ETTÄ, JOTTA, KOSKA, KUN, JOS, VAIKKA, KUIN…

Viime aikoina olen julkaissut blogissani juttuja noin kerran kuukaudessa. Jutut ovat olleet katkelmia puutarhapäiväkirjastani. Nyt minun teki mieleni kirjoittaa jotakin ihan muuta. Luonnokset-kansiossa olisi keskeneräisiä juttuja, mutta halusin silti kokeilla pitkästä aikaa keksimääni juttuidea-automaattia. Kirjoittelin siitä tänne.

Tällä kertaa kirjoitin hakukoneeseen sanan ”että”. Aika pian kone tarjosi tuttua litaniaa alistuskonjunktioista: että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin… Siitäpä sain idean kehitellä tällaisen haasteen.

Hyvä puutarhaystäväni, jatka lauseita ja julkaise ne toistenkin iloksi. Halutessasi voit haastaa puutarhaystäviäsi mukaan. Jos haluat varmistaa, että näen vastauksesi, kannattaa linkata juttu alla olevaan kommenttikenttään.

Minä haastan mukaan sinut, jonka kodissa on kukkatapetti.



Pidän siitä, että kevät on

En olisi arvannut, että

Et ehkä tiennyt, että

Olen valmis ahertamaan, jotta

Koska haluan

Minun kesäni alkaa siitä, kun

Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen,

Jos toiveeni toteutuu,

Vaikka en pidä

Puutarhurina olen kuin

Kunhan lumet sulavat,

Ellei minulla olisi puutarhaani,

Jollei tule mitään estettä, niin ensi kesänä



Tässä minun täydentämäni lauseet:

Pidän siitä, että kevät on pitkä ja viileähkö. Silloin ehtii saada paljon aikaan.

En olisi arvannut, että minusta tulee joskus tädykeihminen. Viime kesänä huomasin ostaneeni meille jo kahdeksannen tädykelajikkeen.

Et ehkä tiennyt, että en ole koskaan vieraillut Laukon kartanon puutarhassa, vaikka kartano on melkein meidän naapurissamme. Tosi noloa myöntää, että olemme aina lähteneet merta edemmäs kalaan. Ensi kesänä meidän olisi tarkoitus käydä Laukon taidenäyttelyssä ja samalla puutarhassa, sillä saimme lapsilta joululahjaksi rahaa siihen tarkoitukseen.

Olen valmis ahertamaan, jotta puutarhassani olisi mahdollisimman vähän voikukkia. Ajan hermolla olevat ihmiset sallivat voikukkiensa rehottaa pörriäisten ravintona, mutta minä olen siinä mielessä vähän vanhanaikainen. Tietenkään en pörriäisiä halua silti unohtaa. Olen istuttanut niille paljon muuta.

Koska haluan helppohoitoisen puutarhan, olen täyttänyt puutarhani pioneilla, päivänliljoilla ja pensailla.

Minun kesäni alkaa siitä, kun terassit on pesty ja somistettu.

Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen, minä vetäydyn sisätiloihin ilmalämpöpumpun alle. Sen sijaan mieheni innostuu tuolloin pihahommista ja hehkuttaa, kuinka hienoa on työskennellä hien virratessa. Tuntuu kuulemma kesältä. 

Jos toiveeni toteutuu, istutan syksyllä (vaalean)oransseja tulppaaneja.

Vaikka en pidä kirkkaankeltaisesta, minulla on penkillinen kirkkaankeltaisia syyspäivänliljoja. Monta kertaa aioin jo hävittää ne, mutta sitten huomasin niiden rimmaavan täydellisesti ’Jan van Leeuwen’  -pionien  (kuvassa) kanssa. Päivänliljat saivat jäädä puutarhaamme.

Puutarhurina olen kuin muurahainen: jatkuvasti työn touhussa.

Kunhan lumet sulavat, alkavat terassin orvokki-istutukset pyöriä mielessä.

Ellei minulla olisi puutarhaani, toivoisin saavani edes postimerkin kokoisen palan maata.

Jollei tule mitään estettä, niin ensi kesänä ajelen puutarhamme polkuja pitkin sähköpyörätuolilla. Jouko levensi polkuja viime syksynä ja sähkäri on jo tilattu.

UUSI JA INSPIROIVA

Sain Päiviltä blogista nimeltä Kottikärryn kääntöpiiri haasteellisen haasteen. Pitäisi esitellä uusi tai uudehko kasvi, joka erityisesti ilahduttaa omassa puutarhassa. Vaikeahkoksi asian koin siksi, että uudesta kasvista ei vielä tarkkaan tunne sen luonnetta. Kaunis kasvi voi tuoda ikävän yllätyksen muutaman vuoden kuluttua. Joskus on käynyt jopa niin, että kaunotar on saanut lähtöpassit. Kuitenkin pidän haasteista sitä enemmän mitä vaikeampi haaste on, ja siksi tartuin tähänkin ilolla. Kiitos, Päivi, kivasta haasteesta!

Mietin, esittelisinkö suloisen lumimarjan, joka osoitti yllättävää sitkeyttä ensimmäisenä kesänä. Unohdimme sen pitkäksi aikaa paahteeseen ja kuivuuteen. Tämä leikkokimppuja silmällä pitäen hankkimani pensas selvisi, vaikka luulin sen nääntyneen janoon. Ehkä en kuitenkaan esittele sitä. Jos se osoittautuukin liian innokkaaksi leviäjäksi. Niin saattaa käydä.

Entäpä sitten pioni ’Miss America’? Lukijani saattaisivat odottaa minulta uuden pionin esittelyä. Tämän Amerikan kaunottaren kukinta oli jo ensimmäisenä kesänä poikkeuksellisen näyttävä ja onhan se saanut jonkin palkinnonkin pioneiden kilpailussa maailmalla. En sittenkään valitse sitä. Haluan nähdä, kuinka elinvoimainen se on ja kuihtuuko se kauniisti.

Päädyin lopulta syysasteriin nimeltä ’Marie Ballard’. Luonnehtisin sitä sanoilla uusi ja inspiroiva. Tämä kauniin vaaleansininen perenna sai aikaan suuren muutoksen koko länsireunalla Ameriikassa. Puutarhassa sen väri mielestäni näyttää sinisemmältä kuin kuvissa tai sitten vain kuvittelen.

Toissa syksynä, syyskuun loppupuolella, kävimme Tommolan tilalla. Vain myöhäisimmät perennat kukkivat vielä. Tämä kauniin sininen syysasteri oli yksi niistä. Taisin ostaa niitä pari kappaletta ja lisäksi punertavakukkaisia reunusastereita. Istutin ne jonnekin Ameriikkaan. 

Viime syksynä pääsin ensi kertaa näkemään ’Marie Ballardin’ kukinnan. Sen sininen väri oli upea. Aloin haaveilla sinisen, punaisen ja valkoisen yhdistelmästä. Eräänä päivänä sain loistoidean. Lainaan siitä kertovan katkelman päiväkirjastani.

”Syyskuun 30. päivä
Ihastelen Joukolle syysmaksaruohoja, jotka hehkuvat marjapuuronpunaisina. – Tästä tulis ihana syyspenkki, kun siirtäis nuo (siniset) asterit maksaruohojen viereen ja laittais valkoisia kärsämöitä, intoilen. – Ai että, ja tähän reunaan nukkapähkämöitä, jatkan ideoimista. Suunnitelmani ovat taas täydessä vauhdissa. Verikurjenpolvet tästä etualalta pois. Koko alueen ilme selkiytyy. – Voisko niitä siirtää tänne reunaan, Jouko kysyy varovasti osoittaen tien toista laitaa. – Ei muuta kuin lapioimaan vaan, naurahdan. Ei mene kauan, kun näen Joukon kävelevän paikalle kottikärryineen.”

Minä näen tässä jo komean syyspenkin, joka on aloittamista vaille valmis.

Niinhän siinä sitten kävi, että iltaan mennessä verikurjenpolvet oli siirretty, asterit istutettu uuteen paikkaan ja koko Ameriikka oli saanut selkeämmän ilmeen. Olin nimittäin pitkään kärsinyt Ameriikan sekavasta ilmeestä, ja nyt asterin ansiosta palaset loksahtivat paikoilleen. Kun vielä ensi keväänä saan siirrettyä koreakärsämöt ja nukkapähkämöt etualalle, on näyttävä syyspenkki valmiina kasvamaan koko komeuteensa.

Haasteen alullepanijana oli Päivi blogista nimeltä Kottikärryn kääntöpiiri. Hän esitteli haasteen seuraavasti.

"Uusi puutarhavuosi on alkanut, toivottavasti löydämme taas jotain kivoja kasvituttavuuksia puutarhaan iloa tuomaan. Haluaisin tietää, jos sinulla on esiteltävänä joku puuvartinen, perenna tai yksivuotinen kasvi, joka ilahdutti ja innosti sinua erityisesti viime kasvukauden aikana tai on muuten sinulle suhteellisen uusi mieleinen tuttavuus.

Toivon, että laitat tiedon esittelystä tänne minun blogini kommenttikenttään, jotta löydän ne varmasti.

Voi myös haastaa blogiystäviä esittelemään omia uusia kasvituttavuuksiaan, haasteen voi napata käsiteltäväksi myös ihan itsenäisesti."

Haastan mukaan sinut, joka olet jo vilkuillut uusia taimistojen luetteloita. Kannattaa osallistua!

PUUTARHANI JA MINÄ Tammikuussa

Tammikuun 7. päivä

Teen juhlallisen uudenvuodenlupauksen: kylvän kehäkukkia, jotta voin kuivata terälehtiä mausteeksi. Aion nimittäin tehdä riisiä Knattenin tapaan. Kuinkahan monta vuotta olen sitä suunnitellut? On minulla toinenkin lupaus. Se on monta vuotta vanha, kuitenkin vielä käyttökelpoinen. Istutan joka syksy vähintään pari pussillista pikkuisia kevätsipulikukkia.

Olen ollut kevätmielellä jo vuoden ensimmäisestä päivästä alkaen. Ajatukseni ovat keveät. Ne lentelevät kukkiin ja puutarhaan sekä kesän matkoihin. Tulee tarve ympäröidä itsensä kukilla ja sukeltaa puutarhoihin. Niinpä selailen uusia tapettimalleja, viimeistelen viime vuoden puutarhakirjaani painoa varten (omaan kirjahyllyyni vain) ja selailen puutarhalehtiä.


Tammikuun 12. päivä

Joulutavarat on laitettu pois ja tänään paistaa aurinko. Tästä alkaa minun kevääni. Jouko on väläytellyt kesäkeittiön rakentamista ensi kesänä. Sopii minulle.


Tammikuun 17. päivä

Tammikuu hujahtaa nopeasti kuin kelkka alamäessä. Täytyy aivan pipoista pidellä kiinni, ettei se lennä vauhdissa taivaan tuuliin. Ei kai tämä lysti lopu ennen kuin ehtii tulla edes kunnon hanget ja pakkaset. Haluaisin ehtiä tekemään monia kivoja ja / tai tarpeellisia asioita ennen kuin puutarhakuume nousee.

Olen lievittänyt kukkien kaipuutani maljakollisella aprikoosinvärisiä morsiusharsoja sekä uppoutumalla puutarhamme vaiheisiin. Tällä hetkellä kokoan kirjaksi eskari-ikäisen puutarhamme kuvia ja vuoden 2018 blogijuttuja. Olin silloin niin nuori ja innokas. Huomaan innokkuuteni karisseen sitä enemmän mitä vanhemmaksi minä ja puutarhani olemme varttuneet. Nyt alkaa alakouluikä olla takana ja on aika siirtyä yläkouluun.


Tammikuun 28. päivä

Oi-voi pientä Flooraa! Sillä on sulkasato ja sen kaula on aivan paljaana. Vain uusien sulkien alut törröttävät kuin siilin piikit. Kun ainoasta mekosta on enää riekaleet jäljellä, vetää mielen matalaksi eikä ruokakaan maistu. En käsitä, että sulkien täytyy vaihtua yhtä aikaa ja vieläpä keskellä talvea. Onneksi kanalassa on lämmintä. Ja onhan se tietysti järkevää vaihtaa sulat nyt, kun ei ole haudonnan ja tipujen aika. Voi, kunpa keväällä pääsisikin hautomaan!

Tammikuu on ollut lämmin ja vähäluminen. Silloin tällöin on hetken ollut talven tuntu, mutta pian maa on ollut taas jäinen ja harmaa. En ole innostunut kuvaamaan harmaata maisemaa.

KOTTIKÄRRYILLÄ PUUTARHAN YMPÄRI Joulukuussa

Joulukuun 4. päivä

Sähköpostiin on tulla tupsahtanut uusi pionivalikoima. Panen merkille muutamia vaaleanpunaisia lajikkeita, joista olen haaveillut. Olen etsinyt niitä pitkään. Niille olisivat paikatkin valmiina. Eivät ne kuitenkaan saa aikaiseksi lämpimiä läikähdyksiä sydämessä. Into on talviunilla. Eihän sitä yksin viitsi villiintyä pioneista. Taidan itsekin olla nukahtamaisillani talviuneen.

Joulukuun 20. päivä

Tuijan oksat eivät näytä kovin raikkailta maljakossa. Sen siitä saa, kun vitkuttelee varjoyrttien poimimisen kanssa. Varjoyrttien vihreä olisi raikas, mutta vaikea niitä enää on kaivella polvenkorkuisen hangen alta.

Joulukuun 21. päivä

En ole vielä joulupöydän kukkakimppujakaan loppuun asti suunnitellut, kun olen miettimässä jo pääsiäisen juhlapöytää. Eilen kävin jouluostosten lomassa kangaskaupassa vilkaisemassa, olisiko siellä lautasliinoihin sopivaa pellavakangasta. Tämä on just niin minua. Pian on kevät.


Joulukuun 23. päivä 

Tästä alkaa minun jouluni. Kaikki lapset ovat kotona ja minä laitan kukkia maljakoihin. Koti on siivottu, joulukirjeet lähetetty. Nyt asettelen huolellisesti lasipulloihin aniliinin- ja vaaleanpunaisia neilikoita sekä valkoisia tulppaaneja.

Joulukuun 31. päivä

Olen ottanut väsähtäneet valkoiset tulppaanit maljakoista, ja nyt haluan täydentää vaaleanpunaiset ja kulahtaneen aniliinit neilikat joillakin uusilla. Voisin ajaa kukkakauppaan ja valita mitä vain hienoa, mutta haasteet viehättävät minua. Nyt aion taikoa lähikaupan suppeasta valikoimasta jotakin kivaa ja kaunista. Olisin voinut väittää, etten pidä oranssista. Kuitenkin palaan kotiin onnellisena valittuani puntin oransseja ruusuja. Ennakoikohan tämä, että tuleva vuosi on värikäs ja iloinen?

PUUTARHAVUOSI 2024

Poimin tämän kivan haasteen Minnalta Hiidenkiven puutarhassa -blogista. Minna on laittanut tämän haasteen alulle jo monena vuonna. Kiitos, Minna!

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?

Uusista asioista merkittävin oli se, kun ajelin pyörätuolilla puutarhan ympäri. Sain keväällä uuden, nätin, minulle räätälöidyn pyörätuolin. Jouko levensi puutarhan polut niin, että pyörätuolilla pääsi koko puutarhan ympäri. Oli ihanaa päästä kulkemaan puutarhassa vaivatta pitkän tauon jälkeen, mutta samalla se herätti haikeita ajatuksia. 

Lapset ovat kasvaneet. Trampoliini ja puumaja joutivat pois. Tämä merkitsee tietyllä tavalla uuden aikakauden alkua.

Jouko kysyi, miten pionin kukkavarsi leikataan maljakkoon. Varsi oli taipunut polulle, ja Jouko halusi ottaa sen talteen. Oli ihanaa huomata, että Joukostakin on alkanut tulla pioni-ihminen. Arvostan todellakin sellaista piirrettä.

Huomasin puutarhassamme ensimmäistä kertaa keltaisia käenrieskoja. Keväällä paljaassa puutarhassa keltainen on kiva, vaikka en kirkkaankeltaisen ystävä olekaan. Näin astereiden kukkivan puutarhassamme ensimmäistä kertaa. Olin istuttanut ne edellisenä syksynä. Ihastuin niihin välittömästi ja suunnittelin astereiden ympärille kokonaisen syyspenkin.

Näin 'Karl Rosenfield' -pionin, 'J.P.Connell' -ruusun ja purppuratulikukan kukkivan ensimmäistä kertaa puutarhassamme.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

Tavallaan. Olin tehnyt To Do -listan, jota aika uskollisesti noudatin. 

Olin haaveillut grönlanninhanhikkien istuttamisesta lammen rantaan. Sain kuin sainkin koko lammen rannan istutettua täyteen.

Pidin lupaukseni istuttaa pari pussillista pikkukevätsipuleita joka syksy. 

Tekemiini suunnitelmiin kuuluu aina varaus suunnitelmien muutoksista. Tänä syksynä keksin Syyspenkin Ameriikkaan aivan ex tempore. Ideasta toteutuksen aloitukseen kesti varmaankin viisitoista minuuttia. (kuva ylh. oik.)

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

Kasveja tulla tupsahti niin lahjoina, luonnon yllätyksinä, talvikylvöjen tuloksina kuin varta vasten ostettuinakin. 

Kukonhakureissulla kävimme Muhevaisella, matkan varrella siskoni mökille vierailimme Viherlandiassa ja Tommolan tilalla, lääkärireissulla poikkesimme Hankkijalla. Luujauhot piti hakea Ylöjärveltä asti, joten samalla pääsimme Pinsiön taimistolle ja huviajelulle muutenkin. Yhden pionisatsin ostin videopuhelun välityksellä, kun Jouko kävi Pirkkalassa asioilla.

Uusia perennoja: vaaleanpunainen loistosalvia 'Rose Queen' (ylh. vas.), ’Entrapment’-päivänlilja (kesk.), ’Hewitt’s Double’ -ängelmä (oik.), keijuängelmä, koristekastikka (alh. vas.), ’Lacy Doily’ -päivänlilja (kesk.), vaaleanpunainen myskimalva (alh.oik.), ritarinkannus, rönsyleimu, ’Rave On’ -päivänlilja, ’Luxury Lace’ -päivänlilja, ’Coral Reef’ -unikko, valeangervo, ’Anniversary Rose’ -tähkätädyke ja rantatädyke ’Pink Shades’, ketoneilikka.

Pionit: tusina vanhoja tuttuja lajikkeita, kuusi vaaleanpunaista ’Sarah Bernhardtia’ ja kolme hybridipioni ’Cythereaa’

Pensaat: kolme keijuangervoa, viisi koivuangervoa, pikkujasmike ’Avalanche’, morsionruusu, kolme ’Globosa’ -tuijaa, kolme ’Zen’Spirit Gold’ -keltajapaninangervoa, marja-aroniat

Yksivuotiset: orvokkeja, valkoisia verenpisaroita, callunoita

Sinellalta sain äitienpäivälahjaksi ’Karl Rosenfield’ -pionin, siskoni antoi maa-artisokkia.

4. Menetitkö kasveja?

Talvi  tärveli sokeritoppakuusen. En jäänyt sitä harmittelemaan, kaivoin rujon puun pois. Sen lisäksi menetin kolmasosan vanhasta pajusta. Tilanteessa oli vähän dramatiikkaa, sillä rajuilma kaatoi suuren puunhaaran tien reunaan juuri ennen rippijuhlavieraiden tuloa.

Pääsin eroon vääränvärisistä 'Laura'-syysleimuista antamalla ne tuttavalleni, joka pitää sellaisista. 

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Puutarha ilman kanaparvea on kuin koti ilman kissaa / koiraa. Meillä on neljä kanaa, mutta kukko kuoli edellisenä kesänä. Pitäisi rouville saada uusi sulho. Olin ikionnellinen, kun löysin komean ja kohteliaan, ihan täydellisen kukon, jonka nimeksi annoin Poppius. Suureksi surukseni Poppius kuoli oltuaan meillä vajaan kuukauden.

Koko kesän etsin meidän kääpiökanoillemme sopivaa sulhasta. Vastailin seuranhakuilmoituksiin ja laitoin omia. Turhaan. Etsin myös siitosmunia, mutta ei tärpännyt sekään. Jospa ensi keväänä se oikea tulisi vastaan.

Olen haaveillut portinpielien tiilipylväistä jo vuosia. Olisikohan ensi kesänä se aika, jolloin tiilet muurattaisiin? Jouko on jo alkanut harkita asiaa.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2024?

Menetin Poppius-kukon kun se oli ollut meillä vasta noin kuukauden. Siinä ajassa se oli ehtinyt jo kesyyntyä ja näyttää kuinka esimerkillisesti piti huolta kanarouvistaan. Se oli kaunis kuin Aapiskirjan kansikuvan kukko, hyväsydäminen ja huolehtivainen. Ikävä on.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Kesän suurisuuntaisin projekti oli 21 pionin sekä muutaman pensaan istutus lammen taakse. Kaikkia pioneita ei löytynyt, joten kymmenkunta valmista kuoppaa jäi odottamaan istutuksia. Samaan syssyyn istutimme  lammen taakse kymmenkunta päivänliljaa. Lammen reunat istutin täyteen grönlanninhanhikkia.

Sen sijaan kesän merkityksellisin projekti oli polkujen leventäminen pyörätuolille sopiviksi. Työn teki mieheni Jouko, mutta minä olin hengessä mukana.

 

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Toivoin kahta kaunista köynnöstukea äitienpäivälahjaksi ja ne myös sain!


9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Kyllä. Haksahdin ostamaan päivänliljoja ilman, että olin nähnyt edes kuvaa kukkivasta liljasta. Kun netissä tarkkaan valitsemiani lajikkeita ei Tommolassa ollut, vaihdoin ne toisiin myyjän kuvailun perusteella. Pieleen meni. Olin haaveillut persikkaisen pinkistä ryhmästä lammen taakse, mutta näiden päivänliljojen punainen nielu onkin lilaan taittuva viininpunainen. 

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Pensasmustikan oksat olivat upeita leikkokimpuissa loppukesällä. Toki tiesin niiden olevan kauniita kiiltävine lehtineen, mutta en aiemmin tajunnut kuinka helppoja välivihreitä ne ovat missä tahansa kimpussa. Ne kestivät aina vain ja sitten se varsinainen yllätys: kun oksat olivat olleet jo viikkoja kauniina maljakossa, ne alkoivat kukkia!

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Suklaakirsikka (etualalla) kasvaa paljon kituliaammin kuin samaan aikaan istutettu 'Leningradin musta'. Voi olla, että paikka ei ole paras mahdollinen katajien kainalossa.

12. Pitikö puutarhabudjettisi?

Eiköhän. Ainakaan velkaa ei tarvinnut kasviostoksia varten ottaa.

13. Mitä opit?

Viime vuonna kirjoitin: "Minun pitäisi varmaankin kirjoittaa vihkoon sata kertaa: 'En enää laiminlyö viiniköynnöstäni', jotta varmasti muistaisin leikata sen oikeina aikoina (elo- ja marraskuussa)." En kirjoittanut laiskanläksyäni. Opin, etten vieläkään oppinut, että laiskottelu kostautuu korkojen kanssa. Nyt viiniköynnökseni on mitä on.

Löysin päivänliljat myöhäissyksyn leikkokukkina. Kukat voi kerätä tiukkoina nuppuina ja silti ne jaksavat aueta. Niistä saa ihanan dynaamisia kimppuja, kun nuput aukeavat pikkuhiljaa eri puolilla kimppua. Vaikka kukat pysyvät hyvinä vain noin yhden päivän ajan, kimppu on pitkäikäinen, kun päivänliljoja on paljon.

14. Vinkit ensi kasvukaudelle

Koskaan ei ole liian aikaista hankkia kasvukaudella tarvittavat luujauhot. Muuten Matti Myöhäiset saavat ajella niiden takia kymmeniä tai satoja kilometrejä. Eräs lomamatkoistamme suuntautui Tampereen pohjoispuolen naapurikuntaan ainoastaan sen takia, että ainoat jäljellä olevat pakkaukset löytyvät Ylöjärveltä.

Kokeilin pizzan päällä kuunliljan pilkottuja lehtitötteröitä. Nuoret kuunliljan lehdet olivat yllättävän raikkaita ja meheviä. Ensi keväänä pitää muistaa kokeilla niitä myös salaatissa. 

Kanalan suursiivoukseen kannattaa varata kolme puolikasta poutapäivää silloin kun kukaan haudo.

Syysistutuksissa kannattaa suosia erikokoisia ruukkuja. Isolla terassilla ainakin yksi saavin kokoinen ruukku on tosi käytännöllinen. Suureen ruukkuun kannattaa ostaa tavanomaista suurempia kasveja. 

15. Miten odotat tulevaa kasvukautta?

Tässä istun ja kirjoittelen auringonpaistetta odotellen. Siitä se kevät pyörähtää käyntiin, kun aurinko paistaa ensi kerran jouluajan jälkeen. 

16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?

Olemme juhlineet viidet rippijuhlat puutarhamme ollessa kovin keskeneräinen. Nyt kun puutarhamme alkaa olla kutakuinkin kuosissaan, vietimme kuopuksen rippijuhlia. 

Perinteisesti puutarhassamme on vietetty kerran kesässä Tässä ei ole mitään järkeä -teemapäivää. Tänä vuonna perinne katkesi. Teemapäivä oli peruttu. Pienet muutokset puutarhassa (kuten kurjenkellojen ja akileijojen keskittäminen yhdelle alueelle sekä koivuangervoaidan istuttaminen) olivat tehneet hyvää yleisilmeelle, rikkatilanne oli hallinnassa ja kuihtuneet pionipenkit oli siistitty.

+ Kauden vaikuttavimmat (kukka)penkit

Joukon vallille kaksi vuotta sitten istutetut pionit kukkivat ensi kertaa runsaina: aniliinia, vaaleanpunaista ja valkoista. Rinteeseen kohoava penkki teki suuren vaikutuksen. Jouko nimesi tuon pioniryhmän puutarhan kauneimmaksi kukkapenkiksi. Kieltämättä paikka ja värivalikoima olivat osuneet nappiin, mutta minusta keskeneräisyys laski kukkaryhmän kauneutta. Onneksi se asia korjautunee.

Pidin todella paljon tästä entisen potagerin uudistuneesta näkymästä. Alue tulee muuttumaan vielä paljon, kunhan koivuangervot kasvavat täyteen mittaansa ja voin muotoilla ne. Ympyrän keskelle on mietinnässä joku katseenvangitsija. Kaikesta keskeneräisyydestään huolimatta minusta tämä pala valkoista puutarhaa näytti hyvin viehättävältä.

Loppukesällä, kukinnan pikkuhiljaa vähetessä, tuli usein ihailtua tätä talon kulman penkkiä. Sen kukinta näkyi kauas ja kauniisti puiden muodostaman kehyksen läpi, jota tosin en saanut valokuvaan.

+ Kauden vaikuttavin valokuvani

Lisäsin tähän loppuun vielä bonuksena valokuvan, joka on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Tämä kuva päätyi myös tietokoneen näytön taustakuvaksi.

Minulle tulee kuvasta mieleen ihmiselämän monimuotoisuus. Samassa ihmisessä on mukana niin nuoruuden herkkyys ja tulevaisuuden toivo kuin keski-iän kauneus ja voima sekä muistutus kaiken katoavaisuudesta.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Kopioi kysymykset ja vastausvaihtoehdot tai ota pelkät kysymykset ja keksi niihin aivan omat vastauksesi.

Haastan mukaan kaikki ne, joille tulee kevätolo jo tammikuussa. Suosittelen osallistumaan. 

Kiitos, kun olet kulkenut kanssani puutarhassani!

Toivottelen Sinulle Onnellista Puutarhavuotta 2025!

Pauliina

KOTTIKÄRRYILLÄ PUUTARHAN YMPÄRI Marraskuussa

Marraskuun 1. päivä

Herätessäni huomaan, että terassin kaiteella on lunta ja lisää tupruttaa. Pikakelauksella mietin, onko puutarha kunnossa talvea varten. Kyllä on. Vain isot työkalut riippuvat naulakossa odottamassa puhdistusta. Parsat ovat vielä vihreitä. Niitä ei voi vielä leikata.

Marraskuun 5. päivä

Talvi kesti muutaman päivän. Oli tietenkin odotettavissa, että ensilumi sulaa pois. Ihailen voimakkaita värejä lumen täplittämässä puutarhassa. Koivuangervojen punaruskeat oksat pääsevät oikeuksiinsa. Erisävyiset vihreät havut tuovat eloisuutta marraskuiseen maisemaan. ’Ritausma’ on kauniin vihreä. ’Rozanne’ kukkii vielä.

  

Marraskuun 21. päivä

Kylpyhuoneessa tuoksuu heinä. Hämärä suihkukaappi on sisustettu uusiksi. Lattialla on paksu kerros heinää. Seinänvierustalla on kaksi puulaatikkoa pesinä. Kotikanala on vettä ja ruokia vaille valmis. Nyt vain juostaan kanalan ja suihkukaapin väliä sekä pohditaan, pärjäävätkö kanat paremmin hieman viileässä tutussa kanalassa vai kesän lämpölukemissa olevassa suihkukaapissa. Eivät ainakaan vielä näytä olevan kylmissään.

Sähköt ovat olleet poikki eilisiltapäivästä asti, eikä ole mitään tietoa, milloin sähköä taas saadaan. Laaja lumimyrsky ja sen aiheuttamat kymmenien tuhansien talouksien sähkökatkot eivät ennusta hyvää.

Pohdin kanojen tilannetta ääneen. – Mun puolesta kanat sais tulla tänne (olohuoneeseen) meidän kanssa, Asla sanoo. Ihana Asla!

Päätän tuoda kanat ensi yöksi sisälle varmuuden vuoksi. Iltapäivän hämärtyessä sähköt napsahtavat viimein päälle. Nyt taas muistan yhden kiitollisuuden aiheen lisää.