sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

HELPOT PERENNAT PUOLIVARJOON

Alussa minä paljaan tontin omistajana luulin, että mitä  nopeammin kasvi kasvaa ja leviää, sitä parempi. Mikä tahansa vihreä näytti ihanalta kaiken ruskeanharmaan keskellä. En voinut kuvitella, että tarha-alpi jyrää toiset alleen tai suloinen ahomansikka haluaa valloittaa koko puutarhan. Ja että minä vielä joskus kyykin kitkemässä pois niitä ihania perennoja. Olin vain iloinen, että ne viihtyvät tällaisen puutarhatumpelon hoivissa.

Vuosien varrella opin, että oikeasti helpot kasvit ovat jotakin aivan muuta. Nyt helpon perennan kriteerini ovat:
  • Kasvaa hyvin, mutta ei leviä hallitsemattomasti.
  • Ei vaadi jakamista, talvisuojausta, ei juuri mitään muutakaan hoitoa. Vain jotakin pientä joskus.
  • Luotettava ja varma. Terve.
  • Näyttävä.

Olen jo esitellyt helppoja perennoja aurinkoon täällä sekä aurinkoon ja puolivarjoon täällä. Nyt mennään vielä enemmän varjoa kohti.

Tässä puolivarjoisassa kiven kainalossa kasvavat sinikämmen, jouluruusu ja kiven takana muun muassa syysleimuja.

Nyt esittelen kasveja, jotka sopivat puolivarjoon ja useimmat niistä myös varjoon.

Sinikämmen 
Jaloangervot
Kuunlilja, joka viihtyy myös varjossa ja jotkut lajikkeet jopa auringossakin
Valeangervo 
Karhunlaukka
Kilpirikko 
Kilpiangervo 
Rotkolemmikki 


Sinikämmen

Sinikämmenen lehdet puhkeavat erityisen kauniisti. Ne ovat kuin vihreitä kukkia. Kukinta on sitten vähän myöhemmin yksi kevään kohokohtia.

Sinikämmen on melko harvinainen perenna, mutta aivan loistava. Taimet ovat tuuheita. Kirkkaanvihreät, sahalaitaiset lehdet muistuttavat vaahteran lehtiä. Lehdet kasvavat vielä kukinnan jälkeen ja voivat olla jopa 30 cm leveitä. Kukkii suurin, violetein, valkoisin, vaaleanpunaisin tai -sinisin kukin touko-kesäkuussa.

Sinikämmenelle kannattaa varata tuulensuojainen paikka puolivarjosta tai varjosta, jossa maa on kostea-tuore. Se ei tarvitse erityistä hoitoa. Lisätään siemenistä tai jakamalla. Sinikämmen kasvaa reippaasti, mutta leviää hillitysti.


Jaloangervot

Jaloangervo 'Montgomery' kukkii etualalla ja taaempana 'Erika'.

Jaloangervot ovat kestäviä perennoja, jotka suosivat puolivarjoisia, runsasmultaisia, ravinteikkaita. kosteutta pidättäviä paikkoja. Jaloangervot menestyvät myös auringon paisteessa, kun hyvälaatuista kasvualustaa on riittävästi. Lähellä ei saisi kasvaa vahvajuurisia puita. Happamuutta sietävinä jaloangervot viihtyvät alppiruusujen, atsaleojen ja hortensioiden seurassa.

Varhaisimmat lajikkeet kukkivat heinäkuun alkupuolella, myöhäisimmät syyskuussa. Jaloangervot ovat melko hyviä perhoskasveja. Jaloangervojen tasaiset lehtimättäät leviävät hillitysti.

Jaloangervot eivät pidä siirtämisestä. Ne lähtevät hitaasti kasvuun keväällä. Jaloangervot eivät vaadi jakamista kuin kymmenen vuoden välein. Hoidoksi riittää lannoitus ja sehän ei ole paljon vaadittu.


Kuunlilja

Kuunliljan eri lajikkeita yhdistelemällä saa aikaan ilmeikkäitä ryhmiä. Tämä lajike taitaa olla 'Elegans'.

Kuunlilja on arvostettu perenna erityisesti komean lehdistönsä vuoksi. Lehdet ovat keltaiset, valko- tai keltakirjavat, sinertävät tai vihreät. Ne muodostavat selvärajaisia mättäitä. Lajikkeita on runsaasti, joten niitä yhdistelemällä saa aikaan näyttäviä ryhmiä. Kuunlilja kukkii korkein, violetein tai valkoisin kukin heinä-elokuussa.

Kuunlilja pitää tuoreesta, runsasravinteisesta ja humuspitoisesta maasta, mutta ei ole kovin tarkka kasvualustasta, kunhan saa kasvaa varjossa tai puolivarjossa. Aurinkoakin sietäviä lajikkeita on, mutta niiden kasvualustan tulisi pysyä kosteana. Leviäminen on hillittyä. Kuunliljoja voi lisätä jakamalla, mutta niitä ei välttämättä tarvitse jakaa vuosikymmeniin.

Syyspakkaset muuttavat lehdet läpikuultavan keltaisiksi tai oranssisävyisiksi.


Valeangervo

Nuori valeangervoni komistuu vuosi vuodelta. Se kasvaa hieman liian aurinkoisessa paikassa, mutta hyvin on onneksi pärjäillyt.

Komealehtiset valeangervot sopivat suuriin varjokasviryhmiin, mutta jo yksi taimi voi muodostaa näyttävän kasvuston. Ne viihtyvät myös puolivarjossa. Valeangervot viihtyvät tuulensuojaisessa paikassa puoli metriä syvässä, tuoreessa, humuspitoisessa, runsasravinteisessa, läpäisevässä maassa. Paksu suikertava juurakko kasvaa lähellä maanpintaa, joten juurialueen kaivamista täytyy välttää.

Valeangervot ihastuttavat erityisesti lehtiensä vuoksi. Lehdet ovat keväällä puhjetessaan punaruskeat. Valeangervot kukkivat heinäkuussa vaalein kukinnoin. Valeangervot leviävät hillitysti.

Blogiystäväni mainitsi, että keväällä valeangervo voi olla hallanarka.


Karhunlaukka

Karhunlaukan kuvan voit katsoa täältä. Itse vasta haaveilen siitä.

Blogiystäväni suosituksesta karhunlaukka pääsi tälle listalle. Yllätyin, että karhunlaukan lehdet ovat leveät ja kiiltävät, kielomaiset. Valkoinen kukinto on pallomainen kuten laukoilla yleensä, mutta se on hyvin löyhä pallo. Kukkii touko–kesäkuussa. Kasvi tosiaan on kaunis ja hillitty kaikin puolin, joten otin tähän kasvatusohjeita Plantagenin sivuilta.

Karhunlaukka viihtyy parhaiten viileässä, varjossa tai puolivarjossa kosteassa paikassa. Sopivia paikkoja ovat esimerkiksi varjoisa lehto, seinusta tai pensaikon alusta. Ruukut tai lavat ovat karhunlaukalle usein liian lämpimiä kasvupaikkoja. Karhunlaukka viihtyy parhaiten möyheässä, multavassa ja hyvin läpäisevässä kasvualustassa, jonka pH-arvo on korkea. Kasvualustaa voi parannella sekoittamalla siihen hieman hiekkaa tai soraa ja puutuhkaa.

Helpoin tapa on istuttaa valmiita tuoreita sipuleita ja kasveja. Silloin satoa voi korjata jo ensimmäisenä vuonna. Karhunlaukan voi istuttaa mihin aikaan vuodesta tahansa, mieluiten alkusyksyllä tai alkukeväällä. Tärkeintä on käsitellä tätä sipulikasvia tuoreena. Sipulit istutetaan syvälle siten, että sipulin huipun päälle jää 5–10 cm multaa. Jos sipulista kasvaa jo varsi, myös sen vaalea osa saa jäädä maanpinnan alle. Istutuksen yhteydessä annetaan mielellään hieman ravinnetta, kuten typpipitoista kanankakkaa, Algomin-lannoitetta tai muuta puutarhalannoitetta, ja kastellaan heti istutuksen jälkeen.

Hyvinvoivat karhunlaukat voivat levitä puutarhassa itsenäisesti. Karhunlaukka lisääntyy siten, että 20–30 kappaleen ryppäinä kasvavat sipulit alkavat jakaantua ja kukkien siemenet putoavat maahan. Maaperän tulee olla kosteaa, jotta siemenet voivat versoa.

Karhunlaukan maku muistuttaa valkosipulia. Kuumennettaessa se kuitenkin menettää makuaan ja ravinteitaan. Karhunlaukalla on voimakkaita antibakteerisia vaikutuksia. Satoa kannattaa korjata ensimmäisenä vuonna varoen, sillä karhunlaukka kasvaa melko hitaasti. Uudelleenistutettua karhunlaukkaa voi olla vaikea saada kukkimaan tulevana vuonna, mutta se on aivan normaalia.


Kilpirikko

Minun kilpirikkoni on vasta pieni ja sille on varattu tilaa ympärille.

Kilpirikko on komea, kestävä ja erikoinen perenna. Pyöreät ja peittävät lehdet ovat suuret, jopa 60 cm leveät. Sarjamaisissa kukinnoissa on vaaleanpunaiset kukat. Kilpirikko kukkii ennen lehtien muodostumista, mutta ei välttämättä kuki joka vuosi. Syysväri on syvänpunainen.

Tämä näyttävä perenna leviää hitaasti tai korkeintaan kohtuullisesti mullan pinnan myötäisillä juuriversoilla. Viihtyy puolivarjosta varjoon, riittävän kostealla paikalla.


Kilpiangervo

Kilpiangervon kuvan voit katsoa täältä. Minulla tätä perennaa ei vielä ainakaan ole.

Kilpiangervo on suuri kasvi, se kasvaa helposti metristä puoleentoista.  Lannoittamalla lehdet kasvavat suuremmiksi. Se viihtyy parhaiten puolivarjossa tai varjossa tuulensuojaisessa paikassa. Kasvualustan tulisi olla runsasravinteinen ja syvämultainen. Tämä valtava kasvi tarvitsee runsaasti vettä, mutta ei siedä jatkuvasti märkää maata.

Kokonsa puolesta kilpiangervo on hyvä pihan ongelmakohtien peittäjä. Kilpiangervoa voi istuttaa myös seinustalle, missä katolta putoava lumi estää yleensä pensaiden käytön. Kilpiangervo haluaa kasvurauhan, sillä täyteen kokoonsa kasvi tulee vasta usean vuoden kuluttua


Rotkolemmikki

Minulla on sekä vihreälehtistä että tätä valkokirjavalehtistä rotkolemmikkiä.

Rotkolemmikin kukat muistuttavat paljon luonnonvaraisia lemmikkejä, mutta lehdet ovat suuria ja herttamaisia. Toisin kun puistolemmikki, rotkolemmikki leviää maltillisesti maanalaisten rönsyjensä avulla ja jonkin verran myös siementämällä.

Rotkolemmikki sopii hyvin esimerkiksi perennaryhmien reunoille ja kivikkoihin. Se viihtyy myös pensaiden ja puiden alla sekä veden äärellä. Rotkolemmikki viihtyy parhaiten puolivarjossa tai varjossa ravinteikkaassa, hiekansekaisessa savimaassa.


Katso myös raparperi, joka viihtyy niin auringossa kuin varjossakin.


Seuraavaksi esittelen helppoja kasveja varjoon. Kiitos vinkeistä ja kommenteista! Yhdessä saamme aikaan vaikka mitä!

10 kommenttia:

  1. Minun pikkusydämeni ei ilmeisesti ole lukenut, millaisessa kasvupaikassa sen kuuluisi viihtyä. Se kasvaa nimittäin laihassa hiekkamullassa täydessä auringonpaahteessa ja on noin 50cm korkea! Valeangervot ovat melkoisen hallanarkoja keväällä, mutta muuten ansaitsevat ilman muuta paikan tällä listalla. Sinikämmenestä en ollut kuullutkaan ennen tätä kesää ja koska kaikki sitä niin kehuvat, taidan lisätä sen ostoslistalleni. Tiedänkin jo paikan, missä se saattaisi meillä viihtyä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh-hoh! Eivät ne aina muista, miten pitäisi käyttäytyä ja millaiseksi kasvaa ;) Minun verikurjenpolveni on kasvanut ihan jättiläiseksi ja peittää takanaan näkyvät kasvit. Minun täytyy se siirtää.

      Ai, täytyy mainita tuo valeangervon hallanarkuus jutussa. Kiitos tiedosta!

      Joo, sinikämmentä kannattaa metsästää. Se on aivan ihana kasvi. Jos minulle tulee vastaan vielä vaaleansininen tai -punainen sinikämmen, niin varmasti ostan - vaikka ei ole paikkaakaan mietittynä :)

      Poista
  2. Sinikämmen on kaunis. Minulla se on kasvaa tosi kuivassa paikassa lähes täydessä varjossa. Karhunlaukka kasvaa sekin vähän väärässä paikassa, helteisessä yrttipenkissä. Mutta penkkiä kastellaan säännöllisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinullakin on tuo vähän tunnettu kasvi. Niin, sinikämmen on kaunis koko kauden. Tykkään niin sen raikkaista lehdistäkin ja varsinkin sen reippaasta olemuksesta :) Meillä varjopaikkoja ei juuri ole tarjolla, mutta onneksi se on pärjännyt ison kiven antamassa varjossa.

      Minulla on karhunlaukka haaveissa. En tiedä onko minulla sille aivan ihanteellista paikkaa, mutta onneksi kasvit ovat sopeutuvaisia. Jos löytäisin edes kohtuullisen paikan.

      Poista
  3. Miulla on se liila sinikämmen. Kukkii varjopenkissä. Silloin tällöin joku auringonsäde sattuu. Sormivaleangervo on hieno kasvi. Aamuaurinkuu meillä suap hetkenaikoo ja on jo mahottoman isoks kasvanu, Pronssinruskii väri kevväällä on kaunis. Ahkerasti siinä kimalaiset kukinta-aikaan pörrevää. Jännä mätäs ennen lehtiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se lila sinikämmenkin on varmasti ihana. Meillä varjopaikkoja on harmillisen vähän, mutta onneksi sinikämmen on tykännyt kasvaa kiven antamassa varjossa. Talon pohjoisseinustalla olisi vähän varjoa, mutta routaeristeiden ja kaatojen takia kasvualusta on ohut.

      Niin. Hankkisin valeangervojakin lisää, jos olisi paikkoja. Onneksi ovat pysyneet hyvin hengissä liian aurinkoisessa paikassakin. Jännä, etten aluksi tykännyt sen kukinnosta, mutta nyt olen oppinut siitä pitämään.

      Poista
  4. Kirjavalehtinen rotkolemmikki on vielä hankintalistalla. Purppurapikkusydän löytyy jo, sanoisin sen kyllä leviävän melko innokkaasti. Alkujaan kahdesta yksittäisestä alusta on vajaassa kahdessa vuodessa kasvanut kaksi halkaisialtaan 50cm levetä aluetta pikkusydäntä. Kovasti yrittää levitä myös viereisten perennojen joukkoon. Hankalasti leviäviin liittyen, tarha-alpi taasen on aivan ihana! Sille pitää vaan keksiä sopiva kasvupaikka, ettei muut joudu ahtaalle sen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulin rotkolemmikkien olevan aina kirjavalehtisiä kunnes törmäsin vihreälehtiseen :)

      Poistin lopulta pikkusydämen tälä listalta, sillä se tosiaan leviää nopeasti enkä halunnut tänne sellaisia silmälläpidettäviä kasveja. Voi olla, että kaikilla se ei leviä, mutta aika monilla kyllä.

      Tarha-alpi on jotenkin niin aurinkoinen kasvi. Nykyään tarha-alpi kasvaa minulla pohjattomassa muoviammeessa :)

      Poista
  5. Tämä ja kaksi edellistä postausta kasvien sopivuudesta eri olosuhteisiin ja niiden kriteereistä on järjestelmällinen ja harkittu. Hienoa, että sinulla on omat kokemukset taustalla. Kun vertaan omia kasvihankintojani, huomaan olevani varsin epäjärjestelmällinen. Joku kasvi ilmaantuu jostakin, sillä on oma tarina ja persoona ja sitten sille järjestyy paikka jostakin. Ja sitten se siirretään seuraavana vuonna...

    On nautinnollista lukea järjestelmällistä kasvityyppien esittelyä ja jos olisin aloittamassa puutarhaa, lähtisin juuri näistä liikkeelle. Esittelystäsi on paljon iloa ja apua varsinkin uutta puutarhaa suunnittelevalle. Tässä esittelemistäsi kasveista olen juuri samaa mieltä ainakin jaloangervoista ja kuunliljoista. Pikkusydän on hieman vallaton, mutta hallittavissa.
    Kukin omassa penkissään meillä valloittaa tarha-alpi, suopayrtti ja jalopähkämö. Ne ovat niitä hallitsemattomia - vaan niin kauniita1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirkko! Ei minunkaan puutarhanhoitoni aina ole järjestelmällistä ollut. Olen hankkinut extempore yhtä ja toista, ihan vain kiinnostuksesta kaikkea uutta kohtaan. Nyt vain on alkanut tuntua, että isossa puutarhassa riittää kitkemistä yllin kyllin ilman villisti siementäviä kasvi-ihanuuksiakin :) Selkäkin asettaa omat rajoituksensa... Tuli halu keskittyä peruskasveihin, joilla saa rakennettua oikeasti helppohoitoisen puutarhan.

      Mukava kuulla, että jutuistani on iloa ja kenties hyötyäkin ainakin jollekin. Ainakin itselleni on :) Kun suunnittelen parhaillaan uutta aluetta, muodostan rungon näistä helpoista. Sitten vähän mausteeksi jotakin vähän työläämpää.

      Pikkusydän on lopultakin liian vallaton tälle listalle, vaikka joku sitä suosittelikin. Ja jalopähkämön kohtalo meillä on vielä ihan auki - uusi paikka vai häätö edessä? :)

      Poista