LUUKKU 14.

ILOA

Kun iloitsee pienistä asioista,

voi iloita usein.

— Tuntematon

Tähän puutarha, perhe ja lemmikit tarjoavatkin loputtomasti mahdollisuuksia. – Tuolla on peuroja, on meillä usein kuultu lausahdus. Olemme yksitoista vuotta nähneet valkohäntäkauriita harva se päivä, mutta silti ne ilahduttavat aina. Useimmiten niitä näkee pelloilla, joskus ihmisten pihoissa omenapuiden alla, jopa urheilukentällä. Hyvin usein menen ikkunan ääreen niitä katselemaan.

Kuvan on ottanut Vilpas Isopahkala

– Katsokaa, mihin Reetta on mennyt nukkumaan, joku huudahtaa. Milloin Reetta on pyykkikorissa, milloin missäkin. – Oi, miten rennosti Onneli nukkuu, toinen hihkaisee. Kissat löytävät mitä hassuimpia asentoja ja lötköttävät rentoina. Joka päivä niitä ihailemme ja jaamme ilomme.

Aika hellyyttävää ♥

Löysin sittenkin kadoksissa olleen iiriksen nimilapun. Ihanaa, kun nyt tiedän se olevan ’Immortality’.

Saksankurjenmiekka 'Immortality'

Puutarhassa on hiljaista, mutta kuvista saan iloita synkimpänäkin talvipäivänä. Kun käväisen puutarhavarastossa, on ilo nähdä puhtaat kastelukannut odottamassa tulevaa kevättä. Ja se onkin iso ilo se.

Joutsenet kerääntyivät meidän viereiselle pellolle valmistautumaan muuttomatkalle. Niitä oli ilo  seurata ikkunoista.

Iloista perjantaita! Ja onnittelut kaikille Joukoille, erityisesti minun rakkaalleni ♥

LUUKKU 13.

UNELMATYÖT

Ei työ meitä väsytä, vaan kaikki se mikä vielä on tekemättä.

— Friedrik Wislöff

Joskus kasvukaudella – ei onneksi kovin usein – erehtyy ajattelemaan niitä kaikkia tekemättömiä töitä, jolloin meinaa iskeä epätoivo. Sen sijaan talvella ne kaikki tekemättömät työt verhoutuvat unelmiksi.

Tekisinkö tuosta tyhjästä alueesta suloisen sonaatin, konserton vai jopa sinfonian? Duurissa vai mollissa? Mitä jos yhdistäisin siihen kukkakimpun kaunottaret? Hmm... nopea alkusoitto krookuksilla, sitten tulppaanien hidas osuus. Sitten tulee scherzo. Scherzon pitää olla leikkisä… vaikkapa pussillinen siperianunikoita: keltaisia, valkoisia ja punaisia. Vai olisiko konsertto sittenkin parempi?

Talvella kaikki on mahdollista.

Kimpussa on pioneita, pallo-ohdaketta, koreakärsämöä, kuunliljan nuppuja  sekä jättipoimulehteä.

Ajattele suuria, mutta nauti pienistä.

— Tuntematon

Akileijan lehdet puhkeavat kauniina kuin pienet pionit.

Toiveikasta torstaita!

LUUKKU 12.

ENSIAPUA

Puutarhalapioni parantaa kaikki haavani.

— Ralph Waldo Emerson

Monien kasvien parantavat vaikutukset tunnetaan melko yleisesti, mutta puutarhalapion vaikutuksista ei ehkä niin paljon ole puhuttu. Me puutarhaintoilijathan sen tiedämme. Meillä on paljon muitakin rohtoja, pillereitä, pulvereita, tippoja, balsameita ja laastareita. On ulkoisesti käytettäviä ja sisällä nautittavia.

Minun ensiapupakkaukseni

Puutarhalapion lisäksi hyviksi on havaittu ainakin talikko, kuokka, istutuslapio, voikukkarauta, kuvatiedostot ja puutarhablogit.

Kaikkea kaunista ja hyvää keskiviikkoosi!

LUUKKU 11.

INNOSTAVASSA SEURASSA

Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon. 

Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita.

— Esa Saarinen

Ei se mitään, meillä puutarhahulluilla on sitten nuorekasta seuraa siellä innokkaiden joukossa.

Tästä jatketaan ensi kesänä taas yhtä innokkaana kuin kuluneena kesänäkin. Tästä tulee minun Ameriikka. Amerikanpihlaja on jo. Suureksi palloksi kasvava tuija 'Woodwardii' sekä jättikokoiset kuunliljat 'Sum and Substance' sopivat tänne. Onhan Ameriikassa kaikki suurta.

Innostavaa tiistaipäivää sinulle!

LUUKKU 10.

RUUSUISTA ELÄMÄÄ

Voimme valittaa, kun ruusupensaassa on piikkejä,

tai iloita, kun piikkipensaassa on ruusuja.

— Abraham Lincoln (1809–1865)

Ruusu 'Schneewittchen'

Miellyttävää maanantaita!

LUUKKU 9.

KOKEILUA

Puutarhanhoidossa ei voi tehdä virheitä,

vain kokeiluja.

— Janet Kilburn-Phillips

Minä kokeilin, kasvaisiko purppuraheisiangervo mutkalle siitä kohtaa, jonne teen kivipolun. Ei kasvanut.

Minkäs sille mahtoi, kun polku piti tehdä juuri siihen paikkaan, jonka vieressä kasvoi tämä purppuraheisiangervo.

Suloista sunnuntaita!

LUUKKU 8.

DUETTO

Puutarha on rakkauslaulu – Luontoäidin ja ihmisen duetto.

— Jeff Cox

Luontoäiti on jo mestari, mutta minä opettelen vasta nuotteja. Välillä menee vähän nuotin vierestä.

Sinililan, vaaleanpunaisen ja kellertävän kolmisointu. Äänessä loistosalvia, pioni 'Pillow Talk' ja jättipoimulehti.

Puutarhan syksyisistä kolmisoinnuista kirjoittelin täällä ja täällä.

Sointuisaa Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää!