HELPOT PENSAAT

Tein listan helpoista pensaista, havuista ja ruusuista. Tarkoituksenani on esitellä pensaita, joiden avulla saa vaivatonta kasvillisuutta puutarhaan.

Kriteereinä pyrin käyttämään seuraavia:

• ei leviä liikaa juurivesoilla
• talvenkestävä ilman suojaamista
• näyttävän näköinen lehdistö tai kukinta
• terve
• kevätauringolta suojaamista voi olla, jos kasvi muuten on sen arvoinen

Kaikki lajikkeet eivät tietenkään ole mahtuneet mukaan, mutta olen ottanut esimerkin omaisesti joitakin erikorkuisia lajikkeita. Listasin pensaat suurin piirtein matalimmasta korkeimpaan. Useimmat mainituista viihtyvät auringossa, mutta myös puolivarjoon ja varjoon sopivia löytyy.

Pensasruusut ovat vaivattomia ja monet myös kestäviä. Lajikkeita löytyy runsaudenpulaksi saakka. Kuvassa tarhakurtturuusu 'Sävel'.

Sinilaakakataja ’Blue Chip’

Laakakatajissa on isoja eroja, vaikka ne ensivilkaisulla saattavat näyttää lähes samanlaisilta.

Maanpintaa myöten kasvava, 10–15 cm korkea, sinertävä lajike sopii maanpeitehavuksi ja muiden havukasvien välikasviksi. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon. Sinilaakakataja on vaatimaton maan laadun suhteen. Säännöllinen kevätlannoitus saa kasvin tuuheutumaan ja kasvattamaan uusia versoja. Ravinteiden puute näkyy neulasten karisemisena. Talvenkestävä lajike sietää hyvin myös kevätauringon paistetta. Hongiston taimiston sivuilla sanotaan, että tämän lajikkeen voi huoletta istuttaa aurinkoon ilman, että sitä tarvitsee talvisuojata. I–V 

Grönlanninhanhikki ’NUUK’ 

En osaa ajatella grönlanninhanhikkia pensaana, mutta tykkään siitä tosi paljon. Sitä on helppo lisätä versoista.

Matala, vain 15 cm korkuinen, grönlanninhanhikki kukkii pienin valkoisin kukin. Lehdet ovat kiiltävät ja erityisen kauniit. Osa lehdistä saa ruskavärin ja varisee, osa säilyy kevääseen lumipeitteen alla. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, läpäisevään, runsasravinteiseen maahan. Sopii ryhmiin, reunakasviksi ja ruukkuihin. I–V(VI)


Sinilaakakataja ’Icee Blue’

Tuuhea, hopeanharmaa maanpeittohavu. Korkeus 15–20 cm, leveyttä ajan mittaan yli 1,5 m. Melko hidaskasvuinen. Erittäin talvenkestävä ja helppohoitoinen peittohavu erilaisiin ryhmiin. Sinilaakakataja 'Icee Blue' muodostaa maanmyötäisiä, tiheitä ja laakeita mattoja. Kaunis kasvutapa tulee parhaiten esille korkeiden havujen ja luonnonkivien väleissä, rinteissä sekä muurien reunoilla. Teräksensininen väri on voimakkain aurinkoisella ja hieman kuivahkolla kasvupaikalla. Hongiston taimiston sivuilla sanotaan, että tämän lajikkeen voi huoletta istuttaa aurinkoon ilman, että sitä tarvitsee talvisuojata. I-II (III)


Kääpiökataja 

'Blue Carpet' on nimensä mukaisesti sinertävä.

Kääpiökatajat ovat luonnonvaraisen kotikatajamme mattomaisia lajikkeita, jotka sopivat kuiville ja karuille paikoille. Heleänvihreä kääpiökataja ’Green Carpet’ suikertaa aivan maata myöten eikä kohoa juuri 15 cm ylemmäs. ’Repanda’-kääpiökatajasta tulee 20–30 cm korkea. ’Hornibrookii’ on korkeampi, sen versojen kärjet kääntyvät ylöspäin ja muodostavat hieman epäsäännöllisen kohenevan kasvuston, jonka vaaleahkot neulaset värittyvät talvella ruskehtaviksi. Paras kasvupaikka on aurinkoinen, kasvualusta kuiva tai tuore, niukkaravinteinen ja hyvin vettä läpäisevä. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–V


Lamohietakirsikka

Lamohietakirsikka on nopeakasvuinen ja ihan kiva, matala kasvi kunhan sen kattaa huolellisesti.

Matala, 20 cm korkuinen kirsikka sopii parhaiten kuiville, aurinkoisille alueille. Yläviistoon kasvavan lehdistön takia maan pintaan pääsee valoa, jolloin rikkakasvit voivat itää pensaan keskellä. Se estetään istuttamalla katettuun kuivaan tai tuoreeseen, runsasravinteiseen maahan riittävän tiheään. Valkoiset kukat puhkeavat toukokuun lopussa. Lehdet ovat himmeänvihreät, syksyllä upean punaiset.
I–V


Laakakataja

Karussa ympäristössä ja ilmavassa hiekkamaassa viihtyvä 10–30 cm korkea, noin 200 cm leveä laakakataja talvehtii Etelä-Suomessa. Tämä maanpintaa myöten kasvava havupensas sopii paahteisille paikoille. Tavallisesti mattomainen. Keskeltä koheneva ’Andorra Compact’ muodostaa 40 cm korkean ja pari metriä leveän tyynymäisen kasvuston. Istutetaan aurinkoon, kuivaan, läpäisevään, niukkaravinteiseen maahan. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua.
I–III(IV)


Kääpiökuusi ’Repens’

Maanmyötäisesti kasvava metsäkuusen lajike muodostaa hyvin tiheän ja peittävän kasvuston, joka vanhana saattaa levittäytyä jopa viiden neliömetrin alalle. Korkeus 30 cm. Sopii aurinkoisen tai puolivarjoisan paikan maanpeitekasviksi. Tiheä kuusilajike on omiaan havuryhmään kääpiövuorimännyn, tuijan, kartiovalkokuusen ja muiden havujen seuraan. I–V


Tuivio

Ei tarvitse säikähtää, vaikka tuivio muuttuu talven aikana ruskeaksi. Se on sen tapa.

Matalana suikertava 30 cm korkea, noin 150 cm leveä tuivio muistuttaa maanmyötäisiä katajia, kun taas suomumaiset lehdet tuovat mieleen tuijan. Tuivio peittää muutamassa vuodessa yhden neliömetrin alan. Se sopii erinomaisesti portaiden ja polkujen kupeeseen, sillä sen lehdet kestävät paremmin tallausta kuin katajat. Tuivio menestyy myös helposti kuivuvassa rinteessä. Se ei kaipaa leikkausta eikä sillä ole havaittu kasvintuhoojia. Maalajin ja ravinnepitoisuuden suhteen vaatimaton tuivio sietää varjoa huomattavasti paremmin kuin katajat, ja talvehtii lumen alla Rovaniemen korkeudella saakka. Kasvusto ruskettuu syksyllä, mutta vihertyy taas keväällä. Paras kasvupaikka on aurinko–varjo, kasvualusta kuiva–tuore, vähä–keskiravinteinen, hapan tai kalkittu. I–VI


Lamoherukka

Lamoherukkaa valitessa kannattaa kiinnittää huomiota eri lajikkeiden korkeuksiin. Niissä on yllättävän suuria eroja.

Matala, 30–40 cm korkea, mutta rehevä pensas peittää kasvupaikkansa tehokkaasti pitkien, paikalleen juurtuvien versojensa avulla. Lamoherukka on terve kasvi, eikä vaadi säännöllistä leikkaamista. Vanhasta pensaasta poistetaan vain tarvittaessa ränsistyneitä oksia. Syysväri on valoisalla paikalla kirkkaan oranssi tai punainen. Lamoherukka viihtyy niin aurinkoisessa kuin varjoisessakin paikassa, tuoreessa tai kosteassa maassa. Erittäin talvenkestävä. I–VII (VIII)


Pikkukeijuangervo ’Nana’

Runsaasti kukkiva ja tuuhea keijuangervon kääpiömuoto, joka on parin kasvukauden jälkeen 30–40 cm korkea. Koska pensas kasvaa hitaasti, istutetaan 5–6 kpl neliölle. Sopii aurinkoiseen tai puolivarjoisaan paikkaan, kuivaan tai tuoreeseen, ravinteikkaaseen maahaan. ’Nana’ puhkeaa kukkaan kesä–heinäkuun vaihteessa ja kukinta jatkuu reilun kuukauden. Juuristo on melko pieni, minkä takia pensas ei viihdy jyrkissä, kuivissa rinteissä eikä hiekkamaassa. ’Nana’ on sopiva yksittäin, ryhmissä, matalana aidanteena, ruukussa. I–III


Paljakkapaju ’Haltia’

Matala, korkeudeltaan 40 cm, hieman koheneva- ja punaoksainen maanpeitepaju. Pensas on jo parin vuoden kuluttua istutuksesta lähes kaksi metriä leveä. Sitä ei tarvitse leikata usein. Versot ovat punertavat. Lehdet ovat kauniin harmaanukkaiset, ruska-aikaan kirkkaankeltaiset. Erittäin talvenkestävä lajike menestyy parhaiten aurinkoisella paikalla runsasravinteisessa maassa. I–VI(VII)


Peittopaju ’Tuhkimo’

'Tuhkimon' ympärille kannattaa jättää reilusti kasvunvaraa.

Pensas on koheneva, 40 cm korkea, erittäin talvenkestävä ja nopeasti leviävä, sillä se on jo kahden vuoden kuluttua istutuksesta läpimitaltaan miltei kaksi metriä. Pensasta ei tarvitse leikata vuosittain. Lehdet ovat pienet, tummanvihreät ja kiiltävät, versot voimakkaan punaruskeat. Lehdistö muistuttaa matalien tuhkapensaiden lehtiä, mutta ’Tuhkimo’ talvehtii varmemmin. Siitä kehittyy tuuhein ja värikkäin auringossa, mutta se sopii myös puolivarjoon. Istutetaan runsasravinteiseen maahan. I–VI


Lumimarja ’Arvid’

Kuten tavallinen lumimarja, mutta matalakasvuinen (40–60 cm) ja tiivis pieni pensas. Menestyy niin aurinkoisessa kuin varjoisassakin paikassa, tuoreessa tai kosteassa, ravinteikkaassa paikassa. I-III (IV)


Laakakataja / maljakataja ’Andorra Compacta’

'Andorra Compact' muodostaa leveän ja hieman kohenevan, matalan ja peittävän kasvuston. Korkeus 50 cm. Neulaset ovat kauniin vihreät ja suomuiset. Kaunismuotoinen, peittävä pensas sopii hyvin osaksi havu- ja pensasryhmiä. Kataja viihtyy parhaiten aurinkoisella kasvupaikalla, kuivassa, niukkaravinteisessa ja läpäisevässä maassa. Hongiston taimiston sivuilla sanotaan, että tämän lajikkeen voi huoletta istuttaa aurinkoon ilman, että sitä tarvitsee talvisuojata. I-III

Keijuangervo ’Little Princess’

Matalakasvuinen keijuangervo on suosittu ja monikäyttöinen koristepensas. Tuuhealla pallomaisella pikkupensaalla on runsas vaaleanpunainen kukinta ja sirot, kirkkaanvihreät lehdet.

Sopii yksittäis- ja ryhmäpensaaksi, havu- ja perennaryhmiin, kivikkoistutuksiin, reunuksiin ja rinteeseen. Leviää melko hitaasti, mutta peittää kasvualustan täydellisesti. Kasvaa noin 60 cm korkeaksi ja leveäksi. Kukkii heinäkuusta syksyyn vaaleanpunaisin kukin. Pensas on terve ja kestävä. Viihtyy aurinkoisella ja puolivarjoisella kasvupaikalla. Kukinta pysyy pidempään heleän värisenä, kun pensas istutetaan kevyeen varjoon. Kasvaa kuivahkossa tai tuoreessa, keskiravinteisessa maassa. Istutetaan 50cm välein. Kestää hyvin leikkausta kukinnan kärsimättä, sillä kukkii saman vuoden versoilla. Vaurioituneet oksat poistetaan varhain keväällä. Pensaan voi myös nuorentaa jopa vuosittain alasleikkaamalla sen varhain keväällä. I-VI Keijuangervo on monen blogiystäväni luottopensas.

Verhoangervo

Tämä leveälehtinen verhoangervo on kuin kääpiökokoinen koivuangervo. Jää matalammaksi kuin koivuangervo, mutta on isompi kuin ’Lumikki’. Korkeus on 50–80 cm. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, ravinteikkaaseen maahan. I–V(VI)


Valkoruusuangervo ’Albiflora’

Melko hidaskasvuinen, 50–80 cm korkuinen, leveäksi kehittyvä pikkupensas on kuin ruusuangervon valkokukkainen muoto. Lehdiltään syvänvihreä lajike menestyy Rovaniemellä asti. Sietää kuivuutta ja alasleikkausta. Käytetään yksittäin, ryhmissä, matalana aidanteena ja ruukussa. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, hyvin ravinteikkaaseen maahan. I–V


Rinneangervo

Rinneangervo sopii hyvin rinteeseen. Se on 50–100 cm korkea. Pärjää hyvin kuivallakin paikalla ja sen vahvat juuret pitävät rinnemaan paikoillaan. Rinneangervo ei ole tarkka kasvupaikastaan. Viihtyy auringossa tai puolivarjossa, mutta vaaleanpunainen kukinta on kauneimmillaan mahdollisimman valoisalla paikalla. Nuorenna rinneangervoa tarpeen mukaan alas leikkauksella, niin kasvi kukkii runsaasti. I–V


Ruusuangervo ’Froebelii’

Ruusuangervo ’Froebelii’ on pienehkö, 50—100 cm, mutta melko isokukintoinen ja -lehtinen pensas. Himmeän purppuranpunaiset kukat avautuvat heinäkuun puolivälissä. Lehdet ovat puhjetessaan punaiset, kesällä tummanvihreät, syksyllä ruskean- tai tummanpunaiset. Pensas on vaatimaton kasvualustan laadun suhteen ja sietää hyvin kuivuutta ja leikkausta. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, hyvin ravinteikkaaseen maahan. I–IV(V)


Pensashanhikki ’Pink Queen’

Tämä 'Pink Queen' oli ensimmäinen pensashanhikkini ja vei minut mennessään.

Pienikokoinen pensas on 50 cm korkea ja yhtä leveä. Isohkot vaaleanpunaiset kukat. Tuuhea ja pystykasvuinen. Kukkii pitkään loppukesästä syksyyn.


Pensashanhikki ’Abbotswood’

Pensashanhikki ’Abbotswood’ on 80 cm korkea, melko leveä pensas. Oksat ovat melko rennot. Suurin osa isoista, vitivalkoisista kukista avautuu elokuun lopussa ja syyskuussa. Sinivihreät lehdet. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, ravinteikkaaseen maahan. I–III(IV)


Pensashanhikki ’Lovely Pink’

Pienikokoinen (80 cm) pensas on nuorena pystyoksainen, vanhempana lamoava. Lajiketta pidetään parhaimpana roosakukkaisena pensashanhikkina, sillä kasvu on voimakasta ja teriön väri säilyy hyvin. Se puhkeaa kukkaan suhteellisen myöhään kesällä. Lehdet ovat vaaleanvihreät. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, ravinteikkaaseen maahan. I–III


Rusovuohenkuusama ’Rusko’

Vuohenkuusamista ehkä tihein, rehevin ja tasaisin. Korkeus 80 cm. Lehdet ovat keväällä punaruskeat, syksyllä komean punaiset. Istutetaan aurinkoon tai varjoon, kuivaan tai tuoreeseen, ravinteikkaaseen maahan. I–IV(V)


Lamoheisiangervo ’Tilden Park’

Matalakasvuinen ja tiheä, 70—100 cm korkea maanpeittopensas. Kukkii valkoisin kukin kesä-heinäkuussa. Hedelmystöt punertuvat syksyllä. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai kosteaan, ravinteikkaaseen maahan. I-IV


Pikkujasmike ’Avalanche’

Pikkujasmike ’Avalanche’ on matalakasvuinen (70—120 cm) pensas, jolla on valkoiset yksinkertaiset kukat. Pensas on hyvän muotoinen ja lehdistö on kauniin vihreä. Pensaan syysväritys on keltaisenvihreä. Istutetaan aurinkoon tai varjoon, tuoreeseen tai kosteaan, hyvin ravinteikkaaseen maahan. I–III (IV)


Kanadalainen ruusu ’Morden Blush’

Tämä 'Morden Blush' on yksi suosikkiruusuistani. Niin suloinen!

Korkeus 80–100 cm. Kukat kauniin pyöreitä muodoltaan. Väri hento, puhdas roosa. Miedosti tuoksuva. Kukkii läpi kesän, syyshallaan saakka. Kukkii sekä uusilla, että vanhoilla versoilla. I-IV


Steveninangervo

Pensas on rotevahko, 100 cm korkea, vaaleanroosakukkainen vastine valkokukkaiselle koivuangervolle. Pensas on terve ja vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kukat avautuvat kesä–heinäkuun vaihteessa saman vuoden versoihin. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, tuoreeseen, ravinteikkaaseen maahan. I–VI(VII)


Kuninkaanangervo ’Kruunu’

Erittäin tuuhea pensas on viisivuotiaana keskimäärin metrin korkuinen. Kukinta kestää Etelä-Suomessa tavallisesti heinäkuun alkupuolelta pitkälle elokuuhun. Kirkkaan purppuranpunaiset kukinnot ovat lyhyet ja leveän kartiomaiset. Ne kehittyvät saman kesän versoihin. Pensas on vaatimaton kasvupaikan ravinteisuuden ja valon suhteen. I–VI


Tarhakurtturuusu ’Sointu’

’Soinnun’ vaaleanpunertavat puolikerrannaiset, tuoksuvat kukat ovat suurissa tertuissa. Kukat ovat aluksi lämpimän vaaleanpunaiset ja vanhetessaan muuttuvat vaaleammiksi ja lopulta lähes valkoisiksi. Kukkia muodostuu sekä vanhoihin että uusiin, saman vuoden versoihin. Pääkukinta Etelä-Suomessa kesäkuun lopulla jatkuen heinäkuulle, toistuu elo-syyskuulla. Korkeus 100—120 cm. Istutetaan aurinkoon, tuoreeseen tai kosteaan, hyvin ravinteikkaaseen maahan. I–IV


Koivuangervo ’Tor’

Peittävä pikkupensas aurinkoisille tai puolivarjoisille ja kuiville tai tuoreille paikoille. Tiheäoksainen ja pyöreähkö ’Tor’ on yksi parhaimmista koivuangervokannoista. Lajikkeesta tulee noin metrin korkuinen ja lähes puolitoista metriä leveä. Lehdet ovat pienet, ruska-aikaan loistavan punakeltaiset. Valkoiset kukat puhkeavat kesä–heinäkuussa saman vuoden versoihin. Pensas sietää hyvin leikkausta.
I–VI

Pallohortensia 

Pallohortensia sopii yksittäiskasviksi, omaksi runsaaksi ryhmäkseen tai perenna- ja pensasryhmiin. Korkeutta ja leveyttä pensas kasvaa 80-120 cm. I–II(III) Valkoiset, tuoksuttomat kukinnot ovat 20–30 cm leveät. Hortensia kasvattaa runsaasti tyvivesoja. Kasvupaikaksi on puolivarjo suositeltavin. Jos istutusalue sijaitsee auringossa, multaa on oltava runsaasti. Menestyy happamassa, tuoreessa ja runsasravinteissa ja -multaisessa maassa. Pallohortensia on blogiystävieni, Katjan ja Betweenin, luottopensas.

Ruusu ’Schneewittchen’

Tämä Lumikki on lempiruusuni. Tyylikäs kuin mikä!

Voimakaskasvuinen ja tuoksuva 'Schneewittchen' tunnetaan myös nimellä 'Iceberg'. Puhtaanvalkoiset, kevyesti kerrannaiset kukat punertuvat hieman syksyllä. Lehdistö on kiiltävän vihreä. Korkeus noin 100–150 cm. Aurinkoisen paikan kasvi.


Norjanangervo

Koristeellisen kaarevaoksainen ja varhain kukkiva norjanangervo on yksi maamme suosituimmista pensaista. Erittäin runsas valkoinen kukinta alkaa eteläisimmässä Suomessa jo toukokuun puolivälissä. Lajike kukkii toisen vuoden versoilla. Myös pienet lehdet puhkeavat aikaisin. Syysväri on kellertävä. Korkeus 100—150 cm. Istutus aurinkoiseen paikkaan, läpäisevään, kuivaan tai tuoreeseen, runsasravinteiseen maahan. I–VI(VII)


Pensashanhikki ’Sandved’

Vanha, kestävä pensashanhikki, jolla on valkoiset isohkot kukat. Korkeus 120 cm. Varhain alkava kukinta on runsainta heinä–elokuun vaihteessa. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, ravinteikkaaseen maahan. I–V


Puistoatsalea ’Illusia’

’Illusia’ on Suomessa jalostettu lajike. Toisin kuin alppiruusut, atsaleat pudottavat lehtensä, joten kevätaurinko ei niitä kuivata. ’Illusia’ alkaa kukkia kesäkuun puolivälissä. Tertussa on 10–13 tuoksuvaa, valkoista kukkaa, joiden ylimmässä terälehdessä on keltainen laikku. Kukinta kestää pari viikkoa. Lehtiin tulee upea, punainen ruska. Pystykasvuinen pensas on yhtä leveä kuin korkea (130 cm). Se kukkii parhaiten auringossa ja vaatii happaman, kostean ja kuohkean maan. I–V


Marjasinikuusama ’Edulis’

Marjasinikuusamat 'Atut' ja 'Anja' ovat kauniin pyöreitä pensaita.

Marjasinikuusama ’Edulis’ on muutoin sinikuusaman kaltainen, mutta marjat ovat kookkaampia, makeampia ja syötäviä. Istutetaan aurinkoon tai varjoon, tuoreeseen, ravinteikkaaseen maahan. Korkeus 100–150 cm. I–VII


Pikkujasmike

Matala, 100–150 cm, säännöllisen puolipallomainen pensas. Kukat ja lehdet ovat pienemmät kuin muilla jasmikkeilla. Heinäkuussa puhkeavat kukat ovat lumivalkoiset, ahomansikalle tuoksuvat. Istutetaan aurinkoon, tuoreeseen, hyvin ravinteikkaaseen maahan. I–IV(V)


Pikkujasmike ’Snowbelle’

Sitrukselle tuoksuvat valkoiset kerrannaiskukat ovat suurikokoiset, noin 5–6 cm. Tuuhea, matalahko pensas puhkeaa kukkaan yleensä heinäkuussa alussa. Kukinta kestää pari viikkoa pilvipoutaisella säällä. Kevyt varjo helteillä pidentää kukintaa. Korkeus 100–150 cm. I–III


Taikinamarja

Taikinamarjasta saa erittäin tiheän, varhain keväällä vihertyvän ja matalan, helposti muotoiltavan aidan. Pensas on 100–150 cm korkea. Se viihtyy sekä auringossa että varjossa ja yhtä hyvin kuivassa kuin kosteassa maassa. Pensas kestää hyvin lumikuormaa ja tuulta sekä melko hyvin tiesuolaa. Pienet kellanvihreät kukat kehittyvät edellisen vuoden versoihin. Punaiset, melko mauttomat marjat. I–VII


Mustaherukka

Aidanteessa on mustia, vihreitä ja vaaleanpunaisia herukoita.

Kestävimmät mustaherukkalajikkeet menestyvät pohjoisimmassa Lapissa saakka. Lisäksi nämä 120–150 cm korkeat pensaat tuottavat marjoja hieman huonommissakin olosuhteissa. Sopiva kasvupaikka on aurinkoinen tai puolivarjoinen, maa tuore, keski–runsasravinteinen, läpäisevä ja hyvin kalkittu.


Pensasmustikka

Pensasmustikat ovat paitsi hyötykasveja myös koristepensaita. Niillä on valkoinen kukinta alkukesällä ja punainen syysväri. Suppeahko juuristo kasvaa lähellä maanpintaa, joten se ei siedä pitkään kuivuutta. Suomessa talvenkestävimmiksi ovat osoittautuneet matalat ja puolikorkeat lajikkeet. Useimmat lajikkeet ovat itsepölytteisiä, mutta sadosta tulee suurempi, kun eri pensasmustikkalajikkeita istutetaan vuorotellen. Paras kasvupaikka on aurinkoinen ja tuulensuojainen, maa tasaisen hikevä, runsasravinteinen, läpäisevä ja kalkitsematon eli hapan.

Varpumustikat ’Hele’ ja ’Tumma’: Matalat, 10–40 senttiä korkeat varpumustikat ’Hele’ ja ’Tumma’ on jalostettu Suomessa. Niiden marjat ovat pienet, ’Helellä’ vahapinnan ansiosta siniset ja ’Tummalla’ lähes mustat. Molemmat kasvavat maanmyötäisesti ja kestävät talvet lumen suojassa Oulun korkeudella saakka vyöhykkeillä I–V.

’Aino’ ja ’Alvar’: Ensimmäiset suomalaiset marjanviljelyyn suositeltavat puolikorkeat pensasmustikat. Koska tauteja ja tuholaisia ei ole ilmennyt, ne soveltuvat erinomaisesti kotipuutarhaan. Ne ovat talvenkestäviä, satoisia, isomarjaisia ja maukkaita. Ristipölytyksen vuoksi Aino- ja Alvar-lajikkeita kannattaa viljellä rinnakkain. I–IV(V)

’Aino’ on rehevä, runsasversoinen ja rotevahko pensas. Siitä tulee noin 80–90 cm korkea ja runsaan metrin leveä. Suuret marjatertut kypsyvät elokuun alusta lähtien 2–3 viikon aikana. Isot siniset marjat ovat makeita, mietoja ja aromikkaita. Ne sopivat erinomaisesti tuorekäyttöön ja pakastukseen.

’Alvar’ on myös reheväkasvuinen, runsasversoinen ja noin metrin korkuinen pensas. Isot tummansiniset marjat kypsyvät elokuun alusta lähtien 2–3 viikon aikana. Maku on makeahko ja mieto. Marjat soveltuvat erinomaisesti pakastukseen.

Keskikorkeat pohjoisamerikkalaiset North-lajikkeet menestyvät Kuopion korkeudella lumen suojassa. Sato kypsyy myöhemmin kuin suomalaisilla lajikkeilla. ’North Blue’ on 60–80 cm korkea. Se on itsepölytteinen, mutta toisen pölyttäjälajikkeen avulla saadaan noin 20 % isompi sato. Marjat ovat todella suuria, tummansinisiä ja hapahkoja, mutta maukkaita. ’Northblue’ on satoisampi ja isompimarjainen kuin ’Northcountry’. I–III(IV)

’North Country’ on itsepölytteinen ja 60 cm korkea. Koska taivaansiniset marjat ovat pienemmät ja sato selvästi niukempi kuin ’North Bluella’, tämä lajike sopii parhaiten pölyttäjäksi. Lisäksi marjat kypsyvät aiemmin ja tasaisemmin kuin ’North Bluella’. I–III(IV)

’Northsky’ on matalin (30–45 cm) ja talvenkestävin amerikkalaisista lajikkeista. Lisäksi se on itsepölytteinen. Marjat ovat melko pienet, mutta taivaansiniset ja makeat. I–V(VI)

’Patriot’ on korkeahko (100–120 cm) ja aikaisin kypsyvä pohjoisamerikkalainen pensasmustikka. Marjat ovat erittäin suuret, tummansiniset ja miellyttävän voimakasaromiset. Satoa saadaan 4,5–8 kg/pensas. I–III


Keltaoksakanukka ’Flaviramea’

Versojen kellanvihreä väri on voimakkaimmillaan talvella. Muina aikoina 200 cm korkea pensas muodostaa tiheän suojapensaikon. Vaaleanvihreä lehdistö saa kellertävän syysvärin. Sopii aurinkoon tai varjoon, tuoreeseen tai märkään, runsasravinteiseen maahan. I–IV


Sirokuusama ’Sakura’

Kukat ovat kaksivärisiä, hennon vaaleanpunaisia ja valkoisia. Marjat ovat kirkkaanpunaiset, kiiltävät ja isohkot. Voimakaskasvuinen pensas on viisivuotiaana noin 120 cm korkea ja 150 cm leveä, täysikasvuisena 250 cm. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen ja kestää melko hyvin kuivuutta. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon, tuoreeseen, runsasravinteiseen maahan. I–III


Tarhakurtturuusu ’Ritausma’

Hempeän vaaleanpunaiset, kerrotut, miedosti tuoksuvat kukat. Kukinta jatkuu heinäkuulta syksyyn saakka. Kiulukoita ei muodostu. Pensas on pystykasvuinen, tiheä ja leveä. Korkeus 120–150 cm. Kurtturuusun syväsuonisia lehtiä muistuttavat lehdet ovat kiiltävät ja vaaleahkot. Pensas on voimakaskasvuinen, tiheä- ja vahvapiikkinen. Terve ja helppohoitoinen latvialainen lajike. Istutetaan aurinkoiselle paikalle. I-IV

Loistojasmike ‘Tähtisilmä’

Hyvin kestävä ja terve, runsaasti kukkiva pensas. Heinäkuussa avautuvat kukat ovat puhtaanvalkoiset, 5 cm leveät, heikosti tuoksuvat. Lehdet ovat kapeahkot. Tämä tiheä, melko korkeaksi ja leveäksi kasvava pensas on kaunis yksittäin näkyvällä paikalla puutarhassa. Pensas on viisivuotiaana 120 cm korkea ja leveä, täysikasvuisena 250—300 cm. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon, tuoreeseen, vettä pidättävään, runsasravinteiseen maahan. I–V

Marja-aronia

Aronian marjat ovat karvaita, mutta todellisia antioksidanttipommeja. Olen kuullut, että niitä voi hyvin käyttää smoothieen. Sitruuna tasoittaa karvauden.

Suosittu aitapensas, sillä se on terve ja kestävä monenlaisessa paikassa viihtyvä kasvi. Vapaasti kasvavana aidanteena marja-aronia kasvaa 2-3 m korkeaksi ja saman verran leveäksi. Kestää hyvin leikkausta, joten sitä käytettään myös leikatuissa pensasaidoissa. I-IV (V)

Tummanvihreät, soikeat ja kiiltävät lehdet ovat hieman suuremmat kuin koristearonialla. Valkoiset, miedosti pihlajalle tuoksuvat kukinnot avautuvat kesäkuussa, joten keväthallat eivät enää pilaa kukintaa ja marjojen kehittymistä. Lisäksi pensaat ovat täysin itsepölytteisiä. Viihtyy parhaiten aurinkoisella ja puolivarjoisalla kasvupaikalla. Aurinkoisella paikalla kukinta on runsainta ja syysvärit voimakkaimmat. Kasvualustaksi sopii tuore, keskiravinteinen, hiekkapitoinen multa.
Marja-aronia on hyvin satoisa; yhdestä pensaasta voi saada kiiltävänmustia, tertuissa kasvavia marjoja jopa 8-10 kiloa. Tuoreet marjat maistuvat karvailta ja kitkeriltä, mutta niistä voi valmistaa mehua yhdessä omenan, mustaherukan tai vadelman kanssa. Marjojen mehu on kauniin, tummanpunaisen väristä, mutta tahraavaa. Tämä kannattaa ottaa huomioon kasvin sijoittelussa esim. oleskelualueiden ja lasten leikkipaikkojen läheisyydessä.

Marja-aronia on yksi blogiystäväni, Betweenin, suosikkipensaista. Erityisesti hän mainitsee sen hienon syysvärin ja marjat. Hän vinkkasi, että hiukan happamaan marjan maku paranee pakastettaessa ja kohmeisia marjoja on kiva syödä aamupuurossa. Marja-aronia yhdistettynä kriikunoihin on hyvää mehuna.

Kuutamohortensia ’Praecox’

FinE-lajikkeeksi nimetty kuutamohortensia ehtii kukkia ennen talvea Pohjois-Suomessakin. Litteä kukinto näyttää pitsimäiseltä. Kukinta Etelä-Suomessa heinäkuun puolivälin jälkeen. Pensas kukkii runsaasti jopa varjossa, mutta siimeksessä kukinta on myöhäisempää kuin auringossa. Pensasta ei tarvitse leikata joka kevät. Syksyyn saakka kukkiva iso pensas viihtyy kalkitsemattomassa maassa ja jopa varjossa. Korkeus 250 cm. Myöhään keväällä puhkeava, terve lehdistö. Syysväri yleensä keltainen. Kasvupaikka voi olla aurinko–varjo, maa tuore, runsasravinteinen, hapan ja hyvin vettä läpäisevä. Vuosittainen leikkaus keväällä tekee kukinnasta runsaan ja kukinnoista suuria. Koska hortensiat versovat niukasti vanhasta puusta, niitä ei pitäisi leikata alas kovin usein. I–IV(V)


Mustilanhortensia ’Mustila’

Tämän FinE-lajikkeen emopensas on peräisin Mustilan Arboretumista. Kukinto on pysty ja pitsimäinen. Pensas kukkii runsaasti ja pysyy kaunismuotoisena ilman vuosittaista leikkausta. Syksyyn saakka kukkiva iso pensas viihtyy kalkitsemattomassa maassa ja kukkii jopa varjossa. Korkeus 250 cm. Myöhään keväällä puhkeava, terve lehdistö. Syysväri yleensä keltainen. Kukinta alkaa Etelä-Suomessa jo heinä–elokuun vaihteessa. Pensas kukkii runsaasti jopa varjossa, mutta siimeksessä kukinta on myöhäisempää kuin auringossa. Kasvupaikka voi olla aurinkoinen tai varjoisa, maa tuore, runsasravinteinen, hapan ja hyvin vettä läpäisevä. Vuosittainen leikkaus keväällä tekee kukinnasta runsaan ja kukinnoista suuria. Koska hortensiat versovat niukasti vanhasta puusta, niitä ei pitäisi leikata alas kovin usein. I–V.


Syyshortensia ’Grandiflora’

Loppukesällä ja syksyllä kukkiva iso pensas viihtyy kalkitsemattomassa maassa ja kukkii jopa varjossa. FinE-kasviksi valittu kanta menestyy Sotkamossa asti, mutta kukinnan myöhäisyyden vuoksi se sopii paremmin Etelä- ja Keski-Suomen korkeudelle. Pensas kukkii runsaasti jopa varjossa, mutta siimeksessä kukinta on myöhäisempää kuin auringossa. Korkeus 250 cm. Myöhään keväällä puhkeava, terve lehdistö. Syysväri yleensä keltainen. Kartiomaiset, muodoltaan syreeniä muistuttavat kukinnot punertuvat syksyä kohden. Kasvupaikaksi sopii aurinko–varjo, maaksi tuore, runsasravinteinen, hapan ja hyvin vettä läpäisevä. Vuosittainen leikkaus keväällä tekee kukinnasta runsaan ja kukinnoista suuria. Koska hortensiat versovat niukasti vanhasta puusta, niitä ei pitäisi leikata alas kovin usein. I–III(IV)


Korallikanukka ’Sibirica’

Raikkaan punaoksainen korallikanukka huomataan taatusti talvella ja myös syvän punaisessa syysasussaan. Kesällä tasaisen vihreälehtinen pensas ei kuitenkaan kiinnitä juuri huomiota, mutta se suojaa pihaa tehokkaasti. Pensaskanukat ovat leveitä aidanne- ja suojakasveja. Korkeus 200–300 cm.
Kasvupaikaksi sopii aurinko tai varjo, maaksi tuore–kostea, runsasravinteinen. Pensas kehittyy tuuheaksi jopa varjossa. I–VI


Lännenheisiangervo

Nopea ja varma vihreyttäjä sopii jokapaikan suojapensaaksi. Laji kestää kohtalaisen hyvin ilmansaasteita, suolaa ja tuulta, ja se uusiutuu nopeasti alasleikkauksen jälkeen. Sillä ei ole mainittavia kasvintuhoojia. Pensas tulee aikaisin lehteen, syysväri on punakeltainen. Kellanvalkoiset kukat kesäkuussa ja koristeelliset punaruskeat siemenhuiskilot. Syysväri ja kukinta kehittyvät parhaiten valoisalla paikalla. Sopii aurinkoon tai varjoon, kuivaan tai kosteaan, ravinteikkaaseen maahan. Korkeus 200—300 cm. I–V(VI)

Blogiystäväni, Between ja Tita, kehuivat heisiangervoja. Niissä on upeita värejä koko kesän ja erityisesti syksyllä.

Lumipalloheisi ’Pohjan Neito’

FinE -tunnuksen saanut, kaunis ja siistin näköinen pensas. Korkeus 200—400 cm. Puhtaanvalkoiset, suuret ja pallomaiset kukinnot aukeavat kesäkuussa ja kukinta kestää jopa neljä viikkoa. Lumipalloheisi on oiva valinta ryhmäpensaaksi puutarhan paraatipaikalle tai yksittäispensaaksi ryhmän keskelle. ’Pohjan Neito’ viihtyy valoisalla kasvupaikalla ja tuoreessa tai kosteassa, runsasravinteisessa maassa. Siksi se on oiva valinta savimaahan. I–VI


Tähtijasmike ‘Waterton’

Tiheäoksainen, 300 cm korkea pensas ‘Waterton’ muistuttaa loistojasmiketta. Kanta on kotoisin Torniosta. Runsas kukinta alkaa kesäkuun lopussa. Miedosti tuoksuvat kukat ovat valkoiset ja 3,5–4 cm leveät. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon, tuoreeseen, hyvin ravinteikkaaseen maahan. I–V Blogiystäväni, pirkko, sanoi tähtijasmikkeen olevan helppohoitoinen ja se menestyy hyvin.

Rusokuusama ’Rosea’

Pysty-, vanhana kaartuvaoksainen, tummanvihreä, 350 cm korkea pensas. Runsas kukinta kesä–heinäkuussa. Kukat ovat vaaleanpunaiset, tuoksuvat ja punaoranssit marjat. Rusokuusama kasvaa melko nopeasti, sietää suolaa ja soveltuu tienvarsille kun sitä leikataan säännöllisesti. Vanha pensas toipuu huonosti alasleikkauksesta. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon, tuoreeseen, hyvin ravinteikkaaseen, kalkittuun maahan. I–VII


Isabellansyreeni ’Holger’

Puhtaanvalkoiset, pystyt, 10–20 cm pitkät kukinnot avautuvat Etelä-Suomessa kesäkuun puolivälissä. Pensas on hyvin säännöllinen, tiheä ja pyöreähkö. Ei tee juurivesoja. Korkeus 300–400 cm. I–VI


Kaarisyreeni ’Veera’

Kukinto nuppuvaiheessa tummanpunainen, avoimena vaaleampi ja punavioletti. Kärjestä nuokkuvat, isot kukinnot avautuvat kesäkuun lopulla. Tasainen ja tiheä kasvutapa, korkeus 300–400 cm. Erittäin kestävä lajike Sotkamosta. I–VI (VII)


Hovijasmike ‘Tuomas’

Suuri, 450 cm korkea pensas. Runsaskukkainen, pysty, voimakaskasvuinen pensas on viisivuotiaana 170 cm korkea ja 85 cm leveä. Kellanvalkeat, heikosti tuoksuvat kukat puhkeavat melko myöhään heinäkuussa. Lehdet ovat isohkot, alta tiheäkarvaiset. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon, tuoreeseen, hyvin ravinteikkaaseen maahan. I–IV


Kiiltoheisi ’Jenkki’

Pensas tunnetaan terveydestään: kiiltävät kovahkot lehdet eivät houkuta kirvoja eivätkä heisinälvikkäitä. ’Jenkki’ viihtyy siten myös aurinkoisella kasvupaikalla, kunhan maa on tuoretta tai kosteaa. Sillä on isot kellanvalkoiset kukinnot, mustat marjat ja punertava syysväri. Kiiltoheisi kasvaa 450 cm korkeaksi, ja siitä kehittyy helposti yksirunkoinen. Sopii aurinkoon tai varjoon, tuoreeseen tai kosteaan, hyvin ravinteikkaaseen maahan. I–IV

Bonuksena blogiystäväni suosikkipensas:

Blogiystäväni, vaalean vihreää, suositteli ruusuherukkaa, joka on kukkiessaan hieno. Ruusuherukan kukat puhkeavat aikaisin, touko-kesäkuun vaihteessa ja ovat tumman ruusunpunaiset. Pystykasvuinen pensas sopii hyvin pensasryhmiin tai yksin istutettavaksi. Se on hiukan talvenarka ja vaatii menestyäkseen suojaisan kasvupaikan. (I—II) Pensaaseen muodostuvat sinimustat marjat ovat syömäkelpoiset, mutta mauttomat. Ruusuherukka viihtyy parhaiten runsasravinteisessa, kuohkeassa multamaassa, aurinkoisessa kasvupaikassa. Pensasta voi leikata tarvittaessa keväällä ennen kasvuun lähtöä tai kukinnan jälkeen.

Juttuun liittyy teksti Pensaat päässä. Katso myös luettelo Hyvät huomiopensaat.

HYVÄT HUOMIOPENSAAT

Listasin tähän helppoja pensaita ja havuja, joita voi käyttää tehosteena tai tuomaan runkoa ja ryhtiä istutuksiin.

Kriteereinä pyrin käyttämään seuraavia:

• ei leviä liikaa juurivesoilla
• talvenkestävä ilman suojaamista
• näyttävän näköinen muoto, lehdistö tai kukinta
• terve
• kevätauringolta suojaamista voi olla, jos kasvi muuten on sen arvoinen

Kaikki lajikkeet eivät tietenkään mahtuneet mukaan, mutta olen ottanut esimerkinomaisesti joitakin erikorkuisia lajikkeita. Listasin pensaat suurin piirtein matalimmasta korkeimpaan. Useimmat mainituista viihtyvät auringossa, mutta myös puolivarjoon ja varjoon sopivia löytyy.

Tämän keltajapaninangervon siementaimen sain ystävältäni Marikalta. Tästä tulee vielä hyvä huomiopensas tuijien seuraan.

Kääpiöpurppurahappomarja ’Atropurpurea Nana’

Koko kasvukauden punajuurenvärinen pikkupensas. Lajike on pysty ja vain 30–40 cm korkea.
Sopii värikkääksi huomiokasviksi, yksittäin tai ryhmiin ja kivikkopuutarhaan aurinkoiseen paikkaan ja kuivaan, runsasravinteiseen maahan. Ei savimaahan. I–III


Keltajapaninangervo ‘Yan’ Double Play®

Keltainen lehdistö ja kirkkaan pinkit kukinnot. Väriä ja näyttävyyttä koko kasvukauden ajan. Tiiviskasvuinen, matala ja pyöreämuotoinen pensas. Korkeus 45-60 cm. Helppohoitoinen. Aurinkoon ja ravinteikkaaseen maahan. I–IV Keltajapaninangervo on yksi blogiystäväni, Katjan, suosikeista. Hän pitää siitä, että pensas on helppohoitoinen ja matala. Keväällä se on huikean hienon värinen.

Siilikuusi

Siilikuusi on luonnonvaraisen metsäkuusemme viljelymuoto. Verkkaisesti kasvavasta pensaasta tulee noin 50 cm korkea. Neulaset ja vuosikasvaimet ovat erittäin lyhyet. Kukkia ja käpyjä muodostuu vähän, jos lainkaan. Kuuset sietävät erinomaisesti varjoa ja viihtyvät hikevässä maassa, jonka ei tarvitse olla viljavaa eikä kalkittua. Taimet suojataan, jotta keväthallat eivät pääse vioittamaan tuoreita vuosikasvaimia. Kasvupaikka voi olla aurinko–puolivarjo, kasvualusta tuore, keski–runsasravinteinen. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–IV


Siilikuusi ’Echiniformis’

Siilikuusi 'Echinoformis' on hyvin pieni, 50 cm korkea, ja hidaskasvuinen metsäkuusen kääpiömuoto. Neulaset ovat sinivihreät, lyhyet ja terävät. Kuusella on kaunis, tiivis ja puolipallomainen kasvutapa. Lajike sopii havu- ja pensasryhmiin tai yksin istutettavaksi. Siilikuusi viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, mutta sietää myös varjoa. Maan tulisi olla keski- tai runsasravinteinen ja tuore. Hongiston taimiston sivuilla sanotaan, että tämän lajikkeen voi huoletta istuttaa aurinkoon ilman, että sitä tarvitsee talvisuojata. I-IV

Purppurahappomarja ’Admiration’

Matala hillittykasvuinen happomarjalajike. Lehdet hehkuvan punaiset, reunoilta kullankeltaiset. Sopii matalaksi aidanteeksi tai reunuskasviksi kasviryhmiin. Täysimittaisen kasvin koko 50 cm. Kasvupaikka aurinkoinen, kasvualusta kuiva. I-II (III)

Kääpiövuorimänty 

Kääpiövuorimännyt ovat 50–100 cm korkeita ja noin 150 cm leveitä. Ne pysyvät pieninä ilman leikkaustakin, mutta niiden vuosiversoja voi typistää halutessaan juhannuksen aikaan. Oksat ja neulaset ovat lyhyemmät ja tiheämmässä kuin vuorimännyllä. Pensaat ovat täysikokoisina leveän pallomaisia, sillä niiden alimmat haarat kasvavat maata myöten ja kohenevat kärjistään. Auringon paahteessa viihtyvä kääpiövuorimänty sietää enemmän varjoa kuin metsämänty. Sopiva kasvupaikka on aurinkoinen, kasvualusta kuiva tai tuore, vähäravinteinen ja hyvin vettä läpäisevä. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–VI


Kääpiömänty

Kääpiömännyt ovat luonnonvaraisen metsämäntymme erittäin hitaasti kasvavia lajikkeita. Esimerkiksi ’Watereri’ kasvaa vuodessa vain 5–10 senttiä. Sinivihreät neulaset pysyvät pensaassa Etelä-Suomessa noin kolme vuotta, Lapissa vielä pidempään. Kääpiömännyt kukkivat kesäkuussa ja voivat tehdä käpyjä isojen puiden tavoin. Pitkäikäiset männyt ja sembrat kestävät erinomaisesti jatkuvaa päivänpaistetta ja kuivuutta. Ne viihtyvät karussa hiekassa ja moreenissa, missä ne kasvattavat paalujuuren syvälle maahan. Sopiva kasvupaikka on aurinkoinen, kasvualusta kuiva tai tuore, vähäravinteinen ja hyvin vettä läpäisevä. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–V

Kääpiömänty on 150 cm korkea, 180 cm leveä. Lähes pallomainen ’Nana’-kääpiömänty on 50 cm korkea ja 60 cm leveä. ’Watereri’ on joko leveän kartiomainen tai pallomainen pensas. ’Nana’ on erittäin tiheä ja lähes pallomainen.


Keltajapaninangervo ‘Golden Princess’

Lajike on viisivuotiaana 50–60 cm korkea ja yli 1,5 kertaa korkeuttaan leveämpi. Keskikokoiset lehdet ovat keväällä ja syksyllä punakeltaiset, kesällä keltaiset. Käytetään kontrastikasvina yksittäin, ryhmissä, matalana aidanteena ja ruukussa. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, runsasravinteiseen maahan. I–III


Keltajapaninangervo ’Goldmound’

Keltajapaninangervo ’Goldmound’ (60 cm korkea) on miltei samankokoinen kuin ’Golden Princess’, mutta vihertävämpi. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, hyvin ravinteikkaaseen maahan. Käytetään kontrastikasvina yksittäin, ryhmissä, matalana aidanteena ja ruukussa. I–III


Purppuraheisiangervo ’Little Angel’

Pensas on 50–100 cm korkea. Lehdet ja versot tumman purppuranpunaiset. Kukkii kesäkuussa vaaleanpunaisin kukin. Terve ja helppohoitoinen pensas. Vaatimaton kasvupaikan suhteen. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon. I-V

Keltajapaninangervo ’Goldflame’

Keltajapaninangervo ’Goldflame’ on muita keltajapaninangervoja pystympi, kapeampi ja jopa metrin korkuinen (60—100 cm). Isot lehdet puhkeavat oranssinkeltaisina, vihertyvät pian ja saavat oranssin ruska-asun. Istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, kuivaan tai tuoreeseen, hyvin ravinteikkaaseen maahan. Käytetään kontrastikasvina yksittäin, ryhmissä, matalana aidanteena ja ruukussa. I–III


Pallokuusi

Luonnonvaraisen metsäkuusemme pieniä, hyvin tiheitä ja pallomaisiksi kehittyviä muotoja kutsutaan pallokuusiksi. Pensasmaiset kuuset kasvavat selvästi hitaammin kuin yksirunkoiset, puumaiset muodot. Neulaset ja vuosikasvaimet ovat erittäin lyhyet. Kukkia ja käpyjä muodostuu vähän, jos lainkaan. Kuuset sietävät erinomaisesti varjoa ja viihtyvät hikevässä maassa, jonka ei tarvitse olla viljavaa eikä kalkittua. Taimet suojataan, jotta keväthallat eivät pääse vioittamaan tuoreita vuosikasvaimia. 

Pallomaisia kuusia on useita lajikkeita, kuten pyöreähkö ’Globosa’ ja hieman kartiomainen ’Ohlendorffii’, jotka tulevat Keski-Euroopassakin enintään 250 cm korkeiksi. ’Gregoryana’-pallokuusesta kasvaa enintään 60 cm korkea ja sen muoto vaihtelee tyynymäisestä pallomaiseen. ’Pygmaea’-pallokuusesta kehittyy vain metrin kokoinen pallo tai tylppä kartio. Sopiva kasvupaikka on aurinkoinen tai varjoisa, kasvualusta tuore tai kostea, keskiravinteinen. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–IV?


Pesäkuusi ’Nidiformis’

Pesäkuusi ilman lajikenimeä. Tämä on ihana erityisesti uuden vuosikasvun aikaan.

Luonnonvaraisen metsäkuusemme matala, 75 cm korkea ja 125 cm leveä, linnunpesää muistuttava viljelymuoto. Pensasmaiset kuuset kasvavat selvästi hitaammin kuin yksirunkoiset, puumaiset muodot. Neulaset ja vuosikasvaimet ovat erittäin lyhyet. Kukkia ja käpyjä muodostuu vähän, jos lainkaan. Kuuset sietävät erinomaisesti varjoa ja viihtyvät hikevässä maassa, jonka ei tarvitse olla viljavaa eikä kalkittua. Taimet suojataan, jotta keväthallat eivät pääse vioittamaan tuoreita vuosikasvaimia. Sopiva kasvupaikka on aurinkoinen tai varjoisa, kasvualusta tuore tai kostea, keskiravinteinen. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–IV

Rohtokataja

Nuori rohtokataja ilman lajikenimeä. Rohtokataja kasvaa nopeasti yllättävän runsaaksi. Tykkään!

Rohtokatajat viihtyvät jopa osittain varjoisalla paikalla. Leveän suppilomainen ’Mas’-rohtokataja on 125 cm korkea ja jopa 300 cm leveä täysikasvuisena. Sen riippuvakärkiset haarat kasvavat yläviistoon. Vanhan pensaan uloimmat haarat asettuvat maata vasten. Lähes puolipallomainen ’Tamariscifolia’ on 60 cm korkea ja noin 200 cm leveä täysikasvuisena. Oksat kasvavat suoraan sivuille. Ajan myötä keskiosan versot kasvavat alempien haarojen päälle niin, että pensaasta muodostuu erittäin paksu useiden oksakerrosten ansiosta. Kasvupaikaksi sopii aurinko–puolivarjo, kasvualustaksi kuivahko–tuore, keskiravinteinen ja hyvin vettä läpäisevä maa. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–III 

Valkokirjokanukka ’Ivory Halo’ 

Kuvassa on  kaksi pensasta. Tämä on lempparini! Se on tosi kaunis lehdettömänäkin.

Lehdistö on koko kesän heleän valkokirjava. Valkoiset kukat kesä–heinäkuussa. Kasvupaikka aurinko–puolivarjo, kosteahko. Korkeus noin 100 cm. I–IV


Purppurahappomarja ‘Atropurpurea’

Koko kasvukauden punajuurenvärinen, kaarevaoksainen pensas piristää vihreitä kasvimassoja. Korkeus 100 cm. Ruskavärikin on hehkuvan tummanpunainen ja pensaan punaiset marjat erottuvat talvimaisemassa. Käytetään värikkäänä huomiokasvina yksittäin, ryhmissä tai aidanteena. Istutetaan aurinkoon, kuivaan, ravinteikkaaseen maahan. Ei pidä savesta. I–III


Pallohopeakuusi ’Glauca Globosa’

Okakuusen kääpiömäinen lajike, 100 cm korkea ja 120 cm leveä, ’Glauca Globosa’ on hyvin hidaskasvuinen havupensas. Kasvupaikan tulee olla aurinkoinen, jotta pensas pysyy vaaleansinertävänä ja tiheänä. Okakuuset sietävät kuivuutta, mutta suosivat hikevää maata. Leveän kartiomainen tai naurismainen havupensas pyöristyy vähitellen. Paras kasvupaikka on aurinkoinen, kasvualusta kuiva–tuore, keski–runsasravinteinen. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–III


Rusovuohenkuusama 'Cool Splash'

Rusovuohenkuusama 'Cool Splash' tuottaa juuriversoja, mutta ei vaivaksi asti. Pidän tästä!

Ensimmäinen kirjavalehtinen rusovuohenkuusama. Koko 80 cm x 130 cm. Sopii aurinkoon tai varjoon, kuivaan tai tuoreeseen, runsasravinteiseen maahan. Kauniit, valkoreunaiset lehdet. Kellertävät kukkatertut kesä-heinäkuussa. Tiiviskasvuinen, leviää juuriversojen avulla. Helppohoitoinen. Käytetään yksittäin, isoissa ja pienissä ryhmissä, verhopensaana, huomiokasvina. I–II(III-V)


Purppuraheisiangervo ’Little Devil’

Purppuraheisiangervon matala- ja tiheäkasvuinen muoto. Korkeus 100—120 cm. Lehdet ja versot tumman purppuranpunaiset. Kukkii kesäkuussa vaaleanpunaisin kukin. Monikäyttöinen pieni pensas. Kasvupaikka aurinko–puolivarjo, tuore, runsasravinteinen maa. I-V


Koristetyrni ’Hikul’

Marjomaton ja pienikasvuinen koristekäyttöön sopiva tyrnilajike. Erityisen tiheä poikatyrni leviää hillitysti eikä tee marjoja. Korkeus 10-vuotiaana 100—150 cm. Vihreät ja hopeanhohtoiset lehdet ja lähes piikittömät versot. Vaatimaton kasvupaikan suhteen. Istutetaan aurinkoiseen paikkaan. I-III


Taikinamarja

Taikinamarjasta saa erittäin tiheän, varhain keväällä vihertyvän ja matalan, helposti muotoiltavan aidan. Pensas on 100–150 cm korkea. Se viihtyy sekä auringossa että varjossa ja yhtä hyvin kuivassa kuin kosteassa maassa. Pensas kestää hyvin lumikuormaa ja tuulta sekä melko hyvin tiesuolaa. Pienet kellanvihreät kukat kehittyvät edellisen vuoden versoihin. Punaiset, melko mauttomat marjat. I–VII


Pensaskanukka 'ByBoughen' NEON BURST®

Värikäslehtinen, kompaktin kokoinen pensaskanukka. Korkeus 120–150 cm. Lehdistö avautuu pronssinvivahteisena, on kesällä raikkaan kellanvihreä ja hehkuu syksyllä violetin, punaisen ja oranssin sävyissä. Kauniit versot pääsevät esille lehdettömänä aikana. Aurinkoinen tai puolivarjoisa, tuore ja ravinteikas kasvupaikka. I-VI

Huntukorpipaatsama 'Fine Line'

Kapean pylväsmäinen hillittykasvuinen pensas. Korkeus 1,5-2 m, leveys 0,5 m. Lehdistö kapealiuskainen, huntumainen, hyvin koristeellinen. Syysväri keltainen. Kestävä, viehättävä erikoiskasvi. Kasvupaikaksi sopii aurinkoinen tai varjo, kasvualustaksi tuore - kostea. I-III Blogiystäväni Tita kirjoitti: ”Sitten huomiokasveina pilarin malliset huntukorpipaatsamat ('Fine Line' tmv.) ovat tosi päheitä."

Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ 

Kuva ei tee oikeutta pensaan lehtien värille.

Pensas on nopeakasvuinen, 200—250 cm korkea ja kestää tuulta, tiesuolaa ja leikkaamista. Tumman viininpunainen, rehevä lehdistö. Valkoiset kukat avautuvat kesäkuussa. Vaatimaton pensas viihtyy niin märässä savimaassa kuin kuivemmassakin. Valitse aurinkoinen tai varjoisa kasvupaikka ja keskiravinteinen maa. I–IV


Laikkukirjokanukka ’Elegantissima’ (‘Argenteomarginata’)

Tämä 200—250 cm korkea pensas valaisee puistojen ja puutarhojen varjoisat kolkat. Lehdet ovat leveälti valkoreunaiset ja –laikkuiset, hieman aaltoilevat. Syysväri keltasävyinen. Ruskeanpunaiset versot erottuvat edukseen talvella. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon, tuoreeseen tai kosteaan, runsasravinteiseen maahan. I–IV(V)


Viirukirjokanukka ’Sibirica variegata’

Talvella 200 cm korkuinen pensas ihastuttaa korallinpunaisine versoineen, kesällä huomio kiinnittyy kapealti valkolaitaiseen lehdistöön. Koko pensas vaikuttaa vaalealta ja näyttää erityisen hyvältä siimeksessä. Sopii aurinkoon tai puolivarjoon, tuoreeseen tai kosteaan, runsasravinteiseen maahan. I–IV


Kääpiöserbiankuusi ’Nana’

Tämän serbiankuusen viljelymuoto on hyvin hidaskasvuinen ja tiheäoksainen. ’Nanasta’ tulee 300 cm korkea ja 250 cm leveä. ’Nana’ on suhteellisen vaatimaton kasvupaikan suhteen eikä taimea tarvitse varjostaa kevättalvella. ’Nana’ onkin kestävämpi vastine ’Conica’-kartiovalkokuuselle. Kasvupaikaksi sopii aurinko tai puolivarjo, kasvualustaksi tuore, keskiravinteinen maa. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. I–IV


Lopuksi bonuksena blogiystäväni vinkit:

Tita kirjoitti: ”Lehtikuusten erikoismuodot 'Puli' ja vaikkapa 'Horstman Recurved' tai 'Diana' ovat ihan lyömättömiä! Silti ehkä suurin rakkauteni pensaissa on peruukkipensas 'Grace'. Se on pensaissa minun pionini. Kallisarvoinen ja upea.”

Peruukkipensas 'Grace' kasvaa parhaimmillaan n. 3-5 m korkeaksi pensaaksi. Lajike on peruukkipensaaksi melko nopeakasvuinen. Lehdet ovat n. 5-10 cm pituiset, ovaalin muotoiset ja vahamaiset. Lehdet puhkeavat keväällä punaisen-purppuran värisenä ja muuttuvat kesällä vihreän-purppuran väriseksi. Syksyllä lehdet loistavat keltaisen, punaisen ja purppuran väreissä, mutta pakkasenarkoina lakastuvat heti ensimmäisen pakkasyön jälkeen. Keskikesästä alkaen pienet kukat muodostavat tiheän jopa 40 cm pituiset peruukkimaiset kukinnot. 'Gracen' kukinnot ovat vaaleanpunaiset-punaiset ja kukat keltaiset. 'Grace' tulee melko nuorena kukintaikään. Peruukkipensas tarvitsee aurinkoisen ja suojaisan kasvupaikan. Se on vaatimaton maaperän suhteen. Viihtyy parhaiten hieman raskaammassa maaperässä. Peruukkipensas ei viihdy kosteassa kasvupaikassa. Maaperän tulee olla vettä läpäisevä. I (II-III)


Lue myös Pensaat päässä ja luettelo Hyvät huomiopensaat.

PENSAAT PÄÄSSÄ

Vajaa vuosi sitten kitkin syksyistä puutarhaa. Heinä oli ikävästi päässyt valloilleen Eteläreunalla, vaikka olen sitä kitkenyt ja kitkenyt perennojen seasta. Silloin sain loistoajatuksen: istutan alueen täyteen pensaita ja katan välit hakkeella kunnes pensaat kasvavat täyteen mittaansa.

Oikeastaan pääni täyttyi pensaista.

Siltä seisomalta pistin pääni pensaaseen tai oikeastaan pääni täyttyi pensaista. Niitähän on vaikka kuinka paljon: eri värejä, matalia ja korkeita, kukkivia ja lehteviä, huomiota herättäviä ja vaatimattomampia. Onhan minulla jonkin verran pensaita jo ennestään, mutta olen kokenut perennat jotenkin tutummiksi. Nyt sukelsin innolla pensaiden mielenkiintoiseen maailmaan.

Parhaimmillaan pensaalla on koristeellisuuden lisäksi myös hyötykäyttöä. Marja-aronia on kaunis pensas. Sen marjat ovat karvaita, mutta todellisia antioksidanttipommeja. Olen kuullut, että niitä voi hyvin käyttää smoothieen. Sitruuna tasoittaa karvauden.

Intoa puhkuen plarasin nettisivustoja ja etsin helppoja pensaita. Kriteereinä käytin seuraavia:

• ei leviä liikaa juurivesoilla
• talvenkestävä ilman suojaamista
• näyttävän näköinen lehdistö tai kukinta
• terve
• kevätauringolta suojaamista voi olla, jos kasvi muuten on sen arvoinen

Listasin kaikki kriteerini täyttävät pensaat matalimmasta korkeimpaan. Koska kiinnostavia pensaita on paljon, päätin jakaa listan kahteen osaan. Toisessa ovat huomiokasvit ja toisessa kaikki muut. Peruspensaiden sekaan lisäsin havuja ja pensasruusuja. Ruusuja oli tosin niin paljon, että otin listalle vain muutaman esimerkiksi. Pensaiden lajikevalikoima on niin runsas, että kaikki eivät tietenkään mahtuneet listalle, kiinnostavimmat vain.

Kameliajasmikkeeni ei pääse listalle. Sen kukat ovat ihanat, mutta pensas on minulla kasvanut kituliaasti. Vika voi olla kasvattajassa eikä pensaassa, mutta listoilleni pääsevät vain helpot kasvit.

Suunnittelin suunnittelustrategian:

1. Mietin, riittävätkö entiset puut. Tarvitaanko kenties ryhdikäs kuusi tai rungollinen kukkapuu? Onko ryhmässä jämäkkää, huomiota kiinnittävää erikoisen muotoista kasvia, esimerkiksi kapea korkea pylväs, pallo, kartio tai suppilo? Kaipaisiko ryhmä kontrastiksi säntillisesti leikattua pensasta, vaikkapa pientä kuutiota tai lieriötä?
2. Valitsen toisesta listasta huomiokasvit, esimerkiksi puna-, kelta-, valkokirjava- tai harmaalehtisen pensaan.
3. Valitsen huomiokasveja täydentävät pensaat.  
4. Välit täytän matalilla pensailla. 
5. Jonnekin voi jättää tilaa muutamille näyttäville perennoille, kuten pioneille, päivänliljoille ja kuunliljoille.

Olin niin innoissani, että höyry taisi nousta päästä. Jouko heitti lisää löylyä. Hän nimittäin aikoo laittaa lammen kuntoon pikimmiten. Pitäisi kuulemma saada lammen ympäristö kauniiksi. Niin. Kyllä. Satun olemaan aivan samaa mieltä. Asiassa vain on yksi mutta.

Siinä vaiheessa alkoi kuulua naurua ja se olin minä.

Alueelle tarvitaan hurjasti kasveja eikä niiden istuttaminen ja varsinkaan alueen kitkeminen ole ihan pikku juttu. – Eikös meillä ole sitä hienoa, isolehtistä, Jouko kysyi. – Kuunliljaa vai, täsmensin. – Joo, se on hienoa, mies intoili. Siinä vaiheessa alkoi kuulua naurua ja se olin minä. Tuhatviisisataa neliötä on aika iso määrä. Aika monta kuunliljaa tarvitaan.

– Voisin täyttää alueen ihanilla pensailla, mutta ne maksavat, sanoin. – Anna mennä vain, Jouko loihe lausumahan, suunnitteluhan ei maksa mitään. Ei maksa, ei. Ja suunnittelustahan minä nautin. Taidan lähivuosina saada hyvää seuraa istutus- ja kitkemispuuhiin.

Viime aikoina olen rakastunut pensasruusuihin. Kuvassa ihana ja helppo Kanadanruusu 'Morden Blush'.

Julkaisen pensasluetteloni lähiaikoina. Otan mielelläni vastaan vinkit sinun luottopensaistasi.

KEVÄTKYLVÖJÄ

Tänä keväänä olen päättänyt saada topakat taimet enkä niitä vänkkyröitä hujoppeja, joita olen aina ennen onnistunut kasvattamaan. Taitojen puuttuessa olen satsannut välineisiin. Tilasin viisi Rootmaster pienoiskasvihuonetta.

Kaikki tilaamani siemenet eivät vielä ole tulleet, mutta pääsin jo kylvöpuuhiin entisten siemenpussien ja muutamien uusien hankintojen turvin. Kuukin sattui sopivasti keikkumaan täsmälleen oikeassa asennossa. Tänä vuonna kuulemma 25.3. - 7.4. on hyvää aikaa kylvää kukkien ja vihannesten siemeniä.

Ensimmäiset tomaatit ovat tulossa. 

Itseäni varten kirjoittelin muistiin muutaman asian. Ensi keväänä saattaisin muuten unohtaa hankkia riittävästi  multaaa, vermikuliittia tai jotain.

Tarvikkeet: 

siemenet: Perennojen siemenet kannattaa tilata ajoissa. Yksivuotisten siemeniä on tähän aikaan kaupoissakin hyvin tarjolla. 

nimisäleet + lyijykynä 

kylvömultaa: 4-5 pientä pussia kylvömultaa on hyvä määrä, jos aion kylvää Rootmastereiden lisäksi vähän muuallekin. 

1-2 pussia vermikuliittia 

pieni kauha vermikuliitin ripottelua varten 

pieni lautanen siemenille 

2 vatia multaa ja kastelua varten 

matala muovikaukalo 

Kurakaukalon päällä työskentely on siistiä hommaa.

Vinkit työhön: 

Nimisäleet kannattaa kirjoittaa valmiiksi. On ihanaa kun ei tarvitse multaisilla käsillä ruveta niiden kanssa värkkäämään. Samalla voi vähän arvioida tulevien kylvösten määrää. Tänä vuonna päätin kylvää ainoastaan 3 + 3 tomaattia ja 3 kurkkua sekä veljelleni yhdet niitä kaikkia, niiden lisäksi kohtuulliset määrät kukkia ja muita vihanneksia.

Multa on hyvä kaataa vatiin. Vadin päällä on helppo täyttää lokerot mullalla. Alla on varmuuden vuoksi muovinen kurakaukalo, joka on vaivaton työn jälkeen suihkauttaa puhtaaksi. 

Rootmasterin yksi ihana puoli on se, että osat voi pestä astianpesukoneessa. 

Kaadan siemenet pienelle lautaselle, josta niitä on helppo annostella.

Rootmaster-lokerikot täytetään puolilleen

kylvömullalla ja ne tiivistetään hyvin.

Loppuosa täytetään ilmavammin.

Rootmaster-lokerikot täytetään puolilleen kylvömullalla ja ne tiivistetään hyvin. Loppuosa täytetään ilmavammin. Pohjalevylle karisseen mullan voi karistaa tai huuhdella pois. Kastelunauhojen täytyy tietysti olla jo paikoillaan lokeroissa, mutta niitä ei oteta vielä käyttöön. P.S. Ensi kerralla kyllä aion asentaa kastelunauhat käyttövalmiiksi saman tien, mutta vettä en kaada pohjalle vielä.

Kastelin lokerikon mullan, kylvin siemenet ja pienten siementen päälle ripottelin vermikuliitin. Sitten vasta panin lokerikon laatikkoon. Sitten vain kansi päälle ja koko komeus valoisaan paikkaan, ei kuitenkaan suoraan aurinkoon.

Kylvöstä pitää sumutella kevyesti kunnes taimet ovat itäneet.

Vähän myöhemmin: 

Kun ensimmäiset sirkkalehdet ilmestyvät, kylvökset siirretään viileään paikkaan.

Itsekastelujärjestelmä otetaan käyttöön

vasta toisen lehtiparin tultua esiin.

Itsekastelujärjestelmä otetaan käyttöön vasta toisen lehtiparin tultua esiin, koska vasta silloin taimella on riittävästi juuria. Kastelunauhat irrotetaan pitimistä. Pohjalle kaadetaan senttimetrin verran vettä. Jokainen lokerikko kastellaan myös läpikotaisin päältäpäin. Jatkossa vettä lisätään aina tarpeen mukaan niin, että nauhojen päät ovat vedessä. Veden sanotaan riittävän noin viideksi päiväksi.

Kylvömullan ravinteet riittävät 3 - 4 viikkoa.

Kylvömullan ravinteet riittävät 3 - 4 viikkoa. Jos taimien lehdet vaalenevat tai kasvu hidastuu, kannattaa veteen lisätä ravinnetta.

Taimet pitäisi koulia siinä vaiheessa kun kansi ei enää mahdu päälle. 

Koulimista varten hankin Nelson Gardenin melko tukevia ruukkuja. Ne kestävät pesun astianpesukoneessa. Kokeilin.

Sisälle kylvin tomaattia, persiljaa ja sinikatanaa. Tulossa on vielä myöhemmin kylvettäväksi kurkkua ja kesäkurpitsaa sekä kukkia. Ulos vanhoihin, jo viimeisiään veteleviin lokerikkoihin, kylvin sekä monivuotisia että yksivuotisia kukkia.

Ne itse tietävät, milloin on oikea hetki itää.

Muistan lukeneeni jostain, että kukkia voi kylvää ulos vaikka kuinka aikaisin. Ne itse tietävät, milloin on oikea hetki itää. Ihan tarkkaan en tuota ohjetta muista, mutta perennat nyt ainakin voi kylvää. Niistä monethan hyötyvät kylmäkäsittelystäkin. Ihan varmasti myös ne, jotka sopivat syyskylvöihin, voi kylvää ulos aikaisin keväällä. Jos taas havittelee lämpöä vaativia kesäkukkia, ne ehkä hyötyvät sisätilojen lämmöstä kylmänä aikana. Luulisin niiin.

Suurimman nautinnon esikasvatuksesta ulkona saa siinä vaiheessa kun on taimien karaisun aika. Näitä ulos kylvettyjä ei tarvitse juoksuttaa edestakaisin sisään ja ulos. Mikä helpotus!

Ihanaa kevättä kaikille – poikkeustilasta huolimatta!

KATAJAKUJAN KASVIT: V-Ö

MONIVUOTISET KASVIT

Sisällysluettelo:

Vaahtera - Acer platanoides

Sormivaleangervo - Rodgersia aesculifolia

Sulkavaleangervo ’Elegans’ - Sulgias Rodgersia pinnata ’Elegans’
Varjoyrtti - Pachysandra terminalis

Suovehka - Calla palustris

Viiniköynnös ’Somerset Seedless’ - Vitis ’Somerset Seedless’

Imukärhivilliviini - Parthenocissus quinquefolia

Rusovuohenkuusama ’Cool Splash’ - Diervilla sessiifolia ’Cool Splash’

Kirjovuohenputki - Aegopodium podagraria 'Variegatum'

Amerikanvuokko - Anemone multifida ’Annebelle Deep Rose’

Arovuokko - Anemone Sylvestris

Syysvuokko ’Honorine Jobert’ - Anemone hupehensis ’Honorine Jobert’

Syysvuokko ’September Charm’ - Anemone hupehensis ’September Charm’

Vuorenkilpi - Bergenia crassifolia

Vuorenkilpi ’Baby Doll’ - Bergenia ’Baby Doll’

15

VAAHTERA – ACER

Vaahtera
Acer platanoides

VALEANGERVOT – RODGERSIA

Vinkki!
Juuristoaluetta varottava haraamasta.

Valeangervo + raidallinen isoraitakuunlilja ja pikkusyreenihortensia ovat harmoninen yhdistelmä.

Sormivaleangervo

Rodgersia aesculifolia

Vietimme vapaata 16-vuotishääpäivämme kunniaksi ja kävimme Kokemäellä ja Huittisissa. Pääkohteenamme oli Karimaan puutarha. Puutarhamielessä reissun anti jäi laihaksi, mutta muuten päivä oli ihan kiva. Kotimatkalla poikkesimme Merjan puutarhalla Sastamalassa. Sieltä ostin kaksi näitä sormivaleangervoja (5 e / kpl) ja neljä valkoista iiristä. Nämä valeangervot olivat ihan oikeasti ostoslistallanikin.

2015: Elokuun 4. päivänä kaivoin isohkon kuopan, jossa oli mielestäni jo valmiiksi kosteutta pidättävä kasvualusta. Panin kuopan pohjalle 70 ml verijauhoa. Istutin pienehköt taimet tasamaalle.

Sulkavaleangervo ’Elegans’
Sulgias Rodgersia pinnata ’Elegans’

Sain taas kokea, että olen kyllä aivan ilmiselvä kasviholisti. En pysty vastustamaan uusia, ihania ja varsinkin edullisia perennoja, vaikka kuinka vakaasti olisin päättänyt olla ostamatta muuta kuin tarkasti listan mukaan. Tämä vain oli kerta kaikkiaan niin vastustamaton! Kauniit lehdet, valkoinen kukinta ja 30 % alennus – ei mitään järkevää syytä jättää kokeilematta!

2013: Ostin yhden virolaisen kasvin Bauhausista 22.8. Lajikenimenä oli tuo yllä oleva, vaikka tämä taitaakin olla sormivaleangervo. En olisi ostanut, jos olisin hoksannut, että tämä vaatii kasvurauhan. Nyt jouduin istuttamaan tämän väliaikaisesti multakasaan.

2014: Tämä sai kasvaa välivarastossa koko kesän, koska minulla ei ollut sille paikkaa. Syksyllä – jo aika kyllästyneenä melkein puolen vuoden raatamiseen – kokosin kaiken tarmoni rippeet ja istutin tämän kaivolle. Se kävi lopulta tosi helposti ja olin huojentunut. Mitään lannoitusta en hoksannut kuopan pohjalle piilottaa, joten pitää keväällä muistaa tätä kompostilla.

2015: Ei tämä ollut viime kesän siirtelystä millänsäkään. Kasvoi niin nättinä, että joku juhlavieraista kyseli mikä tällainen kasvi on. Tämän angervon kasvuvauhti on yllättänyt: se kasvaa ihan mukavasti, vaikka luulin sen olevan hidaskasvuinen. 

VARJOYRTTI – PACHYSANDRA TERMINALIS

Varjoyrtti

Pachysandra terminalis

Ostin tämän varjoyrtin Viherlandiasta matkallamme Helmin rippijuhliin 27.7.2013. Eihän siinä tavallaan ollut mitään järkeä, koska minulla ei ole tälle vielä kasvupaikkaa valmiina, suunnitteluasteella vain. Minun piti saada ostettua pensas, jonka alle tämä olisi tullut. Pensasta en kuitenkaan saanut, mutta ostin silti tämän. Eihän sitä tiedä mistä näitä sitten saa kun on tarve.

Vuonna 2014 hullaannuin terhakoihin varjoyrtteihin Kodin Terrassa niin, että minun oli pakko ostaa niitä monta.

Joukon syntymäpäivänä 2018 kävimme Tampereella pitsalla. Ajoimme Kodin Terran kautta ja ostin perennat Pohjoisterassille: nämä kuunliljat sekä kaksi varjoyrttiä.

Olin Sinellan kanssa Tampereella 16.5.2017 ja sain ostettua aika kivasti kasveja, muiden muassa nämä kuusi varjoyrttiä.

VIINIKÖYNNÖS – VITIS

Viiniköynnös ’Somerset Seedless’

Vitis ’Somerset Seedless’

Olin jo pitkään suunnitellut viiniköynnöstä, mutta jotenkin sen hankinta vain pitkittyi. Olin päättänyt hankkia jonkin siemenettömän, avomaalle sopivan jonnekin. Nyt 2016 ostin sen ex tempore Paratiisin Taimitarhalta. Taisin sillä hetkellä päättää sen paikankin: muurille kasvimaan penkin taakse.

VILLIVIINI – PARTHENOCISSUS

Imukärhivilliviini

Parthenocissus quinquefolia

Kävin Joukon kanssa Kodin Terrassa, Pinsiön taimistolla, Hankkijalla ja Ideaparkissa 23.5.2017. Sain ostettua aika paljon tarvitsemiani kasveja, muiden muassa tämän imukärhivilliviinin.

Olin Joukon kanssa Tampereella 17.8.2017. Menimme Nokian – ja Kodin Terran – kautta. Olin innoissani kun löysin uuden nietospensaslajikkeen ja ostin kaksi imukärhivilliviiniä, yhden Grönlanninhanhikin ja kymmenen ’Jonsokia’. Paluumatkalla ostin kuulokkeet puutarhaan ja tulin niistä suorastaan onnelliseksi.

VEHKA – CALLA

Suovehka

Calla palustris

Elokuun 7. päivä 2019 kului Aslan kasviota tehdessä. Jonkin aikaa ehdin perata Potageria Aslan kanssa. Palkkioksi kasvion teossa avustamisesta Asla irrotti minulle rannasta kaksi suovehkan juurakkoa. Pesin ne huolellisesti.

Lainaus blogista: "Entäs sitten suovehka, josta haaveilin koko kesän ja kysyin kaikkialta, jossa kävimme? Juuri ennen koulun alkua oli taas perinteinen kasvion teon aika. Äitiähän siinä hommassa taas tarvittiin. Selasimme poikani ottamia kuvia ja kas, siellä oli suovehka kuvattuna "meidän" rannassa! Siis tuossa parin sadan metrin päässä. Miten en sitä ollut hoksannut? No, nyt minulla on pari juurakkoa istutettuna. Toivottavasti maa on riittävän kostea niille."

VUOHENKUUSAMA – DIERVILLA

Rusovuohenkuusama ’Cool Splash’

Diervilla sessiifolia ’Cool Splash’

Ostin kolme kauan haaveilemaani pensasta Taimimoisiolta heinäkuussa 2016. Istutin pensaat kotipihlajan juurelle.

Vinkki!
Tarvittaessa kuivuneet ja vaurioituneet oksat poistetaan aikaisin keväällä ennen silmujen puhkeamista. Pensaan voi nuorentaa muutaman vuoden välein katkaisemalla kaikki versot kerralla läheltä maanpintaa. Keväisin lannoitetaan yleislannoitteella, mutta pärjää vuosikausia ilman lannoitusta.

Viereen sopivat hidaskasvuiset ryhmäruusut ja pienet pensashanhikit

VUOHENPUTKI – AEGOPODIUM PODAGRARIA

Kirjovuohenputki

Aegopodium podagraria 'Variegatum'

Lainaus blogista: "Pohjois-Suomesta lomamatkamme suuntautui Seinäjoelle mummolaan. Ajoimme Raahen (ja Särkän perennataimiston) ohi ja mielessä kaihersi suovehka, mutta olisi ollut perheeltä liikaa vaadittu jäädä parin taimen takia yöksi Raaheen kun taimisto ei enää ollut siihen aikaan auki ja sukulaisten mökki odotti meren rannalla Kalajoella. Seuraavana päivänä pääsisin käymään Lakeuden Vihertaimistolla ja saisin ostettua haaveilemani kirjovuohenputken. Netissä sanottiin, että siellä niitä olisi. Emme olleet sitä onnistunut löytämään Muhevaiseltakaan, vaikka se heidän luettelossaan olikin.

Lakeuden Vihertaimistolla erilaisia perennoja oli mahdottoman paljon, mutta ei yhtään kirjovuohenputkea. Joku asiakas oli juuri äsken ostanut kaikki loput. No voi harmi! Heillä oli juurtumaan laitettuja pistokkaita, mutta niitä he eivät suostuneet myymään. Mies ei luovuttanut. Olimme maksamassa lohdutukseksi valittua valkomaksaruohoa ja mies kysyi kolmannelta myyjältä voisimmeko ostaa kirjovuohenputken pistokkaan. Hän suostui ja me ostimme kaksi. Kun oikein huolellisesti niitä hoivailisin, saisin ne syksyllä maahan. Olin onnellinen. En tuolloin arvannut, että törmäisin reippaisiin taimiin melkein meidän naapurissa Avoimet puutarhat -päivänä. Ostimme kolme tainta kympillä – jos vaikka pistokkaiden juurtuminen ei onnistukaan. (P.S. Onnistuihan se, joten vuohenputkia on nyt viisi reipasta tainta.)

VUOKOT – ANEMONE

Amerikanvuokko, tarhavuokko

Anemone multifida ’Annebelle Deep Rose’

Löysin näitä kauan kaipailemiani vuokkoja Paratiisin taimitarhalta Porista. Ostin näitä kolme, sillä joka paikasta näitä ei saa ja nämä olivat ostoslistallani. Alut olivat pieniä ja sitä paitsi ulkomaisia, mutta kokeilenpa kuitenkin. Ruusutarhaan näitä ajattelin, vaikka jälkeenpäin huomasin, että lieneekö kasvupaikka riittävän kuiva.

2015: Olin iloinen kun nämä olivat selvinneet talvesta ja puhkesivat kukkaan juhannuksen tienoilla.

2016: Nämä uhkaavat jäädä jättipoimulehtien ja muiden isojen varjoon.

Arovuokko, metsävuokko

Anemone Sylvestris

Ostin seitsemän tainta Pirilän kukkatalosta Riihimäeltä 21.6.2010. Taimet saivat odotella paikkaansa multakasassa, josta parin kuukauden kuluttua istutin ne Karholantien reunaan kolmen koivuangervon väliselle alueelle. Näistä tuli saman tien suosikkejani!

Syyskuussa 2012 siirsin osan arovuokoista Katajakujalle Alkukulmaan.

2011: Tästä tuli heti suosikkini! Kukat ovat todella suuret (eivät yhtään metsävuokkomaiset) ja kauniit sekä nupuillaan että auenneina. Kummallista vain, että kaikki kukat näyttäisivät aukeavan Karholantielle päin. Nämä alkoivat heti levitä runsaasti.

2012: Nämä ovat kerta kaikkiaan suloisia! Nämä tosin leviävät aivan mahdottomasti, joten vähän pelkään miten ne antavat muille tilaa.

2015: Olen niin ihastunut näihin vuokkoihin, että suunnittelin jo toista penkkiä näitä varten. Muurin edessä voisi olla sopiva paikka.

2016: Menetin syysvuokkoni, mutta onneksi nämä arovuokot päättivät kukkia toisen kerran. Muutama sinnikäs kukki täyttä päätä vielä lokakuun puolivälissä.

Vinkki!
Lisätään siemenistä ja jakamalla.

Nämä sopivat melkein minkä tahansa vahvakasvuisen seuraan. Maksaruohon vieressä nämä ovat mainioita, mutta sekaan eivät sovi. Raparperin edessä ovat tosi näyttäviä massiivisena ryhmänä. Punalehtisiä kasveja, esimerkiksi purppuraheisiangervoa, vasten nämä näyttävät oikein raikkailta.

Kirjoitin arovuokosta jutun nimellä Puutarhan kakara.

Syysvuokko ’Honorine Jobert’

Anemone hupehensis ’Honorine Jobert’

Olimme suviseuratalkoissa Porissa 24.5.2017 eikä Porissa voi käydä ilman vierailua taimistoilla. Ostin tämän syysvuokko ’Honorine Jobertin’.

Syysvuokko ’September Charm’

Anemone hupehensis ’September Charm’

VUORENKILVET – BERGENIA

Vinkki!
Vuorenkilpi sopii reunuskasviksi kukkapenkkiin, jossa on nukkapähkämöitä, liljoja ja laventelia.

Joku kuuluisa puutarhuri oli tehnyt nelikulmaisen istutuksen, jonka kulmissa oli vuorenkilvet ja keskellä ruusunpunaisia kurjenpolvia ja keskipisteenä punavioletti verenpisara.

Vuorenkilven suuret pyöreät ja liljojen kapeat lehdet täydentävät hyvin toisiaan.

Vuorenkilpi sopii hyvin reunuskasviksi myös varjoon. Se sopii ruusujen, pionin ja ritarinkannuksen seuraksi. Jossakin kuvassa näin kauniin istutuksen vuorenkilvestä liljojen ja jouluruusun kanssa.

Vuorenkilpi sopii lampien ja suihkulähteiden ympärille.

Vuorenkilpi

Bergenia crassifolia

Sain ensimmäiset vuorenkilpeni Erjan ystävältä syksyllä 2007. Istutin ne seuraavana vuonna paikalleen Sinellan kiven taakse. Vahingossa löysin niille aivan ihanteellisen paikan. Nehän aivan vaativat tuon kauniin kiven taustakseen.

Vuorenkilpi ei ihastuttanut minua ensisilmäyksellä. Pidin sitä massakasvina, jota näkee kaikkialla. Näkeehän sitä, mutta jos sen osaa istuttaa arvoiselleen paikalle ja yhdistää muihin kasveihin taidokkaasti, sen kauneusarvot nousevat aivan toiselle tasolle.

Syksyllä 2012 saavillinen jakopaloja sai muuttaa Katajakujalle.

Sain elokuussa 2013 kottikärryllisen vuorenkilpiä Annelilta ja Kassulta. Ne olisivat jääneet heillä kaivon alle. Pesin ne huolellisesti vuohenputkien varalta. Sain niistä istutettua kokonaisen alueen Niilan kirsikkapuun katveeseen.

2015: Nyt sen tiedän: vuorenkilpien kanssa täytyy malttaa odottaa kolme vuotta. Sitten ne palkitsevat odotuksen näyttävällä kukinnallaan. Tänä vuonna ensi kerran olin erittäin tyytyväinen näkymään. Haaveilemastani vuorenkilpi-istutuksesta tuli juuri niin kaunis kuin olin ajatellutkin.

Vuorenkilpi ’Baby Doll’

Bergenia ’Baby Doll’

Innostuin tilaamaan Viherpeukaloilta perennoja jo helmikuun 11. päivänä. En koskaan olekaan ollut näin ajoissa. Tällä kertaa minua houkuttelivat erityisesti erilaiset iirikset. Tämän tilasin heräteostoksena muiden lisänä. Jo heti seuraavana päivänä huomasin, että olisin tarvinnut näitä lisää.