maanantai 22. lokakuuta 2018

SÄRMIKÄS KESKUSTELU

Kesällä:

– Kukkuu! Täällä minä olen, särmäkuisma hihkaisee keltaisena. Se on väsynyt lymyilemään koivuangervoaidan suojissa eikä malta olla paljastamatta piilopaikkaansa. En ole lainkaan yhtä innoissani kuin se. Mitään sanomatta menen ja poimin sen pitkän, hoikan varren ämpäriin. En ole oikein juttutuulella.

En ole oikein juttutuulella. 

– Et huomannut minua kun leikkasit aidan sillä kammottavalla vehkeellä, se jatkaa ilkkuvaan sävyyn, mutta vakavoituu sitten. – Et tiedä, miten minä pelkäsinkään pienempien puolesta, se huokaa, minultakin meinasi hattu lähteä päästä.

– Kuka käskee mennä sinne, mutisen. Se ei kuuntele enkä oikeastaan sitä kuultavaksi tarkoittanutkaan.


En ole huomaavinani särmäkuismaa ämpärissä.

– Kyllä minä jo joudankin täältä, alkaa olla kylmät pian tulossa, se puhelee aivan kuin itsekseen. – Ei ollenkaan hassumpi idea päästä kompostin lämpöön, se jatkaa haikeana. Nypin vielä lemmikkejä ämpäriin. Niitä sitten riittää joka paikkaan. En ole huomaavinani särmäkuismaa ämpärissä, vaikka eihän sitä voi olla huomaamatta.

– Mutta et arvaa, mitä minä olen tehnyt täällä sillä aikaa kun lymyilin piilossa, se vielä huudahtaa. No, kyllähän minä sen arvaan, mutta en sano mitään. Pitäköön luulonsa. Tiedän, että ensi kesänä kitketään taas.

Kompostin lämpöön pääsevät myös helmililjat.

Minna Hiidenkiven puutarhassa –blogista kirjoitti. ”Sinulla on hieno, humoristinen tyyli kirjoittaa. Postauksiasi lukiessa tulee aina hyvälle mielelle. (…)  Mitähän pohdittavaa sinulle heittäisin...? Keskustelutuokio vapaavalintaisen kasvin kanssa. Joku rikkaruoho voisi olla hauska keskustelukumppani... ;)”

Niin minä sitten tämän kirjoitin ja hauskaa oli. Kiitos, Minna, mukavasta aihevinkistä!

lauantai 20. lokakuuta 2018

HAAVE NAULAKOSTA

Kun lapset olivat pieniä, he halusivat tavaratalosta suurin piirtein puolet. – Äiti, mä haluaisin tän, oli usein kuultu lause. Yleensä vastasin, että ensin siitä pitää haaveilla. Jos se vielä kotona tuntuu tärkeältä, sen ostamista voidaan hyvin harkita. Useimmiten kaikki toiveet unohtuivat heti seuraavalle osastolle siirryttyä tai viimeistään kotona. Silloin tällöin oli joitakin tavaroita, joista puhuttiin vielä kotonakin. Harkittiin, ehkä säästettiin rahaa tai toivottiin lahjaksi. Eräs kävelevä koira sai jopa nimen ja lapsi kirjoitti sille kirjeen. Hän sai tuon koiran joululahjaksi.

Ei ollut ihan niin yksinkertaista.

Minä haaveilin vuoden naulakosta, jossa voisi talviaikaan säilyttää puutarhatyökaluja. Olin saanut mielestäni yksinkertaisen idean: patinoituneeseen laudanpätkään ruuvataan koukut ja – simsalabim –naulakko on valmis. Ei ollut ihan niin yksinkertaista.


Viime syksynä ostin naulakkoon sopivat Riviera Maisonin koukut. Koukut olivat korkeita, joten tarvittiin leveä lauta. Koska meillä ei ole navettaa, jonka ylisiltä hakea vanhoja lautoja, turvauduin nettiin, sukulaisiin ja ystäviin. Tuloksena oli kolme lautaa, jotka olivat liian kapeita ja lyhyitä. Yhdestä laudasta saatiin kuitenkin ulkonaulakko.


Päätin ostaa leveän laudan ja käsitellä sen
rautavihtrillillä vanhan näköiseksi.

Päätin ostaa leveän laudan ja käsitellä sen rautavihtrillillä eli rautasulfaatilla vanhan näköiseksi. Menin rautakauppaan, jossa arvelin olevan maakunnan laajimmat lautavalikoimat. Olihan siellä vaikka minkä mittaista lautaa, mutta ei juuri sellaista, jota etsin. Käynti Lauta Oy:llä ratkaisi asian. Mies toi peräkärryllä parhaimman laudan, jonka löysi. Laudassa oli oksan reikiä, mutta sopiva ehjä pätkä silti saatiin.

Lauta jäi siis nojailemaan
tallin eteläseinustalle kesän ajaksi.

Keväällä käsittelin laudan rautavihtrillillä. Jotta puu patinoituisi, sen pitäisi olla auringonvalossa 2-3 kuukautta. Lauta jäi siis nojailemaan tallin eteläseinustalle kesän ajaksi. Muutamassa päivässä aineen vaikutus alkoi näkyä ja lauta muuttui vihertäväksi. Onneksi väri muuttui lopulta harmaanruskeaksi. Kääntelin lautaa silloin tällöin kun huomasin, että kääntely auttaa saamaan paremman lopputuloksen.

Mielestäni laudan väri on nyt oikein hyvä.

Syksyllä väri oli halutunlainen. Kiireidensä keskellä mies ruuvasi koukut lautaan ja kiinnitti naulakon seinään. – En tiennyt, että sinulla oli  tänään kiire, ei sinun olisi tarvinnut sitä tänään laittaa, sanoin. – Halusin laittaa sen, vaikka oli kiire, mies sanoi. – Tiesin sen olevan sinulle tärkeä, hän lisäsi.


Idean tähän juttuun sain Sirkulta (Kukkia & Haaveita -blogista). Hän kysyi arvontaan osallistuessaan: ”Mikä on viimeisin haaveesi puutarhassa, joka on toteutunut?” Kiitos, Sirkku, kivasta kysymyksestä!

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

TÄSTÄ EN TINGI

Kipaisen puutarhavarastoon hämärän pihan poikki. On satanut koko päivän ja ilma on kolea. Varaston ikkunasta loistaa kutsuva valo.

Varastossa on hieman viileää, mutta koleaan syysilmaan verrattuna siellä tuntuu kodikkaan lämpöiseltä. Kastelen rätin lämpimässä saippuavedessä. Pyyhin hyllyjä ja ämpäreitä. Seinän takaa kuuluu vaimeaa koputusta. Kanat ovat asettumassa yöpuulle, mutta nuoriso valvoo vielä. Tietysti. Tiuhti, nuorimmainen, siellä nokkii.


Haen sisältä vedellä täytetyt ämpärit, joihin olen päivällä laittanut puhdistetut suihkulähteiden pumput. Kieputan johdot nätisti kannen päälle. Pumput pitää säilyttää vedessä, jotta ne pysyvät kunnossa.

Yritän olla kolistelematta,
etten häiritsisi kanalan yörauhaa.

Koputus vaimenee. Sovittelen puhtaita ämpäreitä ja kastelukannuja paikoilleen. Yritän olla kolistelematta, etten häiritsisi kanalan yörauhaa. Kompostikuivikesäkille ei löydy paikkaa. Seinänvierustat ovat täyttyneet rehusaaveista, puutarhakalkkiämpäreistä, hydrosorasta. On lannoiteämpäriä, ruokintakalkkia ja jyviä.


Rakennustellinki saa toimittaa hyllyn virkaa,
vaikka se onkin liian suuri,
niin että varastosta tulee ahdas.

On jo pimeä kun vien lattianpesuvälineet sisälle. Vielä on työkalut puhdistettava ja öljyttävä, harsot pestävä ja taiteltava, puutarhaletkut puhdistettava, ruohonleikkurikin laitettava talviteloille. Muratit on tuotava sisälle. Niitä varten on koottava hylly keskelle lattiaa. Rakennustellinki saa toimittaa hyllyn virkaa, vaikka se onkin liian suuri, niin että varastosta tulee ahdas.


Syyslannoitus jäi antamatta
aivan kuten kaikkina muinakin vuosina.

Puutarhassakin olisi vielä tehtävää: kasvimaa käännettävä, rikat kitkettävä, kunnostettava nurkka jos toinenkin.  Ne saavat jäädä, jos ovat jäädäkseen. Varjostusverkkojen tuet painan maahan ja hedelmäpuut suojaan jäniksiltä, mutta mistään muusta en huolta kanna. Syyslannoitus jäi antamatta aivan kuten kaikkina muinakin vuosina. Monet voikukat jäivät kitkemättä. Moni muukin asia jäi tekemättä. Tärkeintä on, että puutarhavarasto on kunnossa.


Idean tähän juttuun antoi Valkoista salviaa -blogin Heidi. Osallistuessaan arvontaan hän kysyi: ”Mistä et tingi, eli asioita, jotka vain täytyy hoitaa tietyllä tavalla. Millaisia asioita taas voi katsoa läpi sormien?” Kiitos, Heidi, mukavasta kysymyksestä! Sitä oli kiva miettiä.

maanantai 15. lokakuuta 2018

SYKSYN SÄVYT

Nyt on, kuulkaas, meillä juhlat menossa ja ilo ylimmillään. Syyssynkkyydestä ei ole tietoakaaan. Sain tässä Piparmintulta (Multaa ja mukuloita -blogista) haasteenkin parahiksi. Pitäisi esitellä syksyn sävjä. Uusimpia muotivillityksiä kai. En ole ihan varma. Näissä juhlissa niitä nyt kuitenkin on helppo bongailla. Että tässä ihan muotitoimittajaksi heittäydyn.

Juhlaväki on tälläytynyt parhaimpiinsa.

Juhlaväki on tälläytynyt parhaimpiinsa. On toinen toistaan fiinimpää herraa ja rouvaa. Kenestäkähän minä nyt oikein aloitttaisin kun joka puolella on värikkäitä mekkoja, liehuvia helmoja ja täydellisesti istuvia pukuja?

Katsokaapa vaikka näitä leidejä täällä. Mekot ihan viimeisintä huutoa. Unohdetaan luumu, musta ja harmaa. Kirkas keltainen on nyt muodin kärkeä.

Amerikanpihlaja on pukeutunut keltaisiin sävyihin. Tismalleen samaa sävyä näytti olleen esillä syksyn muotinäytöksessä Milanossa.

Tämä rouva on edukseen hehkuvanpunaisessa asussa. Tekisi ihan mieli kysäistä, mistä tuollaisia pukuja saa. Jostain ateljeesta tietenkin. Eihän niihin ole meikäläisellä varaa.

Pensasmustikka säväyttää huikeassa syysasussaan. Tämä väri tosiaan pukee häntä.

Uskomaton design tuossa mekossa.

Mikä pettämätön värisilmä tällä rouvalla täällä Potagerin nurkassa! Ja uskomaton design tuossa mekossa. Huomaa, että hän on todellakin panostanut tähän juhlaan.

Raparperin liukusävyt herättävät ansaittua huomiota.

Lapsetkin on puettu juhlan kunniaksi parhaimpiinsa. Nämä pikku piiperoiset kirkkaissa mekoissaan eivät jää huomaamatta.

Grönlanninhanhikki 'NUUK' ilahduttaa minua valtavasti niin keväällä kuin syksylläkin.

Näissä iloisen rennoissa, mutta silmää hivelevän kauniissa juhla-asuissa pienetkin viihtyvät.

Kurjenpolvi kurkistelee sammaleisen kiven takaa.

Siellä täällä näkyy neitokaisia, joiden puvun kruunaa kaunis hiuskoriste. Klassisia, hillityn tyylikkäitä kokonaisuuksia. Sellaiset pysyvät aina muodissa.

'Schneewittchen' -ruusun tyyli ei petä koskaan.

Puvun kuosi ja materiaali
ovat kyllä kohdillaan.

Muotopuutarhassa tapaan herran tässä tyylipuhtaassa puvussaan. Puvun kuosi ja materiaali ovat kyllä kohdillaan. Ai että!

Valeangervo on komea näky.

Nuoriso, no jaa, on tälläytynyt reikäfarkkuihin, mutta mikäs minä olen arvostelemaan. Ihanaa kun ovat juhlissa mukana ja tuntevat olonsa kotoisaksi.

Vuorenkilpi

Ja itse asiassa... Minullahan on tuulitakki ja pitkät housut. Kaiken huipuksi kumisaappaat jalassa. Pitää kai mennä katselemaan vähän parempaa kolttua ylle.


Kiitos haasteesta, Piparminttu! Anteeksi kun meni taas hullutteluksi, vaikka minulla oli vakaa aikomus tehdä ihan asiallinen postaus. Se vain lipsahti. Nyt en haasta ketään erityisesti, koska ruska alkaa olla loppumaisillaan. Nappaa haaste itsellesi, jos siltä tuntuu.


Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimmista syksyisistä sävyistä
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Syksyn sävyt -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #syksynsävythaaste ja @puutarhahetki.


Lämpimästi tervetuloa, marketta konttila, blogini lukijaksi! Toivon, että viihdyt!

perjantai 12. lokakuuta 2018

SANOJEN SIEMENIÄ

Osallistuessaan arvontaan blogissani anonyymi kirjoitti:

”Puutarhat kiehtovat minua ne voivat olla myös olemattomia, salaisia, läpinäkyviä...
kukka tai kiehkurasiemenkota on puutarha kun korennonsiipi hipaisee unelmoimaan.

Puutarhassasi kuljen blogisi polkuja kauneuden lähteille.

Kysyn, kylvätkö puutarhaasi sanojen siemeniä
poimitko tähtitaivaan aarteita puutarhasi yltä?”


Ei, en minä kylvä niitä. Ne ovat kylväytyneet sinne itsekseen. Minun tarvitsee vain poimia itäneet taimet. Minun tarvitsee vain löytää ne oikeat taimet, mutta se ei ole aivan helppoa. Puutarhani on täynnä tavallisia sanoja, arkisia sanoja. Niitä ryöpsähtelee kaikkialla kuin pihatähtimöä kasvimaalla. Niiden arkisten sanojen poimiminen käy helposti.

Runollisia sanoja en löydä.
Niitä ei joko ole tai sitten ne ovat niin harvinaisia,
etten vain ole huomannut niitä.

Joskus löydän jonkun hauskan sanan. Joskus käteeni osuu vanha sana. Kuin isoäidiltä perityn joriinin mukula.  Runollisia sanoja en löydä. Niitä ei joko ole tai sitten ne ovat niin harvinaisia, etten vain ole huomannut niitä. Ehkä maaperä on liian savinen.

Puutarhaani on kylväytynyt myös vierasperäisten sanojen siemeniä. Harvoin poimin niiden taimia. Pidän eniten suomalaisista.


Joutsenten huutaessa löydän usein
pehmeitä, tyytyväisiä, haikeansuloisia sanoja.

Sateella onnellisten sanojen siementaimet nousevat kuin sienet kuusen juurelle. Paahteessa ne sen sijaan kuivuvat käppyröiksi. Joutsenten huutaessa löydän usein pehmeitä, tyytyväisiä, haikeansuloisia sanoja.

Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Sanat tai jopa kokonaiset lauseet
nousevat maasta kuin perunat. 

Kuokkiessani puutarhassa sanat tai jopa kokonaiset lauseet nousevat maasta kuin perunat. Se on kaikista hauskinta. Poimin ne innoissani mukaani, mutta kesken puutarhatöiden en lähde niitä sisälle viemään. Niiden aika on sitten kun olen nähnyt auringonlaskun ja tähdet syttyvät taivaalle. Istahdan hetkeksi näppäimistön ääreen ja nautiskelen.

Toivottavasti tekin nautitte.

Kiitos, anonyymi lukijani, inspiroivasta kysymyksestä!

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

ROHTOJA RÄHJÄÄNTYNEEN PUUTARHAN AIHEUTTAMAAN SYNKKYYTEEN

Tiesin tämän: syyssynkkyys iskee joka vuosi jossain siinä vaihessa kun puutarha on jo ränsistymään päin eikä ruskan loisto vielä vie huomiota rikoista ja kesken jääneistä hommista. Se ei ole vakavaa eikä tarkoita synkkyyttä ylipäätään, vaan puutarhassa kierrellessä  syntyviä epätoivon hetkiä.

Tulihan se syyssynkkyys tänäkin vuonna ja nyt tarvitaan kunnon tropit. Kokemuksesta tiedän, että tällaisella annostuksella synkkyys on poissa jo ennen kuin koko annos rohtoja on nautittu. Katsotaan, miten tällä kertaa käy.

Kaikista kuvapareista vasen kuva on viime kesältä ja oikea kuva tältä kesältä.

Alkuun rohtoa pitää ottaa kunnon tujaus. Tällainen kohde on oikein oivallinen lääke, sillä näillä tienoilla tulee kuljettua monta kertaa päivässä.

Kun sain Kanalan polun tehtyä, pystyin siistimään aidan reunat hakkeella. Muovit sai nostaa sivuun ja istuttaa vihreää mustan tilalle. Istutin Grönlanninhanhikin rönsyjä, jotka saivat hyvän alun harson suojissa. Vuosi sitten istutetut viiruhelpi ja kurjenpolvi 'Rozanne' ovat jo näyttävän kokoisia.

Kurjenpolvi 'Rozanne' kukkii yhä, vaikka lokakuu on jo pitkällä.


Muurin päätyyn, suojaksi naapurista vyöryvää rikkakasvustoa vastaan istutin ruusuja. Nyt alueella varttuu kaksi pensasta lajiketta 'Lac Majeau' ja yksi 'Morden Blush'. Maanpeittoperennojen istutus jäi vielä odottamaan.

'Morden Blush' kukki näin kauniisti jo ensimmäisenä kesänään.

Paahteinen eteläreuna sai pärjätä miltei oman onnensa nojassa. Onneksi perennat runsastuivat ihan itsekseen ja tyhjiä koloja on vähemmän kuin vuosi sitten.

Lamohietakirsikka  täytti paikkansa tuota pikaa.


Aah! Jo alkaa lääke vaikuttaa. Muistikin alkaa parantua. Miten olinkaan unohtanut, kuinka keskeneräistä meillä oli viime vuonna!


Mansikkamaa tuotti mukavasti satoa.






Mansikoita saatiin syödä yllin kyllin, mutta pakastimeen asti niistä ei vielä riittänyt. 


Olisi ollut ihme, ellei synkkyys tässä vaiheessa olisi alkanut helpottaa. Silloin olisi ollut jo kysymys jostakin vakavammasta.


Suihkulähde solisee, vaan eipä solissut vielä vuosi sitten. Harsojen alla on tulossa uutta vihreää. Vielä odottelen, että perennat runsastuisivat ja peittäisivät hiekalla katetut alueet. Ei siihen enää mahdottoman kauan mene. Juurtuminen on jo hyvällä alulla.

Sain autotallin edustalla pilkistävät mustat muovit pois. Ensi kevääksi ennustetaan siis lisääntyvää vihreyttä.

Kylläpä muisti nyt paranee! Tosiaan, vielä viime kesänähän meillä oli autotallikin kesken.

Jouko viimeisteli autotallin terassin ja maalaukset. Puuttuvat ikkunaristikot ovat enää pieni puute. Minä sain istutettua vihreää tallin edustalle. Harsot suojaavat pieniä taimia.

Työkalunaulakko tuo nostalgista ilmettä tyhjälle seinälle. Sekin haave toteutui – kiitos ihanan mieheni!

Alkaa koivuangervoaitakin olla jo paremmassa kuosissa.

Kuvat talon luoteisnurkalta on otettu eri suunnista, mutta nyt mustan muovin tilalla on kesäkeittiön perustus ja valmis maa perennoja varten, polkukin. 






No, nyt rupeaa näkökin paranemaan. Vielä vähän aikaa sitten tässä näkyi vain ruskeaa, harmaata ja ankean näköistä mustaa muovia, mutta siinähän onkin lupaus kesäkeittiöstä! Sitten joskus.

Otinkohan rohtoja jo liikaakin kun nyt näyttää, että tuossahan siintelee jo lampi? Koekuoppa on kaivettu ja hyvin näyttää vesi pysyvän savisessa maassa.

Loppuun vielä sipaisu linimenttiä. Pioni 'Elsa Sass' kukki näin viehkeänä ensi kertaa. 

Helpotti jo kummasti! Ja nyt kun tarkemmin ajattelee, niin ehkä minun ei tarvitse ihmetellä sitäkään, miksi puutarhahommat alkavat vähän väsyttää.

Kiitos teille lukijani, jotka toivoitte juttua näistä minun lääkkeistäni! Oli kiva tehdä toivottua juttua.

maanantai 8. lokakuuta 2018

INVENTAARIO

Tuula Maalaiskaupungin piha –blogista kysyi, innostunko jostain erityisistä puutarhakoristeista. Sitä miettiessäni rupesin tekemään inventaariota puutarhakoristeistani.

Puksipuu tuo vihreyttä keittiön terassille.
  • 2 kpl betoniruukkuja, jotka ovat niin suuria, että niihin on vaikea keksiä kasveja
  • vanhat ostoskärryt, jotka olen ostanut kirpputorilta (kuvassa yllä)
  • vanha, madonsyömä perunalaatikko
  • 2 kpl isoja sinkkisoikkoja, joista on leikattu pohja pois
  • 1 pohjaton sinkkisaavi, jossa kasvaa tuija
  • 2 kpl sinkkiämpäreitä köynnöstukineen
Näillä on koristearvon lisäksi sellainen tehtävä, että niiden avulla saan nostettua kasveja vähän ylemmäs maasta. Olen ihastunut metalliesineisiin. Joskus olen nähnyt niistä jopa unta. Minusta sinkkiastiat sopivat hyvin yhteen harmaan betonin kanssa.

Mieheni asensi patsaan paikalleen tänä keväänä, joten sen ympäristö on vielä keskeneräinen.
  • 3 kpl suihkulähteitä, joiden kunnossapito on yllättävän kova homma
  • 2 kpl suihkulähteen patsaita, jotka niin ikään tarvitsevat paljon huoltamista
Pidän patsaista, varsinkin silloin kun ne ovat betonia. Naisfiguuri on betonia ja painaa enemmän kuin minä. Mieheni sai ahkeroida ihan kunnolla, että sai asennettua sen tukevasti paikalleen. Onneksi lopputulos on sen arvoinen. Suihkulähteillä ja patsailla on koristearvon lisäksi tärkeä tehtävä peittää häiritsevät äänet.

Köynnösikkuna odottaa vielä köynnöksiä.
  • 1 köynnöskehikko, joka on tehty vanhasta huvimajasta (kuva yllä)
  • 1 pieni metalliportti, jonka halusin kauneuden tähden, mutta on sillä paljon käyttöäkin
  • 1 iso metalliportti, josta kuljetaan päivittäin
  • 1 ruusukaari, jonka ’New Dawn’ -ruusut ovat koko kesän sojottaneet sinne tänne
Nämä koristeet ovat tärkeitä kasvien suojana ja tukena. Kauriiden takia koko tonttimme on ympäröity aidalla, joten portitkin ovat välttämättömät.

Työkalunaulakko elävöittää autotallin seinää.
  • 2 kpl puuvartisia lapioita, iso punainen ja pieni musta
  • 2 kpl puuvartisia talikoita, musta ja punainen
  • 2 kpl puuvartisia istutuslapioita, erityisen kauniita (kuvassa yllä)
  • 2 kpl puuvartisia pikku talikoita jakamisen avuksi (kuvassa yllä)
  • 1 kaunis rikkarauta
  • kottikärryt, kuluneet, kaunis patina, alun alkaen tallikärryt muistaakseni vuodelta 1996
  • lukematon määrä sinkkiämpäreitä
Nautin työskennellessäni kauniilla työkaluilla. Kauniin lapion ja talikon saatan tökätä maahan odottamaan seuraavaa työpäivää eikä haittaa, vaikka rikkaämpärit sattuisivat tulemaan niiden kanssa yhteiskuvaan.

Onneli on ominut tämän tuolin.
  • 2 kpl rottinkituoleja, jotka toivoin lahjaksi täyttämään tyhjää tilaa terassilla
Todellakin, halusin rottinkituolit koristeeksi. Olin yrittänyt kasvattaa aurinkoisella terassilla suuria kasveja, mutta niiden hoito oli työlästä ja vaativaa. Halusin täyttää tyhjän tilan helppohoitoisilla tuoleilla. Kissat ottivat rottinkituolit heti omikseen, joten ne ovat nyt kuitenkin jatkuvassa käytössä.

Tässä on se alussa mainitsemani madonsyömä perunalaatikko. Tuo laudanpätkä on aarteeni. Olen kirjoittanut siitä täällä.
  • 1 laudanpätkä, jossa lukee "ÄITILLE ♥" ja joka on aarteeni
  • 1 puinen karhu, jonka olen saanut mieheltäni tuliaiseksi matkalta
  • 2 kpl metallisia cd-telineitä, jotka olen ostanut joskus nuoruudessani ja jotka ovat ruostuneet kauniiksi enkä ole malttanut hävittää niitä
Nämä esineet ovat ainoastaan koristeita – ellei oteta huomioon sitä, että ne kantavat muistoja menneiltä vuosilta tai jopa vuosikymmeniltä.

Vastaukseni Tuulan kysymykseen on: kyllä, olen innostunut erityisesti sellaisista puutarhakoristeista, joilla on myös käyttöarvoa. 

Kiitos, Tuula, kivasta kysymyksestä! En ollut ennen ajatellutkaan kuinka paljon koristeita minulla onkaan.

Millaisista puutarhakoristeista sinä pidät?