PUUTARHAPÄIVÄKIRJANI MUN Helmi-, maalis- ja huhtikuussa

Tämä ei ole varsinainen yhteistyöpostaus, mutta sisältää puutarhakuvien ohella kuvia putiikistani sekä linkin. 

Helmikuun 8. päivä

Puutarhassa on märkää ja harmaata. Oikeastaan en edes huomaa pilvistä päivää. Minä järjestelen ja siivoan putiikkia. Kannan sieltä sisälle työkaluni, siemenpussini, ruukkuni ja muut omat tavarani. Niitä eri puolille huushollia ripotellessani mietin aikaa, jolloin haaveilin puutarhavarastosta. Hymähdellen muistelen, kuinka asettelin unelmieni varaston hyllyille lannoitepussit ja kaiken muun tarpeellisen kauniisiin purkkeihin ja koreihin. Ripustin verhot ja taulut. Raahasin sisään rottinkituolin ja nautin. Istuskelin ja nautin varaston puutarhamaisista tuoksuista ja tunnelmasta.

Nyt olen palannut lähtöruutuun. Minulla ei ole enää puutarhavarastoa. Se on muuttunut putiikiksi. 

Puutarhatyökalut ja sen sellaiset ovat komerossa, yläkerrassa, eteisessä, osa terassilla ja missä lie.  Istun samalla rottinkituolilla ja nautin. Putiikissa leijuvat kukkaisat ja hedelmäiset tuoksut sekoittuen metsäisiin ja itämaisiin aromeihin. Nyt on hyvä näin. Vain muutos on pysyvää.

Helmikuun 9. päivä

Putiikin siivous jatkuu. Pensasleikkuri ja trimmeri muuttavat meille. Toinen saa kodin vaatekomerosta ja toinen ulkovaatenaulakosta. Hyvä on tässä iässä järjestää itselleen muistiharjoituksia. Keväällä saa tosissaan käyttää aivonystyröitään, jotta muistaa mihin on kätkenyt puutarhan työvälineet ja kaiken muun tarvittavan.

Helmikuun 15. päivä

Kulkiessani putiikin ja kodin väliä nautin lintujen laulusta. Tuo kevättalven harvinainen herkku saa tunteet tulvahtamaan. Sydämeni täyttyy lapsuusajan muistoista ja tunnelmista, joille ei löydy sanoja. Niin mielelläni pujahtaisin tunnelmaan sisälle kuin lämpimään syliin ja jäisin sinne pitkäksi aikaa.

Kuitenkin jo muutaman askeleen päässä, putiikin ovella, olen täysin nykyhetkessä. Innoissani alan järjestellä puutarhalapioita, pikkutalikoita ja möyhentimiä naulakkoon. Ah, miten kauniilta ja houkuttelevilta ne näyttävät!

Maaliskuun 23. päivä

Apua, nurmikolla näkyy jo suuria vihreitä laikkuja enkä minä ole vielä ehtinyt odottaa kevättä! Intoilin keväästä jo tammikuussa, mutta se innostus meni ohi. Kevättä pitäisi saada odottaa pitkään ja hartaasti, ihan väsyksiin asti. En minä osaa odottaa nopeasti.

Maaliskuu on ollut sateinen, loskainen ja välillä liukaskin. Puutarhaa enemmän minua ovat innostaneet puutarha-aiheiset peltikyltit ja muut ihanat taulut, joita sain putiikin valikoimiin.

Pääsiäisen juhlapöydän ja kukka-asetelmien ideointi on vielä pahasti vaiheessa. Olen odottanut pääsiäistä jouluaatosta asti, mutta nyt kun se on kulman takana, se tuntuu olevan aivan liian lähellä. Auttaisikohan, jos menisin sohvalle makaamaan ja keskittyisin ainoastaan odottamiseen? Tai jos kylväisin rairuohot ja katselisin, kuinka ne itävät? Aion kokeilla, ainakin tuota ensimmäistä.

Maaliskuun 26. päivä

Niin turhasta murehdin! Juuri olin huolissani siitä, että kevät tulee liian nopeasti. Seuraavana päivänä satoi 20 cm lunta ja sitä seuraavana vielä lisää. Ei tullut kevät. On hanget korkeat nietokset…

Aurinko paistaa, hanget hohtavat, linnut visertävät. Tänään olisi hyvä alkaa odottaa kevättä, mutta nautin nyt ensin tästä talvesta.

Huhtikuun 9. päivä

Vien kanoille tomaattia. Samalla kerron hyviä uutisia: ihan pian, ehkä jo huomenna, pääsette hetkeksi ulos. Kunhan on riittävän lämmintä, etteivät varpaat palellu. Saan riemullisen vastaanoton. Kanalasta lähtiessäni huomaan krookukset. Hätkähdän. Taisin viime syksynä istuttaa ne tuohon kolmioon.

Tie on sula. Kävelen kesäkengillä paljain säärin. Mikä tunne! Töyhtöhyypät kurvailevat pellon yläpuolella. Kuuntelen niiden siipien suhinaa ja kirkumista. Kevättä. 

Huhtikuun 12. päivä

Tuija tuoksuu. Linnun laulu kuuluu pensasleikkurin säksätyksen välistä. Metsäkyyhky huhuilee. Aurinko kuumottaa selkää. Tuntuu ihanalta, kun sain keväästä kiinni heti alkuunsa. 

Läntiset pallotuijat on jo leikattu.

 

Huhtikuun 14. päivä

Hiukseni ovat kuin harakanpesä. Olen leikannut pensaita kovassa tuulessa. Ei paras mahdollinen sää, mutta onpahan homma hyvällä alulla. Kevät etenee niin vauhdikkaasti, että yhtään ei voi vitkutella. Heti aloitin, kun puutarhaan pääsi lumien puolesta kävelemään. Nyt köynnöskuusama aukoo jo silmujaan.

Huhtikuun 16. päivä

Asla huomaa minut kanalan nurkalla. – Pyöriikö sukat jaloissa, kun puutarhakausi on alkanut, Asla kysyy. – No, tottakai, naurahdan.  Uudet puutarhasuunnitelmat surisevat päässäni kuin kimalaiset krookusten ja jouluruusujen kukissa.

Huhtikuun 17. päivä

Tuijan omaleimainen tuoksu täyttää pihan. Jouko on siistinyt kauriiden kaluamat tuijat. Nyt ne törröttävät paikoillansa kuin pureskellut puuvärikynät. Minä puolestani leikkaan omenapuun, loput koristepensaat ja perennojen varret. Suunnittelen uutta leikattavaa Potageriin ja vanhalle mansikkamaalle.

 

Huhtikuun 18. päivä

Oura ilmoittaa lämpötilani kohonneen. Lienee puutarhakuumetta. Tekee mieli ulos, vaikka väsyttääkin.

Vietän ruusuista päivää. Leikkaan kaikki tarhakurtturuusut. Varsinkin muurin päällä leikkaaminen on hankalaa. Mielessä käväisee, että tajuaisinkohan olla hankkimatta lisää ruusuja. Lopputuloksena on kuusi ruusunvesaa juurtumassa purkeissa.

Kanat nauttivat keväästä. Eivät vielä iltaseitsemältäkään malta mennä sisälle, niin että saisin luukun kiinni. Seisovat ikkunalaudalla ja seilaavat edestakaisin.

 

Huhtikuun 19. päivä

Kompostorit tyhjennetty. Iloa himmentää tosin se, että samalla tuli särjettyä yhden hiiriperheen onni.

 

Huhtikuun 27. päivä

Pysäköidessämme autoa puutarhamyymälän edustalla olevaan ruutuun ehdin aistia urbaania kevätvilinää. Ilmassa on innostusta ja tekemisen meininkiä.  Aasialaistaustainen nainen tulee kassalta harsopaketti kädessään. Liekö hänellä mielessään pak choin kasvatus? Vanhan papan paperikassista pilkistävät räikeänaniliinit pelargonit. Hän suojannee ne tottuneesti pakkasöitä varten. Keski-ikäinen rouva on lastannut kärryihin isoja säkkejä. Haketta varmaan moderniin puutarhaansa. Toinen rouva kävelee autollensa thermoruukku kainalossa katse tiiviisti ostoskuitissa. Hänen puutarhansa ei ole moderni, vaan siellä räiskyvät värit ja monet tyylit kukoistavat iloisesti sikin sokin.

Minun mielessäni ovat ’Holmstrup’-tuijat, pionit, Teresanruusu sekä luujauho. Jouko pelkää, että löydän jotakin. Auto on täynnä, sillä olemme jo kolmannessa puutarhamyymälässä. Minun mielestäni auto vain näyttää täydeltä. Sinne on lastattu kolmekymmentäkolme koivuangervoa, kolme rinneangervoa, marja-aronia, harokataja, kolme sinisinä ja vaaleanpunaisena kukkivaa sammalleimua, kolme vaaleanpunaista ’Prinzessin Victoria Louise’ -idänunikkoa sekä orvokkeja. Lohdutan häntä, että emme ole ensimmäistä kertaa taimiostoksilla.

Orvokit ja aronia mahtuvat takakonttiin, luujauhot apukuskin jalkatilaan. Muuta emme löytäneet, sillä kaikki taimet eivät olleet vielä tulleet. Olen juhlatuulella.

Huhtikuun 28. päivä

Aamu on pilvinen ja kolea, mutta koivuangervot kutsuvat. Mikäpä niitä on istutellessa: maa on mureaa, linnut laulavat ja lopulta aurinko paistaa. Yhdeksän pensasta ensimmäisessä Potagerin lohkossa hivelee mieltä.

KIINNOSTUS KIELEEN JA KASVEIHIN

Sisältää linkin Leikiten Oy:n sivuille.

Mikä yhdistää seuraavia kasveja: sananjalka, pionit ’Pillow Talk’ ja ’Do Tell’, tiibetinkoirankieli, tarhajuoru ja valeangervo? Hoksasit varmaan, että niiden nimet viittaavat jollakin tavalla kommunikointiin. Se on minulle tärkeää.

Pioni ’Do Tell’. Kerro toki.

Pidän sanoista ja eri tavoista kommunikoida kielen avulla tai ilman kieltä. Sanat ja nimet kiehtovat minua niin paljon, että nuorena minun piti matkustaa Kuala Lumpuriin ihan vain sen takia, että sillä oli niin hauska nimi.

Kirjaan tarkasti ylös kaikki puutarhaani istutettujen kasvien nimet ja lajikkeet. Voisin istuttaa puutarhaani kasveja pelkästään niiden nimien vuoksi. Olisi aika hauska muistella, että olikos tämä se röyhyvihvilä vai isoräpelö. Nukkajäkkärä minulla jo onkin. Kirjosorsimo voisi olla hauska. Kitkiessänikin haluan aina tietää, minkä nimisiä rikkoja nyhdän ylös. Nautin lintujen laulusta, mutta minua häiritsee, kun en tiedä monenkaan linnun nimeä.

Villanukkajäkkärä 

Olen kiinnostunut myös eläinten kommunikoinnista sekä ihmisten ja lemmikkieläinten välisestä vuorovaikutuksesta. Minua kiehtovat jutut viittovasta Koko-gorillasta, Raamatun kertomus puhuvasta aasista sekä videot puhuvista papukaijoista. Voisin isona alkaa eläinten ja ihmisten välisen kommunikoinnin tutkijaksi. Paha vain, kun en näytä kasvavan tämän isommaksi, suunta on paremminkin kutistumaan päin.

Minua kiinnostaa niin eläinten kuin kasvienkin keskinäinen kommunikointi. Niistähän on jo tutkimuksiakin. Kasvien kommunikoinnista olen kirjoittanut jutussa nimellä Kasvien mieli.

Miten mielenkiintoista olisikaan tietää, miten muurahainen viestittää toiselle, että nyt lähdetään raahaamaan tätä saalista yhdessä tuonne suuntaan. Tai kuka muurahaisista päättää ja kenen kanssa, minne tehdään uusi pesä menetetyn tilalle. Myrmekologit ovat saaneet selville, että muurahaiset kommunikoivat toistensa kanssa hajujen, värinän, kosketuksen tai äänien avulla sekä näiden kaikkien yhdistelmillä. Väittelevätköhän ne koskaan?

Kuka muurahaisista keksikään asettua taloksi hopeatoppojen juurelle ja sai toisetkin innostumaan asiasta?

Olen aina ollut kiinnostunut lapsista ja lasten jutuista. Siksi hakeuduin ammattiini puheterapeutiksi. Työskennellessäni puheterapeuttina lasten kanssa kärsin siitä, että pystyin auttamaan vain pientä osaa apua tarvitsevista lapsista. Monilla oli suuria kielellisiä vaikeuksia ja he tarvitsivat paljon tukea. Ryhdyin suunnittelemaan materiaalia lasten kielenkehityksen tueksi. Nyt olen onnellinen, että pystyn auttamaan omalta osaltani hyvin monia lapsia, vaikka en enää itse toimikaan terapiatyössä. Voit kurkata täältä, mitä olen tehnyt viimeiset kaksikymmentäneljä vuotta ja teen edelleen.

Elämä on ihmeellistä. Luontaiset kiinnostuksen kohteet kietoutuvat mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Työ ja harrastukset täydentävät toisiaan. Arvaat armaan, missä syntyvät parhaat ideat työhön. Puutarhassa ja lenkillä tietenkin. Ja mihin on parasta mennä lataamaan akkujaan työn jälkeen? Puutarhaanpa hyvinkin.

Tiibetinkoirankieli

Olisi hauska kuulla, katsotko sinäkin puutarhaasi ammattisi ja/tai kiinnostuksenkohteittesi lasien läpi.

TO DO 2022 -

Tämän tehtävälistan olen kirjoittanut itselleni. Julkaisen tämän, jotta saan sen näppärästi sivupalkista esiin, kun haluan haaveitani toteuttaa. Koska aloitin listan tekemisen jo viime syksynä, osa hommista on yliviivattu.

Lista on pitkä, mutta valinnanvaraa on hyvä olla. Ja kannattaa huomata tuo viiva otsikon vuosiluvun perässä. Deadlinea ei ole.

Herkimmille tällainen pitkä lista voi aiheuttaa pyörrytystä, heikotusta tai jotain muuta oireilua. Ei huolta, oireet menevät nopeasti ohi. Itselleni, toimintaihminen kun olen, tämä on kuin ostoslista herkkukauppaan. Kunpa vain osaisi valita, mistä aloittaisi ensimmäisenä.

Jokainen väliotsikko on samalla linkki kyseiseen juttuun (sikäli mikäli linkki toimii).

LAMPI

• Nurmikon kylväminen lammen toiselle puolelle
• Vallilla olevien pensaiden kattaminen hakkeella
• Lisää pensaita vallille: päälle koivuangervoa tms.
• Lisää pioneja vallin edustalle
• Ruusuja vesoista?

KANATARHA

• Kanatarha on hyvä sellaisenaan. Vielä, jos ohjaisin verkon ulkopuolella kasvavan viiniköynnöksen verkkoon, siitä tulisi oikein hyvä.

 

MUURI

• Kivikkokilkkaa voisi yrittää levittää kivien väleihin.

LUUMUTARHA

• Peittokurjenpolvia voisi istutella aukkopaikkoihin
• Iiriksen leviämistä voisi rajoittaa varsinkin polun reunassa.

KUUPUUTARHA

• Ruusumalvan tilalle sopiva perenna tai pensas. Nykyinen harmaamalvikki on samanvärinen, mutta liian matala. Olisi kiva, jos kasvi olisi korkeahko ja antaisi hyvän taustan ryhmälle. Vaaleanpunainen väri olisi plussaa.
• Kuupuutarhan taakse kanalan polun varteen voisi istuttaa paljon kevätsipulikukkia. Keväällä 2023 täällä ei kasva yhtään krookusta tai kevättähteä. Sen sijaan kanalan kolmio on täynnä niitä.

MUOTOPUUTARHA

• Keskelle kevätkaihonkukkaa

SUIHKULÄHDE

• Tuija Suihkulähteen taustaksi
• Päivänliljojen siirto polun varresta takaosaan
• 'Pink Parfait' pois

HÄÄPUKUPENKKI 

• Mitä puuttuu?

TABULA RASA

• Polku pitäisi tehdä valmiiksi. 
• Voisi keskittyä kortteiden hävittämiseen (Sammal pois).

KAIVO

• Jos ruusut eivät pärjää, istutan niiden tilalle pioneita, kuinkas muuten. Pionit eivät petä koskaan.
• ’Green Wizzard’ -päivänhatun jättämään koloon olisi ihana saada joku korkea, joko samanlainen päivänhattu tai esimerkiksi punalatva.

ROSELETTEN PENKKI

• Jaloritarinkannusten kylväminen

POTAGER

• Tiilien rakosiin olen istuttanut grönlanninhanhikkia. Sitä voisi lisätä.
• Lohkoihin koivuangervoa. Katteet. 
• Keskiympyrään katseenvangitsija ja ehkä matalia pioneja. 
• Kylvä vähän kukkia.
• Lisää parsaa.

ETELÄRINNE

• Mansikkamaan tilalle pensaita ja pioneja: suuria ryhmiä erivärisiä matalia lajikkeita. 
• Marja-aronia (maltillista korkeutta ja räväkkää syysväriä). 
• Matalia ruusuja 
• Pensasangervoja: keltakoivuangervoa (vaihtelua kesällä), ruusuangervoa (valkoista ja punaista, ruskaväriä) sekä rinne- ja verhoangervoa.
• Yksinkertaisia pioneja

GRÖNLANTI

• Istuta uusi 'Rozanne'.
• Kevätsipulikukat sopisivat tännekin. Keväällä 2023 täällä ei kasva yhtään krookusta tai kevättähteä. Sen sijaan kanalan kolmio on täynnä niitä.

MUOTOPUUTARHA

• Tuijien muotoilu

BETONIPYSTIT

• Tuijat kasvavat melko reippaasti, joten lähiaikoina on edessä niiden siirtäminen.

KÖYNNÖSIKKUNA

• Ellei toinen kärhö hartaasta odottelusta huolimatta nouse, voisi istuttaa uuden. Toisaalta epäsymmetrisyys on kaunista ja kiinnostavaa. Ehkäpä lieriöksi leikattu tuija kehikon päädyssä riittää.
• Kevätkukkia. Keväällä 2023 Köynnösikkunan eteläpuolella kasvaa krookuksia, mutta pohjoispuolella ei mitään. Sinne voisi istuttaa krookuksia ja kevättähtiä lamoherukoihin asti.

VÄLITILA

• Kylvä ’Summer Skies’ -jaloritarinkannuksia.
• Mitä pionien juurelle?
• 'Kartano’-päivänliljojen tilalle vaaleankeltaiset
• Siirrä kurjenkellot pois Avaruuteen!  
• Kellojen tilalle voisi istuttaa jotakin paremmin sopivaa: Rantatädyke? Kurjenpolvi?

KOMPOSTIALUE

• Mikä itäreunaan? Tuija 'Holmstrup'

KESÄKEITTIÖ

• Voisin vielä asentaa rajauksen.  
• Valkoisia krookuksia 

KEITTIÖN KULMA

• ’Cool splash’ -vuohenkuusama sinkkisoikkoon
• Lisää kevätkukkasipuleita, idänsinililjoja ainakin

AVARUUS

• Syyshortensia näyttäisi paremmalta kolmen ryhmänä.
• Yksivärisiä kuunliljoja voisi lisätä pohjoiskulmaan. 
• Kurjenkelloja vähän lisää
• Loistotädykkeille matalahkot ristikkotuet
• Pikkutalvio puun juurelle
• Kevätkukkia saisi olla enemmän. Keväällä 2023 kasvaa krookuksia kahdessa paikassa: loistotädykkeiden & kulleroiden väleissä sekä purppuraheisiangervon ja hortensian välisellä kapealla kaistaleella. Syksyllä voi istuttaa lisää laajalle alueelle. 

TUHKIMON PUUTARHA

• ’Kita-No-Seizat’ ylös, tilalle ’Joan Senior’ -päivänliljoja
• ’Henry Bockstoce’ lammen läheisyyteen ja sen tilalle vaaleanpunainen pioni

HYVÄN YÖN PENKKI

• Hyvän yön penkki lienee valmis, ellei oteta lukuun muutamia tulppaani-istutuksia.

LUOTEISKULMA

• Sinilatvat Niitylle

JAPANI

• Tee suunnitelma.

KUKKALAARIT

• Tee suunnitelma.

AMERIIKKA

• Suunnitelma?

ALKUKULMA

• Uusi puu?

RISTEYSALUE

• Loistosalvia hopeatopon paikalle.
• 'Candy Stripes' laajemmalle.

ETELÄMERI

• Siirrä kaikki syysleimut ja ritarinkannukset pois.
• Valkoisen ja hopean seuraan sopii hyvin vaaleanpunainen: istuta sammalleimua. 
• Reunaan vaaleanpunaiset espanjankurjenpolvet
• Nukkapähkämöä peittämään perustusta
• Arovuokkoja lisää

TALON KULMA

• Lisää loistosalviaa?

NURMIKKO

• Robotin huolto

PORTIN PIONIT

• Iiristen seuraan loistotädyke
• Unikoita vaaleanpunaisina
• Rantatädykkeitä 
• Koreakärsämöitä lisää
• Syksyksi vaikkapa pallo-ohdakkeita ja kaunopunahattuja
• Istuta harokataja.

KIVEN KAINALO

• Mitä?

NIILAN MUSTIKKAMAA

• Tarkkaile peltokortteita.
• Täydennä ahomansikkaa tarvittaessa.

NIILAN KIRSIKKAPUUN KATVE

• Istuta tulppaaneja.

VANHOJEN TUTTAVIEN PENKKI

• Paikkaa aukot tarvittaessa.

ETELÄREUNA

• Marja-aronia
• Matalia ruusuja
• Pensasangervoja
• Keltakoivuangervoja
• Ruusuangervoa (valkoista ja punaista)
• Keijuangervoja

MUSEO 

METSÄN REUNA

LIIKENNEYMPYRÄ

• Hedelmäpuu

MIKAN PLANTAASI

• Tuija-aita?

KATAJAKUJAN PUUTARHA LINTUPERSPEKTIIVISTÄ

Kiitos kaikille teille, jotka olitte mukana Katajakujan puutarhakierroksella! Tässä vielä pari kuvaa lintuperspektiivistä.

Etualalla näkyy pohjoispiha Muotopuutarhoineen. Vasemmalla oleva ristikko on kanatarhan kattoa. Etualalla oikealla on kesäkeittiön perustus sekä sen edessä kompostorit. Kuvan ulkopuolelle oikealle jää lampi ja niitty. Lammen ympäristö oli kuvanottohetkellä vielä niin keskeneräinen, etten halunnut sitä kuvaan

Etualalla näkyy eteläpiha, vaikkakaan ei kokonaan. Taka-alalla vasemmalla on Liikenneympyrä. Muuri pilkistelee kuvassa oikealla.

Kukat eivät näy näin kaukaa otetuissa kuvissa, mutta eivätpä näy rikkakasvitkaan! 

Ensi kerralla julkaisen jotakin sellaista, jota en koskaan aiemmin ole julkaissut: To Do -listani. Vähän jännittää, kuinka moni lukijoista pyörtyy jo pelkästään listan näkemisestä. 😊

RIPPEET

Nyt olen esitellyt puutarhamme melkein jokaisen kolkan. Muutaman pienen paikan vielä lopuksi näytän, siis ne rippeet. Ensimmäinen niistä on Museo.

Se on laakea kivi, jolle pienet poikani aikoinaan keräsivät löytämiään eläinten luita. Siitä kivi sai nimensä: Poikien eläintieteellinen museo.

Nykyään kivellä kasvaa patjarikkoa ja sammalta.

Kivi ei juurikaan näy muualle puutarhaan, mutta ilahduttaa sitä, joka sen patjarikon kukinnan aikaan löytää.

Toinen on Metsän reuna. 

En aio laajentaa puutarhaa metsään, mutta olemme istuttaneet sinne muutaman pihasyreenin peittämään trampoliinia.  Sain nämä vanhaa vesilahtilaista kantaa olevat syreenit puutarhaystävältäni. Metsän laidassa syreenit saavat vapaasti levitä.

Kolmas on Liikenneympyrä.

Se on tien keskelle jäävä ympyrä, johon olen istuttanut kaareksi koivuangervoa. Aion tehdä siitä samantyyppisen muotoonleikatun aidan kuin Pohjoispihallakin. Keskiosaan istutan jotakin korkeaa. Jouko haluaisi omenapuita. Ehkäpä sitten joskus.

Viimeinen on Mikan plantaasi. Sitä en ole tullut valokuvanneeksi, koska päävastuu sen puutarhan hoidosta on veljelläni.

Veljeni halusi oman kasvihuoneen ja sen ympärille puutarhan. Niinpä sitäkin jonakin kesänä yhdessä urakoimme: istutimme hedelmäpuita, marja- ja koristepensaita, havuja, pioneja sekä muutaman päivänliljan. Mahdollisimman helppohoitoista puutarhaa tavoittelimme. Asensimme muutaman kasvulavan. Hommaa vielä jäikin.  Tuija-aita olisi kiva saada plantaasin ympärille metsän rajaan.

Sarja Katajakujan puutarhasta loppuu tähän. Ensi kerralla kurkistamme puutarhaan vielä lintuperspektiivistä. Ja sitten on vielä To Do -lista. Olen nimittäin esittelyjä kirjoittaessani miettinyt myös puutarhan kohentamista. Siinäpä sitä on ensi kesäksi hommaa tai seuraavaksi vuosikymmeneksi, mutta palataan siihen myöhemmin.

ETELÄREUNA

Eteläreuna on siitä merkityksellinen alue puutarhassamme, että jokainen pihaan tulija kulkee sen ohi. Sitä vilkaistaan ohimennen, mutta harvoin jäädään varta vasten katselemaan. Pitkä istutusalue tien vieressä on kuitenkin kuin käyntikortti. Yleisilme on tärkeä, eivät niinkään pienet yksityiskohdat.

Pyrimme jättämään niin paljon pihaa tien ja talon väliin kuin mahdollista kuitenkaan menettämättä hienoa maisemanäkymää olohuoneen ikkunoista. Reunaan jäi muutama hyvän kokoinen kataja. Kuva on kesältä 2012. Tätä ennen oli jo raivattu pajupusikko.

Aloin suunnitella tätä reunaa ensimmäisenä siksi, koska se oli helpoin hahmottaa. Sisempänä metsässä oli kuviteltava ensin talon kohdalta puut pois ja vasta sitten saattoi miettiä muuta.

Rikkakasvien vuoksi olen kuitenkin alkanut suosia pensaita.

Alkuperäinen mielikuvani Eteläreunasta oli aivan erilainen kuin se, mitä siitä on tullut ja tulossa. Haaveilin tähän aurinkoiseen rinteeseen paljon maksaruohoja ja muita matalia erivärisiä paahteen kasveja suurina laikkuina. Rikkakasvien vuoksi olen kuitenkin alkanut suosia pensaita.

Kuvassa näkyy ainakin pensasangervoja sekä -hanhikkeja, takana keltalehtinen kanukka 'ByBoughen' . Kuvan etualalla levittäytyy lamohietakirsikka. Se kurottaa versonsa myös aidan läpi tien reunalle, mikä näyttää oikein kivalta.

Olen pyrkinyt luomaan vaihtelua erikorkuisilla kasveilla. Viime kesänä istutimme suklaakirsikkapuun. Sen takana kukkivat syysleimut. Etualalla oikealla on marja-aronia 'Viking'.

Alue on suuri, joten tänne mahtuu monenlaisia kasveja. Tänne päätyivät muun muassa ’Laura’ -kurjenpolvien sijasta tulleet lilat ’Laura’ -syysleimut, joiden väri ei ole minun makuuni.

Eteläreunalle olen istuttanut kaksi marja-aroniaa, joista toinen on rungollinen ja toinen tavanomainen pensas. Kuvassa etualalla ruusuleimua ja ohotanmarunaa.

Marja-aronian syysväri

on tunnetusti upea.

Marja-aronian syysväri on tunnetusti upea ja se näkyy ohivilkaisullakin.

Keväällä kukkivat kylmänkukat. Ne ovat levinneet hieman siementämällä, toivottavasti leviävät lisääkin.

Tulevaisuudessa alue tulee muuttumaan vielä paljon, koska aion istuttaa vanhan mansikkamaan (kuvassa taka-alalla) tilalle pensaita. Tuolloin koko Eteläreuna saa yhtenäisen ilmeen: suuria ryhmiä erivärisiä matalia lajikkeita. Marja-aronioita voisi olla muutama, matalia ruusuja ja pensasangervoja. Keltakoivuangervon limenvihreät lehdet toisivat vaihtelua kesällä. Ruskan aikaan olisi erityisen hienoa, jos olisi esimerkiksi ruusuangervoa (valkoista ja punaista) sekä keiju- ja koivuangervoa.

Ihan kaikki ei sentään muutu. Matalia perennoja jätän niin paljon kuin rikkakasvitilanne sallii.