Tämä ei ole varsinainen yhteistyöpostaus, mutta sisältää puutarhakuvien ohella kuvia putiikistani sekä linkin.
Helmikuun 8. päivä
Puutarhassa on märkää ja
harmaata. Oikeastaan en edes huomaa pilvistä päivää. Minä järjestelen ja
siivoan putiikkia. Kannan sieltä sisälle työkaluni, siemenpussini, ruukkuni ja
muut omat tavarani. Niitä eri puolille huushollia ripotellessani mietin aikaa, jolloin
haaveilin puutarhavarastosta. Hymähdellen muistelen, kuinka asettelin unelmieni
varaston hyllyille lannoitepussit ja kaiken muun tarpeellisen kauniisiin purkkeihin
ja koreihin. Ripustin verhot ja taulut. Raahasin sisään rottinkituolin ja
nautin. Istuskelin ja nautin varaston puutarhamaisista tuoksuista ja
tunnelmasta.
Puutarhatyökalut ja sen sellaiset ovat komerossa, yläkerrassa, eteisessä, osa terassilla ja missä lie. Istun samalla rottinkituolilla ja nautin. Putiikissa leijuvat kukkaisat ja hedelmäiset tuoksut sekoittuen metsäisiin ja itämaisiin aromeihin. Nyt on hyvä näin. Vain muutos on pysyvää.
Helmikuun 9. päivä
Putiikin siivous jatkuu.
Pensasleikkuri ja trimmeri muuttavat meille. Toinen saa kodin vaatekomerosta ja
toinen ulkovaatenaulakosta. Hyvä on tässä iässä järjestää itselleen
muistiharjoituksia. Keväällä saa tosissaan käyttää aivonystyröitään, jotta
muistaa mihin on kätkenyt puutarhan työvälineet ja kaiken muun tarvittavan.
Helmikuun 15. päivä
Kulkiessani putiikin ja kodin väliä nautin lintujen laulusta. Tuo kevättalven harvinainen herkku saa tunteet tulvahtamaan. Sydämeni täyttyy lapsuusajan muistoista ja tunnelmista, joille ei löydy sanoja. Niin mielelläni pujahtaisin tunnelmaan sisälle kuin lämpimään syliin ja jäisin sinne pitkäksi aikaa.
Apua, nurmikolla näkyy jo
suuria vihreitä laikkuja enkä minä ole vielä ehtinyt odottaa kevättä! Intoilin
keväästä jo tammikuussa, mutta se innostus meni ohi. Kevättä pitäisi saada
odottaa pitkään ja hartaasti, ihan väsyksiin asti. En minä osaa odottaa
nopeasti.
Maaliskuu on ollut
sateinen, loskainen ja välillä liukaskin. Puutarhaa enemmän minua ovat
innostaneet puutarha-aiheiset peltikyltit ja muut ihanat taulut, joita sain
putiikin valikoimiin.
Pääsiäisen juhlapöydän ja
kukka-asetelmien ideointi on vielä pahasti vaiheessa. Olen odottanut pääsiäistä
jouluaatosta asti, mutta nyt kun se on kulman takana, se tuntuu olevan aivan liian
lähellä. Auttaisikohan, jos menisin sohvalle makaamaan ja keskittyisin
ainoastaan odottamiseen? Tai jos kylväisin rairuohot ja katselisin, kuinka ne
itävät? Aion kokeilla, ainakin tuota ensimmäistä.
Maaliskuun 26. päivä
Niin turhasta murehdin! Juuri olin huolissani siitä, että kevät tulee liian nopeasti. Seuraavana päivänä satoi 20 cm lunta ja sitä seuraavana vielä lisää. Ei tullut kevät. On hanget korkeat nietokset…
Huhtikuun 9. päivä
Vien kanoille tomaattia.
Samalla kerron hyviä uutisia: ihan pian, ehkä jo huomenna, pääsette hetkeksi
ulos. Kunhan on riittävän lämmintä, etteivät varpaat palellu. Saan riemullisen
vastaanoton. Kanalasta lähtiessäni huomaan krookukset. Hätkähdän. Taisin viime
syksynä istuttaa ne tuohon kolmioon.
Tie on sula. Kävelen kesäkengillä
paljain säärin. Mikä tunne! Töyhtöhyypät kurvailevat pellon yläpuolella.
Kuuntelen niiden siipien suhinaa ja kirkumista. Kevättä.
Huhtikuun 12. päivä
Tuija tuoksuu. Linnun laulu kuuluu pensasleikkurin säksätyksen välistä. Metsäkyyhky huhuilee. Aurinko kuumottaa selkää. Tuntuu ihanalta, kun sain keväästä kiinni heti alkuunsa.
Huhtikuun 14. päivä
Hiukseni ovat kuin
harakanpesä. Olen leikannut pensaita kovassa tuulessa. Ei paras mahdollinen sää,
mutta onpahan homma hyvällä alulla. Kevät etenee niin vauhdikkaasti, että
yhtään ei voi vitkutella. Heti aloitin, kun puutarhaan pääsi lumien puolesta
kävelemään. Nyt köynnöskuusama aukoo jo silmujaan.
Huhtikuun 16. päivä
Asla huomaa minut kanalan
nurkalla. – Pyöriikö sukat jaloissa, kun puutarhakausi on alkanut, Asla kysyy.
– No, tottakai, naurahdan. Uudet
puutarhasuunnitelmat surisevat päässäni kuin kimalaiset krookusten ja jouluruusujen
kukissa.
Huhtikuun 17. päivä
Tuijan omaleimainen tuoksu täyttää pihan. Jouko on siistinyt kauriiden kaluamat tuijat. Nyt ne törröttävät paikoillansa kuin pureskellut puuvärikynät. Minä puolestani leikkaan omenapuun, loput koristepensaat ja perennojen varret. Suunnittelen uutta leikattavaa Potageriin ja vanhalle mansikkamaalle.
Huhtikuun 18. päivä
Oura ilmoittaa
lämpötilani kohonneen. Lienee puutarhakuumetta. Tekee mieli ulos, vaikka
väsyttääkin.
Vietän ruusuista päivää.
Leikkaan kaikki tarhakurtturuusut. Varsinkin muurin päällä leikkaaminen on
hankalaa. Mielessä käväisee, että tajuaisinkohan olla hankkimatta lisää ruusuja.
Lopputuloksena on kuusi ruusunvesaa juurtumassa purkeissa.
Huhtikuun 19. päivä
Kompostorit tyhjennetty.
Iloa himmentää tosin se, että samalla tuli särjettyä yhden hiiriperheen onni.
Huhtikuun 27. päivä
Pysäköidessämme autoa
puutarhamyymälän edustalla olevaan ruutuun ehdin aistia urbaania kevätvilinää. Ilmassa
on innostusta ja tekemisen meininkiä. Aasialaistaustainen
nainen tulee kassalta harsopaketti kädessään. Liekö hänellä mielessään pak choin
kasvatus? Vanhan papan paperikassista pilkistävät räikeänaniliinit pelargonit. Hän
suojannee ne tottuneesti pakkasöitä varten. Keski-ikäinen rouva on lastannut
kärryihin isoja säkkejä. Haketta varmaan moderniin puutarhaansa. Toinen rouva kävelee
autollensa thermoruukku kainalossa katse tiiviisti ostoskuitissa. Hänen
puutarhansa ei ole moderni, vaan siellä räiskyvät värit ja monet tyylit kukoistavat
iloisesti sikin sokin.
Minun mielessäni ovat
’Holmstrup’-tuijat, pionit, Teresanruusu sekä luujauho. Jouko pelkää, että
löydän jotakin. Auto on täynnä, sillä olemme jo kolmannessa puutarhamyymälässä.
Minun mielestäni auto vain näyttää täydeltä. Sinne on lastattu
kolmekymmentäkolme koivuangervoa, kolme rinneangervoa, marja-aronia, harokataja,
kolme sinisinä ja vaaleanpunaisena kukkivaa sammalleimua, kolme vaaleanpunaista
’Prinzessin Victoria Louise’ -idänunikkoa sekä orvokkeja. Lohdutan häntä, että
emme ole ensimmäistä kertaa taimiostoksilla.
Orvokit ja aronia
mahtuvat takakonttiin, luujauhot apukuskin jalkatilaan. Muuta emme löytäneet,
sillä kaikki taimet eivät olleet vielä tulleet. Olen juhlatuulella.
Huhtikuun 28. päivä
Aamu on pilvinen ja
kolea, mutta koivuangervot kutsuvat. Mikäpä niitä on istutellessa: maa on mureaa,
linnut laulavat ja lopulta aurinko paistaa. Yhdeksän pensasta ensimmäisessä Potagerin
lohkossa hivelee mieltä.