä mukana. Näin kauan ei voi pärjätä syömättä. Jotain on täytynyt sattua. 

Minulla oli perheen ainoa auto, joten mies siis otti pyörän ja lähti polkemaan reilun kolmen kilomerin matkan rakennukselle kauheassa tuulessa. Oli melkein myrsky. Pyörän kumit olivat liian tyhjät, mutta pumppu oli autossamme ja siis työmaalla. Hattu meinasi koko ajan lentää päästä miehen polkiessa niin nopeasti kuin pääsi. Kiirehän siinä oli kun vaimoa ei kuulu eikä näy. Ties miten henkihieverissä raukka siellä työmaalla...

Katuvalojen loputtua näkyi tien kyltti, mutta ei tietä. Oli säkkipimeää. Tie oli kurainen ja kuoppainen ja varsinkin alamäissä kuoppia piti erityisesti varoa. Niin lapset olivat lähtiessä neuvoneet. Taskulamppu välkkyi, mutta näytti sentään jotakin. 

Perille tultua miestä yskitti ja jalat olivat maitohapoilla. Itse asiassa häntä yskitti vielä kotimatkalla, mutta itse tapahtuma nauratti jo häntäkin. Rakkauttahan se vain oli.

ONNELLISTA JOULUA!

Onnellista Joulua ja Ihanaa Uutta Vuotta

kaikille lukijoilleni!

T. Pauliina

HAASTETTA

Kukkia ja haaveita -blogin Sirkku heitti minulle kivan haasteen: Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina. Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia. Mukaan voi haastaa neljä blogiystävää. Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä. Alunperin haasteen on laittanut liikkeelle Kivipellon Saila.

TALVI

Talvella on lunta enemmän tai vähemmän - yleensä vähemmän, kuten nyt.

KEVÄT

Kevään kuvaksi valitsin helmililjan, johon minulla on viha-rakkaussuhde. Rakastan sen sinistä väriä ja "vihaan" sen törröttäviä kuivuneita kukkavarsia ja lehtiä, joita ei millään meinaa erottaa rikkakasveista.

KESÄ

Joihinkin perennoihin kiintyy enemmän kuin toisiin. Tähän valkoiseen kaukasiantörmäkukkaan ihastuin erityisesti ankaran viime talven jälkeen. Olin aivan varma, että se menehtyy pakkasen kourissa ilman minkäänlaista suojaa, mutta ei. Se kukki ihanasti kesästä pakkasiin asti.

SYKSY

Olen hillittyjen värien ystävä, mutta syksyllä puutarha saa räiskyä punaista, keltaista ja oranssia. Pensasmustikka saa erityisen kauniin syysvärin.

Olen taas kovin nolo kun en osaa heittää haastetta suoraan kenellekään. Minulla ei ole aavistustakaan siitä kuka tämän haasteen on jo saanut. Tämän haasteen saa siis poimia itselleen iltojen iloksi.

Ihanaa joulun odotuksen aikaa kaikille!

HAASTEELLISTA ELÄMÄÄ

Elämä on välillä haasteellista. Nytkin tuli kaksi haastetta, joihin molempiin on kiva vastata.

Piia Anneli Aamukastetta puutarhasta -blogista heitti kolmen kuvan haasteen kaikille halukkaille. Minähän halusin, vaan en heti ehtinyt.

Kesäkukka Kosmosta ja leijonankitaa-blogista heitti minulle Kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Ilahduin siitä kovasti ja innoissani sukelsin viime kesän (siis kasvukauden) muistoihin.

Päätin saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

   3         kuvat Kanakesä, Rakennuskesä, Blogikesä (= kolmen kuvan haaste)
+ 3         kolme lisäkuvaa Pionikesä, Sadekesä, Puutarhakesä
___         ______________________________________________________________
   6         kuuden kuvan haaste (= ihana puutarhaintoilun täyttämä kevät, kesä ja syksy)


1. KANAKESÄ
Tyttäreni Mille fleur-kääpiökanat ovat innokkaita hautojia ja niinpä saimme kaksi satsia tipuja. Tipujen kasvua oli hauska seurata. Syksyllä tytär lähti opiskelemaan ja minä aloin hoitaa kanoja. Ne muuttivat elämäni kahdella tavalla. Ensinnäkin en enää pysty syömään broileriruokia, suosin mieluummin kasviksia. Toisekseen olen saanut uuden harrastuksen. Kanojen hoito on hyvin rentouttavaa puuhaa ja on hieno aloittaa aamut kanalassa.

Rose tutustuu Tiuhtiin, joka on kuoriutunut muutama tunti sitten. Pelastimme kaksi tipua, jotka olivat vierähtäneet munissaan emonsa alta ja ilman apuamme olisivat kylmettyneet ja jääneet kuoriutumatta.

2. RAKENNUSKESÄ
Mies rakensi kesän aikana autotallin, johon tuli myös kanala. Rakentaminen tarkoitti sitä, että olimme enimmäkseen kotona. Matkailu jäi aika vähiin, mutta on ihanaa kun talli on nyt melkein valmis.

Pioni 'Angel Cheek' kukkii työmaan edustalla.

3. PIONIKESÄ
Olin onnellinen pionituista, jotka mieheni teki minulle. Sain 29 pionia ja niiden lisäksi monia muita ihania kasveja, joiden myötä puutarhamme muuttui taas pikkuisen vihreämmäksi. Kirjoitin tästä jutun otsikolla Miehen syy.

Pioni 'Mother's Choice' kukki jo ensimmäisenä kesänään meillä.

4. SADEKESÄ
Olin onnellinen sateisesta ja viileähköstä kesästä. Minulle melkein kaikki säät ovat ihania. Ainoastaan pitkiä hellejaksoja en jaksa. Kuluneena kesänä oli paljon ihanteellisia istutusilmoja, kastelemisessa pääsin aika vähällä enkä muista koskaan olleeni näin paljon puutarhassa. Mikäs sen mahtavampaa!

Hyvä kun joskus satoi niin rankasti, että malttoi edes hetken olla sisällä.

5. PUUTARHAKESÄ
Ihaninta kesässä oli kun sain puuhailla puutarhassa aamusta iltaan. Olin onnellinen kun puutarhamme vihdoin vaihtoi väriä ruskeasta vihreään. Sain monta istutusaluetta valmiiksi tai ainakin hyvälle alulle.

Pieni nurmikkomme vihersi ensimmäistä kevättä. Uudet istutukset olen kattanut sanomalehdillä ja hiekalla. 

6. BLOGIKESÄ (TAI PAREMMINKIN SYKSY)
Aloitin bloggaamisen ja sukelsin sen myötä mielenkiintoiseen uuteen maailmaan. Ehkä suurin elämys oli huomata miten paljon meitä puutarhaintoilijoita onkaan - ja monet ovat ainakin yhtä höpsöjä kuin itse olen ;) Täällä saa intoilla puutarhajutuista sydämensä kyllyydestä - ja aina löytää samanhenkisiä ihmisiä.

Ensimmäisen varsinaisen blogijuttuni otsikko oli Elämä on ruusuilla tanssimista. 

Onko noloa, jos en nimeä seuraavia haasteen saajia? Olen nimitttäin jo ajat sitten tippunut kärryiltä, kuka on jo tämän haasteen saanut. Se, joka haluaa haastetta elämäänsä, ottakoot tämän hauskan tehtävän vastaan. Suosittelen lämpimästi.


Tervetuloa, Aliina Unelma, lukijaksi! Ihanaa, että halusit liittyä. Toivottavasti viihdyt!

Oikein hyvää joulukuuta kaikille lukijoille!