torstai 15. heinäkuuta 2021

LAISKAMATONA

Hiukset ja toppi vettä valuen menen ulos. Mittari näyttää 31 astetta. Olen käynyt vaatteet päällä kylmässä suihkussa, jotta jaksaisin olla hetken ulkona. Ehdin kitkemään ämpärillisen, vähän toista ja ison tukon vesiheinää kanoille ennen kuin kuumuus ajaa minut sisälle. Saavutus ei ole suuren suuri jauhosavikoiden, pihasaunioiden, ratamoiden ja valvattien aikaan. Olen silti tyytyväinen. Tulee hyvä mieli, kun saa tehdä edes jotain.

’Amazing Gray’ -unikot ovat juuri niin hämmästyttävän värisiä kuin nimi ja siemenpussin kuva antoivat ymmärtää. Ihania!

Vietän siestaa sisällä. Käyn suihkussa ja kierrän ämpärin kanssa hetken puutarhassa. Paarmat käyvät kimppuuni ja olen tulla hulluksi niiden kanssa. Alistuneena menen sisälle. Työn jälki kuitenkin palkitsee ja saa minut uudestaan ulos suihkun kautta.

Varjoisat seinänvierustat ovat täynnä taimipurkkeja, jotka odottavat viileämpiä istutusilmoja. Nyt olisi hyvä tilaisuus sommitella niille paikkoja kaikessa rauhassa. Miettiä yhteensopivat värit ja sopuisat naapurit. Voisi haaveilla uusista pensasryhmistä. Kartoittaa aukkopaikat. Suunnitella uusia upeita alueita.

Ihan sama, kunhan tulisi syyskuu.

Teenkö niin? No en. Helle on sumentanut pääni. Veltostuttanut. Tehnyt välinpitämättömäksi. Ihan sama, kunhan tulisi syyskuu. Tai elokuu. Tai edes ensi viikko. Silloin ennusteen mukaan pitäisi olla hieman viileämpää.

Kukat ovat upeita, mutta yksittäisen kukan loisto on nopeasti ohi. Aivan kuten minunkin ahkerointini.

Tällainen laiskottelu ei ole minun juttuni. Kuulun niihin ihmisiin, jotka rentoutuvat puuhastelemalla. Kaipaan kitkemistä, leikkaamista, kuopsutusta, innostusta.


Olen vakuutellut itselleni,
että aina on puutarhasää, jos niin haluaa.

Olen vakuutellut itselleni, että aina on puutarhasää, jos niin haluaa. Näillä helteillä päivän puutarhatöiksi luetaan kukkamaljakon ostaminen kirpputorilta tai kahden basilikaruukun kastelu tai puutarhakuvien siirtäminen tietokoneelle. Niin, ja tietysti kukkien poimiminen maljakkoon.

tiistai 22. kesäkuuta 2021

HYVÄÄ JUHANNUSTA!


Sirkutusta, liverrystä, surinaa, pörinää,
kesän ihania tuoksuja ja makuja,


auringon lämpöä ja viilentäviä tuulenhenkäyksiä,
kukkien kiehtovaa kauneutta,


iloa ja kiitollisuutta,
rakkaita ihmisiä ja eläinystäviä sekä
kaikkea muutakin hyvää juhannukseen
Sinulle, hyvä lukijani!



maanantai 7. kesäkuuta 2021

PARAS PUUTARHASUUNNITELMA IKINÄ

Etelämerellä kukkivat arovuokot, ah, niin suloisina ja viehättävinä. Eivät ne tietenkään vedessä kasva, eivät edes pienessä lätäkössä. Alue on saanut nimensä siitä, että sen vieressä ylhäällä, pitkällä eteläterassilla on toisinaan merellinen tunnelma. Kun lokit kirkuvat viereisellä pellolla, voi kuvitella olevansa laivassa. Reelingin tai siis terassin kaiteen takana unelmissani siintelee kukkameri. Valkoiset ruusuleimut ja arovuokot kuohuvat vaahtopäinä.

En ollut lainkaan tullut ajatelleeksi, että arovuokot voisivat viihtyä täällä.

Alueen suunnittelu ja toteutus on ollut haasteellista.

Alueen suunnittelu ja toteutus on ollut haasteellista. Paahteisessa rinteessä routaeristeen päällä on matala ja kuiva kasvualusta. Alempana kasvualusta on pääasiassa syvä, mutta keskellä on suuri kivenjärkäle maan alla eikä sitä saa kaivettua pois. Alue on suuri ja kaipaa niin korkeahkoja kuin mataliakin kasveja.


Olen istuttanut sinne valkoista ruusuleimua, isorikkoa ja syyskohokkia sekä ketoneilikkaa ja vihreävalkolehtistä lusikkamaksaruohoa. Väriä tuo aniliininpunainen laukkaneilikka, mutta se on menestynyt huonosti enkä ole saanut sitä leviämään. 

Yläosassa terassin perustusta peittämässä kasvaa muutamia tummanpunalehtisiä maksaruohoja sekä hopeinen maruna. Reunoilla huojuvat hopeatopot. ”Rannalle” syvään, multavaan maahan olen istuttanut matalia jaloritarinkannuksia, syysleimuja sekä neidonkurjenpolvea. Mikään ei ole vielä kasvanut niin, että ne peittäisivät mullan. 

Mutta ne arovuokot,
ne olen saanut lahjaksi.

Onnistunein istutus on tähän mennessä ollut harokataja, jonka kainalossa kasvaa kissankäpälää. Mutta ne arovuokot, ne olen saanut lahjaksi. Ne ovat kylväytyneet sinne itsestään parinkymmenen metrin päästä Ameriikasta. Vuokot muodostavat runsaita mättäitä ja alkukesällä nostavat kymmenet kukkansa pitkien varsien päihin. Ne ovat henkeäsalpaavan kauniita.

Olen niin kiitollinen arovuokoista!

Keskelle aluetta on jostakin kaukaa kantautunut myös nukkapähkämön siemen. Taimi näyttää viihtyvän. Hyvä suunnitelma sekin. Kiitos vain! Nukkapähkämö on sopivan korkea peittämään perustusta. Sitä aion lisätä alueelle reippaasti. Se tosin taitaa olla reipas ilman minun apuanikin. Arovuokkoja aion auttaa kylväytymään koko meren yli eikä haittaa yhtään, vaikka ne kylväytyisivät koko puutarhaan. Rakastan niitä.

Paikka osoittautui täydelliseksi.
Kasvi viihtyy ja kukkii loputtomiin.

Rakastan myös hailakankeltaista japaninunikkoa. Sen paikka tuli Etelämerelle aivan kuin vahingossa. Olin kuvitellut unikon korkeammaksi ja miettinyt sille paikan toisaalta. Nähtyäni kasvin sille piti miettiä uusi paikka ja tökkäsin sen tänne. Paikka osoittautui täydelliseksi. Kasvi viihtyy ja kukkii loputtomiin. Sitä paitsi tuo pieni kukkija näkyy ikkunasta vielä myöhään syksyllä.


Olen kieltäytynyt tästä
hyvää tarkoittavasta tarjouksesta.

Vieressä kasvava kirsikkapuu on tarjonnut minulle suunnitteluapuaan ja lahjoittanut alueelle joka kesä sata juurivesaa. Olen kieltäytynyt tästä hyvää tarkoittavasta tarjouksesta.


Valkoisen ja hopean seuraan sopii hyvin vaaleanpunainen. Sitä aion lisätä istuttamalla ’Mai’ tai 'Moerheimii' -samalleimua. Vähän myöhemmin rannalla vilkuttavat ehkä vaaleanpunaiset neidonkurjenpolvet. Näin minä olen ajatellut, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan uusia suunnitelmia.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

MIKÄS TÄMÄ TÄMMÖINEN VOISI OLLA?


Meillä kasvaa muutamia tällaisia hyvin matalia, noin 5 cm korkuisia, pienikukkaisia kasveja, joita en tunnista edes Luontoportin Kukkakasvien tunnistus -ohjelman avulla. 

Kukasta on vähän hankalaa saada tarkkaa kuvaa. Väri on tuollainen vaaleanpunaisen ja lilahtavan sävyinen. Terälehtiä on viisi ja se kukkii juuri parhaillaan aurinkoisella paikalla.

Lehdet ovat hyvin kapeat. Ne näyttävät kuin pieniltä neulasilta, mutta ovat aivan pehmeitä.


Tunnistatko sinä, mikä kasvi tämä voisi olla? Olisin kiitollinen avustasi. 

sunnuntai 9. toukokuuta 2021

ÄITIENPÄIVÄNÄ

Sydämelliset onnittelut ja  Taivaan Isän runsasta siunausta
omalle, rakkaalle äidilleni ja kaikille muillekin äideille!

Roosa Ruusunnuppu – äitini lahja 82-vuotiaalle isälleni – saa hellää hoivaa niin omalta Floora-emoltaan kuin sijaisemo Lyydialtakin. Kuva on viime vuodelta.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

KEVÄTLANNOITUS

Olen huiskinut lannoitetta puutarhaan silloin kun olen muistanut. Ruusuille olen uskollisesti tarjoillut herkkuja, ja marjapensaillekin, mutta muut ovat saaneet pärjätä vähemmällä. Luonnossakin perennat saavat pärjätä omin nokkineen. Kompostit olen tyhjentänyt eri puolille puutarhaa matojen ja kasvien iloksi. Nyt rupesin miettimään, että miten tämä lannoitusasia meneekään.

Juhlat mielessä...


Milloin?

Kun kaikki lumet ovat sulaneet puutarhasta, säät alkavat lämmetä, mutta maa on vielä sopivan kosteaa, pääsee valmistelemaan kukkien juhlaa. Ensin siivotaan. Silloin herkut eivät kulkeudu kompostiin.

Alkupalaksi tarjoillaan ehkä kalkkia ja herkut pari viikkoa sen jälkeen. Jos vaikka huhtikuun puolella kalkitsisi, niin toukokuun alussa pääsisi lannoittamaan. Ei ole iso etikettivirhe tarjota molemmat yhtä aikaa, mutta ravinteet maistuvat paremmin, kuin kalkki on ehtinyt vaikuttaa.


Alkupalaksi kalkkia?

Kalkitus nostaa maan pH:ta, parantaa maan rakennetta, helpottaa kasveille tarpeellisten ravinteiden saantia ja vähentää haitallisten aineiden liukoisuutta. Myös pieneliötoiminta hyötyy kalkituksesta, ja sitä kautta maan rakenne edelleen paranee. Näinhän se menee, mutta kalkkiakaan ei saa antaa liikaa. Jos alkupalat ovat liian runsaat, pääruoka ei luonnollisesti maistu. Useimmat puutarhakasvit viihtyvät neutraalissa tai lievästi happamassa maassa, jonka pH on 6–7.

On helpompaa vähentää happamuutta kuin lisätä sitä. Siksi vähemmän on tässä asiassa enemmän.  Kateviljely, eloperäiset lannoitteet ja kompostin käyttö ehkäisevät happamuutta, joten kalkitustarve vähenee. Silloin maa hoitaa itse itseään.

Sammal ei kerro maan happamuudesta. Eri sammallajit viihtyvät erilaisissa kasvualustoissa. Sen sijaan happamoitumisesta vihjaavat tietyt rikkakasvit, kuten korte, peltohatikka, peltoretikka ja peltotaskuruoho. Peltohatikka on sellainen kevyen oloinen puska ja ihan nimensä näköinen, eräänlainen hässäkkä. Peltoretikka on keltakukkainen ja muistuttaa rypsiä. Peltotaskuruohon tunnistaa näyttävistä liduistaan. 

Yleensä suositellaan, että ylläpitokalkitus tehtäisiin 2–4 vuoden välein. Ei siis pidä huiskia kalkkia rutiininomaisesti joka kevät. Itse mittaan pH:n silloin tällöin (tulokset alla). Siinä välissä olen heitellyt kalkkia summamutikassa kortteiden valtaamille alueille. Muuallekin olen sitä saattanut viskellä, mutta pioneille en. Tykkäävät mieluummin vähän happamasta kuin liian emäksisestä maasta. En myöskään tietenkään kalkitse happaman maan kasveja, kuten pensasmustikoita ja hortensioita. Ne viihtyvät parhaiten, kun pH on 4–5,5.

Parsat, akileijat ja päivänliljat pitävät erityisen paljon kalkista, mutta toisaalta parsapenkki saa kunnon kompostiannoksen joka vuosi eikä siksi välttämättä aina tarvitse kalkkirakeita. Kalkinsuosijoita ovat myös mm. villiviinit, kärhöt, kirsikat, jasmikkeet, ruusut ja syreenit.

Hedelmä- ja koristepuille ylläpitokalkitus tehdään parin kolmen vuoden välein levittämällä muutama kourallinen kalkkia neliömetriä kohden juuriston alueelle.

Voisin ottaa tavaksi, että ainakin silloin kun kalkitsen nurmikon (ehkä noin kolmen vuoden välein), levittäisin samaan aikaan muutaman millimetrin hiekkaa nurmikon pinnalle. Nurmikolla on sellainen erityisruokavalio.

Itse tykkään käyttää rakeista kalkkia. Puhdas puuntuhka on nopeavaikutteinen kalkitusaine. Se on myös oiva lääke kasvien hivenainepuutoksiin, sillä se sisältää lähes kaikkia muita kasvin tarvitsemia ravinteita paitsi typpeä. Merileväkalkki on eloperäistä ja siinä on tuhkan tavoin myös muita ravinteita. Sarveisluujauhe, biotiittikivijauhe ja kananlantavalmisteet myös kalkitsevat, joten niillä vuosittain lannoitetussa puutarhassa harvoin tarvitaan enää muuta kalkkilisää.

Kalkin ja lannoitteen voi antaa yhtä aikaa. Kuitenkin, jos kalkkia joutuu antamaan paljon, se olisi hyvä antaa riittävän ajoissa ennen kasvien istuttamista. Silloin ne saavat ravinteet paremmin käyttöönsä.

Löysin muuten netistä mielenkiintoisen kysymyksen: ”Miten istutan kalkinkarttajia ja -suosijoita samaan penkkiin?” Pentti Alanko vastasi: ”Vanha puutarhamaa, jossa on viljelty kauan puutarhakasveja, on yleensä hyvin humuspitoista. Siinä viihtyvät sekä kalkinkarttajat että -suosijat. Niukkahumuksinen puutarhamaa paranee vähitellen, kun pinnalle levittää vuosittain lehtiä ja muuta orgaanista jätettä. Kastemadot kuljettavat ne syvemmälle maahan parantamaan kasvualustaa. Oman pihamaani pH-arvo on 5,5 eli maa on lievästi hapanta. Siinä näyttävät menestyvän erilaiset kasvit, mutta se onkin hyvin runsasmultaista maata.”

20.4.2021

Hedelmätarha pH 7,0: alkaa olla jo ylärajoilla

Muotopuutarha pH 7,5: ei auta enää heitellä kalkkia, vaikka kortteita kasvaisikin

Länsireuna pH 6,0–7,0: tämä on oikein hyvä 

Luonnonlannoite vähentää kalkituksen tarvetta.

Menu


Juhlatarjoilut kuulostavat vähintäänkin, nooh, ravitsevilta: luu- ja verijauhoa, kanankakkaa ja kompostia... Olen luonnonmukaisten lannoitteiden ystävä. Luujauho on suosikkini. Sitä kuluu useampi paketti joka vuosi. Se sopii kaikille kasveille. Kevään yleislannoitteena käytän joskus Biolanin luonnonlannoitetta, joka sisältää kanankakkaa ja merilevää.

Pidän tärkeänä sitä, että luonnonmukaiset lannoitteet hoitavat myös maata vilkastuttaen maaperän pieneliötoimintaa. Tykkään myös siitä, ettei tarvitse pelätä ylilannoittamista. Ne luovuttavat ravinteita kasvien käyttöön pitkin kasvukautta, ja siksi niiden lannoittava vaikutus kestää kauan.

Täsmälannoitteena käytän ruusuille omaa luonnonmukaista ruusulannoitetta ja pensasmustikoille sekä hortensioille luonnonmukaista rodolannoitetta. Puksipuillekin on omat herkkunsa.

Verijauho sisältää runsaasti nopeasti vaikuttavaa, orgaanista typpeä. Verijauho edistää erityisesti kasvin lehtien kasvua ja sopii voimakkaan kasvun vaiheessa oleville nuorille kasveille sekä vihanneksille, jotka vaativat paljon typpeä, kuten purjolle ja kaalikasveille. Nopeasti vaikuttava typpi vilkastuttaa myös maaperän mikrobien toimintaa ja edesauttaa kasvijätteen hajoamista takaisin kasville käyttökelpoisiksi ravinteiksi. Sopii myös pensaiden, puiden ja raparperin istutuslannoitukseen.

Ruohosilppua meiltä ei tule, mutta kompostimultaa käytän. Kompostimulta meillä on melko voimakasta, koska kanankakat kiertävät kompostin kautta. Puolikypsän kompostin jätän maan pinnalle katteeksi. Kypsä komposti muokataan pintamultaan. Hyvin palanutta hevosenlantaa käytän multaseoksen tekemiseen. Niin pitkällä en vielä ole, että olisin tehnyt nokkoskäytettä. Ei meillä sitä paitsi ole nokkosiakaan.

Kasvimaalla käytän nelivuotista viljelykiertoa, joten muuta lannoitusta ei tarvitakaan.

Kiinteässä muodossa olevat lannoitteet kannattaa säilyttää kannellisessa ja ilmatiiviissä astioissa, joissa ne pysyvät kuivina. Muovisäkit kannattaa teipata kiinni. Ei kuitenkaan haittaa, vaikka lannoitteet jäätyisivät tai kostuisivat. Paakut voi rikkoa ja käyttää tuotteen loppuun. Nestemäiset lannoitteet säilyvät parhaiten pimeässä ja viileässä.

Luujauho sopii kaikille kasveille.


Mille kasveille?

Vaikka en lannoittaisi mitään muuta, niin marjapensaat, parsat, ruusut ja kärhöt – nuo VIP-vieraat – lannoitan aina. Ruusut ja kärhöt saavat jälkiruuan kesällä ja syksyllä. Lannoituksesta hyötyvät myös hedelmäpuut, koristepensaat (kanukat, pensashanhikit, pensasangervot) ja runsaasti kukkivat perennat (kullerot, värililjat, jaloritarinkannukset, kurjenkellot). Pionit ja päivänliljat eivät tosin tykkää liiasta lannoituksesta. Pionit pärjäävät istutuksen jälkeen useita vuosia istutuslannoituksen turvin. Iiriksiäkin pitää varoa lannoittamasta liikaa, mutta kalkitseminen on niille tärkeää. Kivikkokasveille en lannoitetta ripottele, myöskään törmäkatkero ja maksaruohot eivät pidä liian ravinteikkaasta maasta.

Havut ja tuijat pitävät erityisen paljon kompostimullasta ja ruohosilpusta. Kompostia heittelen myös kuunliljoille. Parsalle annan heti sadonkorjuun jälkeen 5 cm:n kerroksen kompostia.

Puksipuut kasvavat ruukuissa ja saavat keväällä omat eväät koko kasvukaudeksi. Samat eväät pakkaan betonipysteissä kasvaville tuijille.

Perennojen seassa kasvavat tulppaanit ja krookukset hyötyvät samasta kevätlannoituksesta kuin muutkin kasvit. Niitä voisin muistaa useammin. Narsisseja voi lannoittaa keväällä luujauholla ja pienellä määrällä hyvin palanutta hevosenlantaa.

Tomaateille ja kurkuille teen varastolannoituksen jo istutusvaiheessa. Siihen käytän kanankakkarakeita. Chilit saavat lannoitteensa kasteluveden mukana.

Nurmikkoa muistan silloin tällöin, vaikka nurmisilppu palautuukin nurmikon käyttöön.

Pensasmustikka ei kaipaa voimakasta lannoitusta. Lannoitukseen käytetään kalkitsemattomia lannoitteita. Vuosittain pensaan juurelle kannattaa lisätä kerros rodomultaa. Pitää muistaa, että myös varjoyrtti, jumaltenkukka, törmäkatkero, jaloangervot, hortensiat, kalmiat, tiarellat, ketoneilikat sekä katajat, kuuset ja männyt ovat happaman maan kasveja.

Nurmikko tykkää hiekasta.


Siis näin:

Marjapensaille, hedelmäpuille ja koristepensaille (kanukat, pensashanhikit, pensasangervot) Biolanin Kanankakka + merilevä -luonnonlannoitetta tai Solabiolin luonnonmukaista Marjalannoitetta.

Pensasmustikalle vähän luonnonmukaista rodolannoitetta ja -multaa

Parsoille, havuille, tuijille, kuunliljoille, koristepensaille, kasvimaalle ja vähän sinne tänne kompostia

Puksipuille ja ruukuissa kasvaville tuijille Neudorffin Azet Bio -Buxuslannoitetta.

Ruusuille luonnonmukaista ruusulannoitetta

Krookuksille, narsisseille ja tulppaaneille, kärhöille, pioneille, kulleroille, värililjoille, jaloritarinkannuksille, kurjenkelloille luujauhoa

Nurmikolle luonnonmukaista Neudorffin Azet Bio -Nurmikkolannoitetta

Tomaateille ja kurkuille varastolannoitus kanankakkarakeilla

Chileille nestemäinen chililannoite

Hyvin varovasti tai ei lainkaan lannoitetta päivänliljoille, iiriksille, maksaruohoille ja törmäkatkeroille.

Ei tarvitse pelätä antavansa luujauhoa liikaa.

Miten?

Lannoitteet neuvotaan sekoittamaan pintamultaan, mutta ei meillä siitä mitään tule. Melkein joka kolo on maanpeitekasvien suojissa enkä muutenkaan uskalla mennä juurialueita tärvelemään. Niinpä ripottelen lannoitteet kasvien juuristolle. Poikkeuksena ovat ne pensaat ja puut, joiden juurialue on katettu hakkeella. Siirrän haketta vähän pois ja levitän lannoitteet. Ruokajuomaksi tarjoan vettä ellei sitä ole taivaalta tulossa.

Jälkiruuat

Kesälannoitusta saatetaan tarvita hiekkapitoista mailla. Sen sijaan meillä savipitoinen maa varastoi ravinteita hyvin enkä siksi lannoita kesällä muuta kuin ruusuja ja kärhöjä. No, tietysti yksivuotisia kukkia pitäisi muistaa lannoittaa koko kasvukauden ajan.

Pitää muistaa, että typpipitoisia lannoitteita ei saa antaa enää heinäkuun jälkeen.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

YKSIPYÖRÄISELLÄ PUUTARHAN YMPÄRI

Torstaina, huhtikuun 15. päivänä kirjoitin päiväkirjaani:

Tänään olin matkalla yksipyöräisellä puutarhan ympäri. Kottikärryissä mukana kulkivat pensasleikkuri, käsväsky tykötarvikkeineen (ruusuhanskat, sekatöörit ja kitkemisvälineet), isot pensassakset, ämpäri ja kantovaate sekä suuri kestomuovikassi piikkisiä oksia varten. Vain vaihtovaatteet ja eväskori puuttuivat. 

Vaihtovaatteita olisi tarvittu, sillä oli tyypillinen kevätsää: välillä aurinkoista ja kuumaa, välillä tuulista ja viileää. Eikä minulla olisi ollut mitään sitä vastaan, että mukana olisi ollut eväskori täynnä herkkuja ja viltti, jonka päälle istahtaa niitä syömään. Siinä perennanvarsien leikkaamisen, kitkemisen ja mansikkamaan siistimisen välissä olisin aivan hyvin voinut nauttia jonkun ihanan salaatin tai täytettyjä voileipiä kermaisen kaakaon kanssa ja jälkiruoaksi vaikkapa sitruuna-mango-juustokakkua, noin niin kuin esimerkiksi. Valikoima sushejakin olisi kelvannut. Mutta tämä ei ollut all inclusive -matka. Halvimman mahdollisen omatoimimatkan otin.

Ihanat ’Jeanne d’ Arc’ -krookukset ovat levinneet.  

Monen kohdalla saatoin huokaista,
että ne ovat vielä elossa!

Kaikki yksitoista viime syksynä istuttamaani ’Frozen Planet’ -kevätkurjenmiekkaa ovat tallella.

Matka oli mielenkiintoinen ja antoisa. Ihastelin jo jonkin aikaa kukkineita kevätkukkia – jouluruusuja, krookuksia, kevättähtiä ja kevätkurjenmiekkoja – sekä uusia, maasta työntyviä versonpäitä. Monen kohdalla saatoin huokaista, että ne ovat vielä elossa! Kevätesikot ja kevätkaihonkukka ovat nupuillaan. Raparperit, syysmaksaruohot, pionit, tulppaanit, kylmänkukat ja monet muut ovat hyvällä alulla.

Kärpäset paistattelevat päivää
talon seinällä.

Pionit pilkistävät jo.

Jouluruusut kukkivat runsaammin kuin ikinä.

Peltokanankaalit ja heinätupsut saivat lähtöpassit. Pensasruusun oksa sieltä täältä päätyi kassiin. Rikkaämpäri täyttyi. Into ja Tarmo olivat vauhdissa ja Onni hymyili. Linnut lauloivat ja kärpäset paistattelevat päivää talon seinällä. Mikäpä minulla siinä patikoidessa!

Meillä kevättähdet ovat valuneet rinnettä alaspäin. 

Reissussa rähjääntyy ja nyt pitää oikaista vähän selkää – ja samalla suunnitella uusia seikkailuja.