sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

MITEN EROTTAA RIKAT PERENNOISTA?

Leikkasin talventörröttäjiä ja kitkin siinä saman tien muutamia vihreitä tupsuja. Olin iloinen kun siankärsämöt lähtivät niin helposti. Ne ovat tosi kiusallisia kitkettäviä myöhemmin kasvien välistä. – Hyvä kun saan ne nyt juurineen päivineen, iloitsin. Tunsin itseni oikein tehokkaaksi.

Tunsin itseni oikein tehokkaaksi.

Sitten huomasin. Hups, siinä menivät minun hartaasti kasvattamani koreakärsämöt! Eivät onneksi ihan kaikki sentään.

Nämä puutarhani uudet söpöläiset (koreakärsämö 'Noblessa') kuvasin viime kesänä.

Muistin erään mietelmän, joka menee suurin piirtein näin: Miten voi erottaa rikkakasvin perennasta? Se on ihan helppoa kokeilemalla. Se, joka irtoaa helposti, on perenna.

Aika kuluu lentämällä. Minne se huhtikuu hävisi?

Sydämellisesti tervetuloa, vaalean vihreää, blogini lukijaksi! Olenkin lueskellut silloin tällöin blogiasi, joten tunnut jo vähän tutulta :) Toivon, että viihdyt täällä.

torstai 26. huhtikuuta 2018

POSTILAATIKOLLA

Meillä on punainen postilaatikko. Sellainen muovinen, oikein tavallinen. Niitä näkee joka puolella ja aivan samanlaisia oli jo lapsuudessani.

Oli meillä ennen sellainen aika hieno metallinen, jossa oli lukko. Kun lukko meni jumiin, vaihdoimme metallisen tilalle varaston perukoilta löytyneen muovilaatikon. Sitten en enää malttanutkaan luopua muovilaatikosta. Sen kansi kolahtaa niin nostalgisesti.

Tulee lapsuus mieleen. Oli ihanaa hakea postia, varsinkin silloin kun laatikossa odotti kirje ystävältä Kaupungista tai serkulta Keski-Suomesta tai Kultapossukerhon lehti, puhumattakaan siitä kerrasta kun postilaatikossa odotti iso ruskea kirjekuori. Kuoressa oli virallinen ilmoitus siitä, että olin voittanut mollamaijan Kultapossukerhon kilpailusta.

Tänäänkin oli kiva
käydä postilaatikolla.

Tänäänkin oli kiva käydä postilaatikolla. Laatikkoon oli kolahtanut Puutarhan kesä -lehti. Minulla on ilo olla mukana lehdessä.

Lehdessä kuvien laatu on paljon parempi kuin näissä minun ottamissani kuvissa. Pahoittelen kuvieni huonoa laatua.



Lehti on kerrassaan houkutteleva. Siinä esitellään kuusitoista erilaista puutarhaa sekä kasvi- ja muita vinkkejä. Oli hauska huomata siellä blogeista tuttuja kasvoja ja puutarhoja sekä myös ihan uusia upeita juttuja.


Ihan ilokseen sitä selkäänsä oikaisee puutarhapäivän jälkeen kun on inspiroivaa luettavaa.

Iloista ja innokasta huhtikuuta!

lauantai 21. huhtikuuta 2018

NYT ON AIKA

Alkaa taas  olla se aika, jolloin puutarhaintoilijan vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Mistä niitä saisi lisää? Yöunesta ei voi nipistää. Se on terveydelle haitaksi. Ruokahuolto on organisoitu niin, ettei siinäkään enää ole tehostamisen varaa. Työtäkin pitäisi malttaa vielä tehdä ennen kesälomaa.

Jos hyvät säät jatkuvat,
pitänee laittaa lappu luukulle:
Olen puutarhassa.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jää ajan nipistäminen somesta ja siivouksesta. Jos hyvät säät jatkuvat (ja vaikkeivät jatkuisikaan), pitänee laittaa lappu luukulle: Olen puutarhassa. Uusia juttuja ei vain ehdi näpytellä.

Sain äidiltäni lahjaksi Kotilieden vuodelta 1967. Poimin siitä pikku jutun teidänkin iloksi.


En kai ole vielä tarpeeksi aikuinen.

Muistan kun lapsena luin tuota Nyt on aika -palstaa ja ajattelin, että sitten aikuisena teen niitä asioita. En kai ole vielä tarpeeksi aikuinen. Oma Nyt on aika -listani näyttää tältä:
  • siivota piha lasten kanssa
  • koulia tomaatin taimet, jotka sain ystävältäni
  • leikata loput perennanvarret
  • nauttia lintujen laulusta
  • levittää kompostit
  • nauttia puutarhahommista ja keväästä kaikin aistein

On sentään yksi asia, jonka teen ihan lehden neuvojen mukaan. Teen itse viiliä. Onneli ja Reetta pitävät siitä. Olisi tosiaan kiva kun olisi kauniita posliiniastioita, johon sen viilin voisi tehdä.


Vielä ei ole aika.

Ja sitten, oi-voi, on vielä toinen lista. Sen nimi on Vielä ei ole aika. Ei, vaikka sormet syyhyäisivät:
  • asentaa suihkulähteiden pumput 
  • asentaa vesiletkut ulkohanoihin
  • kerätä havujen suojahuput varastoon
  • nostaa ulkomuratit ulos talvisäilöstä
  • pestä terassit

Vielä on ennustettu pakkasia. Täytyy malttaa odottaa vähän. Onneksi on paljon muita innostavia asioita, joita voi tehdä jo nyt – esimerkiksi kantaa kivet valmiiksi suihkulähteitä varten.

Hyvää huhtikuun jatkoa kaikille!

Tervetuloa, Blogit.fi-sivuston kautta lukijakseni liittynyt! Olen iloinen kun halusit jäädä seuraamaan blogiani. Toivottavasti viihdyt.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

MILTÄ KEVÄT MAISTUU?

Minusta kevät maistuu smoothielta. Kas, tässä reseptini, ole hyvä!

Lisää tehosekoittimeen yhtä paljon innostusta, jälleennäkemisen riemua ja toiveikkuutta. Ehkä desi – puolitoista kutakin. Määrät ovat noin suurin piirtein. Puoli purkillista puutarhahulluutta antaa hyvän säväyksen.

Halutessasi täyteläisen juoman, lisää tölkillinen työtä (näin sivumennen sanoen kompostit on tyhjennettävä ja piha siivottava). Voit lisätä myös hiukan odotusta ja suunnitelmia, jos niitä sattuu olemaan.

Jotta smoothiesta ei tulisi liian imelää, lisää pisara pettymystä paleltuneista ruusun versoista ja hyppysellinen huolta hortensioista. Maustemitallinen kiireen tuntua tuo vähän terää, mutta varo laittamasta liikaa, ettei se peitä muita makuja.

Pyöräytä kaikki ainekset tasaiseksi tehosekoittimessa. Tarkista maku. Voit koristella juoman muutamalla rippusella onnea, iloa tai rakkautta.

Annoksesta riittää juuri sopivasti kolmelle: Intolle, Tarmolle ja itselle. Nauti juoma kylmänä raittiissa ulkoilmassa, tarvittaessa tumput käsissä.


Miltä sinun kevääsi maistuu?

Tervetuloa, Pirkko, ihanien lukijoitteni joukkoon! Toivottavasti saat täältä hyvää mieltä ja joskus ehkä ideanpoikasiakin.

P.S. Syyssalaatin ohjeen löydät täältä. Ja jos et vielä tunne rakkaita apulaisiani, Intoa ja Tarmoa, voit tutustua heihin esimerkiksi täällä. Muut jutut heistä, Onnista ja Ilonasta, löydät hakusanalla Into ja Tarmo ja Onni & Ilona.


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

MIELIPITEITÄ JAKAVA KASVI

Ne ovat täällä taas, juuri hangen alta vapautuneina, lehdet vielä lurpallaan, mutta vihreinä ja elämänvoimaa täynnä. Vuorenkilvet – nuo monen ykkösinhokit. Esimerkiksi netissä eräs monia palkintoja saanut puutarhaihminen väitti vuorenkilpeä niin rumaksi kukaksi, ettei huoli sitä puutarhansa kolmen sadan lajin joukkoon. Harmi.

Omaa silmääni miellyttää erityisesti
havun, kiven ja vuorenkilven yhdistelmä. 

En väitä, että nettikirjoittajan maku olisi väärä ja hän saa toki olla sitä mieltä mitä on. Itselläni vain herää kysymys, onko kirjoittaja nähnyt vuorenkilpeä muualla kuin kaivonkansien ympärillä massaistutuksina yksinään. Omaa silmääni miellyttää erityisesti havun, kiven ja vuorenkilven yhdistelmä. Tulppaaneilla värimaailmaa saa sävytettyä suuntaan ja toiseen.

Eniten pidän vuorenkilvistä havujen ja kivien seurassa.

Onko vuorenkilpi sittenkään
maailman rumin?

Jos katselee perennaa neutraalisti, ilman ennakkoasenteita, niin onko vuorenkilpi sittenkään maailman rumin? Vuorenkilvellä on selkeämuotoiset lehdet, jotka sitä paitsi ovat hyvän näköisiä myös talvella. Minusta nuo pyöreähköt lehdet ovat tyylikkäistä. Ne sopivat myös leikkokimppuihin antaen täyteläisen pohjan asetelmalle. Selkeään lehtimuotoon on helppo yhdistellä monia muita kasveja.

Vuorenkilven selkeämuotoiset lehdet ovat hyvä pari monille pienilehtisille kasveille.

Kukkiessaan vuorenkilpi kieltämättä on aika räikeän värinen. Jos lyhyehkön kukinnan väri häiritsee, sitä voi vähentää välttämällä massaistutuksia. Yhtä aikaa kukkivat tulppaanit joko korostavat väriä – kuten minun kuvassani – tai tekevät rauhallisemman vaikutelman.

Hetken aikaa penkissä vallitsee iloinen juhlatunnelma: paljon vieraita ja paljon iloista puheensorinaa.

On upeaa, että vuorenkilpi menestyy melkein missä tahansa,
mutta ei siemennä ja valloita koko puutarhaa oman mielensä mukaan. 

Elinvoimaisella vuorenkilvellä on niin paljon hyviä ominaisuuksia, etten jättäisi sitä istuttamatta huolimatta kukan mallista, muodosta tai väristä tai siitä, että se on tavallisista tavallisin. On upeaa, että vuorenkilpi menestyy melkein missä tahansa, mutta ei siemennä ja valloita koko puutarhaa oman mielensä mukaan. Voimakashan se toki on, mutta helppo rajaamalla pitää aisoissa.

Vuorenkilven lehdet punertuvat talvea kohti.

Kaikki kasvit ovat omalla tavallaan kauniita
kun ne saavat kasvaa oikeassa seurassa.

Pyrin ajattelemaan, että ei ole olemassa rumia kukkia. Kaikki kasvit ovat omalla tavallaan kauniita kun ne saavat kasvaa oikeassa seurassa. Joskus varta vasten jumppaan aivojani: kun jokin kasvi näyttää ensi näkemältä jopa rumalta, muutan asennettani. Katselen kasvia hyväksyvästi ja mietin sille seuralaisia, jotka korostaisivat sen hyviä puolia. Kummallisetkin kukat saattavat silloin alkaa näyttää mielenkiintoisilta. On paljon ihmisiäkin, jotka eivät ehkä voittaisi kauneuskilpailuissa. Silti he voivat olla meille hyvin tärkeitä ja rakkaita.

Tässä viime keväänä otetussa kuvassa nuoret kukkivat jo. Nämä nuoret pelastavat minut pulasta kasvamalla ohuessa kasvualustassa talon luoteiskulmassa.

Istutin viime syksynä uusia taimia moneen paikkaan. Ihanaa tavata taas. 

tiistai 10. huhtikuuta 2018

YKSI HUOLI PÄIVÄSSÄ VÄHEMMÄN

Kaikki merkit viittaavat siihen, että ihan pian juostaan  kilpaa kevään kanssa. Puutarhahullu perheenäiti on taas sen tilanteen edessä, että ainakin vähintään kerran päivässä pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa: puutarhassa kuokkimassa ja keittiössä kokkaamassa.

Joskus puutarhahullu perheenäiti kohtaa myös tilanteita, että on unohtanut käydä kaupassa. Ruusu 'Lac Majeau' on kyllä hankittu ja lamoherukat odottavat istuttamistaan ja tarkemmin ajateltuna taisi samassa kuormassa muutama muukin kasvi olla, kun auto oli niin täynnä, etteivät ruokakassit olisi edes mahtuneet kyytiin.

Uusi perennapenkki on viimeistä silausta vaille valmis
kun puutarhahullu perheenäiti havahtuu flow-tilastaan.

Eikä tässä vielä mitään. Uusi perennapenkki on viimeistä silausta vaille valmis kun puutarhahullu perheenäiti havahtuu flow-tilastaan. Kello on jo viisi. Perheellä alkaa olla nälkä ja perheenäidillä ei ole aavistustakaan mistä taikoisi ruokaa. Seuraavat istutukset on jo hahmoteltu, mutta se ruoka! Ei hajuakaan!

Varauduin näihin tuttuihin tilanteisiin jo nyt. Nyt onkin hyvä aika varautua kun puutarha on vielä lumen, jään ja veden vallassa. Ensinnäkin tein listan ruuista, jotka voi  valmistaa nopeasti pääasiassa pakastimesta tai kuivakaapista löytyvistä aineksista. Vilkaisu listaan ja hetkessä "Mitä tänään syötäisiin" –ongelma on ratkaistu, vaikka jääkaappi ammottaa tyhjyyttään.

Näihin turvaudun kiireessä ja / tai laiskottaessa.

Tämän listan ruuat eivät vaadi pitkää paistoaikaa. Ne valmistuvat joko puolivalmisteista oikaisten tai taikakattilassa eli Thermomixissä itsekseen. Joku ruokalaji, esimerkiksi vihannespannukakku, vaatii hieman tekeytymisaikaa, mutta joskus se on vain hyvä. Siinä välissä ehtii levittämään sopivasti katteet pensaiden juurelle.

Jotta tiukan paikan tullen ainekset näihin löytyisivät kotoa, kirjasin listan ruoka-aineksista – kaikki helposti säilyviä joko pakastimessa tai huoneenlämmössä. Jos pakastimessa on muutama vihannespussi ja pari pussillista perunasoseaineksia, hätätilanteessa saa ruokatarjoilun vaikka yllätysvieraille. Kasviskeitto ja tuoreet perunarieskat häviävät kuin kuumille kiville. Perunasoseaineksista saa nopeasti peruna-purjosipulikeiton, johon halukkaat voivat lisätä nakkeja. Bataattisoseen kanssa perunasoseaineksista saa maukkaan soseen vaikkapa kalapuikkojen tai makkaran seuraksi. Nälkä lähtee taas vähäksi aikaa ja puutarhahullu perheenäiti pääsee viimeistelemään perennapenkin.

Ostoslistan tekeminen helpottuu kummasti kun tsekkaan listan pakasteista ja kuiva-aineista, jotka ainakin on hyvä olla jemmassa.

Toisen listan kirjoitin kuivakaapissa säilyvistä aineksista: munia, tomaattisäilykkeitä, tonnikalaa, kapriksia... Riisit, pastat, jauhot, mausteet ja sen sellaiset jätin listalta pois. Ne merkitsen ostoslistalle heti kun otan viimeisen pakkauksen käyttöön.

Minun ei tarvitse yllättyä, että
appelsiinimehu, suolakurkku tai pähkinät
ovat loppuneet juuri kun minä tarvitsisin niitä ruuan laittoon.

Pyhitin yhden alakaapin näille huoneenlämmössä säilyville ruokatarvikkeille. Tästä salaisesta kaapista löytyy niin tomaattisäilykkeitä, cashew-pähkinöitä kuin tonnikalaakin ja muutamia muita perustarvikkeita. Siis samoja tarvikkeita kuin muistakin kaapeista / laatikoista, mutta nämä ovat ainoastaan  ruuanlaittoa varten – niitä tilanteita varten kun hyllyssä onkin tyhjä aukko.  Sieltä ei käydä hakemassa tonnikalaa välipalavoileivän päälle tai appelsiinimehua  aamupalalle. Sellaiset vapaasti käytettävät ainekset ovat tavanomaisilla paikoillaaan, kuten myös riisit, pastat ja muut vastaavat.

Äidin alakaappi on aivan eri juttu. Tölkki appelsiinimehua on aina jemmassa niitä tilanteita varten, että haluan piristää porkkanakeiton lorauksella appelsiinimehua tai keksin tehdä salaatinkastikkeen appelsiinimehupohjaan. Minun ei tarvitse yllättyä, että appelsiinimehu, suolakurkku tai pähkinät ovat loppuneet juuri kun minä tarvitsisin niitä ruuan laittoon. Alakaapista löytyvät ainekset niin tonnikalakastikkeeseen, tomaattikeittoon kuin ex tempore –salaattiinkin, vaikka nuoriso olisi pyörinyt keittiössä kokkailemassa itselleen välipaloja.

Miestä hymyilytti kun kuvasin kaappia. – Nyt on talon salaisinkin kaappi julkistettu, hän sanoi ymmärtäväisesti. Ihana mieheni!

Kirjoitin listat kartongeille, joista tein kansioon välilehdet. Ohjeet kokosin kuhunkin lokeroon helposti löydettäviksi. Tosin moni ruoka tulee tehtyä ihan omasta päästä. Vaikka tekisin ohjeestakin, noudatan ohjetta vain suurin piirtein. Joka tapauksessa ohjeet löytyvät eikä paistolämpötiloja tarvitse arvailla.

Olen jo jonkin aikaa noudattanut gluteenitonta ruokavaliota, sillä olen huomannut sen vaikuttavan huomattavan paljon kilpirauhasen toimintaan. Jätin terveydellisistä syistä myös maitotuotteet ruokavaliostani.  Olen paljon energisempi ja kaikin puolin paremmassa kunnossa kuin ennen tätä ruokavaliomuutosta. Kuitenkin varsinkin juuston jättäminen pois oli kova pala, juuston ystävä kun olen aina ollut.

Aluksi tuntui, että jääköhän minulle enää mitään herkkuja
kun ruokavalioni on ton, ton ja vielä kerran ton. 

Aluksi tuntui, että jääköhän minulle enää mitään herkkuja kun ruokavalioni on ton, ton ja vielä kerran ton. Sokeriton. Gluteeniton. Maidoton. Kävin ruokaohjevarastoni läpi. Listasin meidän perheelle sopivat arkiruuat ja kokosin sen perään ohjeet. Lista on kuin onkin ilahduttavan monipuolinen, vaikka siitä on karsittu myös sianliha, pääosin myös kana, kaalit ja muutamia muitakin aineita, joita joku perheenjäsenistämme ei voi syödä.

Ohjeet säilytän muovitaskuissa, joissa lehtileikkeet ja sekalaiset paperit pysyvät siisteinä. Muovitaskuihin on helppo sujauttaa myös uusia, kokeilemista odottavia ohjeita.

Näihin ruokiin tarvittavat ainekset pitää ostaa jääkaappiin valmiiksi, mutta ostoslistan tekeminen sujuu nopeasti kun ohjeet ovat lähellä.

Salaateista laadin aivan oman listansa, sillä olen ihminen, joka voisi elää pelkillä salaateilla. Minulla on ollut tapana herkutella juustosalaateilla. Oli ilahduttavaa huomata, että salaattivalikoima on loputon ilman Fetaa, homejuustoa ja muita juustoja, joiden perään olin jo ehtinyt suremaan.

Lista on hyvä apu silloin kun pää lyö tyhjää tai tuntuu jämähtäneen samoihin yhdistelmiin.

Nyt voin taas huoletta miettiä uusia istutuksia,
sillä ruokapuoli on jo puoliksi hoidettu.

Kansion loppuun kokosin vielä luettelon ruuista, joita voi tarjota vaikkapa vieraille tai omalle perheelle vähän parempana ruokana. Ja ihan viimeisenä kokosin listan herkuista: herkullisia voileipiä, maukkaita yhdistelmiä, jotka tahtovat unohtua sekä hedelmävateja ja muuta ihanaa ilman lisättyä sokeria tai makeutusaineita.

Nyt voin taas huoletta miettiä uusia istutuksia, sillä ruokapuoli on jo puoliksi hoidettu. Lapsetkin löytävät listoilta ruokia, joita voivat innostuessaan kokkailla.

Nyt on ainakin yksi huoli päivässä vähemmän.

P.S. Tämä ei ole yhteistyöpostaus kenenkään kanssa. Esimerkiksi Thermomixin linkkasin ihan vain siksi, että se on pelastanut minut pulasta melkein 365 kertaa vuodessa nyt jo ainakin viiden vuoden ajan.

HALUATKO LIPUT KEVÄTMESSUILLE? (MENIVÄT JO)

Sain yllätyksenä Kotiblogit-lehdeltä kaksi lippua kevätmessuille Helsinkiin. Messut alkavat jo torstaina ja päättyvät sunnuntaina, siis 12.4. – 15.4.2018.

Jos liput kiinnostavat,
niin hihkaise!

Minulla on ensi viikonlopulle muuta ohjelmaa, joten annan messsuliput ensimmäiselle halukkaalle. Lippuja on kaksi ja toimitan ne sähköpostilla.


Puutarhastamme oli juttu Kotiblogit-lehdessä viime syksynä. Muistivat minua vieläkin tällä tavalla.

Jos liput kiinnostavat, niin hihkaise!


Koko jutun voit lukea täältä.

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

HEH-HEH!

Naurattaa vieläkin. Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää. 

Olin lueskellut keväisiä blogikirjoituksia, joissa iloittiin ensimmäisistä piipoista. Viime pääsiäisenä Between kommentoi postaustani: "Etenkin näin keväällä jokainen pienen pienikin piippo tai avautuva kukka ihastuttaa kerrassaan valtavasti. Mukavaa pääsiäisen jatkoa sinulle!"


Piippoja minulla ei ole.
Pitääkin tutustua niihin.

Minä vastasin: "Kiitos! Piippoja minulla ei ole. Pitääkin tutustua niihin :) Niistä niin paljon puhutaan juuri näihin aikoihin."

Krookukset nousevat ensimmäisten joukossa.

Ja minä yritin tutustua. Kirjoitin Googleen "piippo". Löysin runoilijoita, sanoittajia, teollisuusjohtajia, hiihtäjiä... Jostain löytyi myös maininta "ruohokasvi" ja "vihviläkasvi". 

Napsautin hakusanaa "piippo kasvi" ja sain Wikipediasta lisätietoa: "Piipot (Luzula) on vihviläkasvien (Juncaceae) heimoon kuuluva suku. Ne ovat monivuotisia, yleensä mätästäviä. Niiden lehtitupet ovat umpinaisia ja niiden tupen suu on karvainen, kun taas vihvilöiden lehtitupet ovat avoimia ja kalvolaitaisia. Suomessa esiintyy noin kymmenen piippolajia, joista osa jaetaan vielä alalajeihin."


Suljin tiedostot vähin äänin. 
Ajattelin, että olen niin aloitteleva puutarhuri,
etten ole velä oppinut ymmärtämään noiden piippojen ihmeellistä maailmaa. 


Katsoin kuvaa äkikseltään juolavehnän näköisestä kasvista, jossa on ruskehtava pieni kukinto. Pyörittelin päätäni. – Miten jotkut voivat olla niin innoissaan noista mitättömän näköisistä kasveista? ihmettelin. Opin, että piippoja on vaikka kuinka monta lajia: tankeapiiposta sykeröpiippoon, kaikki toinen toistaan mitättömämmän näköisiä.

Suljin tiedostot vähin äänin. Ajattelin, että olen niin aloitteleva puutarhuri, etten ole velä oppinut ymmärtämään noiden piippojen ihmeellistä maailmaa. Ihmettelin, kuinka noin vaatimattoman näköisistä kasveista vouhkataan niin paljon. Päättelin, että niiden viehätysvoima perustunee siihen kun ne ilmaantuvat ensimmäisinä. Hämmästelin sitäkin, miten yleisiä piipot ovat, mutta silti niihin ei törmää puutarhamyymälöissä. En tullut kysyneeksi keneltäkään.

Komeasinikuunliljat kurkistelevat.

Lopulta törmäsin erääseen blogijuttuun, jossa jälleen kerran iloittiin kevään ensimmäisistä piipoista. Vasta silloin hoksasin, että piipot ovat versonpäitä. Repesin nauruun. Onneksi nauru pidentää ikää.

Nyt niitä piippolakkeja on meilläkin, tosin yllä olevat valokuvat ovat edellisiltä vuosilta. Syysleimut pilkistävät jo, vaikka puutarha on suurimmaksi osaksi hankien alla.

Toivottavasti piippolakit kurkistelevat pian jokaisessa puutarhassa. Hyvää huhtikuun jatkoa!

lauantai 7. huhtikuuta 2018

HUONOJA UUTISIA

Muistan tarkalleen sen paikan, jossa olin kuullessani ne uutiset. Seisoin olohuoneessa kännykkä korvallani kun siskoni sanoi, että Viherlandia lopettaa hydroviljelytarvikkeiden myynnin. Kuulin selittäväni, että sano niille, ettei vielä lopettaisi ja että minä yritän mainostaa niitä blogissani ja...

Kysyntä on liian vähäistä.

Kuulin kylmää faktaa: kysyntä on liian vähäistä. Ymmärrän. Mutta kun minä ja minun huonekasvini emme pärjää ilman niitä. Huoks!

Se pieni ero tavanomaiseen kasvatukseen näkyy punaisena pisteenä kuvan yläosassa. Punainen mittarin pää paljastaa tämän muorinkukan kasvavan hydroviljelyssä. 

Tuntuu, että hydroviljelyssä
ne kasvavat aivan erityisen hyvin. 

Vielä tämän vuoden pärjäämme, mutta sitten... En tiedä. Kun asiahan on niin, että huonekasvit kasvavat.  Tuntuu, että hydroviljelyssä ne kasvavat aivan erityisen hyvin. Ne tarvitsevat siis aina vain isompia ruukkuja ja isompia mittareita. Tällä kertaa tarvitsin suuren, taipuisan sisäruukun pyöreään rottinkikoriin. Ruukkuja saa vaikka mistä (paitsi noita taipuisia sisäruukkuja), mutta ns. vesitasomittareita myydään ainoastaan vesiviljelyyn erikoistuneissa paikoissa. Näiden lisäksi tarvitaan myös lannoitetta. Ei kovin paljon, mutta kuitenkin.

Olen käyttänyt sellaista lannoitetta, jota annostellaan ruukkuun pari, kolme kertaa vuodessa. Ihan liian helppoa ollakseen totta. Tuollainen on sopinut minulle. Olen liian laiska värkkäämään lannoitepullojen kanssa. Sellainen on ollut hyvä kun olen keväällä heittänyt kaikille annokset ja kesällä uudestaan – jos olen muistanut.

Varjomuratti

Ei mullanvaihtoja, ei sotkuja, ei hometta.
Ei multaa kissojen levitettäväksi.

Ei mullanvaihtoja, ei sotkuja, ei hometta. Ei multaa kissojen levitettäväksi. Vettä kerran viikossa, jos silloinkaan. Huoletonta ja helppoa.

Tämä ei siis ole mitään chilin kasvatukseen vihkiytyneiden puuhaa, jossa hankitaan vesiviljelyjärjestelmät, pH-mittarit, ajastimet, kanavapuhaltimet, kasvatusteltat, ilmastointiputket ja huh-huh, kaikkea muutakin, mikä kuulostaa vaikealta – ja kalliilta.

Tämä minun huonekasvien kasvatus on
ihan simppeliä muovipurkki-mittari-hydrosora –hommaa.

Tämä minun huonekasvien kasvatus on ihan simppeliä muovipurkki-mittari-hydrosora –hommaa, johon ei vaadita monen minuutin perehdytyskurssia. Olen kirjoittanut siitä otsikolla En osaa kastella kukkia ja Sormet sorassa.

Viirivehka on niin nopeakasvuinen, että sitä voisi jakaa vuoden välein. Se on ihana kasvi pohjoispuolen eteiseen tai muuhun paikkaan, jossa on vähän valoa.

Hydrosoraaa olen saanut hankittua Pavunvarresta Tampereelta ja muutamia mittareita Chilikaupasta, mutta suppeita valikoimat ovat olleet enkä aina ole saanut oikean kokoisia mittareita.

Nyt olen siis tosi paikan edessä. Saksasta kuulemma voisi löytää. Ei muuta kuin saksan kielikurssille, ja mittareita ja lannoitteita metsästämään. Auf Wiedersehen!

Sydämellisesti tervetuloa blogini lukijoiksi Hilu Kissankulman väki -blogista ja sinä Blogit.fi-sivuston kautta liittynyt! Toivottavasti viihdytte juttujeni ja kuvieni parissa.

torstai 5. huhtikuuta 2018

KATTIA KANSSA


No, huh! Vihdoin päästään viettämään taas oikeita kissanpäiviä. Kissa vieköön, mikä viikko takana! Saatiin vihdoin ne typerät kaulurit pois.


– Ja katinkontit! sanoin minä.
– Kitinkattia! sanoi Reetta.

Hyvähän emännän ja isännän oli. Juhlapukineissa, mirri kaulassa olisivat voineet kiertää jos vaikka missä kissanristiäisisssä. Eivät kyllä kiertäneet. Kotona olivat hissun kissun koko pääsiäisen. Meitä kissapoloisia hoitelivat. Lapset rapsuttivat ja hellivät. Laskivat tunteja, milloin saataisiin nämä mokomat kaulurit pois. – Häntä pystyyn! yrittivät meitä rohkaista. – Viikko menee lopulta nopeasti ja sitten kaikki on ohi, he lohduttivat. – Ja katinkontit! sanoin minä. – Kitinkattia! sanoi Reetta.

Kissa reporankana.


Emäntäkin oli
kuin kissa pistoksissa.

Kyllä nousee karvat pystyyn kun ajattelen, missä kunnossa olimme. Innoissamme lähdimme eläinlääkäriin. Taju kankaalla tulimme kotiin. Hoipertelimme ja kaatuilimme. Silti yritimme kiipeillä. Emäntä juoksi perässä. Emäntäkin oli kuin kissa pistoksissa odottaessaan, että pysyisimme tolpillamme. Voi, kissanviikset, millaista se oli! 


Lapset olivat meidän tukenamme ihan koko ajan. Yksi pojista halusi kokeilla millaista meillä on ja pani koiran kaulurin itselleen. Oli kuulemma ihan kamalaa.


Ei ollut kolliakaan katsottuna.

No, sanotaan kuitenkin, että kissa putoaa aina jaloilleen ja kyllähän mekin tästä viikosta jotenkuten selvisimme. Nyt ei tule kissanpentuja, mutta siitä en osaa olla surullinen. Ei ollut kolliakaan katsottuna.

Ei ole kissoja karvoihin katsominen. Paljas laikku kyljessä johtuu leikkauksesta.

Kirjoitan nyt oikein kissankokoisin kirjaimin: PIDÄMME KYNSIN HAMPAIN KIINNI OIKEUDESTA OIKEISIIN KISSANPÄIVIIN! EMME ENÄÄ HYVÄKSY MITÄÄN TYPERIÄ KAULUREITA! JA ELÄINLÄÄKÄRIIN EMME ENÄÄ IKINÄ LÄHDE! Seuraavalla kerralla kuin tuli hännän alla juostaan piiloon. Meitä saa sitten  etsiä kissojen ja koirien kanssa. Tai – tietysti voidaan tulla toisiin ajatuksiin, jos emäntä oikein nätisti pyytää. Emäntä on meille niin kiltti.

Väkeä vilisee kuin
Vilkkilässä kissoja.

Mutta kyllä meidän nyt kelpaa. Väkeä vilisee kuin Vilkkilässä kissoja: sylejä, rapsutuksia ja leikkikavereita riittää. Vain yksi vieno naukaisu ja ruoka kiikutetaan eteen. – Lohta, härkää, kanaa, tonnikalaa. Kastikkeella vai ilman? Hyytelönä vai muhennoksena? Saisiko teille jälkiruoaksi olla itse tehtyä viiliä? tarjoilija kysyy. 

Kukapa se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse, mutta kyllä minun se täytyy sanoa, että olemme me niin ihania, että meidän takia he tekevät mitä vain. 

Nyt minun täytyy lopettaa, sillä ajateltiin emännän kanssa vaihtaa limoviikuna isompaan ruukkuun.



Voikaa hyvin!

Terveisin Onneli ♥

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

ONKO SIIPI MAASSA?

Voi ulkomaalaisparkoja, jotka opiskelevat suomen kieltä! Ei se helppoa ole. Kaiken maailman kotkotuksia sitä keksitäänkin. Peräkanaa kuljetaan, siipi maassa tai nokka pystyssä ja eletään kuin Ellun kanat. Kukkoillaan ja siipeillään. Ensin keskustellaaan nokikkain, sitten otetaan nokkiinsa ja lähdetään omin nokkineen. Nokkavat. Keltanokat. Siipiveikot. Nirppanokat.
Keltanokat.
Siipiveikot.
Nirppanokat.

Saamme kiittää kanoja ja kukkoja monista vivahteikkaista suomen kielen ilmauksista. Niitä löytyy yllättävän paljon. Listasin niitä alle. Suomen kieltä opettelevia varten kirjasin myös sanontojen merkityksiä. Kommentoikaa, jos vielä tiedätte lisää tai jos sanonnan merkitys on erilainen kuin tässä.

Aiheeseen liittyvän tarinani voit lukea otsikolla Kaiken maailman kotkotuksia


KANAT JA TIPUT
Kumma juttu, mutta luettelo tipuihin liittyvistä sanonnoista katkeaa kuin kanan lento. Löysin vain pari ja niistäkin toinen on espanjalainen. Onneksi Unelmia ruusuista -blogin Tita auttoi untuvikon verran. Kiitos!

untuvikko: aloittelija
tipuaskelinpienin askelin, vähän kerrallaan
Nuorukaisena kukonpoika, sulhasena leijona, ukkomiehenä aasi. Tämä espanjalainen sananlasku tuskin selitystä kaipaa. Kuvaisikohan se sitä, että vaimon näkö varmaan heikkenee iän myötä? Oma rakas alkaa näyttää aasilta.

Pian mennään tipuaskelin sinne minne nokka näyttää.

Suomalaiset sanonnat eivät kanoja imartele. Onneksi on myös kanaemoja ja kainaloisia kanasia.

kainaloinen kananenhellittelynimitys läheiselle ihmiselle
kanan aivotjotakin kutsutaan tällä tavalla tyhmäksi
kanan muistihuono muisti
kotkotuksiaturhia tai vähäpätöisiä juttuja, puheita tai puuhia
katsoa mistä kana pissiinäyttää toiselle omia taitojaan / ylivertaisuuttaan, kehuskella / uhota omilla taidoillaan
olla kanamainenhalventava nimitys naiselle, pinnallinen, ei anna kovin älykästä vaikutelmaa, haluaa miesten huomiota

Kanat orrella ja kainaloinen kananen Viuhti-kukon kainalossa ilta-auringon paisteessa.

olla kananlihallaihokarvat nousevat pystyyn joko kylmästä tai tunnesyistä
on vielä kana kynimättä: jokin vaikea asia / ristiriitatilanne on vielä selvittämättä toisen osapuolen kanssa
säntäillä kuin päätön kanaharkitsematonta, impulsiivista käyttäytymistä
peräkanaa: peräkkäin, jonossa
kuin Ellun kanatviettää huoletonta elämää tai toinen tulkinta on olla juovuksissa
kuin kanaemo: huolehtivainen, äidillinen
kuin kanan lento: joku asia kestää lyhyen aikaa ja / tai loppuu äkillisesti 
kuin kanat orrella: vierekkäin
harvassa kuin kanan hampaat: joku on erittäin harvinainen

– Näin, lapsukaiset, nokitaan. Tulkaapa syömään, tipuset!

Aikainen kana nappaa madon. / Aikainen kana löytää jyvän. Kannattaa tehdä asiat ajoissa. Se, joka on ajoissa, hyötyy eniten.
Kun ei tiedä, minne menisi, pyörii kuin kana tappuroissa. liikkua levottomasti
Kyllä sokeakin kana jyvän löytää. Vähätellään toisen saavutuksia ja tarkoitetaan, että se oli ainoastaan sattumaa.
Minkä kukko nokkii, se kanaan kajottuu. En tiedä tämän varsinaista merkitystä, mutta sananlasku kuvaa hyvin ainakin sitä kuinka kukko etsii kanoille ruokaa ja kanat lihovat.
Muna on kanaa viisaampi. Lapset voivat tehdä parempia ratkaisuja kuin vanhempansa.


KUKKO
Jos eivät sanonnat imartele kanoja, niin eivät kyllä kukkojakaan. Harmillista, että sanonnat ovat iskostaneet monien mieleen kuvan kukoista itsekkäinä ja mahtailevina olentoina, vaikka hyvät kukot sopisivat esikuviksi kaikille miehille ja perheen isille.

kukon askel: Jos päivä on pidentynyt kukon askeleen, se on pidentynyt sen verran, että sen huomaa selvästi. Lasten leikeissä kukon askel on iso harppaus. Kukonaskelkuvio on tietty kankaan kudontamalli.
kukkotappelua: tappelua, molemminpuolista uhittelua
kukkoilla: mahtailla, rehennellä, rehvastella
kukonlaulun aikaan: aikaisin aamulla
kukkona tunkiolla: ihminen ajattelee olevansa toisia parempi ja dominoi muita
hankkinut kannuksensa: saanut ansioita, arvostusta
ei kunnian kukko laula: jollekin käy huonosti ei-toivotun käyttäytymisen vuoksi, joutua vastuuseen teoistaan


– Täällä, rouvaseni, täällä on herkkupala...

Ei kukko käskien laula. Lapsi tai aikuinenkaan ei tee jotakin asiaa käskemällä, oma-aloitteisesti kyllä.
Minkä kukko nokkii, se kanaan kajottuu. En tiedä tämän varsinaista merkitystä, mutta sananlasku kuvaa ainakin sitä kuinka kukko etsii kanoille ruokaa ja kanat lihovat.


MUNA
emämunaus: iso epäonnistuminen
munalukkoriippulukko
pesämuna: alkupääoma
jäädä munimaanviivytellä
munata: epäonnistua


Vähän pesämunaa...

Kumpi oli ensin, muna vai kana? Ei voi tietää, mikä on asian syy ja seuraus.
Muna on kanaa viisaampi. Lapset voivat tehdä parempia ratkaisuja kuin vanhempansa.
Tätä asiaa pitää vähän hautoa ensin. Asiaa pitää miettiä, harkita ennen päätöksentekoa.
Älä pane kaikkia munia samaan koriin. Älä ota liian suuria riskejä, ei ainakaan yhdellä ja samalla tavalla.


SIIVEKKÄÄT
kupu täynnä: vatsa täynnä, kylläinen olo

keltanokka: aloittelija
nirppanokkanirso, valikoiva
nokkapokka: riitatilanne, pieni tappelu
nokkaunet: päiväunet
nokkava: kopea, nenäkäs, viisasteleva
keskustella nokikkainkeskustella kasvokkain
kulkea nokka pystyssä: olla ylpeä


Nokilleen lennetään monta kertaa ennen kuin jalat kantavat.

lentää nokilleenkaatua
mennä minne nokka näyttää: valita reittinsä spontaanisti ilman tarkkoja suunnitelmia
nyrpistää nokkaansa: ei pidä jostakin
näyttää nokkaansa jossakin: käydä / näyttäytyä jossakin
ottaa nokkiinsaloukkaantua sanoista

pistää nokkansa joka paikkaan / toisten asioihin: puuttua asioihin, jotka eivät kuulu itselle
nyrpistää nokkaansa: ei pidä jostakin
ei kauan nokka tuhise: tekee jonkin asian nopeasti
nokan koputtamistavalittamista
nokka nyrpällään: ei pidä jostakin ja ilmaisee sen jollakin tavalla, ainakin ilmeillään
nokat vastakkain: olla eri mieltä, ristiriitatilanne
omin nokkineen: itsekseen, itsenäisesti

höyhentääkostaa, antaa selkään, piestä
sulkaa hattuunsahankkia/saada arvostusta


Pikkuinen siipiveikko emon siipien suojissa.

siipiveikko: toisten kustannuksella elävä
siipeillä: elää toisten kustannuksella
siipi maassa: masentunut, surullinen, allapäin
siinä siivellä: jokin asia hoituu samalla vaivalla eli ei tule olennaisesti lisää työtä tai elää toisten kustannuksella
ottaa siipiensä suojaan: ottaa joku huolehdittavakseen
lentää pyrstölleen: hämmästyä
aika menee kuin siivillä: aika kuluu nopeasti

tiedonjyviä: vähäistä tietoa, alkeita
erottaa jyvät akanoistaerottaa tärkeät asiat vähemmän tärkeistä
päästä jyvällealkaa ymmärtää jokin asia


Ei olla siipi maassa eikä nokka nyrpällään. Versonpääkevät on ihan tipunaskeleen päässä.

Lämpimästi tervetuloa lukijoikseni, Niina R. 10-vuotissuunnitelma -blogista ja Tuovi Pietilä! Ilahduin kovasti teistä. Toivottavasti tekin saatte paljon iloa jutuistani ja kuvistani.