PUUTARHAPÄIVÄKIRJANI MUN Kesäkuussa

Kesäkuun 2. päivä

Sataa reippaasti vettä ja minä seison letkun jatkeena suihkuttamassa vastaistutettuja parsantaimia. Tuntuu niin kesältä. Kesä, sade ja puutarhapuuhat kuuluvat yhteen. Seitsemän parsaa maassa – yhdeksän vuoden haaveilun tulos. Taas on aihetta koko illan kestävään juhlaan.

– Kunpa minun ei tarvitsisi luopua tästä, ajattelen ja heilutan pensasleikkuria edestakaisin koivuangervoaidassa. Sade kastelee vaatteeni. Käki kukkuu. On palkitsevaa nähdä työnsä jälki, vaikka aita onkin leikattu vähän sinne päin.

Kesäkuun 5. päivä

Leikkaan kirsikkapuun vesoja. Kuuntelen käen monotonista laulua. Pelkkää kertosäettä. – Eikö sillä ole mitään muuta sävelmää, pohdin.

Kesäkuun 8. päivä

Asuntovaunu on kytketty auton perään ja navigaattori näyttää reitin pikkuteitä pitkin Tiipiläntielle Lietoon. Kotipihassa on kylmää ja sateista, mutta matkalla on poutaa. Aurinkokin pilkistelee. Kanojen rehusäkki auton perään ja sitten nokka kohti Turkua.

Olen vuoden ajan haaveillut vaaleanpunaisesta ruususta kanalan edustalle, mutta viime päivinä olenkin alkanut unelmoida vaaleankeltaisesta kanadalaisesta ruususta nimeltä ’J. P. Connell’. Se kukkii parhaillaan. Yksi taimi riittää.  

Ostoslistallani on myös pioneja, joista olen päättänyt valita kolme vaaleanpunaisen / aprikoosin väristä ’Pink Hawaiian Coralia’. 

Jouko hoputtaa syömään. Vielä nopeasti tiibetinkoirankielen siemenet ja kassalle. Silloin tulee tenkkapoo. Käytävän varrella on köynnöskehikoita tarjouksessa. Hinta ei ole paha, mutta ne ovat ruosteen värisiä. Minulle kävisi paremmin musta tai harmaa, mutta löydänkö tähän hintaan yhtä hyviä muualta? Harmittelenko seuraavassa kaupassa, jos jätän tämän ostamatta… Mietin pää sauhuten, mutta Jouko ratkaisee asian. – Ota tämä, ei meillä ole enempää aikaa, hän sanoo kärsimättömästi ja niin menemme maksamaan.

Kortteliravintola Navetta on viihtyisä ja ruoka herkullista. Napa ritisten lähdemme seuraavaa puutarhamyymälää kohti. Tarhapäivänlilja ’Barbara Mitcheliä’ ei valitettavasti ole, mutta kärhö ’Hagley Hybrid’ löytyy. Poimin ostoslistan mukaan kolme ’Miss America’ -pionia. En jää fiilistelemään, vaikka kiirettä ei olekaan. Istutettavaa on jo ennestään niin paljon, että on paras edetä kassalle silmälaput silmillä.

Olen saanut keväällä sähköpostia, jossa kanta-asiakkaalle luvataan leikkokukkatiskiltä yllätys. Floristi kysyy lempiväriäni ja poimii sitten kauneimman vaaleanpunaisen pionin lasivitriinistä. En sano mitään, rupeaisin pian kyynelehtimään. Saan kaupan upeimman pionin, jonka myyjä sitoo kimpuksi suuren neilikan, pienempien täytekukkien ja vihreiden kanssa.

Mielihyvin annan juomapulloni maljakoksi. Kääräisen vaaleanpunaisen silkkipaperin kukkien ympäriltä ja asettelen lasipullon juomatelineeseen. Kukkakimppu nostaa auton viihtyvyyden aivan uudelle tasolle. Ehkä minun tarvitsee poimia kukkakimppu joka kerta reissuun lähtiessämme.

Kesäkuun 9. päivä

Uudenkaupungin vanha puutaloalue on yhtenäinen ja laaja. Kadut ovat yllättävän leveät. Suurin osa pihoista on umpinaisia. Korkeat lautaportit takaavat asukkaille täydellisen rauhan. Aitojen yli kurkottelevat syreenit. Siellä täällä portti on jätetty auki ja voin kadulta nähdä pilkahduksen pihaa.

–En varmaan mitään kimppua ole katsellut näin paljon, sanon Joukolle paluumatkalla. Pioni on auennut kauniiksi röyhelöpalloksi.


Kesäkuun 12. päivä

–Tasan kuusikymmentä senttiä, totean, tämä on riittävä. Mitään ei jätetä arvailun varaan. Nyt ei nimittäin olla istuttamassa mitä tahansa peruspuskaa. Nyt järjestetään parhaat mahdolliset hotelliolo-suhteet hienohelma ’Hagley Hybridille’. Tehdään kaikki pilkulleen sydän syrjällään ja ollaan olevinaan, että tämä nyt on meillä ihan käytäntö näin.

Köynnösruusun juurakko ranteenvahvuisine juurineen on kiskottu ylös. Kaunotar H.H. saa salaojan, parhaat herkut, runsaasti multaa sekä lopuksi vielä hiekkaa. Varpaiden peitoksi istutan mirrinmintut. Sydäntä särkee, kun leikkaan kärhön kukkanuput pois. On maltettava vielä.


Kesäkuun 13. päivä

Olin haaveillut, että tänään istuttaisin pioneita. Ehkä yhden tai jos hyvin käy niin kaksi. En voi uskoa, että nyt minulla onkin kuusi tainta nätisti maassa! Sain avuksi sellaiset supervoimat, että homma oli valmis jo puolilta päivin. Kolme ’Miss Americaa’ ja kolme ’Pink Hawaiian Coralia’.

Illemmalla Avilla kattaa hakkeella vanhan Potagerin viimeisen lohkon. Miten päin tässä osaa ollakaan, kun on niin mahtava fiilis!

Kesäkuun 16. päivä

Kuuma on, mutta saan silti kaksi ruusuangervoa maahan. Helteen painaessa päälle tuntuu hyvältä, että osa pensaista jäi löytymättä. Kaksikymmentäkolme pensasta odottaa vielä.

Kesäkuun 21. päivä

Pioni 'My Love'

Painan kasvoni pionin kukkaan. Minun täytyy tehdä se varovaisesti, sillä en halua joutua silmätysten muurahaisten ja mustien pikku ötököiden kanssa. Pionin tuoksu on hurmaava. Kunpa voisinkin jäädä tähän tuoksuun. En kuitenkaan voi, sillä minun on maistettava ahomansikoita ja jatkettava valokuvaamista. Kaikki tapahtuu niin nopeasti.

Kesäkuun 22. päivä

Hartaasti odotettu sade alkaa aamulla ja jatkuu koko päivän. Iltapäivällä menen ulos. Tuntuu kuin olisin astunut Kuala Lumpurin lentokentälle. Ilma on kostea ja kuuma kuin kasvihuoneessa.

Ah, ’Jalkavaimo nousee kylvystä’ -pionin tuoksu on koukuttavan ihana. Ahomansikat maistuvat kesältä. Märkä kasvillisuus kastelee sukat, mutta ei haittaa. Kukkarunsaus saa huokailemaan. Puutarhassamme ei ole ikinä ennen ollut näin paljon kukkia.


Kesäkuun 23. päivä

On juhannusaatto. Kitkemiskierroksen jälkeen istahdan viileään varjoon ja katselen, nooh, töitä. Huvinsa kullakin. Nautin töiden suunnittelusta. Kaikkein ihaninta on, kun työ on valmis – ja pääsen suunnittelemaan uusia töitä.

Iltaa kohti huvit vain hauskenevat. Jouko aikoo istuttaa pensaita vallille ja pyytää minua näyttämään niille paikkoja. Avilla alkaa kattaa pensaiden ympäristöjä pahveilla ja hakkeella. Noeli hurauttaa angervoaidat muotoonsa ja tarttuu sitten trimmeriin. Minä hypin ja pompin ilosta, mutta vain mielessäni. Jaloistani ei siihen ole.

Ilta-auringon ollessa parhaimmillaan, valokuvaan. Kuvattavaa on kaikkialla. Sisältä kantautuvat kauniit Kuutamosonaatin sävelet. Sinella kerää pioneita maljakkoon. Kukkineen hän on kuin suoraan puutarhalehdestä. – Onkohan puutarha nyt kauneimmillaan, ihastelen Joukolle. Juhannustunnelma on täydellinen. Ilta huipentuu muurinpohjalettuihin. Ihan parasta on nukahtaa keittiöstä kuuluvaan nuorison hyväntuuliseen rupatteluun.

Kesäkuun 26. päivä

Menetin melkein yöuneni: ei ole oikein, että maksaruoho ahdistelee ja verikurjenpolvi syleilee pionit henkihieveriin. Sellaisesta läheisriippuvuudesta on tultava loppu! Revin kottikärryllisen kasveja kompostiin. Nyt sekä minun että pioniparkojen olo alkaa helpottaa. Pikkutalvio ja rönsyleimu saavat jäädä. Peittokurjenpolvi saa odottaa syksyyn asti.

Jouko istuttaa lammen taakse neljätoista angervoa. Eilisten yhdeksän pensaan lisäksi saavutus on huikea. Tulee ihan juhlallinen olo.

 

Kesäkuun 27. päivä

Puutarhaintoilijan elämä on ruusuilla tanssimista – tai ainakin kuivien ruusunoksien leikkaamista ja juurialueen kitkemistä. On se toki vähän muutakin, kuten parsojen lannoittamista, trimmeröintiä, kivien keräämistä, kukkineiden lupiinien ja nukkapähkämöiden leikkaamista sekä pionien poimimista maljakkoon.

Tässä vaiheessa kesää toivon todellakin, että kesä- ja heinäkuun välissä olisi se Rea Peltolan mainitsema pelakuu. Olisi aikaa tehdä kaikki odottavat hommat ennen kuin on jo aika jakaa kasveja.

ALKUKESÄN KUKKIJAT

Rupesin miettimään mitkä perennat, pensaat tai puut kukkivat yhtä aikaa ’New Moon’ -kulleron ja loistotädykkeen kanssa. Sitten piti tehdä lista. Listat ovat niin kivoja. 

Rajasin listaan kesäkuussa kukkivat kasvit. Listan alkupäähän valitsin kasveja, jotka aloittavat kukintansa jo toukokuun puolella, mutta jatkavat vielä kesäkuussa. Pyrin järjestämään kasvit kukintajärjestykseen, mutta heittoa varmasti on suuntaan ja toiseen.

’New Moon’ -kullero ja loistotädyke

Herttavuorenkilpi

Perhosorvokki

Pensasmagnolia 

Pensasmagnolia on Suomessa kestävin pensasmaisista magnolialajeista. Eksoottisen kaunis pensasmagnolia kukkii jo nuorena pensaana suurin kermanvalkoisin sitruunantuoksuisin kukin kesäkuussa. Vyöhykkeille I-II.


Bellis eli kaunokainen

Rotkolemmikki

Ojakellukka 

Ojakellukoissa on kirkkaankeltaisia, mutta myös esimerkiksi persikanvärinen, kerrottukukkainen lajike ’Mai Tai’ tai ihastuttavan vaaleankeltainen ’Gimlet’. Vuolain sanoin ojakellukkaa netissä ylistettiin: se kukkii pitkään ja runsaasti, kasvaa melkein missä vain, kunhan kosteutta riittää, mutta vesi ei jää kuitenkaan seisomaan, eikä tarvitse hoitoa. Kellukka kylväytyy reippaasti itsekseen. 


Pikkutalvio

Amerikankullero 

Korkeus 50 - 60 cm, avonaiset vaaleankeltaiset kukat harvahkoina kukintoina. Kasvupaikka aurinkoinen tai puolivarjo, kasvualusta ravinteikas, kosteutta pidättävä multa. Sopii perennaryhmiin ja vesiaiheiden luokse. 


Sarviorvokki

Sarviorvokki kukkii koko kesän, jos kuihtuneet kukat poistetaan säännöllisesti. Koko kasvusto on leikattava alas syksyllä ja suojattava havuilla maan routaantumisen jälkeen. Sarviorvokit ovat arkoja talvikosteudelle. Kasvusto on syytä nuorentaa jakamalla muutaman vuoden välein.


Kielo

Kielo kasvaa varjoisissa lehdoissa ja valoisissa metsiköissä suuressa osassa maata. Kukat puhkeavat kukkaan toukokuussa ja kukkivat kesäkuuhun asti, jonka jälkeen ne muodostavat punaisia, myrkyllisiä marjoja. Sopii leikkokukaksi tuoksuviin kimppuihin ja asetelmiin. Koko kasvi on erittäin myrkyllinen. Luonnossa kasvavat kielot ovat lähes aina valkoisia – viljellyt lajikkeet voivat olla roosan värisiä, kerrannaiskukkaisia ja raitalehtisiä.


Ruusuleimu

Mansikka

Sammalleimu

Sammalleimuja on niin räikeänliloja kuin hillitympiäkin lilan ja pinkin sävyjä sekä valkoista. Sammalleimu ’Moerheimii’ ja ’Maj’ sekä ‘Candy Stripes’ näyttävät kuvissa hempeän (lilahtavan) vaaleanpunaisilta. 

Sammalleimu on voimakkaasti leviävä maanpeittokasvi. Se istutetaan kivikkoon tai rinteeseen. Sammalleimu viihtyy parhaiten aurinkoisella, kalkkipitoisella ja kuivahkolla kasvupaikalla. Sen neulasmaiset lehdet ovat ikivihreät. Kukat peittävät kasvuston touko-kesäkuussa. Sammalleimu talvehtii harmaina mättäinä, jotka kannattaa suojata keväällä havuilla, kunnes routa on sulanut.

Arovuokko

Rönsytiarella

Lamohietakirsikka

Pihlaja

Amerikanpihlaja

Aronia 

Marja-aronia ’Viking’ 

Sinikämmen

Kanadanruohokanukka 

Ruoholaukka

Jättilaukka

Tarhakullero

Minulla kirkkaankeltainen tarhakullero kukkii toukokuu loppupuolella, mutta hailakankeltainen ’New Moon’ kukkii vasta noin kuukautta myöhemmin.


Kiurunkannukset


Tulppaanit

Morsiusleinikki

Puistolemmikki

Akileija

’Silver Queen’

Särkynytsydän 

Tuoksumatara

Siperianunikko

Lupiini

'My Castle'

Akankaali

Kaukasianpitkäpalko

Kaukasianpitkäpalko on kivikko- ja maanpeitekasvi, joka viihtyy aurinkoisella ja kuivalla paikalla niukkaravinteisessa maassa. Se kukkii tuoksuvin kukin touko-kesäkuussa. Kaukasianpitkäpalon lehdistö on ikivihreä hyvin talvehtiessaan. Se on hyvin helppohoitoinen, eikä vaadi jakamista. 

Kaukasianpitkäpalkoa on valkoisena ja vaaleanpunaisena. Ainakin lajikkeet 'Deep Pink' ja ´Rosea´ ovat voimakkaan vaaleanpunaisia.


Tarharistikki

Tarharistikki viihtyy parhaiten aurinkoisella kasvupaikalla. Se tulee toimeen vuosikausia ilman hoitoa. Tarharistikkiä käytetään paljon kivikkoryhmissä ja reunakasvina perennapenkissä. Voimakas maa ja hyvä vedensaanti pidentää kukintaa. Talvisuojaus havuilla etenkin lumettomina talvina on eduksi. Tarharistikki voidaan istuttaa uudestaan noin joka viides vuosi tai vielä harvemmin.


Tulikellukka

Tulikellukat istutetaan aurinkoiselle tai puolivarjoisalle kasvupaikalle keskiravinteiseen ja kalkittuun maahan. Lehdistö on tuuhea ja pienet, oranssit kukat aukeavat touko-kesäkuussa. Tulikellukka on helppohoitoinen perenna, joka ei vaadi jakamista. Kukkavarsien alasleikkaus edistää uutta kukintaa.

Himalajanjalkalehti

Himalajanjalkalehti on varjoisten ja puolivarjoisten metsäpuutarhojen erikoisuus. Sillä on suuret, kolmihalkoiset, punaruskeatäpläiset lehdet, jotka alkavat puhjeta vasta perennan kukkimisen aikaan tai sen jälkeen. Kasvi kukkii touko-kesäkuussa valkoisin kukin.


Narsissivuokko 

Narsissivuokko on 25–30 cm korkea, kestävä, puolivarjon tai aurinkoisen paikan ja multavan maan kasvi. Narsissivuokko kukkii kiitettävän pitkään touko- kesäkuussa. Sievä ryhmänä, lehdistö siisti syksylläkin. Narsissivuokon tuoreet siemenet itävät hyvin, kylvetään syksyllä

Raparperi

Syreeni

Isabellansyreeni 'Holger'

Marjaomenapuu

Erittäin talvenkestävä, ylenpalttisesti valkoisena kukkiva isohko omenapuu. Laji on vaatimaton kasvualustan suhteen. Kukat puhkeavat oksille jo toukokuun loppupuolella. Koska kukinta on runsasta ja pitkään jatkuvaa, marjaomenapuu sopii erinomaisesti aikaisten tarhaomenapuiden pölyttäjäksi. Marjamaisen pienet, punaiset hedelmät kelpaavat hilloihin ja mehuihin. Lehdistö on kiiltävän vaaleanvihreä.


Alaskankleitonia


Orapihlaja


Tuomi


Kolmilehti


Purppuraomenapuu

Purppura- eli koristeomenapuu sopii istutettavaksi pieneenkin pihaan. 'Makamik' -lajike on kotoisin Ontariosta Kanadasta. Sen lehdistö on puhjetessaan punertava, syksyllä yleensä keltainen. Touko-kesäkuun vaihteessa puhkeavat makeasti tuoksuvat tummanpunaiset kukat vaalenevat kukinnan loppua kohti. Pikkuiset omenat tuovat puuhun väriä myös lehdettömään aikaan. 


Atsalea

Viherringin sivuilta: ”Atsaleat sopivat yhtä hyvin aurinkoiseen kivikkoon kuin hämyisään metsäpuutarhaan. Ne ovat 10 vuoden kuluttua istutuksesta noin metrin korkeita ja leveitä, joten taimia kannattaa istuttaa vähintään kolmen ryhmiin, jotta sommitelma näyttää upealta alusta lähtien. 

Kasvupaikalleen juurtuneet atsaleat viihtyvät jopa kuumassa auringon porotuksessa, kun ne on istutettu vähintään 50 senttiä syvään runsashumuksiseen turvemaahan, joka sitoo sopivasti kosteutta ja ravinteita. Kasvualustan tulee olla ilmava, sillä atsalea ei pidä tiiviistä, hapettomasta ja läpimärästä maasta. Taimi kastellaan säännöllisesti juurtumisaikana, mutta myöhemmin pensas kaipaa kastelua vain pitkinä hellejaksoina. Atsaleat kuuluvat samaan sukuun kuin alppiruusut ja pitävät niiden tavoin happamasta maasta. Niille ei siis levitetä kalkkia. 

Atsaleoja ei tarvitse varjostaa kevättalvella, sillä lehdet varisevat syksyllä eikä pensas haihduta vettä ja kuivu kevättalven tuulessa ja auringon paisteessa. Atsaleoja ei tarvitse myöskään leikata vuosittain, ja kuihtuneet kukat varisevat itsekseen. 

Syysmyöhällä pensaat loistavat lähes uskomattoman voimakkaissa punaisen ja keltaisen vivahteissa – aivan kuin ne kukkisivat toistamiseen.” 

Pikkusydän 

Pikkusydämet kasvavat mattomaisesti ja ne leviävät helposti suikertavan maavartensa avulla. Ne ovat hyviä peittokasveja kivikkotarhaan, kukkapenkkeihin sekä puiden ja pensaiden alle. Kapean herttamaiset kukat ovat kaarevissa, hennoissa kukkavanoissa, jotka kohoavat esiin saniaismaisesta lehdistöstä. Menestyvät myös aurinkoisella paikalla, mutta silloin kasvualustan tulee pysyä tasaisen tuoreena. Pikkusydämet viihtyvät ravinteikkaassa maassa, mutta liian voimakas lannoitus kasvattaa runsaasti lehtiä kukinnan kustannuksella. Voidaan lisätä jakamalla. 


Patjarikko 

Helmipensas 

Puhtaanvalkoiset kukat alkukesällä. Nuput kuin helmiä. Siro kaartuvaoksainen, tiheäkasvuinen pensas. Mieluisin kasvupaikka tuore mutta vettä läpäisevä, hiukan hapahko. Vyöhykkeille I-II. 


Hopeahärkki 

Hopeahärkki on helppohoitoinen, 10-20 cm korkea, maanpeiteperenna, joka kukkii runsaasti valkein kukinnoin touko-kesäkuussa. Hopeinen, mattomainen kasvusto peittää maan hyvin. Valitse aurinkoinen tai puolivarjoinen paikka ja kuivahko, kalkittu, laiha maa. Hopeahärkki menestyy ohuessakin kasvualustassa. Se sopii istutettavaksi kivikkoryhmiin, muurien päälle ja reunakasviksi. Kasvuston leikkaaminen silloin tällöin tuuheuttaa kasvia.

Keijunkukka 

Leimurakkaus 

Leimurakkaus on kaksivuotinen kasvi, jolla on tummanpunaruskea lehdistö ja loistavan oranssinpunaiset, suuret kukat. Runsaan kylväytymisen ansiosta leimurakkaus säilyy kasvupaikallaan kuten perennat. 


Punapäivänkakkara 


Mooseksenpalavapensas 

Unelmatädyke 

Vuorikaunokki 

Mirrinminttu 

Ruusu 

Ruusut aloittavat kukintansa vähän eri aikoihin. Minun aikaisin ruusuni on ’Nils’, joka aloittaa kukintansa kesäkuun toisella viikolla. Melkein samoihin aikoihin aloittavat myös Morsionruusu, juhannusruusu, Ranskanruusu ’Olkkala’, ’Aicha’ ja ’Lac Majeau’. Hieman myöhemmin, juhannuksen tienoilla tai vähän sen jälkeen, aloittavat tarhakurtturuusut ’Sävel’ ja ’Ritausma’, sekä tertturuusu ’Schneewittchen’, Kanadanruusu ’Morden Blush’ ja viimeisinä kesäkuun päivinä köynnösruusu ’New Dawn’. 

Morsionruusu 'Juhannusmorsian'

Kissankäpälä 

Sinileimu 


Heisi 

Kiiltoheisi ’Jenkki’ 

Karpaattienkello 

Maahumala 

Laukkaneilikka 

Varjorikko 

Isorikko

Pellava 

Alppiasteri 

Melko hidaskasvuinen alppiasteri kuuluu sukunsa pienimpiin ja parhaiten auringon paahdetta sietäviin lajeihin. Se kukkii kauan kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun. Lehdet ovat pienet ja keihäsmäiset. Alalehdet muodostavat ruusukkeita. Päivänkakkaramaiset kukat ovat tanakoiden varsien latvoissa. Riittävästä ravinteiden saannista pidetään huolta kukinnan jatkumisen turvaamiseksi. Kuihtuneiden kukkien leikkaaminen uudistaa kukintaa. Jakaminen keväisin muutaman vuoden välein nuorentaa kasvustoa. 

Köynnöskuusama 

Valeangervo 

Suikeroalpi 

Kiinanlaikkuköynnös

Appiruusu


Tarhakullero  

’New Moon’

Koreakärsämö 

’Noblessa’

Hopeatoppo 

Myskimalva 

Suovehka 

Etelänherne 

Loistotädyke 

Ketoneilikka 

Pioni 

Minulla ’Claire de Lune’ on aikaisin pioni, seuraavana kukkii ’Buckeye Belle’. Useimmat pioneistani aloittavat kukinnan pian kesäkuun puolivälin jälkeen tai viimeistään kesä-heinäkuun tietämillä. Myöhäisin minun pioneistani on ’Elsa Sass’. 

'Gardenia'

Iiris 

'Blue King'

Siperiankurjenmiekka ’Moon Silk’

Valkoinen-kermankeltainen kukinta kesä-heinäkuussa. Helppohoitoinen, hiljalleen leviävä tuoreen maan laji. Korkeus 90 cm. Lehdet pitkät ja kapeat. Kasvatettu Suomessa 1800-luvun lopulta alkaen. Tämä kestävä perenna sopii perennaryhmiin ja myös omaksi ryhmäksi esim. vesiaiheen ääreen.

Unikot 

Idänunikko ’Royal Wedding’ 

Tähkähietalilja 

Pensasangervo 

Koivuangervo

Kurjenpolvi 

Kyläkurjenpolvi

Päivänlilja 

Loistosalvia 

Nietospensas 

'NCDX2' Yuki Cherry Blossom

Grönlanninhanhikki

Mehitähti 

Amerikanvuokko 

Sitruunatimjami 

Päivänhattu 

’Green Wizzard’ 

Kapealehtikalmia 

Jättipoimulehti 

Kurjenkello 

Maksaruoho 

Särmämaksaruoho

Kärhö 

’Arabella’ 

Punakärsämö 

Kukkii pitkään keskikesällä. Pysty- ja tiiviskasvuinen, tukevaversoinen. Korkeus noin 50 cm. Hyvä perhoskasvi. Aurinkoinen kasvupaikka, läpäisevä kasvualusta. Sietää kuivuutta. 'Cerise Queen', 'Pretty Belinda' ja 'Appleblossom' ovat aika kivan värisiä, pinkkejä.

Punakirveli 'Roseum'

Vaatii kostean, mutta läpäisevän kasvualustan ja aurinkoisen tai puolivarjoisan paikan. Punakirveli on kaunis vaaleanpunainen perenna. Kukkii kesä-heinäkuussa. Se sopii niittymäiseen istutukseen. Leviämisestä en tiedä, koska siitä oli hyvin vähän tietoa netissä.

Lumipalloheisi


Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ 


Loistojasmike ’Tähtisilmä’