KOTTIKÄRRYILLÄ PUUTARHAN YMPÄRI Syyskuussa

Syyskuun 3. päivä

– Ollaan nyt Tampereella, pirautan äidille, menee vielä pari tuntia. – Täällä minä olen jo kengät jalassa odottamassa, äiti vastaa. Olemme luvanneet hakea äidin matkaamme aamupäivällä ja palauttaa takaisin illansuussa. Muuta emme ole kertoneet.

Hirvaskankaan kohdalta käännymme oikealle. Koiviston kylän museotie mutkittelee rauhallisessa maalaismaisemassa.

Jätämme asuntovaunun poikien tulevalle työmaalle. Suolahden Wanha asema on siinä melkein vieressä. Kaunis asemarakennus on upealla paikalla veden äärellä. Pihlajat ovat punaisenaan marjoja. 

Ihastelemme ja hämmästelemme monia yksityiskohtia. Sitä minä vaan jään ihmettelemään, että miten nuo junavaunut ovat jo museotavaraa. Vastahan minä opiskelijalipulla sellaisissa matkustelin.

Äänekosken taidemuseo on seuraava kohteemme. Minua ei haittaa, vaikka museo on kiinni. Enemmän kuin taulut minua kiinnostaa ”lohikäärmetyylinen” hirsirakennus sekä sitä ympäröivä puistoalue. Pihapiiri rakennuksineen on viehättävä ja hyvässä kunnossa.

Olen kymmeniä kertoja ajanut Äänekosken ohi, mutta nyt ensimmäistä kertaa tutustun itse kaupunkiin. Mielenkiintoista! En ole koskaan tiennyt, että Pukkimäen satavuotias puutaloalue on niin idyllisen kaunis ja yhtenäinen. Neljän perheen aumakattoiset talot ovat kuin Melukylän lapset -kirjan sivuilta. Kissanpenkkejä en talojen päädyissä näe, sillä en kehtaa niin tarkkaan kurkistella ihmisten pihoille. Harmi, etten saa tietää millaisia ne ovat.


Syyskuun 4. päivä

On sykähdyttävän kaunis ilta. Päivällä on ollut melkein hellettä ja illallakin on vielä parikymmentä astetta. Kostea ja lämmin ilma tuntuu trooppiselta. Aurinko kultaa värit.

Sydämessä läikähtää, kun Jouko on tehnyt minulle pari polkua. Niitä pitkin on helppo kävellä ja liikkua myös pyörätuolilla. (Juttusarjan nimi voisi paremminkin olla "Pyörätuolilla puutarhan ympäri". Niin se nykyään menee.) 

Syyskuun 5. päivä

Hellepäivä houkuttelee Joukon pihatöihin leventämään polkuja. Minä keksin kiireen vilkkaa uusia paikkoja kuunliljoille, varjoyrteille ja vuorenkilville. Tiukkaa tekee, mutta vielä paikat löytyvät.

Syyskuun 6. päivä

Ämpärillinen kukkia ja oksia näyttää niin ihanalta, että ne voisi ojentaa sellaisenaan. Vaaleanpunaisen, sinisen, valkoisen ja limen sävyistä saa Sinikan näköisiä kimppuja. Muita kukkia en autoon tarvitsekaan.

Syyssinikat, purppurapunalatvat ja muut kukat saavat aikaan ihastuneita huudahduksia. – Laitetaanko väliin pensasmustikan oksia vai näitä poimulehtiä, kysyn. Sinikka osallistuu mielellään ja joka välissä ihmettelee ja ihastelee. – Huomenna tehdään lisää kimppuja, Jouko lupaa, tullaan heti aamusta uudestaan.

Syyskuun 7. päivä

Eilisen sinisävyisen seuraksi teemme tänään vaaleanpunaisen kimpun lupiineista. Anoppi on innoissaan. – Kyllä täällä kävijät varmasti ihmettelee, että mistä näitä tällaisia kukkia oikein saa, Sinikka iloitsee. Pyöräytän kimppua, jotta hän näkee sen paremmin sängystään. – Pitäisikö tuohon koloon lisätä jotakin, kysyn. Siihen sopii varjoyrtti ja toiseen koloon poimulehti.

Kukkien jälkeen on ulkoilun vuoro. Pienen lenkin jälkeen jätämme Sinikan lepäilemään ja ajelemme kohti rannikkoa. Tuntuu aivan siltä kuin olisimme menossa ulkomaille. Aluksi maisemat ovat tasaiset, mutta rantatie yllättää mäkisyydellään. Meri ei pilkistele matkan varrella, mutta lopulta saavumme Harrströmiin ja merenrantaan.

Harrströmin kalasatama on idyllinen. Jotakin tällaista olin osannut odottaakin. On kaunis päivä, mutta mereltä tuulee kylmästi. Vilskettä ei näy. Moni on varmasti lähtenyt merelle jo aamuvarhaisella. Ovi harmaaseen mökkiin on kutsuvasti auki. Siellä saa kurkistaa vanhan ajan kalastajaperheen elämään. Ihmeellistä, miten näissä oloissa on voinut selviytyä!

Vilkaisemme vielä kauniita tuulimyllyjä Kvarnbackenin mäellä. Tuulimyllyn edessä meitä katselee muutaman kauriin lauma. Ah, miten suloisia ne ovat! Pian ne ovat jo kipaisseet pusikon suojiin.

Eväspaikan löydämme vanhan kivisillan kupeesta. Istahdamme syömään nurmelle pienen kosken rannalle. Mikä ihana paikka!

Haluan käydä Korsnäsin pappilamuseon pihapiirissä, vaikka itse museo onkin tähän aikaan jo suljettu. Pappiloiden puutarhat kiinnostavat, olivathan ne ennen vanhaan kylän komeimmasta päästä. – Harrastan pappilamuseoissa käymistä, naurahdan Joukolle, nyt olen käynyt niissä kaikissa. Pappilamuseoita on Suomessa kokonaista kaksi kappaletta.

Brinkenin kotiseutumuseo Maalahdessa hämmästyttää kukkapuutarhallaan, joka on entisöity sellaiseksi kuin se oli 1930-luvulla. En voi käsittää, että tuohon aikaan jossakin on viljelty näin valtavasti erilaisia kukkia. Voisin viettää kokonaisen päivän täällä sommitellen kimppuja. Talon oven pielessä lukee: ”5 euroa / kimppu”.

Vanhan Vaasan Yxgärde on pettymys. Netissä sen sanottiin olevan luonnonmukaisesti hoidettu puutarhakeidas, joka on perustettu jo vuonna 1907, mutta minusta se näyttää vanhojen muovisaavien ja -kanistereiden varalaskupaikalta. Ehkä joskus toisella kertaa, kevätkukkien aikaan tulen uudestaan. Kevät on kuulemma tämän pienen puutarhan parasta aikaa. Jospa muovitavarat olisivat silloin poissa.

Pyörähdämme vielä paluumatkalla Orisbergin vanhan ruukin mailla. Käymme ihailemassa kaunista kirkkoa ja varsinkin sen erikoista kellotapulia tekolammen rannassa. Kartanolla ei voi vierailla, mutta otan vastarannalta kuvan puuston takana pilkistävästä, kauniista rakennuksesta. Enempää emme viivyttele, sillä Sinikka jo soittelee, milloin tulemme.

Kukat alkavat olla jo lopussa, mutta pienehkön kimpun vielä saamme tehtyä. – Ei kellään muulla täällä ole tällaisia kukkia, Sinikka huokailee onnellisena. Ihailusta ei meinaa tulla loppua. Oli ihanaa tehdä kimppuja yhdessä. Ämpärissä on vielä muutamia oksia. – Muutkin varmaan haluaisivat niitä, Sinikka sanoo. – Käy sanomassa hoitajille, hän ehdottaa. Jäljellä on enää muutamia taittuneita tai muuten huonoja oksia, enkä kehtaa tarjota niitä kenellekään. Lupaamme tuoda taas seuraavalla kerralla lisää kukkia.

Syyskuun 11. päivä

Tänään saan nukkua pitkään. Jouko käy vuoteeni vieressä. Sanoo menevänsä jatkamaan polkujen tekemistä. Tunnen, että ne polut levennetään ja tasoitetaan suurella rakkaudella.

Illansuussa pääsen testaamaan valmiit polut. Ai että, miten helppo niitä on kulkea koko talon ympäri!

Syyskuun 14. päivä

Voi, miten minä pidän pensasmustikan oksista leikkoina. Ensinnäkin ne ovat aivan ihania välivihreinä, asettuvat nätisti ja kestävät pitkään. Ja nyt ne keksivät vieläpä ruveta kukkimaan!

Syyskuun alku oli poikkeuksellinen lämmin, jopa helteinen. Nyt muutamana päivänä sää on alkanut viilentyä. Tänään on ensimmäinen niin kylmä päivä, etten päästä kanoja ulos. Harmittaa Lumikin puolesta. Joka aamu se odottaa ikkunaluukun vieressä.

Rikkojen kasvu on hiipunut, paitsi valvattien, jotka kasvavat puoli metriä päivässä. Ruusut, hortensiat ja syysvuokot kukkivat vielä. Syysmaksaruohot vasta alkavat punertaa.

Jatkan sitkeästi grönlanninhanhikkien istuttamista lammen reunalle, mutta kaatosade keskeyttää puuhani. Ei se mitään; tähän aikaan syksystä alkaa tehdä mieli puuhailla jotakin muutakin.


Syyskuun 16. päivä

Alkumatka sujuu hujauksessa, kun jo Hattulassa pääsee jaloittelemaan. Ihastelen keskiajalta peräisin olevaa Pyhän Ristin kirkon miljöötä – vanhoja rakennuksia sekä ympäröiviä pelto- ja järvimaisemia. On vaikuttavaa ajatella, että kirkko tai ainakin osa tästä kokonaisuudesta on voinut olla tässä jo yli 700 vuotta. Ei sitä voi käsittää!

Keskiajan tunnelmista siirrymme nykypäivään – tai ehkä emme ihan sittenkään. Mikkelin torin ympäristö on taitava sekoitus mennyttä ja nykyistä aikaa. Nostan hattua niille arkkitehdeille, jotka ovat tämän kaiken takana. Stella on kaunein näkemäni ostoskeskus, ja sen sisällä oleva kauppahalli on hyvällä tavalla erilainen kuin mikään näkemistäni kauppahalleista. Vanhaan linja-autoasemaan on remontoitu taidolla viihtyisä paikka. Se ei ole yhtä tunnelmallinen kuin nostalgiset vanhat kauppahallit, mutta se on taidokas yhdistelmä uutta ja vanhaa.

Kenkäveron pappilan puutarha ja sen valtavat kesäkukka-asetelmat ovat upeita. Kaunis pappila vanhoine piharakennuksineen, yrttitarha ja monet upeat yksityiskohdat hurmaavat.

Pää pyörällä kaikesta kauniista lähdemme ajamaan kohti Kirkonvarkauden siltaa, mutta ihan pian huomaamme Mikkelipuiston. En ollut ajatellut vierailla siellä. Näyttelypuutarha vaikutti ajatuksena liian kaupalliselta. Jouko haluaa kuitenkin käydä puutarhassa ja sehän sopii minullekin. Jo hieman varttumaan ehtinyt puutarha on mielenkiintoisempi kuin luulinkaan. En ole vailla ideoita, mutta nautin näkemästäni.

Kirkonvarkauden riippusilta tai sieltä avautuvat maisemat eivät ole kovin ihmeellisiä, vaikkakin ihan kauniita. Sen sijaan sillan kupeessa oleva Kaarina Kaikkosen tilataideteos Vasten auringon siltaa tekee minuun suuren vaikutuksen. Olin nähnyt sen kuvan netissä, mutta tämä on paikan päällä jotakin aivan muuta. Ei haittaa, vaikka aurinko ei näyttäydy. Paikka on ihastuttava pilvisenäkin iltana.

Väsymys alkaa painaa, mutta pyörähdämme katsomassa Vanhan kasarmialueen ja sen Tykkipuiston. Ihastelen palloiksi leikattuja orapihlajapuita. Vielä muraali Väärät vermeet sekä kierros Emolan puutaloalueella. Alue on mielenkiintoinen siksi, että täällä talot on rakennettu ilman kaavoitusta ja kaavamääräyksiä. Kaikki puutalot ovat erilaisia ja vähän sikin sokin, mutta ilme on yhtenäinen ja hauska.

Seuraa päivän jännittävin matka kohti varaamaamme yöpaikkaa. Olemme ajaneet jo jonkin aikaa metsäistä, syrjäistä tietä ja navigaattori väittää meidän olevan perillä, vaikka mitään taloja ei näy. Onneksi metsän jälkeen aukenee pihapiiri useine rakennuksineen ja itse majapaikka on siisti ja hyvin rauhallinen.


Syyskuun 17. päivä

Emme malta nukkua kovin pitkään, joten olemme Tertin kartanolla vähän liian aikaisin. Lounaaseen on vielä reilusti aikaa. Sen puoleen ihan hyvä, että ehdimme kierrellä rauhassa kartanon puutarhassa. Sataa tihkuttaa, mutta kartanolla riittää ihasteltavaa huolimatta siitä, että muuripuutarhaan emme nyt pääse. Hämmästelemme tätä kaikkea: kartanoa piharakennuksineen, pihapiiriä, yrttipuutarhaa, arboretumia ja puotia. Itse asiassa katseltavaa on niin paljon, että unohdan käydä ruusutarhassa ja vaateputiikissa. Ikään kuin arboretumin porttina toimiva Pentti Hakalan taideteos nimeltä Rupelaattori saa hymyn huulille.

Olen päättänyt aloittaa haasteen, jossa matkustellessamme eri puolilla Suomea maistan paikallisia herkkuja. Olen selvittänyt etukäteen netistä, että Mikkelissä herkutellaan savumuikuilla. Niitä hehkutetaan kaikkialla. – Eikö olisi mitään muuta, tutkailen. Ajatus muikuista ruotoineen päivineen ei houkuttele, mutta päätetty mikä päätetty. Pulla ei ole tarpeeksi vakuuttava paikallisherkku, vaikka sitä on Mannerheimillekin tarjoiltu. (Täällä Mikkelissä Mannerheim näkyy edelleen kaikkialla.)

Tertin kartanon lounaspöydässä on tarjolla muikkuja ja paljon muuta. Nyt on tilaisuuteni. Onneksi muikuilla ei ole päitä ja silmiä.

Olen lukenut, että savolaiseen pöytään kuuluu runsaasti lisukkeita. Sopii minulle. Minulla ei ole aavistustakaan, mitkä hyytelöt sopisivat muikkujen seuraksi, mutta otan niitä, jotka ovat lähimpänä muikkuja. Myöhemmin kysyn tarjoilijalta, mitä muikkujen kanssa oikeasti kuuluu syödä. Kuulemma perunaa ja vaikkapa sinappikastiketta. Hups, ei mennyt ihan kohdilleen, mutta voin vakuuttaa, että muikut rakuunahyytelöllä ovat herkullisia – tai ainakin makea hyytelö.

Loppupäivä kuluu autossa istuen. Ajamme Kangasniemen kautta Äänekoskelle hakemaan asuntovaunun ja sieltä kotiin.


Syyskuun 18. päivä

Kiertelen Joukon kanssa puutarhassa. Talvitakki ja käsineet eivät olisi yhtään liikaa. Valokuvaan kukkien rippeitä. – Kesä taitaa olla nyt loppu, sanon haikeana. – Siltä se vähän vaikuttaa, Jouko vastaa. Kaksitoista astetta ei ole paljon.

Muutama pensas saa villapeiton helmoihinsa. Hake loppuu. Pari pensasta jää kattamatta. Pienestä jää kiinni, etten saa vedettyä viivaa To Do –listalle.

Iltapäivällä sää vähän lämpenee. Kanat rientävät innoissaan ulos. Löydän niille vielä nipun vesiheinää.


Syyskuun 20. päivä

Ihana päivä – aurinkoinen ja lämmin. Kanat pääsevät melkein koko päiväksi ulos. Teen pieniä uudistuksia Etelämerellä: istutan loistosalviaa, täytän aukkopaikkoja ja kitken ahomansikat. Ne ovat päättäneet valloittaa koko Etelämeren – siis muun puutarhan lisäksi. Saan mansikoilla täytettyä yhden ongelmakohdan eteläreunalla. Tästä kaikesta tulee hyvä mieli.


Syyskuun 21. päivä

Jokainen kaunis syyspäivä on kuin lahja puutarhurille. Tänään saan vielä toisenkin lahjan, sillä Jouko lapioi tien laitaan levinneen nurmikon pois. Pääsen maanantaina istuttamaan maksaruohot nurmikon ja tien väliin.

Syyskuun 24. päivä

Vedän pitkän viivan To Do -listalleni. Lammen reuna on nyt istutettu täyteen grönlanninhanhikkia. En olisi uskonut, että se valmistuu vielä tämän syksyn aikana.


Syyskuun 26. päivä

Juhlapäivä tänään: saan valmiiksi lampea ympäröivän nurmikon ja tien välisen reunan istutukset.

Syyskuun 30. päivä

Ihastelen Joukolle syysmaksaruohoja, jotka hehkuvat marjapuuronpunaisina. – Tästä tulis ihana syyspenkki, kun siirtäis nuo (siniset) asterit maksaruohojen viereen ja laittais valkoisia kärsämöitä, intoilen. – Ai että, ja tähän reunaan nukkapähkämöitä, jatkan ideoimista. Suunnitelmani ovat taas täydessä vauhdissa. Verikurjenpolvet tästä etualalta pois. – Voisko niitä siirtää tänne reunaan, Jouko kysyy varovasti osoittaen tien toista laitaa. – Ei muuta kuin lapioimaan vaan, naurahdan. Ei mene kauan, kun näen Joukon menevän paikalle kottikärryineen.

Minä puolestani tartun härkää sarvista ja ryhdyn tekemään syysasetelmaa ovenpieleen. Rautalankahäkkyrän muotokieli riitelee rohtokatajan kaarevien muotojen kanssa. Eivät tahdo millään asettua sopuisasti toistensa lomaan. Pidän kuitenkin pääni ja asettelen niin kauan, että jokainen oksa näyttää hyvältä. Vaaleanpunaista syyshortensiaa, villanukkajäkkärää, pionin siemenkotia, kukkinut valeangervo. Noh, tällainen tällä kertaa.

Iltahämärissä Jouko saa tien reunan kitkettyä. Huomenna pääsee siirtämään  verikurjenpolvet.

PUUTARHAHARRASTAJAN MATKAVINKIT: MIKKELI JA MÄNTYHARJU

Mikkeli on puutarhaharrastajan unelmakohde. Seudulla on useita, todella näyttäviä puutarhakohteita ja Mäntyharjulla vielä lisää. Minulle jäi sellainen tuntu, että kartano ja pappila ovat aikojen saatossa innostaneet koko seudun väen puutarhapuuhiin. Mikkelissä on monenlaista muutakin nähtävää, joten kannattaa varata riittävästi aikaa. Äläkä unohda maistaa savumuikkuja. Niillä paikallisetkin herkuttelevat.

Monesta kohteesta puuttuvat osoitteet, ne löytyvät kohteen nimellä navigaattorista.

MIKKELIN TORI, OSTOSKESKUS STELLA & KAUPPAHALLI, KAUPUNGINTALO JA MANNERHEIMIN PATSAS

Torin ympärillä on muutamia näkemisen arvoisia kohteita, kuten kauppahalli ja ostoskeskus Stella, Mannerheimin patsas ja kaupungintalo. Torin laidalla on myös grillikahvila, jolla on hauska nimi: Toripulu. Sitä en testannut.

OSTOSKESKUS STELLA

Nostan hattua ostoskeskus Stellan suunnittelijalle. En tiedä, olenko aiemmin käynyt yhtä kauniissa ostoskeskuksessa. Kauppakeskus Stella avasi ovensa 11.11.2011 kello 11.11. 

Ostoskeskukseen kannattaa mennä sisään torin puoleisesta sisäänkäynnistä, joka on todella kaunis.

Kauppakeskus Stella: Hallituskatu 3–5 Mikkeli

KAUPPAHALLI 

Erityinen helmi ostoskeskuksen sisällä on kauppahalli, joka on remontoitu vanhasta linja-autoasemasta. Kauppahalli on arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelema.

Kauppakeskus Stella: Hallituskatu 3–5 Mikkeli

KAUPUNGINTALO

Torin etelälaidalla on Mikkelin kaupungintalo vuodelta 1912. Sen sanotaan edustavan wieniläisjugendia. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Selim A. Lindqvist.

Raatihuoneenkatu 8–10

MANNERHEIMIN PATSAS

Mannerheimin patsas kannattaa käydä katsomassa, sillä tämä suurmies on Mikkelissä hyvin keskeinen henkilö edelleen. Hänellä on sotilaallinen askel patsaanakin.

Maaherrankatu

 

RAUTATIEASEMA JA MANNERHEIMIN SALONKIVAUNU

Minusta on aina kiehtovaa, kun näin vanhat rakennukset, kuten Mikkelin rautatieasema, ovat yhä edelleen käytössä. Uusrenessanssityyliä edustavan Mikkelin aseman piirustukset on hyväksytty 1888 ja se on rakennettu Savonradan yhteydessä. Kaunista asemarakennusta on tosin laajennettu ja tehty moderni katos, mutta sitä ei onneksi ole kokonaan menty tärvelemään.

Asemarakennuksen vieressä on Mannerheimin salonkivaunu. Vaunussa on salonki, viisi makuuhyttiä, keittiö ja vessa. Vaunu oli osa suurempaa Mannerheimin esikuntajunaa, jota hän käytti vuosina 1939-1946. Junassa oli veturi, kaksi makuuvaunua, konduktöörinvaunu, autonkuljetusvaunu sekä ilmatorjuntavaunu. 

Mannerheimin salonkivaunuun voi yleensä tutustua vain ikkunoista kurkkimalla. Vaunu on avoinna vierailijoille vain kerran vuodessa, Mannerheimin syntymäpäivänä eli puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4. kesäkuuta.

Netistä ei löytynyt osoitetta

VANHA KASARMIALUE JA TYKKIPUISTO

Mikkelin vanha kasarmialue on kaunis ja yhtenäinen. Alue on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, ja on yksi parhaiten säilyneistä puukasarmialueista Suomessa. 

Puukasarmi rakennettiin vuosina 1879-1882 ja sitä laajennettiin 1910-luvulla venäläisen sotaväen tiilikasarmeilla. 1920-luvulta 1960- luvulle asti se oli Suomen puolustusvoimien käytössä. Vanhalle kasarmialueelle on sijoittunut muuta julkista toimintaa 1970- luvulta lähtien. Tarkk’ampujakasarmi puistoineen ja harjoituskentän ydin ovat pääosin tallella.

Tarkk’ampujakasarmin aikaiset istutukset ovat koivuja, asuinrakennusten pihoja rajaavat siellä täällä tuon ajan syreeniaidat. Ainakin kasarminkentän tuntumasta voi löytää sinne sata vuotta sitten idästä kuormien mukana kulkeutuneita kasvilajeja. Tiilikasarmien alueella on kasarmin aikaisista istutuksista tallella mm. jaloja havupuita mäntyjen ja 1900-luvun lopun istutusten joukossa.

Puukasarmien keskellä oleva Tykkipuisto on säilyttänyt alusta alkaen nykyisen muotonsa. Alueelta jouduttiin kaatamaan yli satavuotiaita koivuja, jotka on korvattu uusilla puilla. Entisen artellin (ruokala, kirjasto) paikalle on varattu tila esiintymislavaa varten. Rakennuksen ääriviivat ovat näkyvissä kiveyksessä. Tykkipuistossa elää liito-oravia.

Netistä ei löytynyt osoitetta

JÄÄKÄRINKADUN PUUTALOT

Lisää puutaloidylliä voi löytää Jääkärinkadun varrelta, joka tosin ei ole läheskään niin yhtenäinen kuin vanha kasarmialue.

Jääkärinkatu

EMOLAN PUUTALOALUE

Emolan kaupunginosa, Puuemola, Mikkelin keskustan pohjoispuolella on omaleimainen, aika hauska asuinalue. Alue on rakentunut työläiskaupunginosaksi 1860–1920-luvulla. Alue on moni-ilmeinen, sillä se on rakennettu vapaasti ilman kaavoitusta tai valvontaa. Eri-ikäisestä puurakennuskannasta ja osittaisesta uusiutumisesta huolimatta Emola on säilyttänyt historiallisen rakenteensa ja vanhan esikaupunkimaisen kaupunkikuvansa. 

MURAALI VÄÄRÄT VERMEET

Muraaleja on aina hauska käydä katsomassa paikan päällä, vaikka ne olisi nähnyt jo netissä. Tämä syksyinen maisema kerrostalon seinässä on Anetta Lukjanovan ja Taneli Stenbergin taidokas työ. Teoksen nimi paljastaa siihen sisältyvän savolaisen huumorin.

Isokokoisen ja paljon yksityiskohtia sisältävän seinämaalauksen työstäminen vei taiteilijoilta kaksi viikkoa ja 110 litraa maalia.

Vesitorninkatu 6 Mikkeli (Emolan ja vanhan kasarmin välillä)

KENKÄVERO

Jos vierailet Mikkelissä, älä jätä Kenkäveroa käymättä. Tähän kauniiseen pappilaan ja sen miljööseen tutustumiseen kannattaa varata runsaasti aikaa. Sen lisäksi, että Kenkäverossa on hyvätasoinen ravintola ja putiikkeja, sen kaunis puutarha on kokemisen arvoinen. Kesäisin pihapiirissä voi nähdä lampaita ja kanoja. Lisäksi kesäkaudella piharakennuksissa on erilaisia näyttelyitä ja tapahtumia.

Vuodelta 1869 oleva pappilarakennus on poikkeuksellisen iso, noin kaksi kertaa suurempi kuin tavalliset pappilat. Läheltä piti, ettei pappilaa pistetty matalaksi sen jälkeen, kun sen viimeinen kirkkoherra muutti kaupunkiasuntoon vuonna 1969. Ravintolaksi ja matkakohteeksi Kenkävero remontoitiin 1990-luvun alussa.

KENKÄVERON PUUTARHA

Kenkäveron puutarhassa on hämmästyttävä määrä erilaisia mielikuvituksellisia ruukkuistutuksia. Joihinkin istutuksiin on yhdistelty niin hyötykasveja (tomaatteja, kurpitsaa, persiljaa...) kuin koristekasvejakin. Keskikesällä kukkivat pionit. Nähtävää riittää kuulemma koko kasvukaudeksi ja sen voin uskoa. Minun ottamat kuvat ovat syyskuulta 2024.

Puutarhassa kasvaa runsaasti erilaisia perinteisiä perennoja sekä yrtti-, rohdos- ja hyötykasveja, joihin voi tutustua oman aikataulun mukaisesti, sillä puutarhaan on aina vapaa pääsy.

Pursialankatu 6 Mikkeli

MIKKELIPUISTO

Puutarhapuistosta löytyy lähes kolmekymmentä puutarhaosastoa, eri yhteistyötahojen tekemiä mallipuutarhoja, joista voi poimia vinkkejä omaan pihaan tai puutarhaan. 

Minulla oli ennakkoluuloja tämän puiston suhteen, sillä ajattelin sen olevan liian urbaani ja kaupallinen omaan makuuni. Onneksi kuitenkin menin sinne, sillä puisto oli todellakin käymisen arvoinen. Mieheni mielestä kohde oli yksi Mikkelin parhaista nähtävyyksistä. 

Minua viehätti se, että alue ei ollut liian uusi, vaan kasvit olivat ehtineet kasvaa ja varttua. Kuitenkin yleisilme oli siisti. Useimmat ratkaisut toki olivat enemmän kaupunkipuutarhoihin kuin maaseudulle, mutta olivat virkistävän erilaisia nähdä. 

Mikkelipuiston edessä on kaksi nostalgista ratikkavaunua juhlakäyttöön.

Mikkelipuistossa on oma kahvila ja ravintola, joita tosin en itse testannut.

Puistoalueelle on vapaa pääsy ympäri vuoden.

Pursialankatu 5

KIRKONVARKAUDEN SILTA

Riippusilta ja sillalta Saimaalle avautuvat maisemat eivät olleet mitenkään ikimuistoiset. Sen sijaan sillan kupeessa oleva tilataideteos teki minuun suuren vaikutuksen. Yhdessä silta ja taideteos muodostivat hienon kokonaisuuden, jota voin suositella.

Riippusilta valmistui vuonna 1967. Silta ylittää Pappilanselän ja Annilanselän välisen salmen ja on osa kantatietä 62. Erikoisen nimen arvellaan johtuneen siitä, että alueella 1600- ja 1700-luvulla sijainnut kirkko katosi vesiteitse kuljettaessa näkyvistä Kirkonvarkauden kohdalla. Alueella on ollut asutusta jo kivikaudella, sittemmin kuninkaankartanoita ja ratsutiloja.

TILATAIDETEOS VASTEN AURINGON SILTAA

Kaarina Kaikkosen tilataideteos "Vasten auringon siltaa" vuodelta 2017 sijaitsee Kirkonvarkauden sillan kupeessa. Teoksessa on loistava idea ja taitava toteutus. Kuva ei tee oikeutta tälle upealle taideteokselle.

Taiteilija on suunnitellut teoksensa Saimaan rantakalliolle mietiskely- ja rauhoittumispaikaksi. Jokainen voi valita mieleisensä paikan ja päästä osaksi tätä hienoa taidetta.

Teoksen materiaaleina ovat louhitut luonnonkivilohkareet, alumiinista valmistetut tuolit ja valaisimet. 

Taideteoksen pystyy parhaiten kokemaan venevalkamasta käsin. Viitta venevalkamaan sijaitsee Mikkelin keskustasta tullessa oikealla juuri ennen riippusiltaa.

 

KAIHUNHARJU, PURSIALAN HIIDENKIRNU JA URPOLAN LUONTOKESKUS

Taajamassa sijaitsevan Kaihunharjun alueella kiertää merkitty Kaihun kierroksen polku, jolta on yhteys Pursialan hiidenkirnulle ja Urpolan luontokeskukseen. Urpolan luontokeskus toimii Mikkelin vanhimmassa asuinrakennuksessa, joka on peräisin vuodelta 1782.

Kaihun kierroksen maasto on helposti kuljettavaa tasaista asfaltti- ja hiekkatietä, jonka varrella on levähdyspenkkejä taukoja varten. Harjun molemmin puolin on Saimaa.

 

TERTIN KARTANO

Tertin kartano on yksi Mikkelin parhaimmista nähtävyyksistä. Kartanomiljöössä on niin runsaasti nähtävää, että käyntiin kannattaa varata riittävästi aikaa. Ei olisi lainkaan hullumpi ajatus jäädä kartanolle yöksikin. Huoneita on monen hintaisia.

PUUTARHAKAHVILA & RAVINTOLA

Kartanolla on sekä puutarhakahvila että ravintola. Itse söin todella herkullisen ja monipuolisen lounaan, joka oli lisäksi kohtuuhintainen. Sitä voin lämpimästi suositella. Ihanana yksityiskohtana mainittakoon, että lemmikkikoiriakaan ei ole unohdettu. Niille on tarjolla oma ylellinen menu.

Viihtyisiä istumapaikkoja löytyy runsaasti sisältä ja pihalta sekä puutarhasta. Puutarhakahvila palvelee ympäri vuoden.

Monenlaisia herkkuja voi ostaa kotiin viemisiksi. Myytävänä on myös sisustustuotteita ja vaatteita. Kesäaikaan muotikauppa palvelee tunnelmallisessa viljamakasiinissa, joka on jo itsessään näkemisen arvoinen. Talviaikaan vaatteet ovat esillä puutarhakahvilan nurkkauksessa.

KARTANON PUUTARHA

Tertin kartanon pihapiiriä ympäröi neljän hehtaarin puutarha. Alueella on runsaasti hyöty- ja koristekasveja, salainen muuripuutarha, arboretum sekä ruusupuutarha. Keväällä kartanon pihapiiriä kaunistaa kirsikkapuistikko. 

SALAISUUKSIEN PUUTARHA

Salaisuuksien puutarha sijaitsee humalan peittämänä navetan  raunioiden sisällä. Muurien sisälle on pääsymaksu ja sinne pääsee lähinnä ryhmän mukana. (Opastus kestää noin 40min. Hinta 5 €/hlö. Minimiveloitus 50 euroa.) Onneksi muurien ulkopuolellakin riittää hämmästeltävää.

Salaisuuksien verhoa raotettiin netissä sen verran, että navetan raunioiden suojassa on puutarhurin maja sekä kivihuone koristeellisine kasvipenkkeineen. Lisäksi salaisuuksien puutarhasta löytyy ruusu- ja nurmihuone. 

YRTTITARHA

Kartanon yrttitarha oli kaunis vielä syksylläkin. Kasvit on istutettu siten, että ne muodostavat kauniita väriyhdistelmiä ja istutuskuvioita. Keittiöyrttien lisäksi tarhasta löytyy salaatteja, papuja ja syötäviä kukkia. Ruutupuutarhan antimiin kuuluvat yrtit sekä väreittäin kylvetyt juuresmaat ja omena-, kriikuna- ja luumutarha. 

RUUSUTARHA

Vaaleanpunainen, aivan kartanon päärakennuksen sävyinen ruusu on viihtynyt Tertin pihapiirissä jo toista sataa vuotta. Tertin kartanossa on niin runsaasti nähtävää, että unohdin käydä katsomassa ruusutarhan kartanorakennuksen takana.

ARBORETUM

Kokkokallion juurelta, hiukan kauempana kartanon pihapiiristä, löytyy lähes sata erilaista puulajiketta. Arboretumiin nimikkopuunsa on istuttanut mm. balettitanssija Vladimir Malakhov ja kapellimestari Valeri Gergijev. 

Kasvillisuuden seassa on taideteoksia. Oma suosikkini oli ikään kuin puulajipuiston porttina toimiva Pentti Hakalan Rupelaattori.

Arboretum on sen verran vaikeakulkuista maastoa, että en mennyt kaikkialle. Mukava oli kuitenkin nähdä puiston alkuosa hiekkatieltä käsin.

Tertin kartano: Kuopiontie 68 Mikkeli

PERINNERUOKA SAVUMUIKUT

Päätin aloittaa haasteen, jossa maistan paikallisia herkkuja. Sen ei tarvitse olla pääruoka tai leivonnainen, kunhan on paikkakunnalle jollakin tavalla leimallinen. Mikkeliläisille savumuikut ovat juuri sellainen herkku. Muikkuja näkee kaikkialla ja minusta tuntuu, että kaikki niitä täällä myös syövät. 

En varsinaisesti ilahtunut, kun sain huomata, että tyypillinen paikallinen ruoka on muikkua ruotoineen kaikkineen. Kuitenkin kun haasteen olin aloittanut, perääntyminen ei ollut vaihtoehto. Luotin siihen, että Tertin kartanon lounaspöydässä tarjottavan muikun täytyy olla herkullista. Kartanon herkkupuodista muikkuja saa ostaa myös säilykepurkeissa.

Tarjoilija opasti, että muikkuja syödään yleensä perunan ja vaikkapa sinappikastikkeen kanssa. Ei yhtään hassumpaa! Ruodot olivat niin pehmeitä, ettei niitä edes huomannut syödessä. Söin savumuikkuja myös rakuunahyytelön kanssa ja sepä vasta hyvää olikin. Ainakin se hyytelö.

Tosi kiva, että tuli maisteltua, mutta säilykemuikkuja minun ei tarvinnut kotiin ostaa. 

 

SUUR-SAVON MUSEO

Tämä vanha lainajyvästö näytti niin hienolta, että ohi ajaessani otin siitä kuvan. Museo oli kiinni, mutta ehkä seuraavalla kerralla pääsen poikkeamaan sisälläkin.

Mikkelin kaupungin kulttuurihistoriallinen museo, Suur-Savon museo esittelee Mikkelin seudun historiaa. Museon näyttelytilat sijaitsevat vuonna 1848 rakennetussa Mikkelin pitäjän kivisessä lainajyvästössä. Museokäytössä rakennus on ollut vuodesta 1960 lähtien.

Museon perusnäyttely kertoo eteläsavolaisesta talonpoikaiskulttuurista sekä Mikkelin kaupungin historiasta. Rakennuksen toisessa kerroksessa on esillä museon tina- ja porsliinikokoelmat sekä tekstiilejä. Esillä on muun muassa Mikkelin seudun muinaispuku. Kolmanteen kerrokseen on sijoitettu kaupungin historiaan liittyvää esineistöä sekä käsityöläisistä kertovaa esineistöä. Perusnäyttelyn lisäksi museossa esitellään vuosittain vaihtuvia teemanäyttelyjä rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa.

Museokauppaan on ilmainen sisäänpääsy.

Otavankatu 11 Mikkeli

NAISVUOREN PUISTO 

Naisvuorella, Mikkelin keskustan korkeimmalla kohdalla, on kaunis, pieni historiallinen puisto suihkulähteineen ja istutuksineen. Varsinkin näkötorni on todella kaunis.

Mikonkatu 23 Mikkeli

LIETVEDEN MAISEMATIE

Lietveden maisematie Mikkelin ja Puumalan välissä on kuulemma ajamisen arvoinen. Tie 62 mutkittelee läpi suomalaisen maaseudun ja järvimaisemien Mikkelistä Anttolan ja Puumalan kautta Ruokolahdelle. Matkan varrella on monta uniikkia taukopaikkaa, joten reitille on syytä varata riittävästi aikaa. Yksi reitin tunnetuimmista näköalapaikoista on Lietvesi, jossa tie kulkee läpi pienten saarien ja ylittää Saimaan upeaa siltaa pitkin. Lietveden näköalapaikalla on näköalatasanne, josta saa otettua hienoja kuvia kaikkina vuodenaikoina.

MÄNTYHARJU

RYÖNÄNHOVIN PUUTARHA

Mäntyharjulla sijaitsee Kottikärryn kääntöpiiri -blogista tuttu puutarha, nimeltään Ryönänhovi. Puutarhaan pääsee vierailemaan tiettyinä päivinä, mutta myös erikseen sovittuina aikoina. 5-tieltä on vain kilometrin poikkeama. Olisipa mielenkiintoista päästä käymään täällä!

Kopioin Ryönänhovin sivuilta tietoja tästä kauniista ja monipuolisesta puutarhasta. Kuvat sain Päiviltä, joka on Ryönänhovin emäntä.

Ryönä, aikaisemmalta nimeltä Gröndal, on mainittu kruununtilana jo vuonna 1664. Tilan nimi Gröndal oli käytössä parin sadan vuoden ajan. Savolaisten suuhun ruotsinkielinen nimi ei sopinut, ja vuosien saatossa tila tuli tunnetuksi nimellä Ryönä. Uusi nimi kuvasti paikallista huumoria, mutta todennäköisesti asiaan vaikutti myös vuosikymmeniä jatkunut tilan heikko hoito. Itä-Suomessa kartanoita kutsuttiin perinteisesti hoveiksi, ja niinpä tilan viralliseksi nimeksi merkittiin vuonna 1898 tilarekisteriin Ryönä / Ryönän hovi.

Hoidettu puutarha on yli hehtaarin kokoinen. Vanhat rakennukset muodostavat suojaavan pihapiirin ja vanhat puut sekä syreeniaidanteet rajaavat puutarhaa. Päärakennuksen ja rannan väliin jää laaja etelänpuolen puutarha istutuksineen. Puutarhassa on laajoja istutusalueita kukkivine puineen, pensaineen ja perennoineen.

Keittiöpuutarha nykyisessä muodossa on perustettu 2018. Kasvihuoneessa kasvavat erilaiset tomaatit, kurkut, paprikat ja basilikat. Kasvihuoneen ympärillä keittiöpuutarha tuottaa satoa kasvulavoissa sulassa sovussa pölyttäjiä miellyttävien kukkien kanssa.

Keittiöpuutarhan viereen vanhalle laitumelle on syntymässä pienimuotoinen arboretum eli puulajipuisto. Vuosina 2019–2023 on istutettu paljon puita ja pensaita. Istutukset täydentyvät joka vuosi, myös vuonna 2024. Paljon on aherrettu, monta projektia on myös suunnitteilla. Tavoitteena on päästä seuraamaan erilaisten puiden, kukkivien pensaiden ja köynnösten kasvua sekä rauhoittua kulkemaan näkymistä nauttien. Perennat ja sipulikukat lisääntyvät ajan myötä maanpeitekasveiksi.

Voit tutustua puutarhaan omatoimisesti, isäntäväki vastaa mielellään kysymyksiin.

Puutarhakierroksella liikutaan nurmikoilla. Kulkeminen onnistuu monin paikoin rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. Pysäköintitilaa löytyy nurmikolta ennen punaista tallirakennusta sekä tallin takaa hiekkakentältä.

Avoimet vierailupäivät näet Ryönänhovin nettisivuilta. Sieltä näet myös ajantasaiset tiedot pääsymaksusta ja siihen sisältyvistä mahdollisista tarjoiluista. Jos haluat varmistaa ryhmälle tai itsellesi opastetun kierroksen, kannattaa sopia yksityinen aika aukioloajan ulkopuolella. 

Mäkkiinmaantie 3 Mäntyharju
+358405275749 /Päivi Honkanen

PUUTARHAHARRASTAJAN MATKAVINKIT: TURKU

Olemme usein matkustaneet Turkuun kasvien perässä puutarhamyymälän ollessa ykköskohde. Sen lisäksi olemme ehtineet päivän reissulla käymään joissakin muissakin mukavissa paikoissa, esimerkiksi kauppahallissa. Turun kauppahalli onkin mielestäni yksi Suomen kauneimmista.

Puutarhakohteiden lisäksi olen ottanut listalle muiden muassa Turun pääkirjaston sekä pari muraalia. Muraaleja olisi paljon enemmänkin, mutta mainitsin vain kiinnostavimmat. Puistoja Turussa on monta, mutta puistoja en yleensä ole näihin listoihin valinnut, ellei siellä ole ollut jotakin erityistä. Tähän valitsin ainoastaan Ruissalon kansanpuiston ja Linnanpuiston. Kannattaa vinkata, jos tiedät puiston, missä erityisesti kannattaa käydä.

Vielä on monta mielenkiintoista kohdetta näkemättä, joten niistä minulla ei ole kuvia. Aukioloaikoja en ole tähän laittanut, koska niissä saattaa tapahtua muutoksia.

RUISSALON SAARI

Ruissalo on ollut Turun linnan hovin metsästyspaikka. Nykyään siellä voi ihailla tammimetsiä ja 1800-luvun pitsihuviloita sekä paistatella päivää uimarannalla. Saaressa on myös Kansanpuisto, kylpylä sekä kasvitieteellinen puutarha.

 
RUISSALON KANSANPUISTO

Ruissaloon perustettiin 1800-luvulla promenadi eli Yleinen käytävä. Sittemmin sen nimi on muutettu Ruissalon Kansanpuistoksi. Puiston pinta-ala on 4,7 hehtaaria. Alue rajoittuu meren puolelta uimarantaan sekä viihtyisään niemenkärkeen, jossa on yhteysaluslaituri. Keskellä aluetta sijaitsee vanha ravintolarakennus. Kansanpuistosta lähtee kohti Pikku-Pukkia kaunis rantapromenadi pitsihuviloineen.

Kansanpuistontie 76 Turku

TURUN YLIOPISTON KASVITIETEELLINEN PUUTARHA

Ruissalossa toimii Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha ja sen kasvikokoelma sisältää yli 5000 lajia ja lajiketta. Ulkopuutarhassa voi nähdä laajan valikoiman hyötykasveja, ruusuja, kukkaniittyä, kivikkokasveja sekä eksoottisia puita ja pensaita. Kasvihuoneissa on laajat mehikasvien ja trooppisten lajien kokoelmat. Puutarhasta löytyy kolme keinolampea.

Ruissalon puistotie 215 Turku
+358 50 4090151
Puutarhaan on pääsymaksu.

LINNANPUISTO

Enemmän kuin itse Turun linna minua kiinnostaa linnan puisto, jonka alku on vuodessa 1900. Tuolloin kaupunginpuutarhuri Mauritz Hammarber ehdotti puiston rakentamista Turun linnan ympärille, sillä mereltä päin saapuvien huomio kiinnittyi ensimmäisenä nimenomaan linnan alueelle. Hammarberin seuraajana toimi puutarha-arkkitehti Söderberg.

Sataman puolelle tehtiin tuuheat istutukset, jotta savu ja melu eivät kulkeutuisi puistoon. Puistoon suunniteltiin ja ehkä toteutettiinkin näyttävä renessanssityylinen temppeli ja villiviinein katettu 20 metriä pitkä pergola sekä lukuisia muita koristeellisia rakennuksia. Puisto oli varmasti komea ja täytti tehtävänsä katseenvangitsijana. Valitettavasti kauneus on katoavaista. Puiston hoito laiminlyötiin ja kaupunkilaiset valittivat puiston muistuttavan kaatopaikkaa. Turun kaupungin 700-vuotisjuhlien kunniaksi puistoa kunnostettiin. Kunnostustöitä tarvittiin myös toisen maailmansodan pommitusten jälkeen.

Puisto on kasvillisuudeltaan hyvin monipuolinen käsittäen noin sata eri puu- ja ruohovartista kasvilajia. Puistossa kasvaa muun muassa koristepensaita, perennaryhmiä, sembramäntyjä, vaahteraa, tammia ja hevoskastanjoita. 

Linnankatu 80 Turku

SALAINEN PUUTARHA & KESÄKAHVILA (Kesäkohde)

Kesäkahvilan ympärillä kukoistaa puutarha. Mikäs sen mukavampaa kuin käydä kahvilla ja ihailla saman tien puutarhaa.

Avoinna sopimuksen mukaan.

Pahaniemenkatu 53 Turku
0400522019

KURALAN KYLÄMÄKI

Kuralan Kylämäki on aito 1950-luvun neljän tilan maalaiskylä, jonka alueella on ollut asutusta jo rautakaudelta lähtien. Kylämäen upeissa maisemissa voi ulkoilla ympäri vuoden ja tapahtumien yhteydessä pääsee tutustumaan 1950-luvun arkiseen elämänmenoon ja alueella sijaitseviin rakennuksiin. Pihapiiriin voi tutustua omatoimisesti myös museon aukioloaikojen ulkopuolella.

Jaanintie 45 Turku
+358 2 2620420

BRINKHALLIN KARTANO

Brinkhallin kartano sijaitsee Kakskerran saaressa. Kartanon omistaa säätiö, jonka tavoitteena on tuoda historiallisesti arvokasta antia kaiken kansan nautittavaksi.

Kesäkahvila Pehtoorinsiipi on ollut Brinkhallin pehtoorin eli tilanhoitajan asunto ja konttori.

Brinkhallin kartanolle pääset autolla, veneellä tai Fölin kyydillä.

Brinkhallintie 414 Turku

APTEEKKIMUSEO JA QWENSELIN TALO

Qwenselin talo on Turun vanhin säilynyt puutalo, josta löytyy 1700-luvun säätyläiskoti ja 1800-luvun apteekki saman katon alta. Qwenselin säätyläiskodissa pääsee tutustumaan sen kuuluisimman asukkaan, Suomen kirurgian isän Joseph Pippingin perheen elämään ja aikakauteen. Apteekkimuseon offisiinissa puolestaan löytyy Suomen vanhin säilynyt apteekkisisustus vuodelta 1858.

Läntinen Rantakatu 13 Turku
+358 2 2620280


ELÄVÄN KULTTUURIN KOROINEN

Elävän kulttuurin Koroinen ry:n ylläpitämä historiallinen pihapiiri, jossa sijaitsee mm. myrkyttömiä viljelypalstoja, permakulttuuritoimintaa, mehiläispesiä, savipaja, pyöräkirppari ja idyllinen kahvila.

Koroistentie 2 (Catilluksentie) Turku
040 360 0830

TURUN PÄÄKIRJASTO

Turun upea, uutta ja vanhaa yhdistävä pääkirjastokortteli tarjoaa kulttuuria eri muodoissa. Arkkitehtonisesti näyttävä rakennus tarjoaa tilat tapahtumille ja näyttelyille sekä useita lukunurkkauksia. Koko kirjastossa toimii langaton verkko, ja kävijöiden käytössä on myös useita kirjaston tietokoneita.

Itse viihdyin pitkään lastenosastolla katselemassa satuaiheisia pieniä näyttelyitä.

Linnankatu Turku
+358 2 330000

TURUN KAUPPAHALLI

Wanha Turun Kauppahalli on tunnelmallinen ostospaikka. Sinne kannattaa mennä fiilistelemään, vaikka ei olisi tarvetta ostaa mitään. Kannattaa silti käyttää tilaisuus hyväksi ja kokeilla paikallisia herkkuja.

Kauppahalli on avattu jo 1800-luvun lopussa.

Eerikinkatu 16 Turku


NAVETTA KORTTELIRAVINTOLA

Tätä ihanaa vanhaan tiilirakennukseen tehtyä ravintolaa voin suositella. Miljöö on ainakin ihan viimeisen päälle. Nautin erittäin maukkaan lounaan. Salaattipöytä oli runsas ja ruoka herkullista. Eikä ollut edes kallis.

Ravintola on kuulemma tunnettu artesaanipitsoistaan. Pitsat on valmistettu täysin käsityönä kekseliäillä täytevaihtoehdoilla. Muutakin ruokaa löytyy.

Virusmäentie 9 Turku
+358 40 1244112

MURAALI PINO

Vanhojen mainosten ja maalaustekniikoiden innoittamana taiteilija Jukka Hakanen maalasi Luostarinkadun koulualueen talon seinään kasan koulutarvikkeita, sillä alue on tunnettu pitkästä perinteestä koulujen sijaintipaikkana. Teos nimeltä Pino on valmistunut vuonna 2016.

Huomasithan, että Pinon alapuolelle on jätetty ihmisen verran tilaa, jotta voisit pidellä valokuvissa pinoa kämmenelläsi! Harmi, että en itse sitä huomannut ajoissa.

Luostarinkatu 15, Turku

MURAALI NIGHT WALK

Turun Nuorisoteatterin päätyseinässä on bulgarialaisten Arsek & Erasen maalaama muraali nimeltä Night walk, joka on valmistunut 2016.

Ursininkatu 4, Turku

VIHERLASSILA

Viherlassila on yksi suosikkikaupoistani. Valikoimat ovat monipuoliset ja kasvit on laitettu kauniisti esille. Palvelukin on ollut tosi hyvää. Viherlassilan kasvien perässä olemme matkustaneet Turkuun useammankin kerran.

Alakyläntie 2 Turku

FLÖR PELTOLA

Pyörähdin kerran nopeasti hakemassa muutaman ostoslistallani olleen tuotteen ja samalla reissulla löysin kauniin köynnöstuen. Jäi sellainen tunne, että tänne haluan uudestaankin.

Kaurakatu 43 Turku