lauantai 19. lokakuuta 2019

NIIN TAI NÄIN – PERENNAN VARSIEN LEIKKAAMINEN

En pystynyt hillitsemään itseäni, vaan menin leikkaamaan perennan varsia. Jaloritarinkannuksia, pioneja, tädykkeitä, kulleroita... Kiusaus oli vastustamaton, kun ajattelin siistiytyvää puutarhaa, selkeämpää ilmettä ja kevään vähenevää työmäärää. Sorruin, kun puutarhasalkkuni, maan mainio kantoväline oli käden ulottuvilla. Sääkin suosi.

Yleensä neuvotaan, että perennojen varret pitäisi leikata vasta keväällä. Perennat saisivat niistä talvella suojaa. Sitä paitsi leikattujen varsien sisään voi kerääntyä vettä. Ainakaan liian aikaisin niitä ei pitäisi leikata, sillä kasvit ottavat kuihtuvista varsista talteen ravinteita.

Suurin osa kasveista pärjää
vallan mainiosti hoidosta huolimatta.

Onneksi puutarhaelämä ei ole niin mustavalkoista. Suurin osa kasveista pärjää vallan mainiosti hoidosta huolimatta. Tekipä niin tai näin. Helpotuksen huokaus! En toiminutkaan ihan väärin.

Syksyllä leikkaamisessa on etunsa: varret on helpompi siivota kompostiin ja keväällä on vähemmän työtä. Vaikka jotkut talventörröttäjät ovat kauniita, suuri osa kuihtuneista varsista tekee puutarhanäkymästä rähjäisen.

Pionit leikkaan sitten kun ne ovat ruskeita. Nyt saan vielä nauttia niiden kauniista siemenkodista. 'Jan van Leeuwenilla' ne ovat erityisen kauniit. Pioni on kuvan ottamisen jälkeen alkanut muuttua pilkulliseksi. 

Olen päätynyt noudattamaan seuraavia ohjeita:

Tavanomaiset perennat voi leikata milloin tahansa kunhan ne ovat muuttuneet keltaisiksi ja alkaneet lakastua. Esimerkiksi pionit, syysleimut, ritarinkannukset, tarhaiiso…

Kukkineet versot voit poistaa heti, kun kukat ovat kuihtuneet – ellei sitten halua kerätä siemeniä. Esimerkiksi tädykkeet, lupiinit, kyläkurjenpolvet…

Unikoiden leikkaamisella ei ole kiire. Ne saavat mieluusti varistaa siemenensä maahan. Kuva on viime vuodelta. 

Lajit, joilla on isot putkilomaiset varret, leikataan vasta keväällä. Ne saattavat muuten kerätä vettä, joka jäätyy taimen tyvellä. Onttovartiset perennat voi leikata pitkiksi tapeiksi ja taittaa maata vasten, ettei vesi pääse kasvin sisään. Esimerkiksi jaloritarinkannukset, tattaret, nauhukset, putkilot…

Paksu jätekerros voi jarruttaa uutta kasvuun lähtöä keväällä.

Tiheä ja lehtevä perennakasvusto kannattaa leikata syksyllä. Se helpottaa talvehtimista. Paksu jätekerros voi jarruttaa uutta kasvuun lähtöä keväällä. Esimerkiksi poimulehdet...

Arimmat kasvit kannattaa leikata vasta keväällä tai ainakin suojata esimerkiksi havuilla, lehtikerroksella tai muulla katteella. On myös arkoja kasveja (en tarkalleen tiedä mitä), jotka pitää leikata syksyllä. Ne pitää joka tapauksessa suojata – jos on talvisuojausihminen. Parsa ainakin kuuluu näihin leikattaviin, vaikka ei kovin arka olekaan.

Kauniit perennat voi jättää talventörröttäjiksi. Esimerkiksi kaunopunahatut, syysmaksaruohot, päivänliljat, iirikset, heinät…

Iirikset näyttävät vielä hetken kauniilta. Kuva on viime vuodelta.

Kirjoitin tämän jutun Cherin (blogista Autuas olo) innoittamana. Hän kirjoitti vuosi sitten: ”Vasta herännyt perennainnostukseni olisi iloinen jos se saisi imeä tietoa esimerkiksi kasvien lannoituksesta. Millä ja milloin? Muutenkin perusjutut (se varsinainen työ) kiinnostavat, esimerkiksi milloin leikkaat perennoiden varret. Olen hyötyviljelijä ja huomannut, että perennoilla on omat lakinsa.”

Kiitos, Cheri, hyvästä kysymyksestä! Tätä on tullut pohdiskeltua itsekin. 

tiistai 15. lokakuuta 2019

RAUHA JA MINÄ

Oltiin vähän puutarhassa. Rauha ja minä. Oli yön jäljiltä vielä pakkasta. Auringonpaiste sai huurteen kimaltelemaan lehdillä. Päärynäpuun kirkkaankeltaiset lehdet putoilivat rapsahtaen maahan. Etäältä kuului työkoneen kolahduksia.

Värikkäät lehdet olivat koristelleet kaikki aukkopaikat.

Poimulehtien kyyneleet
olivat jäätyneet helmiksi.

Ei ollut mihinkään kiire. Kamera napsahteli. Klik-klik. Pensasmustikoiden leiskuvanpunaisten lehtien pitsireunat kimmelsivät. Poimulehtien kyyneleet olivat jäätyneet helmiksi. Kuvasin jäätyneen ruusun. Oi, miten kaunista! 

'New Dawn' ei vähästä hätkähdä.

Rikatkin olivat saaneet pitsireunat. – Ne saavat jäädä kevääseen, Rauha sanoi. – Niin kai, minä vastasin. Ei ole vastaan sanomista nyt kun Into ja Tarmo ovat poissa. Ei mitään vakavaa. Lähtivät vain jokasyksyisille reissuilleen. 

Oikeastaan olen jo odottanut tätä hetkeä. On niin paljon kaikkea kivaa ja tarpeellista tekemistä sisällä. 

Valeangervo seisoo pää pystyssä.

Jouko tuli puutarhaan. Hän sahasi yhden suuren pajun oksan, joka oli kuollut kesällä. Vai lieneekö ollut kuiva karahka jo keväällä kun karsimme pajun kuolleita oksia? Niitä on niin vaikea erottaa lehdettömästä puusta. 

Pensasmustikan syysväri on täydellinen.

Painoin talvisuojien tukikaaret pehmeään maahan. Istutin peittopajun alle piiloon jääneen nietospensaan avarampaan paikkaan. Etsin mustuneimmat pionien varret ja leikkasin ne kompostiin. Syysleimut, pallo-ohdakkeet ja tädykkeetkin joutivat jo pois. Tyhjensin kastelukannut. Niiden pinta oli paksussa jäässä. Nostin puksipuun ja muratit varastoon.

Miten rauhallista!

Oransseja kukkia
minulla ei olekaan.

– Rauha, minä sanoin, tekisi mieli ostaa tulppaanin sipuleita: oransseja, valkoisia ja vaaleanpunaisia. Oransseja kukkia minulla ei olekaan. – Katsotaan nyt, hän sanoi. Se tarkoittaa, että asiaa pitää harkita tai että ehkä se ei ollut kovin hyvä idea. – Ajattelin, että jos vaikka Into ja Tarmo palaisivat edes hetkeksi, sanoin. En tosin itsekään oikein uskonut siihen. – Ai jaa, Rauha vastasi eikä kuulostanut kovin innokkaalta. Selitin, että voisin löytää sipulit Viherlandiasta ja muuta en ostaisi. Ihan varmana en. – No, voihan muutaman sipulipussillisen istuttaa vaikka hampaat irvessä, Rauha vastasi happamasti.

maanantai 14. lokakuuta 2019

KATAJAKUJAN KASVIT: KUUNLILJAT

Sisällysluettelo:
Hopeakuunlilja - Hosta fortunei hyacintina
Jalokuunlilja ’Blue Mouse Ears’ - Hosta ’Blue Mouse Ears’
Jalokuunlilja ’Fragrant Blue’ - Hosta ’Fragrant Blue’
Jalokuunlilja ’Krossa Regal’ - Hosta ’Krossa Regal’
Jalokuunlilja ’Patriot’ - Hosta ’Patriot’
Jalokuunlilja ’Pilgrim’ - Hosta ’Pilgrim’
Jalokuunlilja ’Regal Splendor’ - Hosta ’Regal Splendor’
Kuunlilja ’Royal Standard’ - Hosta (Tarhafunkia-ryhmä)
Jalokuunlilja ’Sum and Substance’ - Hosta ’Sum and Substance’
Kirjokuunlilja ’Albomarginata’ - Hosta ’Albomarginata’
Komeakuunlilja ’Aureomarginata’ - Hosta fortunei ’Aureomarginata’
Komeasinikuunlilja ’Elegans’ - Hosta sieboldiana ’Elegans’
Sinikuunlilja ’Blue Angel’ - Hosta sieboldiana ’Blue Angel’
Tarhakuunlilja ’Twilight’ - Hosta ’Twilight’
Kuunlilja Maatiaislajike – Hosta

15

KUUNLILJAT – HOSTA


Vinkki!
Keväisin lisätään kompostimultaa mullan pinnalle. Kukkavarret poistetaan kukinnan jälkeen. Vanhat yksilöt viihtyvät samalla paikalla. Turhaa jakamista tulee välttää.

Kirjavalehtiset kuunliljat sopivat hyvin perennaryhmien reunoille. Isot sinertävälehtiset kuunliljat sopivat perennaryhmiin tai omiksi ryhmikseen joko vesiaiheiden lähelle tai suurten havukasvien lähelle.

Krookusten sanotaan sopivan hyvin kuunliljojen seuraan. Akileija kukkii aikaisin, joten sen sanotaan sopivan hyvin kuunliljojen seuraan, jotka puolestaan nousevat hyvin hitaasti. Kuunliljan lehdet saisivat lopulta peittää akileijan lehdistön.

Komeasinikuunlilja, ukkolaukka ja pyöreä puksipuu ovat kaunis yhdistelmä. Pelkästään erilaisista kuunliljoista saa näyttävän ryhmän.

HOPEAKUUNLILJA

Hopeakuunlilja
Hosta fortunei hyacintina

Ostin näitä kolme K-raudan alennusmyynnistä 24.7.2015. Onhan meillä samantyyppisiä kuunliljoja jo ennestäänkin, mutta niistä ei riittänyt joka paikkaan. Halusin saada Keittiön ikkunan alusen mahdollisimman valmiiksi. Se oli se reissu kun lähdimme Pirkkalaan. Minun ei pitänyt ostaa muuta kuin perennatuki, mutta palatessa auto oli niin täynnä, että ruokakaupassa piti miettiä mahtuuko tämä sokeripaketti enää autoon. Kirjoitin jutun reissusta otsikolla Mitä vaisto sanoo.

Istutin taimet Keittiön ikkunan alle heti vuorenkilpien viereen. Kasvualustaa ei kyllä ole kuin nimeksi, mutta kokeilen nyt ainakin alkuun näin. Nyt siinä on kolme näitä hopeakuunliljoja ja niiden vieressä kaksi tai kolme sinikuunliljaa. P.S. Ohut kasvualusta on riittänyt oikein hyvin.

JALOKUUNLILJAT

Jalokuunlilja ’Blue Mouse Ears’ 
Hosta ’Blue Mouse Ears’ 

Kävin Joukon kanssa Kodin Terrassa, Pinsiön taimistolla, Hankkijalla ja Ideaparkissa 23.5.2017. Sain ostettua aika paljon tarvitsemiani kasveja, muiden muassa nämä pikkuruiset kuunliljat. Istutin nämä suihkulähteen eteen.


Jalokuunlilja ’Fragrant Blue’ 
Hosta ’Fragrant Blue’ 


Kuunliljoja tarvitaan aina, joten ostin näitä kaksi Porista Taimimoisiolta heinäkuussa 2016. Se oli silloin kun vietin puutarhapäivää Porissa, sillä kertaa ihan yksin. Joukon piti lähteä kanssani, mutta pienimmäinen valvotti häntä yöllä eikä lähtemisestä tullut mitään. Lähdin sitten yksin kun oli luvattu viedä yksi paketti Luvialle. Olihan se vähän niin kuin olisi syönyt täytekakkua ilman koristeluita. Kotiin tullessa autossa oli kaksi pihlajaa, marja-aronia, kuutamohortensia, kolme rusovuohenkuusama ’Cool Splashia’, syysvuokkoja, kuunliljoja, akileijoja, kurjenkelloja, valkoinen salvia, sinipallo-ohdake, tuoksumatara ja yllätysostokset pensaspuolukka ja viiniköynnös sekä muutama yksijalkainen tuki gladioluksia varten.

Istutin kaksi tainta kotipihlajan katveeseen.


Jalokuunlilja ’Krossa Regal’
Hosta ’Krossa Regal’


Kuunliljoja tarvitaan aina, joten ostin näitä kaksi Porista Taimimoisiolta heinäkuussa 2016. Siitä reissusta kerroinkin jo edellä. Istutin nämä kaksi kotipihlajan katveeseen.


Jalokuunlilja ’Patriot’ 
Hosta ’Patriot’ 


Lapsen hammaslääkärireissulla piti tietysti koluta myös puutarhat 25.5.2015. Prisman Multasormesta ostin kaksi tällaista vihreävalkoista, sillä kuunliljoja ei koskaan ole liikaa. Istutin nämä kiven eteen keittiön nurkalle.

Jalokuunlilja ’Pilgrim’ 
Hosta ’Pilgrim’ 

Käytin Niilaa 13.5.2019 Nokialla perämoottorin takia. Samalla pääsin Kodin Terraan. Oli hyvä käynti. Ostin yhden tällaisen. Istutin tämän horisontaalisesti kasvavan kuunliljan Sivupolun varteen, purppurapunalatvojen alapuolelle.


Jalokuunlilja ’Regal Splendor’
Hosta ’Regal Splendor’


Käytin Niilaa 13.5.2019 Nokialla perämoottorin takia. Samalla pääsin Kodin Terraan. Ostin näitä kaksi. Istutin nämä Ameriikkaan pallotuijan lähelle.


Kuunlilja ’Royal Standard’
Hosta (Tarhafunkia-ryhmä)


Innostuin tilaamaan Viherpeukaloilta perennoja jo helmikuun 11. päivänä 2017. En koskaan olekaan ollut näin ajoissa. Tällä kertaa minua houkuttelivat erityisesti erilaiset iirikset. Tämän kuunliljan tilasin ihan vain hinnan vuoksi. Istutin kuunliljan punaluumun kolmioon.

2019: Nyt olen tosi tyytyväinen näihin. Näiden lehdet pysyivät virheettöminä kun muiden reunat ruskettuivat auringossa ja kuivuudessa.


Jalokuunlilja ’Sum and Substance’
Hosta ’Sum and Substance’


Joukon syntymäpäivänä 2018 kävimme Tampereella pitsalla. Ajoimme Kodin Terran kautta ja ostin perennat Pohjoisterassille: nämä kuunliljat sekä varjoyrttiä.

Syksyllä istutin nämä neljä Ameriikkaan pajun eteen salmiakin muotoon.

KIRJOKUUNLILJA

Kirjokuunlilja ’Albomarginata’
Hosta ’Albomarginata’ 

Olin Sinellan kanssa Tampereella 16.5.2017 ja sain ostettua aika kivasti kasveja, muiden muassa nämä kolme valkoreunaista kuunliljaa. Istutin ne kanalan edustan pihlajan eteläpuolelle.

2019: Tämä kesä oli aika hankala näiden kuunliljojen kannalta. Niiden lehtien reunat ruskettuivat aika lailla. Nämä voisi siirtää varjoisampaan paikkaan.

KOMEAKUUNLILJA

Komeakuunlilja ’Aureomarginata’ 
Hosta fortunei ’Aureomarginata’ 

Innostuin ostamaan näitä kellertäväreunaisia kuunliljoja kolme K-raudasta heinäkuussa 2016, koska nämä sopivat aurinkoiseenkin paikkaan. Istutin nämä Purolle, pionien edessä olevaan polkujen kulmaukseen.

KOMEASINIKUUNLILJA

Komeasinikuunlilja ’Elegans’ 
Hosta sieboldiana ’Elegans’ 

Vuodesta 2008 alkaen nämä kolme Rauta-Otrasta ostettua suomalaista tainta kasvoivat Poukantiellä olohuoneen ikkunan edessä, mutta neljän vuoden kuluttua eli kesällä 2012 siirsin ne Katajakujalle.

Vuonna 2015 ostin Kodin Terrasta kaksi ihan oikeasti komeaa (vaikka oli siis vasta toukokuun alku) sinikuunliljaa pohjoisterassille tuomaan näyttävyyttä Joukon juhlia varten. Oli hassua ostaa vain kaksi, mutta enpä huomannut ostaa paritonta määrää.

Elokuun alussa istutin terassin ruukusta yhden sinikuunliljan keittiön ikkunan alle kahden muun sinikuunliljan seuraksi. Ne kaksi muuta ostin K-raudasta sinikuunliljan nimellä ilman tarkempaa lajiketta. Kukapa näistä lopulta ottaa selvää?

Toisen kuunliljan istutin terassin ruukusta kotipihlajan katveeseen, ihan polkujen risteykseen jäävään kolmioon. Olin onnellinen kun sain jaettua yhden kuunliljan kolmeksi jakopalaksi.

Vuonna 2017 ostin taas ruukkuihin kuunliljaa ’Elegans’ ja istutin ne syksyllä Muotopuutarhaan viiruhelpin viereen.

SINIKUUNLILJA

Kuva tulossa myöhemmin.

Sinikuunlilja ’Blue Angel’ 
Hosta sieboldiana ’Blue Angel’ 

Joukon syntymäpäivänä 2018 kävimme Tampereella pitsalla. Ajoimme Kodin Terran kautta ja ostin perennat Pohjoisterassille: nämä kuunliljat sekä varjoyrttiä.

Syksyllä istutin nämä neljä Ameriikkaan tuijan ja pesäkuusten tienoille 'Sum and Substance' -lajikkeen eteläpuolelle.

TARHAKUUNLILJA

Tarhakuunlilja ’Twilight’
Hosta ’Twilight’

Olin Sinellan kanssa Tampereella 16.5.2017 ja sain ostettua aika kivasti kasveja, muiden muassa tämän kuunliljan. Istutin tämän terassille ruukkuun ja syksyllä kodinhoitohuoneen edustalle Muotopuutarhan eteen. Sain yhdestä keväällä ostetusta neljä!

MAATIAISKUUNLILJA

Kuunlilja maatiaislajike
Hosta 

Nämä maatiaiskuunliljat olen saanut Erjan ystävältä syksyllä 2007. Otin näitä mukaani Poukantieltä Katajakujalle 2013.

Keväällä 2015 siirsin kuunliljoja välivarastosta Keittiön terassin edustalle kahteen ryhmään: ’Diabolon’ ympärille ja polun reunaan.

lauantai 12. lokakuuta 2019

KUKKO KIEKKU

Kanalaan on tullut syksy. Eräänä maanantaina kanat olivat lopettaneet hautomisen. Vanhemmat kanat – Myy, Milli ja Floora – olivat hautoneet superinnokkaasti jo keväällä ja saattaneet maailmaan kukon ja kolme kanaa. Se taisi olla niin hienoa, että ne päättivät ruveta hautomaan heti uudestaan, kun tiput oli vierotettu. Meinasivat kai, etteivät tästä kanalasta saa tiput loppua. Eivätkä ne olisikaan loppuneet, ellen olisi puuttunut asiaan. Parhaimmillaan pesästä rosvottiin parikymmentä munaa. Huh!

Enimmillään samassa pesässä hautoi neljä kanaa,
joista yhdelle ei ollut tilaa, niin se makasi kaikkien kolmen päällä.

Nuoret kanat, Lilli ja Lyydia, olivat nekin innolla touhussa mukana. Enimmillään samassa pesässä hautoi neljä kanaa, joista yhdelle ei ollut tilaa, niin se makasi kaikkien kolmen päällä. Mikään maanittelu ei saanut niitä luopumaan aikeistaan, kunnes yhtenä aamuna oli kylmä ja hoksasivat syksyn saapuneen.

Vähän on ahdasta.

Kanojen hautoessa Viuhti-kukko näytti masentuneelta. Se ei kutsunut kanojaan herkuille, vaikka olisin vienyt mitä tahansa. Söi vain itse. Kukaan ei kuitenkaan olisi tullut. Minun kävi Viuhtia sääliksi, mutta en voinut asialle mitään. Onneksi nyt kanat pyörivät sen ympärillä entiseen malliin. Lilli ja Lyydiakin ovat valinneet Viuhtin omaksi kukokseen, vaikka eivät sen kintereillä koko ajan kuljekaan.

Rakkaus näyttää olevan molemminpuolista.

Aliisa sen sijaan on rakastunut Rekkuun. Rakkaus näyttää olevan molemminpuolista. Kerran kesällä kukot ja kaikki muut kanat olivat ulkona paitsi Aliisa. Aliisa seisoi yksin ylätasanteella ja yhtäkkiä sille tuli hätä. Se alkoi kaakattaa kovaan ääneen. Rekku kuuli kaakatuksen ja kiiruhti Aliisan luo orrelle. Se johdatteli Aliisan pehkuille syömään jyviä ja sitten ne menivät yhdessä ulos.

Olin jo keväällä ajatellut, että voisin myydä Chabot (Rekun, Lillin ja Lyydian) ja jättää Aliisan itselle. Se on Mille Fleur, joita meillä on ennestäänkin. Loppukesällä päätin, että niin teen. Tulee enemmän tilaa ja on vähemmän siivottavaa. Menin kanalaan kamera kaulassa kuvatakseni Chabot myynti-ilmoitusta varten. Rekku ja Aliisa istuivat orrella nokat yhdessä. Lilli ja Lyydia olivat pehkuilla. Kuvasin, mutta myynti-ilmoitus jäi laittamatta. Miten voisin erottaa nuo rakastavaiset toisistaan!

En ihan onnistunut saamaan kuvaa Rekun ja Aliisan suudelmasta.

Se on luonnon laki.

Kaksi kukkoa pärjää oikein hyvin samassa kanalassa, kun Rekku väistää vanhempaa Viuhtia. Se on luonnon laki. Kun Viuhti tulee ylätasanteelle, Rekku lennähtää alas pehkuille ja päinvastoin. Aliisa seuraa Rekun perässä, totta kai. Nukkumaan sopivat sentään samoille orsille kaikki.

Voi olla, että keväällä etsin nuorisolle uuden, hyvän kodin. Olisi ihanaa kun Rekku saisi olla pääkukko omassa pienessä laumassaan. Aliisa pääsisi tietysti mukaan.

Kanalassa on sopuisaa ja rauhallista. Etualalla Lilli ja Lyydia, taaempana Myy ja Rekku.

Siihen asti kanalasta kuuluu silloin tällöin kahden kukon vuorolaulu. – Kukko kiekuu-uu, Viuhti kajauttaa sointuvalla äänellään. – Kukko kiekku, kuuluu teinikukon särisevä ääni.

lauantai 5. lokakuuta 2019

HEI, LUKIJANI!

Kiitos ihanasta kirjeestäsi, joka kopsahti sähköpostiini! Se oli oikea päivän piristys. Sinun luvallasi vastaan kirjeeseesi näin julkisesti tässä.

Pioni 'Kelway's Glorious'

Mistä arvasitkaan, että pidän siitä, että ”tunnen” lukijani! En tietenkään pahastu siitäkään, että joku haluaa pysyä anonyyminä. Olen iloinen, jos voin tuottaa toisille iloa jutuillani ja kuvillani – tutuille ja tuntemattomille. On vain tosi mukavaa kun on niitä blogiystäviä, jotka tunnen ainakin nimeltä. On hauskaa kun tietää millaisia puutarhoja heillä on, mistä he innostuvat ja haaveilevat, mitä he ovat puutarhoissaan puuhailleet… Sekin on kivaa, kun kerroit lapsuuden kotiseudusta ja nykyisestä asuinpaikastasi.

Harmillista vain on se,
etten pysty juurikaan kommentoimaan juttuja.

Juuri tuon takia seurailen lukijoitteni blogeja, jos heillä sellaisia on. Harmillista vain on se, etten pysty juurikaan kommentoimaan juttuja. Minulla on sairaus nimeltä essentiaalinen vapina. Käteni vapisevat ja kirjoittaminen on hidasta ja vaivalloista. Usein en jätä merkkiä vierailuistani, toisinaan laitan hymiön tai sydämen, pisimmillään muutaman sanan. Onneksi sairauteni ei ole vaarallinen eikä se estä puutarhassa puuhailua eikä ajatusten lentoa.

Oli tosi mukavaa kuulla Sinusta ja nähdä kuva puutarhastasi. Teillä on niin siistiä ja valmista, vaikkakin ehkä unelmia ja suunnitelmia on mielessä. Ihailen aina sellaisia puutarhoja, sillä itsellä joka paikka on kesken ja siellä täältä repsallaan.

Oli hauskaa löytää yhteisiä tuttuja. Koulukaverisi äiti ja Narvan koulun entinen keittäjä on se Rouva Ruusupuu, jolta sain kokonaisen leimupenkin. Kirjoitin hänestä täällä. Vihkipappisi – ja kuopuksemme kastepappi – oli ystävämme. Hän siirtyi ajasta iäisyyteen viime vuonna. Tapaamme hänen leskivaimoaan ja entistä uskonnonopettajaasi silloin tällöin. Tätisi miehen veljen vaimolta sain unkarinsyreenin taimen sekä belliksiä, mutta ne jäivät entiseen, Poukantien puutarhaan.

Rouva Ruusupuun antamasta leimupenkistä olen  saanut monta uutta. Niitä leimupenkkejä taitaa nyt olla jo kuusi.

Aivan erityisesti ilahduin siitä, kun kirjoitit: ”Nyt, kun löysin blogisi, tuntuu kuin olisin kokenut jonkinlaisen uudelleen heräämisen puutarhatöiden mukaansa tempaavaan maailmaan.” Tuntui aivan upealta, että olet saanut innostusta blogistani!

Minä istua nökötän sisällä ja odotan,
mutta heitä näkyy entistä harvemmin.

Olen joskus kertonut blogissani puutarha-apulaisistani Intosta ja Tarmosta. Koko kevään ja kesän he ahertavat kanssani, mutta syksyisin heillä on tapana luikahtaa jonnekin. Varsinkin sateisina ja koleina syyspäivinä he vain katoavat. Minä istua nökötän sisällä ja odotan, mutta heitä näkyy entistä harvemmin. Jonakin kauniina, kuulaana syyspäivänä he ilmaantuvat ja meillä on hauskaa puutarhassa. Silloin saan ehkä muutaman sipulin maahan, vähän kitkettyä, työkalut pestyä ja puutarhavaraston siivottua. Tuntuu hyvältä tietää, että keväällä he taas palaavat.

Jos haluat lukea lisää Intosta ja Tarmosta, klikkaa: Into, Tarmo ja villasukat ja Hei, Into ja Tarmo! Jutussa Onni on Inton ja Tarmon lisäksi myös ihana seuralaiseni Onni.

Pilvisenä päivänä pellava sulkee terälehtensä, mutta kohta se taas loistaa.

Syksyn salaatissani maistuu
loraus laiskuutta ja
pari tippaa tunnontuskaa
tekemättömistä töistä.

Niin se on joskus minullakin, että into ja tarmo ovat poissa. Joskus kirjoittelinkin, että syksyn salaatissani maistuu loraus laiskuutta ja pari tippaa tunnontuskaa tekemättömistä töistä. On lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa. Ja sitäpaitsi sateella on ihana sukeltaa ensi kevään puutarhaunelmiin.

Voi, miten mahtavaa onkaan kirjoitella taas uusia juttuja, kun saa kannustavaa palautetta! Kirjoitit: ”Mutta minut lumosi ihana puutarhasi ja se, kuinka innolla kaikkeen puutarhaan liittyvään paneudut. Ja toisaalta taas se, miten sain nauttia entisen kotiseutuni maisemista. Ihan kuin olisin tullut kotona käymään.” Juuri vuorovaikutus toisten puutarhaharrastajien ja muiden lukijoiden kanssa on bloggaamisen suola ja sokeri.

Oli mukava lukea kun kirjoitit: ”Tuntui jotenkin ihan niin liikuttavalta lukea kirjoitustasi Narvasta ja siitä, kuinka viihdytte siellä.” Juttelin vastikään mieheni kanssa, olemmeko juurtuneet tänne. Ruusujeni juuret ainakin kasvavat niin syvällä, että vaikea olisi muuallekaan muuttaa. Onneksi ei ole tarvettakaan. Lasten juuret ovat aika syvällä Vesilahdella, ovathan he asuneet suurimman osan elämästään täällä. Heidän puheessaan on jopa niin voimakas täkäläinen murre, että muualla käydessämme ihmiset huomaavat sen.

Lisää kuvia Narvasta / Kuralasta näet täältä.

Olet sydämellisesti tervetullut lukijakseni! Toivottavasti viihdyt. Ihanaa syksyn jatkoa Sinulle ja kaikille tutuille ja tuntemattomille puutarhaystävilleni!

Pieni auringonkukka 'Ice Cream' kukkii yhä.

Lämpimät tervetulotoivotukset kaikille muillekin uusille lukijoilleni! Kaikkia en varmaan ole nimeltä huomannut tervetulleiksi toivotella, mutta kaikki ovat toivottuja mukavaan porukkaan. Jos en vielä ole blogisi lukija, vinkkaa siitä minulle. Ehkä en vain ole löytänyt blogiasi.

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

PUUTARHAHULLU JA PERHE

– Mua hävettää kun meillä on mattoja puutarhassa, tyttäreni sanoi. – Mattoja! Ei kenenkään kaverin kotona oo, hän jatkoi.

Alkuaikoina käytin mattoja muun muassa polkujen peittoina ehkäisemään rikkojen kasvua ennen polkuhaarikoiden istutusta.

Olen onnellinen kun löysin maanantaina kirpputorilta neljä pitkää mattoa puoli-ilmaiseksi. Olin pitkään ehtinyt haaveilemaan niistä. Tarvitsen ne muurille ruusujen ympärille. Tyttäreni onneksi peitän matot hakkeella. Ei tarvitse lapsen hävetä noloa äitiä.

Ruusu 'New Dawn'

Lasteni mielestä oikeat äidit ovat juuri sellaisia,
jotka tekevät puutarhahommia.

Kysyin kerran lapsiltani, olenko heidän mielestään liikaa puutarhassa. Vastaus oli ehdoton ei. Lasteni mielestä oikeat äidit ovat juuri sellaisia, jotka tekevät puutarhahommia. Helpotuksen huokaus! Olin pelännyt, että oikeat äidit leipovat lapsilleen pullaa ja sämpylöitä ja tietenkin pitsaa. Sitä nimittäin tämä äiti ei tee. Olen läänin laiskin leipoja.

Nuorimmaisen mielestä äitien kuuluukin olla puutarhassa. Kaikkien hänen kavereidensa äideillä on puutarha. Sepä hienoa!

Jokaisella lapsistamme on hieman erilainen suhde puutarhaamme ja pihapiiriimme. Esikoiselle puutarha on auringonottopaikka. Hän toivoisi itselleenkin aikanaan puutarhan – ja puutarhurin sitä hoitamaan. Vanhimmalle pojalle puutarha on sivuseikka. Pääasia on, että pihalla voi kunnostaa mopoja.

'Somerset Seedless' on makea rypäle – parempi kuin mikään kaupan rypälestä.

Toiseksi vanhin poika nauttii puutarhan antimista: marjoista ja hedelmistä. On myös hienoa tehdä pikkuveljen kanssa seikkailuratoja ympäri puutarhaa ja pihapiiriä. Minulla ei ole mitään niitä vastaan, sillä ratoja kuljetaan puissa kiipeillen sekä kiveltä toiselle hyppien. Äidin perennoja ei tärvellä.

Nuoremmalle tyttärelle puutarha on yhtä kuin nurmikko, vaikkakin se saisi olla tasainen eikä kalteva ja paljon isompi. Silloin siinä olisi helpompi voimistella. Kuvausympäristönä puutarha on kiva.

Kuopus on perinyt eniten puutarhageenejä. Hän huomaa monet kukkaan puhjenneet kasvit ja hän on kiinnostunut puutarhajutuistani. Toisinaan hän kiertelee kanssani puutarhassa ja katselemme kasveja yhdessä. Se on ihanaa.

Lupiini on kuopukseni lempikasvi. Kuvassa 'My Castle'.

Lapset pitävät puutarhasta kukin omalla tavallaan, mutta kivointa on, että sen hoitaa äiti – paitsi silloin, jos jostain puutarhapuuhasta saa rahaa.

Hyvä kun puolisoni jaksaa uskoa,
että tästä tulee vielä jotain.

Parhaan palautteen puutarhasta sain Joukolta. Hän huokaili, että häneltä taitaa taju lähteä sitten kun tämä puutarha on ”valmis”. Ei hän kuulemma taida kestää sellaista kauneutta. Eihän täällä minusta vielä oikeasti ole juuri mitään kovin näyttävää, mielikuvissa vasta vain. Hyvä kun puolisoni jaksaa uskoa, että tästä tulee vielä jotain.

Mieheni on auliisti osallistunut puutarhan rakentamiseen. Hän on aina ollut valmis vääntämään kiven jos toisenkin. Perustanut köynnöstuet maahan, kaivanut kivikaivot, tukenut ja suojannut puut, vääntänyt pionituet, asentanut suihkulähteen, rakentanut kastelujärjestelmän ja vaikka mitä. Hän on toteuttanut unelmani toisensa jälkeen. Tänä kesänä hän rakensi kanoille uuden, upean ulkotarhan. Sitä jos mitä voi kutsua rakkaudeksi. Viime syksynä valmistui kasvihuone ja nyt hän puurtaa työkaluvaraston kimpussa.

Tähän tarhaan eivät pedot pääse yli, ali tai läpi. Kuvan ottamisen jälkeen istuttelin vähän vihreää niin tarhan eteen kuin sisäpuolellekin. 

Kotimme ja puutarhamme on meidän yhteinen juttumme, josta nautimme molemmat. Minusta on ihanaa kun mieheni on valmis lähtemään puutarhamatkoille, siirtolapuutarhoille ja kartanoiden puistoihin yhdessä. Hän tietää saavansa onnellista seuraa, sillä sellaisissa paikoissa jos missä olen elementissäni.

Uskollisesti hän kiertelee puutarhamyymälöissä kanssani. Työnjakomme on sellainen, että minä valitsen lajit/lajikkeet ja mies valitsee tanakimmat taimet ja kantaa ne kassalle ja autoon asti.

Miehellä on tiettyjä toiveita puutarhan suhteen, mutta onneksi hän antaa minulle vapaat kädet puutarhan suunnitteluun – kunhan en niin paljon innostu, että joudumme perikatoon. Hän sanoo oppineensa luottamaan.

Mieheni piti kielensä kurissa,
ei sanonut juuta eikä jaata,
vaan alkoi valaa perustuksia.

Esittelin innoissani ideani vanhan huvimajan kehikon uusiokäytöstä köynnöstukena. Mieheni piti kielensä kurissa, ei sanonut juuta eikä jaata, vaan alkoi valaa perustuksia. Köynnöstuen valmistuttua hän oli innoissaan. Tuki oli hänen mielestään loistava. Silloin hän myönsi, että idea oli aluksi tuntunut huonolta, mutta hän luotti minun visiooni. Oli kuulemma ennenkin käynyt niin. Onneksi en tuottanut hänelle pettymystä.

Köynnös puuttuu vielä.

Lainaan vielä katkelman puutarhapäiväkirjastani muutama vuosi sitten:

”Eilen olimme puutarhaostoksilla. Tänään, lauantaina, oli istutuspäivä. Ennen kuin olimme saaneet puun puuta maahan, olimme suunnitelleet jo kymmenen uuden puun ostamista! Mies olisi lähtenyt puutarhalle heti siltä seisomalta, mutta minä toppuuttelin. Alennusmyynti jatkuisi vielä maanantainakin.

Mikä nautinto istuttaa kasveja aamun hiljaisuudessa! Istutin kaivon kannelle ensin pari kiveä, sitten kahta eri mehitähteä ja Lyydian maksaruohoa. Kannesta tuli hienompi kuin olin osannut suunnitellakaan.

Otin aamupalan terassille ja mietin paikan sokeritoppakuuselle. Sille löytyikin loistopaikka. Lehtipuiden välissä sen muoto korostuu ja kuusi on kuin piste i:n päällä. Istutimme puun yhdessä. Minä istutin valkoista maksaruohoa sen juurelle. Voi, miten tyytyväinen olin!

Tekee muuten kahdeksantoista kuoppaa ja kuopan täyttämistä.

Koko päivän puuhailin istutushommissa. Päivän saldo oli siis se, että saimme kaksi puuta maahan, kahdeksan tuijaa jäi vielä odottamaan ja kaiken lisäksi suunnittelimme ostavamme neljä syreeniä, yhden serbiankuusen ja viisi tuijaa. Siis kymmenen uutta puuta. Tekee muuten kahdeksantoista kuoppaa ja kuopan täyttämistä. En ehkä olekaan tämän tontin ainoa puutarhahullu.”


Idean tähän juttuun sain Maatiaiskanasen Elämää – blogin Hilulta vuosi sitten. Hän kirjoitti: ”Hyvää nimipäivää ja etukäteen (ja takakoipeen) onnea 2-vuotiaalle, ihanalle blogillesi! Sinulla on mainio tapa kirjoittaa <3 Olisi kiva lukea, mitä perheesi tykkää puutarhahöyrähtelyistä ;)” Kiitos hyvästä juttuideasta!

Tämä oli tavallaan vastaus myös Sanna P:n kysymykseen. Hän kirjoitti: ”Kiitos kivasta arvonnasta, käsväskylle ois tarvetta tässäkin taloudessa :) Osaavatko lapsesikin hoitaa puutarhaa ja jos, niin mikä on heidän lempipuuhansa puutarhanhoidossa?” Kiitos Sannallekin kivasta kysymyksestä!

torstai 26. syyskuuta 2019

RITARINI

Mikä hurmuri – siniset silmät, pitkä ja solakka, puku valittu ihan viimeisen päälle! Myönnän, olen ihastunut. Jaloritarinkannukset ovat paitsi komeita ja jalomielisiä, myös kohteliaita. Eivät ne aggressiivisesti leviä ja suuntaa valloitusretkilleen. Sopuisasti elävät naapureidensa kanssa, jos niille on alun perin annettu tarvitsemansa tilukset. Jaloritarinkannuksen kasvusto on nimittäin melko suuri, 50–60 cm leveä.

Valkoinen 'Pure White' ja kesätaivaansininen 'Summer Skies' säväyttävät yhdessä.

Ritarit ovat tietysti rohkeita. Eivät pelkää ankariakaan talvia eivätkä ole vaatimassa talviturkkeja. Urhoollisesti nousevat joka kevät, jos kasvupaikka on suotuisa: lämmin, multava, ravinteikas ja läpäisevä.

Ritari tarvitsee haarniskansa.

Ritari tarvitsee haarniskansa, muuten sen on vaarana kaatua. Ristikkomallinen perennatuki on oikein hyvä. Jos paikka on tuulensuojaisa, ritari voi pärjätä ilmankin.

Haarniskat jäävät hyvin piiloon runsaan kasvillisuuden suojiin. Jaloritarinkannus 'Galahad' on parhaassa kukassaan.

Näillä nykyajan ritareilla ei ole miekkaa, peistä tai nuijaa, mutta eivät nekään aseettomia ole. Ne ovat myrkyllisiä.

Jos ritarin varustus on kunnossa, se on ryhdikäs ja komea. Jaloritarinkannus pukeutuu parhaimpiinsa pionien kukinnan aikaan kesäkuun puolivälin tienoilla ja jatkaa juhlimistaan kuukauden tai ylikin. Jos kuihtuneet kukinnot leikataan heti pois, saattaa kukinta uusiutua syksyllä.

'Summer Skies'

Ritari ei ujostele juhlan keskipisteenä maljakossakaan. Itse asiassa se on leikkona loistava. Kuivakukkana en ole sitä kokeillut, mutta sopii kuulemma siihenkin erinomaisesti.

Jalosukuisia kun ovat,
he viihtyvät ylhäisten rouvien seurassa.

Ritarit viettävät mielellään aikaansa hyvässä seurassa aurinkoisilla, tuulilta suojatuilla paikoilla. Jalosukuisia kun ovat, he viihtyvät ylhäisten rouvien seurassa ja mikäpä sen hienompaa kuin salskeat ritarit pionien ympäröiminä.

Jaloritarinkannukset vasta aloittelevat kun pionit ovat jo täydessä vauhdissa. Onneksi ne kukkivat hetken myös yhtä aikaa.

Silloin tällöin juhlatarjoilu on paikallaan.

Silloin tällöin juhlatarjoilu on paikallaan: keväällä kalkkia ja kevätlannoitetta ja kesälläkin voisi lannoitetarjoilun järjestää. Juomaa kannattaa tarjoilla tasaisesti.

Ritareillakin on toki heikot kohtansa. Jaloritarinkannuksen sanotaan olevan altis härmälle. Minun ritarini eivät siihen ole sairastuneet, mutta hyvä sekin on tietää. Tasainen juomatarjoilu ilmeisesti ennaltaehkäisee härmää.

Minun ritarini ovat peräisin taimistoilta, mutta jaloritarinkannusta voi lisätä siemenistä tai tyvipistokkaista. Ritarinkannuksia voi jakaa noin joka viides vuosi.

'New Moon' -kullero on hempeää seuraa 'Summer Skies' -jaloritarinkannukselle.

Ritareilla kuin myös ritarinkannuksilla on pitkä historia. Isoritarinkannusta on viljelty lääkekasvina Suomessa jo 1600-luvun alkupuolelta lähtien. Riddarin Cannus löytyy Elias Tillandsin luettelosta, joka on peräisin vuodelta 1683. Pietari Kalm on tiettävästi viljellyt ritarinkannuksia Turun akatemian puutarhassa 1700-luvun lopulla.

Jaloritarinkannusten ensimmäiset risteymät
syntyivät Englannissa 1800-luvulla.

Kiinanritarinkannusta tavataan luonnonvaraisena Etelä-Siperiassa ja Länsi-Kiinassa. Sitä on myös viljelty Euroopassa 1700-luvulta lähtien. Jaloritarinkannusten ensimmäiset risteymät syntyivät Englannissa 1800-luvulla.

Katajakujan puutarhan ritarikuntaan kuuluvat taivaansininen ’Summer Skies’, hieman tummemman sininen ’Blue Bird’, valkoiset 'Galahad' ja ’Pure White’ sekä matala valkoinen, tummasilmäinen ’White Dark Bee’.

Uusin ritarini on 'Blue Bird'. Ah, miten kauniin sininen!

Poukantien puutarhan ritarikunnassa minulla oli myös vaaleanpunainen jaloritarinkannus. Katajakujalla olen ainakin toistaiseksi pitäytynyt sinisissä ja valkoisissa.

Mielestäni jaloritarinkannukset kuuluvat ehdottomasti puutarhani aatelistoon. En enää osaisi kuvitella puutarhaani ilman ritareitani.

P.S. Muut puutarhani aateliset ja rahvaat löydät täältä.