JAKOLASKUJA

Elokuu on ihanaa aikaa. Kurjet huutavat. Into ja Tarmo ovat vielä täysillä mukana puutarhapuuhissa ja me kyykimme uusien istutusten kimpussa. Teen jakolaskuja.

Yksi loistosalvia jaettuna kolmella on kolme loistosalviaa. Mahtavaa - siitä riittää Talon nurkalle jo hyvin. Toisesta loistosalviasta saan vielä toiset kolme enkä enempää tarvitsekaan. Loput salviat jaan entiseen paikkaansa ja keväällä tuskin huomaa, että niitä on verotettu.

Loistosalvia on kuvattu heinäkuun alussa.

Yksi neidonkurjenpolvi jaettuna x:llä onkin sitten jo vaikeampi yhtälö. Juurakko on kietoutunut yhdeksi syttyräksi, jota on mahdotonta jakaa ilman, että juuret katkeilisivat. Muutama verso irtoaa nätisti ehjänä, mutta monet katkeavat. Peittelen juurentynkiä multaan toivoen, että ne lähtisivät kasvuun. Lähtevät kai. Minulla ei ole aavistustakaan montako uutta neitokaista saan, mutta jakojäännökseksi jää ämpärillinen leikattuja versoja. Napsaisin nimittäin versoista pitkät pätkät pois, että jaksavat juurtua paremmin.

Minun neidonkurjenpolveni kasvoi peittokurjenpolven naapurina, mutta sai siirron loistossalvian viereen.

Suosikkini ruusuleimu jaettuna neljällä on toivottavasti neljä ruusuleimua, mutta voihan se olla kaksi tai kolmekin - jos pikkuruiset juurennysät eivät lähdekään kasvamaan.

Mehitähtien jakaminen vasta hauskaa onkin. Yksi iso mehitähti jaettuna x:llä on ihan mahdottoman paljon. Poikasia voi nyppiä helposti toista kymmentä eikä emo jää silti surkeaksi. On vain mielissään kun lapsoset saavat oman paikkansa tässä maailmassa.

Kattomehitähti on helpoin mahdollinen jaettava.

Juuri äskettäin ostamiani, vielä pienikokoisia, ’Johnson’s Blue’ -kurjenpolvia ei voi jakaa. Täytyy lainata. Tarvitsisin nimittäin sellaisia uuteen ruusupenkkiini Muurin päätyyn eikä niitä tähän aikaan saa muuten kuin tilaamalla. Mitä jos lainaisin Polun pään penkistä ja toisin ensi syksynä jakopaloina takaisin?

Nämä jakolaskut ovat koukuttavia. Jos jaan tuon keväällä ostamani, ruukussa komeaksi kasvaneen 'Twilight' -kuunliljan, niin monellako sen voi jakaa…

Mies on innoissaan. Kaikki jakopalat uppoavat suuren puutarhan uumeniin. Ehkä ensi vuonna ei tarvitse ostaa enää kuin yksi autolastillinen kasveja. Ei kai :).


Dear, Michelle Conley and Traci Kincaid! I'm very happy to see you following my blog. Wellcome! I hope you'll enjoy it.