KUIN LENTOON LÄHDÖSSÄ

Jonakin päivänä tuntuu kuin olisi lentoon lähdössä. On niin iloinen, ettei tiedä miten päin olisi. Tällä viikolla oli juuri sellainen päivä. Tapahtui monia ihania asioita. Yksi niistä oli blogini lukijan vierailu meillä. Aiemmin kerroin tapaamisestamme Prisman hedelmä- ja vihannesosastolla. Olin tavatessamme sen verran hämmentynyt, etten hoksannut pyytää tätä miellyttävää rouvaa kahville. Ilahduin kun hän oli lukenut blogijuttuni ja saanut kutsun sitä kautta. 

Pihalla rouva ojensi minulle upean, herkän kimpun. Tiesi minun rakastavan kukkia. Blogistani hän oli oppinut tuntemaan esteettisen makuni ja oli osannut valita juuri oikeanlaisen kimpun: vaaleanpunaisia hortensioita ja ruusuja, lisänä pientä valkoista ja suuria vihreitä lehtiä. Mukavaa eksotiikkaa kimppuun tuo Afrikanlilja. Sen mustat silmät antavat juuri sopivan säväyksen hempeään kimppuun.

Kimppu voi syksylläkin olla kesäisen hempeä.

Olimme sopineet tapaamisemme torstaiksi ja toivoneet sateetonta päivää, jotta voisimme kierrellä puutarhassa. Sateettoman päivän saimmekin. Tai ei ainakaan satanut paljon, pientä tihkua vain. Hyvä niin. Saimmekin hyvin tuulisen päivän. Muualla Suomessa riehui oikea myrsky ja repi liikennemerkkejä mutkalle, huusseja matalaksi ja sen sellaista. Meilläkin sähköt olivat olleet muutaman tunnin poikki, vaikka sähkökatkot täällä ovat harvinaisia. Urheina kiertelimme puutarhaa toista tuntia tuossa tuulessa.

Minä nolostelin

villiintynyttä potageria.

Minusta puutarha näytti ränsistyneeltä ja paikoitellen jopa ankealta, mutta vieraani oli ihastuksissaan. Hän ihasteli muun muassa Grönlanninhanhikkia, jota minulla on melko isoina pläntteinä maanpeitteenä. Lupasin hänelle rönsyjä niistä ja muistakin, jos vain haluaa. Hän kiinnitti huomiota myös muuhun maanpeitekasvillisuuteen sekä puutarhan vaihteleviin muotoihin ja värimaailmaan. Hän ihmetteli myöhään kukkivia päivänliljoja. Minä nolostelin villiintynyttä potageria, mutta hänestä siinä ei ollut mitään hävettävää. Miten lohduttavaa!

Yhden ikävän yllätyksen koin vierailun aikana. Olin juuri kehunut vuolaasti miten makea ’Somerset Seedless’ viinirypäle on. Sehän on oikeasti aivan fantastinen lajike. Huomasin, että tänä keväänä istuttamassani viiniköynnöksessä oli muutama terttu ja kehotin häntä maistamaan. Rypäleet olivat epäilyttävän tummia, mutta ajattelin niiden nyt vain sattumalta olevan sen värisiä eikä punertavia niin kuin meidän toisessa köynnöksessä on. Maistoin itsekin – ja voi ei, rypäle ei maistunut ollenkaan hyvältä ja siinä oli isot siemenet sisällä. Olin saanut väärän lajikkeen. Nimilappu on edelleen paikallaan ja siinä lukee ’Somerset Seedless’. Onneksi tiesin millainen se oikeasti on. Saimme sentään maistiaiset myös oikeasta viinirypälelajikkeesta ja se toden totta on makea ja herkullinen.

  

Afrikanliljaa voi kasvattaa itsekin. Kokeilin kerran ja sain sen jopa kukkimaan.

Halusin näyttää hänelle

uudet pensashanhikkimme:

valkoisen ’Creme Bruleen’ ja

vaaleanpunaisen ’Lovely Pinkin’.

Ne kukkivat vielä täyttä päätä.

Jos yksi ikävä yllätys sattui tämän kasvukauden ostoksiin, niin osui sinne myös ihania positiivisia yllätyksiä. Yksi niistä on Japaninunikko ’Pacino’, jota oli ilo esitellä. Se kukki kun istutin taimen kesäkuun alussa ja kukkii aina vain. Näyttää siltä, ettei se kai aio lopettaa ennen kuin jää lumen alle. Yllätyin miten pieni se on ja ex tempore istutin sen terassin eteen paikkaan, jossa voin nähdä sen olohuoneen ikkunasta. Ei parempaa paikkaa olisi voinut sattua tällaiselle syksyn ilahduttajalle.

Mielelläni esittelin myös harokatajan, joka on yksi mieluisimmista kasveista puutarhassani. Kerroin vaaleankeltaisesta ruususta nimeltä ’Aicha’, joka uskollisesti kukki melkein näihin päiviin asti. Halusin näyttää hänelle uudet pensashanhikkimme: valkoisen ’Creme Bruleen’ ja vaaleanpunaisen ’Lovely Pinkin’. Ne kukkivat vielä täyttä päätä. Kerroin iiriksistä, pioneista, jaloritarinkannuksista...

Eihän tämän edessä voi muuta kuin huokailla ihastuksesta.

Puutarhakierroksen jälkeen meillä oli mukava kahvihetki. Oli helppo vaihtaa ajatuksia. Päätimme pitää yhteyttä jatkossakin. Toivottavasti saamme katsella yhdessä vähän värikkäämpää keväistä tai kesäistä puutarhaa. Ja olisi niin kiva antaa vaikkapa kimppu pioneja, nippu juurtuneita muratinoksia, vadillinen Grönlanninhanhikin rönsyjä tai jotakin muuta mieluisaa.

Puutarha ainakin on oivallinen 

ja mitä helpoin tapa tutustua.

Saamani kimppu on niin kaunis, että kannan sitä ympäri huushollia, jotta voin nauttia siitä mahdollisimman paljon. Ruokailun ajaksi kannan sen ruokapöydälle ja sitten taas olohuoneen pöydälle, että näen sen mahdollisimman usein ohi kulkiessani. Se on myös valokuvattu huolellisesti, jotta siitä on iloa vielä talvellakin.

Sydämelliset kiitokset! Toivottavasti tapaamme uudelleen puutarhan merkeissä tai muuten vain. Terveisiä myös äidilleni! Häneltä olen oppinut, että tuikituntemattomiakin voi pitää ystävinä ja kutsua kahville. Puutarha ainakin on oivallinen ja mitä helpoin tapa tutustua.

Ihanaa syksyn jatkoa niin myrskyyn, sateeseen kuin paisteeseenkin teille kaikille!

KESÄKUULUMISIA

Kesä harppoi pitkin askelin. Minä yritin kipittää perässä. Silti olin aina muutaman askeleen jäljessä. Onneksi nyt ajan kulku on hidastunut ja ehdin vähän kirjoittelemaankin.

Katajakujalla on puuhailtu paljon, kuten aina. Emme me työmyyrät malta olla paikoillamme.

Katajakujalla on haudottu ja hoidettu tipuja,

Tällä kertaa saimme kolme tipua, jotka saivat nimensä ruusujen mukaan: Roosa, Lumikki ja Minette. Jospa joskus ehtisin kirjoittaa niistä oman juttunsa. Haudonta ja tipujen hoito oli taas tarinan arvoinen härdelli. 

rakennettu ulkovarastoa ja myllätty maata,

Samalla kun kaivinkone laajensi lampea, tehtiin Lapiomiehelle oma plantaasi kasvihuoneen ympärille. Istutukset ovat vielä osittain kesken. 

istutettu pensaita ja perennoja enemmän kuin koskaan ennen,

Pitkän talven aikana oli aikaa suunnitella kaikkea ihanaa puutarhaan. Turusta tuli kasveja autolastillinen, parista muusta paikasta vielä lisää. Nämä taimet tilasin Särkän perennataimistolta. Sain hyvää palvelua ja vähän erikoisempia taimia, joita ei joka paikassa myydä. Kiitos heille ystävällisestä palvelusta!

jatkettu ruusuprojektia muurin päälle,

Taisin istuttaa toistakymmentä ruusua muurin päälle. Tämä ihana ruusu on kestävä Morsionruusu. 

rakennettu lampea,

Lampea laajennettiin ja siihen asennettiin kangas ja hiekka. Pulahdus lampeen puutarhapuuhien välissä oli pelastukseni pitkän hellejakson aikana. 

kasteltu – ja taas kasteltu,

Uudet istutusalueet tarvitsivat runsaasti kastelua ja hyvää se teki vanhoillekin istutuksille. 

ihasteltu huikeaa kukintaa,

Tuntui, että kaikki kukat puhkesivat yhtä aikaa kukkaan. Tässä ihanan sininen loistotädyke ja neidonkurjenpolvi yhdessä. 

opeteltu kukkakimppujen ja -asetelmien tekemistä,

Yksi unelmani on täyttynyt ja voin surutta poimia leikkoja puutarhasta. Nyt on materiaalia, josta värkätä kimppuja ja asetelmia. 

valokuvattu,

Valokuvaaminen helteellä ja auringon paisteessa on ollut haasteellista. 

kitketty ja kitketty,

kärvistelty helteessä, 

nautittu rauhasta, kesästä ja kesän taittumisesta syksyksi, puutarhapuuhista, perheestä ja läheisistä ja muista elämän tärkeistä asioista.

Vielä on paljon istutettavaa, kitkettävää, leikattavaa, siistittävää, valokuvattavaa... Kunpa vain saisi itsensä tuonne  tuuleen ja sateeseen.

IHANA TAPAAMINEN

Eräänä perjantaina kävin Prismassa. Se nyt ei sinänsä taida olla uutisaihe, mutta hedelmä- ja vihannesosastolla tapahtui jotakin erityistä. Olin juuri valitsemassa kiivejä rippijuhlia varten ja olin keskittynyt pohtimaan, olisivatko kiivit sopivan kypsiä sunnuntaita varten. Silloin eräs ystävällinen rouva hymyili minulle ja kysyi, olemmeko olleet samassa Pilates-ryhmässä. Kyllä vain. Ensin en muistanut mitään, mutta pikku hiljaa aloin saada muistikuvia hänestä jumppasalin ikkunanurkassa. Minä ja mieheni levitimme jumppamattomme aina hänen viereiselle paikalleen. Tunnin alussa vaihdoimme muutaman sanan, mutta emme varsinaisesti tutustuneet.

Rippijuhliin tarvittiin vähän muutakin kuin kiivejä.

– Olen ajatellut sinua usein, hän sanoi. Tulin niin iloiseksi tästä tapaamisesta. Kun kantaa näkyvää sairautta, kaikki tapaamiset ihmisten kanssa eivät suinkaan ole miellyttäviä. – Olet niin ihana ihminen, hän jatkoi, valoisa ja ihana. Aivan häkellyin. Hän kertoi lukeneensa blogiani ja sitä kautta oppineensa tuntemaan minua. Tuntui mukavalta kun hän kertoi lukeneensa sairaudestani ja ajatelleensa minua lämmöllä. En sillä hetkellä muistanut mitä olin kirjoittanut.

Kerroin hänelle, että nyt olen saanut lisää tietoa. Minulla on todettu proteiinien puutos, mikä johtuu imeytymishäiriöstä. Jostain syystä lihakset eivät saa käytettyä proteiinia ja ovat siksi jatkuvassa energiavajeessa. Siksi lihakseni vapisevat ja väsyvät helposti. Jälkeenpäin muistin kirjoittaneeni tänne blogiin Hashimoton taudista. Nämä kaksi liittyvät yhteen sillä tavalla, että tuo Hashimoton taudin aiheuttama kilpirauhasongelma voi olla se syy.

Sairastaminen ei ole kivaa,

mutta onneksi se ei ole koko elämä.

Hän ihmetteli kuinka sairaudestani huolimatta olen niin positiivinen. Sairastaminen ei ole kivaa, mutta onneksi se ei ole koko elämä. Olen saanut elää pitkään aikuisiällä terveenä, kun taas joillakin on sairaus riesanaan jo syntymästä asti. Haluan olla kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla on. Kaikella on tarkoituksensa, myös tällä sairastamisella. Olen toiveikas. Ehkä tähän löytyy vielä jokin ratkaisu.

Katttauksen teemana oli metsä.

Vaikea kuvailla miten paljon iloa tuo tapaaminen tuottikaan minulle siinä keskellä hedelmä- ja vihannesosastoa. Että joku ventovieras ihminen on muistanut minua lämpimin ajatuksin! Yhtäkkiä tuntui, ettemme niin vieraita toisillemme olekaan. Asummehan melkein samalla kylällä. Molemmat pidämme puutarhan hoidosta. Ja oli meillä yhteinen harrastuskin, Pilates. Minä jouduin sen tosin lopettamaan, sillä tällä hetkellä liikunta ei sovi minulle. Liikuntaa suositellaan lääkkeeksi melkein vaivaan kuin vaivaan, mutta minun lihakseni kaipaavat eniten lepoa tällä hetkellä. Onneksi puutarhapuuhia ne sietävät jonkin verran, mutta levosta ja palautumisesta täytyy huolehtia tavallista tarkemmin. Jos innostun tekemään liikaa puutarhatöitä, olen ihan kanttuvei.

Mustikoilla saa yksinkertaisen kaunista.

On helpompi, että ihmiset tietävät asian oikean laidan

eikä tarvitse arvailla, mikä minua vaivaa.

En ole katunut sitä, että olen ollut avoin. Sairauteni näkyy joka tapauksessa ulospäin. On helpompi, että ihmiset tietävät asian oikean laidan eikä tarvitse arvailla, mikä minua vaivaa. No, silti jotkut haluavat tehdä omat diagnoosinsa – ja poikkeuksetta väärän – ja puhuvat niistä mielellään muillekin, mutta sehän on heidän oma ongelmansa.

Blogeissa sairauteni näkyy lähinnä siten, että kommentoin toisten blogeja mahdollisimman lyhyesti. Usein kommentoin vain laittamalla hymiön tai sydämen. Toivon, että ymmärrätte töksähtävän tyylini. Postauksianne olisi mukava kommentoida, ihastella kauniita puutarhanäkymiä ja kirjoittaa jutun herättämiä ajatuksia. Nämä omat juttuni ja kommenttini kirjoitan sanelemalla, joten se vaatii vähemmän tarkkaa käden toimintaa ja on siksi helpompaa.

Onneksi Korona ei haitannut juhliamme.

Olin onnellinen, mutta vähän hämmentynyt tästä tapaamisesta enkä siksi hoksannut pyytää häntä kahville jonakin päivänä. Jos nyt luet tämän tekstin, olet tervetullut puutarhaani vierailulle ja kahville milloin vain Sinulle sopii.

Ei tällaista joka päivä tapahdu.

Ei tällaista joka päivä tapahdu. Kassalle mennessä huomasin unohtaneeni punnita kiivit.

Toivottavasti vuoden päästä saamme juhlia viidettä rippinuorta.

Toivon Sinulle kaunista alkavan syksyn aikaa ja erityisesti Sinulle, jonka kanssa juttelin Prisman hedelmä- ja vihannesosastolla. Jutteluhetkemme ilahduttaa minua vielä pitkään.

ÄIDILLE

Lapsena oli arvokasta saada kokea, miten ihailit isää. Olit onnellinen ja kiitollinen meistä lapsista. Tyytyväisenä ja kiitollisena muistit aina mainita, jos vain vähänkin oli siihen tilaisuus, että sinulla on kaksitoista lasta – siitä huolimatta, että tuolloin isoille perheille naureskeltiin. Kerran kassajonossa sanoit tämän vanhalle koulukaverillesi. – Ooo, minä pyörryn, tuttava huudahti.

Olitte ottaneet meidät lahjoina vastaan ja sen minä todellakin sain kokea. Tuohon aikaan saatettiin epäillä, riittääkö isossa perheessä rakkautta kaikille. Tunsin, että rakkautta riitti silloin yllin kyllin ja riittää edelleenkin.

Sinulla ja isällä oli aina aikaa minulle. Puuhailitte arkisia asioita ja minä sain siinä samalla jutella teidän kanssa. Iltaisin kun koululaiset olivat jo menneet nukkumaan, halusin jäädä sinun ja isän kanssa valvomaan. Ette te koskaan patistaneet minua nukkumaan, vaan sain olla teidän vieressä ja katsella mitä te touhusitte. Usein sinä ompelit ja isä kirjoitti työpöytänsä ääressä. Seisoin vieressä silloinkin kun askartelitte meille lapsille joululahjoiksi Ankkalinna-aiheiset taulut. Narrasitte, että Pelle Peloton tulee jollekin kummilapselle, vaikka se olikin minulle.

Jos minua pelotti omassa sängyssä, sain kömpiä teidän sängyn päätyyn nukkumaan. Sinulle oli tärkeää, ettei vauvojen tarvinnut itkeä. Vauvoja hyssyteltiin ja kannettiin. Unikoulusta ei tiedetty eikä välitettykään tietää. Sinulle oli tärkeää, että vauva sai hoitoa silloin kun sitä tarvitsi.

Keitit makaronivelliä, makkarakeittoa, ruskeaa kastiketta ja perunoita. Paistoit silakkalaatikkoa ja mitä kaikkea tuona aikana ylipäätään tehtiin. Mutta helmipuuroa halusit keittää silloin kun minä olin rippileirillä, sillä minä en pitänyt helmipuurosta.

Voi sitä iloa kun äiti oli leiponut lihapiirakoita, karjalanpiirakoita tai munkkeja. Niitä sai syödä niin paljon kuin halusi. Kun meille tuli vieraita, teit valmiiksi voileipiä. Kauniit voileivät saivat loppusilauksen juustoraasteella ja persiljalla.

Paistoit mämminkin itse. Leivoit usein ja meillä tuoksui tuore pulla. Järjestit mielelläsi suuria, monipäiväisiä juhlia ja asettelit ruoat kauniisti tarjolle. En käsitä, miten jaksoit tehdä sen kaiken.

Saimme askarrella, leipoa ja ommella niin paljon kuin halusimme. Et koskaan toppuutellut meitä, vaan askartelu-, leipomis- ja ompelutarvikkeita riitti aina. Luotit minuun ja koinkin, että lapsuuteni ja nuoruuteni oli hyvin vapaata aikaa. Meillä ei ollut kotiintuloaikoja eikä muitakaan tiukkoja sääntöjä. Koin, että tuo kaikki perustui luottamukseen ja luottamuksen arvoinen halusin ollakin. 

Jos sattui jokin vahinko, lohdutit sanomalla, että kaatuu sitä valtamerilaivojakin. Toinen usein käyttämistäsi lauseista oli, että asioilla on taipumus järjestyä. Se on varsin totta. – Ei se mitään kun sen itse tietää, sinulla oli tapana sanoa. Opin, ettei ihmisten pahoista puheista tarvitse välittää. 

Nuorena juttelin mielelläni asioitani sinulle. Olit aina juonessa mukana. Kun kerroin olevani ihastunut johonkin poikaan, kannustit minua. Sanoit, että poika vaikutti oikein sopivalta minulle ja toivoit asiasta tulevan jotakin. Kun sitten myöhemmin kerroin, ettei siitä tullutkaan mitään, olit silloinkin täysillä mukana. Sanoit, että tarkemmin ajatellen tuo poika ei olisikaan ollut ollenkaan sopiva minulle. 

Teillä oli 39-vuotishääpäivä ja olin luvannut tulla silloin kotiin käymään. Soitin sinulle ja sanoin, että tulen kyllä kotiin, mutta minulle olisi ollut tulossa yksi mies vieraaksi juuri silloin. Sanoit topakasti, että et voi tulla kotiin, otat vain vieraasi vastaan. Niinhän siinä sitten kävi, että tulimme vähän myöhemmin Joukon kanssa yhdessä. 

Nuorena aikuisena minulla oli vuohia. Kun yksi vuohistani sairastui ja kuoli, itkin sitä sinulle. Minua vähän nolotti kun itkin vuohta ja samaan aikaan joltakin tuttavalta oli kuollut läheinen ihminen. Sanoit, että itke vain, se on sinun surusi. Viisaasti sanottu.

Olet aina muistanut vanhuksia, sairaita ja yksinäisiä. Olet soittanut, käynyt tapaamassa, lähettänyt kortteja ja tehnyt pieniä yllätyksiä. Olet ottanut ventovieraatkin nopeasti ystäviksesi.

Erityisen arvokkaana näen, että halusit isän kanssa hoitaa omat vanhempasi loppuun asti. Nyt on arvokasta kun huolehdit isästä, jonka muisti on alkanut heikentyä. Toivottavasti saatte isän kanssa vielä monia onnellisia vuosia yhdessä. 

Luonnollisella ja arvostavalla suhtautumisellanne kehitysvammaiseen sinä ja isä opetitte sellaisia arvoja, jotka haluaisin välittää omille lapsillenikin.

Lapset ja lastenlapset ovat edelleen hyvin lähellä sydäntäsi. Tiedän, että hyvin usein sinä ja isä muistatte lastenlapsianne ja kaipaatte heitä. Mekin muistamme teitä.

Tärkeintä oli, että sinä ja isä opetitte uskomisen asioita ja annoitte anteeksi – ja olette valmiit yhä edelleenkin aina antamaan anteeksi.

Sydämelliset onnittelut ja Taivaan Isän runsasta siunausta,

rakas äiti, täyttäessäsi tänään 80 vuotta!

Pauliina

EN YMMÄRRÄ

Oi, minulla olisi niin paljon kirjoitettavaa. Minulla on kevään ja kesän aikana ollut monta rautaa tulessa – tai monta tainta juurtumassa ja munaa hautumassa. Ei vain ole ollut aikaa bloggaamiseen. Onneksi kevättä ja kesää voi muistella pitkän talven aikana. Haluaisin myös kirjoittaa eräästä yllättävästä tapaamisesta Prisman hedelmä- ja vihannesosastolla. Palaan siihen vähän myöhemmin. Terveisiä vain tälle ihanalle rouvalle! Nyt kuitenkin kirjoitan mieltäni polttavasta asiasta ja palaan puutarhaan sen jälkeen.

Kursivoidut lainaukset ovat päiväkirjastani.

Heinäkuun 27. päivä
Kun odottaa jotakin enemmän kuin pikkulapset joulua ikinä, ei siihen tepsi kuin yksi keino: puutarha.

Heinäkuun 28.päivä
Tänään on tiistai, posti ei kulje. Mietin, millaista olisi jos pystyisin kumartumaan ilman että jalkoihin sattuu. Jos pystyisin kyykistymään tuosta noin vain. Jos pystyisin kantamaan kastelukannuja ilman että voimat menevät. Jos pystyisin nostamaan multasäkin. Jos pystyisin kävelemään ajattelematta jokaista askelta. Jos saisin käydä kirpputorilla ilman että kassa tekee diagnoosin ja kertoo kuinka hänenkin miehensä sairastaa tuota samaa ja miten hänenkin miehensä leikkaus epäonnistui. Jos.

Kunpa nyt vain

saisin sen kirjeen.

Voisikohan tuo olla joskus mahdollista? Ehkä. Kunpa nyt vain saisin sen kirjeen. Sen paperisen reseptin kun sähköposti ei kuulemma käy. Pääsisin viemään sen apteekkiin ja tekemään anomuksen. Pääsisin maksamaan tuplahinnan siitä, että asiani käsittely ei kestä tolkuttomasti aikaa. Että saisin sen purkin.

Luulisi, että kysymys olisi huumeista tai vähintään huumepohjoisista lääkkeistä tai jostakin muusta keskushermostoon vaikuttavasta aineesta. Ei. Kyse on vain elimistön omasta hormonista, jota se tuottaa silloin kun se on terve. Hormonista, jota vauvatkin saavat äidin vatsassa. Rakas päiväkirjani, ethän kerro kenellekään, mutta tässähän on kyse vain endokrinologien ylpeydestä. Siitä, etteivät he halua myöntää, että joku tavallinen lääkäri saa ihmeitä aikaan antamalla T3-hormonia silloin kun se todellakin on tarpeellista. Mitään järkisyytähän siihen ei ole. Sellainen on vain noloa jääräpäisyyttä. Onhan se Valviraltakin julmaa, ettei parhaiden lääkärien anneta hoitaa kilpirauhaspotilaita. Mummoja saa vuodeosastoilla huumata ihan urakalla kysymättä edes lähiomaisen lupaa, mutta tällaista vaaratonta hormonia saa vain kiven alta. Eihän tällaista voi ymmärtää. 

Heinäkuun 30. päivä
Tänään odotettu kirje on postilaatikossa. Olisi mahtava puutarhailma, mutta lähden melkein siltä seisomalta apteekkiin. Apteekki on valittava sillä ajatuksella, että sitä ei voi vaihtaa.

Tuntuu, että olen ihan hämärähommissa. Vien reseptin apteekkiin ja nyt minun pitää saada lupa, että apteekki saisi myydä T3-hormonia minulle. Farmaseutti ottaa asiani hyvin hoitaakseen. Jos maksaisin 20 euroa, asian käsittely saattaisi kestää jopa kuukauden. Maksan 40 euroa ja asiani luvataan käsitellä enintään kolmessa päivässä. Proviisori lupaa soittaa lupatoimistoon saman tien. Olemme lähdössä matkalle ja hän kiirehti asiaa. Hyvässä lykyssä saattaisin saada luvan jo saman päivän aikana.

Ruokakaupassa kännykkä piippaa ja pian sen jälkeen tulee puhelu apteekista. Ystävällinen työntekijä soittaa ja ilmoittaa luvan olevan valmiina. Jihuu, lupa on myönnetty!

– Nähdään sitten teholla,

vitsailen Joukolle

ja nielaisen neljännestabletin. 

Heti kotiin päästyäni leikkaan tabletin neljään osaan. – Nähdään sitten teholla, vitsailen Joukolle ja nielaisen neljännestabletin. 

Miksi tätä hormonia pidetään niin vaarallisena, että jotkut lääkärit ovat menettäneet oikeutensa hoitaa kilpirauhaspotilaita määrättyään T3-hormonia? Päätän ottaa selvää ja luen apteekista saamani paperin. ”Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet: Varoen potilaille, joilla on huomattava ateroskleroosi. Sisältää laktoosia.” Hui kamala, että ihan laktoosia! Siitähän voi tulla jollekin vaikka ilmavaivoja ja noloja tilanteita. Sivumennen sanoen saman tien voitaisiin myyntioikeudet ottaa pois kahviloilta tai vähintään tehdä berliininmunkkien myynti luvanvaraiseksi. Berliininmunkithan voivat sisältää laktoosin lisäksi myös rasvaa ja sokeria, jotka ovat myös vaarallisia erityisesti diabeetikoille ja sydän- ja verisuonisairauksista kärsiville ja monille muillekin. 

Oikeasti – mikä lääke on yhtä turvallinen? 

Luen lisää. ”Raskaus ja imetys: Vähäiset tiedot eivät viittaa siihen, että raskauden aikainen käyttö tuottaisi haittaa sikiölle tai lapselle. Voidaan käyttää imetyksen aikana.” Oikeasti – mikä lääke on yhtä turvallinen?

Luen edelleen. ”Haittavaikutukset: Nopeasti annosta suurennettaessa voi aiheuttaa hypertyreoidismin oireita. ”(Siis kilpirauhasen liikatoiminnan oireita.) Siinä koko litania.

Tämän täytyy olla vaarallista, jos kerran lääkäreiden oikeuksia ammattinsa harjoittamiseen on rajoitettu ja tämän saanti on näin tiukan valvonnan alla – ellei tilaa netistä ja maksa 142-kertaisen hinnan. Sehän ei ole vaarallista eikä kukaan ole siitä huolissaan. (Sain 100 tablettia apteekista hintaan 12 e. Netistä tilaamalla saisin noin puoli purkkia hintaan 960 e.)

Haenpa huvikseni ibuprofeeni-pakkauksen. Tätä päänsärkylääkettä saa apteekista ilman reseptiä, ilman anomuksia ja lupamaksuja. Luen käyttöohjeita kohdasta varoitukset ja varotoimet. Lista on niin pitkä, etten jaksa sitä tähän kirjoittaa. Lääkkeen ottamisesta täytyy keskustella lääkärin kanssa, jos henkilöllä on ruoansulatuskanavaan liittyviä häiriöitä, munuaisten tai maksan toimintaan liittyvää ongelmaa, korkeaa verenpainetta, sydämen vajaatoimintaa, allergioita tai jos on ollut suurehkossa leikkauksessa ja niin edelleen. Viimeisillään raskaana olevat eivät tietenkään saa lääkettä käyttää eikä sitä saa antaa alle 6-vuotiaille lapsille. Tuotetta ei saa käyttää myöskään, jos on kuivumisen oireita.

Ohjeessa mainitaan, että haittavaikutuksina saattaa ilmetä väsymystä, huimausta ja näköhäiriöitä, jotka puolestaan voivat heikentää kykyä selviytyä liikenteessä ja käyttää koneita. Ohessa on erittäin pitkä selostus siitä miten aine voi vaikuttaa haitallisesti ruoansulatuskanavaan, sydämeen, verenkiertoon ja aivoverenkiertoon.

Mahdollisten haittavaikutusten lista on pitkä. Haittavaikutukset voivat liittyä ruoansulatuselimistöön aiheuttaen maha- ja pohjukaissuolihaavan. Voi tulla pahoinvointia, oksentelua, ripulia, ilmavaivoja, ummetusta, ruoansulatusvaivoja, mustia ulosteita, verioksennuksia, haavainen suutulehdus ja vaikka mitä.

Jatkan päänsärkylääkkeen käyttöohjeen lukemista. Pitkässä paperissa on lueteltu vielä vähän harvinaisempia haittavaikutuksia kuten keskushermoston häiriöt, yliherkkyysreaktiot, näköhäiriöt, ihottumat ja niin edelleen ja niin edelleen. Tämän jälkeen luetellaan vielä harvinaisia ja hyvin harvinaisia haittavaikutuksia kuten korvien soiminen ja niin edelleen. Haittavaikutuksia on niin paljon, etten millään jaksa kirjoittaa niitä kaikkia tähän ettekä te jaksaisi edes niitä lukea.

Kukaan lääkäri ei tiettävästi ole menettänyt oikeuksiaan määrättyään tällaisia päänsärkylääkkeitä. Ei tarvitse edes reseptiä tällaisen myrkyn ostamiseen puhumattakaan luvan käsittelymaksusta. Sen kun vain marssii apteekkiin ostamaan paketillisen tai kaksi. Kukaan ei valvo kuinka paljon näitä napsit. Mutta annapa olla kun labratulokset osoittavat, että sinulla on kilpirauhashormonin muunto-ongelma ja tarvitset T3-hormonia hetkellisesti, jotta oma elimistö alkaa taas toimia. Silloin on Valvira valppaana.

Jotkut vetoavat siihen, ettei moista muunto-ongelmaa ole olemassakaan. Kilpirauhaspotilaita onnistuneesti hoitaneet lääkärit tietävät mistä tässä on kysymys. Jos elimistö ei pysty muuntamaan T4-hormonia T3:ksi, ei auta, vaikka sitä kaadettaisiin elimistöön purkkitolkulla. Lihakset eivät saa sitä silloin käyttöönsä ja oireilevat.

Kaikkien kilpirauhaspotilaiden vaivat eivät ole hoidettavissa T4-hormonilla eli tyroksiinilla. Minulla esimerkiksi on todella kummallisen kuuloinen ongelma: labra-arvoni viittaavat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta oireeni ovat liikatoiminnan oireita, kuten vapina ja laihtuminen. Kaikki kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivät tietänevät, että vajaatoimintaan liittyy lihominen. Laihtuminen on erityisen vaikeaa tai jopa mahdotonta. Minä puolestani en liho, vaikka itkisin. Olen sitä joskus yrittänytkin.

Olen onnekas. Pitkän etsimisen jälkeen olen löytänyt lääkärin ja saanut reseptin. Lupa-anomukseni on hyväksytty ja olen saanut ostaa T3-hormonit. Nyt pääsen pikkuhiljaa kokeilemaan auttaisiko T3-hormoni minua. Olen kuullut, että monet muunto-ongelmista kärsineet ovat saaneet ratkaisevan avun. Monet ovat sairastaneet vuosia tai jopa vuosikymmeniä ja sitten parantuneet. Monet ovat päässeet sairauseläkkeeltä takaisin töihin. Monien elämänlaatu on parantunut huomattavasti.

Omasta sairaudestani olen kertonut jutussa nimeltä Into, Tarmo ja herra Hashimoto. En tiedä miten minun käy, mutta olen toiveikas. Nyt minulla on ainakin mahdollisuus kokeilla tätä. T4-hormonin, ruokavaliot ja sen sellaiset olen jo kokeillut.

Minun logiikkani sanoo, että

sellaisia lääkäreitä pitäisi kuunnella,

jotka ovat saaneet parannettua pitkään sairastaneita ihmisiä.

Sitä vain tässä mietin, että ei tämän näin pitäisi mennä. Minun logiikkani sanoo, että sellaisia lääkäreitä pitäisi kuunnella, jotka ovat saaneet parannettua pitkään sairastaneita ihmisiä. Heidän tietotaitoaan kannattaisi hyödyntää. Valvira hoitaa asian toisin ja heittää nämä parhaat lääkärit pellolle. Miksi??

HELPOT PENSAAT

Tein listan helpoista pensaista, havuista ja ruusuista. Tarkoituksenani on esitellä pensaita, joiden avulla saa vaivatonta kasvillisuutta puutarhaan.

Kriteereinä pyrin käyttämään seuraavia:

• ei leviä liikaa juurivesoilla
• talvenkestävä ilman suojaamista
• näyttävän näköinen lehdistö tai kukinta
• terve
• kevätauringolta suojaamista voi olla, jos kasvi muuten on sen arvoinen

Kaikki lajikkeet eivät tietenkään ole mahtuneet mukaan, mutta olen ottanut esimerkin omaisesti joitakin erikorkuisia lajikkeita. Listasin pensaat suurin piirtein matalimmasta korkeimpaan. Useimmat mainituista viihtyvät auringossa, mutta myös puolivarjoon ja varjoon sopivia löytyy.

Pensasruusut ovat vaivattomia ja monet myös kestäviä. Lajikkeita löytyy runsaudenpulaksi saakka. Kuvassa tarhakurtturuusu 'Sävel'.

Sinilaakakataja ’Blue Chip’

Laakakatajissa on isoja eroja, vaikka ne ensivilkaisulla saattavat näyttää lähes samanlaisilta.

Maanpintaa myöten kasvava, 10–15 cm korkea, sinertävä lajike sopii maanpeitehavuksi ja muiden havukasvien välikasviksi. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon. Sinilaakakataja on vaatimaton maan laadun suhteen. Säännöllinen kevätlannoitus saa kasvin tuuheutumaan ja kasvattamaan uusia versoja. Ravinteiden puute näkyy neulasten karisemisena. Talvenkestävä lajike sietää hyvin myös kevätauringon paistetta. Hongiston taimiston sivuilla sanotaan, että tämän lajikkeen voi huoletta istuttaa aurinkoon ilman, että sitä tarvitsee talvisuojata. I–V 

Grönlanninhanhikki ’NUUK’ 

En osaa ajatella grönlanninhanhikkia pensaana, mutta tykkään siitä tosi paljon. Sitä on helppo lisätä versoista.

Matala, vain 15 cm korkuinen, grönlanninhanhikki kukkii pienin valkoisin kukin. Lehdet ovat kiiltävät ja erityisen kauniit. Osa lehdistä saa ruskavärin ja varisee, osa säilyy kevääseen lumipeitteen alla. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, läpäisevään, runsasravinteiseen maahan. Sopii ryhmiin, reunakasviksi ja ruukkuihin. I–V(VI)


Sinilaakakataja ’Icee Blue’

Tuuhea, hopeanharmaa maanpeittohavu. Korkeus 15–20 cm, leveyttä ajan mittaan yli 1,5 m. Melko hidaskasvuinen. Erittäin talvenkestävä ja helppohoitoinen peittohavu erilaisiin ryhmiin. Sinilaakakataja 'Icee Blue' muodostaa maanmyötäisiä, tiheitä ja laakeita mattoja. Kaunis kasvutapa tulee parhaiten esille korkeiden havujen ja luonnonkivien väleissä, rinteissä sekä muurien reunoilla. Teräksensininen väri on voimakkain aurinkoisella ja hieman kuivahkolla kasvupaikalla. Hongiston taimiston sivuilla sanotaan, että tämän lajikkeen voi huoletta istuttaa aurinkoon ilman, että sitä tarvitsee talvisuojata. I-II (III)


Kääpiökataja 

'Blue Carpet' on nimensä mukaisesti sinertävä.

Kääpiökatajat ovat luonnonvaraisen kotikatajamme mattomaisia lajikkeita, jotka sopivat kuiville ja karuille paikoille. Heleänvihreä kääpiökataja ’Green Carpet’ suikertaa aivan maata myöten eikä kohoa juuri 15 cm ylemmäs. ’Repanda’-kääpiökatajasta tulee 20–30 cm korkea. ’Hornibrookii’ on korkeampi, sen versojen kärjet kääntyvät ylöspäin ja muodostavat hieman epäsäännöllisen kohenevan kasvuston, jonka vaaleahkot neulaset värittyvät talvella ruskehtaviksi. Paras kasvupaikka on aurinkoinen, kasvualusta kuiva tai tuore, niukkaravinteinen ja hyvin vettä läpäisevä. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–V


Lamohietakirsikka

Lamohietakirsikka on nopeakasvuinen ja ihan kiva, matala kasvi kunhan sen kattaa huolellisesti.

Matala, 20 cm korkuinen kirsikka sopii parhaiten kuiville, aurinkoisille alueille. Yläviistoon kasvavan lehdistön takia maan pintaan pääsee valoa, jolloin rikkakasvit voivat itää pensaan keskellä. Se estetään istuttamalla katettuun kuivaan tai tuoreeseen, runsasravinteiseen maahan riittävän tiheään. Valkoiset kukat puhkeavat toukokuun lopussa. Lehdet ovat himmeänvihreät, syksyllä upean punaiset.
I–V


Laakakataja

Karussa ympäristössä ja ilmavassa hiekkamaassa viihtyvä 10–30 cm korkea, noin 200 cm leveä laakakataja talvehtii Etelä-Suomessa. Tämä maanpintaa myöten kasvava havupensas sopii paahteisille paikoille. Tavallisesti mattomainen. Keskeltä koheneva ’Andorra Compact’ muodostaa 40 cm korkean ja pari metriä leveän tyynymäisen kasvuston. Istutetaan aurinkoon, kuivaan, läpäisevään, niukkaravinteiseen maahan. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua.
I–III(IV)


Kääpiökuusi ’Repens’

Maanmyötäisesti kasvava metsäkuusen lajike muodostaa hyvin tiheän ja peittävän kasvuston, joka vanhana saattaa levittäytyä jopa viiden neliömetrin alalle. Korkeus 30 cm. Sopii aurinkoisen tai puolivarjoisan paikan maanpeitekasviksi. Tiheä kuusilajike on omiaan havuryhmään kääpiövuorimännyn, tuijan, kartiovalkokuusen ja muiden havujen seuraan. I–V


Tuivio

Ei tarvitse säikähtää, vaikka tuivio muuttuu talven aikana ruskeaksi. Se on sen tapa.

Matalana suikertava 30 cm korkea, noin 150 cm leveä tuivio muistuttaa maanmyötäisiä katajia, kun taas suomumaiset lehdet tuovat mieleen tuijan. Tuivio peittää muutamassa vuodessa yhden neliömetrin alan. Se sopii erinomaisesti portaiden ja polkujen kupeeseen, sillä sen lehdet kestävät paremmin tallausta kuin katajat. Tuivio menestyy myös helposti kuivuvassa rinteessä. Se ei kaipaa leikkausta eikä sillä ole havaittu kasvintuhoojia. Maalajin ja ravinnepitoisuuden suhteen vaatimaton tuivio sietää varjoa huomattavasti paremmin kuin katajat, ja talvehtii lumen alla Rovaniemen korkeudella saakka. Kasvusto ruskettuu syksyllä, mutta vihertyy taas keväällä. Paras kasvupaikka on aurinko–varjo, kasvualusta kuiva–tuore, vähä–keskiravinteinen, hapan tai kalkittu. I–VI


Lamoherukka

Lamoherukoista ei taida löytyä eri lajikkeita.

Matala, 30–40 cm korkea, mutta rehevä pensas peittää kasvupaikkansa tehokkaasti pitkien, paikalleen juurtuvien versojensa avulla. Lamoherukka on terve kasvi, eikä vaadi säännöllistä leikkaamista. Vanhasta pensaasta poistetaan vain tarvittaessa ränsistyneitä oksia. Syysväri on valoisalla paikalla kirkkaan oranssi tai punainen. Lamoherukka viihtyy niin aurinkoisessa kuin varjoisessakin paikassa, tuoreessa tai kosteassa maassa. Erittäin talvenkestävä. I–VII (VIII)


Pikkukeijuangervo ’Nana’

Runsaasti kukkiva ja tuuhea keijuangervon kääpiömuoto, joka on parin kasvukauden jälkeen 30–40 cm korkea. Koska pensas kasvaa hitaasti, istutetaan 5–6 kpl neliölle. Sopii aurinkoiseen tai puolivarjoisaan paikkaan, kuivaan tai tuoreeseen, ravinteikkaaseen maahaan. ’Nana’ puhkeaa kukkaan kesä–heinäkuun vaihteessa ja kukinta jatkuu reilun kuukauden. Juuristo on melko pieni, minkä takia pensas ei viihdy jyrkissä, kuivissa rinteissä eikä hiekkamaassa. ’Nana’ on sopiva yksittäin, ryhmissä, matalana aidanteena, ruukussa. I–III


Paljakkapaju ’Haltia’

Matala, korkeudeltaan 40 cm, hieman koheneva- ja punaoksainen maanpeitepaju. Pensas on jo parin vuoden kuluttua istutuksesta lähes kaksi metriä leveä. Sitä ei tarvitse leikata usein. Versot ovat punertavat. Lehdet ovat kauniin harmaanukkaiset, ruska-aikaan kirkkaankeltaiset. Erittäin talvenkestävä lajike menestyy parhaiten aurinkoisella paikalla runsasravinteisessa maassa. I–VI(VII)


Peittopaju ’Tuhkimo’

'Tuhkimon' ympärille kannattaa jättää reilusti kasvunvaraa.

Pensas on koheneva, 40 cm korkea, erittäin talvenkestävä ja nopeasti leviävä, sillä se on jo kahden vuoden kuluttua istutuksesta läpimitaltaan miltei kaksi metriä. Pensasta ei tarvitse leikata vuosittain. Lehdet ovat pienet, tummanvihreät ja kiiltävät, versot voimakkaan punaruskeat. Lehdistö muistuttaa matalien tuhkapensaiden lehtiä, mutta ’Tuhkimo’ talvehtii varmemmin. Siitä kehittyy tuuhein ja värikkäin auringossa, mutta se sopii myös puolivarjoon. Istutetaan runsasravinteiseen maahan. I–VI


Lumimarja ’Arvid’

Kuten tavallinen lumimarja, mutta matalakasvuinen (40–60 cm) ja tiivis pieni pensas. Menestyy niin aurinkoisessa kuin varjoisassakin paikassa, tuoreessa tai kosteassa, ravinteikkaassa paikassa. I-III (IV)


Laakakataja / maljakataja ’Andorra Compacta’

'Andorra Compact' muodostaa leveän ja hieman kohenevan, matalan ja peittävän kasvuston. Korkeus 50 cm. Neulaset ovat kauniin vihreät ja suomuiset. Kaunismuotoinen, peittävä pensas sopii hyvin osaksi havu- ja pensasryhmiä. Kataja viihtyy parhaiten aurinkoisella kasvupaikalla, kuivassa, niukkaravinteisessa ja läpäisevässä maassa. Hongiston taimiston sivuilla sanotaan, että tämän lajikkeen voi huoletta istuttaa aurinkoon ilman, että sitä tarvitsee talvisuojata. I-III

Keijuangervo ’Little Princess’

Matalakasvuinen keijuangervo on suosittu ja monikäyttöinen koristepensas. Tuuhealla pallomaisella pikkupensaalla on runsas vaaleanpunainen kukinta ja sirot, kirkkaanvihreät lehdet.

Sopii yksittäis- ja ryhmäpensaaksi, havu- ja perennaryhmiin, kivikkoistutuksiin, reunuksiin ja rinteeseen. Leviää melko hitaasti, mutta peittää kasvualustan täydellisesti. Kasvaa noin 60 cm korkeaksi ja leveäksi. Kukkii heinäkuusta syksyyn vaaleanpunaisin kukin. Pensas on terve ja kestävä. Viihtyy aurinkoisella ja puolivarjoisella kasvupaikalla. Kukinta pysyy pidempään heleän värisenä, kun pensas istutetaan kevyeen varjoon. Kasvaa kuivahkossa tai tuoreessa, keskiravinteisessa maassa. Istutetaan 50cm välein. Kestää hyvin leikkausta kukinnan kärsimättä, sillä kukkii saman vuoden versoilla. Vaurioituneet oksat poistetaan varhain keväällä. Pensaan voi myös nuorentaa jopa vuosittain alasleikkaamalla sen varhain keväällä. I-VI Keijuangervo on monen blogiystäväni luottopensas.

Verhoangervo

Tämä leveälehtinen verhoangervo on kuin kääpiökokoinen koivuangervo. Jää matalammaksi kuin koivuangervo, mutta on isompi kuin ’Lumikki’. Korkeus on 50–80 cm. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, ravinteikkaaseen maahan. I–V(VI)


Valkoruusuangervo ’Albiflora’

Melko hidaskasvuinen, 50–80 cm korkuinen, leveäksi kehittyvä pikkupensas on kuin ruusuangervon valkokukkainen muoto. Lehdiltään syvänvihreä lajike menestyy Rovaniemellä asti. Sietää kuivuutta ja alasleikkausta. Käytetään yksittäin, ryhmissä, matalana aidanteena ja ruukussa. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, hyvin ravinteikkaaseen maahan. I–V


Rinneangervo

Rinneangervo sopii hyvin rinteeseen. Se on 50–100 cm korkea. Pärjää hyvin kuivallakin paikalla ja sen vahvat juuret pitävät rinnemaan paikoillaan. Rinneangervo ei ole tarkka kasvupaikastaan. Viihtyy auringossa tai puolivarjossa, mutta vaaleanpunainen kukinta on kauneimmillaan mahdollisimman valoisalla paikalla. Nuorenna rinneangervoa tarpeen mukaan alas leikkauksella, niin kasvi kukkii runsaasti. I–V


Ruusuangervo ’Froebelii’

Ruusuangervo ’Froebelii’ on pienehkö, 50—100 cm, mutta melko isokukintoinen ja -lehtinen pensas. Himmeän purppuranpunaiset kukat avautuvat heinäkuun puolivälissä. Lehdet ovat puhjetessaan punaiset, kesällä tummanvihreät, syksyllä ruskean- tai tummanpunaiset. Pensas on vaatimaton kasvualustan laadun suhteen ja sietää hyvin kuivuutta ja leikkausta. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, hyvin ravinteikkaaseen maahan. I–IV(V)


Pensashanhikki ’Pink Queen’

Tämä 'Pink Queen' oli ensimmäinen pensashanhikkini ja vei minut mennessään.

Pienikokoinen pensas on 50 cm korkea ja yhtä leveä. Isohkot vaaleanpunaiset kukat. Tuuhea ja pystykasvuinen. Kukkii pitkään loppukesästä syksyyn.


Pensashanhikki ’Abbotswood’

Pensashanhikki ’Abbotswood’ on 80 cm korkea, melko leveä pensas. Oksat ovat melko rennot. Suurin osa isoista, vitivalkoisista kukista avautuu elokuun lopussa ja syyskuussa. Sinivihreät lehdet. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, ravinteikkaaseen maahan. I–III(IV)


Pensashanhikki ’Lovely Pink’

Pienikokoinen (80 cm) pensas on nuorena pystyoksainen, vanhempana lamoava. Lajiketta pidetään parhaimpana roosakukkaisena pensashanhikkina, sillä kasvu on voimakasta ja teriön väri säilyy hyvin. Se puhkeaa kukkaan suhteellisen myöhään kesällä. Lehdet ovat vaaleanvihreät. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, ravinteikkaaseen maahan. I–III


Rusovuohenkuusama ’Rusko’

Vuohenkuusamista ehkä tihein, rehevin ja tasaisin. Korkeus 80 cm. Lehdet ovat keväällä punaruskeat, syksyllä komean punaiset. Istutetaan aurinkoon tai varjoon, kuivaan tai tuoreeseen, ravinteikkaaseen maahan. I–IV(V)


Lamoheisiangervo ’Tilden Park’

Matalakasvuinen ja tiheä, 70—100 cm korkea maanpeittopensas. Kukkii valkoisin kukin kesä-heinäkuussa. Hedelmystöt punertuvat syksyllä. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai kosteaan, ravinteikkaaseen maahan. I-IV


Pikkujasmike ’Avalanche’

Pikkujasmike ’Avalanche’ on matalakasvuinen (70—120 cm) pensas, jolla on valkoiset yksinkertaiset kukat. Pensas on hyvän muotoinen ja lehdistö on kauniin vihreä. Pensaan syysväritys on keltaisenvihreä. Istutetaan aurinkoon tai varjoon, tuoreeseen tai kosteaan, hyvin ravinteikkaaseen maahan. I–III (IV)


Kanadalainen ruusu ’Morden Blush’

Tämä 'Morden Blush' on yksi suosikkiruusuistani. Niin suloinen!

Korkeus 80–100 cm. Kukat kauniin pyöreitä muodoltaan. Väri hento, puhdas roosa. Miedosti tuoksuva. Kukkii läpi kesän, syyshallaan saakka. Kukkii sekä uusilla, että vanhoilla versoilla. I-IV


Steveninangervo

Pensas on rotevahko, 100 cm korkea, vaaleanroosakukkainen vastine valkokukkaiselle koivuangervolle. Pensas on terve ja vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kukat avautuvat kesä–heinäkuun vaihteessa saman vuoden versoihin. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, tuoreeseen, ravinteikkaaseen maahan. I–VI(VII)


Kuninkaanangervo ’Kruunu’

Erittäin tuuhea pensas on viisivuotiaana keskimäärin metrin korkuinen. Kukinta kestää Etelä-Suomessa tavallisesti heinäkuun alkupuolelta pitkälle elokuuhun. Kirkkaan purppuranpunaiset kukinnot ovat lyhyet ja leveän kartiomaiset. Ne kehittyvät saman kesän versoihin. Pensas on vaatimaton kasvupaikan ravinteisuuden ja valon suhteen. I–VI


Tarhakurtturuusu ’Sointu’

’Soinnun’ vaaleanpunertavat puolikerrannaiset, tuoksuvat kukat ovat suurissa tertuissa. Kukat ovat aluksi lämpimän vaaleanpunaiset ja vanhetessaan muuttuvat vaaleammiksi ja lopulta lähes valkoisiksi. Kukkia muodostuu sekä vanhoihin että uusiin, saman vuoden versoihin. Pääkukinta Etelä-Suomessa kesäkuun lopulla jatkuen heinäkuulle, toistuu elo-syyskuulla. Korkeus 100—120 cm. Istutetaan aurinkoon, tuoreeseen tai kosteaan, hyvin ravinteikkaaseen maahan. I–IV


Koivuangervo ’Tor’

Peittävä pikkupensas aurinkoisille tai puolivarjoisille ja kuiville tai tuoreille paikoille. Tiheäoksainen ja pyöreähkö ’Tor’ on yksi parhaimmista koivuangervokannoista. Lajikkeesta tulee noin metrin korkuinen ja lähes puolitoista metriä leveä. Lehdet ovat pienet, ruska-aikaan loistavan punakeltaiset. Valkoiset kukat puhkeavat kesä–heinäkuussa saman vuoden versoihin. Pensas sietää hyvin leikkausta.
I–VI

Pallohortensia 

Pallohortensia sopii yksittäiskasviksi, omaksi runsaaksi ryhmäkseen tai perenna- ja pensasryhmiin. Korkeutta ja leveyttä pensas kasvaa 80-120 cm. I–II(III) Valkoiset, tuoksuttomat kukinnot ovat 20–30 cm leveät. Hortensia kasvattaa runsaasti tyvivesoja. Kasvupaikaksi on puolivarjo suositeltavin. Jos istutusalue sijaitsee auringossa, multaa on oltava runsaasti. Menestyy happamassa, tuoreessa ja runsasravinteissa ja -multaisessa maassa. Pallohortensia on blogiystävieni, Katjan ja Betweenin, luottopensas.

Ruusu ’Schneewittchen’

Tämä Lumikki on lempiruusuni. Tyylikäs kuin mikä!

Voimakaskasvuinen ja tuoksuva 'Schneewittchen' tunnetaan myös nimellä 'Iceberg'. Puhtaanvalkoiset, kevyesti kerrannaiset kukat punertuvat hieman syksyllä. Lehdistö on kiiltävän vihreä. Korkeus noin 100–150 cm. Aurinkoisen paikan kasvi.


Norjanangervo

Koristeellisen kaarevaoksainen ja varhain kukkiva norjanangervo on yksi maamme suosituimmista pensaista. Erittäin runsas valkoinen kukinta alkaa eteläisimmässä Suomessa jo toukokuun puolivälissä. Lajike kukkii toisen vuoden versoilla. Myös pienet lehdet puhkeavat aikaisin. Syysväri on kellertävä. Korkeus 100—150 cm. Istutus aurinkoiseen paikkaan, läpäisevään, kuivaan tai tuoreeseen, runsasravinteiseen maahan. I–VI(VII)


Pensashanhikki ’Sandved’

Vanha, kestävä pensashanhikki, jolla on valkoiset isohkot kukat. Korkeus 120 cm. Varhain alkava kukinta on runsainta heinä–elokuun vaihteessa. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, ravinteikkaaseen maahan. I–V


Puistoatsalea ’Illusia’

’Illusia’ on Suomessa jalostettu lajike. Toisin kuin alppiruusut, atsaleat pudottavat lehtensä, joten kevätaurinko ei niitä kuivata. ’Illusia’ alkaa kukkia kesäkuun puolivälissä. Tertussa on 10–13 tuoksuvaa, valkoista kukkaa, joiden ylimmässä terälehdessä on keltainen laikku. Kukinta kestää pari viikkoa. Lehtiin tulee upea, punainen ruska. Pystykasvuinen pensas on yhtä leveä kuin korkea (130 cm). Se kukkii parhaiten auringossa ja vaatii happaman, kostean ja kuohkean maan. I–V


Marjasinikuusama ’Edulis’

Marjasinikuusamat 'Atut' ja 'Anja' ovat kauniin pyöreitä pensaita.

Marjasinikuusama ’Edulis’ on muutoin sinikuusaman kaltainen, mutta marjat ovat kookkaampia, makeampia ja syötäviä. Istutetaan aurinkoon tai varjoon, tuoreeseen, ravinteikkaaseen maahan. Korkeus 100–150 cm. I–VII


Pikkujasmike

Matala, 100–150 cm, säännöllisen puolipallomainen pensas. Kukat ja lehdet ovat pienemmät kuin muilla jasmikkeilla. Heinäkuussa puhkeavat kukat ovat lumivalkoiset, ahomansikalle tuoksuvat. Istutetaan aurinkoon, tuoreeseen, hyvin ravinteikkaaseen maahan. I–IV(V)


Pikkujasmike ’Snowbelle’

Sitrukselle tuoksuvat valkoiset kerrannaiskukat ovat suurikokoiset, noin 5–6 cm. Tuuhea, matalahko pensas puhkeaa kukkaan yleensä heinäkuussa alussa. Kukinta kestää pari viikkoa pilvipoutaisella säällä. Kevyt varjo helteillä pidentää kukintaa. Korkeus 100–150 cm. I–III


Taikinamarja

Taikinamarjasta saa erittäin tiheän, varhain keväällä vihertyvän ja matalan, helposti muotoiltavan aidan. Pensas on 100–150 cm korkea. Se viihtyy sekä auringossa että varjossa ja yhtä hyvin kuivassa kuin kosteassa maassa. Pensas kestää hyvin lumikuormaa ja tuulta sekä melko hyvin tiesuolaa. Pienet kellanvihreät kukat kehittyvät edellisen vuoden versoihin. Punaiset, melko mauttomat marjat. I–VII


Mustaherukka

Aidanteessa on mustia, vihreitä ja vaaleanpunaisia herukoita.

Kestävimmät mustaherukkalajikkeet menestyvät pohjoisimmassa Lapissa saakka. Lisäksi nämä 120–150 cm korkeat pensaat tuottavat marjoja hieman huonommissakin olosuhteissa. Sopiva kasvupaikka on aurinkoinen tai puolivarjoinen, maa tuore, keski–runsasravinteinen, läpäisevä ja hyvin kalkittu.


Pensasmustikka

Pensasmustikat ovat paitsi hyötykasveja myös koristepensaita. Niillä on valkoinen kukinta alkukesällä ja punainen syysväri. Suppeahko juuristo kasvaa lähellä maanpintaa, joten se ei siedä pitkään kuivuutta. Suomessa talvenkestävimmiksi ovat osoittautuneet matalat ja puolikorkeat lajikkeet. Useimmat lajikkeet ovat itsepölytteisiä, mutta sadosta tulee suurempi, kun eri pensasmustikkalajikkeita istutetaan vuorotellen. Paras kasvupaikka on aurinkoinen ja tuulensuojainen, maa tasaisen hikevä, runsasravinteinen, läpäisevä ja kalkitsematon eli hapan.

Varpumustikat ’Hele’ ja ’Tumma’: Matalat, 10–40 senttiä korkeat varpumustikat ’Hele’ ja ’Tumma’ on jalostettu Suomessa. Niiden marjat ovat pienet, ’Helellä’ vahapinnan ansiosta siniset ja ’Tummalla’ lähes mustat. Molemmat kasvavat maanmyötäisesti ja kestävät talvet lumen suojassa Oulun korkeudella saakka vyöhykkeillä I–V.

’Aino’ ja ’Alvar’: Ensimmäiset suomalaiset marjanviljelyyn suositeltavat puolikorkeat pensasmustikat. Koska tauteja ja tuholaisia ei ole ilmennyt, ne soveltuvat erinomaisesti kotipuutarhaan. Ne ovat talvenkestäviä, satoisia, isomarjaisia ja maukkaita. Ristipölytyksen vuoksi Aino- ja Alvar-lajikkeita kannattaa viljellä rinnakkain. I–IV(V)

’Aino’ on rehevä, runsasversoinen ja rotevahko pensas. Siitä tulee noin 80–90 cm korkea ja runsaan metrin leveä. Suuret marjatertut kypsyvät elokuun alusta lähtien 2–3 viikon aikana. Isot siniset marjat ovat makeita, mietoja ja aromikkaita. Ne sopivat erinomaisesti tuorekäyttöön ja pakastukseen.

’Alvar’ on myös reheväkasvuinen, runsasversoinen ja noin metrin korkuinen pensas. Isot tummansiniset marjat kypsyvät elokuun alusta lähtien 2–3 viikon aikana. Maku on makeahko ja mieto. Marjat soveltuvat erinomaisesti pakastukseen.

Keskikorkeat pohjoisamerikkalaiset North-lajikkeet menestyvät Kuopion korkeudella lumen suojassa. Sato kypsyy myöhemmin kuin suomalaisilla lajikkeilla. ’North Blue’ on 60–80 cm korkea. Se on itsepölytteinen, mutta toisen pölyttäjälajikkeen avulla saadaan noin 20 % isompi sato. Marjat ovat todella suuria, tummansinisiä ja hapahkoja, mutta maukkaita. ’Northblue’ on satoisampi ja isompimarjainen kuin ’Northcountry’. I–III(IV)

’North Country’ on itsepölytteinen ja 60 cm korkea. Koska taivaansiniset marjat ovat pienemmät ja sato selvästi niukempi kuin ’North Bluella’, tämä lajike sopii parhaiten pölyttäjäksi. Lisäksi marjat kypsyvät aiemmin ja tasaisemmin kuin ’North Bluella’. I–III(IV)

’Northsky’ on matalin (30–45 cm) ja talvenkestävin amerikkalaisista lajikkeista. Lisäksi se on itsepölytteinen. Marjat ovat melko pienet, mutta taivaansiniset ja makeat. I–V(VI)

’Patriot’ on korkeahko (100–120 cm) ja aikaisin kypsyvä pohjoisamerikkalainen pensasmustikka. Marjat ovat erittäin suuret, tummansiniset ja miellyttävän voimakasaromiset. Satoa saadaan 4,5–8 kg/pensas. I–III


Keltaoksakanukka ’Flaviramea’

Versojen kellanvihreä väri on voimakkaimmillaan talvella. Muina aikoina 200 cm korkea pensas muodostaa tiheän suojapensaikon. Vaaleanvihreä lehdistö saa kellertävän syysvärin. Sopii aurinkoon tai varjoon, tuoreeseen tai märkään, runsasravinteiseen maahan. I–IV


Sirokuusama ’Sakura’

Kukat ovat kaksivärisiä, hennon vaaleanpunaisia ja valkoisia. Marjat ovat kirkkaanpunaiset, kiiltävät ja isohkot. Voimakaskasvuinen pensas on viisivuotiaana noin 120 cm korkea ja 150 cm leveä, täysikasvuisena 250 cm. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen ja kestää melko hyvin kuivuutta. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon, tuoreeseen, runsasravinteiseen maahan. I–III


Tarhakurtturuusu ’Ritausma’

Hempeän vaaleanpunaiset, kerrotut, miedosti tuoksuvat kukat. Kukinta jatkuu heinäkuulta syksyyn saakka. Kiulukoita ei muodostu. Pensas on pystykasvuinen, tiheä ja leveä. Korkeus 120–150 cm. Kurtturuusun syväsuonisia lehtiä muistuttavat lehdet ovat kiiltävät ja vaaleahkot. Pensas on voimakaskasvuinen, tiheä- ja vahvapiikkinen. Terve ja helppohoitoinen latvialainen lajike. Istutetaan aurinkoiselle paikalle. I-IV

Loistojasmike ‘Tähtisilmä’

Hyvin kestävä ja terve, runsaasti kukkiva pensas. Heinäkuussa avautuvat kukat ovat puhtaanvalkoiset, 5 cm leveät, heikosti tuoksuvat. Lehdet ovat kapeahkot. Tämä tiheä, melko korkeaksi ja leveäksi kasvava pensas on kaunis yksittäin näkyvällä paikalla puutarhassa. Pensas on viisivuotiaana 120 cm korkea ja leveä, täysikasvuisena 250—300 cm. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon, tuoreeseen, vettä pidättävään, runsasravinteiseen maahan. I–V

Marja-aronia

Aronian marjat ovat karvaita, mutta todellisia antioksidanttipommeja. Olen kuullut, että niitä voi hyvin käyttää smoothieen. Sitruuna tasoittaa karvauden.

Suosittu aitapensas, sillä se on terve ja kestävä monenlaisessa paikassa viihtyvä kasvi. Vapaasti kasvavana aidanteena marja-aronia kasvaa 2-3 m korkeaksi ja saman verran leveäksi. Kestää hyvin leikkausta, joten sitä käytettään myös leikatuissa pensasaidoissa. I-IV (V)

Tummanvihreät, soikeat ja kiiltävät lehdet ovat hieman suuremmat kuin koristearonialla. Valkoiset, miedosti pihlajalle tuoksuvat kukinnot avautuvat kesäkuussa, joten keväthallat eivät enää pilaa kukintaa ja marjojen kehittymistä. Lisäksi pensaat ovat täysin itsepölytteisiä. Viihtyy parhaiten aurinkoisella ja puolivarjoisalla kasvupaikalla. Aurinkoisella paikalla kukinta on runsainta ja syysvärit voimakkaimmat. Kasvualustaksi sopii tuore, keskiravinteinen, hiekkapitoinen multa.
Marja-aronia on hyvin satoisa; yhdestä pensaasta voi saada kiiltävänmustia, tertuissa kasvavia marjoja jopa 8-10 kiloa. Tuoreet marjat maistuvat karvailta ja kitkeriltä, mutta niistä voi valmistaa mehua yhdessä omenan, mustaherukan tai vadelman kanssa. Marjojen mehu on kauniin, tummanpunaisen väristä, mutta tahraavaa. Tämä kannattaa ottaa huomioon kasvin sijoittelussa esim. oleskelualueiden ja lasten leikkipaikkojen läheisyydessä.

Marja-aronia on yksi blogiystäväni, Betweenin, suosikkipensaista. Erityisesti hän mainitsee sen hienon syysvärin ja marjat. Hän vinkkasi, että hiukan happamaan marjan maku paranee pakastettaessa ja kohmeisia marjoja on kiva syödä aamupuurossa. Marja-aronia yhdistettynä kriikunoihin on hyvää mehuna.

Kuutamohortensia ’Praecox’

FinE-lajikkeeksi nimetty kuutamohortensia ehtii kukkia ennen talvea Pohjois-Suomessakin. Litteä kukinto näyttää pitsimäiseltä. Kukinta Etelä-Suomessa heinäkuun puolivälin jälkeen. Pensas kukkii runsaasti jopa varjossa, mutta siimeksessä kukinta on myöhäisempää kuin auringossa. Pensasta ei tarvitse leikata joka kevät. Syksyyn saakka kukkiva iso pensas viihtyy kalkitsemattomassa maassa ja jopa varjossa. Korkeus 250 cm. Myöhään keväällä puhkeava, terve lehdistö. Syysväri yleensä keltainen. Kasvupaikka voi olla aurinko–varjo, maa tuore, runsasravinteinen, hapan ja hyvin vettä läpäisevä. Vuosittainen leikkaus keväällä tekee kukinnasta runsaan ja kukinnoista suuria. Koska hortensiat versovat niukasti vanhasta puusta, niitä ei pitäisi leikata alas kovin usein. I–IV(V)


Mustilanhortensia ’Mustila’

Tämän FinE-lajikkeen emopensas on peräisin Mustilan Arboretumista. Kukinto on pysty ja pitsimäinen. Pensas kukkii runsaasti ja pysyy kaunismuotoisena ilman vuosittaista leikkausta. Syksyyn saakka kukkiva iso pensas viihtyy kalkitsemattomassa maassa ja kukkii jopa varjossa. Korkeus 250 cm. Myöhään keväällä puhkeava, terve lehdistö. Syysväri yleensä keltainen. Kukinta alkaa Etelä-Suomessa jo heinä–elokuun vaihteessa. Pensas kukkii runsaasti jopa varjossa, mutta siimeksessä kukinta on myöhäisempää kuin auringossa. Kasvupaikka voi olla aurinkoinen tai varjoisa, maa tuore, runsasravinteinen, hapan ja hyvin vettä läpäisevä. Vuosittainen leikkaus keväällä tekee kukinnasta runsaan ja kukinnoista suuria. Koska hortensiat versovat niukasti vanhasta puusta, niitä ei pitäisi leikata alas kovin usein. I–V.


Syyshortensia ’Grandiflora’

Loppukesällä ja syksyllä kukkiva iso pensas viihtyy kalkitsemattomassa maassa ja kukkii jopa varjossa. FinE-kasviksi valittu kanta menestyy Sotkamossa asti, mutta kukinnan myöhäisyyden vuoksi se sopii paremmin Etelä- ja Keski-Suomen korkeudelle. Pensas kukkii runsaasti jopa varjossa, mutta siimeksessä kukinta on myöhäisempää kuin auringossa. Korkeus 250 cm. Myöhään keväällä puhkeava, terve lehdistö. Syysväri yleensä keltainen. Kartiomaiset, muodoltaan syreeniä muistuttavat kukinnot punertuvat syksyä kohden. Kasvupaikaksi sopii aurinko–varjo, maaksi tuore, runsasravinteinen, hapan ja hyvin vettä läpäisevä. Vuosittainen leikkaus keväällä tekee kukinnasta runsaan ja kukinnoista suuria. Koska hortensiat versovat niukasti vanhasta puusta, niitä ei pitäisi leikata alas kovin usein. I–III(IV)


Korallikanukka ’Sibirica’

Raikkaan punaoksainen korallikanukka huomataan taatusti talvella ja myös syvän punaisessa syysasussaan. Kesällä tasaisen vihreälehtinen pensas ei kuitenkaan kiinnitä juuri huomiota, mutta se suojaa pihaa tehokkaasti. Pensaskanukat ovat leveitä aidanne- ja suojakasveja. Korkeus 200–300 cm.
Kasvupaikaksi sopii aurinko tai varjo, maaksi tuore–kostea, runsasravinteinen. Pensas kehittyy tuuheaksi jopa varjossa. I–VI


Lännenheisiangervo

Nopea ja varma vihreyttäjä sopii jokapaikan suojapensaaksi. Laji kestää kohtalaisen hyvin ilmansaasteita, suolaa ja tuulta, ja se uusiutuu nopeasti alasleikkauksen jälkeen. Sillä ei ole mainittavia kasvintuhoojia. Pensas tulee aikaisin lehteen, syysväri on punakeltainen. Kellanvalkoiset kukat kesäkuussa ja koristeelliset punaruskeat siemenhuiskilot. Syysväri ja kukinta kehittyvät parhaiten valoisalla paikalla. Sopii aurinkoon tai varjoon, kuivaan tai kosteaan, ravinteikkaaseen maahan. Korkeus 200—300 cm. I–V(VI)

Blogiystäväni, Between ja Tita, kehuivat heisiangervoja. Niissä on upeita värejä koko kesän ja erityisesti syksyllä.

Lumipalloheisi ’Pohjan Neito’

FinE -tunnuksen saanut, kaunis ja siistin näköinen pensas. Korkeus 200—400 cm. Puhtaanvalkoiset, suuret ja pallomaiset kukinnot aukeavat kesäkuussa ja kukinta kestää jopa neljä viikkoa. Lumipalloheisi on oiva valinta ryhmäpensaaksi puutarhan paraatipaikalle tai yksittäispensaaksi ryhmän keskelle. ’Pohjan Neito’ viihtyy valoisalla kasvupaikalla ja tuoreessa tai kosteassa, runsasravinteisessa maassa. Siksi se on oiva valinta savimaahan. I–VI


Tähtijasmike ‘Waterton’

Tiheäoksainen, 300 cm korkea pensas ‘Waterton’ muistuttaa loistojasmiketta. Kanta on kotoisin Torniosta. Runsas kukinta alkaa kesäkuun lopussa. Miedosti tuoksuvat kukat ovat valkoiset ja 3,5–4 cm leveät. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon, tuoreeseen, hyvin ravinteikkaaseen maahan. I–V Blogiystäväni, pirkko, sanoi tähtijasmikkeen olevan helppohoitoinen ja se menestyy hyvin.

Rusokuusama ’Rosea’

Pysty-, vanhana kaartuvaoksainen, tummanvihreä, 350 cm korkea pensas. Runsas kukinta kesä–heinäkuussa. Kukat ovat vaaleanpunaiset, tuoksuvat ja punaoranssit marjat. Rusokuusama kasvaa melko nopeasti, sietää suolaa ja soveltuu tienvarsille kun sitä leikataan säännöllisesti. Vanha pensas toipuu huonosti alasleikkauksesta. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon, tuoreeseen, hyvin ravinteikkaaseen, kalkittuun maahan. I–VII


Isabellansyreeni ’Holger’

Puhtaanvalkoiset, pystyt, 10–20 cm pitkät kukinnot avautuvat Etelä-Suomessa kesäkuun puolivälissä. Pensas on hyvin säännöllinen, tiheä ja pyöreähkö. Ei tee juurivesoja. Korkeus 300–400 cm. I–VI


Kaarisyreeni ’Veera’

Kukinto nuppuvaiheessa tummanpunainen, avoimena vaaleampi ja punavioletti. Kärjestä nuokkuvat, isot kukinnot avautuvat kesäkuun lopulla. Tasainen ja tiheä kasvutapa, korkeus 300–400 cm. Erittäin kestävä lajike Sotkamosta. I–VI (VII)


Hovijasmike ‘Tuomas’

Suuri, 450 cm korkea pensas. Runsaskukkainen, pysty, voimakaskasvuinen pensas on viisivuotiaana 170 cm korkea ja 85 cm leveä. Kellanvalkeat, heikosti tuoksuvat kukat puhkeavat melko myöhään heinäkuussa. Lehdet ovat isohkot, alta tiheäkarvaiset. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon, tuoreeseen, hyvin ravinteikkaaseen maahan. I–IV


Kiiltoheisi ’Jenkki’

Pensas tunnetaan terveydestään: kiiltävät kovahkot lehdet eivät houkuta kirvoja eivätkä heisinälvikkäitä. ’Jenkki’ viihtyy siten myös aurinkoisella kasvupaikalla, kunhan maa on tuoretta tai kosteaa. Sillä on isot kellanvalkoiset kukinnot, mustat marjat ja punertava syysväri. Kiiltoheisi kasvaa 450 cm korkeaksi, ja siitä kehittyy helposti yksirunkoinen. Sopii aurinkoon tai varjoon, tuoreeseen tai kosteaan, hyvin ravinteikkaaseen maahan. I–IV

Bonuksena blogiystäväni suosikkipensas:

Blogiystäväni, vaalean vihreää, suositteli ruusuherukkaa, joka on kukkiessaan hieno. Ruusuherukan kukat puhkeavat aikaisin, touko-kesäkuun vaihteessa ja ovat tumman ruusunpunaiset. Pystykasvuinen pensas sopii hyvin pensasryhmiin tai yksin istutettavaksi. Se on hiukan talvenarka ja vaatii menestyäkseen suojaisan kasvupaikan. (I—II) Pensaaseen muodostuvat sinimustat marjat ovat syömäkelpoiset, mutta mauttomat. Ruusuherukka viihtyy parhaiten runsasravinteisessa, kuohkeassa multamaassa, aurinkoisessa kasvupaikassa. Pensasta voi leikata tarvittaessa keväällä ennen kasvuun lähtöä tai kukinnan jälkeen.

Juttuun liittyy teksti Pensaat päässä. Katso myös luettelo Hyvät huomiopensaat.

HYVÄT HUOMIOPENSAAT

Listasin tähän helppoja pensaita ja havuja, joita voi käyttää tehosteena tai tuomaan runkoa ja ryhtiä istutuksiin.

Kriteereinä pyrin käyttämään seuraavia:

• ei leviä liikaa juurivesoilla
• talvenkestävä ilman suojaamista
• näyttävän näköinen muoto, lehdistö tai kukinta
• terve
• kevätauringolta suojaamista voi olla, jos kasvi muuten on sen arvoinen

Kaikki lajikkeet eivät tietenkään mahtuneet mukaan, mutta olen ottanut esimerkinomaisesti joitakin erikorkuisia lajikkeita. Listasin pensaat suurin piirtein matalimmasta korkeimpaan. Useimmat mainituista viihtyvät auringossa, mutta myös puolivarjoon ja varjoon sopivia löytyy.

Tämän keltajapaninangervon siementaimen sain ystävältäni Marikalta. Tästä tulee vielä hyvä huomiopensas tuijien seuraan.

Kääpiöpurppurahappomarja ’Atropurpurea Nana’

Koko kasvukauden punajuurenvärinen pikkupensas. Lajike on pysty ja vain 30–40 cm korkea.
Sopii värikkääksi huomiokasviksi, yksittäin tai ryhmiin ja kivikkopuutarhaan aurinkoiseen paikkaan ja kuivaan, runsasravinteiseen maahan. Ei savimaahan. I–III


Keltajapaninangervo ‘Yan’ Double Play®

Keltainen lehdistö ja kirkkaan pinkit kukinnot. Väriä ja näyttävyyttä koko kasvukauden ajan. Tiiviskasvuinen, matala ja pyöreämuotoinen pensas. Korkeus 45-60 cm. Helppohoitoinen. Aurinkoon ja ravinteikkaaseen maahan. I–IV Keltajapaninangervo on yksi blogiystäväni, Katjan, suosikeista. Hän pitää siitä, että pensas on helppohoitoinen ja matala. Keväällä se on huikean hienon värinen.

Siilikuusi

Siilikuusi on luonnonvaraisen metsäkuusemme viljelymuoto. Verkkaisesti kasvavasta pensaasta tulee noin 50 cm korkea. Neulaset ja vuosikasvaimet ovat erittäin lyhyet. Kukkia ja käpyjä muodostuu vähän, jos lainkaan. Kuuset sietävät erinomaisesti varjoa ja viihtyvät hikevässä maassa, jonka ei tarvitse olla viljavaa eikä kalkittua. Taimet suojataan, jotta keväthallat eivät pääse vioittamaan tuoreita vuosikasvaimia. Kasvupaikka voi olla aurinko–puolivarjo, kasvualusta tuore, keski–runsasravinteinen. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–IV


Siilikuusi ’Echiniformis’

Siilikuusi 'Echinoformis' on hyvin pieni, 50 cm korkea, ja hidaskasvuinen metsäkuusen kääpiömuoto. Neulaset ovat sinivihreät, lyhyet ja terävät. Kuusella on kaunis, tiivis ja puolipallomainen kasvutapa. Lajike sopii havu- ja pensasryhmiin tai yksin istutettavaksi. Siilikuusi viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, mutta sietää myös varjoa. Maan tulisi olla keski- tai runsasravinteinen ja tuore. Hongiston taimiston sivuilla sanotaan, että tämän lajikkeen voi huoletta istuttaa aurinkoon ilman, että sitä tarvitsee talvisuojata. I-IV

Purppurahappomarja ’Admiration’

Matala hillittykasvuinen happomarjalajike. Lehdet hehkuvan punaiset, reunoilta kullankeltaiset. Sopii matalaksi aidanteeksi tai reunuskasviksi kasviryhmiin. Täysimittaisen kasvin koko 50 cm. Kasvupaikka aurinkoinen, kasvualusta kuiva. I-II (III)

Kääpiövuorimänty 

Kääpiövuorimännyt ovat 50–100 cm korkeita ja noin 150 cm leveitä. Ne pysyvät pieninä ilman leikkaustakin, mutta niiden vuosiversoja voi typistää halutessaan juhannuksen aikaan. Oksat ja neulaset ovat lyhyemmät ja tiheämmässä kuin vuorimännyllä. Pensaat ovat täysikokoisina leveän pallomaisia, sillä niiden alimmat haarat kasvavat maata myöten ja kohenevat kärjistään. Auringon paahteessa viihtyvä kääpiövuorimänty sietää enemmän varjoa kuin metsämänty. Sopiva kasvupaikka on aurinkoinen, kasvualusta kuiva tai tuore, vähäravinteinen ja hyvin vettä läpäisevä. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–VI


Kääpiömänty

Kääpiömännyt ovat luonnonvaraisen metsämäntymme erittäin hitaasti kasvavia lajikkeita. Esimerkiksi ’Watereri’ kasvaa vuodessa vain 5–10 senttiä. Sinivihreät neulaset pysyvät pensaassa Etelä-Suomessa noin kolme vuotta, Lapissa vielä pidempään. Kääpiömännyt kukkivat kesäkuussa ja voivat tehdä käpyjä isojen puiden tavoin. Pitkäikäiset männyt ja sembrat kestävät erinomaisesti jatkuvaa päivänpaistetta ja kuivuutta. Ne viihtyvät karussa hiekassa ja moreenissa, missä ne kasvattavat paalujuuren syvälle maahan. Sopiva kasvupaikka on aurinkoinen, kasvualusta kuiva tai tuore, vähäravinteinen ja hyvin vettä läpäisevä. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–V

Kääpiömänty on 150 cm korkea, 180 cm leveä. Lähes pallomainen ’Nana’-kääpiömänty on 50 cm korkea ja 60 cm leveä. ’Watereri’ on joko leveän kartiomainen tai pallomainen pensas. ’Nana’ on erittäin tiheä ja lähes pallomainen.


Keltajapaninangervo ‘Golden Princess’

Lajike on viisivuotiaana 50–60 cm korkea ja yli 1,5 kertaa korkeuttaan leveämpi. Keskikokoiset lehdet ovat keväällä ja syksyllä punakeltaiset, kesällä keltaiset. Käytetään kontrastikasvina yksittäin, ryhmissä, matalana aidanteena ja ruukussa. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, runsasravinteiseen maahan. I–III


Keltajapaninangervo ’Goldmound’

Keltajapaninangervo ’Goldmound’ (60 cm korkea) on miltei samankokoinen kuin ’Golden Princess’, mutta vihertävämpi. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, hyvin ravinteikkaaseen maahan. Käytetään kontrastikasvina yksittäin, ryhmissä, matalana aidanteena ja ruukussa. I–III


Purppuraheisiangervo ’Little Angel’

Pensas on 50–100 cm korkea. Lehdet ja versot tumman purppuranpunaiset. Kukkii kesäkuussa vaaleanpunaisin kukin. Terve ja helppohoitoinen pensas. Vaatimaton kasvupaikan suhteen. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon. I-V

Keltajapaninangervo ’Goldflame’

Keltajapaninangervo ’Goldflame’ on muita keltajapaninangervoja pystympi, kapeampi ja jopa metrin korkuinen (60—100 cm). Isot lehdet puhkeavat oranssinkeltaisina, vihertyvät pian ja saavat oranssin ruska-asun. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, hyvin ravinteikkaaseen maahan. Käytetään kontrastikasvina yksittäin, ryhmissä, matalana aidanteena ja ruukussa. I–III


Pallokuusi

Luonnonvaraisen metsäkuusemme pieniä, hyvin tiheitä ja pallomaisiksi kehittyviä muotoja kutsutaan pallokuusiksi. Pensasmaiset kuuset kasvavat selvästi hitaammin kuin yksirunkoiset, puumaiset muodot. Neulaset ja vuosikasvaimet ovat erittäin lyhyet. Kukkia ja käpyjä muodostuu vähän, jos lainkaan. Kuuset sietävät erinomaisesti varjoa ja viihtyvät hikevässä maassa, jonka ei tarvitse olla viljavaa eikä kalkittua. Taimet suojataan, jotta keväthallat eivät pääse vioittamaan tuoreita vuosikasvaimia. 

Pallomaisia kuusia on useita lajikkeita, kuten pyöreähkö ’Globosa’ ja hieman kartiomainen ’Ohlendorffii’, jotka tulevat Keski-Euroopassakin enintään 250 cm korkeiksi. ’Gregoryana’-pallokuusesta kasvaa enintään 60 cm korkea ja sen muoto vaihtelee tyynymäisestä pallomaiseen. ’Pygmaea’-pallokuusesta kehittyy vain metrin kokoinen pallo tai tylppä kartio. Sopiva kasvupaikka on aurinkoinen tai varjoisa, kasvualusta tuore tai kostea, keskiravinteinen. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–IV?


Pesäkuusi ’Nidiformis’

Pesäkuusi ilman lajikenimeä. Tämä on ihana erityisesti uuden vuosikasvun aikaan.

Luonnonvaraisen metsäkuusemme matala, 75 cm korkea ja 125 cm leveä, linnunpesää muistuttava viljelymuoto. Pensasmaiset kuuset kasvavat selvästi hitaammin kuin yksirunkoiset, puumaiset muodot. Neulaset ja vuosikasvaimet ovat erittäin lyhyet. Kukkia ja käpyjä muodostuu vähän, jos lainkaan. Kuuset sietävät erinomaisesti varjoa ja viihtyvät hikevässä maassa, jonka ei tarvitse olla viljavaa eikä kalkittua. Taimet suojataan, jotta keväthallat eivät pääse vioittamaan tuoreita vuosikasvaimia. Sopiva kasvupaikka on aurinkoinen tai varjoisa, kasvualusta tuore tai kostea, keskiravinteinen. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–IV

Rohtokataja

Nuori rohtokataja ilman lajikenimeä. Rohtokataja kasvaa nopeasti yllättävän runsaaksi. Tykkään!

Rohtokatajat viihtyvät jopa osittain varjoisalla paikalla. Leveän suppilomainen ’Mas’-rohtokataja on 125 cm korkea ja jopa 300 cm leveä täysikasvuisena. Sen riippuvakärkiset haarat kasvavat yläviistoon. Vanhan pensaan uloimmat haarat asettuvat maata vasten. Lähes puolipallomainen ’Tamariscifolia’ on 60 cm korkea ja noin 200 cm leveä täysikasvuisena. Oksat kasvavat suoraan sivuille. Ajan myötä keskiosan versot kasvavat alempien haarojen päälle niin, että pensaasta muodostuu erittäin paksu useiden oksakerrosten ansiosta. Kasvupaikaksi sopii aurinko–puolivarjo, kasvualustaksi kuivahko–tuore, keskiravinteinen ja hyvin vettä läpäisevä maa. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–III 

Valkokirjokanukka ’Ivory Halo’ 

Kuvassa on  kaksi pensasta. Tämä on lempparini! Se on tosi kaunis lehdettömänäkin.

Lehdistö on koko kesän heleän valkokirjava. Valkoiset kukat kesä–heinäkuussa. Kasvupaikka aurinko–puolivarjo, kosteahko. Korkeus noin 100 cm. I–IV


Purppurahappomarja ‘Atropurpurea’

Koko kasvukauden punajuurenvärinen, kaarevaoksainen pensas piristää vihreitä kasvimassoja. Korkeus 100 cm. Ruskavärikin on hehkuvan tummanpunainen ja pensaan punaiset marjat erottuvat talvimaisemassa. Käytetään värikkäänä huomiokasvina yksittäin, ryhmissä tai aidanteena. Istutetaan aurinkoon, kuivaan, ravinteikkaaseen maahan. Ei pidä savesta. I–III


Pallohopeakuusi ’Glauca Globosa’

Okakuusen kääpiömäinen lajike, 100 cm korkea ja 120 cm leveä, ’Glauca Globosa’ on hyvin hidaskasvuinen havupensas. Kasvupaikan tulee olla aurinkoinen, jotta pensas pysyy vaaleansinertävänä ja tiheänä. Okakuuset sietävät kuivuutta, mutta suosivat hikevää maata. Leveän kartiomainen tai naurismainen havupensas pyöristyy vähitellen. Paras kasvupaikka on aurinkoinen, kasvualusta kuiva–tuore, keski–runsasravinteinen. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–III


Rusovuohenkuusama 'Cool Splash'

Rusovuohenkuusama 'Cool Splash' tuottaa juuriversoja, mutta ei vaivaksi asti. Pidän tästä!

Ensimmäinen kirjavalehtinen rusovuohenkuusama. Koko 80 cm x 130 cm. Sopii aurinkoon tai varjoon, kuivaan tai tuoreeseen, runsasravinteiseen maahan. Kauniit, valkoreunaiset lehdet. Kellertävät kukkatertut kesä-heinäkuussa. Tiiviskasvuinen, leviää juuriversojen avulla. Helppohoitoinen. Käytetään yksittäin, isoissa ja pienissä ryhmissä, verhopensaana, huomiokasvina. I–II(III-V)


Purppuraheisiangervo ’Little Devil’

Purppuraheisiangervon matala- ja tiheäkasvuinen muoto. Korkeus 100—120 cm. Lehdet ja versot tumman purppuranpunaiset. Kukkii kesäkuussa vaaleanpunaisin kukin. Monikäyttöinen pieni pensas. Kasvupaikka aurinko–puolivarjo, tuore, runsasravinteinen maa. I-V


Koristetyrni ’Hikul’

Marjomaton ja pienikasvuinen koristekäyttöön sopiva tyrnilajike. Erityisen tiheä poikatyrni leviää hillitysti eikä tee marjoja. Korkeus 10-vuotiaana 100—150 cm. Vihreät ja hopeanhohtoiset lehdet ja lähes piikittömät versot. Vaatimaton kasvupaikan suhteen. Istutetaan aurinkoiseen paikkaan. I-III


Taikinamarja

Taikinamarjasta saa erittäin tiheän, varhain keväällä vihertyvän ja matalan, helposti muotoiltavan aidan. Pensas on 100–150 cm korkea. Se viihtyy sekä auringossa että varjossa ja yhtä hyvin kuivassa kuin kosteassa maassa. Pensas kestää hyvin lumikuormaa ja tuulta sekä melko hyvin tiesuolaa. Pienet kellanvihreät kukat kehittyvät edellisen vuoden versoihin. Punaiset, melko mauttomat marjat. I–VII


Pensaskanukka 'ByBoughen' NEON BURST®

Värikäslehtinen, kompaktin kokoinen pensaskanukka. Korkeus 120–150 cm. Lehdistö avautuu pronssinvivahteisena, on kesällä raikkaan kellanvihreä ja hehkuu syksyllä violetin, punaisen ja oranssin sävyissä. Kauniit versot pääsevät esille lehdettömänä aikana. Aurinkoinen tai puolivarjoisa, tuore ja ravinteikas kasvupaikka. I-VI

Huntukorpipaatsama 'Fine Line'

Kapean pylväsmäinen hillittykasvuinen pensas. Korkeus 1,5-2 m, leveys 0,5 m. Lehdistö kapealiuskainen, huntumainen, hyvin koristeellinen. Syysväri keltainen. Kestävä, viehättävä erikoiskasvi. Kasvupaikaksi sopii aurinkoinen tai varjo, kasvualustaksi tuore - kostea. I-III Blogiystäväni Tita kirjoitti: ”Sitten huomiokasveina pilarin malliset huntukorpipaatsamat ('Fine Line' tmv.) ovat tosi päheitä."

Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ 

Kuva ei tee oikeutta pensaan lehtien värille.

Pensas on nopeakasvuinen, 200—250 cm korkea ja kestää tuulta, tiesuolaa ja leikkaamista. Tumman viininpunainen, rehevä lehdistö. Valkoiset kukat avautuvat kesäkuussa. Vaatimaton pensas viihtyy niin märässä savimaassa kuin kuivemmassakin. Valitse aurinkoinen tai varjoisa kasvupaikka ja keskiravinteinen maa. I–IV


Laikkukirjokanukka ’Elegantissima’ (‘Argenteomarginata’)

Tämä 200—250 cm korkea pensas valaisee puistojen ja puutarhojen varjoisat kolkat. Lehdet ovat leveälti valkoreunaiset ja –laikkuiset, hieman aaltoilevat. Syysväri keltasävyinen. Ruskeanpunaiset versot erottuvat edukseen talvella. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon, tuoreeseen tai kosteaan, runsasravinteiseen maahan. I–IV(V)


Viirukirjokanukka ’Sibirica variegata’

Talvella 200 cm korkuinen pensas ihastuttaa korallinpunaisine versoineen, kesällä huomio kiinnittyy kapealti valkolaitaiseen lehdistöön. Koko pensas vaikuttaa vaalealta ja näyttää erityisen hyvältä siimeksessä. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon, tuoreeseen tai kosteaan, runsasravinteiseen maahan. I–IV


Kääpiöserbiankuusi ’Nana’

Tämän serbiankuusen viljelymuoto on hyvin hidaskasvuinen ja tiheäoksainen. ’Nanasta’ tulee 300 cm korkea ja 250 cm leveä. ’Nana’ on suhteellisen vaatimaton kasvupaikan suhteen eikä taimea tarvitse varjostaa kevättalvella. ’Nana’ onkin kestävämpi vastine ’Conica’-kartiovalkokuuselle. Kasvupaikaksi sopii aurinko tai puolivarjo, kasvualustaksi tuore, keskiravinteinen maa. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–IV


Lopuksi bonuksena blogiystäväni vinkit:

Tita kirjoitti: ”Lehtikuusten erikoismuodot 'Puli' ja vaikkapa 'Horstman Recurved' tai 'Diana' ovat ihan lyömättömiä! Silti ehkä suurin rakkauteni pensaissa on peruukkipensas 'Grace'. Se on pensaissa minun pionini. Kallisarvoinen ja upea.”

Peruukkipensas 'Grace' kasvaa parhaimmillaan n. 3-5 m korkeaksi pensaaksi. Lajike on peruukkipensaaksi melko nopeakasvuinen. Lehdet ovat n. 5-10 cm pituiset, ovaalin muotoiset ja vahamaiset. Lehdet puhkeavat keväällä punaisen-purppuran värisenä ja muuttuvat kesällä vihreän-purppuran väriseksi. Syksyllä lehdet loistavat keltaisen, punaisen ja purppuran väreissä, mutta pakkasenarkoina lakastuvat heti ensimmäisen pakkasyön jälkeen. Keskikesästä alkaen pienet kukat muodostavat tiheän jopa 40 cm pituiset peruukkimaiset kukinnot. 'Gracen' kukinnot ovat vaaleanpunaiset-punaiset ja kukat keltaiset. 'Grace' tulee melko nuorena kukintaikään. Peruukkipensas tarvitsee aurinkoisen ja suojaisan kasvupaikan. Se on vaatimaton maaperän suhteen. Viihtyy parhaiten hieman raskaammassa maaperässä. Peruukkipensas ei viihdy kosteassa kasvupaikassa. Maaperän tulee olla vettä läpäisevä. I (II-III)


Lue myös Pensaat päässä ja luettelo Hyvät huomiopensaat.