sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

OPPIA IKÄ KAIKKI

Kolme emokanaa seisoo luukun kynnyksellä ja miettii, mentäisiinkö ulos ja milloin mentäisiin. Rekku pujahtaa emon jalkojen välistä ja lennähtää portailta maahan. Lyydia seuraa perässä samaa reittiä. Aliisa sen sijaan hyppää emon selkään ja matkustaa lennähtävän emon kyydissä alas. Lilli viipottaa perässä. Kukko lentää komeassa kaaressa viimeisenä.

Niin ovat tiput kasvaneet, vaikka ovathan ne vielä pieniä.  Rohkeasti menevät ulos upouuteen tarhaan. Monta päivää sitä piti opetella. Tarha oli niin suuri ja pelottava, vaikka emot olivat koko ajan ihan lähellä ja kukko kaikkien turvana.

Tiput ovat nyt kuuden viikon ikäisiä. Alkuosan kuvat on otettu tipujen ollessa parin viikon ikäisiä.

Kukko tuli ja kutsui tomerasti
kanoja ja tipuja syömään, mutta ei. 

Kun ensimmäisten lämpimien päivien tultua avasin luukun, kanat katselivat varovaisina uutta maisemaa kynnykseltä. Heitin maahan jyviä ja herkkujen herkkua: seesaminsiemeniä. Kukko tuli ja kutsui tomerasti kanoja ja tipuja syömään, mutta ei. Rohkein kana lennähti hetkeksi maahan, kaakatti kovalla äänellä pyytäen toisiakin syömään, nokkaisi vähän ja palasi toisten luo sisälle.

Kului aikaa. Kuopukseni sai houkuteltua kaikki emot ulos, mutta tiput eivät uskaltaneet seurata perässä. Emot palasivat tipuja hoivaamaan sisälle. Kuopus sai tehdä paljon työtä, että tiput uskaltautuivat ulos eivätkä viipottaneet kiireesti takaisin sisälle. Matoja. Juustonpalasia. Siemeniä. Lempeää rohkaisua.                                   

On ollut ihana seurata, kuinka sopuisasti kanat hoitavat yhdessä tipuja. Kanalassa vallitsee nyt täydellinen rauha ja rakkaus.

Sittemmin porukka on viettänyt aikaa niin paljon tarhassa, että ovat syöneet kupunsa kukkuroilleen matoja. Nimittäin eräänä päivänä mieheni kysyi minulta ihmeissään, mikä nyt on kun kanoille ei mato kelpaa. Oli tuonut pulskan ja kaikin puolin komean madon, mutta kanat eivät kiinnostuneet siitä.

Kanathan ovat todellisia elävän ravinnon syöjiä.

Menin katsomaan ja tarjosin matoa niille. Aliisa otti madon nokkaansa ja juoksi kauemmas. Kohta Rekku juoksi mato suussaan, mutta jätti sen kuin lelun maahan. Olikohan se liian iso? No, kun tipuille ei kelvannut, Floora vetäisi yhdessä hujauksessa luikertelevan madon kaikessa komeudessaan vatsaansa. Luulisi vähän kutittavan sisuskaluissa. En ole ennen asiaa ajatellut, mutta kanathan ovat todellisia elävän ravinnon syöjiä.

Tipuilla on kolme emoa ja ne kaikki ovat yhtä tärkeitä. Kuvassa Lyydia.

On se kumma, ettei tuolle porukalle voi antaa tasapuolisesti mitään.

Poikani hämmästeli, että on se kumma, ettei tuolle porukalle voi antaa tasapuolisesti mitään. Hän kun haluaisi antaa matoja kaikille. Jos antaa madon kukolle, se antaa herkun kanalle, joka puolestaan antaa madon tipuille.

Lyydia

Kanojen uudesta ulkotarhasta nautimme kaikki, mutta se onkin sitten jo oman jutun aihe.

Tässä kuvassa tiput ovat neljän viikon ikäisiä. Näyttää siltä, että Liina (takana vasemmalla) ei olekaan kana, vaan kukko. Siksi sen nimi on nyt Rekku.

Kaunista sunnuntaita Sinulle!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

PRINSESSA JA HÄMÄHÄKKI


Eilen oli täydellinen päivä terassin pesuun: hiostavan kuuma, suorastaan tukala niin ulkona kuin sisälläkin. Olin haaveillut terassien pesusta jo kauan, mutta maltoin mieleni ja tein kiireellisempiä hommia. Tuollaisena paahteisena päivänä sen sijaan minusta ei olisi ollut kitkemään, kattamaan tai tukemaan köynnöksiä.

Paljain varpain lorottelin kaivokylmää vettä ja hankasin kalusteet, kaiteet, ikkunalaudat ja muut yksityiskohdat sienellä ja pesuaineella. Ympärillä salamoi ja ukkosti, mutta meillä ei satanut. Nautin enkä tiennyt tukaluudesta mitään ennen kuin illalla tulin sisälle.

Tuossa nurkassa puksipuun takana se hämähäkinverkko on. Puksipuu saa jatkaa vakiopaikallaan ostoskärryissä.

– Se oli tehnyt niin suuren työn sen verkon eteen.

– Katso, pesin terassin eilen, sanoin tänään miehelleni osoittaen hämähäkinverkkoa, johon oli rumasti takertunut paljon tuulen mukana lentäneitä roskia. – Pyyhitkö verkon pois, mies hoksasi kysyä. – No en, kun se hämähäkki oli just siinä niin en mä raaskinut, sanoin. – Se oli tehnyt niin suuren työn sen verkon eteen, selitin. Joukoa nauratti. – Prinsessa, hän sanoi ja olin kuulevinani ihailua hänen äänessään. Minuakin nauratti.

torstai 30. toukokuuta 2019

OSTOSLISTA

Puutarhaintoilijan ostoslista näyttää ihan tavalliselta kauppalistalta:

2 timanttituijaa
6 ’Garden Lace’ -pionia
1 ruusu ’Ritausma’
1 Karoliinanruusu
2 yksinkertaista juhannusruusua
3 jaloritarinkannusta
kirjovuohenputkea
suovehkaa
valkoista rauniokilkkaa
1 kärhö 'Hagley Hybrid'
1 sininen alppikärhö
1 valkoinen kylmänkukka
vaaleankeltainen Amerikankullero
törmäkatkeroa
valkoisia varjoliljoja
valkoista Julianesikkoa
kyläkurjenpolvi ’Laura’
1 pkt luujauhoa

Kuitenkin kun listaa katselee vähän tarkemmin, se alkaa näyttää vähintäänkin erikoiselta. Ensinnäkin kaikkea ei ole tarkoitus ostaa – tai ei ainakaan tänä vuonna. Toisekseen kaikkea ei edes saa ostettua.  Rahan puute on tietysti yksi syy, mutta kaikkea ei saa edes rahalla – siis ei tänä vuonna.

Kaksi tuijaa eivät ole ongelma. Niitä myydään ”joka paikassa”. Ostan ne sitten kun seuraavan kerran on kaupunkiin asiaa. Olen suunnitellut istuttavani ne suuriin betonipysteihin sisääntuloväylän alkuun.

Jouko katseli betoniruukkua ja sanoi, että routa on vääntänyt sen vinoon. Pitäisi valaa routimaton alusta sille. – Ai, mä en ole huomannut, että se on vinossa, sanoin ja jatkoin, että minua häiritsee enemmän se, että ruukku on tyhjä. Sitä puolestaan mies ei ollut huomannut. Olen silti varma, että hän tulee pitämään tuijan ja krassin koristamista ruukuista – vaikka ne ovatkin hieman keikallaan.

Ruukut ovat tyhjinä ja kaikki muukin vielä alkutekijöissään toukokuisessa puutarhassa.

Samalla reissulla saisin ehkä vielä vaaleanpunaisen 'Hagley Hybrid' –loistokärhön. Blogiystäväni suositteli tuota kaunista köynnöstä minulle. Jos se menestyy hyvin V-vyöhykkeellä, niin miksei minullakin, jos sen oikein huolellisesti istutan. Poikani lupasi nikkaroida sille kunnon tuen.

’Ritausma’ –ruusua haaveilen Etelä-Ameriikan istutusalueen keskipisteeksi. Sen saattaisin löytää samasta paikasta. Ruusuista puheen ollen – minulla on menossa ruusuprojekti. Aion istuttaa pitkän muurin päälle ruusuja estämään naapurista tunkeutuvat seljat, villivadelmat ja kortteet. Istutin viime kesänä kokeeksi yhden valkoisen kurttulehtiruusun. Koska se tuntuu menestyvän oikein hyvin vaikeissa olosuhteissa muurin päällä, aion istuttaa niitä lisää. Hyvällä tuurilla saattaisin löytää niitä pari, jos paluumatkalla poikkeaisin vielä yhdellä puutarhalla. Niiden seuraksi olen hankinnut vaaleanpunaisia ja aniliininpunaisia ruusuja.

P.S. Enpä hankikaan kurttulehtiruusua, koska sen myynti kiellettiin ja entisetkin kasvustot on hävitettävä. Kolmen vuoden kuluttua kurttulehtiruusujen hallussapitokin on kiellettyä enkä aio rikolliseksi ryhtyä. Aion hankkia niiden tilalle yksinkertaisia juhannusruusuja. 

Kuvassa tarhakurtturuusu 'Sävel'

Karoliinanruusu osoittautuu vaikeaksi, muttei mahdottomaksi. Kuukkeloin netin ympäri ämpäri. Selaan muutamia hinnastoja turhaan. Lopulta on uskottava: tämä kestävä, matalahko luonnonruusu löytyy ainoastaan Oulujoen Taimistolta paikkakunnalta nimeltä Rova. Meiltä on sinne yli viisisataa kilometriä, mutta kyllä hätä keinot keksii. Voisimme hakea sen suviseuramatkalla – sikäli mikäli niitä vielä on. Saisin sitten kauniin alun kivimuurin ruusurivistölle.

Joululahjani – yksinkertaiset, hempeän vaaleanpunaiset, vastustamattoman kauniit ’Garden Lace’ pionit – olivat melkein jo menneet. Laukaasta löysin neljä. Tilattavahan ne oli, vaikka surettaakin, että yhden pionin hinta menee postikuluihin. Yhden saisin vielä Vanttilasta, mutta ei ole tuonne Huittisten ja Punkalaitumen välille nyt muuta menoa. Yksi jäisi joka tapauksessa puuttumaan. Pitää joko muuttaa suunnitelmaa tai odottaa ensi vuoteen, seuraavaan tai sitä seuraavaan. Pionien saatavuudesta ei koskaan tiedä.

Tällaisen pionipenkin ja pari pienempää ryhmää suunnittelin. Keskelle korkeat jaloritarinkannukset ja ympärille valkoiset 'My Love' -pionit, vaaleanpunaiset 'Garden Lace'-pionit sekä pinkit 'Coral Fay' -pionit. 'Coral Fay' on vielä epävarma, sillä kuvassa sen väri on aniliini, mutta nimi viittaisi enemmän korallinpunaiseen.

Olen varma, että moni ei ottaisi vuohenputkea pihalleen suin surminkaan. Ihastuin vuohenputkeen Saksan siskoni lähettämän kuvan myötä. Hän käyttää vuohenputkea ruokana.  Aloin haaveilla kirjovuohenputkea vaikeaan kasvupaikkaan kuusen alle. Kirjovuohenputken sanotaan leviävän hillitymmin kuin vihreälehtisen, mutta ahkera leviäjä se silti on. Harkitsin asiaa huolellisesti juuri tuon leviämistaipumuksen vuoksi. Päädyin kokeilemaan rajaamista. Onneksi vuohenputki ei sentään siemennä.

Kuusamosta, Muhevaiselta pääkaupunkiseudulta, Raahesta, Seinäjoelta, Kurejoelta tai Torniosta kirjovuohenputkea saisin. Miten sattuikaan, että miehellä on asiaa Seinäjoelle! Sujautan hänen taskuunsa pienen tuliaistoivelistan: pari vuohenputkea ja muutama törmäkatkero. Törmäkatkerotkin ovat vähän kiven alla näillä main.

Suovehkaa tarvitsisin osmankäämien seuraksi Kosteikkoon. Voimakaskasvuinen vehka pitäisi varmaan rikat poissa osmankäämien juurelta. Liiallisesta leviämisestä ei olisi vaaraa, sillä suovehka vaatii märän kasvualustan. Oi, miten näenkään sieluni silmin kaunismuotoisen vehkan vihreän lehvästön ojan reunoilla ja keskeltä korkeuksiin nousevat osankäämien tanakat, pitkät varret ja hoikat lehdet!

Suovehkaa myydään Porissa ja Raahessa. Tämä onkin paha. En ihan viitsisi ajaa 140 km suuntaansa muutaman vehkan takia, mutta samaan reissuun voisi yhdistää vierailun ystävien luona.

Olen kattanut alueen sanomalehdilllä ja hiekalla,  mutta rinteessä hiekka tahtoo valua pois. Tänne olisi niin hienoa saada ainakin sitä suovehkaa.

Rauniokilkka nyt ainakin on yleinen ja hyvin leviävä perenna. Sitä luulisi löytyvän paikasta kuin paikasta, mutta ei. Valkokukkaisena sitä löytyy Tyrnävältä, Flörin verkkokaupasta, Joensuusta, Muhevaiselta pääkaupunkiseudulta, Raahesta, Leivonmäeltä tai Valkeakoskelta.

Valkeakoskella tulee harvoin käytyä, mutta nyt sinne on sattumoisin asiaa. Eipä mitään, voin ajaa takaisin Barkholtin taimiston kautta.  Ehkäpä sieltä löydän muurille haaveilemani rauniokilkan lisäksi myös sinisen alppikärhön portin pieleen ja kolme ’Summer Skies’ – jaloritarinkannusta uuden pioniryhmän keskiosan komistukseksi. Ritarinkannuksille kaivettiin kuopat jo viime syksynä.

’Summer Skies’ –jaloritarinkannus on juuri oikean sininen minun makuuni.

Kyläkurjenpolvi ’Laura’ on kaihertanut mieltäni jo pitkään. Pitkän haaveilun jälkeen tilasin kolme tainta Viherpeukaloilta ja istutin ne luumupuun katveeseen. Kurjenpolvien sijaan maasta nousivat räikeän lilat syysleimut, niin ikään ’Laura’-lajiketta. Ei hyvä. En joutunut maksamaan vääristä taimista, mutta jäin kovasti kaipaamaan noita suloisia kyläkurjenpolvia. Niitä ei saa mistä tahansa, mutta Valkealasta ja Turusta ainakin, ehkä Raahestakin. Olisikohan niitä vielä siinä vaiheessa jäljellä kun poikkean Turussa? Lupasin viedä pikkuveljeni sinne lomareissua varten.

Listaa lukiessa tämän kesän matkakohteiden kärkipäähän nousevat Pori (suovehka), Rauma, Kirkkonummi (valkoinen kylmänkukka), Leivonmäki (vaaleankeltainen Amerikankullero), Pinsiö, Vihti, VakkaTaimi Varsinais-Suomessa (valkoinen varjolilja) ja Valkeala (valkoinen varjolilja, kyläkurjenpolvi ’Laura’).

Pori ja Rauma ovat kauniita kesäkaupunkeja. VakkaTaimi on kuulemma jo itsessään elämys ja Valkealassahan voi olla vaikka mitä hienoja nähtävyyksiä: ainakin Viherpeukalot ja… öö… varmaan joku kotiseutumuseo… ja niin se Viherpeukaloiden puutarha. Ja meni minne meni, oman rakkaan vieressä on kiva körötellä ja käydä vähän tuulettumassa.

Kuva on Taimimoision näytepuutarhasta Porista.

Puutarhaintoilijan ostoslista voisikin näyttää tältä:

Netistä:

6 ’Garden Lace’ pionia: neljä Laukaasta (ja yksi Vanttilasta)

Valkeakoskelta:

3 jaloritarinkannusta ’Summer Skies’
valkoista rauniokilkkaa
sininen alppikärhö

Tampereelta:

2 ’Alba’ kurttulehtiruusua

Pirkkalasta:

2 tuijaa
kärhö 'Hagley Hybrid'
1 ruusu ’Ritausma’
luujauhoa

Seinäjoelta:

kirjovuohenputkea
törmäkatkero

Oulujoelta:

                 1 Karoliinanruusu

Porista:

                 suovehkaa

Raumalta tai Kirkkonummelta:

                 valkoinen kylmänkukka

Leivonmäeltä:

                 vaaleankeltainen Amerikankullero

Pinsiöstä, Valkealasta, Vihdistä tai VakkaTaimesta:

                 valkoinen varjolilja


Valkeakoskelta Barkholtin taimistolta ostin nämä isokokoiset taimet. 'Summer Skies' -jaloritarinkannuksia en löytänyt, mutta ostin niiden tilalle 'Blue Bird' -lajiketta. Toivottavasti sinilinnun väri on yhtä ihana kuin kesätaivaan.

Jännitystä siis piisaa: mitä löytyy, mistä löytyy ja mitä auton takakonttiin loppujen lopuksi nostetaan.


Lämpimästi tervetuloa, Sini ja muut uudet lukijat blogini pariin! Toivottavasti viihdytte.

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

KÄRHÖSTÄ PIONEIHIN

Syksyllä järjestämäni arvonnan yhteydessä sain kaksi mukavaa kysymystä. Katja Päivänpesän elämää -blogista kysyi: ”Kasvaako puutarhassasi yhtään kärhöä?” Navettapiika Navettapiian puuhamaa –blogista kirjoitti: ”Mitä kasvia sullon enite? Veikkaan pioonia :) Kerääkkö muita?”

Sain siis hyvän syyn leikkiä numeroilla. Oli hauska itsekin saada tietää, montako erilaista kurjenpolvea puutarhassani on ja hämmästyä, kuinka monta havua täällä kasvaakaan.

En ole keräillyt mitään. Eri lajikkeita on vaan kertynyt kokeilunhalun, tarpeiden ja ihan vain sen takia, että tietyt lajikkeet ovat sattuneet kohdalle.

Puutarhassani on:

1 kärhö
Tiukukärhö ’Arabella’ on ainokaiseni, tuskin kuitenkaan jää ainoaksi.

Sain blogiystävältäni vinkin helposta kärhöstä ja sitä tiukukärhö ’Arabella’ onkin. Se on vaivatta selvinnyt talvista ja pysynyt terveenä.

2 Isabellansyreenilajiketta
Valitsin nämä lajikkeet - ’Coral’ ja ’Holger’ - puutarhaamme siksi, etteivät ne tuota juurivesoja niin kuin tavalliset pihasyreenit.

3 erilaista luumua
’Sinikka’, ’Kuokkalan punaluumu’ ja ’Yleinen keltaluumu’ ovat kasvaneet mukavasti. ’Sinikka’ ja ’Kuokkalan punaluumu’ tuottivat viime kesänä huikean hyvän sadon. Samanikäinen ’Yleinen keltaluumu’ ei ole vielä tarjonnut maistiaisia.

4 erilaista kirsikkaa
Minulla on joku erityinen mieltymys kirsikoihin. Meillä kasvavat kirsikat ’Inkeroisten kuulasmarja’, ’Gårdebo’, rusokirsikka ja lamohietakirsikka. ’Inkeroisten kuulasmarja’ on erityisen kauniin muotoinen, pallolatvuksinen puu. Sen sijaan ’Gårdebo’ on korkea hujoppi, jonka oksat sojottavat vähän miten  sattuu. Se vaatinee paljon lisää aikaa kehittyäkseen kauniiksi. Rusokirsikka on vielä nuori, mutta ilmeisen kaunis siitä on kasvamassa.

Lamohietakirsikka peittää alueensa nopeasti.

5 erilaista tädykettä
Minulla on loistotädykkeet maatiainen ja ’Royal Blue’ sekä rantatädyke, unelmatädyke ja Virginiantädyke. Näistä suosikkejani ovat ihanan siniset loistotädykkeet.

6 mansikkalajiketta
’Bounty’, ’Jonsok’, ’Lumotar’, ’Polviina’ ja ’Honeoye’ sekä ahomansikka. Valitsin vähän eri aikaan kypsyviä ja myös aivan uusia lajikkeita. Olen kuullut, että mansikkalajikkeiden laatu huononee ajan kuluessa. Siksi vanhimmat lajikkeet eivät olekaan parhaita.

7 ruusua
Juhannusruusu, tarhakurtturuusu ’Sävel’, ’Schneewittchen’, ’New Dawn’, ’Lac Majeau’, ’Morden Blush’ ja valkokurtturuusu. Alun alkaen en ollut lainkaan ruusuihminen, mutta päätin silti istuttaa yhden juhannusruusun. Sitten niitä vain alkoi tulla.

Ruusu ’Schneewittchen’ on kiitollinen kukkija.

8 erilaista kurjenmiekkaa
Kuningatarkurjenmiekka ’Snow Queen’, siperiankurjenmiekat ’Blauw’, ’Blue King’, ’Concord Crush’, vaaleanlilat ’Kita-no-Seiza’ ja ’Pink Parfait’ sekä saksankurjenmiekka ’Immortality’ ja maatiainen Haikalan vanhaa kantaa. Iirikset ovat kaunismuotoisia ja kelpo kukkijoita, joten niille on aina löytynyt paikka puutarhasta.

9 erilaista kurjenpolvea
Verikurjenpolvet ’Album’ ja ’Max Frei’, sininen ja valkoinen kyläkurjenpolvi, peittokurjenpolvi, tuoksukurjenpolvi ’Spessart’, neidonkurjenpolvi, jalokurjenpolvet ’Rozanne’ ja ’Johnson’s Blue’. Kurjenpolvet ovat luottokasvejani – paitsi valkoinen kyläkurjenpolvi, joka on päättänyt riistäytyä käsistä. Pidän kurjenpolvien ryöppyilevästä kasvutavasta, jolla saa nopeasti runsauden tuntua puutarhaan.

Tämä sinilila kyläkurjenpolvi on pysynyt hyvin omalla isojen kivien rajaamalla paikallaan.

10 erilaista leimua
Syysleimu maatiainen, ’David’, ’Junior Dance’, ’Elli’, ’Rheinlander’, ’Blue Boy’, vahingossa tullut voimakkaanvioletti ’Laura’, kiiltoleimu, ruusuleimu sekä rönsyleimu ’Ariane’. Pidän kaikenlaisista leimuista varsinkin, jos ne ovat valkoisia. Leimut ovat vaivattomia ja kauniita. Niitä uskallan suositella muillekin.

11 erilaista maksaruohoa
Puutarhassani on valkoinen ja vaaleanpunainen maatiaislajike, Kaukasianmaksaruoho, lusikka-, Lyydian-, Turkestanin- ja särmämaksaruoho sekä ’Purple Emperor’, syysmaksaruoho maatiainen ja valkoinen ’Stardust’ ja ’Mohrchen’. Maksaruohoja minulla on maanpeitekasveina ympäri puutarhaa. Ne ovat reippaita kasvamaan, joten niitä on helppo heitellä aukkopaikkoihin maata peittämään ja kiskaista pois, jos tilaa tarvitaan muille.

12-2 erilaista päivänliljaa
Meiltä löytyvät maatiainen, ’Arctic Snow’, ’Fragant Treasure’, ’Gentle Shepherd’, ’Joan Senior’, ’Moment of Truth’, ’Kartano’, ’Pink Damask’, ’Stella d’ Oro’ ja ’Summer Wine’. Oikeasti päivänliljoja on vain kymmenen erilaista, mutta en keksinyt mitään, jota minulla olisi tusina. Päivänliljat ovat niin vaivattomia ja kauniita, että kesällä lajikkeita voi hyvinkin olla tusinan verran.

Päivänlilja 'Gentle Shepherd'


13 erilaista kuunliljaa
’Blue Mouse Ears’, ’Fragrant Blue’, ’Krossa Regal’, ‘Patriot’, ‘Royal Standard’, ‘Sum and Substance’, ‘Albomarginata’, ‘Aureomarginata’, ‘Elegans’, ‘Blue Angel’, ’Twilight’, hopeakuunlilja ja maatiaislajike. Minulla on tapana ostaa joka vuosi muutama kuunlilja, joko uusia tai tuttuja lajikkeita mitä sopivasti sattuu olemaan tarjolla.

14 narsissia, lajiketta ’Thalia’
Laskin. Näitä oli neljätoista. Voi, kunpa näitä olisi paljon enemmän!

15 Grönlanninhanhikkia, lajiketta ’NUUK’
Ostin viisitoista pikkuista tainta, mutta ennakkotiedoista poiketen ne kasvavat niin vikkelästi, että niiden rönsyistä sain istutettua kokonaisen uuden penkin.

Grönlanninhanhikki ’NUUK’

16 mansikkaa, lajikkeita ’Lumotar’ ja ’Honeoye’
Ostin kahdeksan kumpaakin lajiketta. Maistiaisia saimme, mutta en yhtään muista millaisia olivat.

17 rantatädykettä
Ostin näitä 3 kpl, mutta pelkään pahoin, että nyt niitä on 17 kpl – tai pahimmassa tapauksessa 37 kpl.

18 pensasmustikkaa
Matalia pensaita minulla on kokonainen aidanne – lajikkeita ’Aino’, ’Sine’ ja ’Saani’ – ja lisäksi kolmen puskan ryhmä korkeampia ’North Blue’ -pensasmustikoita. Joka talvi kilpailen jänisten kanssa, kuka pensaat lopulta saa itselleen.

19 kuusipuuta
Lajikkeita ei ole kovin montaa: metsäkuusi, pesäkuusi ’Nidiformis’ ja kartiovalkokuusi ’Conica’. Isolle pihalle mahtuu paljon puita. Hämmästyin meillä puutarhassa kasvavien kuusten määrää. Metsän laidassa ja metsässä niitä kasvaa vielä lisää.

Pesäkuusi ’Nidiformis’

20 tuijaa
Lajikkeet ovat ’Smaragd’, ’Danica’, Globosa’ ja ’Woodwardii’. Havuja on hyvä olla, jotta puutarha näyttäisi hyvältä ympäri vuoden.

21 katajaa
Meillä on kotikataja, pilarikataja ’Suecica’, rohtokataja, sinilaakataja ’Blue Carpet’ ja ’Blue Chip’, ’Wiltonii’ sekä harokataja ’Nana’. Katajakujan puutarhassa katajia pitää olla paljon.

22 pionilajiketta
’Angel Cheeks’, ’Bella Donna’, ’Buckeye Belle’, ’Blush Queen’, ’Claire de Lune’, ’Do Tell’, ’Duchesse de Nemours’, ’Elsa Sass’, ’Gardenia’, ’Garden Treasure’, ’Henry Bockstoce’, ’Jalkavaimo nousee kylvystä’, ’Jan Van Leeuwen’, ’Kelway’s Glorious’, ’Madame Calot’, ’Madame Furtado’, ’Mother’s Choice’, ’My Love’, ’Pecher’, ’Pillow Talk’, ’Roselette’ ja ’Sarah Bernhardt’. 

Jossain vaiheessa ajattelin, että ehkä pioneja nyt on puutarhassamme jo tarpeeksi. Onneksi tulin järkiini enkä lakannut haaveilemasta uusista pioneista.


Nykyään minua viehättävät eniten yksinkertaiset ja puolikerrotut pionit.

P.S. Kirjoitin tämän jutun joskus talvella. Nythän tuskin ehdin tietokoneen ääreen.

Kaunista kevättä kaikille!

lauantai 11. toukokuuta 2019

KANALAN PÄIVÄ

Puen vaatteet ja kipaisen kanalaan ennen muita aamutoimiani. Katson vain nopeasti, että kaikki on hyvin: puhdasta ruokaa ja raikasta vettä.  Kuitenkin tänä aamuna käy niin kuin kaikkina muinakin aamuina. Unohdun seurailemaan kanalan väen touhuja.

Tiput ovat jo jalkeilla. Ne syövät rehua seisoen ruokalautasella kaikki neljä. Kanaemot nokkivat samasta astiasta, mutta seisoen alempana. Kukko seisoo taaempana. Se on valmiina suojelemaan parveaan niin ketuilta kuin haukoiltakin.

Harmi, ettei kukko näy kuvassa!

Olen tyytyväinen, että tiput oppivat hyvin nopeasti kulkureitin rehuastian äärelle. Ne tietävät, että nurkassa on polku, jota pitkin pääsee kipittämään ylös laatikon päälle, ellei onnistu lennähtämään suoraan laatikon reunan yli. Nyt ruoka-astia pysyy jokseenkin puhtaana. Lattialla astia peittyisi pian kuivikkeen alle. Kanat ovat puuhakasta väkeä ja pöllyyttävät kuiviketta ympäriinsä.

Kivi pitää rehulautasen paikallaan. Ilman kiveä lautanen saattaisi löytyä ihan mistä tahansa, todennäköisesti lattialta paksun purukasan alta.

Ruuan jälkeen maistuu vesi. Tottuneesti tiput viipeltävät ylemmälle tasolle, jossa on vesiastia. Astia on täytetty kivillä, jotta pikkuiset eivät pääse hukkumaan eivätkä kastelemaan itseään. Tiput juovat kivien väliin jäävistä koloista.

Kaikki asiat tehdään yhtä aikaa.

Pikkuiset ovat ihmeissään kun niiden päälle alkaa sataa kutterinpurua.

Nyt on syöty ja juotu. Kanat siirtyvät ruokapöydän äärestä pehkuille. Pienet palleroiset seuraavat piipittäen perässä. Pikkuiset ovat ihmeissään kun niiden päälle alkaa sataa kutterinpurua. Kanat kuopsuttavat maata ja huiskivat jaloillaan. Alimpana taitaa olla paras jyvä, sillä ne kuopivat ja kuopivat, vaikka jyviä on pinnallakin vaikka kuinka. Heittelen tipuille seesaminsiemeniä, jotka sopivat pieneen nokkaan. Ne nokkivat, mutta eivät vielä huiski jaloillaan, paitsi Lyydia. Lyydia huiskii pikkiriikkisillä jaloillaan tomerasti kuin isommat konsanaan. Se näyttää suloiselta.

Tiput ovat nyt yhdeksän päivän ikäisiä. Ne touhuavat jo paljon, mutta nukkuvat useat päiväunet emojen siipien suojissa.

Lilli matkustaa kyydissä hetken aikaa ja liukuu sitten alas.

Lilliä väsyttää. Se kiipeää Millin selän päälle, mutta Milli touhuaa vielä. Lilli matkustaa kyydissä hetken aikaa ja liukuu sitten alas. Kaikki kanat etsivät innokkaina jyviä tipuille ja itselleen, mutta pienet haluavat jo lepäämään. Floora huomaa sen ensimmäisenä ja asettuu makuulle. Kohta Milli ja Myykin asettuvat lattialle, jotta piiperoiset voivat kömpiä niiden alle. Kanalaan laskeutuu hiljaisuus. Minulla käy aamupala mielessä, mutta en malta lähteä vielä. Jään keräämään kikkareet ämpäriin.

Aliisa

Aamupäivällä menen istutuspuuhiin, mutta ohi mennessäni kurkkaan, mitä kanalaan tähän aikaan päivästä kuuluu. On kylvyn aika. Kanaemot pyörivät kuivikkeessa. Kutterinpuru lentelee ympäriinsä. Tiput ovat ihmeissään. Ne yrittävät mennä emojen luo, mutta päälle lentelevä purupilvi saa ne perääntymään.

Samaan aikaan kukko kotkottaa pesässä. Se ilmoittaa sisustaneensa mukavan paikan. Joka ikinen heinänkorsi on ojennuksessa. Rouvien kannattaisi nyt tulla katsomaan. Myy käykin kurkkaamassa ja palaa kylpemään. Suureen ääneen kukko kunnostaa vielä toisenkin pesän tip top. Kyllä nyt kelpaisi rouvien tulla.

On päivälevon aika.

Istutuspuuhani ovat hyvässä vauhdissa, mutta vähän väliä kurkin kanalan ovesta. Toisinaan kanat lepäävät somasti rivissä, toisinaan ovat syömässä.

Päivällä huomaan, että Myy on alkanut kadehtia Flooraa. Kait se johtuu tipuista, sillä ne menevät mielellään Floran suojiin ja Myy jää usein ilman. Myy pitää kiinni arvoasemastaan ylimpänä kanana.  Myy näyttää Flooralle, että sen on turha yrittää kuningattareksi. Floora pörhistää itsensä ja väistää. Pian ne asettuvat taas vierekkäin makaamaan ja tiput saavat lämpimän suojan niiden alta.

Lilli Millin suojissa.

Kanat meuhkaavat yhtenä pallona kuin sarjakuvissa.

Illalla vähän ennen seitsemää käyn vielä viemässä aamuksi puhdasta vettä ja rehua sekä siemeniä. Kauhealla kaakatuksella ja tohinalla kaikki kolme kanaemoa sulloutuvat pesään. Tiput katselevat sivusta piipittäen ja pyrähdellen pesään ja pesästä pois. Parasta onkin pysytellä kauempana, sillä kanat meuhkaavat yhtenä pallona kuin sarjakuvissa. 

Kun kanat ovat lakanneet hyörimästä ja pyörimästä, tiput kömpivät emojen alle. Lilli pomppaa Myyn selän päälle ja tepastelee hetken aikaa pehmeillä sulilla kulkien selän päältä toiselle ennen kuin sujahtaa jonkun siiven alle. Siivet ovat niin sikin sokin yhtenä myttynä, etten erota kenen alle se kömpi eikä tipu taida tietää itsekään. Yhtäkkiä tulee hiljaista.

Minä toivotan hyvät yöt ja suljen oven.

Hyvää äitienpäivää kaikille!

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

VILSKETTÄ KANALASSA

Eilen iltapäivällä huomasin, etten ole kammannut hiuksiani koko päivänä. Olen keittänyt kananmunia ja hienontanut keltuaisia. Olen liottanut kaurahiutaleita lämpimässä vedessä. Pilkkonut kasviksia. Olen murskannut kananmunan kuoria. Opettanut tipuja syömään. Yrittänyt elvyttää kuoriutuvaa tipua.  Ruokkinut. Huolehtinut puhtaasta juomavedestä. Kipaissut kanalaan puolentoista–kahden tunnin välein. Valokuvannut ja purkanut kuvia. Uutisoinut tyttärelle Espanjaan ja Teille.

Tätä olen odottanut kolme viikkoa!

Samalla huomasin olevani hihoja myöten kutterinpuruissa. En ole itse muistanut juuri syödä. Ei puhettakaan, että olisin ehtinyt istutushommiin puutarhaan. Tätä olen odottanut kolme viikkoa!

Kuinkas ollakaan, että Aliisan kulkureitti sattuu menemään juuri Liinan  yli.

Kun kolme innokasta kanaemoa hoitaa kilpaa tipusia, tilanne näyttää hetken aikaa kaaokselta. Siinä pikkuruiset meinaavat jäädä jalkoihin. Emot ryntäävät ruuan kimppuun heti nähdessään ruokakipon kädessäni. Kuoriutumattomat munat saavat kyytiä, tiput lentelevät ja ääntä piisaa. Eivät kanat toki itselleen ruokaa ahmi, vaan innokkaasti tarjoilevat murusia tipujen nokan eteen.

On vaikea pysyä laskuissa
kun keltaiset pallerot
näyttävät keskenään aivan samanlaisilta.

Siinä ruokintahässäkässä tulee väkisinkin mieleen, että mitä useampi kokki, sitä suolaisempi soppa. Tiput piipittävät, emot yrittävät houkutella tipuja pesistä ja milloin mistäkin syömään. Vikkelät pallerot vilistävät ympäriinsä ja tuntuvat olevan koko ajan eksyksissä. Minun on vaikea pysyä laskuissa kun keltaiset pallot näyttävät keskenään aivan samanlaisilta. Siinä sitten yritän tarjoilla lisää ruokaa, syöttää, kuvata ja huolehtia, että kaikki tiput saavat ruokansa. Tämä kaikki on tehtävä yhtä aikaa. Hetken kuluttua pikku piiperoiset kömpivät siipien suojaan ja kanalaaan laskeutuu taas rauha. Vain hento piipitys kuuluu siipien alta.

Aika usein minut voi nähdä kanalan latttialla kontallaan. Tällaisia kuvia ei muuten saa.

Niin, onneksi tiput vilistävät ympäriinsä. Sekin, jonka pää oli taipunut selän päälle taivasta kohti. Aamulla näin tipun kävelevän ja syövän normaaliin tapaan. Sitten sille tuli taas kramppi tai mikä lie. Pääsi sentään emon alle lämpimään. Myöhemmin päivällä sain huokaista helpotuksesta: tipu on kunnossa!

Minun sydämeni sykkii aina lämpöisimmin pienille ja heikoille.

Tipu sai nimekseen Liina. Minun sydämeni sykkii aina lämpöisimmin pienille ja heikoille. Siksi halusin, että tuosta pienimmästä raasusta tulee kaimani. Itse olen saanut Liina-nimen rakkaalta kehitysvammaiselta ystävältäni.  

Liina ja Aliisa

Surulta emme säästyneet. Päivällä huomasin, että yhdessä munassa oli reikä. Toiseksi viimeinen tipu oli aloittanut kuoriutumisensa, mutta nyt muna oli kylmä, kuivunut ja eloton. Yritin vielä pelastaa sen, mutta lopulta ei auttanut muu kuin luovuttaa. Surullisin mielin hautasimme tipun.

Tipun menetys tuntuu surulliselta, mutta iloitsemme neljästä terhakkaasta pallerosta. Kolme niistä on Chaboja ja yksi Mille Fleur. Kaikkia emme voi pitää, mutta uskomme löytävämme niille hyvän kodin kun on sen aika.

Lyydia saa kolminkertaisen huolenpidon ja vielä enemmänkin.

Olen lukenut, ja meilläkin on aiemmin ollut niin, että kana hoitaa omat poikasensa. Viime kerralla Floora suojeli ainokaistaan niin, ettei päästänyt ketään lähellekään. Nyt meillä tiput hoidetaan Kuka ehtii ensin –periaatteella. Kaikki kolme hoitavat kaikkia – ja kukko vielä neljäntenä. Olen erityisen iloinen siitä, että ne hyväksyvät tipujen hoitajiksi myös meidät. Vaikka ne puolustivat munia tomerasti, ne antavat täysin vapaasti meidän ottaa tipuja syliin ja ruokkia niitä.

Kunnon perheenisän tavoin
se osallistuu tipujen hoitamiseen.

Viuhti on ihan paras kukko! Kunnon perheenisän tavoin se osallistuu tipujen hoitamiseen. Rauhallisesti se seurailee emoja niiden hoitaessa tipujaan ja on tarpeen tullen tukena. Kutsuu syömään. Katsoo, etteivät pienokaiset pääse eksyksiin. Se jopa asettuu pesään saadakseen lämmittää poikasiaan.

Nykyaikainen perheenisä osallistuu lastenhoitoon.

Nyt huomaan, että kaikki se touhotus saadakseni Millille tipuja, oli turhaa. Tiput ovat ottaneet emoikseen ihan kaikki. Emot kilpailevat tipuista hyvässä sovussa. Jos Floora on ehtinyt saada kaikki tiput alleen, Milli änkeää rohkeasti itsensä Flooran alle niin, että saa lämmittää edes yhtä poikasta tai ainakin olla mahdollisimman lähellä. Toisinaan taas kaikki pikkuiset ovat Millin alla. Myy on tyytyväinen kunhan saa olla tipujen lähellä, vaikka tipuja ei sen siipien suojissa olisikaan.

Kuvassa takana ovat Lilli ja Lyydia. Liina juo vettä ja tumma Mille Fleur on nimeltään Aliisa.  Jos joku osoittautuu kukoksi, siitä tulee Rekku. (Jos joku lukijoistani epäilee, että juomavettä ei ole vaihdettu ikinä, voin vakuuttaa, että vaihdoin sen minuuttia ennen kuvan ottoa.)

Haikein mielin luovutan.

Illalla käyn vielä kanalassa. Löydän kylmettyneen munan, viimeisen. Munasta ei kuulu piipitystä. En ole koko päivänä kuullut kanojen juttelevan sille. Haikein mielin luovutan. 

Kanat nukkuvat jo. Milli on asettunut Flooran siiven alle.

Ramaisee. Ja hiukset ovat edelleen kampaamatta – ne on kuorrutettu kutterinpuruilla.

lauantai 4. toukokuuta 2019

KUIN JOULUAATTONA


Tunnelma on kuin lapsilla jouluaattona. Aika ei vaan kulu. Ei sitten millään. Tai kuluuhan se taimia kouliessa ja vaikka missä, mutta aika tuntuu vain niin pitkältä. Myyn alla on musta ja keltainen untuvapallo. Tiedän sen kun kurkistin nopeasti Myyn alle. Nyt minun täytyy vain odottaa, sillä pikkuisten on saatava levätä kuoriutumisen rasituksesta.

Arvelen, että Millin ja Floorankin alla on pehmeitä palleroita. Millillä ainakin yksi; se, jonka munan varastin eilen Myyn alta ja sujautin Millin alle. Flooralla ehkä kaksi.

Viuhtikin odottaa. Se on asettunut mukavasti yläkertaan kun rouvat hautovat alakerrassa.

Kanat olivat nimittäin tehneet aivan viime hetkillä ovelan siirron tässä shakkipelissä. Olin jakanut munat niin, että jokainen saisi kaksi tipua. Kaikki hautoivat samoissa pesissä, joissa ne olivat viime aikoina uskollisesti hautoneet. Olin tyytyväinen ja helpottunut. – Loppu hyvin, kaikki hyvin, ajattelin. Vaan kuinkas sitten kävikään? Viime metreillä kanat olivatkin vaihtaneet pesiä. Nyt Myyn alla olikin neljä munaa ja toisten alla yhteensä vain kaksi.

Ei ollut reilua, että kovimman työn tehnyt Milli saisi vain yhden tipun ja pahimmassa tapauksessa Floora omisi senkin itselleen. Olen lukenut, että kanat saattavat hyvinkin  tomerasti varjella tipujaan toisilta kanoilta. Päätän tasata munat vielä kerran. Huomenna olisi kuoriutumisen aika. Nyt ehtisin vielä tehdä sen. Kun tiput ovat kuoriutuneet, ne leimautuvat emoon ja seuraavat sitä.

Jälkeenpäin hoksaan, että
olin unohtanut laskutaitonikin.

Nostan vastustelevan Myyn pesästä.  Häkellyn kun näen mustan mytyn, kuoren palasia ja munia. – Nyt äkkiä Myy takaisin tipujen päälle, nehän ovat jo kuoriutuneet, ajattelen. Miten ne jo nyt? Yhden munan sentään tajuan varastaa siinä hötäkässä. Jälkeenpäin hoksaan, että olin unohtanut laskutaitonikin. Minun olisi pitänyt ottaa kaksi munaa. No, ei se mitään kunhan Milli ei jää kokonaan ilman tipuja. Kuoren palasista pystyn päättelemään, että mytyssä täytyi olla kaksi tipua.

Yöllä mietin mitä tuolle mytylle kuuluu. Olen samalla onnellinen ja huolestunut. Toivottavasti kaikki on kunnossa kun vähän etuajassa kuoriutuivat.

Mustalle mytylle kuuluu hyvää ja huonoa.

Aamulla menen kanalaan ennen tavanomaisia aamutoimiani. Voi, miten jännitys kihelmöi sisälläni! En voi vastustaa kiusausta ja kurkistan Myyn alle. Mustalle mytylle kuuluu hyvää ja huonoa: poikaset ovat kuivuneet ja muuttuneet suloisiksi palloiksi, mutta toinen näyttää hyvin oudolta. Sen pää on taipunut selän päälle. Se piipittää tomerasti, joten kipuja sillä ei ainakaan ole. Olen huolissani, mutta en voi muuta kuin jättää tipun emon alle lämpimään ja toivoa parasta.

Päätän odottaa rauhassa, mutta aamupäivällä en voi hillitä itseäni ja kurkistan Flooran alle. Siellä on reipas keltainen nappisilmä sekä kaksi munaa.

Onnistuin saamaan vain muutaman kuvan tipuista kuoriutumispäivänä. Tässä kuvassa on Floora pienokaisensa kanssa.


Huomaan, että emot eivät ole käyneet jaloittelemassa koko yönä eivätkä vielä aamupäivälläkään. Miten sitä olisi ehtinytkään! Yö on ilmeisesti kulunut vähillä unilla, sillä Flooran silmät luppaisevat kiinni.

Myöhemmin toiveeni toteutuu ja näen keltaisen untuvapallon jalkeilla pesässä. Myy ja Milli (Milli oli vaihteeksi siirtynyt Myyn kanssa samaan pesään enkä tiedä, miksi) kilvan opettavat sitä nokkimaan ja hyvin se sujuukin. En vielä näin pian ollut varautunut murskatulla keitetyn kananmunan keltuaisella enkä lämpimässä vedessä liotetuin kaurahiutalein, joten annan niille rehua. Emot syövät hyvällä ruokahalulla ja tipu on innoissaan.


Tavallisesti Myy haluaa syödä ylhäisessä yksinäisyydessään ja häätää Millin kauemmaksi, mutta nyt ne syövät ja hoitavat tipua sulassa sovussa.

Nyt tiedän, että
Milli on onnellinen.

Illemmalla satun paikalle kreivin aikaan. Keltainen tipu on juuri jalkeilla pesässä. Minut nähdessään sille tulee kiire. Se kiipeää Millin selän päälle. Milli kääntää päätään niin, että tipu saa koskettaa sen nokkaa. Katselen tuota liikuttavaa näkyä. Nyt tiedän, että Milli on onnellinen. Vihdoinkin sen pitkäaikainen haave on toteutunut.

Minäkin olen onnellinen. Onneni kruunaa se kun illalla mieheni haluaa tulla kanssani kanalaan. Kyykistyy orsien alle nähdäkseen pesiin. Tipuja ei näy eikä kuulu. Jännitys jatkuu.


Sydämellisesti tervetuloa blogini lukijaksi, Ilona Winebridge! Kiva saada uusi blogiystävä. Toivottavasti viihdyt täällä.

P.S. Kirjoitin tämän jutun eilen. Tämän päivän ihanat ja surulliset kuulumiset kuvineen tulevat jälkijunassa. Tässä uutistoimituksessa kun on vain yksi toimittaja, joka kaiken kukkuraksi juoksee vähän väliä syöttelemässä tipuja. Pitää vähän kiirettä.