KEVÄTLANNOITUS

Olen huiskinut lannoitetta puutarhaan silloin kun olen muistanut. Ruusuille olen uskollisesti tarjoillut herkkuja, ja marjapensaillekin, mutta muut ovat saaneet pärjätä vähemmällä. Luonnossakin perennat saavat pärjätä omin nokkineen. Kompostit olen tyhjentänyt eri puolille puutarhaa matojen ja kasvien iloksi. Nyt rupesin miettimään, että miten tämä lannoitusasia meneekään.

Juhlat mielessä...

Milloin?

Kun kaikki lumet ovat sulaneet puutarhasta, säät alkavat lämmetä, mutta maa on vielä sopivan kosteaa, pääsee valmistelemaan kukkien juhlaa. Ensin siivotaan. Silloin herkut eivät kulkeudu kompostiin.

Alkupalaksi tarjoillaan ehkä kalkkia ja herkut pari viikkoa sen jälkeen. Jos vaikka huhtikuun puolella kalkitsisi, niin toukokuun alussa pääsisi lannoittamaan. Ei ole iso etikettivirhe tarjota molemmat yhtä aikaa, mutta ravinteet maistuvat paremmin, kuin kalkki on ehtinyt vaikuttaa.

Alkupalaksi kalkkia?

Kalkitus nostaa maan pH:ta, parantaa maan rakennetta, helpottaa kasveille tarpeellisten ravinteiden saantia ja vähentää haitallisten aineiden liukoisuutta. Myös pieneliötoiminta hyötyy kalkituksesta, ja sitä kautta maan rakenne edelleen paranee. Näinhän se menee, mutta kalkkiakaan ei saa antaa liikaa. Jos alkupalat ovat liian runsaat, pääruoka ei luonnollisesti maistu. Useimmat puutarhakasvit viihtyvät neutraalissa tai lievästi happamassa maassa, jonka pH on 6–7.

On helpompaa vähentää happamuutta kuin lisätä sitä. Siksi vähemmän on tässä asiassa enemmän.  Kateviljely, eloperäiset lannoitteet ja kompostin käyttö ehkäisevät happamuutta, joten kalkitustarve vähenee. Silloin maa hoitaa itse itseään.

Sammal ei kerro maan happamuudesta. Eri sammallajit viihtyvät erilaisissa kasvualustoissa. Sen sijaan happamoitumisesta vihjaavat tietyt rikkakasvit, kuten korte, peltohatikka, peltoretikka ja peltotaskuruoho. Peltohatikka on sellainen kevyen oloinen puska ja ihan nimensä näköinen, eräänlainen hässäkkä. Peltoretikka on keltakukkainen ja muistuttaa rypsiä. Peltotaskuruohon tunnistaa näyttävistä liduistaan. 

Yleensä suositellaan, että ylläpitokalkitus tehtäisiin 2–4 vuoden välein. Ei siis pidä huiskia kalkkia rutiininomaisesti joka kevät. Itse mittaan pH:n silloin tällöin (tulokset alla). Siinä välissä olen heitellyt kalkkia summamutikassa kortteiden valtaamille alueille. Muuallekin olen sitä saattanut viskellä, mutta pioneille en. Tykkäävät mieluummin vähän happamasta kuin liian emäksisestä maasta. En myöskään tietenkään kalkitse happaman maan kasveja, kuten pensasmustikoita ja hortensioita. Ne viihtyvät parhaiten, kun pH on 4–5,5.

Parsat, akileijat ja päivänliljat pitävät erityisen paljon kalkista, mutta toisaalta parsapenkki saa kunnon kompostiannoksen joka vuosi eikä siksi välttämättä aina tarvitse kalkkirakeita. Kalkinsuosijoita ovat myös mm. villiviinit, kärhöt, kirsikat, jasmikkeet, ruusut ja syreenit.

Hedelmä- ja koristepuille ylläpitokalkitus tehdään parin kolmen vuoden välein levittämällä muutama kourallinen kalkkia neliömetriä kohden juuriston alueelle.

Voisin ottaa tavaksi, että ainakin silloin kun kalkitsen nurmikon (ehkä noin kolmen vuoden välein), levittäisin samaan aikaan muutaman millimetrin hiekkaa nurmikon pinnalle. Nurmikolla on sellainen erityisruokavalio.

Itse tykkään käyttää rakeista kalkkia. Puhdas puuntuhka on nopeavaikutteinen kalkitusaine. Se on myös oiva lääke kasvien hivenainepuutoksiin, sillä se sisältää lähes kaikkia muita kasvin tarvitsemia ravinteita paitsi typpeä. Merileväkalkki on eloperäistä ja siinä on tuhkan tavoin myös muita ravinteita. Sarveisluujauhe, biotiittikivijauhe ja kananlantavalmisteet myös kalkitsevat, joten niillä vuosittain lannoitetussa puutarhassa harvoin tarvitaan enää muuta kalkkilisää.

Kalkin ja lannoitteen voi antaa yhtä aikaa. Kuitenkin, jos kalkkia joutuu antamaan paljon, se olisi hyvä antaa riittävän ajoissa ennen kasvien istuttamista. Silloin ne saavat ravinteet paremmin käyttöönsä.

Löysin muuten netistä mielenkiintoisen kysymyksen: ”Miten istutan kalkinkarttajia ja -suosijoita samaan penkkiin?” Pentti Alanko vastasi: ”Vanha puutarhamaa, jossa on viljelty kauan puutarhakasveja, on yleensä hyvin humuspitoista. Siinä viihtyvät sekä kalkinkarttajat että -suosijat. Niukkahumuksinen puutarhamaa paranee vähitellen, kun pinnalle levittää vuosittain lehtiä ja muuta orgaanista jätettä. Kastemadot kuljettavat ne syvemmälle maahan parantamaan kasvualustaa. Oman pihamaani pH-arvo on 5,5 eli maa on lievästi hapanta. Siinä näyttävät menestyvän erilaiset kasvit, mutta se onkin hyvin runsasmultaista maata.”

20.4.2021

Hedelmätarha pH 7,0: alkaa olla jo ylärajoilla

Muotopuutarha pH 7,5: ei auta enää heitellä kalkkia, vaikka kortteita kasvaisikin

Länsireuna pH 6,0–7,0: tämä on oikein hyvä 

Luonnonlannoite vähentää kalkituksen tarvetta.

Menu

Juhlatarjoilut kuulostavat vähintäänkin, nooh, ravitsevilta: luu- ja verijauhoa, kanankakkaa ja kompostia... Olen luonnonmukaisten lannoitteiden ystävä. Luujauho on suosikkini. Sitä kuluu useampi paketti joka vuosi. Se sopii kaikille kasveille. Kevään yleislannoitteena käytän joskus Biolanin luonnonlannoitetta, joka sisältää kanankakkaa ja merilevää.

Pidän tärkeänä sitä, että luonnonmukaiset lannoitteet hoitavat myös maata vilkastuttaen maaperän pieneliötoimintaa. Tykkään myös siitä, ettei tarvitse pelätä ylilannoittamista. Ne luovuttavat ravinteita kasvien käyttöön pitkin kasvukautta, ja siksi niiden lannoittava vaikutus kestää kauan.

Täsmälannoitteena käytän ruusuille omaa luonnonmukaista ruusulannoitetta ja pensasmustikoille sekä hortensioille luonnonmukaista rodolannoitetta. Puksipuillekin on omat herkkunsa.

Verijauho sisältää runsaasti nopeasti vaikuttavaa, orgaanista typpeä. Verijauho edistää erityisesti kasvin lehtien kasvua ja sopii voimakkaan kasvun vaiheessa oleville nuorille kasveille sekä vihanneksille, jotka vaativat paljon typpeä, kuten purjolle ja kaalikasveille. Nopeasti vaikuttava typpi vilkastuttaa myös maaperän mikrobien toimintaa ja edesauttaa kasvijätteen hajoamista takaisin kasville käyttökelpoisiksi ravinteiksi. Sopii myös pensaiden, puiden ja raparperin istutuslannoitukseen.

Ruohosilppua meiltä ei tule, mutta kompostimultaa käytän. Kompostimulta meillä on melko voimakasta, koska kanankakat kiertävät kompostin kautta. Puolikypsän kompostin jätän maan pinnalle katteeksi. Kypsä komposti muokataan pintamultaan. Hyvin palanutta hevosenlantaa käytän multaseoksen tekemiseen. Niin pitkällä en vielä ole, että olisin tehnyt nokkoskäytettä. Ei meillä sitä paitsi ole nokkosiakaan.

Kasvimaalla käytän nelivuotista viljelykiertoa, joten muuta lannoitusta ei tarvitakaan.

Kiinteässä muodossa olevat lannoitteet kannattaa säilyttää kannellisessa ja ilmatiiviissä astioissa, joissa ne pysyvät kuivina. Muovisäkit kannattaa teipata kiinni. Ei kuitenkaan haittaa, vaikka lannoitteet jäätyisivät tai kostuisivat. Paakut voi rikkoa ja käyttää tuotteen loppuun. Nestemäiset lannoitteet säilyvät parhaiten pimeässä ja viileässä.

Luujauho sopii kaikille kasveille.

Mille kasveille?

Vaikka en lannoittaisi mitään muuta, niin marjapensaat, parsat, ruusut ja kärhöt – nuo VIP-vieraat – lannoitan aina. Ruusut ja kärhöt saavat jälkiruuan kesällä ja syksyllä. Lannoituksesta hyötyvät myös hedelmäpuut, koristepensaat (kanukat, pensashanhikit, pensasangervot) ja runsaasti kukkivat perennat (kullerot, värililjat, jaloritarinkannukset, kurjenkellot). Pionit ja päivänliljat eivät tosin tykkää liiasta lannoituksesta. Pionit pärjäävät istutuksen jälkeen useita vuosia istutuslannoituksen turvin. Iiriksiäkin pitää varoa lannoittamasta liikaa, mutta kalkitseminen on niille tärkeää. Kivikkokasveille en lannoitetta ripottele, myöskään törmäkatkero ja maksaruohot eivät pidä liian ravinteikkaasta maasta.

Havut ja tuijat pitävät erityisen paljon kompostimullasta ja ruohosilpusta. Kompostia heittelen myös kuunliljoille. Parsalle annan heti sadonkorjuun jälkeen 5 cm:n kerroksen kompostia.

Puksipuut kasvavat ruukuissa ja saavat keväällä omat eväät koko kasvukaudeksi. Samat eväät pakkaan betonipysteissä kasvaville tuijille.

Perennojen seassa kasvavat tulppaanit ja krookukset hyötyvät samasta kevätlannoituksesta kuin muutkin kasvit. Niitä voisin muistaa useammin. Narsisseja voi lannoittaa keväällä luujauholla ja pienellä määrällä hyvin palanutta hevosenlantaa.

Tomaateille ja kurkuille teen varastolannoituksen jo istutusvaiheessa. Siihen käytän kanankakkarakeita. Chilit saavat lannoitteensa kasteluveden mukana.

Nurmikkoa muistan silloin tällöin, vaikka nurmisilppu palautuukin nurmikon käyttöön.

Pensasmustikka ei kaipaa voimakasta lannoitusta. Lannoitukseen käytetään kalkitsemattomia lannoitteita. Vuosittain pensaan juurelle kannattaa lisätä kerros rodomultaa. Pitää muistaa, että myös varjoyrtti, jumaltenkukka, törmäkatkero, jaloangervot, hortensiat, kalmiat, tiarellat, ketoneilikat sekä katajat, kuuset ja männyt ovat happaman maan kasveja.

Nurmikko tykkää hiekasta.

Siis näin:

Marjapensaille, hedelmäpuille ja koristepensaille (kanukat, pensashanhikit, pensasangervot) Biolanin Kanankakka + merilevä -luonnonlannoitetta tai Solabiolin luonnonmukaista Marjalannoitetta.

Pensasmustikalle vähän luonnonmukaista rodolannoitetta ja -multaa

Parsoille, havuille, tuijille, kuunliljoille, koristepensaille, kasvimaalle ja vähän sinne tänne kompostia

Puksipuille ja ruukuissa kasvaville tuijille Neudorffin Azet Bio -Buxuslannoitetta.

Ruusuille luonnonmukaista ruusulannoitetta

Krookuksille, narsisseille ja tulppaaneille, kärhöille, pioneille, kulleroille, värililjoille, jaloritarinkannuksille, kurjenkelloille luujauhoa

Nurmikolle luonnonmukaista Neudorffin Azet Bio -Nurmikkolannoitetta

Tomaateille ja kurkuille varastolannoitus kanankakkarakeilla

Chileille nestemäinen chililannoite

Hyvin varovasti tai ei lainkaan lannoitetta päivänliljoille, iiriksille, maksaruohoille ja törmäkatkeroille.

Ei tarvitse pelätä antavansa luujauhoa liikaa.

Miten?

Lannoitteet neuvotaan sekoittamaan pintamultaan, mutta ei meillä siitä mitään tule. Melkein joka kolo on maanpeitekasvien suojissa enkä muutenkaan uskalla mennä juurialueita tärvelemään. Niinpä ripottelen lannoitteet kasvien juuristolle. Poikkeuksena ovat ne pensaat ja puut, joiden juurialue on katettu hakkeella. Siirrän haketta vähän pois ja levitän lannoitteet. Ruokajuomaksi tarjoan vettä ellei sitä ole taivaalta tulossa.

Jälkiruuat

Kesälannoitusta saatetaan tarvita hiekkapitoista mailla. Sen sijaan meillä savipitoinen maa varastoi ravinteita hyvin enkä siksi lannoita kesällä muuta kuin ruusuja ja kärhöjä. No, tietysti yksivuotisia kukkia pitäisi muistaa lannoittaa koko kasvukauden ajan.

Pitää muistaa, että typpipitoisia lannoitteita ei saa antaa enää heinäkuun jälkeen.

YKSIPYÖRÄISELLÄ PUUTARHAN YMPÄRI

Torstaina, huhtikuun 15. päivänä kirjoitin päiväkirjaani:

Tänään olin matkalla yksipyöräisellä puutarhan ympäri. Kottikärryissä mukana kulkivat pensasleikkuri, käsväsky tykötarvikkeineen (ruusuhanskat, sekatöörit ja kitkemisvälineet), isot pensassakset, ämpäri ja kantovaate sekä suuri kestomuovikassi piikkisiä oksia varten. Vain vaihtovaatteet ja eväskori puuttuivat. 

Vaihtovaatteita olisi tarvittu, sillä oli tyypillinen kevätsää: välillä aurinkoista ja kuumaa, välillä tuulista ja viileää. Eikä minulla olisi ollut mitään sitä vastaan, että mukana olisi ollut eväskori täynnä herkkuja ja viltti, jonka päälle istahtaa niitä syömään. Siinä perennanvarsien leikkaamisen, kitkemisen ja mansikkamaan siistimisen välissä olisin aivan hyvin voinut nauttia jonkun ihanan salaatin tai täytettyjä voileipiä kermaisen kaakaon kanssa ja jälkiruoaksi vaikkapa sitruuna-mango-juustokakkua, noin niin kuin esimerkiksi. Valikoima sushejakin olisi kelvannut. Mutta tämä ei ollut all inclusive -matka. Halvimman mahdollisen omatoimimatkan otin.

Ihanat ’Jeanne d’ Arc’ -krookukset ovat levinneet.  

Monen kohdalla saatoin huokaista,

että ne ovat vielä elossa!

Kaikki yksitoista viime syksynä istuttamaani ’Frozen Planet’ -kevätkurjenmiekkaa ovat tallella.

Matka oli mielenkiintoinen ja antoisa. Ihastelin jo jonkin aikaa kukkineita kevätkukkia – jouluruusuja, krookuksia, kevättähtiä ja kevätkurjenmiekkoja – sekä uusia, maasta työntyviä versonpäitä. Monen kohdalla saatoin huokaista, että ne ovat vielä elossa! Kevätesikot ja kevätkaihonkukka ovat nupuillaan. Raparperit, syysmaksaruohot, pionit, tulppaanit, kylmänkukat ja monet muut ovat hyvällä alulla.

Kärpäset paistattelevat päivää

talon seinällä.

Pionit pilkistävät jo.

Jouluruusut kukkivat runsaammin kuin ikinä.

Peltokanankaalit ja heinätupsut saivat lähtöpassit. Pensasruusun oksa sieltä täältä päätyi kassiin. Rikkaämpäri täyttyi. Into ja Tarmo olivat vauhdissa ja Onni hymyili. Linnut lauloivat ja kärpäset paistattelevat päivää talon seinällä. Mikäpä minulla siinä patikoidessa!

Meillä kevättähdet ovat valuneet rinnettä alaspäin. 

Reissussa rähjääntyy ja nyt pitää oikaista vähän selkää – ja samalla suunnitella uusia seikkailuja.

SURUT JA MURHEET

Tänään olen surullinen. Päätän vaihtaa murheita ja menen ulos leikkaamaan köynnösruusun. Oikeastaan ruusuja on kaksi, yksi ruusukaaren molemmin puolin. Sääkin suosii; sattuu olemaan samanlainen kuin minun mieleni.

Ruusut kehotetaan leikkaamaan vasta myöhemmin keväällä, mutta kuolleet oksat voi leikata milloin vain, ja minun ruusuni on kuollut ylhäältä alas asti. Ei se sentään kokonaan ole kuollut, versot vain. En olisi itkenyt perään, vaikka olisi kuollut kokonaankin.

Kuihtuneet ruusut,

nuo ruskeat märät mytyt,

tarttuvat hiuksiin.

Tuuli riepottelee hiukseni hupun alla pois poninhännältä. Räntäsade kastelee hiukset ja ne roikkuvat märkinä silmillä. Kuihtuneet ruusut, nuo ruskeat märät mytyt, tarttuvat hiuksiin ja kohta tuuli lennättää ne maahan. Katkon oksia ja yritän kiskoa pätkiä irti, mutta ne ovat tarttuneet tiukasti toisiinsa ja pujottautuneet ruusukaaren verkon lävitse.

Rose on halunnut tulla mukaani, mutta pian alkaa vinkua sisälle. Päästän sen terassin ovesta sisään ja kuulen, kuinka se kohta vinkuu taas ulos. Ei viihdy tuulessa ja räntäsateessa.

'New Dawn'

Kerään piikkisiä oksia. Kun yritän heittää oksaa kantovaatteen päälle, se ei lennä. Piikit ovat tarttuneet hanskoihini. Seuraavaksi ne tarttuvat lahkeeseen ja kun saan ne sieltä irti, on oksan toinen pää takertunut hihaan. Onneksi piikit ovat paksuja eivätkä irtoa helposti ja jää ihoon.

Joutsenet huutavat komeasti. Niiden täytyy lentää aivan läheltä yläpuolelta, mutta en näe niitä. Taivas on paksussa pilvessä.

Tuuli tarttuu kantovaatteeseen kuin purjeeseen.

Tuuli tarttuu kantovaatteeseen kuin purjeeseen ja lennättää oksat kauemmas. Ne vaivalla kerätyt.

Köynnös laihtuu, mutta oksat ovat yhtä tiukassa kuin edellisetkin. Jouko kurkistaa ovesta ja kysyy, olenko muistanut syödä. No, ei ole tullut mieleenikään. Toinen puoli alkaa olla jo leikattu. Ihan huippua!

Oksia leikatessa alkaa tulla vilu. Pitää mennä sisälle lämmittelemään. Ei ihme, että oli vähän kylmä: vaatteeni ovat läpimärät.

Illalla vääntäydyn uudestaan ulos lämpimästä sisätilasta. Takki on vielä hieman kostea, mutta muut vaatteet ovat jo kuivat. Saan leikattua toisenkin puolen matalaksi. Onpahan leikattu.

LEIKKAUSPUUHIA

Ensin odotin marraskuuta, jotta pääsisin leikkaamaan tuijat. Nehän pitäisi leikata lepokaudella kahden M:n – marraskuun ja maaliskuun – välissä. Yhden lieriön leikkasinkin, mutta sitten tuli jotakin ja pallotuijat jäivät leikkaamatta. Satoi lunta ja pallotuijat melkein peittyivät paksujen hankien alle. Taas piti odottaa. Mutta nyt (maaliskuun  lopussa, jolloin tätä kirjoitin) hanget olivat sulaneet ja viimeinkin pääsin muotoilemaan tuijat palloiksi. Voi että, miten hyvä mieli siitä tulikaan!

Ensimmäistä kertaa leikkasin, eikä ollut edes vaikeaa. Ensin päiväntasaaja, sitten pohjoisnapa ja pohjoinen pallonpuolisko, viimeisenä eteläinen pallonpuolisko.

Sitten aloin miettiä sitä, mitä mietin joka ikinen vuosi: milloin mahdolliset muut puut ja pensaat leikataan ja miten? Selasin nettiä ja kirjoja, ja poimin itselleni tarpeelliset neuvot tähän.

KATAJAKUJAN PUUTARHAN LEIKKAUSKALENTERI

Kuolleet ja sairaat oksat voi leikata milloin tahansa.

Puun tai pensaan oksastosta saa poistaa kerralla korkeintaan kolmasosan. Jos leikataan enemmän, ollaan vaikeuksissa. Kasvi intoutuu versomaan hillittömästi ja siitä tulee läpitunkematon luuta.

Koriste- ja marjapensaita leikataan harventaen siten, että joitakin vanhimpia oksia katkaistaan aivan maan rajasta.

HELMIKUUSSA: kuuset

Nämä tulee leikata suojasäällä, hyvin varhain kevättalvella.

MAALISKUUSSA: omenapuut

'Punakaneli' istutettu 2020

Tärkeintä leikkaamisessa on muistaa, että väärän oksan leikkaaminen on pienempi paha kuin huono leikkausjälki. Oksakaulus ei saa vahingoittua. Vältä oksien repeämistä ja tasoita tuoreet sahauspinnat veitsellä. Pienten oksien leikkaushaavat paranevat melko nopeasti, mutta suurten oksien leikkaushaavat ovat pitkään oivia kulkuväyliä lahottajasienille. Niinpä leikkaukset on viisasta tehdä hyvissä ajoin, kun oksat ovat vielä pieniä.

Oksat poistetaan runkoa myöten, oksankauluksen kohdalta, tappeja ei jätetä. Terävällä sahalla saadaan tasainen ja sileä leikkauspinta.

Omenapuun hoitoleikkaukset on hyvä tehdä vuosittain, jotta leikkaustarve pysyisi vähäisenä. Leikkaus aloitetaan kuivista, repeilleistä ja toisiaan hankaavista oksista. Seuraavaksi poistetaan latvuksen sisäosiin kasvavia oksia sekä oksia, jotka kasvavat jyrkässä oksakulmassa runkoon nähden. Nämä poistetaan kokonaan tai leikataan lyhyemmäksi ulospäin suuntautuvan oksan edestä. Alimmaisia oksia voi myös tarpeen mukaan poistaa.

Oksat saisivat avautua tasaisesti eri puolille runkoa, ja oksien välisen etäisyyden pitäisi olla vähintään parikymmentä senttiä. Latvaa lyhennetään sen verran, että runko kehittää jatkuvasti sivuoksia. Jyrkästi ylöspäin kasvavat oksat poistetaan. Pystyyn pyrkivät oksan kärjet, niin sanotut kilpalatvat, leikataan selvästi latvaversoa lyhyemmiksi ja alaspäin suuntautuvan silmun yläpuolelta. Silloin niiden kasvu suuntautuu sivulle.

Kevätleikkauksessa poistetaan:

• kuivat, sairaat ja vaurioituneet oksat
• kulkua haittaavat oksat
• runko- ja juuriversot
• toisiaan hankaavat oksat
• latvuksen sisään kasvavat oksat
• liian terävässä kulmassa kasvavat oksat ja repeämisalttiit oksat
• liian tiheässä kasvavat oksat
• latvaa lyhennetään
• kilpalatvat leikataan

Pihlaja

Ei tarvitse yleensä leikata, mutta kestää tarvittaessa hyvin leikkausta.

MAALIS-HUHTIKUUSSA: marjapensaat, koristepensaat 

Kun pahimmat pakkaset ovat ohi, on aika ryhtyä siistimään puita ja pensaita. Pensaat leikataan varhain keväällä ennen silmujen avautumista ja kun pensaiden tyvi on paljastunut lumesta. Parhain hetki on yleensä maalis-huhtikuun poutainen päivä. Olisi hyvä, jos poutaisia, kuivattavia päiviä olisi ollut jo muutama ja sään odotettaisiin sellaisena jatkuvankin.

Nuoret marjapensaat

'Mortti' 3 kpl istutettu 2020 kanatarhaan

'Pohjan Jätti' istutettu 2020 Mikalle

Poista heikot ja vaurioituneet versot kokonaan, katkaise loput versot 15–20 sentin korkeudelta, terveen silmun yläpuolelta. Anna taimien kasvaa rauhassa istutuksen jälkeen 3–4 vuotta. Poista ensimmäisten vuosien aikana vain vahingoittuneet ja maata myöten kasvavat oksat. Poista versot niin läheltä maan pintaa kuin mahdollista.

Musta- ja viherherukka

Mustaherukan hoitoleikkaukset aloitetaan, kun istutuksesta on kulunut 4–5 vuotta. Poista pensaasta ensin vaurioituneet ja maanmyötäiset oksat. Harvenna sitten versoja. Vanhat oksat on helppo tunnistaa tummasta väristä ja hilseilevästä kuoresta. Mitä vanhempi oksa, sitä tummempi kaarna. Joskus iäkkäät oksat ovat sammaloituneita. Poista vanhimpia versoja ja harvenna nuorempia versoja siten, että pensaaseen jää noin 25 versoa. Harvenna pensaita mielellään vuosittain, mutta vähintään joka toinen vuosi.

Punaherukka

'Aili' istutettu 2014

Punaherukkapensaiden annetaan kasvaa 6–8 vuotta, ennen kuin hoitoleikkaukset ovat tarpeen. Poista vanhimpien versojen lisäksi osa nuoremmista versoista. Parikymmentä versoa pensaassa on sopiva määrä. Leikkaa puna- ja valkoherukoita parin vuoden välein.

Karviainen

'Houghton' istutettu 2014

Karviaismarjapensaiden leikkaustarve on vähäinen. Poista pensaista muutaman vuoden välein pari kolme vanhinta oksaa. Poista aina tarvittaessa vioittuneet tai kuivuneet oksat.

Marja-aronia

Marja-aroniaa leikataan harvoin. Poista vanhimpia oksia silloin tällöin. Poista heikot ja vahingoittuneet oksat, samoin liiat juurivesat. Jos pensas on ränsistynyt tai liian korkea, typistä oksat 50–80 sentin korkeudelta.

Pensasmustikka

Pensasmustikkaa leikataan varovasti. Istutusleikkausta se ei tarvitse. Leikkaa talven aikana kuivuneet versojen kärjet terveeseen osaan saakka. Poista myös vahingoittuneet ja liian lamoavat oksat säännöllisesti. Jos kasviin ilmaantuu kesän aikana kuihtuvia, tummuvia versoja, poista ne heti, sillä kyseessä on mitä varmimmin pensasta vahingoittava mustikkasyöpä.

Marjasinikuusama

'Anja' ja 'Atut' istutettu 2016

Pensas voi hyvin sellaisenaan muutamia vuosia, mutta noin kolmen vuoden kuluttua voit alkaa leikata sitä kevyesti. Marjasinikuusamat pidetään ilmavina poistamalla keväisin vanhimpia oksia. Mikäli marjojen laatu huononee, on marjasinikuusamaa leikattava enemmänkin.

Koristepensaat, yleisohjeita

Keväisessä hoitoleikkauksessa poistetaan toisiaan hankaavista oksista heikompi sekä liian tiheässä olevat, maahan lamoavat ja muut pensaan kasvutapaan sopimattomat versot. Leikkaus tehdään terveeseen versonosaan saakka ja sopivasti suuntautuvan silmun tai oksahaaran yläpuolelta.

Kun pensas nuorennetaan harventaen, siitä poistetaan vanhimmat, huonosti kukkivat versot maan pintaa myöten. Harvennusleikkaukset voi aloittaa keskimäärin jo 3–5 vuoden kuluttua istutuksesta. Niitä kannattaa jatkaa vuosittain, jotta pensaat pysyvät jatkuvasti hyvännäköisinä ja terveinä.

Varovainen harvennusleikkaus sopii jokseenkin kaikille pensaslajeille. 


Syyshortensia

Syyshortensian oksat nuokkuvat syksyllä kuihtuneiden kukintojen painosta. Kukinnot voi poistaa, jotta niihin kertyvä lumi ei murra oksia. Keväällä pensaasta poistetaan tavalliseen tapaan kuolleet ja vioittuneet verson osat. Tämän jälkeen pensaan voi leikata joko voimakkaasti tai varovasti. Varovainen leikkaus tehdään 1–3 vuoden välein, jolloin poistetaan vain heikoimpia ja vanhimpia versoja. Voimakas leikkaus keväällä tuottaa vähemmän, mutta suurempia kukkia kuin varovainen leikkaus. Pensas leikataan keväällä niin, että kuhunkin edellisenä vuonna kasvaneeseen, noin lyijykynän paksuiseen versoon jää 2–3 silmuparia ja vähintään sormenpaksuisiin versoihin 3–4 silmuparia. Toisin sanoen mitä paksumpi verso, sitä enemmän silmuja jätetään. Heikot oksat poistetaan kokonaan.


Isabellansyreeni

Isabellansyreeni ei kaipaa leikkausta, mutta vanhempia pensaita voidaan nuorentaa harventamalla vanhimpia ja heikoimpia oksia. Syreeneitä leikataan varovasti, sillä kukkasilmut sijaitsevat vanhojen versojen kärjissä. 

Amerikanheisi 'Jenkki'

Pensasta voi leikata muutaman vuoden välein, poistamalla huonokuntoisia versoja, keväällä ennen kasvuunlähtöä.

Kanukat

Valkokirjokanukka
Pensaskanukka 'ByBoughen' NEON BURST® istutettu 2020

Kanukka leikataan poistamalla säännöllisesti vanhimpia oksia, sillä nuorimmat versot ovat kaikkein värikkäimpiä.


Rusovuohenkuusama ’Cool Splash’

Tarvittaessa kuivuneet ja vaurioituneet oksat poistetaan aikaisin keväällä ennen silmujen puhkeamista. Pensaan voi nuorentaa muutaman vuoden välein katkaisemalla kaikki versot kerralla läheltä maanpintaa. 

Pensashanhikit 

'Pink Queen' istutettu 2019
'Lovely Pink' istutettu 2020
'Creme Brule' istutettu 2020

Pensashanhikkia ei tarvitse leikata, mutta harventaminen parantaa pensaan kasvua ja kukintaa. Varhain keväällä vanhoja oksia voi siis poistaa maata myöten. Oksat voidaan leikata alas saakka, jolloin oksatynkää jätetään juureen 10–15 senttiä. Kukat kehittyvät sekä samana kesänä kasvaneisiin että vanhempiin versoihin; runsaimmin kukkivat pari, kolme vuotta vanhat versot. Vanhat yksilöt kestävät myös alasleikkauksen, mutta uusiutuvat aika hitaasti.

Vanhoja hanhikkeja suositellaan leikkaamaan harventamalla. Silloin poistetaan heikot oksat kokonaan. Lisäksi latvaosien runsashaaraisia oksia lyhennetään noin kolmannes pituudestaan. Uudet versot kasvavat leikkauskohdan alapuolelta ja niistä kehittyy voimakkaita ja runsaskukkaisia.

Purppuraheisiangervo 'Diabolo' 

Pensas kestää leikkaamista hyvin ja sen voi nuorentaa, joko kokonaan alasleikkaamalla, tai poistamalla vanhoja ja huonokuntoisia oksia.

Pensasangervot (Spiraea)

Kuninkaanangervo 'Kruunu' istutettu 2013
Keijuangervo ´Little Princess´ istutettu 2020
Valkoruusuangervo 'Albiflora' istutettu 2020

Jokavuotista leikkaustarvetta ei ole, sillä pensaat ovat pitkäikäisiä. Angervo leikataan harventamalla huonoimpia oksia muutaman vuoden välein. Spiraea-ryhmän kukinnot muodostuvat saman vuoden versojen kärkiin. Näin ne voidaan leikata alas keväällä kukinnan kärsimättä. 

Alasleikkaus 4–5 vuoden välein uudistaa kasvustoja hyvin. Kovin paljon pidempää leikkausväliä ei kannata pitää, sillä kukinnan runsaus ja kukintojen koko taantuvat pensaan ikääntyessä.

Eri pensasangervot kestävät lumen painoa eri tavoin. Esimerkiksi koivuangervo kestää lumen painoa, samoin matala keijuangervo. Ruusuangervolla versot usein katkeavat kinosten kasaantuessa. Jos pensas on keväällä aivan risuna, voi versot huoletta katkaista kymmensenttisiksi.

Japaninangervot

Keltajapaninangervo istutettu 2019
Gold Spiraea japonica ‘Yan’ Double Play® istutettu 2020

Useimmat lajit sietävät vuosittain toistuvan leikkauksen, mutta yleensä leikkaus 3–5 vuoden välein riittää.

Koivuangervo

Koivuangervo ’Island’ istutettu 2015

Leikkausten tiheys riippuu lajista. Koivu- ja keijuangervo voidaan periaatteessa leikata alas vaikkapa joka kevät menettämättä kertaakaan kukintaa. Runsaasti juuriversoja muodostavat pensaat kestävät alasleikkauksen 3–5 vuoden välein, jos ne näyttävät sitä kaipaavan.

Alasleikkaus, yleisohjeet

Pensaan voi nuorentaa voimakkaasti alasleikkauksen avulla. Se tehdään aina varhain keväällä ennen silmujen avautumista. Alasleikkaus sopii runsaasti vesoville lajeille sekä piikkisille pensaille, joita on vaikea harventaa. Sen sijaan yksirunkoisia, usein toiseen lajiin vartettuja pensaita ei leikata alas koskaan.

Jokainen verso katkaistaan pensaan koosta riippuen 10–30 sentin korkeudelta maan pinnasta. Muutamat pensaat kasvattavat alasleikkauksen jälkeen niin paljon uusia versoja, että niitä täytyy harventaa kesällä.

Pääsääntöisesti alasleikkausta ei kannata tehdä kovin tiheään tahtiin, sillä se on raju toimenpide. Useimpia pensaita ei tarvitsekaan leikata alas 15–20 vuoteen istutuksesta.

Ruusut muurilla

Ruusu ’Nils’
Karoliinanruusu
Morsionruusu 'Juhannusmorsian'
Ranskanruusu 'Olkkala'

Keväällä vanhat oksat poistetaan maata myöten. Kestää varhain keväällä tehdyn alasleikkauksen. Jos ruusu kasvattaa runsaasti juurivesoja, se yleensä kestää alasleikkauksen ja uudistuu nopeasti. Alasleikkaus vaatii elinvoimaisen pensaan. Leikkaa kaikki versot 10–20 sentin mittaisiksi tapeiksi. Sopiva aika on keväällä ennen lehtien puhkeamista. Alasleikkausta kestävät pensaat voit aina myös harventaa.

Köynnösruusu ’New Dawn’

Köynnösruusuista poistetaan aikaisin keväällä kuolleet, heikot ja vahingoittuneet versot. Täysikokoisista, noin 3–5-vuotiaista ruusuista poistetaan lisäksi vanhoja versoja.

Kevätleikkauksessa köynnösruusuista leikataan siis heikot versot kokonaan ja vahvat versot leikataan 6-10 silmun yläpuolelta. Jos köynnösruusu on jäänyt säännöllisesti leikkaamatta, se nuorennetaan varhain keväällä. Vanhimmat haarat poistetaan kokonaan, ja nuoremmat versot lyhennetään 40–50 sentin mittaisiksi haaroittumisen edistämiseksi.

Tarhakurtturuusut

Tarhakurtturuusu ’Lac Majeau’

Tarhakurtturuusu 'Ritausma’

Tarhakurtturuusu ’Sävel’

Tarvitsee jokavuotista leikkausta, ettei tule liian tiheä. Vanhimpia ja huonosti kukkivia oksia poistetaan vuosittain leikkaamalla ne 10 cm korkeudelta. Kurtturuusut voi myös leikata alas muutaman vuoden välein.

Kukinnan uusiutumisen jouduttamiseksi kuihtuneet kukat tulisi poistaa niin pian kuin mahdollista. Leikkaus tehdään, vaikka yhdessä tertussa olisi vielä joku avautumaton nuppu. Pelkkä kuihtuneiden kukkaperien poisnyppiminen ei riitä. Kukinnon lisäksi versosta poistetaan yksi ainakin 5-lehdykkäinen täysikokoinen lehti. 


Katajat

Yleensä ei ole leikkaustarvetta. Kuivuneet oksat poistetaan. Liian leveäksi kasvavia katajia voidaan leikata tarvittaessa. Niitä leikataan vuosittain tai joka toinen vuosi sopivasta oksankulmasta. Silloin poistetaan vain uloimpia oksan haaroja. Leikkaamisen jälkeen ei tulisi näkyä, että kasvia olisi leikattu. Kannattaa leikata sellaisesta paikasta että leikkauskohtaa peittämään jää lehtevä oksan osa. Katajat leikataan keväällä.

Perennan varret

Perennojen varsien leikkaamisesta olen kirjoittanut täällä.

TOUKOKUUSSA:

Tertturuusu ’Schneewittchen’ eli 'Iceberg'

Ryhmäruusujen leikkausajankohta on yöpakkasten mentyä, mutta ennen silmujen kasvuun lähtöä. Jos ruusuja leikataan liian aikaisin, yöpakkaset saattavat vahingoittaa uusia kylmänarkoja versoja. Paleltuneet, kuivuneet ja heikot oksat poistetaan kokonaan. Vahvoja oksia jätetään 3-5 kpl ja kukin niistä katkaistaan 3-5 terveen silmun yläpuolelta 10-15 cm mittaisiksi noin 1 cm terveen silmun yläpuolelta. Terve silmu on punertava tai vihreä. Isokukkaisille jaloruusuille jätetään 20–25 cm pituiset versot. Versojen sivuhaarat voi lyhentää kahden silmun mittaisiksi.

Kesällä poistetaan mahdolliset villiversot kokonaan, eli ne leikataan niin syvältä kuin mahdollista. Villiversot tunnistaa paksusta, usein eri värisestä, kukattomasta ja runsaspiikkisestä varresta. Villiversojen lehdet ovat yleensä vaaleammat ja pienemmät kuin varsinaisen ruusun.

ALKUKESÄLLÄ: syysleimut

Alkukesällä voi latvoa perennoja, esimerkiksi syysleimuja. Tällöin kukinta siirtyy hiukan myöhemmäksi ja kasveista tulee suurempia ja matalampia.

KUKINNAN JÄLKEEN:

Juhannusruusu ’Plena’

Mikäli haluaa juhannusruusua leikata, on se tehtävä heti kukinnan jälkeen. Tällöin pensas ehtii kasvattaa uusia versoja, jotka kukkivat seuraavana keväänä.

Ryhmän ruusuja leikataan mahdollisimman vähän. Kuolleet ja vaurioituneet oksat poistetaan tietenkin heti lumen sulettua. Muu kevätleikkaus ei ole tarpeen. Leikkaamalla ruusuja keväällä menetetään ehkä koko sen kesän kukinta. Jos pensasta on tarpeen madaltaa, muuten muotoilla tai poistaa liian pitkiä vuosiversoja, on työ parasta tehdä kesä-heinäkuun vaihteessa tai heti kukinnan päätyttyä. Pensas ehtii silloin kesän aikana kasvattaa uusia versoja, jotka kukkivat seuraavana kesänä eikä kukintarytmi häiriinny leikkaamisesta.

Kanadalainen ruusu ’Morden Blush’

Puistoruusu 'Aicha'

Kukinnan uusiutumisen jouduttamiseksi kuihtuneet kukat tulisi poistaa niin pian kuin mahdollista. Leikkaus tehdään, vaikka yhdessä tertussa olisi vielä joku avautumaton nuppu. Kuihtunut nuppu poistetaan sivuverson tyveä myöten.

HEINÄ-ELOKUUSSA: kirsikat, luumut, koivut, vaahterat ja hevoskastanjat 

Kirsikka ja luumu

Leikkaa mahdollisimman vähän ja varhain, kun oksat vielä pieniä.

Vaahtera

Leikataan mahdollisimman vähän.

Päärynä

Päärynäpuuta leikataan samalla periaatteella kuin omenapuuta. Päärynäpuu on kuitenkin omenapuuta paljon voimakaskasvuisempi, jolloin leikkaamisen kanssa kannattaa olla varovainen. Mitä voimakkaammin leikkaa, sitä enemmän puu kasvaa ja sitä vähemmän satoa se antaa. Päärynäpuu tulee myös hyvin korkeaksi. Jos pihalla on tilaa, kannattaa sen antaa kasvaakin, koska puu on luonnollisessa muodossaan hyvin kaunis.

Pääasiassa kannattaa poistaa suoraan latvan sisään tai liian jyrkässä oksakulmassa kasvavat versot. Jos puussa on jokin muihin oksiin verrattuna ylipitkä oksa, sitä voi lyhentää joko oksahaaran tai ulospäin kasvavan silmun kohdalla. Jos oksia kasvaa hyvin tiheässä, lähellä toisiaan, niiden seasta kannattaa harventaa pois heikoimmat. Myös toinen kahdesta hankaavasta oksasta on hyvä poistaa tai lyhentää. 

Eläviä oksia on hyvä poistaa keskellä kesää, heinäkuun puolivälin jälkeen, tai keväällä ennen kuin lehdet puhkeavat. Pidä leikkaushaavat mahdollisimman pieninä, sormenpään kokoisina, niin ne umpeutuvat nopeasti.

Perennan varret

Tavanomaiset perennat voi leikata milloin tahansa kunhan ne ovat muuttuneet keltaisiksi ja alkaneet lakastua. Esimerkiksi pionit, syysleimut, ritarinkannukset, tarhaiiso…

Kukkineet versot voit poistaa heti, kun kukat ovat kuihtuneet – ellei sitten halua kerätä siemeniä. Esimerkiksi tädykkeet, lupiinit, kyläkurjenpolvet…

Lajit, joilla on isot putkilomaiset varret, leikataan vasta keväällä. Ne saattavat muuten kerätä vettä, joka jäätyy taimen tyvellä. Onttovartiset perennat voi leikata pitkiksi tapeiksi ja taittaa maata vasten, ettei vesi pääse kasvin sisään. Esimerkiksi jaloritarinkannukset, tattaret, nauhukset, putkilot…

Tiheä ja lehtevä perennakasvusto kannattaa leikata syksyllä. Se helpottaa talvehtimista. Paksu jätekerros voi jarruttaa uutta kasvuun lähtöä keväällä. Esimerkiksi poimulehdet...

Arimmat kasvit kannattaa leikata vasta keväällä tai ainakin suojata esimerkiksi havuilla, lehtikerroksella tai muulla katteella. On myös arkoja kasveja (en tarkalleen tiedä mitä), jotka pitää leikata syksyllä. Ne pitää joka tapauksessa suojata – jos on talvisuojausihminen. Parsa ainakin kuuluu näihin leikattaviin, vaikka ei kovin arka olekaan.

Kauniit perennat voi jättää talventörröttäjiksi. Esimerkiksi kaunopunahatut, syysmaksaruohot, päivänliljat, iirikset, heinät…

MYÖHÄÄN SYKSYLLÄ, ELOKUUSSA JA MARRASKUUSSA: viiniköynnös

1. syksy: kahteen versoon jätetään 2-4 silmua, muut versot poistetaan kokonaan.

2. syksy: neljään versoon jätetään 6-7 silmua, muut versot poistetaan kokonaan. Tavoitteena on voimakkaat pääoksat, jotka ohjataan kasvamaan tasaisesti omiin suuntiinsa.

3. kesä: Uudet sivuversot typistetään 1-2 lehden yläpuolelta ja kaikki uudet rungosta lähtevät versot poistetaan (uudet pehmeät versot voidaan leikata kesällä, niistä ei tule nestevuotoa). Samalla uudet versot tuetaan pystyyn tukinarulla.

Elokuun alussa kaikkien versojen latvoista leikataan 10-15 cm pois. Tämä edistää köynnöksen valmistautumista talveen.

3. syksy: Neljään pääoksaan jätetään uudesta kasvusta 6-7 silmua, muihin versoihin jätetään 2 silmua. Hedelmää kantaneisiin oksiin jätetään vain yksi silmu.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Ei kirkkaankeltaista ilman valkoista. Eikä pääsiäistä ilman joulua. Poimin tulppaanien seuraksi jouluruusuja omasta puutarhasta. Ne uskolliset ja ihanat kukkivat jälleen.

Hyvää ja aurinkoista pääsiäistä!

MEILLÄ KUKKII JO

Meillä kukkivat jo pionit, jaloleinikit, tulppaanit, Maariankellot, kirjopikarililjat, valkoalpit, jaloritarinkannukset, iirikset, lemmikit ja mitä kaikkea niitä nyt vielä onkaan. Ne kukkivat suurina ja runsaina ja ah, niin ihastuttavina makuuhuoneen seinällä.

Pari kuukautta tässä talossa on käynyt huiske. Kaapit on siivottu, talo on puunattu katosta lattiaan ja makuuhuoneen seinä tapetoitu. Blogijuttuja ei juuri ole kirjoitettu. Ikkunat ja verhot ovat vielä pesemättä. Ne odottavat lämpimämpiä kelejä.

Viime syksynä istuin erään rautakaupan eteisessä syyskukkakassien kanssa ja odottelin perhettäni. Siinä odotellessa selailin lehteä ja iskin silmäni tähän kukkaisaan tapettiin. Kun mieheni sitten helmikuussa kysyi syntymäpäivälahjatoivettani, minulla oli heti idea valmiina. Toivoin tapettirullia. Lupasin liisteröidä ne seinälle.

Entinen vaaleasävyinen tapetti sai väistyä. Se, jonka tapetoinnista on riittänyt naurua moneksi vuodeksi. Kirjoitin siitä blogiini otsikolla Remontiikkaa. Olen iloinen, kun koko perhe pitää tästä uudesta tapetista. Se saa näyttämään huonekalutkin uusilta. Olin niiden väriin jo kovin kyllästynyt, mutta nyt ne sopivat täydellisesti kokonaisuuteen. Makuuhuoneen muut seinät, verhot ja päiväpeitto ovat vaaleita, joten huone ei tullut lainkaan synkäksi.

Monet siivoavat ja remontoivat jouluksi. Minun deadline on puutarhakauden alku. Kun huusholli on tip top, voikin kasvukauden alkaessa muuttaa puutarhaan.

Älkää vain erehtykö luulemaan, että täällä ovat ikkunanedustat täynnä topakoita tomaatin taimia ja muuta sen sellaista kasvihuoneeseen istutettavaksi. Ei ole. Hangen alla jotakin on tulossa ja pääsiäiseksi ruohoa, mutta siinä kaikki. Kaikkea ei vain ehdi. Juurtuneet varjoyrtin versot ja ulkomuratit sentään odottelevat vedessä pääsyä maahan.

Tänään kiersin hangen alta vapautuneessa puutarhassa katselemassa, joko kukkia tai versionpäitä näkyisi. Jouluruusut, nuo ihanat, olivat nupuillaan. Aloin heti miettiä, mistä aloitan, kun maa vähän kuivahtaa ja pääsee puutarhaan talsimaan. Vielä hetki.

VAIKUTTAVAT VÄRIT

Väriterapia on ilmeisen kiistelty alue. Taideteollisen korkeakoulun väriopin lehtori Harald Arnkil sanoo, että väreillä on vaikutusta. Hänen mukaansa niillä ei kuitenkaan ole fysiologisia ominaisuuksia, jotka välittyisivät ihmisiin.

Hän sanoo, että jos kirkas punainen saa verenpaineen nousemaan ja pulssin kiihtymään, se johtuu jostakin tilanteeseen liittyvästä seikasta eikä itse väristä. Arnkil tarkentaa, että värien vaikutus perustuu mielikuviimme, mielleyhtymiimme ja mieltymyksiimme.

Asia mietityttää minua, sillä lapseni on vastasyntyneenä parantunut liiallisen bilirubiinin aiheuttamasta keltaisuudesta sinivalohoidon avulla. Vauvan ja minun veriryhmät eivät sopineet yhteen ja aiheuttivat bilirubiinin kertymisen vauvan elimistöön. Onneksi pari viikkoa kestänyt sinivalohoito riitti eikä veren vaihtoon tarvinnut ryhtyä. Solut ja molekyylithän reagoivat värivaloon. Siksi mietin, voiko väreillä kuitenkin olla jotakin erityistä fysiologista vaikutusta ihmiseen.

En ole perehtynyt värejä koskeviin tutkimuksiin. Siksi kerron niistä hyvin yleisellä tasolla mainitsematta lähteitä.

Värillisen valon vaikutusta kasveihin on tutkittu. Jossain tutkimuksessa on todettu salaatin siemenien itävän punaisessa valossa, mutta infrapunasäteilyn alla ei tapahdu mitään.

On tunnettu tosiasia, että valo vaikuttaa hormonijärjestelmän kautta vuorokausirytmiin. Kirkas valoärsyke voi häiritä melatoniinin tuotantoa. Kännykkävalmistajat suosittelevatkin iltamyöhällä kytkemään näytöltä sinisen valon pois päältä, jotta nukahtaminen ei häiriintyisi.

Törmäsin myös opinnäytetöihin, joissa oli paneuduttu valaistuksen säätelyyn vireystilan parantamiseksi toimistoympäristöissä. Valaistuksen värillä on merkitystä.

Kiinalaiset, intialaiset, kreikkalaiset, intiaanit ja muinaiset egyptiläiset ovat käyttäneet väriterapiaa jo ammoisina aikoina. Myöhemmin väriterapia sai väistyä lääketieteen, erilaisten rohtojen ja salvojen, alta.

Onko entisinä aikoina ihmisillä ollut jotakin sellaista tietoa, jota meillä ei nykyaikana ole? Onko tieteen ja erityisesti lääketieteen voittokulku pyyhkinyt altaan arvokasta tietoa, joka on alkanut näyttää naurettavalta? Näinhän on käynyt luontaistuotteiden suhteen. Kalaöljyjen tehokkuudelle on naureskeltu, mutta samalla Marevan-potilaita on varoiteltu käyttämästä niitä. Miksi? No tietenkin siksi, että kalaöljyt ohentavat verta. On tietysti lääketeollisuuden etu, että veri ohennetaan Marevanilla eikä kalaöljyllä. Siksi luontaistuotteille pitää naureskella.

Jos sinivalohoito poistaa ylimääräisen bilirubiinin elimistöstä, niin vaikutus ei voi olla pelkästään psykologinen. Miksei väreillä voisi olla myös muita vaikutuksia? No, sinivalo on tietysti eri asia kuin sininen, mutta kuitenkin tiettyjä valotaajuuksia kummassakin. Ilman valoa ei ole värejäkään.

Väriterapiassa punaisen on ajateltu stimuloivan verenkiertoa ja sydämen toimintaa. Vaaleanpunaisella sanotaan olevan rauhoittava vaikutus ja sen sanotaan lisäävän hellyyden tunteita. Mitäpä, jos ylivilkkaille annettaisiin parin viikon valohoitokuuri vaaleanpunaista valoa?

Oranssin on ajateltu olevan laksatiivinen. Oranssista sanotaan, että se parantaa henkisiä kykyjä ja lisää iloisuutta. Liika oranssi väsyttää, mutta vaalea sävy auttaa uupumukseen.

Keltaisen on ajateltu stimuloivan hermostoa. Se lisää keskittymiskykyä, energiaa ja stressinsietokykyä. On ajateltu, että punainen, purppura, keltainen ja oranssi nopeuttavat hengitystahtia ja nostavat pulssia. Vihreä, sininen ja lila puolestaan hidastavat niitä.

Sinisellä ja violetilla on ajateltu olevan viilentävää vaikutusta. Väriterapiassa sinisellä sanotaan olevan rauhoittava vaikutus. Sininen alentaa verenpainetta ja auttaa keskittymään. Se voi myös lisätä luovuutta.

Violetin sanotaan alentavan verenpainetta ja vähentävän ruokahalua. Sen sanotaan auttavan henkiseen kipuun ja parantavan unta. Sillä on puhdistava, rauhoittava ja tasapainottava vaikutus. Voisiko unilääkkeitä korvata lilavalohoidolla?

Vihreä auttaa rentoutumaan. Se vähentää jännittyneisyyttä ja stressiä sekä parantaa mielialaa.

En ota kantaa erilaisiin väriterapian muotoihin. En suoralta kädeltä kuitenkaan menisi tyrmäämään väriterapioiden vaikuttavuutta. Tutkijat väittelevät siitä, mikä värien vaikutusmekanismi ihmisessä on. Itse olen taipuvainen ajattelemaan niin, että tiede ei ole selvittänyt kaikkea. Ehkä ei kannata sanoa, ettei väreillä ole fysiologisia vaikutuksia, jos niitä ei ole tähän mennessä pystytty selittämään.

Monet tutkijat uskovat, että väreillä on vaikutusta mielentilaan ja hyvinvointiin. Värit herättävät ihmisissä emotionaalisia tunteita. Väreillä on myös vaikutusta käyttäytymiseen. Mitä voimakkaampi tai intensiivisempi väri on, sitä enemmän se aktivoi ihmistä.

Miettiessäni värien vaikutusta itseeni tunnistan tiettyjen laajojen ja varsinkin voimakkaiden väripintojen ärsyttävän minua. Toisaalta taas tietyt, erityisesti vaaleat värisävyt pienempiin osiin jaettuina ja harmonisesti yhdistettyinä tuovat levollisuutta ja miellyttävät. Havaintojani tukevat useiden tutkijoiden väitteet siitä, että itse värisävyä enemmän vaikuttaa värin tummuus, vaaleus tai kylläisyysaste.

En pidä kirkkaankeltaisesta, mutta hailakankeltainen on yksi lempiväreistäni puutarhassa. Samoin on kirkkaanpunaisen ja vaaleanpunaisen laita. Tein sellaisenkin mielenkiintoisen havainnon, että en pidä kirkkaanoranssista. Sen sijaan vaaleat oranssin sävyt viehättävät yhä enemmän.

Ehkä olen ympäröinyt itseni väreillä, joita tarvitsen. En ajattele, että yksittäisillä värivalinnoillani olisi kovin suurta merkitystä. Ajattelen kokonaisuuden ratkaisevan. Rakastan rauhaa ja harmonista ilmapiiriä. Siksikö pidän niin paljon erilaisista vaaleista värisävyistä?

Tuttavallani on räiskyvän värinen puutarha – kirkkaankeltaista, loistavaa oranssia, voimakasta punaista ja monia muitakin värejä. On ihanaa käydä siellä ja nauttia kirkkaista väreistä hetken aikaa. Sitten taas palaan mielelläni omaan puutarhaani vaaleiden, harmonisten sävyjen keskelle ja tunnen olevani kotonani. Jotenkin tuntuu, että omassa puutarhassa aallonpituudet ovat itselle sopivimmat.

Mietin näitä saatuani jonakin syksynä arpajaisten yhteydessä Ailalta idean kirjoittaa väriterapiasta. Kiitos, Aila, mielenkiintoisesta ideasta! Tuli sukellettua itselleni aivan uuteen aihealueeseen. Se oli virkistävä värikylpy talven harmaudessa.